18.9.2009

Vaatimukset

Toimihenkilöunioni TU ry on vaatinut, että työtuomioistuin:

• vahvistaa, että Nokian Renkaat Oyj on menetellyt Kumiteollisuuden toimihenkilöiden työehtosopimuksen 29 §:n sairausajan palkkausta koskevien määräysten vastaisesti, kun se ei ole suorittanut A:lle hänen sairauslomansa ajalta 20.8. - 2.11.2007 säännölliseen työaikaan kuuluvilta sunnuntaityöpäiviltä työehtosopimuksen 21 §:n mukaista sunnuntaityökorvausta,

• velvoittaa Nokian Renkaat Oyj:n suorittamaan edellä mainitun laiminlyönnin johdosta A:lle sunnuntaityökorvausta yhteensä 1.165,12 euroa korkolain 4 § 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen 573,12 eurolle 25.9.2007 lukien ja 592 eurolle 25.10.2007 lukien,

• tuomitsee Kumiteollisuus ry:n työehtosopimuslain 8, 9 ja 10 §:n nojalla hyvityssakkoon valvontavelvollisuuden laiminlyömisestä, ja

• velvoittaa Kumiteollisuus ry:n ja Nokian Renkaat Oyj:n yhteisvastuullisesti korvaamaan kantajan oikeudenkäyntikulut asiassa täysimääräisesti korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen siitä lukien, kun kuukausi on kulunut työtuomioistuimen tuomion antopäivästä.

Perusteet

A on työskennellyt Nokian Renkaat Oyj:ssä vuorotyönjohtajana keskeytymättömässä kolmivuorotyössä.

A oli sairauslomalla 20.8.2007 - 2.11.2007. Tähän ajanjaksoon sisältyi kahdeksan säännölliseksi työajaksi kuulunutta sunnuntaipäivää. Nokian Renkaat Oyj on maksanut A:lle sairausloman ajalta kuukausipalkan ja vuorolisät mutta ei sunnuntaityökorvauksia.

Kumiteollisuuden toimihenkilöitä koskevan työehtosopimuksen 29 §:n sairausajan palkkamääräystä tulee tulkita sen sanamuodon ja vakiintuneen soveltamiskäytännön perusteella siten, että sairausajan palkkana tulee suoritettavaksi myös työehtosopimuksen 21 §:n mukainen sunnuntaityökorvaus, mikäli toimihenkilön säännöllinen työaika olisi sisältänyt sunnuntaityötä sairausloman aikana.

Sopimusmääräyksen sanamuoto perustuu aiempien runko- ja yleissopimusten määräyksiin. Sairausajan palkkamääräyksen sisältö ei ole muuttunut missään vaiheessa. Kun alakohtaisiin sopimuksiin siirryttiin ja sittemmin alakohtaiset teknisten ja konttoritoimihenkilöiden työehtosopimukset yhdistettiin, ei sopimusten uudistamiseen liittynyt sisältömuutoskeskustelua eikä muutosesityksiä.

Määräystä on niillä aloilla, jossa keskeytymätöntä kolmivuorotyötä tehdään, tulkittu vakiintuneesti ja riidattomasti siten, että sairausajan palkkaan luetaan ja sen yhteydessä maksetaan myös sunnuntaityökorvaus. Toimihenkilöunionin tiedossa ei ole yhtään sopimuksen tulkinnasta teollisuudessa syntynyttä erimielisyyttä.

Nokian Renkaat Oyj on ainoa kumiteollisuuden työnantaja, jolla on käytössä keskeytymätön kolmivuorotyö. Tämän vuoksi kumiteollisuuden alalta ei ole olemassa erityistä soveltamiskäytäntöä. Kuitenkin näissä tilanteissa on aiemmin maksettu sunnuntaityökorvaukset myös kumiteollisuudessa.

Kumiteollisuus ry on asiasta käytyjen neuvotteluiden aikana koko ajan tukenut yhtiön menettelyä. Näin menetellessään se on jättänyt hoitamatta valvontavelvollisuutensa salliessaan yhtiön rikkoa työehtosopimuksen määräyksiä.

Vastaus kannevaatimuksiin

Vastaajat ovat kiistäneet kanteen kokonaisuudessaan ja vaatineet sen hylkäämistä.

Vastaajat ovat lisäksi vaatineet, että kantaja velvoitetaan korvaamaan vastaajien oikeudenkäyntikulut korkolain 4 §:n 3 momentin mukaisine viivästyskorkoineen siitä lukien, kun kuukausi on kulunut niiden tuomitsemisesta.

Kanteen kiistämisen perusteet

Kumiteollisuuden toimihenkilöitä koskevan työehtosopimuksen 29 §:n sairausajan palkanmaksua koskevaa määräystä ei ole kumiteollisuudessa tulkittu eikä sovellettu siten, että sairauslomalla olevalle toimihenkilölle olisi sairausajan palkanmaksujaksolle sijoittuvilta työvuoroluettelon mukaisilta säännöllisiltä sunnuntaityövuoroilta maksettavaan sairausajan palkkaan sisällytetty työehtosopimuksen 21 §:n mukainen sunnuntaityökorotus. Työehtosopimuksen 29 §:n sopimusmääräyksestä ei ole myöskään johdettavissa tällaista tulkintaa.

Kumiteollisuuden toimihenkilösopimuksen 21 §:n mukaan sunnuntaityöllä tarkoitetaan muun muassa sunnuntaina tehtyä työtä. Työehtosopimusmääräyksen sanamuodon mukaan sunnuntaityökorotus on todellisesta työnteosta riippuva lisä. Näin sopimusmääräystä on tulkittu kumiteollisuudessa.

Kumiteollisuuden toimihenkilösopimuksen sairausajan palkkaa koskevan 29 §:n mukaan toimihenkilöllä on oikeus työkyvyttömyyden vallitessa saada palkkansa luontoisetuineen sen suuruisena kuin hän työssä ollessaan olisi säännöllisenä työaikana ansainnut. Ilmaisua on vakiintuneesti sovellettu ja tulkittu siten, että sairausajan palkkaan eivät sisälly todellisesta työnteosta riippuvat lisät kuten sunnuntaityökorotus. Sairauslomalla oleva toimihenkilö ei tee työtä sunnuntaina.

Mainittu tulkinta vastaa kumiteollisuuden pitkäaikaista soveltamiskäytäntöä. Soveltamiskäytäntö on siten vakiintunut. Kumiteollisuudessa omaksuttu tulkinta vastaa myös sairausajan palkan maksamista koskevan sopimusmääräyksen sanamuodon mukaista tulkintaa.

Kumiteollisuudessa omaksuttu tulkinta vastaa myös oikeuskirjallisuudessa työsopimuslain 2 luvun 11 §:n sairausajan palkkaa koskevia tulkintoja, joiden mukaan työsopimuslain mukaiseen täyteen palkkaan eivät kuulu sunnuntai- tai muut sellaiset lisät, jotka perustuvat todelliseen työntekoon. Asia on todettu myös työtuomioistuimen tuomiossa TT:2007-3.

Työsopimuslain sairausajan palkkaa koskevia tulkintoja voidaan perustellusti käyttää sairausajan palkan maksamista koskevan työehtosopimusmääräyksen tulkinnassa, koska jo vuonna 1972 työehtosopimusmääräyksen uudistuksen yhteydessä on ollut esillä vuoden

1970 työsopimuslaki, kuten ilmenee vuoden 1972-1973 yleissopimuksen sairausajan palkan maksamista koskeneen 22 §:n soveltamisohjeista.

Suoritusvaatimuksen määrä on riidaton.

Kumiteollisuus ry ei ole laiminlyönyt asiassa valvontavelvollisuuttaan, koska työehtosopimusmääräystä on jäsenyrityksessä sovellettu vakiintuneen soveltamiskäytännön mukaisesti. Asiasta ei ole aikaisemmin ollut erimielisyyttä liittojen välillä.

Perustelut

Erimielisyyden kohde

Kumiteollisuuden toimihenkilöiden työehtosopimuksen 21 §:n mukaan sunnuntaina tehdystä työstä maksetaan muun siltä ajalta tulevan palkan lisäksi sunnuntaityökorvauksena yksinkertainen palkka. Saman työehtosopimuksen 29 §:n mukaan työntekijällä on oikeus työkyvyttömyyden vallitessa saada palkkansa luontaisetuineen sen suuruisena, kuin hän työssä ollessaan olisi säännöllisenä työaikana ansainnut. Erimielisyys koskee sitä, onko säännöllisenä työaikana sunnuntaityötä tekevälle toimihenkilölle maksettava sunnuntaityökorvaus työkyvyttömyysaikaan sisältyviltä sunnuntailta, jotka muutoin olisivat olleet hänen työpäiviään.

Todistelu

Toimihenkilöunioni TU ry:n sopimusjohtajan B:n mukaan sairausajan palkkaa koskevien määräysten tulkinnassa on otettava lähtökohdaksi runkosopimus, josta määräykset ovat siirtyneet alakohtaisiin sopimuksiin, muun muassa kumiteollisuuden toimihenkilöiden työehtosopimukseen. B:n tietojen mukaan määräysten tulkinta ja soveltamiskäytäntö on tältä osin selkeä ja yhtenäinen teollisuuden eri aloilla, kuten metalliteollisuudessa ja energiateollisuudessa sekä kemianteollisuudessa siltä osin kuin siellä tehdään vuorotyötä. Työkyvyttömyysajalta maksetaan myös sunnuntailisät, jos työntekijä olisi saanut ne työssä ollessaan. B kertoi tietojensa perustuvan toisaalta siihen, että hän on itse ollut aiemmin luottamusmiehenä soveltamassa näitä määräyksiä ja toisaalta luottamusmiesrenkaiden vetäjiltä saatuihin tietoihin. B ei ole kuullut, että määräystä olisi koskaan tulkittu toisin. Työehtosopimusneuvotteluissa on jollakin alalla esitetty muutosvaatimuksia, mutta niitä ei ole hyväksytty.

Teknologiateollisuuden sopimusalavastaavana Toimihenkilöunioni TU ry:ssä työskentelevän C:n mukaan Teknologiateollisuus ry tulkitsee sairausajan palkkaa koskevaa määräystä samalla tavoin kuin Toimihenkilöunioni TU ry. C oli neuvotellut asiasta vuonna 2005, jolloin oli yhteisesti todettu, että sama tulkinta on edelleen voimassa. C on vielä nyt käsiteltävän riidan synnyttyä varmistanut Teknologiateollisuus ry:stä, että tulkinta on ennallaan. C on myös selvittänyt tulkintakäytäntöä Teknologiateollisuus ry:n jäsenyrityksistä. Kaikkialla maksetaan työkyvyttömyysajalta sekä vuorolisät että sunnuntaityökorvaukset.

Toimihenkilöunioni TU ry:ssä kumiteollisuuden sopimusalavastaavana toimiva D on kertonut olleensa mukana alan sopimusneuvotteluissa vuonna 1995, kun runkosopimus jaettiin alakohtaisiksi työehtosopimuksiksi. Neuvotteluissa sovittiin runko- ja yleissopimusten määräysten säilyvän tulkinnallisesti ennallaan. Kyseessä oli siis tekninen, ei sisällöllinen uudistus. Vuonna 2000 sovittiin palkkausjärjestelmän yhtenäistämisestä. Tuossa yhteydessä todettiin, että uudistus ei aiheuta muutoksia muihin palkkamääräyksiin, kuten sairausajan palkkamääräyksiin. Vuonna 2005 solmittiin kumiteollisuuteen oma nyt tulkittavana olevalta osin entisen sisältöinen työehtosopimus, mutta tuossakaan yhteydessä ei sovittu tulkintamuutoksista.

D:n käsityksen mukaan Nokian Renkaat Oyj on ehkä ainoa alan yritys, jossa toimihenkilöitä työskentelee kolmivuorotyössä. Kumiteollisuudessa, kuten myöskään viidellä muulla D:n hoitamalla sopimusalalla ei D:n mukaan ole aiemmin ollut tulkintariitoja sairausajan palkan määräytymisestä. Vastaajayhtiössä mahdollisesti noudatetusta muunlaisesta soveltamiskäytännöstä ei ole ollut tietoa ennen tämän asian käsittelyä.

E on ollut Nokian Renkaat Oyj:n pääluottamusmiehenä vuodesta 2001 alkaen. E on kertonut, että hänen muistaakseen asiasta ei ole ollut riitoja aiemmin. Sekä E:n että edellisen pääluottamusmiehen aikana työvuoroilmoitukset sairausajalta on täytetty niin kuin kyseinen työntekijä olisi ollut töissä, eli sunnuntailisät on merkitty mukaan. Menettely on perustunut ohjeeseen, jonka edellinen pääluottamusmies oli saanut aiemmin henkilöstöasioita hoitaneelta G:ltä.

E ollut siinä uskossa, että sunnuntaityökorvaukset on myös työkyvyttömyysajalta maksettu. Vasta nyt käsiteltävää tapausta selviteltäessä on paljastunut, että työnantaja onkin tulkinnut asiaa eri tavalla. Eräs toimihenkilö oli ollut sairauslomalla tammikuussa 2005, ja siltä ajalta hänelle oli maksettu sunnuntaityökorvaukset. Työnantaja oli joskus tämän jälkeen muuttanut soveltamiskäytäntöä keskustelematta siitä toimihenkilöiden kanssa.

Vastaajan nimeämänä todistajana kuultu Nokian Renkaat Oyj:n henkilöstöpäällikkö F on kertonut, että kolmivuorotyötä tekevien palkka maksetaan kerran kuussa 25. päivänä. Palkanmaksun atk-ajo lähtee käyntiin 15. päivänä, joten loppukuukauden palkka maksetaan arviona. Jos tarvetta palkan korjaamiseen ilmenee, se korjataan seuraavassa kuussa. Tästä järjestelmästä johtuu, että jollekulle on voitu maksaa joskus virheellisesti sunnuntailisiä työkyvyttömyysajalta. Asia on ilmeisesti korjattu seuraavassa palkassa.

Yhtiön käytäntö on ollut, että työkyvyttömyysajalta ei makseta sunnuntaityökorvausta. Käytäntö on ollut tämä F:n työskennellessä henkilöstöpäällikkönä yli kuuden vuoden ajan ja F:n käsityksen mukaan myös hänen edeltäjänsä G:n aikana jo kymmenien vuosien ajan. Käytäntö perustuu F:n mukaan siihen, että sunnuntailisä on haittalisä, joka maksetaan vain todellisesta työstä. Vuorolisä taas on tulkittu osaksi palkkaa. Tämän tapauksen selvittelyn yhteydessä F on antanut asiasta ohjeen palkanlaskentaan. Asiasta ei aiemmin ole ollut erimielisyyttä.

Arviointi ja johtopäätökset

Kumiteollisuuden työehtosopimuksen sairausajan palkkamääräys on samansisältöinen kuin aiemmin sovelletuissa runkosopimuksessa ja yleissopimuksessa, jotka eriytettiin alakohtaisiksi työehtosopimuksiksi vuonna 1995. Kumiteollisuuden toimihenkilöiden työehtosopimusneuvotteluihin vuonna 1995 osallistuneen D:n kertoman mukaan sopimusosapuolten kesken todettiin neuvotteluissa, ettei sairausajan palkkaa koskevia määräyksiä ollut tarkoitus muuttaa sisällöllisesti, vaan kyseessä oli ainoastaan tekninen uudistus.

Riidanalaisen määräyksen sanamuoto ei sulje pois kumpaakaan tulkintaa. Työtuomioistuimen mielestä sanamuoto ”palkkansa luontaisetuineen sen suuruisena, kuin hän työssä ollessaan olisi säännöllisenä työaikana ansainnut” sellaisenaan tukee kuitenkin lähtökohtaisesti paremmin kantajan tulkintaa, jonka mukaan sunnuntaityökorvaus on maksettava myös työkyvyttömyysajalle sattuvilta sunnuntaityövuoroilta. Sunnuntaityökorvaus on säännölliseltä työajalta maksettavaa ansiotuloa.

Tämän tulkinnan mukaisesti sopimusmääräystä on D:n, B:n ja C:n mukaan myös sovellettu teollisuudenaloilla, joiden työehtosopimukset pohjautuvat samoihin yleis- ja runkosopimuksiin kuin kumiteollisuuden työehtosopimus. Todistajat ovat lisäksi kertoneet, että asiasta ei ole ollut tulkintaerimielisyyksiä eikä riitoja. Tätä selvitystä ei ole riitautettu.

Kumiteollisuuden ja muiden teollisuuden sopimusalojen yhteinen sopimushistoria ei sinänsä osoita, että näitä sopimuksia tulisi edelleen soveltaa samalla tavalla, jos muusta tulkinnasta on sovittu tai katsottava sovitun. Tällaisesta ei kuitenkaan ole esitetty selvitystä. Päinvastoin todistaja D:n kertoman mukaan esimerkiksi sovittaessa uudesta palkkausjärjestelmästä vuonna 2000 olisi nimenomaan todettu, että uudistus ei aiheuttanut muutoksia muihin palkkamääräyksiin kuin sijaisuuskorvausmääräykseen.

Nyt arvioitavana oleva soveltamistilanne ei ole aiemmin ollut erimielisyyden kohteena kumiteollisuudessa. Alalla ei käytännössä ole tehty kolmivuorotyötä muualla kuin Nokian Renkaat Oyj:ssä. Selvitys siitä, miten määräystä on yhtiössä sovellettu, on jäänyt jossakin määrin ristiriitaiseksi. Todistelun mukaan sunnuntaityökorotukset on työnantajan ohjeen mukaisesti merkitty työtuntilistoille ja vielä vuonna 2005 sunnuntaityökorvaus työkyvyttömyysaikaan sisältyneiltä sunnuntaivuoroilta on maksettu ainakin yhdessä nimetyssä tapauksessa. Tämän jälkeen käytäntö on ollut sellainen, että sunnuntaityökorvausta ei tällaisessa tapauksessa ole maksettu. Työnantajan tulkinnasta ei ole keskusteltu työntekijöiden kanssa ennen tämän asian käsittelyä.

Vastaajat ovat vedonneet kantansa tueksi työtuomioistuimen tuomioon TT 2007:3, jossa on ollut kysymys vastaavasta erimielisyydestä kiinteistöpalvelualan toimihenkilöitä koskevan työehtosopimuksen soveltamispiirissä. Tälle alalle oli 1.6.2003 lukien solmittu uusi työehtosopimus, jonka sairausajan palkkamääräys sanamuodoltaan poikkeaa nyt tulkittavana olevasta määräyksestä. Työtuomioistuin totesi, että kun sairausajan palkkamääräyksestä sovittaessa osapuolten välillä ei ollut keskusteltu aikaisempien työehtosopimusten vastaavien määräysten tulkinnasta eikä sairausajan palkkamääräysten sisällöstä muutoinkaan, tulkinnassa oli lähdettävä määräyksen sanamuodosta. Siitä ei ollut saatavissa tukea sille, että määräystä tulisi tulkita toisin kuin työsopimuslain sairausajan palkkaa koskevaa säännöstä. Muun selvityksen puuttuessa työtuomioistuin hylkäsi sunnuntaityökorvausta koskeneen vaatimuksen.

Mainitussa työtuomioistuimen tuomiossa on ollut kysymys kiinteistöpalvelualalle eri sisältöisestä ja erilaisissa olosuhteissa sovitusta työehtosopimusmääräyksestä. Tämän vuoksi tuomiosta ei ole saatavissa johtoa nyt arvioitavana olevan kumiteollisuuden toimihenkilöiden työehtosopimuksen tulkintaan.

Kokoavasti edellä esitetystä työtuomioistuin toteaa, että tulkittavana oleva sopimusmääräys perustuu samansisältöisiin määräyksiin runko- ja yleissopimuksessa. Näitä määräyksiä ja myöhemmin solmittuja samansisältöisiä alakohtaisia työehtosopimuksia on sovellettu yleisesti niin, että sunnuntaityökorvaus on nyt kiistanalaisessa tapauksessa maksettu. Kumiteollisuudessa ei ole sovittu nimenomaisesti muunlaisesta tulkinnasta, eikä määräyksen soveltamisesta ole näytetty syntyneen muuta yhteisesti hyväksyttyä käytäntöä. Näillä perusteilla työtuomioistuin katsoo sopimusmääräyksen oikeaksi tulkinnaksi, että sunnuntaityökorvaus on maksettava myös työkyvyttömyysaikaan sisältyvältä säännölliseltä sunnuntaivuorolta. Näin ollen Nokian Renkaat Oyj on velvollinen suorittamaan A:lle kanteessa vaaditut sunnuntaityökorvaukset, joiden määrä on riidaton.

Työehtosopimuksen vastainen menettely

Nokian Renkaat Oyj on yksipuolisesti muuttanut sunnuntaityökorvauksen maksukäytäntöä. Näin menetellessään yhtiö on ilmeisen perusteettomasti jättänyt maksamatta Alle työehtosopimuksen 29 §:n mukaan kuuluvan sunnuntaityökorvauksen. Yhtiö, jonka olisi perustellusti pitänyt tietää rikkovansa työehtosopimusta, on velvollinen työehtosopimuslain 7 §:n nojalla maksamaan hyvityssakkoa Toimihenkilöunioni TU ry:lle.

Kanteen perusteena olevan sairausajan palkkamääräyksen tulkinta ja soveltaminen on teollisuudessa vakiintunutta. Kumiteollisuus ry:n on pitänyt tietää, ettei tämän alan toimihenkilöiden työehtosopimusneuvotteluissa tai muutoinkaan ollut sovittu yleisestä linjasta poikkeavasta tulkinnasta. Tämän vuoksi Kumiteollisuus ry:n olisi pitänyt ryhtyä toimenpiteisiin jäsenyrityksensä virheellisen menettelyn oikaisemiseksi. Kun näin ei ole tapahtunut, liitto on laiminlyönyt työehtosopimuslain mukaisen valvontavelvollisuutensa.

Oikeudenkäyntikulut

Nokian Renkaat Oyj ja Kumiteollisuus ry ovat jutun hävitessään velvollisia työtuomioistuimesta annetun lain 33a §:n nojalla korvaamaan Toimihenkilöunioni TU ry:n oikeudenkäyntikulut. Oikeudenkäyntikulujen määrä on riidaton.

Tuomiolauselma

Työtuomioistuin vahvistaa, että Nokian Renkaat Oyj on menetellyt kumiteollisuuden toimihenkilöiden työehtosopimuksen 29 §:n sairausajan palkkausta koskevien määräysten vastaisesti, kun se ei ole suorittanut A:lle hänen sairauslomansa ajalta 20.8.-2.11.2007 säännölliseen työaikaan kuuluvilta sunnuntaityöpäiviltä työehtosopimuksen 21 §:n mukaista sunnuntaityökorvausta,

Työtuomioistuin velvoittaa Nokian Renkaat Oyj:n suorittamaan A:lle sunnuntaityökorvausta yhteensä 1.165,12 euroa korkolain 4 § 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen 573,12 eurolle 25.9.2007 lukien ja 592 eurolle 25.10.2007 lukien,

Työtuomioistuin tuomitsee työehtosopimuslain 7 ja 10 §:n nojalla Nokian Renkaat Oyj:n maksamaan Toimihenkilöunioni TU ry:lle hyvityssakkoa työehtosopimuksen tieten rikkomisesta 2.500 euroa.

Työtuomioistuin tuomitsee työehtosopimuslain 8, 9 ja 10 §:n nojalla Kumiteollisuus ry:n maksamaan Toimihenkilöunioni TU ry:lle hyvityssakkoa valvontavelvollisuuden laiminlyömisestä 2.500 euroa.

Nokian Renkaat Oyj ja Kumiteollisuus ry velvoitetaan yhteisvastuullisesti korvaamaan Toimihenkilöunioni TU ry:n oikeudenkäyntikulut 5.023,30 eurolla, jolle on maksettava viivästyskorkoa korkolain 4 §:n 1 momentissa tarkoitetun korkokannan mukaan siitä lähtien, kun kuukausi on kulunut työtuomioistuimen tuomion antopäivästä.

Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Orasmaa puheenjohtajana sekä Äimä, Forsström, Tuliara, Forsén ja Puranen jäseninä. Sihteeri on ollut Engblom.

Tuomio on yksimielinen.