22.4.2009

KANTAJA

Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT ry

Vaatimukset

Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT ry on vaatinut työtuomioistuinta vahvistamaan, että A:lla on ollut oikeus autonapumiehen palkkataulukon toisen kokemusvuosiportaan mukaiseen palkkaan 5.12.2005 alkaen.

Lisäksi Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT ry on vaatinut Autoliikenteen Työnantajaliitto ry:n velvoittamista korvaamaan Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT ry:n oikeudenkäyntikulut.

Perusteet

Suomen Kiitoautot Oy:ssä työskentelevällä A:lla on ollut oikeus autonapumiehen palkkataulukkojen toisen vuosiportaan mukaisen palkkaan 5.12.2005 alkaen, jolloin työsuhde oli kestänyt neljä vuotta. Hänellä ei ollut aiempaa työkokemusta ammattikuljettajana.

A oli yhtiön palveluksessa osa-aikaisessa työsuhteessa autonapumiehenä 5.12.2001 alkaen. Työsopimuksessa sovittu työaika oli vähintään 40 tuntia kahden viikon työaikajaksossa viitenä päivänä viikossa. Päivittänen työaika on ollut vähintään neljä tuntia 15 minuuttia. Tarvittaessa A on tehnyt työtä kahdeksan tuntia päivässä.

Yhtiö on maksanut A:lle toisen kokemusvuosiportaan mukaista palkkaa vasta palkanmaksujaksosta 16. – 28.9.2007 alkaen. Työnantajapuolen tulkinnan mukaan neljän vuoden työskentelyaika on täyttynyt työsuhteen osa-aikaisuudesta johtuen vasta 6.9.2007, minkä jälkeen A:n tuntipalkka on korotettu toisen vuosiportaan (4 – 8 v) mukaiseksi. A:n keskimääräinen työaika on ollut 60 tuntia kahdessa viikossa, mikä voidaan päätellä siitä, että työnantaja on laskenut hänen tehneen kaksiviikkojaksolla 80 tunnin työaikaa vastaavan työtuntimäärän 6.9.2007 mennessä eli kuudessa vuodessa.

Työkokemusvuosiin perustuva neliportainen palkkataulukko on työsuhteen kestoajan perusteella karttuva työsuhteen palkkaehto, mikä ilmenee myös sopimusmääräyksen sanamuodosta: ”Palvelusvuosia laskettaessa huomioidaan kaikki työtodistusten mukainen ammattimaisessa kuljettajana työskentelyaika.” Työsuhteen kestoaika lasketaan kalenteriajan mukaan eli vuosina, kuukausina ja päivinä.

Työehtosopimuksessa ei ole määräystä, jonka perusteella työsuhteen kestoaika työkokemusvuosia laskettaessa voitaisiin osa-aikatyöntekijän kohdalla laskea kalenteriajan asemesta tehtyjen työtuntien määrän perusteella. Työehtosopimusmääräystä ei ole koskaan tätä ennen sovellettu niin, että viisipäiväistä työviikkoa tekevän vakituisen osa-aikatyöntekijän palvelusvuosiin oikeuttava työsuhteen kestoaika tai muukaan vastaava kalenteriajan mukana karttuva etu laskettaisiin kalenteriajan asemesta työntekijän kaksiviikkojaksoittain tekeminen työtuntien määrän mukaan. Työkokemusvuosien perusteella karttuva palkkaus on luonteeltaan samanlainen työehtosopimuksen perustuva työsuhteen ehto kuin sairausajan palkka ja irtisanomisajan pituus, jotka määräytyvät työsuhteen kestoajan mukaan.

Vastaus kannevaatimuksiin

Autoliikenteen Työnantajaliitto ry on kiistänyt kanteen ja vaatinut sen hylkäämistä.

Autoliikenteen Työnantajaliitto ry on lisäksi vaatinut Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT ry:n velvoittamista korvaamaan työnantajaliiton oikeudenkäyntikulut laillisine korkoineen kuukauden kuluttua tuomion antamispäivästä lukien.

Kanteen kiistämisen perusteet

A työskenteli yhtiön Joensuun terminaalissa osa-aikaisena terminaalityöntekijänä 5.12.2001 ja 15.11.2007 välisen ajan. A työskenteli pääsääntöisesti viitenä päivänä viikossa. Hänen työtuntinsa vaihtelivat kaksiviikkoisjaksossa siten, että työsuhteen alussa A teki lyhyempiä jaksoja kuin työsuhteen loppupuolella. Minimissään kaksiviikkoisjaksot olivat noin 25 tunnin mittaisia.

Kokemusvuosien laskemisessa yhtiö on suhteuttanut A:n työtunnit kokoaikaisen työntekijän tunteihin. Näiden laskelmien perusteella neljä kokemusvuotta tuli täyteen 6.9.2007. Liittojen välisissä neuvotteluissa osapuolet olivat yhtä mieltä siitä, että yhtiön laskelma työaikojen suhteuttamisesta oli sinänsä tehty oikein. Kiista koskee siten vain sitä, tuleeko tehty tosiasiallinen työaika ottaa kokemusvuosia laskettaessa huomioon vai ei.

Työntekijän työtaito ja kokemus karttuvat vain työtä tekemällä. Työehtosopimuksen kokemusvuosiportaikko on sellaisenaan tarkoitettu koskemaan vain täysaikaisia työntekijöitä. Työehtosopimuksen sanamuoto tukee työskentelyn merkitystä, ei pelkkää työsuhteessa olemista toteamalla ”ammattimaisessa liikenteessä kuljettajana työskentelyaika”.

Työehtosopimuksen 7 § 6 kohdan sanamuoto on perua jo 1960-luvulta. Täsmälleen samansisältöisenä se on pysynyt vuodesta 1983 lähtien. Tuolloin pykälään lisättiin sen toinen lause ”Myös muussa liikenteessä ammattikuljettajana toimiminen huomioidaan”. Tällä tarkoitetaan sitä, että myös muussa kuin pelkässä liikenneluvallisessa liikenteessä (esimerkiksi teollisuuden tai kaupan ajot) kuljettajana työskentelyaika kartuttaa kokemusvuosia. Tuohon aikaan alalla ei juuri ollut osa-aikaisia työntekijöitä, joiden määrä on yleistynyt vasta myöhemmin. Työehtosopimusneuvotteluissa asia ei myöskään ole ollut esillä.

Työnantajaliitto on kaikessa koulutuksessaan vuosikausia ohjeistanut jäsenyrityksiään siten, että osa-aikaisen kuljettajan työtunnit suhteutetaan täysiaikaisen työntekijän työtunteihin kokemusvuosia laskettaessa. Asiasta ei aiemmin ole liittojen välillä ollut riitaisuuksia.

Työntekijöiden yhdenvertaisuus edellyttää niin ikään työnantajaliiton näkemyksen mukaista tulkintaa. Ei ole tasapuolista, jos esimerkiksi puolella työajalla saa samat edut, johon toinen joutuu työskentelemään tuplasti enemmän. Työoikeudessa yleisesti hyväksytyn pro rata temporis -periaatteen mukaisesti työsuhde-etuudet muutoinkin karttuvat työaikojen suhteessa. Mainittu suhteellisuusperiaate ei ole liitoille vieras, sillä esimerkiksi huoltokorjaamoiden työehtosopimuksen osa-aikaisen työntekijän palvelusvuosilisää koskevassa työtuomioistuimen tuomiossa 2001-3 asia on viimeksi ollut esillä. Mainittua suhteellisuusperiaatetta noudatetaan kuorma-autoalan työehtosopimuksessa esimerkiksi vuosityöajan lyhentämisessä. Työehtosopimuksen 12 § 1 kohdassa todetaan, että ”Työajan lyhennys koskee myös osa-aikaisia työntekijöitä riippumatta siitä, miten osa-aikajärjestely on toteutettu. Osa-aikaisen työntekijän työaikaa lyhennetään 2 kohdassa esitetyn taulukon perusteella suhteessa hänen tekemäänsä säännölliseen työaikaan.”

Perustelut

Erimielisyys

Riita koskee Suomen Kiitoautot Oy:ssä 5.12.2001 alkaen osa-aikaisena autonapumiehenä työskennelleen A:n palvelusvuosien laskentaa ja sijoittumista palkkataulukon toiselle vuosiportaalle.

Kanteen mukaan A on ollut oikeutettu toisen vuosiportaan mukaiseen, 15 sentillä korotettuun tuntipalkkaan 5.12.2005 alkaen, jolloin hänen työsuhteensa on kestänyt neljä vuotta. Vastauksen mukaan A:n tekemät työtunnit on palvelusajan laskennassa suhteutettava kokoaikaisen työntekijän työtunteihin. Näin laskien A on saavuttanut palkkataulukon toisen vuosiportaan edellyttämän neljän vuoden palvelusajan vasta 6.9.2007.

Oikeudellinen arviointi

Työehtosopimuksen 8 §:n mukaan toisen vuosiportaan mukaista palkkaa maksetaan, kun palvelusaikaa on 4-8 vuotta. Työehtosopimuksen 7 §:n mukaan palvelusvuosia laskettaessa huomioidaan kaikki työtodistusten mukainen ammattimaisessa liikenteessä kuljettajana työskentelyaika. Myös muussa liikenteessä ammattikuljettajana toimiminen huomioidaan.

Työehtosopimuksen 7 §:ää vastaava määräys on ollut sopimuksessa ainakin 1980-luvulta alkaen. Sopijapuolten ilmoitusten mukaan määräyksestä sovittaessa ei ole pidetty silmällä osa-aikatyöntekijöitä, joita kuorma-autoalalla ei ole tuona aikana juuri ollut. Osa-aikatyöntekijöiden palvelusvuosien laskennasta ei ole selvitetty myöhemminkään syntyneen vakiintunutta käytäntöä. Työehtosopimusta ja sen nyt esillä olevaa määräystä sinänsä sovelletaan myös osa-aikatyöntekijöihin. Voimassa olevassa työehtosopimuksessa on myös nimenomaisesti osa-aikatyötä koskevia määräyksiä. Tällainen on esimerkiksi 12 §:n määräys, jonka mukaan osa-aikatyöntekijän vuosityöaikaa lyhennetään työehtosopimuksessa olevan taulukon perusteella suhteessa työntekijän tekemään säännölliseen työaikaan.

Eri alojen työehtosopimuksissa ovat verraten tavallisia määräykset, joiden mukaan työsuhteen kesto, alan yrityksessä palveltu aika tai ammatissa työskentelyaika vaikuttavat työntekijän sijoittumiseen palkkaportaikossa tai erillisen palvelusvuosilisän suuruuteen. Tällaisten määräysten yhteydessä on joskus erikseen sovittu palvelusajan laskemisesta siten, että osa-aikainen työskentely muunnetaan vastaamaan kokoaikatyöntekijän vuosityöaikaa (ks. TT 1979:91). On myös työehtosopimuksia, joissa on nimenomaisesti todettu, että palkkataulukoiden mukaiset vuosiportaat ovat samat osa-aikaisille ja kokoaikatyöntekijöille. Toisinaan on sovittu, että kokemuslisän tai erillisen palvelusvuosilisän suuruus lasketaan kaavalla tai kertoimella, jossa osa-aikatyöntekijän lyhyempi työaika on tavalla tai toisella otettu huomioon (ratkaisussa TT 2009:10 esillä ollut työehtosopimus). Tällaiseen lopputulokseen on ilman erityistä määräystäkin päädytty tulkintateitse työtuomioistuimen ratkaisussa TT 2001:3. Ratkaisun mukaan puolta täysiaikaisen työntekijän työajasta tekevälle osa-aikatyöntekijälle tuli maksaa puolet työehtosopimuksen mukaisesta, kerran vuodessa erääntyvästä palvelusvuosilisästä.

Vastaaja on nyt esillä olevassa asiassa esittämänsä kannan tueksi viitannut palvelusvuosien laskentamääräyksen tarkoitukseen. Kun määräyksen mukaan laskennassa otetaan huomioon kaikki ammattimaisessa liikenteessä tai ammattikuljettajana työskentelyaika, tavoitteena on vastaajan mukaan palkita työkokemuksen myötä karttuvaa ammattitaitoa. Kokoaikaisella ja osa-aikatyöntekijällä työkokemus karttuu eri tavoin. Lisäksi vastaaja on viitannut suhteellisuusperiaatteeseen, jonka mukaan osa-aikaisen työntekijän työsuhde-edut yleisesti määräytyvät tehdyn työajan suhteessa (pro rata temporis -periaate).

Mainittua periaatetta on työsopimuslain 2 luvun 2 §:n nojalla ja osa-aikatyötä koskevan direktiivin (97/81/EY) mukaan sovellettava vähimmäisehtona osa-aikatyöntekijän työsuhteessa. Soveltaminen on toisaalta direktiivissä rajattu tapauksiin, joissa se on tarkoituksenmukaista. Lähtökohtana on, ettei osa-aikatyöntekijöihin saa pelkästään osa-aikaisuuden perusteella soveltaa epäedullisempia työehtoja kuin vastaaviin kokoaikaisiin työntekijöihin, ellei erilainen kohtelu ole perusteltua asiallisista syistä. Erityisten työehtojen piiriin pääsyn edellytykseksi voidaan asiallisista syistä tarvittaessa asettaa palvelusaikaa, työn kestoa tai työansioita koskevia vaatimuksia.

EY:n tuomioistuin on muiden syrjintädirektiivien tulkinnassa joutunut ottamaan kantaa kansallisiin säännöksiin tai määräyksiin, joiden mukaan palkankorotukseen oikeuttava osa-aikatyöntekijän palvelusaika lasketaan eri tavoin kuin kokoaikaisen työntekijän palvelusaika. Näitä määräyksiä on pidetty lähtökohtaisesti syrjivinä, ja erilaisen kohtelun oikeuttamiseksi on vaadittu melko tiukkojen edellytysten täyttymistä. Ammattikokemus voi olla tällainen peruste, mutta tällöin on voitava osoittaa, että ammattikokemuksen kertyminen on sidoksissa työn laatuun ja tiettyyn tuntimäärään, jonka henkilö on kyseistä työtä tehnyt (EY-tuomioistuimen tuomiot tapauksissa Nimz C-184/89, Gerster C-1/95 ja Nikoloudi C-196/02).

Kuorma-autoalan työehtosopimuksen 7 §:ssä ei ole asetettu erilaisia sääntöjä kokoaikaisen ja osa-aikatyöntekijän palvelusvuosien laskennalle. Erottelu kuitenkin syntyy, jos määräyksessä olevalle työskentelyajan käsitteelle annetaan vastauksessa esitetty, kalenteriajasta poikkeava tulkinta. Tällöin osa-aikatyöntekijä siirtyy palkkataulukossa seuraavalle vuosiportaalle myöhemmin kuin vastaavassa työssä oleva kokoaikainen työntekijä.

Työtuomioistuin ei ota tässä yhteydessä kantaa siihen, voisiko vastauksessa esitetty tulkinta sinänsä olla osa-aikatyötä koskevien pakottavien säännösten mukainen autonapumiehen ammattikokemuksen kertymiseen liittyvistä syistä. Sopimusmääräyksen teksti ja muut tulkintaperusteet eivät nimittäin työtuomioistuimen mielestä tue tällaista erottelevaa tulkintaa. Määräyksessä ensinnäkin käytetään työskentelyajan ohella palvelusvuoden käsitettä, jonka voidaan ymmärtää viittaavan lähinnä kalenteriaikaan.

Lisäksi työehtosopimuksesta puuttuu lähempi ohjeistus siitä, millä tavoin - kalenteriajasta poikettaessa - osa-aikatyöntekijän lyhempi työaika tulisi muuntaa vastaamaan kokoaikaista työskentelyä: portaattomasti ja suoraan tehtyjen työtuntien suhteessa, vai käyttäen jotain muuta laskutapaa, mistä sopimuskäytännössä myös on esimerkkejä. Toisekseen määräyksestä ei ilmene, miten kokoaikaisen ja osa-aikatyöntekijän poissaolot olisi otettava huomioon työskentelyajassa. Tällaisesta esimerkkinä ovat ratkaisussa TT 1998:34 esillä olleet kunta-alan sopimusmääräykset. Niiden mukaan enintään 30 päivän luvallisia poissaoloja kalenterivuodessa ei vähennetty laskettaessa kokemuslisään oikeuttavaa aikaa. Työtuomioistuin toisin sanoen katsoo, että mikäli kuorma-autoalan työehtosopimuksessa palvelusvuosilla ja työskentelyajalla olisi tarkoitettu jotain muuta kuin kalenteriaikaa, samalla olisi pitänyt ottaa kantaa moniin kysymyksiin, jotka nyt on jätetty avoimiksi.

Edellä esitetyistä syistä työtuomioistuin katsoo osapuolten tarkoitusta parhaiten vastaavaksi tulkinnan, jonka mukaan myös osa-aikaisen työntekijän palvelusvuodet lasketaan työehtosopimuksen 7 §:ää sovellettaessa kalenteriajan mukaan. A:lla on siten ollut oikeus palkkataulukon toisen kokemusvuosiportaan mukaiseen palkkaan 5.12.2005 alkaen hänen työsuhteensa kestettyä neljä vuotta.

Oikeudenkäyntikulut

Asian tulkinnanvaraisuuden vuoksi asianosaisilla on ollut perusteltua aihetta tähän oikeudenkäyntiin. tämän vuoksi Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT ry jutun voittaessaankin saa työtuomioistuimesta annetun lain 33a §:n 1 momentin nojalla pitää oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan.

Tuomiolauselma

Työtuomioistuin vahvistaa, että A:lla on ollut oikeus kuorma-autoalan työehtosopimuksen palkkataulukon toisen kokemusvuosiportaan mukaiseen autonapumiehen palkkaan 5.12.2005 alkaen.

Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT ry saa itse vastata oikeudenkäyntikuluistaan.

Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Saloheimo puheenjohtajana sekä Jalanko, Sutela, Forsström, Lehto ja Raitoharju jäseninä. Esittelijä on ollut Salonen.

Tuomio on yksimielinen.