3.3.2009

Vaatimukset

Metallityöväen Liitto ry on vaatinut, että työtuomioistuin

• velvoittaa Planmeca Oy:n suorittamaan B sairausajan palkkaa 27.8.2007 ja 12.9.2007 väliseltä ajalta 1.035,45 euroa korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine korkoineen 12.9.2007 lukien,

• tuomitsee Planmeca Oy:n suorittamaan hyvityssakkoa työehtosopimuksen tietensä rikkomisesta, ja

• tuomitsee Teknologiateollisuus ry:n suorittamaan hyvityssakkoa valvontavelvollisuuden laiminlyönnin johdosta.

Metallityöväen Liitto ry on lisäksi vaatinut, että Teknologiateollisuus ry:n ja Planmeca Oy:n velvoittamista yhteisvastuullisesti korvaamaan Metallityöväen Liitto ry:n oikeudenkäyntikulut korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine korkoineen kuukauden kuluttua tuomion antopäivästä lukien.

Perusteet

B työskenteli Planmeca Oy:n palveluksessa toistaiseksi voimassa olevassa työsuhteessa. Hän sai sairauslomaa diagnoosilla toistuva masennus kolmessa eri jaksossa ajalla 27.8. - 12.9.2007. Kolmelle ensimmäiselle jaksolle sairauslomaa myönsivät terveyskeskuksen kaksi lääkäriä. B ilmoitti yhtiön työnjohtajalle tekstiviestein sairauslomista. Työnjohtaja tilasi B:lle ajan työterveyslääkärille 11.9.2007. Tällä vastaanotolla työterveyslääkäri kirjoitti B:lle edelleen sairauslomaa mainitulla samalla diagnoosilla työkyvyttömyysajan ollessa 13.9.2007 - 16.9.2007. Työkyvyttömyyden toteamispäiväksi työterveyslääkäri merkitsi 27.8.2007. Toisin sanoen työterveyslääkäri ei ole kyseenalaistanut aikaisempia sairauslomia, jotka oli myönnetty terveyskeskuksesta. Nämä aikaisemmat lääkärintodistukset olivat myös B:llä mukana, kun hän kävi työterveyslääkärin vastaanotolla.

Työnantaja ei ole suorittanut B:lle lääkärintodistuksista huolimatta sairausajan palkkaa siltä ajalta, jolloin hän on ollut kolmessa jaksossa sairauslomalla terveyskeskuksen lääkäreiden toimesta. Työnantaja on vedonnut työehtosopimuksen 20 §:ään ja sen soveltamisohjeisiin, joiden lähtökohtana on se, että työkyvyttömyys todetaan yrityksen työterveyslääkärillä tai muulla työnantajan hyväksymällä lääkärintodistuksella. Työnantaja on edelleen vedonnut siihen, että B ei ole ilmoittanut ja esittänyt työnantajalle hyväksyttävää syytä muun lääkärin käyttöön. Tällaista syytä ei B:ltä ole kuitenkaan edes kysytty.

Työnantaja on saatuaan tietää siitä, että B on käyttänyt muuta kuin työterveyslääkäriä, kehottanut häntä menemään annettujen lääkärintodistusten kanssa työterveyslääkärin vastaanotolle. B on näin menetellyt. Työterveyslääkäri on hyväksynyt aikaisemman sairauslomajakson ja myöntänyt lisäksi B:n käyntipäivämäärästä eteenpäin sairauslomaa edelleen samalla diagnoosilla kuin terveyskeskuksessakin on todettu. Näin ollen sillä seikalla, onko B mahdollisesti saamistaan ohjeista huolimatta mennyt alun perin "väärälle lääkärille" ei ole merkitystä, koska hän on työnantajan ohjeita noudattaen mennyt työterveyslääkäriin, jossa on todettu sairausjaksoksi sama kuin terveyskeskuksenkin sairausjaksot. Ottaen huomioon myös B:n sairauden diagnoosin hänen sairautensa on saattanut vaikeuttaa hakeutumista alun perin työterveyslääkärin vastaanotolle. Tilanne on kuitenkin korjaantunut, kun B on työnantajan kehotusta noudattaen hoitanut tältä osin asian kuntoon.

Työnantajan on täytynyt tietää menettelevänsä työehtosopimuksen vastaisesti. Työnantaja ei ole kiistänyt sitä, etteikö B ole ollut sairauden vuoksi poissa työstä 27.8. ja 12.9.2007 välisen ajan. Yhtiö on menetellyt työehtosopimuksen sairausajan palkanmaksua koskevan 20 §:n vastaisesti kieltäytyessään suorittamasta B:lle sairausajan palkkaa ajalta 27.8. - 12.9.2007.

Teknologiateollisuus ry on hyväksynyt työnantajan menettelyn, joka on ollut työehtosopimuksen vastaista. Työnantajaliitto on siten laiminlyönyt valvontavelvollisuutensa.

Vastaus kannevaatimuksiin

Teknologiateollisuus ry ja Planmeca Oy ovat kiistäneet kanteen ja vaatineet sen hylkäämistä sekä Metallityöväen Liitto ry:n velvoittamista korvaamaan vastaajien oikeudenkäyntikulut laillisine korkoineen kuukauden kuluttua tuomion antamisesta.

Kanteen kiistämisen perusteet

B otettiin yhtiön palvelukseen 10.6.1999 toistaiseksi voimassaolevaan työsuhteeseen hienomekaanikoksi. Hänen työsopimuksensa irtisanottiin 10.9.2008 työntekijän henkilöön liittyvillä irtisanomisperusteilla perusteettomien poissaolojen vuoksi.

Yhtiön työntekijöiden työterveyshuolto on järjestetty Diacor Herttoniemessä. Yhtiön terveydenhuoltosäännön mukaan pääsääntöisesti työnantaja hyväksyy vain työterveysaseman antaman todistuksen sairausajan palkan perusteeksi. Tämä vakiintunut käytäntö on ollut myös B:n tiedossa. Hänellä on ollut lukuisia, pituudeltaan vaihtelevia sairaspoissaoloja eri syistä johtuen. Yhtiössä kiinnitettiin huomiota siihen, että B:n toimittamat lääkärintodistukset olivat yhtiön terveydenhuoltosäännön vastaisesti useiden eri lääkäreiden kirjoittamia ja myös eri paikoista haettuja.

B:n esimies on keskustellut hänen kanssaan useasti työnantajan terveydenhuoltosäännön ja työehtosopimuksen mukaisesta velvollisuudesta käydä sairaustapauksissa työterveyslääkärin vastaanotolla ja toimittaa työterveyslääkärin todistus työkyvyttömyydestä viivytyksettä työnantajalle. B:lle on annettu suullinen ja 24.4.2007 päivätty kirjallinen varoitus työterveyshuoltosäännön noudattamatta jättämisestä. Hänelle on tällöin tähdennetty myös sitä, että hänen tulee käyttää yrityksen työterveysasemaa. Työterveyslääkärillä on aina parhaat mahdollisuudet arvioida työntekijän tosiasiallista työkykyä suhteessa yhtiössä tehtäviin töihin.

B ei ole toimittanut sairauspoissaolostaan ajalta 27.8.–12.9.2007 työehtosopimuksen ja yhtiön terveydenhuoltosäännön mukaista työterveyslääkärin todistusta. Hän ei ole esittänyt työnantajalle hyväksyttävää syytä muun lääkärin käyttämiselle, eikä myöskään kanteessa ole sellaista esitetty. Koska B on menetellyt työehtosopimuksen ja yrityksen terveydenhuoltosäännön vastaisesti, eikä hyväksyttävää syytä muun lääkärin käytölle ole esitetty, työnantaja ei ole maksanut palkkaa sairauspoissaolon ajalta. Oikeutta olla pois työstä työkyvyttömyyden johdosta työnantaja ei ole kuitenkaan kiistänyt.

B:n esimies varasi B:lle ajan työterveyslääkärin vastaanotolle 11.9.2007. Työterveyslääkäri merkitsi tuolloin kirjoittamaansa lääkärintodistukseen B:n esittämien aiempien lääkärintodistusten mukaisesti, että toinen lääkäri oli todennut työkyvyttömyyden 27.8.2007. Tämä merkintä ei tee lääkärintodistuksesta taannehtivaa eikä ota kantaa siihen, onko työnantajalla sairausajan palkanmaksuvelvollisuutta ajalta 27.8.–12.9.2007. Työterveyslääkärin kirjoittama uusi lääkärintodistus on ajalle 13.9.–16.9.2007 eikä ajalle 27.8.–12.9.2007, jonka osalta B ei ole esittänyt hyväksyttävää lääkärintodistusta. Yhtiössä ei ole myöskään käytäntöä, jonka mukaan sairausajan palkanmaksun perusteeksi hyväksyttäisiin työterveyslääkärin jälkikäteen vahvistama muun lääkärin sairauslomatodistus.

B:n kotoa Vantaan Länsimäen terveysasemalle on noin 13 minuutin kävelymatka. Matka hänen kotoaan Diacor Herttoniemeen sen sijaan kestää metrolla ja kävellen noin 27 minuuttia. Näin ollen työterveysaseman sijainnillakaan ei voi olla asiassa merkitystä. Työterveyslääkärille ajan saa yleensä saman päivän aikana ja mikäli oma työterveyslääkäri on estynyt ottamasta potilasta, ajan saa muulle työterveyskeskuksen lääkärille. Tarvittaessa Diacor Herttoniemestä saa myös lähetteen erikoislääkärille. Työterveyslääkäriajan saatavuus tai erikoislääkärin tarvekaan ei näin ollen voi olla perusteltu syy käyttää työterveyshuollon sijasta Länsimäen terveysasemaa. B on jo ennen 27.8.2007 alkanutta sairauttaan käynyt työterveyshuollossa masennuksen johdosta, joten sairauden luonne ei ole aikaisemminkaan vaikeuttanut hakeutumista työterveyslääkärin vastaanotolle.

Perustelut

Tausta ja erimielisyys

B on työskennellyt hienomekaanikkona Planmeca Oy:n palveluksessa vuosina 1999-2008. Hän on ollut terveyskeskuksen kahden lääkärin myöntämällä sairauslomalla kolmessa eri jaksossa ajan 27.8.-12.9.2007 ja työterveyslääkärin myöntämällä sairauslomalla ajan 13.-16.9.2007. Yhtiö on kieltäytynyt maksamasta B:lle sairausajan palkkaa ensiksi mainitulta ajalta, koska hän ei ollut toimittanut sairauspoissaolostaan työehtosopimuksen ja yhtiön terveydenhuoltosäännön mukaista työterveyslääkärin todistusta eikä ollut myöskään esittänyt työnantajalle hyväksyttävää syytä muun lääkärin käyttämiselle.

B:n sairauspoissaoloista ja lääkärintodistuksista esitetty selvitys

B on kertomansa mukaan sairastuessaan yleensä käyttänyt yhtiön Herttoniemessä sijaitsevaa työterveysasemaa, jonka käyttämiseen työnantaja oli häntä myös kehottanut. Tästä ohjeesta poiketen hän oli kuitenkin saamansa paniikkikohtauksen vuoksi mennyt 27.8.2007 Vantaan Länsimäen terveyskeskukseen, joka oli vain noin viiden minuutin kävelymatkan päässä hänen kotoaan. Yhtiön työterveysasemalle olisi ollut yli puolen tunnin matka julkisilla kulkuvälineillä, joita hän ei sairauskohtauksen vuoksi ollut voinut käyttää. Tämän käyntikerran lisäksi B kävi mainitussa terveyskeskuksessa vielä kaksi kertaa saman masennussairauden vuoksi. B ilmoitti terveyskeskuksen antamasta sairauslomasta yhtiön työnjohtajalle. Ilmoituksen saatuaan työnjohtaja varasi B:lle vastaanottoajan yhtiön työterveysasemalta ja pyysi häntä ottamaan terveyskeskuksesta saamansa lääkärintodistukset mukaan työterveyslääkärin vastaanotolle. B kävi työnantajan ohjeiden mukaisesti työterveyslääkärin vastaanotolla 11.9.2007 ja esitti terveyskeskuksesta saamansa lääkärintodistukset työterveyslääkärille. Työterveyslääkäri jatkoi B:n sairauslomaa samalla diagnoosilla 16.9.2007 asti. Työnantaja ei kuitenkaan suostunut maksamaan B:lle sairausajan palkkaa ajalta 27.8.-12.9.2007.

Yhtiössä työsuojeluvaltuutettuna toimiva C on kertonut, että yhtiössä on sairauslomatapauksissa sellainen käytäntö, että työntekijöiden tulisi pääsääntöisesti käyttää yhtiön työterveysasemaa. Yhtiö on kuitenkin hyväksynyt myös muiden kuin työterveysaseman lääkäreiden määräämiä sairauslomia. C oli itsekin käynyt eräitä kertoja muulla kuin työterveysasemalla. Joitakin yhtiön työntekijöitä oli tosin asetettu sellaiseen erityistarkkailuun, että heidän oli käytettävä vain yhtiön työterveysasemaa, jolloin yhtiö ei hyväksynyt muiden lääkäreiden todistuksia heidän osaltaan.

Yhtiön tuotantopäällikkönä toimivan A:n mukaan yhtiön terveydenhuoltosäännön mukaan tarpeen vaatiessa työntekijä voi kääntyä työterveyshuollon asemesta myös muun lääkärin, poliklinikan tai terveyskeskuksen puoleen. Ulkopuolisen lääkärin käyttämisestä on tullut erikseen sopia työnantajan kanssa. Työnantaja hyväksyy muiden lääkäreiden käyttämisen vain perustellusta syystä, esimerkiksi työterveysaseman pitkän etäisyyden takia, sairauden laadun vuoksi tai pitkäaikaisen hoitosuhteen tapauksissa. Käytännössä vastaanottoajan työterveysasemalta on saanut samana päivänä. Sellaista käytäntöä yhtiössä ei ole ollut, että sairausajan palkanmaksun perusteeksi olisi hyväksytty työterveyslääkärin jälkikäteen vahvistama muun lääkärin antama todistus.

Työtuomioistuimelle on jätetty kirjallisina todisteina muun muassa kolme terveyskeskuslääkärin kirjoittamaa lääkärintodistusta, joiden mukainen B:n työkyvyttömyysaika on ollut 27.8.-12.9.2007. Työterveyslääkäri on 11.9.2007 kirjoittanut B:lle sairauslomaa samalla diagnoosilla ajaksi 13.-16.9.2007. Tässä todistuksessa olevien merkintöjen mukaan työkyvyttömyysaika on jatkoa aiemmin todetulle työkyvyttömyydelle, ja työkyvyttömyyden toteamisen ajaksi työterveyslääkäri on kirjoittanut 27.8.2007. Edelleen kirjallisten todisteiden joukossa on B:lle 24.4.2007 annettu kirjallinen varoitus, jonka aiheena on ollut yhtiön työterveyshuoltosäännön noudattamatta jättäminen. Työnantajapuolelta on jätetty kirjallisiksi todisteiksi myös yhtiön työterveysaseman B:lle vuosina 2006 ja 2007 antamat kaksi lääkärintodistusta, joissa diagnoosina ovat olleet mielenterveyteen liittyvät syyt.

Arviointi ja johtopäätökset

Työehtosopimuksen sairausajan palkkaa koskevan 20 §:n mukaan työnantaja maksaa sairausajan palkkaa työntekijälle, joka työnantajan hyväksymän selvityksen mukaan on sairauden tai tapaturman aiheuttaman työkyvyttömyyden vuoksi estynyt tekemästä työtä. Määräykseen liittyvän soveltamisohjeen mukaan työkyvyttömyys todetaan yrityksen työterveyslääkärin tai muulla työnantajan hyväksymällä lääkärintodistuksella. Työntekijän tulee käydä ensisijaisesti yrityksen työterveyslääkärin vastaanotolla. Muun lääkärin kuin työterveyslääkärin antama todistus työkyvyttömyydestä kelpaa perusteeksi sairausajan palkan maksamiselle, mikäli työntekijä esittää työnantajalle hyväksyttävän syyn muun lääkärin käyttöön. Mikäli työnantaja ei ole hyväksynyt työntekijän esittämää lääkärintodistusta, hän voi osoittaa työntekijän nimetyn lääkärin tarkastettavaksi. Tällöin työnantaja maksaa lääkärintodistuksen hankkimisesta aiheutuvat kustannukset.

Planmeca Oy:n 13.3.2007 päivätyn terveydenhuoltosäännön mukaan tarpeen vaatiessa työntekijä voi myös kääntyä lähimmän lääkärin, poliklinikan tai terveyskeskuksen puoleen. Pääsääntöisesti työnantaja hyväksyy kuitenkin vain työterveysaseman antaman todistuksen sairausajan palkan perusteeksi. Yhtiössä on sairausajan palkka C:n ja A:n kertomusten mukaan saatettu maksaa myös ulkopuolisen lääkärin antaman todistuksen perusteella. Yhtiö on kuitenkin edellyttänyt, että ulkopuolisen lääkärin käytölle on ollut työehtosopimuksen soveltamisohjeessa tarkoitettu hyväksyttävä syy.

B:tä on keväällä 2007 varoitettu yhtiön työterveyshuoltosäännön vastaisesta menettelystä. B ei ole nyt kysymyksessä olevissa tapauksissa ilmoittanut lääkärintodistusten jättämisen yhteydessä työnantajalle syytä ulkopuolisten lääkärien käyttämiseen. Tällaiseksi syyksi kantaja on vasta oikeudenkäynnissä esittänyt B:n asunnon ja yhtiön työterveysaseman välisen etäisyyden sekä paniikkihäiriön, joka olisi estänyt matkustamisen työterveysasemalle. Näiden ilmoitusten perusteella työtuomioistuin ei katso näytetyksi, että B:llä olisi ollut työehtosopimuksessa tarkoitettu hyväksyttävä syy sille, että hän on useana eri kertana mennyt ulkopuolisen lääkärin vastaanotolle työterveysaseman sijasta. B:llä ei siten pelkästään 27.8., 29.8. ja 7.9.2007 päivättyjen lääkärintodistusten perusteella olisi oikeutta sairausajan palkkaan.

B on kuitenkin riidanalaisen työkyvyttömyysajan kuluessa esimiehen kehotuksesta ollut myös työterveyslääkärin vastaanotolla. Työterveyslääkäri on todennut B:n sairauden, päätynyt samaan diagnoosiin kuin B:tä aikaisemmin tutkineet lääkärit ja merkinnyt B:n työkyvyttömyyden jatkuvan vielä joitakin päiviä siitä lukien, kun edellinen työkyvyttömyysjakso oli päättymässä. Työkyvyttömyyden alkamisajankohdaksi työterveyslääkäri on merkinnyt 27.8.2007.

Näissä toimenpiteissä on työtuomioistuimen mielestä kysymys sellaisesta sairausajan palkan maksamisen perusteiden selvittämisestä, jota työnantaja voi työehtosopimuksen soveltamisohjeiden mukaan vaatia, jos työnantaja ei ole hyväksynyt työntekijän esittämää lääkärintodistusta. Työtuomioistuin on tulkinnut vastaavanlaisia soveltamisohjeita samankaltaista asiaa koskevassa ratkaisussa TT 2003:23. Ratkaisun perusteluissa todetaan, että kysymys on tällöin yleensä ulkopuolisen lääkärin toteaman sairauden ja sen aiheuttaman työkyvyttömyyden varmentamisesta. Jos työntekijä on ilman työehtosopimuksen mukaisia perusteita kääntynyt ulkopuolisen lääkärin puoleen, mutta työterveyslääkäri on kuitenkin varmentanut sairauden ja sen aiheuttaman työkyvyttömyyden, työnantajan kuuluu maksaa työntekijälle sairausajan palkka. Palkanmaksuvelvollisuus alkaa siitä ajankohdasta, jolloin työkyvyttömyyden on alun perin todettu alkaneen, ellei työterveyslääkärin tarkastuksessa muuta todeta.

Työtuomioistuimella ei ole aihetta arvioida sairausajan palkanmaksuvelvollisuuden perusteita B:n asiassa toisella tavoin kuin edellä mainitussa ratkaisussaan. B on siten oikeutettu vaatimaansa sairausajan palkkaan, jonka määrä on riidaton.

Työehtosopimuksen vastainen menettely

Planmeca Oy on kieltäytyessään maksamasta B:lle vaadittua sairausajan palkkaa menetellyt työehtosopimuksen vastaisesti. Kun asiaan kuitenkin on liittynyt sairauspoissaoloja koskevien ohjeiden vastaista menettelyä myös B:n puolelta ja Planmeca Oy on noudattanut asiassa Teknologiateollisuus ry:n ilmoittamaa tulkintaa, ei Planmeca Oy:n voida katsoa rikkoneen työehtosopimusta työehtosopimuslain 7 §:ssä tarkoitetulla tavalla.

Teknologiateollisuus ry:n menettelyä asiassa joudutaan arvioimaan toisin. B:n työkyvyttömyydestä sinänsä ei ole alun perinkään ollut epäselvyyttä. Kun B on edellä selostetuin tavoin ollut myös työterveyslääkärin hoidettavana, Teknologiateollisuus ry:n olisi pitänyt havaita, ettei Planmeca Oy:llä ole ollut työehtosopimuksen mukaisia perusteita kieltäytyä maksamasta B:lle sairausajan palkkaa. Jättäessään puuttumatta jäsenyrityksensä virheelliseen menettelyyn Teknologiateollisuus ry on laiminlyönyt asiassa valvontavelvollisuutensa.

Oikeudenkäyntikulut

Planmeca Oy ja Teknologiateollisuus ry ovat jutun hävitessään velvolliset työtuomioistuimesta annetun lain 33a §:n nojalla korvaamaan Metallityöväen Liitto ry:n oikeudenkäyntikulut. Niiden määräksi on ilmoitettu 9.455,90 euroa. Vaatimuksen määrä on riidaton.

Tuomiolauselma Työtuomioistuin velvoittaa Planmeca Oy:n suorittamaan B:lle sairausajan palkkaa 27.8. ja 12.9.2007 väliseltä ajalta 1.035,45 euroa korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine korkoineen 12.9.2007 lukien.

Työtuomioistuin tuomitsee työehtosopimuslain 8, 9 ja 10 §:n nojalla Teknologiateollisuus ry:n maksamaan Metallityöväen Liitto ry:lle hyvityssakkoa valvontavelvollisuuden laiminlyömisestä 2.500 euroa.

Kanne hylätään enemmälti.

Planmeca Oy ja Teknologiateollisuus ry velvoitetaan yhteisvastuullisesti korvaamaan Metallityöväen Liitto ry:n oikeudenkäyntikulut 9.455,90 eurolla, jolle on maksettava viivästyskorkoa korkolain 4 §:n 1 momentissa tarkoitetun korkokannan mukaan siitä lähtien, kun kuukausi on kulunut työtuomioistuimen tuomion antopäivästä.

Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Saloheimo puheenjohtajana sekä Mikkola, Virtanen, Sutela, Raitoharju ja Salonen jäseninä. Sihteeri on ollut Salonen.

Tuomio on yksimielinen.