9.1.2003

Vaatimukset

Palvelualojen ammattiliitto PAM ry on vaatinut, että työtuomioistuin

vahvistaa kaupan työehtosopimuksen 11 §:n 7-kohdan osakuukauden palkkaa koskevan määräyksen oikeaksi sisällöksi ja tulkinnaksi sen, että A:lla on ollut oikeus tammikuussa 2001 saada vajaan kuukauden palkka siten laskettuna, että kuukausipalkasta on vähennettävä poissaoltujen työpäivien palkka eli 9 työpäivän palkka,

velvoittaa vastaajan ja kuultavan yhteisvastuullisesti korvaamaan kantajan oikeudenkäyntikulut laillisine korkoineen.

Perusteet

Kantajaliiton jäsenen, myyjä A oli palkattomalla sairauslomalla 1.1.-14.1.2001. Tämän jälkeen hän oli 6 päivää vuosilomalla 15.1.-20.1.2001. Työssä hän oli 22.1.-31.1.2001. A:n palkattomaan sairausloman ajanjaksoon on sisältynyt 9 poissaoltua työpäivää, sillä uudenvuodenpäivä (1.1.) on ollut maanantai, joka on työehtosopimuksen mukaisesti lyhentänyt hänen työaikaansa. Vuosiloman ajanjaksolta 15.1.-20.1.2001 A on saanut vuosiloma-ajan palkan. Ajanjaksolla 22.1.-31.1.2001 A on ollut työssä 8 päivää.

A:n palkasta oli vähennetty ajalta 1.1.- 14.1.2001 yhteensä 10 päivän palkka, vaikka kyseiseen ajanjaksoon sisältyi vain 9 työpäivää. A:n kuukausipalkasta olisi tullut vähentää 9 päivän palkka vähennetyn 10 päivän sijaan. Uudenvuoden päivän palkkaa ei olisi pitänyt vähentää.

A:lla on ollut työehtosopimuksen 11 §:n 7 -kohdan mukaisia palkkaan oikeuttavia vuosilomapäiviä 6 ja työpäiviä 8 eli yhteensä 14 päivää. Jos palkkaan oikeuttavia päiviä on vähintään 13, lasketaan vajaan kuukauden palkka vähentämällä kuukausipalkasta poissaoltujen työpäivien palkka. Määräyksessä on kirjattu erikseen termit "palkkaan oikeuttavat päivät" ja "poissaoltujen työpäivien palkka". Työehtosopimuksen kohtaa on tulkittava sen sanamuodon mukaisesti.

A:n kuukausipalkka vastuulisineen oli 8.160 markkaa tammikuussa 2001. Työehtosopimuksen 11 §:n 7 -kohdan mukainen päiväpalkka oli siten 388,57 markkaa.

Asiassa on käyty erimielisyysneuvottelut, jotka ovat päättyneet erimielisinä.

Vastaus kannevaatimuksiin

Kaupan Työnantajaliitto KTL ry ja Ruokalinna Oy ovat kiistäneet vaatimukset kokonaisuudessaan ja vaatineet kanteen hylkäämistä sekä oikeudenkäyntikulujensa korvaamista laillisine korkoineen.

Perusteet

Määräyksessä on sovittu tekniset palkanlaskentasäännöt vajaille kuukausille riippuen siitä, kuinka suuri osa kuukaudesta on palkallista. Määräyksen tarkoitus ei ole ollut, että muutoin palkattomaan jaksoon sisältyvä päivä muuttuisi laskentasäännön vuoksi palkalliseksi tai palkalliseen jaksoon sisältyvä päivä palkattomaksi.

Käsitteillä "työpäivä" ja "palkkaan oikeuttava päivä" on sama sisältö. Palkallinen arkipyhäpäivä katsotaan "palkkaan oikeuttavaksi päiväksi" ja samalla "työpäiväksi".

Vastaajaliitto on vuodesta 1989 lähtien jäsenneuvonnassaan johdonmukaisesti tulkinnut sopimusmääräystä siten, että arkipyhälyhennyspäivät rinnastetaan työpäiviin niin palkkaan oikeuttavia päiviä laskettaessa kuin toisaalta poissaoltuja päiviä vähennettäessä. Erimielisyyttä asiasta ei ole aiemmin ilmennyt.

Kaupan sopimuksia yhdistettäessä on sovittu, että työehtosopimusten yhdistämisestä ja selkeyttämisestä huolimatta noudatetaan edellisten, 9.10.1995 uudistettujen, työehtosopimusten määräyksiä edelleen 1.3.1998 lukien, ellei muutoksia nimenomaisesti ole sovittu. Tällä on haluttu varmistaa se, ettei sopimustekstien tiivistämisestä aiheudu tahattomia muutoksia sopimuksen asiasisältöön. Kysymyksessä olevaan sopimusmääräykseen ei ole 1.3.1998 alkaen tarkoitettu tehtävän sisällöllisiä muutoksia. Näin ollen tulkintalähteenä on käytettävä aiempaa sopimustekstiä.

Käsitteellä "työpäivä" ei voi olla eri sisältöä saman sopimusmääräyksen kahdessa eri virkkeessä. Työpäiviä vähennettäessä arkipyhät on tarkoitettu luettavaksi mukaan vähennettäviin päiviin.

Perustelut

Erimielisyys

Asiassa on erimielisyyttä siitä, minkä suuruisena myyjä A:n osakuukauden palkka tammikuulta 2001 olisi pitänyt maksaa. Kaupan työehtosopimuksen 11 §:n 7 kohdan toisen alakohdan mukaan osakuukauden palkka lasketaan vähentämällä kuukausipalkasta poissaoltujen työpäivien palkka, jos palkkaan oikeuttavia päiviä on vähintään 13. Työnantaja on vähentänyt A:n kuukausipalkasta myös palkattoman sairausloman sisään jääneen uudenvuodenpäivän palkan.

Kantaja on viitannut siihen, että työehtosopimuksen mukaan uudenvuodenpäivä on työaikaa lyhentävä arkipyhä. Sen vuoksi uudenvuodenpäivän palkkaa ei olisi saanut vähentää. Vastaaja ja kuultava ovat puolestaan selittäneet, että 1.1. oli katsottava poissaolluksi työpäiväksi, jonka palkka voitiin vähentää, koska mainittu päivä sisältyi muuten palkattomaan jaksoon.

Työehtosopimusmääräyksen synnystä ja soveltamisesta esitetty selvitys

Työtuomioistuin on kuullut todistajana Palvelualojen ammattiliitto PAM:n sopimussihteeriä B:tä ja Kaupan Työnantajaliitto KTL:n neuvottelupäällikköä C:tä vuosina 1989 ja 1998 käytyjen työehtosopimusneuvottelujen sisällöstä ja työehtosopimuksen 11 §:n 7 kohdan alkuperäisestä tarkoituksesta. Apteekkien työnantajaliiton liittojohtajaa D:tä on kuultu apteekkien työehtosopimuksen vastaavan sopimusmääräyksen tulkinnasta ja määräykseen tehdystä selvennyksestä.

B:n mukaan vuonna 1989, kun nyt puheena olevan määräyksen edeltäjästä sovittiin, määräyksessä lausuttiin erikseen työpäivistä ja palkkaan oikeuttavista päivistä. Työntekijäpuoli ei ollut hyväksynyt työnantajaliiton esitystä "palkkaan oikeuttamattomien päivien" vähentämisestä, minkä vuoksi vuoden 1989 työehtosopimukseen oli kirjattu "poissaoltujen työpäivien" vähentäminen. Arkipyhien merkityksestä osakuukauden palkan laskennassa ei kuitenkaan ollut keskusteltu vuoden 1989 neuvotteluissa.

C:n mukaan vuoden 1989 neuvotteluissa haettiin yksiselitteistä sääntöä siihen, milloin osakuukauden palkka lasketaan kertomalla ja milloin vähentämällä päiviä. Neuvottelut oli käyty ainoastaan siitä, mihin laskennallinen raja laitetaan. Rajaksi tuli 13 päivää. Keskustelua ei ollut käyty arkipyhien sisällyttämisestä työpäivän käsitteeseen tai ylipäätänsä työpäivän käsitteestä. Jo vuonna 1985 lähtökohtana työnantajapuolella oli ollut, että jos arkipyhä kokoaikaisella työntekijällä sisältyy palkalliseen jaksoon, se otetaan huomioon työpäivien veroisena. Jos arkipyhä jää palkattoman jakson sisälle, niin se vähennetään tekemättömänä työpäivänä. Näin toimitaan myös silloin, jos työsuhde alkaa tai päättyy kesken kuukauden tai jos jostain muusta syystä osa kuukaudesta on palkatonta. Tämän sisältöisen tulkintaohjeen todistaja on noista ajoista alkaen antanut jäsenyrityksille useamman kerran vuodessa etenkin joulunpyhien aikaan.

Vuoden 1998 työehtosopimusneuvotteluista B on kertonut, että kaupan työehtosopimuksen kysymyksessä olevaa määräystä muutettiin tarkoituksellisesti 1.3.1998. Työehtosopimuksen 11 §:n 7 kohdan ensimmäinen kappale muutettiin aikaisemmasta "kerrotaan työpäivillä" muotoon "kerrotaan palkkaan oikeuttavilla päivillä". Näin työntekijä oli oikeutettu palkkaan myös muilta päiviltä kuin todellisilta työpäiviltä kuten arkipyhälyhennyspäiviltä. Liitoilla oli jo aikaisemmin ollut asiasta yksimielinen tulkinta, vaikka se ei ollutkaan vastannut määräyksen sananmukaista sisältöä. Sanamuodon korjauksen ohella muutettiin asiaa koskeva työehtosopimuksen esimerkki. C on kertonut sanamuodon muutoksesta, että se oli ollut työnantajapuolen esittämä selvennys.

Määräyksen jälkimmäistä kappaletta, jossa puhutaan poissaoltujen työpäivien vähentämisestä, kun palkkaan oikeuttavia päiviä on vähintään 13, ei sen sijaan muutettu. B:n mukaan "poissaolluilla työpäivillä" on työntekijäpuolella aina ymmärretty sopimuksen sanamuodon mukaan vain todellisia työpäiviä. Sen vuoksi työntekijän osakuukauden palkasta ei vähennettäisi muita palkkaan oikeuttavia päiviä. Vuoden 1998 määräys ei ole nyt riidan kohteena olevan asian kannalta muuttunut vuoden 1989 määräyksen sisällöstä. Määräyksen tulkinta ei B:n mukaan ole aikaisemmin noussut esiin erimielisyyskysymyksenä. Näin on kertonut myös C, joskin työnantajapuolen käsitys määräyksen sisällöstä on ollut toinen.

Edelleen B on kertonut, että työntekijän poissaolot eivät työehtosopimuksen mukaan saa vaikuttaa vapaapäiväjärjestelyihin. Mikäli työntekijä sairastuu ja hänellä työvuorolistan mukaan olisi sairausloman aikaan sattuva arkipyhälyhennysvapaa, hän menettää vapaapäivän lopullisesti. Sitä vastoin työntekijä ei menetä poissaollulta lyhennyspäivältä maksettavaa palkkaa.

C on kertonut, että vuoden 1998 työehtosopimusten kokonaisuudistamista aloitettaessa lähtökohtana oli, että tahattomien virheiden aiheuttamien tulkintaerimielisyyksien välttämiseksi noudatetaan vanhaa työehtosopimusta, mikäli toisin ei nimenomaisesti sovita. Uutta sopimusta piti siis erimielisyystapauksessa tulkita vanhan sopimuksen mukaisesti. Sopimuskohdan muuttaminen edellytti nimenomaista pöytäkirjamerkintää eikä sellaista käsiteltävänä olevasta asiasta ollut tehty. C oli vastannut uudistetun työehtosopimuksen esimerkkien kirjoittamisesta. Esimerkkeihin oli korjattu ainoastaan ajantasaiset markkamäärät. Syynä siihen, miksi työehtosopimuksessa on käytetty kahta eri käsitettä "poissaollut työpäivät" ja "palkkaan oikeuttavat päivät", on se, että palkkaan oikeuttavia päiviä voivat olla myös muut kuin työpäivät, kuten vuosilomapäivät ja arkipyhälyhennykset.

D:n mukaan apteekkialan työehtosopimukseen otettiin osakuukauden palkkaa koskeva määräys ja sitä havainnollistavat esimerkit juuri kaupan työehtosopimuksesta. Työehtosopimukseen oli vuonna 1995 lisätty vielä se, että arkipyhät rinnastetaan joko tehtyihin työpäiviin tai poissaoltuihin työpäiviin riippuen siitä, kumpaa laskentasääntöä käytetään ja sisältyvätkö arkipyhät palkalliseen vai palkattomaan osaan kuukaudesta. Tällaisena sopimusta oli tulkittu jo vuodesta 1989 lähtien eikä lisäyksellä muutettu aikaisempaa käytäntöä.

B on häneltä kysyttäessä todennut, että työntekijäliitto oli aikoinaan neuvotellut sekä apteekkialan työehtosopimuksen että kaupan työehtosopimuksen. Kumpikin sopimus oli neuvoteltu erikseen eikä niillä sen vuoksi ollut asiallista yhteyttä toisiinsa. D on kuitenkin kertonut esimerkkejä siitä, että apteekkialan neuvotteluissa työntekijäliitto oli seurannut tarkoin, ettei työehtosopimukseen tullut tekstejä tai muutoksia, jotka eivät olisi vastanneet ammattiliiton linjaa kaupan puolella.

Arviointi ja johtopäätökset

Esillä olevassa asiassa arkipyhä on sattunut työntekijän sairausloman sisään. Työoikeudessa tällaisia tilanteita on vakiintuneesti arvioitu niin sanotun aikaprioriteettiperiaatteen mukaan. Tämä merkitsee, että työntekijän poissaolon syytä ja sen vaikutuksia arvioidaan sen poissaolosyyn perusteella, joka on alkanut ensimmäiseksi. Jos ensimmäisen poissaolon syy lakkaa, mutta toinen syy jatkuu, poissaoloa arvioidaan tämän jälkeen jälkimmäisen syyn perusteella. Esimerkiksi palkanmaksuvelvollisuuden on katsottu ratkeavan aikaprioriteettisäännön perusteella (ks. KKO 1997:121 ja 1993:39 sekä TT 1994:57 ja 1993:104). Aikaprioriteettiperiaatteen mukaan A:n poissaolon 1.1.2001 katsottaisiin johtuneen palkattomasta sairauslomasta. Sopimuksella voidaan kuitenkin määrätä aikaprioriteettiperiaatetta laajemmasta palkanmaksuvelvollisuudesta.

Aikaprioriteettiperiaatteen kaltaisia yleisiä sääntöjä ei ole tavallisesti kirjattu työehtosopimuksiin, kuten ei myöskään kaupan alan työehtosopimukseen. Sen sijaan apteekkialan työehtosopimukseen on vuonna 1995 otettu mainitun periaatteen mukainen soveltamisohje juuri osakuukauden palkan laskentaa koskevan määräyksen yhteyteen. Määräyksen mukaan arkipyhät rinnastetaan tehtyihin tai poissaoltuihin työpäiviin sen mukaan, sisältyvätkö ne palkalliseen vai palkattomaan osaan kuukaudesta. Työntekijällä ei ole siten oikeutta arkipyhälyhennyksen palkkaan, jos arkipyhälyhennys jää muutoin palkattoman jakson sisälle. Apteekkialan työehtosopimusta on esitetyn selvityksen mukaan sovellettu tällä tavoin jo vuodesta 1989 lähtien.

Työtuomioistuimen mielestä apteekkialan työehtosopimukseen tehdystä lisäyksestä ei voida suoraan tehdä päätelmiä siihen nähden, mitä pääalan eli kaupan alan työehtosopimuksen osapuolet ovat tarkoittaneet sopiessaan muutoin samansisältöisestä määräyksestä. Sen sijaan apteekkialan työehtosopimuksen vakiintunut tulkinta ja sen kirjaaminen sopimukseen kuvaavat työntekijäliitonkin hyväksymää ja lähialalla toimivaksi osoittautunutta osakuukauden palkan laskentatapaa, joka on myös työoikeuden yleisten periaatteiden mukainen.

Asiassa on esitetty selvitystä kaupan alan työehtosopimuksesta vuosina 1989 ja 1998 käydyistä neuvotteluista, joissa on käsitelty nyt esillä olevaa määräystä. Neuvottelujen kohteena on ollut lähinnä määräyksen alkuosa, jonka nojalla osakuukauden palkka määrätään kertolaskulla pidempien poissaolojen tapauksissa. Lisäksi työnantajapuoli oli vuonna 1989 esittänyt määräyksen loppuosaan sellaista sanamuotoa, joka olisi asiallisesti ollut lähellä vastaajan nyt esittämää tulkintaa. Työntekijäpuoli ei ollut hyväksynyt esitystä, ja määräys oli tältä osin saanut nykyisen sanamuotonsa. Todistajien mukaan neuvotteluissa ei kuitenkaan ollut käsitelty työpäivä-käsitteen sisältöä eikä arkipyhien vaikutusta osakuukauden palkan laskentaan. Arkipyhävapaiden palkan vähentämisestä ei liioin ole aiemmin syntynyt erimielisyyttä, vaikka laskennassa on käytännössä ilmeisesti ainakin johonkin mittaan menetelty työnantajapuolen nyt esittämän tulkinnan mukaisesti. Näin voidaan päätellä siitä, mitä työnantajaliiton neuvottelupäällikkö on työtuomioistuimessa kertonut jäsenyrityksille yli 15 vuoden aikana antamastaan neuvonnasta. Soveltamiskäytäntö ei ole antanut aihetta puuttua määräyksen sisältöön myöskään vuoden 1998 neuvotteluissa, joissa tarkistettiin vain määräyksen alkuosan sanamuotoa. Kaiken kaikkiaan asiassa on työtuomioistuimen mielestä jäänyt epäselväksi, millä tavoin osapuolet ovat tarkoittaneet määräyksen riidanalaista loppuosaa sovellettavan nyt esillä olevan kaltaisessa tilanteessa.

Määräyksen sanamuoto puoltaa kantajan tulkintaa, jonka mukaan osakuukauden palkka määräytyisi vähentämällä työntekijän kuukausipalkasta vain poissaoltujen todellisten työpäivien palkka. Tästä seuraisi, että työntekijä olisi osakuukauden palkkaa laskettaessa aina oikeutettu arkipyhälyhennysten palkkaan. Toisaalta määräystä ei muiltakaan osin ole tulkittu täysin sanamuotonsa mukaisesti. Todistajien mukaan määräyksen alkuosaan vuonna 1989 otettuun työpäivän käsitteeseen rinnastettiin muutkin palkalliset päivät, kuten arkipyhälyhennyspäivät, ja osakuukauden palkka laskettiin kertomalla päiväpalkka tällaisten päivien lukumäärällä. Työtuomioistuimen mielestä voitaisiinkin pitää johdonmukaisena, että myös määräyksen loppuosassa ollutta työpäivän käsitettä tulkittaisiin vastaavalla tavalla laajasti.

Esitetyn selvityksen perusteella työtuomioistuin katsoo, ettei tarkasteltavan määräyksen sananvalinnoilla ole otettu kantaa siihen, milloin osakuukauden palkan laskennassa kerrottavat tai vähennettävät päivät ovat palkallisia ja milloin taas eivät. Kysymyksessä on pelkkä tekninen laskentasääntö siten kuin vastaaja on asiassa esittänyt. Poissaoltujen päivien palkallisuus on selvitettävä muulla perusteella, kuten työehtosopimuksessa olevista sairausajan palkkaa koskevista määräyksistä. Työehtosopimuksessa ei kuitenkaan ole lausuttu mitään sellaisista tapauksista, joissa kaksi poissaoloperustetta, kuten sairausloma ja arkipyhävapaa sattuvat päällekkäin. Asiassa on myös jäänyt selvittämättä, että kaupan alalla olisi vakiintunut tällaisissa tapauksissa sovellettavaa osapuolten yhteisesti hyväksymää käytäntöä.

Näistä syistä työtuomioistuin pitää parhaiten perusteltuna arvioida tilannetta työoikeudessa yleisesti noudatetun aikaprioriteettiperiaatteen mukaan. Tästä seuraa, että A:n sairausloman palkattoman jakson sisään sattunut arkipyhävapaa 1.1.2001 on ollut palkaton. Uudenvuodenpäivän palkka on siten voitu kaupan työehtosopimuksen 11 §:n 7 kohdan nojalla vähentää A:n tammikuun palkasta. Kanne on tämän vuoksi perusteeton.

Oikeudenkäyntikulut

Palvelualojen ammattiliitto PAM on jutun hävitessään työtuomioistuimesta annetun lain 33a §:n 1 momentin nojalla velvollinen korvaamaan Kaupan Työnantajaliitto KTL:n oikeudenkäyntikulut. Kulujen määrä on jätetty työtuomioistuimen harkintaan. Ottaen huomioon asian laadun sekä sen hoidon edellyttämät toimenpiteet ja aiheutuneet kustannukset työtuomioistuin katsoo kohtuulliseksi oikeudenkäyntikulujen määräksi 700 euroa.

Tuomiolauselma

Kanne hylätään.

Palvelualojen ammattiliitto PAM velvoitetaan korvaamaan Kaupan Työnantajaliito KTL:n ja Ruokalinna Oy:n oikeudenkäyntikulut 700 eurolla, jolle on maksettava viivästyskorkoa korkolain 4 §:n 1 momentissa tarkoitetun korkokannan mukaan siitä lähtien, kun kuukausi on kulunut työtuomioistuimen tuomion antopäivästä.

Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Saloheimo puheenjohtajana sekä Jalanko, Sutela, Rekola, Vertanen ja Ahokas jäseninä. Sihteeri on ollut Hotti.

Tuomio on yksimielinen.