21.11.2002

TYÖTUOMIOISTUIN LAUSUNTO Nro 76

KUULTAVAT

Metsäteollisuus ry
Puu- ja erityisalojen liitto ry

ASIA

Rovaniemen hovioikeuden lausuntopyyntö työehtosopimuksen yksittäisten määräysten oikeasta tulkinnasta

TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Metsäteollisuus ry:n ja toiselta puolen muiden ohella Puu- ja erityisalojen liitto ry:n välillä 4.2.2000 solmitussa mekaanisen metsäteollisuuden työehtosopimuksessa on seuraavat määräykset:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =
6 § Säännöllinen työaika
= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =
2. kohta

Säännöllinen työaika keskeytyvässä yksi- ja kaksivuorotyössä on 8 tuntia vuorokaudessa ja enintään 6 viikon pituisena ajanjaksona keskimäärin enintään 40 tuntia viikossa.
= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =
6. kohta

Yksi- ja kaksivuorotyössä on ruokailutauko ½ - 1 tunti, jota ei lueta työaikaan. Aloilla, missä ei luonnostaan synny taukoja, on kummankin rupeaman aikana yksi 10 minuutin tauko, joka luetaan työaikaan. Sahateollisuudesta on erikseen mainittu edellä 5. kohdassa. Lautatarhatöissä, kuitulevytehtailla ja muilla sellaisilla aloilla, missä luonnostaan syntyy taukoja, pidetään nämä työvaiheiden välillä siten, että työn säännöllinen kulku ei häiriinny.

Milloin kolmivuorotyössä luonnostaan syntyy taukoja, varataan työntekijöille tilaisuus ruokailuun työn aikana. Sellaisessa kolmivuorotyössä, missä luonnostaan ei synny taukoja, pidetään työvuorojen ollessa 8 tuntia kaksi 10 minuutin taukoa ja yksi 15 minuutin tauko, jotka luetaan työaikaan.

Paikallisesti voidaan em. taukoajan jakaminen sopia muullakin tavalla. Tuotantoprosessin keskeytymisen välttämiseksi tauot voidaan vuorottaa. Järjestelyissä on huomioitava, ettei tauko sijoitu yhtä tuntia lähemmäksi työvuoron alkamista eikä päättymistä.
= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Edellä mainittujen asianosaisliittojen välillä on 7.11.1985 allekirjoitettu työajan lyhentämistä koskeva pöytäkirja, jossa on muun ohella seuraava määräys:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =
1 § Soveltamisala

Työaikaa lyhennetään niissä työaikamuodoissa, joissa säännöllinen työaika on 40 tuntia viikossa.
= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =
4 § Ansionmenetyksen korvaus

Työajan lyhentämisestä aiheutuva ansionmenetys korvataan siten, että työntekijä ansaitsee jokaiselta tekemältään säännölliseltä tunnilta pennimääräisen työajan lyhentämisestä johtuvan korvauksen, jonka suuruus on 5,5 % työntekijän työehtosopimuksen 14 §:n 1. kohdan mukaisesta keskituntiansiosta. (Muut 3.4.1990)
= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =
4 §:n 4 kohta

Ellei paikallisesti ole sovittu maksuajankohdasta toisin, työajan lyhentämisestä johtuva korvaus maksetaan tilikausittain palkanmaksun yhteydessä.
= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

KÄSITTELY KÄRÄJÄOIKEUDESSA

KANNE

VASTAUS KANNEVAATIMUKSIIN

KÄRÄJÄOIKEUDEN TUOMIO

Käräjäoikeus on tuomiossaan muun ohella todennut riidattomaksi, että lyhennysraha eli niin sanottu ansionmenetyskorvaus perustuu työsuhteessa noudatettuun yleissitovaan mekaanisen metsäteollisuuden työehtosopimukseen.

Työaikalain 10 §:n 1 momentin mukaan yleissitova työehtosopimusta noudattava työnantaja voi luottamusmiehen tai vastaavan edustajan kanssa sopia säännöllisen työajan järjestelyistä työehtosopimuksessa määritellyllä tavalla. Sanotun lainkohdan 2 momentin mukaan työnantaja ja työntekijä voivat sopia 1 momentissa tarkoitetun sopimuksen rajoissa sen yksityiskohtaisesta soveltamisesta. Työaikalain 11 §:n mukaan sopimus on tehtävä aina kirjallisesti, jos sopimus on voimassa yli kaksi viikkoa.

Asiassa on riidatonta, että A:n palkanmaksun perusteena ollut työaika on ollut 40 tuntia viikossa. Yhtiö ei ole esittänyt työaika- tai palkkakirjanpitoa lyhennysrahan suorittamisesta. Jäljennös yhtiön toisen työntekijän työsopimuksesta, jossa asiasta on sovittu A:n kertomalla tavalla ei ole riittävä näyttö siitä, että A:n kanssa olisi sovittu lyhennysrahan suorittamisesta väitetyllä tavalla eikä myöskään siitä, että lyhennysraha olisi muutoinkaan suoritettu A:lle. Tämän perusteella ja kun muutakaan näyttöä ei ole, on jäänyt näyttämättä, että lyhennysraha on suoritettu A:lle palkanmaksun yhteydessä tai muutoin. A:lla on oikeus lyhennysrahaan.

KÄSITTELY HOVIOIKEUDESSA

Neopolar Oy on valittanut käräjäoikeuden tuomiosta Rovaniemen hovioikeudelle.

Yhtiö on valituksessaan vaatinut käräjäoikeuden tuomion kumoamista siltä osin kuin yhtiö on velvoitettu suorittamaan A:lle muun ohella työajanlyhennysrahaa.

Asiassa on riidatonta, että A:lle on maksettu palkkaa 40 tunnilta viikossa ja että hän on työskennellyt aamuvuorossa kello 6 - 14 välisenä aikana ja iltavuorossa 14 - 22 välisenä aikana. Riidatonta on myös se, että A:lla on ollut työvuoron aikana työehtosopimuksen mukainen ruokatauko ja kaksi kahvitaukoa. Työpaikalla noudatetun käytännön ja sovitun mukaisesti ruokatauon pituus on ollut 20 minuuttia. Taukoja ei lueta työaikaan kuuluviksi. A:n tekemä säännöllinen työaika on ollut seitsemän tuntia 16 minuuttia päivässä. Hänelle on maksettu palkkaa kahdeksalta tunnilta, mikä on enemmän kuin mitä hänelle olisi tullut tehtyjen työtuntien perusteella tullut maksaa. Se seikka, ettei työajan lyhennysrahaa ole eritelty palkkalaskelmaan, ei osoita sitä, ettei työajan lyhennysrahaa olisi suoritettu.

A:lla, joka on ollut yhtiön ensimmäinen työntekijä, on ollut suullinen sopimus työajanlyhennyksestä. Muiden työntekijöiden kanssa sopimukset on tehty kirjallisesti. Yhtiössä on vuodesta 1994 lähtien noudatettu samaa käytäntöä. A ei ole ennen oikeudenkäyntiä väittänyt, että hänellä olisi työajan lyhennysrahoja saamatta.

A:n todellinen työaika on ollut alle 40 tuntia viikossa, minkä vuoksi hänellä ei ole oikeutta työehtosopimuksen mukaiseen työajan lyhennysrahaan.

A on vastannut valitukseen ja kiistänyt muutosvaatimukset kokonaisuudessaan ja vaatinut, että valitus hylätään. Käräjäoikeuden tuomio oli oikea.

Hovioikeus on pyytänyt A:lta ja Neopolar Oy:ltä lausuman siitä, luetaanko mekaanisen metsäteollisuuden työehtosopimuksen mukaan A:lla olleet ruoka- ja kahvitauot työaikaan kuuluviksi vai ei.

A on lausumassaan todennut, että työmaalla sovitun työaikajärjestelyn mukaisesti työntekijöille on maksettu työvuorosta kahdeksan tunnin palkkaa. Ruokatauot ynnä muut on pidetty silloin kun siihen on ollut aikaa ja ne on luettu palkalliseen työaikaan. Neopolar Oy on järjestäytymätön työnantaja, joka ei voi vedota yleissitovaan työehtosopimukseen tai sen yksittäiseen määräykseen edukseen.

Neopolar Oy on lausumassaan todennut, että mekaanisen metsäteollisuuden työehtosopimuksen mukaan A:lla ollutta ruokataukoa ei lueta työaikaan kuuluvaksi. Sitä vastoin A:lla kummankin rupeaman aikana erikseen olleista kahvitauoista työehtosopimuksen mukaan luetaan työaikaan kuuluviksi 10 minuuttia. Siltä osin kuin kahvitauon pituus on ylittänyt 10 minuuttia, kahvitaukoa tai muita taukoja ei työehtosopimuksen mukaan lueta työaikaan kuuluviksi. Taukojen pituuden ja niiden jakamisen osalta on työehtosopimuksen sallimalla tavalla sovittu paikallisesti yrityksessä noudatettavalla tavalla.

Tosiasiallinen työaika on ollut seitsemän tuntia 10 minuuttia. Kahvitauoista luetaan työaikaan kuuluvaksi 2 x 13 minuuttia eli yhteensä 26 minuuttia vuoroa kohti ja työajanlyhennykseen kuuluvaksi 2 x 2 minuuttia eli yhteensä 4 minuuttia vuoroa kohti. Ruokailutaukoa ei lueta työaikaan, joten se lasketaan kuuluvaksi työajanlyhennykseen 20 minuuttia vuoroa kohti. Työntekijälle maksetaan palkkaa kahdeksalta tunnilta vuorosta, mikä sisältää työajanlyhennyskorvauksen 24 minuuttia.

Mekaanisen metsäteollisuuden ja yhtiön sisaryrityksen Utawood Oy:n välillä on sovittu samanlaisen käytännön noudattamisesta kuin Neopolar Oy:ssä 5.4.2002 allekirjoitetussa sopimuksessa.

HOVIOIKEUDEN LAUSUNTOPYYNTÖ

Rovaniemen hovioikeus on pyytänyt työtuomioistuimesta annetun lain 39 §:n nojalla työtuomioistuimen lausunnon siitä, miten Metsäteollisuus ry:n ja Puu- ja erityisalojen liitto ry:n välisen työehtosopimuksen ja työajanlyhentämispöytäkirjan määräyksiä on tulkittava. Kysymys on siitä, onko A:lla olleet 20 minuutin ruokatauko sekä kaksi 12 minuutin kahvitaukoa luettava kuuluvaksi työaikaan vai ei.

KÄSITTELY TYÖTUOMIOISTUIMESSA

Työtuomioistuin on työtuomioistuimesta annetun lain 39 §:n nojalla varannut Metsäteollisuus ry:lle ja Puu- ja erityisalojen liitto ry:lle tilaisuuden tulla asiassa kuulluiksi. Liitot ovat lausunnoissaan päätyneet erilaisiin vastauksiin hovioikeuden esittämien kysymysten johdosta. Työtuomioistuimessa on 16.10.2002 pidetty suullisen valmistelun istunto, jossa liittojen kannat ovat täsmentyneet seuraavan sisältöisiksi.

Puu- ja erityisalojen liitto ry:n käsitys

Liimalevyn valmistaminen kuuluu mekaanisen metsäteollisuuden työehtosopimuksen piiriin. Mekaanisen metsäteollisuuden työehtosopimuksen 6 §:n 5 kohdan 5. kappaleen työaikajärjestelyjä ei voida käyttää liimalevyn valmistuksessa. Kysymyksessä olevan alan työaikajärjestelyihin soveltuu vain työehtosopimuksen 6 §:n 6 kohta.

Kun tässä tapauksessa työnantaja on järjestänyt kaksivuorotyön työajoiksi kello 6.00 - 14.00 ja kello 14.00 - 22.00, niin silloin kaikki pidetyt tauot luetaan kuuluviksi työaikaan. Työehtosopimuksen 6 §:n 6 kohta edellyttää vähintään puolen tunnin ruokailutaukoa, jota ei lueta työaikaan. Jotta määräystä olisi kahdeksan tunnin työpäivää käytettäessä noudatettu, aamuvuoron päättymisajaksi olisi tullut määrätä 14.30. Kun näin ei ole tehty, asiassa tulee sovellettavaksi työaikalain 28 §:n 2 momentin pakottava säännös, jonka mukaan vuorotyössä tai jaksotyössä työntekijälle on annettava vähintään 30 minuutin vähimmäislepoaika tai työajan kuluessa mahdollisuus ruokailuun. Tällainen tauko luetaan työaikaan.

Mekaanisen metsäteollisuuden työehtosopimuksen ja sen työajan lyhentämistä koskevan pöytäkirjan mukaan työajan lyhentämistä ei voida tehdä niin, että päivittäistä työaikaa lyhennetään muutamalla minuutilla. Vuotuisesta työajan lyhennyksestä (100 tuntia) voidaan 6,5 päivää antaa siten, että työvuoroa voidaan lyhentää 4, 5, 6 tai 7-tuntiseksi. Työtuomioistuimen tuomioista TT:2001-52 ja TT:2001-58 ilmenevän mukaisesti myös osa-aikaeläkkeellä olevalla työntekijällä oli oikeus työajanlyhennykseen.

Puu- ja erityisalojen liiton käytössä olevan aineiston pohjalta voidaan todeta, että Neopolar Oy ei ole antanut työntekijälleen A:lle mekaanisen metsäteollisuuden työehtosopimuksen mukaista työajan lyhennystä, eikä myöskään ole maksanut siitä sovittua korvausta.

Metsäteollisuus ry:n käsitys

Mekaanisen metsäteollisuuden työehtosopimuksen 6 §:n 6. kohdan 1. kappaleen mukaan ruokailutauon pituus on vähintään 30 minuuttia, jota ei lueta työaikaan.

Lisäksi työntekijällä on vuoron aikana oikeus yhteensä 20 minuutin taukoihin, jotka luetaan työaikaan. Tätä ylittävältä osalta taukoja ei työehtosopimuksen mukaan lueta kuuluvaksi työaikaan.

Työehtosopimuksen 6 §:n 6. kohdan 3. kappaleen mukaan paikallisesti voidaan sopia edellä mainittujen taukojen jakaminen muullakin tavalla. Ruokatauon pituudeksi voidaan sopia esimerkiksi 20 minuuttia, jolloin yli jäävä 10 minuuttia voidaan yhdistää muihin taukoihin. Työskentelyn järjestäminen kello 6 ja 14 väliseksi ajaksi tai kello 14 ja 22 väliseksi ajaksi johtaa 7 ½ tunnin päivittäiseen työaikaan.

Työajan lyhentämistä koskevaa pöytäkirjaa sovelletaan vain, jos säännöllinen työaika on sovittu 40 tunniksi viikossa. Työaika voidaan työehtosopimuksen estämättä sopia myös alle 40 tunniksi, jolloin työajanlyhennyskorvauksia ei työehtosopimuksen mukaan makseta. Tämä on todettu muun muassa työtuomioistuimen lausunnossa TT:1995-27.

TYÖTUOMIOISTUIMEN LAUSUNTO

Työtuomioistuimessa kuultavina olleet liitot ovat olleet yhtä mieltä siitä, että ruokailu- ja kahvitaukojen lukeminen työaikaan on asia, josta on liimalevyjä valmistavan yrityksen osalta määrätty mekaanisen metsäteollisuuden työehtosopimuksen 6 §:n 6 kappaleessa. Työtuomioistuimella ei ole syytä poiketa tästä liittojen yhteisestä kannasta. Kysymys on siitä, onko A:lla olleet tauot voitu vähentää työajasta, joka on Neopolar Oy:ssä järjestetty kahdeksan tunnin pituisiksi työvuoroiksi. Tässä asiassa liitot ovat päätyneet eri kannoille.

Työtuomioistuin huomauttaa aluksi, että hovioikeudessa vireillä olevan valitusasian ratkaisu saattaa riippua työehtosopimuksen ohella myös muiden säännösten tai määräysten soveltamisesta. Asiassa on otettava huomioon työaikalain säännökset työajaksi luettavasta ajasta, päivittäisistä lepoajoista sekä siitä, miten näistä asioista voidaan määrätä yleissitovalla työehtosopimuksella ja edelleen työehtosopimukseen perustuvalla paikallisella sopimuksella. Työtuomioistuimesta annetun lain 39 §:n mukaiseen menettelyyn ei kuulu lausunnon antaminen työaikalain tulkinnoista. Lepotaukojen lukemista työaikaan työaikalain säännösten mukaan on käsitelty työneuvoston lausunnossa TN 1375-01. Silti on paikallaan myös työtuomioistuimen lausunnossa tarkastella lyhyesti työaikalain, työehtosopimuksen ja myös A:n asiassa tehdyn paikallisen sopimuksen muodostamaa kokonaisuutta jutun ratkaisun kannalta.

Työajaksi luettavasta ajasta säädetään työaikalain 4 §:ssä. Päivittäisistä lepoajoista vuorotyössä, jollaisesta nyt on kysymys, säädetään lain 28 §:n 2 momentissa. Sen mukaan jos työaika on kuutta tuntia pidempi, työntekijälle on annettava vähintään puoli tuntia kestävä lepoaika tai tilaisuus aterioida työn aikana. Lepoaikaa ei työaikalain 4 §:n 2 momentin mukaan lueta työaikaan edellyttäen, että työntekijä saa sen aikana esteettömästi poistua työpaikaltaan.

Näistä säännöksistä on voitu poiketa valtakunnallisella työehtosopimuksella (työaikalain alkuperäinen 40 §:n 1 momentti, sellaisena kuin se on ollut ennen 26.1.2001 säädettyä lakia). Poikkeaminen on voinut perustua myös yleissitovaan työehtosopimukseen. Työaikalaissa ei kuitenkaan ole säännöksiä siitä, että näitä asioita koskevista työehtosopimuksen määräyksistä voitaisiin edelleen poiketa paikallisella sopimuksella. Toisessa asemassa on poikkeaminen säännöllisen työajan järjestelyä koskevista yleissitovan työehtosopimuksen määräyksistä lain 10 ja 11 §:n nojalla. Jollei tällaista poikkeamisvaltuutta ole erikseen säädetty, yleissitovan työehtosopimuksen määräyksiä on noudatettava työsuhteen vähimmäisehtoina, joista työoikeuden yleisten sääntöjen mukaan voidaan poiketa paikallisilla järjestelyillä vain työntekijän kannalta edullisempaan suuntaan.

Tätä taustaa vasten voidaan todeta, että mekaanisen metsäteollisuuden työehtosopimuksen 6 §:n 6 kohtaan sisältyviä määräyksiä taukojen pituudesta ja niiden lukemisesta työaikaan on ollut mahdollista soveltaa myös Neopolar Oy:ssä työaikalain asianomaisten säännösten sijasta. Ruokailutauon pituus on työehtosopimuksen mukaan 1/2-1 tunti, jota ei lueta työaikaan. Jollei muita taukoja synny luonnostaan, työvuoron aikana on kaksi muuta 10 minuutin taukoa, jotka luetaan työaikaan.

Taukoaikojen jakamisesta voidaan työehtosopimuksen 6 §:n 6 kohdan mukaan paikallisesti sopia muullakin tavalla. Asiakirjojen mukaan A:lla onkin ollut 20 minuutin ruokailutauko ja kaksi kahvitaukoa, jotka ovat pituudeltaan ylittäneet 10 minuuttia. Työnantajan mukaan A:n työajasta on vähennetty ruokailutauon aika sekä kahvitaukojen ajat 10 minuuttia ylittäviltä osin. Järjestely on työnantajan mukaan perustunut paikalliseen sopimukseen.

Aikaisemmin esitettyyn viitaten työtuomioistuin kuitenkin katsoo, että ruokailutauon vähimmäispituutta koskevasta työehtosopimuksen määräyksestä ei ole järjestäytymättömässä yrityksessä voitu pätevästi poiketa paikallisella sopimuksella. Kysymys on nyt siitä, voidaanko tauko työehtosopimuksen mukaisesti vähentää työajasta siinäkin tapauksessa, että tauko on ollut työehtosopimuksen sallimaa lyhyempi.

Työehtosopimuksessa on yksiselitteiset määräykset siitä, mitkä tauot luetaan työaikaan ja mitkä ei. Silloinkin kun taukoaikojen jakamisesta on mahdollista sopia työehtosopimuksesta poikkeavalla tavalla, työehtosopimuksessa ei ole määrätty, että tällainen järjestely vaikuttaisi taukojen lukemiseen työaikaan. Tämä puoltaa työtuomioistuimen mielestä sellaista tulkintaa, että ruokailutauon aika jää, työehtosopimuksessa määrättyä lyhyempänäkin, työajan ulkopuolelle. Tulkinnan puolesta puhuu edelleen se, että vaikka työntekijä on saanut hyväkseen lyhyemmän ruokailutauon, myös tauon työaikaa lyhentävä vaikutus on ollut pienempi.

Toisenlainen tulkinta jättäisi avoimeksi, mitä perusteita noudattaen ruokailutauon lukeminen työaikaan olisi ratkaistava. Kun työntekijälle on annettu työehtosopimuksessa määrättyä lyhyempi ruokailutauko, tästä voi koitua asian laadun mukainen seuraamus. Menettelystä ei työtuomioistuimen käsityksen mukaan kuitenkaan voi seurata, että tauon lukeminen työaikaan siirtyisikin arvioitavaksi työaikalain mukaan. A:n ruokailutaukoa ei selostetuista syistä ole kuulunut lukea työaikaan.

Työehtosopimuksen mukaan työrupeamien välisten taukojen pituus on 10 minuuttia ja ne luetaan työaikaan. Työtuomioistuimelle ei ole esitetty tarkempaa selvitystä työehtosopimusmääräyksen tarkoituksesta tai soveltamiskäytännöstä ajatellen sellaisia tapauksia, joissa kahvitauot ovat sanottua pidemmät. Muun selvityksen puuttuessa työtuomioistuin pitää luontevimpana soveltaa näihinkin tapauksiin työehtosopimuksessa mainittua pääsääntöä. Sikäli kuin A:n kahvitauot ovat joillakin minuuteilla ylittäneet työehtosopimuksen mukaiset kymmenen minuuttia, tauot olisi tämän mukaan joka tapauksessa tullut kokonaisuudessaan lukea työaikaan.

Edellä esitetyn perusteella työtuomioistuin lausuntonaan esittää, että hovioikeuden ratkaistavana olevassa asiassa työntekijällä ollutta 20 minuutin ruokailutaukoa ei ole työehtosopimuksen mukaan kuulunut lukea työaikaan, kun taas kahvitauot on edellä todetuin varauksin tullut lukea työaikaan.

Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Saloheimo puheenjohtajana sekä Kröger, Vannela, Virtanen, Sulkunen ja Vertanen jäseninä. Sihteeri on ollut Hotti.

Lausunto on yksimielinen.