9.6.2000

Vaatimukset

Metsäteollisuus ry on vaatinut Paperiliiton ja Paperiliiton Kemijärven ammattiosaston n:o 84 tuomitsemista hyvityssakkoon työehtosopimuslain 8 §:n mukaisten velvollisuuksien rikkomisesta. Metsäteollisuus ry on edelleen vaatinut Paperiliiton ja Paperiliiton Kemijärven ammattiosasto n:o 84:n velvoittamista korvaamaan Metsäteollisuus ry:n oikeudenkäyntikulut laillisine korkoineen.

Perusteet

Metsäteollisuus ry:n ja Paperiliiton välillä on voimassa oleva paperiteollisuutta koskeva työehtosopimus. Työehtosopimuksen 5 §:ssä on säännökset työnantajan työnjohto-oikeudesta ja 28 §:ssä sopimuksen tulkintaa koskevat säännökset.

Metsäteollisuus ry:n jäsenyritys Kemijärven Sellu Oy sopi Kemijärven työvoimatoimiston ja aikuiskoulutuskeskuksen kanssa sellun valmistuksen peruskurssin järjestämisestä. Koulutukseen otettiin työttömiä tai välittömän työttömyysuhan alaisena olevia henkilöitä. Kurssi koostui teoriajaksoista aikuiskoulutuskeskuksessa ja perehdyttämisjaksosta Kemijärven Sellu Oy:n tehtaalla. Perehdyttämisjakson piti alkaa 8.5. ja päättyä 2.6.2000.

Kemijärven Sellu Oy:llä oli ollut vastaavanlaiset kurssit vuonna 1995 ja 1997, jolloin kurssilaiset olivat tehtaalla vastaavilla perehdyttämisjaksoilla tehtaan työntekijöiden opastaessa kurssilaisia.

Ennen suunnitellun perehdyttämisjakson alkamista tehtaan pääluottamusmies ilmoitti, että työntekijät kieltäytyvät opastamasta kurssilaisia, ellei kurssilaisia oteta työsuhteeseen ja makseta alinta kausipalkkaa. Tämän johdosta kurssi jouduttiin keskeyttämään, mistä ilmoitettiin työvoimaviranomaisille.

Pääluottamusmies ilmoitti myöhemmin, että työntekijät eivät tule perehdyttämään kesälomittajia, ellei kurssilaisten asiaa ratkaista ensin. Tehtaalle oli etsitty tämän jälkeen kesälomittajiksi henkilöitä, jotka aiemmin olivat olleet tehtaassa töissä ja joita ei sen vuoksi tarvinnut opastaa. Pääluottamusmiehen ilmoitusta opastamisesta kieltäytymisestä oli uskottu, eikä työnantaja ollut erikseen pyytänyt työntekijöitä opastamaan kurssilaisia.

Tämän jälkeen asiasta on keskusteltu Paperiliiton edustajien kanssa ja vaadittu liittoa ryhtymään toimenpiteisiin painostustoimen lopettamiseksi. Paperiliiton edustaja on ilmoittanut, että myös liitto edellyttää, että kurssilaiset otetaan työsuhteeseen ja heille sitoudutaan maksamaan alinta kausipalkkaa perehdyttämisjakson ajalta. Paperiliiton toimitsija oli ilmoittanut työnantajaliittoon Paperiliiton tukevan ammattiosaston ja pääluottamusmiehen kantaa asiassa ja että Paperiliitto ei ryhdy asiassa toimenpiteisiin. Paperiliitto oli asiassa laiminlyönyt valvontavelvollisuutensa.

Vuoden 1997 kurssiin osallistuneille oli tehty työsopimukset valmiiksi jo harjoittelujakson alkaessa ja työsuhde oli alkanut harjoittelujakson ja kurssin päätyttyä. Myös vuonna 2000 työnantaja oli ilmoittanut, että se oli valmis toimimaan asiassa samalla tavalla kuin aiemmin.

Kyseessä oli työtaistelu, jonka toteuttamiseen pääluottamusmies ja osaston luottamusmies ovat osallistuneet. Työtaistelutoimenpiteen muodosti se, että työntekijät kieltäytyivät tai olivat ainakin uhanneet kieltäytyä opastamasta kurssilaisia ja lomittajia ja painostivat työnantajaa ottamaan työllisyyskurssilaiset työsuhteeseen. Paperiliitto on puolestaan laiminlyönyt valvoa, ettei työrauhaa rikota.

Metsäteollisuus ry on jutun pääkäsittelyssä ilmoittanut työllisyyskurssin olevan edelleen keskeytettynä ja että työnantajan tarkoituksena oli jatkaa kurssin harjoittelujaksoa, kun tämä riita-asia oli saatu ratkaistua.

Vastaus kannevaatimuksiin

Paperiliitto on pyytänyt työtuomioistuinta hylkäämään Metsäteollisuus ry:n kanteen ja velvoittamaan Metsäteollisuus ry:n korvaamaan Paperiliiton ja sen Kemijärven osasto n:o 84:n oikeudenkäyntikulut laillisine korkoineen.

Kanteen kiistämisen perusteet

Voimassa olevan työehtosopimuksen 5 §:n 3 kohta sisältää määräykset työnopastustehtäviä suorittavalle työntekijälle maksettavasta korvauksesta. Kemijärven Sellu Oy:ssä oli voimassa yhteisesti hyväksytty sopimus työsuhteessa olevien työntekijöiden työnopastuksesta. Tavanomaisin tilanne työnopastuksessa on kesälomittajille annettava työnopastus ennen kuin he ryhtyvät itsenäisesti hoitamaan lomitettavan työntekijän vakanssia.

Kemijärven Sellu Oy oli yhdessä työvoimaviranomaisten kanssa, mutta ilman palkansaajapuolen myötävaikutusta, sopinut työvoimapoliittisesta aikuiskoulutuksesta annetun lain tarkoittamasta kurssista. Kurssille oli valittu 19 henkilöä, joille Kemijärven Sellu Oy oli luvannut vähintään kesälomituksen vuoden 2000 vuosilomakauden aikana. Tämän lisäksi Kemijärven Sellu Oy oli ilmoittanut palkkaavansa muitakin kesälomittajia. Kemijärven Sellu Oy oli pyrkinyt vapautumaan työehtosopimuksen mukaisesta palkanmaksuvelvollisuudesta sijoittamalla koulutusajan perehdyttämisjakson eli 8.5. - 2.6.2000 suoritettavaksi Kemijärven Sellu Oy:ssä niissä tehtävissä, joihin kurssilaiset tulisivat lomittajiksi. Kun työehtosopimus ja Kemijärven Sellu Oy:ssä noudatettava paikallinen työnopastussopimus lähtevät siitä, että työhön opastettavat henkilöt, myös kesälomittajat, ovat työnopastuksen alusta alkaen yhtiön työntekijöitä, joille suoritetaan työehtosopimuksen mukainen palkka, oli Kemijärven Sellu Oy menetellyt asiassa virheellisesti. Ammattiosasto oli puuttunut asiaan vaatien työnantajaa noudattamaan yhteisesti hyväksyttyä työnopastussopimusta ja työehtosopimusta sekä solmimaan kesälomittajiksi tulevien henkilöiden kanssa työsuhteen siitä alkaen, kun heitä ryhdytään opastamaan lomitettavien tehtäviin.

Kemijärven Sellu Oy on katsonut voivansa työvoimapoliittista kurssia hyväksi käyttäen vapautua palkanmaksuvelvollisuudesta siltä ajalta, kun kurssin perehdyttämisjakso kattaa tarvittavan työnopastuksen. Työpaikalla ei ole riitaa siitä, etteikö työnantaja palkkaisi muita lomittajia kuin kurssille valittuja henkilöitä työsuhteeseen työnopastuksen alusta alkaen.

Kyseessä ei ollut ensimmäinen kerta, kun Kemijärven Sellu Oy:ssä keskusteltiin työvoimapoliittisten kurssien vaikutuksesta työnantajan palkanmaksuvelvollisuuteen. Vuonna 1995 järjestetystä kurssista tehtiin paikallinen sopimus. Samoin meneteltiin vuoden 1997 keväällä toteutetulla kurssilla, josta tehtyyn sopimukseen liittyi muun ohella se, että työnopastukseen tullessaan koulutettavilla henkilöillä oli työsopimus, joissa alkamis- ja päättymisajankohdat oli merkitty. Nyt puheena oleva kurssi keskeytettiin työnantajan toimesta sen jälkeen, kun Kemijärven Sellu Oy:n henkilöstöpäällikkö oli 8.5.2000 tiedustellut pääluottamusmieheltä, onko pääluottamusmiehen mielestä työhön opastettavien, lomittajiksi tulevien henkilöiden kanssa tehtävä työsopimus, joka kattaa työnopastusajan. Pääluottamusmies oli ilmoittanut tämän työehtosopimuksen tulkinnakseen. Ilmoituksen saatuaan työnantaja oli omasta aloitteestaan keskeyttänyt kurssin.

Kemijärven Sellu Oy:ssä palkansaajaosapuoli ei ollut vaatinut työvoimapoliittisen kurssin osanottajien kanssa solmittavaksi työsopimuksia. Pääluottamusmies ei ollut vaatinut työsopimuksia solmittavaksi kurssillaolon perusteella. Jos kurssilla olisi ollut muita osanottajia kuin lomittajiksi valittuja henkilöitä, ei työehtosopimuksen tulkinta, jota kuultava ja vastaaja edustavat, olisi luonnollisestikaan ulottunut heihin. Ammattiosasto on edustanut aivan oikeata työehtosopimuksen tulkintaa, jonka mukaan lomittajiksi palkatut henkilöt ovat työsuhteessa siitä alkaen, kun heille aletaan antaa työnopastusta.

Kemijärven Sellu Oy:tä ei ole vaadittu sitoutumaan alimman kausipalkan maksamiseen. Työnantajan palkanmaksuvelvollisuus työsuhteessa oleville työntekijöille määräytyy työehtosopimuksen perusteella.

Kemijärven Sellu Oy:tä ei ole painostettu työsuhteiden solmimiseen uhkaamalla kieltäytyä opastamasta kurssilaisia. Asiasta käydyissä neuvotteluissa pääluottamusmies on ilmoittanut tulkinnakseen muun ohella sen, että työehtosopimuksen tarkoittama työnopastaminen voi ja tulee suuntautua vain työsuhteessa oleviin työntekijöihin. Tästä lausumasta on työnantajalle saattanut syntyä vastapuolen ilmoittama käsitys.

Pääluottamusmies ei ollut ilmoittanut, etteivät työntekijät tulisi opastamaan kesälomittajia. Näillä lomittajilla tarkoitettaneen muita lomittajiksi valittuja kuin kurssille osallistuneita henkilöitä. Luonnollisesti tällaisten työsuhteessa olevien lomittajien työnopastuksesta tullaan huolehtimaan.

Paperiliitto on ilmoittanut sitä kysyttäessä kannakseen edellä kerrotun työehtosopimuksen tulkinnan: Lomittajiksi otettavien työntekijöiden tulee olla työsuhteessa siitä alkaen kun työehtosopimuksen mukainen työnopastus aloitetaan. Mistään väitetyistä painostustoimenpiteistä tai edes työnantajan suorittamasta kurssin keskeyttämisestä Paperiliitto ei ole ollut tietoinen ennen kuin Metsäteollisuus ry:n edustaja on siitä kertonut 11. ja 12.5.2000 käydyissä puhelinkeskusteluissa.

Paperiliiton Kemijärven osaston n:o 84 työssäkäyvien jäsenten lukumäärä oli noin 200 ja kokonaisjäsenmäärä noin 250. Yhdistyksen taloudellinen tilanne oli huono.

Perustelut

Työtaistelutoimenpiteet

Kemijärven Sellu Oy on sopinut paikallisen työvoimatoimiston ja aikuiskoulutuskeskuksen kanssa sellun valmistuksen peruskurssin järjestämisestä työllisyyskurssina. Kurssiohjelma on koostunut teoriajaksosta aikuiskoulutuskeskuksessa sekä perehdyttämisjaksosta Kemijärven Sellu Oy:n tehtaalla. Kurssin suorittaneille oli luvattu työtä tehtaalla lomittajina kesällä 2000 ja mahdollisesti pysyvämpää työtä myöhemmin sitä mukaa kun työtä olisi tarjolla. Vastaavanlaiset kurssit oli järjestetty myös vuosina 1995 ja 1997.

Kurssin teoriajakso on toteutunut suunnitelmien mukaisesti. Sen sijaan työnantaja on päättänyt keskeyttää perehdyttämisjakson, jonka piti kurssiohjelman mukaan alkaa 8.5. ja päättyä 2.6.2000, heti aamulla 8.5. sen vuoksi, että se oli olettanut työntekijöiden kieltäytyvän perehdyttämästä kurssilaisia heille suunniteltuihin tehtäviin.

Metsäteollisuus ry on kanteessaan väittänyt työntekijöiden ryhtyneen kiellettyyn painostustoimenpiteeseen työnantajaa kohtaan. Työtuomioistuimessa on väitteen tueksi kuultu todistajina Kemijärven Sellu Oy:n tuotantojohtajaa A:ta, henkilöstöpäällikkö B:tä ja kehitysinsinööri C:tä.

A on kertonut, että keväällä 2000 järjestetyn kurssin tavoitteena oli saada tehtaan eläkkeelle siirtyvien työntekijöiden tilalle uutta työvoimaa. Kaikille kurssilaisille oli luvattu työllistyminen tehtaalla siten, että ensimmäisessä vaiheessa tarjolla olisi lomitustehtäviä ja paikkojen vapautuessa myöskin vakinainen työsuhde. Vuosina 1995 ja 1997 toteutetuilla kursseilla oli kurssilaisille maksettu sekä teoriakoulutuksen että tehtaalla suoritetun perehdyttämisjakson ajalta voimassa olevaa kurssipäivärahaa, joka oli peruspäivärahan suuruinen. Kevään 2000 kurssilla oli kurssilaisille maksettu 30 markalla korotettua peruspäivärahaa. Aiempien kurssien perehdyttämisjaksot oli toteutettu siten, että kurssilaisille oli tehty työsopimus sillä merkinnällä, että työsuhde alkaa perehdyttämisjakson päätyttyä. Työnantaja oli ilmoittanut valmiutensa samanlaiseen järjestelyyn tämänkin kurssin osalta.

A:n mukaan pääluottamusmies D oli toukokuun ensimmäisen viikon loppupuolella ilmoittanut henkilöstöpäällikölle, ettei kurssilaisia perehdytetä, mikäli heille ei kurssipäivärahan sijasta makseta alinta työehtosopimuksen mukaista kausipalkkaa. Henkilöstöpäällikkö oli vielä myöhemmin varmistanut asian pääluottamusmieheltä. Koska työntekijät tulisivat pääluottamusmiehen yksiselitteisen ilmoituksen mukaan kieltäytymään työnopastuksesta, jos asetettuihin ehtoihin ei suostuta, työnantajan oli 8.5. aamulla todettava, ettei perehdyttämisjaksoa voitu toistaiseksi jatkaa. Seuraavana päivänä 9.5. todistaja oli kuullut pääluottamusmiehen ilmoittaneen kehitysinsinööri C:lle, ettei myöskään muita lomittajiksi tulevia, jotka olivat lähinnä teknisen alan harjoittelijoita, tultaisi perehdyttämään. Tämä perehdyttäminen on kuitenkin toteutunut muulla tavoin.

B on kertonut pääluottamusmiehen ilmoittaneen ensimmäisen kerran perehdyttämisjakson alkua edeltäneellä viikolla, ettei työntekijäpuolta ollut sitoutettu kurssiin ja että työntekijät eivät tule antamaan opastusta kurssilaisille. Todistaja oli vielä 8.5. aamulla tarkistanut asian pääluottamusmieheltä, joka oli ilmoittanut työntekijäpuolen kannan olevan sama kuin aiemmin. Tämän jälkeen todistaja oli ilmoittanut kurssilaisille kurssin keskeyttämisestä. Pääluottamusmies oli vaatinut, että kurssilaisille piti tehdä työsopimukset ja maksaa alinta kausipalkkaa sen vuoksi, että kurssilaiset tekevät suoranaista työtä tehtaalla. Aiempien kokemusten perusteella työnantajalla oli täysi syy uskoa, että työntekijät tulevat pääluottamusmiehen ilmoituksen mukaisesti kieltäytymään kurssilaisten perehdyttämisestä, minkä vuoksi työllisyyskurssi oli keskeytettävä.

C on kertonut pääluottamusmiehen ilmoittaneen, ettei myöskään kesäharjoittelijoita tulla opastamaan, ennen kuin kurssilaisten opastamista koskeva riita on ratkaistu. Myöhemmin pääluottamusmies oli muuttanut kantaansa ilmoittaen, ettei kesäharjoittelijoita tulla kouluttamaan kurssilaisten tilalle. Kesälomittajiksi tehtaalle tulleet muut kuin työllisyyskurssia käyneet ovat kuitenkin saaneet tarvittavan työnopastuksen.

Vastaajapuolelta on tapahtumien kulusta kuultu todistajina pääluottamusmies D:tä ja Paperiliiton palkkasihteeriä E:tä.

D on kertonut, että lomittajiksi tehtaalle tulevat ovat työsuhteessa heti perehdyttämisen alusta. Todistaja kertoi ottaneensa työnantajan edustajien kanssa puheeksi mahdollisuuden, että kurssilaisille maksettaisiin perehdyttämisjakson ajalta korvaukset siten, että korkeampia ansiosidonnaisia työttömyyskorvauksia jo silloin saaneille kurssilaisille ei koituisi menetyksiä. Asiasta neuvoteltiin 4.5., jolloin B oli luvannut selvittää asiaa. B oli 8.5. aamulla soittanut todistajalle ja tiedustellut työntekijäpuolen suhtautumista perehdyttämiskoulutuksen antamiseen. Koska kysymyksessä oli työehtosopimuksen mukaisia neuvotteluja edellyttävä asia ja asian selvittely oli kesken, työntekijöiden kanta ei ollut muuttunut aiemmasta.

D arvioi työnantajan edustajien ymmärtäneen väärin, mikäli he olivat pitäneet hänen lausumiaan kurssilaisten perehdyttämisjakson järjestelyistä uhkauksina siitä, ettei kurssilaisia tai muitakaan kesälomittajia perehdytettäisi. Todistaja ei ollut vaatinut kurssilaisten ottamista työsuhteeseen. Käytännössä yhtiöön on tullut lomittajia ja heille on annettu opastusta voimassa olevien sopimusten mukaisesti. Todistaja oli 12.5. kuullut ensimmäisen kerran palkkasihteeri E:ltä, että työnantaja oli pitänyt käytyjä neuvotteluja painostuksena ja työtaistelutoimena. D:n mukaan E oli puhelimitse tiedustellut pääluottamusmieheltä tehtaalla vallitsevaa tilannetta, jolloin pääluottamusmies oli kertonut, ettei mitään työtaistelutoimia tai painostuskeinoja ollut käytetty.

E on kertonut pääluottamusmiehen soittaneen hänelle 8.5. ja kyselleen Paperiliiton tulkintaa tehtaalla neuvottelun kohteena olevissa asioissa, jotka koskivat yleisellä tasolla kesälomittajien lomitusjärjestelyjä. Myöhemmin työnantajaliitosta oltiin oltu yhteydessä Paperiliittoon ja kerrottu Kemijärven Sellu Oy:n tehtaalla toimeenpannuista mahdollisista työtaistelutoimenpiteistä. E oli 12.5. soittanut pääluottamusmiehelle, joka oli ilmoittanut, ettei mitään työrauharikkomuksia tai muitakaan väitettyjä työnopastuksesta kieltäytymisiä ollut tapahtunut. E oli samana päivänä ollut vielä yhteydessä työnantajaliittoon, josta oli kerrottu, että yhtiössä oli työtaistelu, jonka johdosta työllisyyskurssi oli jouduttu peruuttamaan. Mahdollisesta tarkoituksesta jatkaa kurssia myöhemmin todistajalla ei ollut tietoa.

Työtuomioistuin katsoo todistajina kuultujen A:n, B:n ja C:n kertomuksilla selvitetyksi, että pääluottamusmies on työnantajan edustajille ilmoittanut tehtaan työntekijöiden kieltäytyvän lomittajiksi aiottujen työllisyyskurssilaisten ja muiden kesälomansijaisten työnopastuksesta, ellei kyseisiä työllisyyskurssilaisia oteta työsuhteeseen lomitustehtäviin perehdyttämisen alkamisesta lukien. Kyseisistä työtehtävistä kieltäytymisellä uhkaamalla työntekijät ovat pyrkineet painostamaan työnantajaa ottamaan työllisyyskurssilaiset työsuhteeseen vastaavasti kuin muutkin lomasijaiset. Pääluottamusmiehen useaan kertaan ilmoittaman kannan perusteella työnantajalla on ollut perusteltu aihe uskoa uhkauksen myös käytännössä toteutuvan, ja sen vuoksi keskeyttää työllisyyskurssi. Työntekijöiden on katsottava edellä todetulla menettelyllä ryhtyneen työtaisteluun. Uhkaus olla osallistumatta työllisyyskurssilaisten työnopastukseen on ollut voimassa vielä asian pääkäsittelypäivänä, mutta muiden lomasijaisten kohdalla uhkausta ei ole pantu toimeen.

Työtaistelutoimenpiteen kohdistuminen työehtosopimukseen

Paperiteollisuuden työehtosopimuksen 5 §:n mukaan työnantajalla on oikeus määrätä työn johtamisesta. Samassa sopimuskohdassa ja sen soveltamisohjeessa on lisäksi määräyksiä työnopastuksesta. Uhkaamalla kieltäytyä työnopastuksesta työntekijät ovat pyrkineet painostamaan työnantajaa ottamaan työllisyyskurssilaiset työsuhteeseen ja maksamaan heille työehtosopimuksen mukaista alinta kausipalkkaa. Uhkaus työnopastustehtävistä kieltäytymisestä on työtaistelutoimenpiteenä kohdistunut mainittuihin työehtosopimuksen määräyksiin.

Ammattiosaston ja -liiton vastuu työtaistelun toimeenpanemisesta

Paperiliiton Kemijärven osasto n:o 84:n ei ole esitetty ryhtyneen mihinkään toimenpiteisiin työrauhan palauttamiseksi. Lisäksi ammattiosasto vastaa sitä edustavan pääluottamusmiehen työrauhavelvollisuuden vastaisesta menettelystä. Paperiliiton Kemijärven osasto n:o 84 on siten rikkonut työrauhavelvollisuutensa.

Paperiliiton on täytynyt olla tietoinen tilanteesta työpaikalla ainakin 8.5. lukien, jolloin pääluottamusmies on kertonut keskustelleensa työnopastukseen liittyvistä kysymyksistä palkkasihteeri E:n kanssa. Esitetyistä uhkauksista kieltäytyä työnopastustehtävistä liitto on tiennyt varmasti 11.5. lukien Metsäteollisuus ry:n edustajan otettua tuolloin yhteyttä liiton palkkasihteeriin. Paperiliiton ei ole kuitenkaan näytetty ryhtyneen tämän jälkeenkään todellisiin toimenpiteisiin työrauhan palauttamiseksi, minkä vuoksi sen on katsottava laiminlyöneen sille työehtosopimuslain mukaan kuuluvan valvontavelvollisuuden.

Oikeudenkäyntikulut

Paperiliitto ja Paperiliiton Kemijärven osasto n:o 84 ovat velvollisia työtuomioistuimesta annetun lain 33a §:n nojalla korvaamaan Metsäteollisuus ry:n oikeudenkäyntikulut. Korvauksen määrä on jätetty oikeuden harkintaan. Ottaen huomioon asian laadun, sen edellyttämät toimenpiteet ja aiheutuneet kustannukset on kohtuullisena korvauksen määränä pidettävä 6 000 markkaa.

Tuomiolauselma

Työtuomioistuin tuomitsee työehtosopimuslain 8, 9 ja 10 §:n nojalla Paperiliiton ja Paperiliiton Kemijärven osasto n:o 84 ry:n maksamaan Metsäteollisuus ry:lle hyvityssakkoa, osaston työrauhavelvollisuuden rikkomisesta 9 000 markkaa ja liiton valvontavelvollisuuden laiminlyönnistä samoin 9 000 markkaa.

Paperiliitto ja Paperiliiton Kemijärven osasto n:o 84 ry velvoitetaan lisäksi yhteisvastuullisesti korvaamaan Metsäteollisuus ry:n oikeudenkäyntikulut 6 000 markalla, jolle on maksettava viivästyskorkoa korkolain 4 §:n 3 momentissa tarkoitetun korkokannan mukaan siitä lähtien, kun kuukausi on kulunut työtuomioistuimen tuomion antopäivästä.

Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Orasmaa puheenjohtajana sekä Lonka, Tiitola, Varis, Sulkunen ja Palomäki jäseninä. Sihteeri on ollut Niemitalo.

Tuomio on yksimielinen.