31.5.2000

Vaatimukset

Suomen Journalistiliitto on vaatinut, että työtuomioistuin

vahvistaa, että Kustannus Oy Aamulehden palveluksessa olevat A ja B ovat lehdistön työehtosopimuksen 1 b §:n 5 a) -kohdan mukaisia toimituksellisia toimihenkilöitä, jotka työskentelevät uutisten vastaanottajina tai niihin rinnastettavissa tehtävissä ja että heidän työsuhteissaan on noudatettava toimituksellista henkilöstöä koskevaa työehtosopimusta 1.9.1998 lukien,

tuomitsee Kustannus Oy Aamulehden työehtosopimuslain 7 §:n nojalla työehtosopimuksen 1 a ja 1 b §:n tietensä rikkomisesta hyvityssakkoon,

tuomitsee Graafisen Teollisuuden Liiton työehtosopimuslain 8 ja 9 §:n nojalla valvontavelvollisuuden laiminlyönnistä hyvityssakkoon, ja

velvoittaa Graafisen Teollisuuden Liiton ja Kustannus Oy Aamulehden yhteisvastuullisesti korvaamaan Suomen Journalistiliiton oikeudenkäyntikulut täysimääräisesti laillisine korkoineen siitä lukien, kun 30 päivää on kulunut tuomion antamisesta.

Perusteet

Erimielisyys ja sen taustaa

A ja B työskentelevät Kustannus Oy Aamulehden julkaiseman Aamulehti -nimisen sanomalehden uutistoimituksen palvelukeskuksen alaisuudessa olevassa uutisten vastaanotossa. Yksikössä työskentelee viisi uutisten vastaanottajaa, jotka ovat kaikki Suomen Journalistiliiton jäseniä. Muihin uutisten vastaanottajiin kuin A:han ja B:hen samoin kuin uutisten vastaanottajien sijaisiin työnantaja on soveltanut toimituksellista henkilöstöä koskevaa eli lehdistön työehtosopimusta. Sen sijaan A:han ja B:hen työnantaja soveltaa Graafisen Teollisuuden Liiton ja Viestintäalan ammattiliitto ry:n välistä työehtosopimusta.

B on työskennellyt yhtiön palveluksessa 4.12.1978 alkaen ensin yhtiön oikolukuyksikössä ja sittemmin toimituksen uutisten vastaanotossa. Hän on koulutukseltaan yhteiskuntatieteiden maisteri, jonka pääaineena on ollut tiedotusoppi. A oli tullut yhtiön palvelukseen oikolukuyksikköön 10.5.1976. Sieltä hän oli myöhemmin siirtynyt toimitukseen.

A:n ja B:n toimenkuvan muutos oikolukijasta uutisten vastaanottajaksi liittyi yhtiössä syksyllä 1993 toteutettuihin tuotannollisiin ja organisatorisiin muutoksiin, joiden johdosta niin sanottu puhdas oikolukutyö lopetettiin. Koska tiedossa oli ollut kysymyksessä olevan työn lopettaminen, oli B syksyllä 1993 hakenut toimituksessa auki olleita työpaikkoja. Yhtiön sisäisessä haussa oli ollut kahdeksan paikkaa, joista kolme oli ollut uutisten vastaanotossa. Työnantajan suorittamien haastattelujen jälkeen B oli valittu työhön uutisten vastaanottoon ja hän oli siirtynyt toimitukseen joulukuussa 1993. A oli siirtynyt toimitukseen keväällä 1994 sen jälkeen, kun sinne aikaisemmin valittu henkilö oli lähtenyt sieltä pois.

Tapahtuneen muutoksen johdosta työnantaja ei ollut solminut kummankaan kanssa uutta työsopimusta. Siirron yhteydessä eivät A:n ja B:n työsuhteen ehdot olleet muuttuneet, vaan ainoastaan heidän toimenkuvansa oli muuttunut toiseksi. Työnantaja on soveltanut heihin koko ajan Viestintäalan ammattiliiton solmimaa työehtosopimusta.

A ja B olivat heinäkuussa 1997 liittyneet Suomen Journalistiliittoon. Pian tämän jälkeen he olivat Suomen Journalistiliiton pääluottamusmiehen avustuksella esittäneet työnantajalle, että heihin tulisi soveltaa toimituksellista henkilöstöä koskevaa työehtosopimusta. Tähän työnantaja ei ollut suostunut, vaan työnantaja oli katsonut, että he ovat edelleen Viestintäalan ammattiliiton solmimassa työehtosopimuksessa tarkoitettuja tekstinkirjoittajia.

Työehtosopimuksen soveltamista koskeneesta erimielisyydestä oli neuvoteltu syksyn 1997 aikana pääluottamusmiehen ja työnantajan edustajan kesken. Yhtiö oli neuvotteluissa pitäytynyt kannassaan, jonka mukaan toimihenkilöt ovat edelleen toimenkuvan muutoksesta huolimatta Viestintäalan ammattiliiton solmiman työehtosopimuksen piirissä. Paikallinen muistio oli laadittu marraskuussa 1997.

Suomen Journalistiliiton ja Graafisen Teollisuuden Liiton välillä asiaa oli selvitetty tammikuusta 1998 alkaen ja liittomuistio oli laadittu elokuussa 1999. Työnantajapuolen mukaan A:n ja B:n työsuhteeseen ei tule soveltaa Suomen Journalistiliiton solmimaa työehtosopimusta, koska tehtäväsiirron taustalla on ollut paikallinen niin sanottu kolmikantasopimus. Tässä 29.10.1993 solmitussa sopimuksessa on sovittu kahdeksan kirjatyöntekijän siirrosta toimitukseen. Kolmen työntekijän, heidän joukossaan A ja B, työtehtäviin on kuulunut myös tekstin kirjoittaminen. Työnantajaliiton mukaan edellä tarkoitettu kolmikantasopimus on sitova ja erimielisyydessä on kysymys tämän kolmikantasopimuksen soveltamisesta.

Työehtosopimuksen tulkinnasta

Erimielisyys ei koske niin sanottua kolmikantasopimusta eikä sen nojalla 29.10.1993 solmittua elektronista sivutaittoa koskevaa paikallista sopimusta. Sen sijaan erimielisyydessä on kysymys siitä, tekevätkö A ja B sellaista työtä, jota toimituksellista henkilöstöä koskevan työehtosopimuksen 1 a ja 1 b §:ssä tarkoitetaan. Vahvistusvaatimus perustuu työehtosopimuksen 1 b §:n 5 a) -kohtaan ja käsitteisiin "uutisten vastaanottaja" ja "luonteeltaan siihen verrattava työ".

Työehtosopimuksessa tarkoitetut uutisten vastaanottajat keräävät, purkavat, esikäsittelevät ja muokkaavat toimituksen ulkopuolelta tulevaa uutisaineistoa. Tällainen aineisto voi olla peräisin omilta toimittajilta, avustajilta tai muilta ulkopuolisilta tahoilta kuten lukijoilta. Aineisto voi tulla uutisten vastaanottoon puhelimitse, kirjeitse, faxin välityksellä, levykkeenä tai sähköpostilla. Aineisto editoidaan, tarkistetaan, kirjoitetaan puhtaaksi ja tallennetaan toimituksen tietokantaan toimittajan ja taittajan prosessointia varten. Juuri tällaista työtä A ja B tekevät.

Työehtosopimuksen soveltamisalamääräyksessä mainittu "uutisten vastaanottaja" on ollut määräyksessä vuodesta 1971. Sanamuotoa ei ole muutettu tai täsmennetty missään vaiheessa. Toimituksessa työskenteleviä uutisten vastaanottajia ei ole mainittu muiden liittojen työehtosopimuksissa kuten ei myöskään muitakaan toimituksessa avustavissa tehtävissä työskenteleviä toimihenkilöitä. Kun käsitettä "uutisten vastaanottaja" tarkastellaan yhdessä kahden muun käsitteen kanssa eli "muu toimituksellinen henkilökunta" ja "luonteeltaan siihen verrattava työ", on selvää, että sanamuoto on selkeä. Yläkäsite on muu toimituksellinen henkilökunta, joka työskentelee luetelluissa tai "niihin luonteeltaan verrattavissa tehtävissä" eli uutisten vastaanottotyössä. Edellä mainittuja käsitteitä ja sanoja samanaikaisesti ja sananmukaisesti tulkittaessa päädytään siihen, että uutisten vastaanottotyön kaltainen työ on työehtosopimuksessa tarkoitettua työtä, mikäli se on luonteeltaan samankaltaista ja rinnastettavissa tai verrattavissa siihen. Näin ollen muutakin kuin puhdasta uutisten vastaanottotyötä voidaan pitää työehtosopimuksessa tarkoitettuna työnä, mikäli kysymyksessä olevaa työtä voidaan verrata tai se voidaan rinnastaa uutisten vastaanottoon työvälineistä tai työmenetelmistä riippumatta. Sanamuodosta ei työehtosopimukseen osallisten välillä ole ollut aikaisemmin kiistaa ja työehtosopimuksen sanamuotokin mahdollistaa väljän tulkinnan.

Työehtosopimuksen soveltamisalamääräys ei perustu ammattinimikkeisiin vaan tehtäviin. Kysymyksessä olevan työehtosopimuksen soveltamispiiriin kuuluvina toimituksellisina uutisten vastaanottotehtäviä hoitavina toimihenkilöinä pidetään työntekijöitä, jotka tukevat ja avustavat journalistista työprosessia sekä ottavat vastaan ja valmistelevat lehteen tulevaa aineistoa. Työvälineet ja -menetelmät ovat muuttuneet teknisen kehityksen myötä, mutta olennaista toimenkuvassa on edelleenkin raakatekstiaineiston saattaminen muotoon, josta toimittaja työstää sen lehteen.

Käsite "uutisten vastaanottaja" on ollut toimenkuvana ja työtehtävänä selvä, eikä sitä ole tarvinnut kuvata soveltamisohjeilla tai muulla tavoin. Uutisten vastaanottotehtäviä hoitavina toimihenkilöinä pidetään työntekijöitä, jotka ammattinimikkeestä riippumatta toimivat varsinaista journalistista työprosessia avustavana ja tukevana lehteen tulevan aineiston vastaanotto- ja valmisteluportaana.

Työehtosopimuksessa tarkoitettuja uutisten vastaanottajina työskenteleviä henkilöitä on Suomen Journalistiliiton jäseninä tällä hetkellä 37. Myös informaatikot, informaatioassistentit, oikolukijat, arkistohenkilöt ja toimituksen sihteerit voivat hoitaa uutisten vastaanotto- ja käsittelytehtäviä. Uutisten vastaanottajat keräävät ja käsittelevät toimituksen ulkopuolelta eri muodossa tulevaa uutisaineistoa. Uutisten vastaanottajat eivät pelkästään kirjoita tekstiä puhtaaksi tai tallenna sitä, vaan he myös editoivat ja tarkistavat sen toimittajan ja taittajan prosessointia varten. Alun perin uutisten vastaanottajat lähinnä purkivat suoraan puhelimitse annettuja juttuja tai ääninauhoja, mutta nykyiset uutisten vastaanottajat käyttävät tekstin käsittelyssä ja muokkauksessa nykytekniikkaa.

Nyt tulkittavana oleva sopimusmääräys on otettu työehtosopimukseen Suomen Journalistiliiton aloitteesta. Työehtosopimusosapuolet olivat 23.12.1970 työehtosopimusneuvottelujen yhteydessä sopineet, että "päätoimisesti työskentelevä arkistohenkilökunta samoin kuin päätoimiset uutisten vastaanottajat ja lähettäjät kuuluvat toimittajia koskevan työehtosopimuksen piiriin kuitenkin siten, ettei heihin tämän sopimuspöytäkirjan 3 §:ää lukuun ottamatta sovelleta työehtosopimuksen vähimmäispalkkoja ja vuosilomia koskevia määräyksiä". Mainittu 3 § koski 18 vuotta täyttäneen henkilön minimipalkkaa.

Sopimuksen laajennus muun toimituksellisen henkilöstön kuin toimittajien ja kuvaajien eli niin sanotun T-ryhmän suuntaan oli johtunut siitä, että vuoden 1971 alusta oli tullut voimaan työsopimuslaki ja sen yleissitovuutta koskeva säännös. Toimituksessa työskentelevä avustava työvoima ei tuolloin ollut ollut Suomen Kirjatyöntekijäin Liiton, nykyisen Viestintäalan ammattiliiton, eikä myöskään Suomen Teollisuustoimihenkilöiden Liiton solmimien sopimusten piirissä. Suomen Sanomalehtimiesten Liitto oli hakenut mallia Ruotsin vastaavasta liitosta ja hyväksynyt liittokokouksessaan sääntömuutoksen, joka oli tehnyt mahdolliseksi toimituksellisten toimihenkilöiden järjestäytymisen Suomen Sanomalehtimiesten Liittoon eli nykyiseen Suomen Journalistiliittoon.

Työehtosopimuksen tieten rikkominen

Kustannus Oy Aamulehti on A:n ja B:n kohdalla jättänyt noudattamatta selvää ja riidatonta työehtosopimuksen määräystä, jonka mukaan uutisten vastaanottajien työhön sovelletaan toimituksellista henkilöstöä koskevaa työehtosopimusta. Ennen työntekijöiden siirtymistä työskentelemään toimitukseen oli asiassa käyty yt-neuvottelut, joissa yhtiössä olevaa muuta työtä oli kartoitettu. A ja B eivät kuitenkaan olleet sopineet, että heihin edelleen sovellettaisiin Viestintäalan ammattiliiton solmimaa työehtosopimusta. Myöskään työmarkkinaosapuolet eivät olleet sopineet heidän työsuhteensa ehdoista.

A ja B ovat siirtyneet selkeästi toimitukselliseen työhön ja tehneet toimituksellisen työnjohdon alaisuudessa samaa työtä kuin muutkin uutisten vastaanottajat. Työnantajalle soveltamismääräys on ollut selvä, sillä muihin uutisten vastaanottajiin on sovellettu toimituksellista henkilöstöä koskevaa työehtosopimusta. Uutisten vastaanottotehtävään ei ole varsinaista koulutusta, vaan tehtävään voi harjaantua työssä. Tähän nähdenkin on selvää, että työnantajan olisi tullut soveltaa A:han ja B:hen muun muassa samoja palkkaehtoja kuin muihinkin samassa yksikössä työskenteleviin uutisten vastaanottajiin. Työnantaja on käyttänyt työntekijöiden ikää, irtisanomisuhan alaista asemaa ja alan sekä alueen aikaisemmin vielä korkeaa työttömyyttä painostuskeinona ja laittomana oikeutusperusteena työehtosopimuksen rikkomiselle.

Kustannus Oy Aamulehti oli ensin perustellut toimituksellista henkilöstöä koskevan työehtosopimuksen soveltumattomuutta A:n ja B:n työhön sillä, että heidän toimenkuvansa ja olosuhteensa muutoinkaan eivät olleet muuttuneet. Myöhemmin yhtiö on perustellut kantaansa työnantajaliitolta saamiensa ohjeiden mukaan kolmikantasopimuksella.

Hyvityssakon määrää harkittaessa tulee ottaa huomioon, että työntekijät ovat työnantajan menettelyn johdosta menettäneet eräitä työehtosopimuksen mukaisia etujaan ja että asia on ollut vireillä pitkään.

Valvontavelvollisuuden laiminlyönti

Graafisen Teollisuuden Liitto oli saanut tiedon asiasta jo syksyllä 1997, jolloin pääluottamusmiehen aloitteesta asiasta oli neuvoteltu paikallisesti. Työnantajaliitto oli alusta alkaen tukenut yhtiön työehtosopimuksen vastaista menettelyä.

Työnantajaliitto oli nojautunut asiassa kevääseen 1994 asti voimassa olleeseen puitesopimukseen, joka oli tehty Graafisen Teollisuuden Liiton, Suomen Journalistiliiton ja Viestintäalan ammattiliiton välillä. Tämän sopimuksen tarkoituksena on ollut sopia työvoiman käytöstä ja siirrosta yrityksen tuotannollisissa rationalisointitilanteissa. Puitesopimuksessa ei ole sovittu työehtosopimuksen soveltamisesta vaan työsuhdeturvasta. Mainittuun asiaan liittyen puitesopimuksessa on sovittu muun muassa työn tarjoamisesta, uudelleenkoulutuksesta, tehtäväsiirroista ja palkkatason säilymisestä yrityksessä paikallisesti sopien. Puitesopimus on eräänlainen korostuneen yhteistoimintamenettelyn tae ja sen nojalla yhtiössä oli solmittu paikallinen sopimus 29.10.1993.

Edellä mainitussa paikallisessa sopimuksessa on todettu, että ilmoitusvalmistuksesta toimitukseen siirtyy kahdeksan kirjatyöntekijää, joiden nimikkeeksi tulee taittaja. Heistä kolmen tehtäviin kuuluu myös tekstin kirjoittaminen. Siinä on myös sovittu, että kustantajan palveluksessa olevilla kirjatyöntekijöillä on etuoikeus toimituksessa oleviin töihin. Sopimuksessa on lisäksi sovittu siitä, että sivutaittoa tekeviin noudatetaan voimassa olevia Graafisen Teollisuuden Liiton, Suomen Kirjatyöntekijäin Liiton ja Suomen Journalistiliiton työehtosopimuksia.

A ja B eivät olleet koskaan siirtyneet taittajiksi eivätkä tehneet taittotyötä. He olivat siirtyneet suoraan uutisten vastaanottoon. Myös heidän palkkanauhoissaan lukee uutisten vastaanottaja. He eivät missään vaiheessa ole sopineet työnantajan kanssa, että heidän työsuhteisiinsa sovellettaisiin Viestintäalan ammattiliiton solmimaa työehtosopimusta.

Puitesopimus tai paikallinen sopimus eivät merkinneet sitä, että työnantaja muuta työtä tarjotessaan voisi itse valita sopivan tai edullisimman noudatettavan työehtosopimuksen tai että työpaikkoja jaettaessa olisi samalla sovittu työntekijöiden muusta kuin kulloinkin sovellettavan työehtosopimuksen noudattamisesta kuten paikallisesta sopimuksesta ilmenee. Työnantajaliiton perustelut työnantajan työehtosopimuksen vastaiselle menettelylle ovat tosiasioihin perustumattomia ja osoittavat työnantajaliiton asettuneen aktiivisesti tukemaan työnantajan menettelyä.

Vastaus kannevaatimuksiin

Graafisen Teollisuuden Liitto ja Kustannus Oy Aamulehti ovat kiistäneet kanteen kokonaisuudessaan ja vaatineet sen hylkäämistä.

Graafisen Teollisuuden Liitto ja Kustannus Oy Aamulehti ovat vaatineet Suomen Journalistiliiton velvoittamista korvaamaan vastaajien oikeudenkäyntikulut laillisine korkoineen kuukauden kuluttua tuomion antopäivästä.

Kanteen kiistämisen perusteet

Taustaa

Uusien lehdenvalmistusjärjestelmien käyttöönotto on työn tarkoituksenmukaisen suorittamisen toteuttamiseksi merkinnyt toimituksellisen ja tuotannollisen työn yhdistämistä uudenmuotoiseksi kokonaisuudeksi, jossa kirjatyöntekijät ja toimituksellinen henkilöstö työskentelevät läheisessä yhteistyössä. Tehtävät voivat olla päällekkäisiä, kun kirjatyöntekijöitä on siirtynyt tekemään työtä toimituksen tiloihin. Tällaiset järjestelyt ovat alalla laajasti käytössä muuallakin kuin Kustannus Oy Aamulehdessä. Muissa yrityksissä ei ole syntynyt epäselvyyksiä työehtosopimusten soveltamisesta.

Kun kolmikantasopimuksia aikoinaan oli alettu tehdä, oli tuolloin sovittu, että henkilöstösiirtojen yhteydessä kukin säilyttää perusansiotasonsa ja häneen sovelletaan edelleen samaa työehtosopimusta kuin aikaisemminkin, koska mahdolliset tehtävän muutokset ja tarpeelliset koulutukset toteutetaan kuhunkin henkilöön sovellettavan työehtosopimuksen soveltamisalueen puitteissa. Näin oli myös menetelty Kustannus Oy Aamulehdessä ja muissa yrityksissä. Kolmikantasopimuksissa on selkeästi määritelty, mitkä ovat toimituksellisia ja mitkä tuotannollisia tehtäviä. Tämä kävi ilmi muun muassa Tampereen Kirjapaino Oy:n, Tampereen Kirjapaino Oy:n kirjatyöntekijöiden ja Tampereen Kirjapaino Oy:n toimitusosaston vuonna 1982 solmimasta sopimuksesta. Mahdollista on myös, että henkilö tekee eri sopimusalueisiin kuuluvia töitä, mutta henkilön päätehtävät eli ne, joita hän tekee vähintään 50 prosenttia työajasta, ratkaisevat sovellettavan työehtosopimuksen.

Toimittaja voi tehdä joitakin perinteisesti kirjatyöntekijöiden työehtosopimuksen soveltamisalaan kuuluvia työtehtäviä. Jos kirjatyöntekijä puolestaan tekee omien töidensä ohella joitakin toimittajille kuuluvia tehtäviä, ei siitä voida yksioikoisesti tehdä sellaista johtopäätöstä, että kirjatyöntekijä kuuluukin kolmanteen ryhmään eli ns. T-ryhmään (muu toimituksellinen henkilökunta) vain siksi, että työnjohto ja työpiste on järjestetty eri tavalla kuin aikaisemmin.

Edellä mainitussa vuonna 1982 solmitussa sopimuksessa työnantaja on varsin hyvin kuvannut tulevan kehityksen. Siinä esitetyt asiat pitävät edelleenkin paikkansa ja vastaavat myös noudatettavaa työehtosopimuskäytäntöä.

Työehtosopimuksen tulkinnasta

Työehtosopimuksen soveltamisalamääräyksessä päätoimisella uutisten vastaanotolla tarkoitetaan tilannetta, jossa toimittajien puhelimitse sanelemia nauhoja puretaan päätyönä. Aikaisemmin myös eri uutistoimistojen linjojen päätteet olivat uutisten vastaanottohuoneessa. Linjat olivat päällä yötä päivää ja uutisten vastaanottajat päivystivät työpisteessään ja olivat "täystyöllistettyjä". Näin ei menetellä enää tänään ja nykyään päätoiminen uutisten vastaanotto on erittäin harvinaista. Aikaisemmin suoraan puhelimesta vastaanotetun sanelun kirjoitus on myös ollut vaativampaa työtä kuin tänä päivänä tehtävä tekstinkirjoitus.

Kanteessa on perusteltu siinä omaksuttua tulkintaa muun muassa siten, että "uutisten vastaanoton kaltainen työ" on voinut muuttua ajan kulumisen myötä ja että muutakin kuin puhdasta uutisten vastaanottotyötä voidaan pitää työehtosopimuksessa tarkoitettuna uutisten vastaanottotyönä. Nyt ei ole kysymys uutisten vastaanoton kaltaisen työn muuttumisesta vaan työehtosopimuksessa tarkoitetun päätoimisen uutisten vastaanottotyön merkittävästä vähenemisestä. A ja B eivät koskaan ole olleet päätoimisia uutisten vastaanottajia, eivätkä he myöskään ole tehneet päätyönään uutisten vastaanoton kaltaista työtä. Kun oikean ja aidon uutisten vastaanottajan työn osuus jää vähäiseksi, merkitystä työehtosopimuksen soveltamisen kannalta on sillä, mitä muuta työtä henkilöt tekevät eli henkilöiden päätyö ratkaisee heihin sovellettavan työehtosopimuksen.

A:n ja B:n toimenkuvassa olennaista on raakatekstiaineiston saattaminen muotoon, josta toimittaja työstää sen lehteen. Kysymys on juuri sellaisesta rutiininomaisesta tekstinkirjoitustyöstä, jota kirjatyöntekijät tekevät ja johon sovelletaan Graafisen Teollisuuden Liiton ja Viestintäalan ammattiliiton välistä työehtosopimusta.

A:n ja B:n työtehtävistä

Tekniikan kehitys on merkinnyt muun muassa uutisten vastaanotto-osastojen ja tekstinkirjoitusosastojen yhdistämisiä. Koska sanelun purkutyötä on nykyään vähän, suorittavat tekstinkirjoittajat muiden töidensä ohessa mahdollisesti tarvittavan purkamistyön.

Oikoluku, jota A ja B olivat tehneet aikaisemmin, oli ollut niin sanottua tuotannollista oikolukua. Tätä työtä tekeviin työntekijöihin oli sovellettu Suomen Kirjatyöntekijäin Liiton solmimaa työehtosopimusta.

A ja B olivat siirtyneet nykyisiin tehtäviinsä ilmoitusvalmistuksesta. Samaan aikaan yhteensä kahdeksan kirjatyöntekijää oli siirtynyt työskentelemään toimituksen tiloihin. Näistä siirtyneistä työntekijöistä kolmen tehtäviin kuuluu erityisesti tekstin kirjoittaminen. A ja B kuuluvat näiden kolmen joukkoon. Koska heidän tehtävänsä siirron jälkeen ovat jatkuneet entisenlaisena, ei heidän kanssaan ole tarvinnut tehdä uusia työsopimuksia.

Kaikki paperilla tullut ja paperilta suoritettu kirjoitustyö, kuten esimerkiksi yleisönosaston kirjoitukset, on aina kuulunut kirjatyöntekijöiden tehtäviin. Nykyisin kirjoitettua ja lähetettyä tekstiä korvaavat faxit, levykkeet ja sähköpostit. Esimerkiksi sähköpostilla saapuneen aineiston toimittaja voi ottaa suoraan jatkokäsittelyyn. Jos teksti on peräisin yrityksen omilta toimittajilta tai avustajilta, se on yleensä heidän toimestaan kirjoitettu suoraan järjestelmään ja se myös on osa toimittajien työtä. Jos toimittajien puhelimeen sanelema teksti on uutisten vastaanottajan päätyönään purettava, kysymys on Suomen Journalistiliiton sopimuksen alaisesta niin sanotusta T-ryhmän työstä. Jos teksti tulee muualta, kuten lukijoilta, sen kirjoittaminen järjestelmään tai syöttäminen tietokantaan on Viestintäalan ammattiliiton solmiman sopimuksen alaista kirjatyöntekijöiden työtä.

A:n ja B:n päätyö on tekstin puhtaaksikirjoitusta. Aineiston keräys, stilisointi, lihavointi, kursivointi ynnä muut vastaavat työt ovat tekstin kirjoitukseen kuuluvia pieniä osatöitä, joilla ei ole merkitystä työehtosopimusten soveltamisen rajariitoja ratkottaessa.

Toimituksellisille toimihenkilöille oli maksettu aikoinaan niin sanotun puite-/kolmikantasopimuksen perusteella erillistä näyttöpäätekorvausta. Korvausten maksamista varten henkilöt oli jaettu eri ryhmiin, joista yksi koski toimituksellista käsittelytyötä. A:n ja B:n tehtävät eivät ole myöskään sellaisia, joita toimituksellisella käsittelytyöllä on edellä mainitussa sopimuksessa ymmärretty.

A:n ja B:n tekemä työ on pääasiassa valmiin tekstin kirjoittamista järjestelmään eli puhtaaksikirjoitusta. Tätä työtä he olivat tehneet jo ennen siirtymistään työskentelemään toimituksen tiloihin. Työ on rutiinityötä. Toimituksen puolella A:lle ja B:lle on tullut tekstin kirjoituksen lisäksi jonkin verran myös nauhalta purkamista. Se ei kuitenkaan ole muodostunut heidän päätyökseen. Purkutyö voi nykyään tapahtua myös tietokoneen näytöltä/sähköpostilta. Kun näyttöpäätteet olivat tulleet vuosina 1993 ja 1994 myös uutisten vastaanottoon, olivat perinteinen työehtosopimuksessa tarkoitettu uutisten vastaanottotyö ja siihen liittyvä purkutyö vähentyneet entisestään.

A ja B tekevät työnsä toisten tekemän luovan työn jälkeen ja heidän työnsä palvelee tuotantoa sekä myös lehden valmistumista ja ilmestymistä. A:n ja B:n mukaan tietokannassa on 23.12.1997 ollut 2 031 juttua, joista 705 oli tullut uutisten vastaanoton kautta. Edellä mainitut jutut eivät olleet sellaisia, joihin liittyviä töitä ainoastaan A ja B olisivat tehneet, vaan myös kaikki muut osastolla työskentelevät henkilöt eli yhteensä viisi henkilöä olivat tehneet näihin liittyviä töitä.

Edellä mainituista henkilöistä muut kuin A ja B ovat olleet Suomen Journalistiliiton jäseniä koko ajan. Kaikkien henkilöiden tehtävät myös painottuvat eri tavoin. Kysymyksessä olevista työntekijöistä muut kuin A ja B ovat osa-aikaisia työntekijöitä. Lisäksi he tekevät useammin ilta- ja viikonlopputyötä. Sanelua ja sähköpostia tulee enemmän vasta iltapäivästä alkaen. Päivätyö on erittäin tekstivoittoista ja A ja B tekevät pääasiassa tätä työtä.

Aamulehdessä on huhtikuussa 1999 suoritettu erillinen otos viikon ajalta edellä mainittujen henkilöiden osalta. Osastolla oli tuolloin ollut 181 juttua, joista sanelua tai sähköpostia oli ollut 48 kappaletta eli noin 27 prosenttia. B:n kohdalta prosenttimääräksi tuli 14 ja A:n 26. Kun vielä sähköpostin osuus vähennetään edellisistä, pienenevät mainitut prosenttiluvut. Jos jäljelle jäävässä sanelussa on muuta kuin toimittajien tai avustajien nauhojen purkua, vähenee työehtosopimuksessa tarkoitettu uutisten vastaanottotyö entisestään.

Alun perin Suomen Journalistiliiton jäseninä olleiden, aikaisemmin ehkä enemmän varsinaisista päätoimista uutisten vastaanottotyötä tehneiden henkilöiden kohdalla tilanne on samanlainen kuin edellä on kuvattu. Vanhat uutisten vastaanottajat joutuvat tekemään tänä päivänä päätyökseen jotain muuta työtä kuin aikaisemmin joko entisellä tai uusitulla toimenkuvalla. Seurauksena on se, että Suomen Journalistiliiton jäsenet tekevät myös kirjatyöntekijöiden eli Viestintäalan ammattiliiton solmiman työehtosopimuksen soveltamisalaan kuuluvia töitä. A ja B tekevät Viestintäalan ammattiliiton työehtosopimuksen soveltamisalaan kuuluvaa tekstinkirjoittajan työtä. Edellä mainittua työehtosopimusta heihin on sovellettu 1970-luvulta lähtien eikä heidän työtehtävissään ole tapahtunut sellaisia muutoksia, joiden perusteella heihin tulisi soveltaa toimituksellista henkilöstöä koskevaa työehtosopimusta.

Työehtosopimuksen tieten rikkominen

Tehtävien todellinen sisältö ja luonne ratkaisevat sovellettavan työehtosopimuksen. Työehtosopimuksen soveltamisen kannalta ei merkitystä ole sillä, missä työtä tehdään tai kenen kanssa sitä tehdään. Myöskään työnjohto ei ratkaise sovellettavaa työehtosopimusta. Työnantaja on sovellettavaa työehtosopimusta määritellessään perustellusti tarkastellut vain henkilöiden tehtäviä. Kun A:n ja B:n työtehtävät eivät olleet oleellisesti muuttuneet työpisteen vaihtuessa, työnantaja on jatkanut entisen työehtosopimuksen soveltamista heidän työsuhteidensa ehtoina.

Puitesopimuksen tarkoituksena on ollut helpottaa teknisten uudistusten toteuttamista alalla ja samalla nimenomaan selventää työehtosopimusten soveltamisalojen välistä rajanvetoa luomalla sitä varten menettelytavat yrityksille. Sen perusteella syntyneet sopimukset on hyväksytty aina erikseen kolmikantaisesti Graafisen Teollisuuden Liiton, Suomen Journalistiliiton ja Viestintäalan ammattiliiton välillä. Niiden pohjalta on olemassa selvä käytäntö. Paikalliset sopimukset pohjautuvat työehtosopimusten liitteenä olevaan tekstiin. Puitesopimuksessa on nimenomaan käsitelty eri työehtosopimussektoreiden rajanvetoa.

Paikallisesti vuonna 1993 solmitussa sopimuksessa on sovittu toimituksen puolelle siirtyvien kahdeksan kirjatyöntekijän tehtävänimikkeeksi taittaja. Näistä kolmen työntekijän tehtäviin on kuulunut myös tekstinkirjoitus. Sekä taittajan että tekstinkirjoittajan tehtävänimikkeet ovat yksiselitteisesti aina kuuluneet kirjatyöntekijöiden työehtosopimuksen piiriin. Vaikka A ja B eivät ole tehneetkään taittotyötä, ei tilanne ole työehtosopimuksen soveltamisen kannalta muuttunut mitenkään. A ja B ovat edelleen tehneet päätyönään tekstinkirjoitusta. Epätarkat, puutteelliset, väärät tai vanhentuneet tehtävänimikkeet eivät ole ratkaisevia sovellettavaa työehtosopimusta harkittaessa, vaan merkitystä on ainoastaan tehtävän työn todellisella sisällöllä. Työnantaja ei nyt esillä olevassa tapauksessa ole valinnut sopivinta tai edullisinta työehtosopimusta vaan sen, jota se on pitänyt oikeana ja joka on sovittu kolmikantaisesti puitesopimuksen periaatteita noudattaen.

Kustannus Oy Aamulehti ei siten ole rikkonut työehtosopimusta eikä Graafisen Teollisuuden Liitto myöskään laiminlyönyt valvontavelvollisuuttaan.

Perustelu

Taustaa

B on työskennellyt Aamulehden uutistoimituksen palvelukeskuksessa uutisten vastaanotossa joulukuusta 1993 ja A keväästä 1994 alkaen. Ennen uutisten vastaanottoon siirtymistään he ovat työskennelleet ilmoitusvalmistuksessa oikolukijan tehtävissä. Heidän siirtymisensä työskentelemään uutisten vastaanottoon on liittynyt tuotannollisiin ja organisatorisiin muutoksiin, joiden johdosta muun muassa oikolukutyö on lopetettu. Muutosten syynä on ollut siirtyminen toimitukselliseen sivuntaittojärjestelmään.

Ennen muutosta Kustannus Oy Aamulehden ja sen palveluksessa olevien kirjatyöntekijöiden ja Aamulehden toimitusosaston työntekijöiden välillä oli 29.10.1993 tehty sopimus Aamulehden toimituksellisten sivujen elektronisesta taitosta. Tässä Graafisen Teollisuuden Liiton, Suomen Journalistiliiton ja Viestintäalan ammattiliiton, entisen Suomen Kirjatyöntekijäin Liiton, hyväksymässä niin sanotussa kolmikantasopimuksessa on muun muassa sovittu kahdeksan ilmoitusvalmistuksessa työskennelleen kirjatyöntekijän siirtymisestä toimitukseen. Sopimuksen mukaan heidän tehtävänimikkeekseen tulee taittaja ja kolmen siirtyvän kirjatyöntekijän tehtäviin kuuluu myös tekstin kirjoittaminen.

A ja B ovat olleet niitä toimitukseen siirtyneitä kirjatyöntekijöitä, joiden tehtäviin on sovittu kuuluvaksi myös tekstinkirjoitus. Heihin on sovellettu kirjatyöntekijöitä koskevaa työehtosopimusta myös uutistoimitukseen siirtymisen jälkeen. Uutistoimituksessa työskentelee A:n ja B:n lisäksi kolme muuta työntekijää. Heidän työsuhteissaan työnantaja on soveltanut Graafisen Teollisuuden Liiton ja Suomen Journalistiliiton välistä toimituksellista henkilöstöä koskevaa työehtosopimusta.

Erimielisyys

Erimielisyydessä on kysymys siitä, onko A:n ja B:n työsuhteissa tullut noudattaa Suomen Journalistiliiton ja Graafisen Teollisuuden Liiton välistä toimituksellista henkilöstöä koskevaa työehtosopimusta vai Graafisen Teollisuuden Liiton ja Viestintäalan ammattiliiton välistä kirjatyöntekijöiden työehtosopimusta. Kustannus Oy Aamulehti on Graafisen Teollisuuden Liiton jäsenyrityksenä ollut työehtosopimuslain mukaisesti sidottu kumpaankin mainittuun sopimukseen.

Suomen Journalistiliitto on katsonut, että B ja A ovat toimituksellista henkilöstöä koskevan työehtosopimuksen 1 b §:n 5 a) -kohdan mukaisia toimituksellisia toimihenkilöitä, jotka työskentelevät uutisten vastaanottajina tai niihin rinnastettavissa tehtävissä ja että heidän työsuhteissaan on siten noudatettava tätä toimituksellista henkilöstöä koskevaa työehtosopimusta.

Graafisen Teollisuuden Liitto ja Kustannus Oy Aamulehti puolestaan ovat katsoneet, että B:n ja A:n työtehtävänä on tekstin kirjoittaminen, mikä kuuluu kirjatyöntekijöiden työehtosopimuksen soveltamispiiriin. Työnantajapuoli on perustanut kantansa vuonna 1993 solmittuun elektronista sivutaittoa koskevaan sopimukseen, jossa on sovittu kirjatyöntekijöiden kiintiöstä toimituksessa ja kolmen toimitukseen siirtyvän kirjatyöntekijän työhön kuuluvaksi tekstin kirjoittaminen. Työnantajapuoli on myös viitannut kantansa tueksi vuonna 1982 solmittuun kolmikantasopimukseen näyttöpäätteiden käyttöönotosta, jossa oli sovittu siitä, että tekstiaineiston syöttäminen näyttöpäätteillä tietokantaan on kirjatyöntekijöitä koskevan työehtosopimuksen soveltamispiiriin kuuluva työtehtävä.

Sopimusmääräyksistä ja niiden soveltamisesta

Uutisten vastaanottajia koskeva määräys on otettu Graafisen Teollisuuden Työnantajaliiton ja Suomen Sanomalehtimiesten Liiton väliseen työehtosopimukseen vuonna 1970. Tuolloin lehtien toimituksessa on ollut henkilöstöä, joka ei ole kuulunut minkään työehtosopimuksen piiriin. Työsopimuslain yleissitovuussäännöksen voimaantulon johdosta myös tällainen henkilöstö, johon uutisten vastaanottajat ovat kuuluneet, on haluttu ottaa työehtosopimuksen soveltamispiiriin.

Työtuomioistuimessa on sopimusten tarkoituksesta kuultu todistajina kantajapuolelta Suomen Journalistiliiton asiamiestä C:tä, järjestösihteeri D:tä ja pääsihteeri E:tä sekä vastaajapuolelta Viestintäalan ammattiliiton jaostosihteeriä F:ää ja Aamulehden vastaavaa päätoimittajaa G:tä.

C on kertomansa mukaan ollut mukana jo vuoden 1970 työehtosopimusneuvotteluissa, jolloin sovittiin uutisten vastaanottajien ottamisesta sopimuksen piiriin. Hänen mukaansa uutisten vastaanottajalla on tuolloin tarkoitettu henkilöä, joka otti vastaan puhelimen välityksellä tullutta aineistoa ja saattoi sen kirjalliseen muotoon tai esimerkiksi kaukokirjoittimella otti vastaan saapuvaa aineistoa. Uutisten vastaanottajan henkilökohtaisista taidoista riippuen uutisten vastaanottaja saattoi muokata tekstiä toimittajaa varten tai tehdä pelkästään suoraa tekstin kirjalliseen muotoon saattamista. Tällainen uutisten vastaanottajan suorittama työ poikkesi kirjatyöntekijöiden työehtosopimuksen soveltamispiiriin kuuluvasta tuotannollisen kirjoittajan työstä, joka käsitti toimituksellisen henkilöstön työstämän tekstin kirjoittamista sellaisenaan.

D on kertonut olleensa noin 25 vuoden ajan nykyisessä tehtävässään ja työskennelleensä sitä ennen toimittajana. Hänen mukaansa uutisten vastaanottajat toimivat toimituksellista työprosessia avustavana ja tukevana lehteen tulevan aineiston valmisteluportaana. Uutisten vastaanottajan tehtävänä on toimitukseen eri muodoissa tulevan aineiston saattaminen tietokantaan kirjoittamalla tai muulla tavoin. Uutisten vastaanottajan työ voi sisältää myös puhtaaksi kirjoittamista, erilaista aineiston järjestelyä ja arkistointia sekä myös osittaista toimitustyötä. D oli Suomen Journalistiliiton puolesta ollut sopimassa eri yrityksissä tehtyjä paikallisia kolmikantasopimuksia, jotka ovat perustuneet työehtosopimuksen osana olleeseen puitesopimukseen. Todistajan mukaan puitesopimuksessa lähtökohtana on ollut sopia säännöistä, joilla paikallisesti voidaan sopia uuden tekniikan käyttöönotosta siten, että siitä aiheutuu mahdollisimman vähän työllisyys- tai muita haittoja työntekijäpuolelle. Puitesopimuksella on asetettu raamit paikalliselle sopimiselle, mutta yrityskohtaisista olosuhteista johtuen sopimusten sisällöt ovat saattaneet vaihdella. Paikallisilla sopimuksilla ei itse työehtosopimusten soveltamisalaa ole muutettu, joskin sopimuksiin on saattanut sisältyä määräyksiä, joiden mukaan esimerkiksi toimittajat saattoivat joiltakin osin tehdä varsinaisesti kirjatyöntekijöiden työehtosopimuksen soveltamispiiriin kuuluvaa työtä. Todistajan käsityksen mukaan paikalliset sopimukset ovat ajallisesti liittyneet uuden tekniikan käyttöönottovaiheeseen, koska tuolloin on ollut tarpeen määritellä kenelle eri työt kuuluvat. Olennaisena asiana paikallisiin sopimuksiin on liittynyt työllisyyskysymyksistä huolehtiminen.

E:n mukaan työehtosopimuksessa tarkoitettujen uutisten vastaanottajien työt ovat käytännössä saattaneet jonkin verran vaihdella. Uutisten vastaanottajalla ymmärretään hänen mukaansa yleisesti apuhenkilökuntaa, joka toimituksessa ottaa vastaan, valmistaa ja valitsee aineistoa toimituksen käyttöön. Tämän jälkeen aineiston muokkaaminen on toimittajan tehtävänä ja toimittajalla on myös vastuu valmiista tekstistä. Todistajan mukaan liittojen välisellä puitesopimuksella on luotu mahdollisuus paikallisesti sopia siitä, miten uuden tekniikan käyttöönoton johdosta työtehtävät hoidetaan. Uuden tekniikan myötä ensisijaisesti kirjatyöntekijöiden työt ovat vähentyneet ja paikallisilla kolmikantasopimuksilla on useasti pyritty juuri kirjatyöntekijöiden työehtosopimuksen soveltamispiiriin kuuluvien työntekijöiden työpaikkojen turvaamiseen. Todistajan näkemyksen mukaan tällaiset paikalliset kolmikantasopimukset on ajallisesti tarkoitettu koskemaan vain uuden tekniikan käyttöönottovaihetta. Olosuhteiden muuttuminen on käytännössä myös johtanut siihen, että niiden edelleen soveltaminen ei ole ollut mahdollista. Paikallisilla sopimuksilla ei hänen näkemyksensä mukaan ole tehty muutoksia työehtosopimusten soveltamisalaan.

F on Viestintäalan ammattiliiton puolesta ollut hyväksymässä puitesopimukseen perustuvia paikallisia kolmikantasopimuksia. Hänen mukaansa puitesopimuksen tarkoituksena on ollut tekniikan kehittymisen mukanaan tuomien ongelmien välttäminen. Tähän ovat keskeisenä kuuluneet työsuhdeturvaan, uudelleen koulutukseen ja ansiotason turvaamiseen liittyvät kysymykset. Todistajan mukaan 1980-luvun alkupuolella kirjatyöntekijät ovat pitäneet kiinni siitä, että raakatekstin kirjoittaminen suoraan tietokantaan on kirjatyöntekijöille kuuluvaa tuotannollista työtä, joka ei kuulu toimittajille. Tämän vuoksi muun muassa vuonna 1982 solmittuun sopimukseen näyttöpäätteiden käyttöönotosta on otettu määräys, että henkilöt, joihin sovelletaan Graafisen Teollisuuden Liiton ja Suomen Kirjatyöntekijäin Liiton välistä sopimusta, syöttävät aineiston näyttöpäätteillä tietokantaan. Sopimusta tehtäessä tarkoituksena on ollut, että puhelinsaneluna ulkopuolelta tuleva teksti jätetään Suomen Sanomalehtimiesliiton solmiman työehtosopimuksen soveltamispiiriin kuuluvien uutisten vastaanottajien työksi ja heihin edelleen sovelletaan Graafisen Teollisuuden Liiton ja Suomen Sanomalehtimiesten Liiton välistä sopimusta. Kun liittojen vuonna 1993 hyväksymällä kolmikantasopimuksella on sovittu Kustannus Oy Aamulehdessä sivutaittoa tekevistä henkilöistä ja sovittu kahdeksan kirjatyöntekijän siirtymisestä ilmoitusvalmistuksesta toimitukseen, tämä on tarkoittanut sopimuksen tekemistä siitä, että toimituksessa työskentelevien kirjatyöntekijöiden lukumäärä on kahdeksan. Tämä merkitsee todistajan näkemyksen mukaan myös sitä, että kirjatyöntekijöiden työehtosopimuksen soveltamispiiriin kuuluvien työntekijöiden lukumäärä ei voi muuttua myöskään työtehtävien muuttumisen johdosta. Todistajan mukaan sopimuksella ei ole sovittu kahdeksan kirjatyöntekijän työsuhdeturvasta, vaan sopimuksella on sovittu ensisijaisesti sovellettavasta työehtosopimuksesta kahdeksan työntekijän osalta.

G:n kertoman mukaan vuonna 1993 solmitun kolmikantasopimuksen tarkoituksena on ollut taata kahdeksalle kirjatyöntekijälle työpaikka Aamulehden toimituksessa. Tämä on hänen mukaansa ollut hinta siitä, että osapuolten välillä on päästy yhteisymmärrykseen elektronisen sivujen taittojärjestelmän rakentamisesta. Todistajan mukaan uutisten vastaanotossa työskentelevien henkilöiden tehtävänä on saattaa ulkoa tuleva aineisto sellaiseen muotoon, joka on tietokannan toimitusjärjestelmän ymmärrettävissä siinä tapauksessa, että materiaali ei ole valmiina siinä muodossa, että sitä voidaan suoraan järjestelmässä lukea. Uutisten vastaanotossa työskentelevät eivät osallistu käytettävän aineiston valintaan eivätkä tekstin editointiin.

Erityisesti uutisten vastaanottajien tehtävistä Kustannus Oy Aamulehdessä on lisäksi kuultu todistajina toimittajien pääluottamusmiestä H:ta sekä vastaajapuolelta kirjatyöntekijöiden entistä pääluottamusmiestä I:tä ja uutispäällikkö J:tä.

H on kertonut, että uutisten vastaanotossa käsitellään taloon eri tavoin kuten postitse, saneluna, faksilla, levykkeillä ja sähköpostitse tulevaa uutismateriaalia. Saneluna saapuva aineisto on sähköisten viestintävälineiden yleistyessä vähentynyt, mutta sen sijaan uutisten vastaanottoon on tullut uusia tehtäviä. Uutisten vastaanottajat kokoavat melko omatoimisesti esimerkiksi erilaisia vakiopalstoja työstäen ne kunkin osaston käytännön mukaisesti valmiiksi toimittajille lehden sivuille siirtämistä varten. Uutisten vastaanotto on viiden ihmisen yksikkö, jossa työskennellään kahdessa vuorossa seitsemänä päivänä viikossa. Näin ollen käytännössä ei ole mahdollista jakaa töitä niiden laadun perusteella, vaan kaikki uutisten vastaanottajat tekevät kaikkia töitä. Erilaiset tehtävät painottuvat ehkä jonkin verran eri tavoin päivä- ja iltavuoroissa niin, että ainakin urheilutoimituksessa iltavuorossa sanellun tekstin purkamista on päivävuoroa enemmän. Kaiken kaikkiaan puhelimella tulevan materiaalin määrä on todistajan mukaan vähentynyt. Paperilla materiaalista tulee esimerkiksi urheilutoimituksessa ehkä neljännes.

H:n mukaan lehden teossa oli aiemmin erotettavissa kolme isoa työvaihetta: lehteen tulevan materiaalin luominen, materiaalin työstäminen painovalmiiseen muotoon ja lehden painaminen. Siirryttäessä tietokoneilla tapahtuvaan taittamiseen huomattava osa keskimmäisestä työvaiheesta, jonka tekivät kirjatyöntekijät, jäi kokonaan pois ja loppu osa työvaiheesta siirtyi ensimmäiseen vaiheeseen toimittajien tehtäväksi. Jotta olisi vältytty näiden kirjatyöntekijöiden irtisanomisilta, koetettiin etsiä sellaisia osa-alueita tai vakiokokonaisuuksia, joita kirjatyöntekijät voisivat tehdä. Neuvottelujen perusteella kahdeksan kirjatyöntekijää siirtyi toimituksen puolelle, heistä kolme uutisten vastaanottoon. Oikoluvusta siirtyneet A ja B tekivät aluksi kirjoitustyötä, jota he olivat tehneet aiemminkin, mutta aikaa myöten ja kokemuksen lisääntyessä heidän tehtävänsä ovat muuttuneet edellä kuvatun kaltaisiksi.

I on kertonut olleensa mukana neuvottelemassa vuoden 1993 sopimuksesta. Neuvottelujen jälkeen päädyttiin siihen, että kahdeksan kirjatyöntekijää siirtyy toimituksen puolelle. Heistä kolme, heidän joukossaan B , siirtyi uutisten vastaanottoon nimikkeellä tekstinkirjoittaja/taittaja. A siirtyi tähän yksikköön myöhemmin sen jälkeen, kun alun perin tähän tehtävään siirtynyt henkilö oli halunnut siirtyä sieltä pois, koska hänellä oli ollut vaikeuksia selviytyä puhelimitse tulleen sanelun kirjoittamisesta. Siirron yhteydessä A:n ja B:n tehtävät muuttuivat jonkin verran. He olivat olleet tuotannon puolella oikoluvussa ja nyt uutisten vastaanotossa heidän tehtävänsä muuttuivat todistajan käsityksen mukaan kirjoituspainotteisemmiksi.

I:n kertoman mukaan vuoden 1982 puitesopimuksen perusteella osa tekstinkirjoitustyöstä ja myös nauhojen purkamisesta siirrettiin tehtäväksi latomossa. Todistaja ei osannut sanoa, kuka tuolloin oli purkanut puhelinsanelut. Hänellä ei liioin ollut kertomansa mukaan tarkkaa kuvaa siitä, mitä töitä uutisten vastaanotossa nykyisin tehdään. Joka tapauksessa siellä laitetaan eri muodoissa tulevat jutut tietokantaan.

J on kertonut olleensa Aamulehden palveluksessa vuodesta 1985 toimittajana, taloustoimituksen esimiehenä ja vuodesta 1997 vuoden 1999 loppuun uutispäällikkönä. Todistajan mukaan uutisten vastaanottoon tulee materiaalia eri tavoin, kuten paperilla, faksilla, sähköpostina ja jonkin verran myös levykkeillä. Uutisten vastaanottajat ottavat tämän aineiston vastaan, kirjoittavat sen puhtaaksi ja siirtävät toimitusjärjestelmän tietokantaan. Aineistosta yhä suurempi osa tulee sähköpostitse, joten kirjoitustyö on koko ajan vähentymässä. Aamuvuorossa uutisten vastaanottajat käsittelevät pääasiassa toimituksen ulkopuolelta tulevaa materiaalia, kun taas iltavuorossa tehtävät painottuvat omilta toimittajilta useimmiten sähköpostitse tai saneluna tulevan materiaalin käsittelemiseen. A ja B ovat olleet sellaisissa työvuoroissa, että heidän tehtävänsä ovat olleet enemmän tekstinkirjoittamista kuin muuta uutisten vastaanottoa. Muutoin tehtäviä ei ole uutisten vastaanottajien kesken jaettu. Eri työehtosopimusten soveltaminen uutisten vastaanottajiin perustuu vuoden 1993 kolmikantasopimukseen. Silloisten uutisten vastaanottajien tehtävät eivät sopimuksen myötä muuttuneet ja tekstinkirjoittajat sijoitettiin tähän yksikköön ikäänkuin ylimääräisinä, koska yhtiö halusi taata heidän työpaikkojensa säilymisen.

Arviointi

Kirjatyöntekijöiden työehtosopimuksen mukaan sopimusta sovelletaan muun muassa elektronisten sivunvalmistusjärjestelmien tuotannollisiin tehtäviin. Edelleen sopimuksen mukaan painopinnan valmistuksessa työskentelevä tekstinvalmistaja ja taittaja ovat sopimuksen piirissä.

Toimituksellista henkilöstöä koskevan työehtosopimuksen soveltamispiirissä on esitetyn selvityksen mukaan uutisten vastaanottajalla tarkoitettu henkilöä, joka toimitusta avustaen ottaa vastaan ulkopuolelta tulevaa aineistoa ja saattaa sen muotoon, josta toimittaja voi työstää sen edelleen julkaistavaan asuun. Uutisten vastaanottajalle aineisto on aikaisemmin tullut yleensä kirjallisessa muodossa, kaukokirjoittimen välityksellä tai nauhalle saneltuna puhelimitse. Tällaisen aineiston uutisten vastaanottaja on toimitustyötä varten saattanut kirjalliseen muotoon. Teknisen kehityksen myötä kirjallisena tai saneltuna tulevan uutisaineiston vastaanotto on vähentynyt ja esimerkiksi sähköpostitse tulevan uutisaineiston määrä lisääntynyt.

A ja B ovat siirtyneet tuotannon oikolukijan tehtävistä uutisten vastaanottoon paikallisen vuonna 1993 solmitun kolmikantasopimuksen perusteella. Arvioitaessa, onko heidän työsuhteissaan sovellettava kirjatyöntekijöitä vai toimituksellista henkilöstöä koskevaa työehtosopimusta, on muun ohella otettava huomioon, mitä alalla voimassa olleessa puitesopimuksessa ja sen perusteella solmitussa kyseisessä kolmikantasopimuksessa on sovellettavasta työehtosopimuksesta sovittu.

Puitesopimuksessa on muun muassa todettu, että muutostilanteissa tehtäväkokonaisuudet yksilöidään paikallisesti ja määritellään sovellettava työehtosopimus ottaen huomioon yrityksen erikoisolosuhteet ja työllisyyskysymykset. Puitesopimuksessa on edelleen todettu, että sovellettava työehtosopimus määräytyy tehtävän sisällön perusteella. Osapuolten tarkoituksena puitesopimuksesta sovittaessa on ollut sopia säännöistä, joita noudattaen paikallisesti sovitaan uuden tekniikan käyttöönottamisesta siten, että siitä aiheutuu mahdollisimman vähän haitallisia seurauksia muun muassa työllisyyden kannalta.

Esitetyn selvityksen mukaan tekniikan kehitys on merkinnyt ennen kaikkea kirjatyöntekijöiden työn vähenemistä. Tämän vuoksi kolmikantasopimuksilla on puitesopimuksen periaatteita noudattaen pyritty erityisesti näiden työntekijöiden työtehtävien ja työpaikkojen turvaamiseen. Näyttöpäätteiden käyttöönotto on mahdollistanut toimituksellisen henkilöstön tekstinkäsittelyn aikaisempaa enemmässä määrin, minkä vuoksi vuonna 1982 tehdyllä kolmikantasopimuksella on sovittu muun muassa siitä, että näyttöpäätteiden käyttöönoton yhteydessä ulkopuolelta tulevan kirjallisen materiaalin syöttö kuuluu kirjatyöntekijöitä koskevan työehtosopimuksen piiriin. Toimituksellisten sivujen elektroniseen taittoon siirtyminen on puolestaan merkinnyt ilmoitusvalmistuksen loppumista ja kirjatyöntekijöiden aiemmin tekemän työn vähenemistä. Tämän vuoksi vuonna 1993 hyväksytyllä kolmikantasopimuksella on muun ohella sovittu ilmoitusvalmistuksessa aikaisemmin työskennelleen kahdeksan työntekijän siirtymisestä toimitukseen sivutaittoon. Näiden kirjatyöntekijöiden nimikkeeksi on sovittu taittaja ja samalla on sovittu siitä, että kolmen kirjatyöntekijän tehtäviin kuuluu myös tekstin kirjoittaminen.

Kolmikantasopimusten tarkoitusta turvata erityisesti kirjatyöntekijöiden työpaikkoja osoittaa työtuomioistuimen mielestä myös se, että vuonna 1993 solmitussa kolmikantasopimuksessa on toimitukseen siirtyvien kirjatyöntekijöiden lukumäärän lisäksi sovittu siitä, että jatkossa toimituksessa työntekijämäärän lisäykset tehdään siten, että Kustannus Oy Aamulehden palveluksessa olevilla kirjatyöntekijöillä on etuoikeus kysymyksessä olevassa sopimuksessa kirjatyöntekijöille osoitettuihin toimituksessa oleviin työpaikkoihin ja niissä tarvittaviin sijaisuuksiin.

Vuoden 1993 kolmikantasopimuksella on edellä todetun mukaisesti sovittu tehtävien järjestelystä ja työpaikkojen turvaamisesta tilanteessa, jossa kirjatyöntekijöiden aikaisemmin tekemä työ on uuden työmenetelmän käyttöönoton johdosta suurelta osin loppunut. Sen sijaan työtuomioistuimen mielestä asiassa on jäänyt näyttämättä, että kolmikantasopimuksella olisi tarkoitettu poiketa sen perusteena olevasta puitesopimuksesta, jonka mukaan sovellettava työehtosopimus ratkaistaan työtehtävien sisällön perusteella. Näin ollen siitä seikasta, että A ja B ovat kuuluneet ilmoitusvalmistuksesta toimitukseen siirtyneiden kirjatyöntekijöiden kiintiöön, ei voi työtuomioistuimen mielestä johtua, että heihin heidän työtehtävistään riippumatta olisi tullut edelleen soveltaa kirjatyöntekijöiden työehtosopimusta.

Uutisten vastaanottoyksikköön on vuonna 1993 siirtynyt ainakin jonkin verran siihen saakka latomossa tehtyä kirjatyöntekijöiden työehtosopimuksen alaista kirjoitustyötä, jota aiemmin oikolukijoina työskennelleet A ja B ovat siirron jälkeen tehneet. Esitetystä selvityksestä on pääteltävissä, että kirjoitustyö ei edes alkuvaiheessa ole ollut heidän ainoa työtehtävänsä, vaan että he ovat tehneet pääosin samanlaista uutisten vastaanottotyötä kuin muutkin samassa työpisteessä työskentelevät työntekijät. B:n ja A:n uusiin työtehtäviin ei missään vaiheessa ole kuulunut taittotyö.

Kustannus Oy Aamulehden palveluksessa olevien uutisten vastaanottajien työnä on eri muodoissa saapuvan uutisaineiston syöttäminen tietokantaan sellaiseen muotoon, jossa se on käytettävissä toimituksellista työtä varten. Sähköpostin lisääntynyt käyttö on vaikuttanut muun muassa siihen, että kaikki lehteen tuleva uutisaineisto ei enää kulje uutisten vastaanoton kautta, vaan se voi tulla suoraan toimittajalle. Joissakin tapauksissa myös taittaja on saattanut syöttää aineistoa tietokantaan asianmukaiseen muotoon. Uutisaineiston tietokantaan syöttämisen lisäksi Kustannus Oy Aamulehden uutistoimituksessa työskentelevät uutisten vastaanottajat ottavat vastaan muun muassa ulkopuolelta tulevia erilaisia tapahtumia koskevia tietoja ja syöttävät ne toimitukselliseen tietokantaan toimittajien edelleen työstettäväksi. Lisäksi he keräävät aineistoa vanhasta lehtimateriaalista Aamulehti 50 vuotta palstaa varten.

Aamulehden uutistoimituksessa työskentelevien uutisten vastaanottajien kesken töitä ei ole jaettu, vaan kaikki siellä työskentelevät tekevät kulloinkin uutisten vastaanottoon tulevaa työtä. B:n ja A:n työajoista johtuen uutisten vastaanottoon tulee heidän työaikanaan kuitenkin uutisaineistoa kirjallisessa muodossa jonkin verran enemmän kuin muissa työvuoroissa. Tästä syystä he myös tekevät ilmeisesti jossakin määrin enemmän tekstin kirjoitustyötä kuin muut uutisten vastaanotossa työskentelevät. Tekstin kirjoittaminen voi erillistehtävänä kuulua myös kirjatyöntekijöiden työehtosopimuksen soveltamispiiriin. Aamulehden palveluksessa olevien uutisten vastaanottajien tehtävistä esitettyä selvitystä kokonaisuutena arvioiden työtuomioistuin kuitenkin katsoo, että myös A ja B uutisten vastaanottajina ovat yksikön muiden työntekijöiden tavoin lehdistön työehtosopimuksessa tarkoitettuja toimituksellisia toimihenkilöitä. Heidän työsuhteissaan on siten tullut noudattaa mainittua työehtosopimusta.

Työehtosopimuksen rikkominen

Kysymys A:n ja B:n työsuhteisiin sovellettavasta työehtosopimuksesta on ollut varsin tulkinnanvarainen. Näin ollen Kustannus Oy Aamulehti ei kieltäytyessään soveltamasta heihin Graafisen Teollisuuden Liiton ja Suomen Journalistiliiton välistä toimituksellista henkilöstöä koskevaa työehtosopimusta ole rikkonut työehtosopimusta työehtosopimuslain 7 §:ssä tarkoitetulla tavalla. Asian tulkinnanvaraisuuden vuoksi ei myöskään Graafisen Teollisuuden Liitto ole Kustannus Oy Aamulehden menettelyn hyväksyessään laiminlyönyt työehtosopimuslain mukaista valvontavelvollisuuttaan.

Oikeudenkäyntikulut

Asianosaisilla on asian epäselvyyden vuoksi ollut puolin ja toisin perusteltua aihetta tähän oikeudenkäyntiin. Tämän vuoksi työtuomioistuin työtuomioistuimesta annetun lain 33a §:n 1 momentin nojalla määrää, että Suomen Journalistiliitto jutun osin voittaessaankin saa itse vastata oikeudenkäyntikuluistaan.

Tuomiolauselma

Työtuomioistuin vahvistaa, että Kustannus Oy Aamulehden palveluksessa olevat A ja B ovat toimituksellista henkilöstöä koskevan työehtosopimuksen 1 b §:n 5 a) -kohdan mukaisia toimituksellisia toimihenkilöitä, jotka työskentelevät uutisten vastaanottajina tai niihin rinnastettavissa tehtävissä ja että heidän työsuhteissaan on noudatettava toimituksellista henkilöstöä koskevaa työehtosopimusta 1.9.1998 lukien.

Kanne hylätään enemmälti.

Suomen Journalistiliitto saa pitää oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan.

Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Orasmaa puheenjohtajana sekä Kröger, Vänttinen, Varis, Sulkunen ja Vertanen jäseninä. Sihteeri on ollut Laurila.

Tuomio on yksimielinen.