TT:1996-79

Asiasanat: Ahtaajan palkkaus, Kanteen tutkiminen, ks. työtuomio-, istuimen toimivalta, vahvistus-, kanneintressi, Oppisopimuskoulutusaika, Suositus, Työehtosopimuksen tieten rikkominen, Työtuomioistuimen toimivalta, Vahvistuskanneintressi, Valvontavelvollisuus, - työehtosopimuksen määräysten noudattamiseksi
Tapausvuosi: 1996
Antopäivä: 24.10.1996
Diaarinumero: D:R 29/96

Työnantajaliitto oli ahtausalan oppisopimuskoulutuksen aloittamisen jälkeen antanut suosituksen, jonka mukaan oppisopimusvuoden jälkeen palkkaryhmien kokemusvuosien alku lasketaan oppisopimussuhteisen työsuhteen alkamisesta.

Suosituksesta ilmenevästä tulkinnasta ja noudatetusta käytännöstä oli pääteltävissä sopijapuolten yhteisenä tarkoituksena olleen rinnastaa oppisopimusvuosi vakinaisena työntekijänä työskenneltyyn aikaan A-palkkaryhmiin sijoittumisen edellytyksenä olevia kokemusvuosia laskettaessa.

Kysymyksessä olevat palkkausmääräykset olivat sitoneet yhtiötä koko sen toiminnan ajan ja yhtiö oli siten ollut velvollinen palkkasopimusten määräyksiä soveltaessaan ottamaan huomioon oppisopimuskoulutusvuoden A-palkkaryhmien mukaisia kokemusvuosia laskiessaan kaikkien niiden työntekijöiden kohdalla, jotka olivat oppisopimuskoulutuksen jälkeen jääneet yhtiön palvelukseen ja koko heidän työsuhteensa ajan.

Kun suosituksen määräykset sinänsä eivät olleet velvoittaneet yhtiötä ja kun työehtosopimuksen määräykset kysymyksessä olevilta osin olivat tulkinnanvaraiset, ei yhtiö ollut tietensä rikkonut työehtosopimusta kieltäytyessään oppisopimusvuoden huomioon ottamisesta johtuvien palkankorotusten maksamisesta takautuvasti.

Kun suosituksen merkitys oli saattanut olla epäselvä myös työnantajaliitolle, ei liitto yhtiön menettelyn hyväksyessään ollut laiminlyönyt valvontavelvollisuuttaan.

Kysymys myös kanteen tutkimisesta.(Ään.)

Kantaja Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT ry Vastaajat Suomen Lastauttajain Liitto SLL ry Steveco Oy

TUOMIO

TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Asianosaisliittojen välillä 29.9.1995 allekirjoitetun vakinaisia työntekijöitä koskevan työehtosopimuksen liitteenä olevassa palkkasopimuksessa on muun ohella seuraavat määräykset:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

4 § PALKKARYHMÄT JA PALKKARYHMIIN SIJOITTUMINEN

E 1 Kokonaistuntipalkka:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

E 2 Kokonaistuntipalkka:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Em. palkkaryhmiin (E 1-2) sijoittuvat

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

2) Oppisopimuksen puitteissa työskentelevät henkilökohtaisesta iästään riippumatta ensiksi E 3:een ja sitten A 1:een.

E 3 Kokonaistuntipalkka:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Em. palkkaryhmään sijoittuvat: 1) Oppisopimusoppilaat harjoittelun yhteydessä 0-3 kk:n aikana.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

A 1 Työsuhdetuntipalkka:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Em. palkkaryhmään sijoittuvat: 1) Ne ahtaajat, jotka eivät kuulu ao. sataman vakinaiseen tai ammattityöntekijäkuntaan.

2) Oppisopimusoppilaat työharjoittelun yhteydessä 4-12 kk:n aikana.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

A 3 Työsuhdetuntipalkka:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Em. palkkaryhmään sijoittuvat: 1) Ne vakinaiset ja ammattityöntekijäkuntaan kuuluvat ahtaajat, jotka ovat olleet vakinaisessa ja/tai ammattityöntekijäsuhteessa vähintään kaksi vuotta ja jotka tämän alallaoloajan lisäksi omaavat merkinantotuntemuksen sekä ovat valmiit oman työsuojeluperehtyneisyytensä perusteella toimimaan nuorempien työntekijöiden työsuojeluopastajina.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

A 4 Työsuhdetuntipalkka:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Em. palkkaryhmään sijoittuvat: 1) Ne vakinaiset ja ammattityöntekijäkuntaan kuuluvat ahtaajat, jotka ovat olleet ahtausalalla vakinaisessa ja/tai ammattityöntekijäsuhteessa vähintään 5 vuotta ja jotka ko. alallaoloajan perusteella omaavat työnopastusperehtyneisyyttä ja ovat valmiit toimimaan nuorempien työntekijöiden työnopastajina.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

A 5 Työsuhdetuntipalkka:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

A 6 Työsuhdetuntipalkka:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Em. palkkaryhmään sijoittuvat ne vakinaiset työntekijät, jotka ovat olleet keskeytyksettä ahtausalalla vakinaisessa ja/tai ammattityöntekijäsuhteessa vähintään 15 vuotta.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Asianosaisliittojen välillä niin ikään 29.9.1995 allekirjoitetun ammattityöntekijäkuntaa ja tilapäisiä työntekijöitä koskevan työehtosopimuksen liitteenä olevassa palkkasopimuksessa on vastaavan sisältöiset työntekijäsuhteen kestoon perustuvat A-palkkaryhmiin sijoittumista koskevat määräykset kuin edelle jäljennetyssä vakinaisia työntekijöitä koskevan palkkasopimuksen 4 §:ssä.

Edellä mainittujen työehtosopimusten allekirjoituspöytäkirjassa on muun ohella seuraava määräys:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

19 § OPPISOPIMUSJÄRJESTELMÄ Todetaan oppisopimuskoulutusjärjestelmä ja todetaan samalla, että työharjoitteluajalta maksetaan palkkasopimuksen edellyttämä palkka.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

KANNE

Vaatimukset

Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT on vaatinut työtuomioistuinta vahvistamaan, että Steveco Oy:llä on ollut velvollisuus ottaa huomioon sen palveluksessa Haminan satamissa olevien ahtaajien osalta, jotka 24.4.1978 lukien ovat oppisopimuskoulutuksen kautta jääneet Steveco Oy:n palvelukseen, vakinaisia työntekijöitä sekä ammattityöntekijäkuntaa ja tilapäisiä työntekijöitä koskevien palkkasopimusten 4 §:n mukaisia kokemusvuosia laskettaessa oppisopimuskoulutusvuosi, ottaen huomioon saatavien vanhentumista koskevat säännökset.

Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT on lisäksi vaatinut Suomen Lastauttajain Liitto SLL:n tuomitsemista työehtosopimuslain 8 ja 9 §:n nojalla hyvityssakkoon valvontavelvollisuuden laiminlyönnistä sekä Steveco Oy:n tuomitsemista työehtosopimuslain 7 §:n nojalla hyvityssakkoon työehtosopimuksen tieten rikkomisesta. Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT on vaatinut lisäksi, että tuomittaville hyvityssakoille on maksettava korkolain 4 §:n 3 momentin mukainen viivästyskorko kuukauden kuluttua tuomion julistamisesta.

Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT on lisäksi vaatinut Suomen Lastauttajain Liitto SLL:n ja Steveco Oy:n velvoittamista korvaamaan Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT:n oikeudenkäyntikulut korkolain 4 §:n 3 momentin mukaisine korkoineen kuukauden kuluttua tuomion julistamisesta.

Perustelut

Erimielisyys ja sen tausta

Asianosaisten välillä oli syntynyt erimielisyyttä siitä, tuliko liittojen välillä solmittujen vakinaisia työntekijöitä sekä ammattityöntekijäkuntaa ja tilapäisiä työntekijöitä koskevien työehtosopimusten palkkamääräyksiä sovellettaessa oppisopimusaika ottaa huomioon kokemusvuosia kerryttävänä aikana vuodesta 1978 lähtien. Syntynyt erimielisyys koski Steveco Oy:n palveluksessa Haminassa olevia ahtaajia.

Ahtausalalla oli aloitettu oppisopimuskoulutus 24.4.1978. Liittojen välillä oli vuoden 1978 loppupuolella ja vuoden 1979 alussa käyty neuvotteluja ahtausalan oppisopimusjärjestelmästä. Käytyjen neuvottelujen tuloksena oli syntynyt 13.2.1979 päivätty sopimus, jonka otsikkona oli "Oppisopimusoppilaiden työ- ja palkkaehdot".

Mainitun sopimuksen kohdassa 1.1 oli todettu, että oppisopimuksella työtä tekevän henkilön työsuhde oli yhden vuoden kestävä määräaikainen oppisopimussuhde. Kohdassa 1.3 oli todettu, että tällaisessa työsuhteessa noudatettiin vakinaisten ahtaajien työehtosopimusta oppisopimusoppilaita koskevine erityismääräyksineen palkkauksen osalta. Erimielisyyden kannalta merkityksellinen määräys oli sopimuksen 5 kohdassa. Otsikkonsa mukaan kohta koski tilannetta oppisopimusvuoden päätyttyä. Mainitussa kohdassa oli todettu, että "A-palkkaryhmien kokonaisvuosien alku laskettiin oppisopimussuhteisen työsuhteen alkamisesta." Edelleen määräyksessä oli todettu, että oppisopimuskuukaudet oikeuttivat vuosilomaan.

Edellä olevat määräykset osoittivat selvästi, että liittojen välillä oli sovittu oppisopimuskoulutuksen kartuttavan kokemusvuosia.

Työnantajaliiton ja yhtiön vastuu

Suomen Lastauttajain Liitto SLL oli katsonut, että 13.2.1979 päivätty asiakirja ei ollut sopimus vaan liiton jäsenyrityksilleen antama niitä sitomaton suositus. Suomen Lastauttajain Liitto SLL oli esittänyt, että oppisopimusvuosi alettaisiin ottaa huomioon 1.4.1995 takautuvasti. Työnantajaliiton kannan mukaan tätä edeltäneeltä ajalta ahtaajille kokemusvuoden huomioon ottamatta jäämisestä aiheutunutta menetystä ei korvattu taannehtivasti.

Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT:n näkemyksen mukaan 13.2.1979 laadittu asiakirja oli liittojen välinen tulkintapöytäkirja ahtausalan työehtosopimusmääräyksistä oppisopimuskoulutuksen osalta. Liittojen välillä oli tämän pöytäkirjan mukaisesti ratkaistu oppisopimusoppilaiden vuosilomiin liittynyt paikallinen erimielisyys vuonna 1990. Tuossa yhteydessä Suomen Lastauttajain Liitto SLL ei ollut asettanut kyseenalaiseksi 13.2.1979 laaditun asiakirjan velvoittavuutta.

Steveco Oy oli tietensä rikkonut työehtosopimusta jättäessään vuodesta 1978 lähtien ottamatta huomioon oppisopimuskoulutusajan eli yhden vuoden ahtaajien kokemusvuosia laskettaessa ja kieltäydyttyään korvaamasta tästä aiheutunutta palkan menetystä. Suomen Lastauttajain Liitto SLL oli laiminlyönyt valvontavelvollisuutensa tukiessaan jäsenyrityksensä työehtosopimuksen vastaista menettelyä ilmoittamalla, että ahtaajille ei tullut maksaa taannehtivasti heille työehtosopimuksen väärästä soveltamisesta aiheutuneita menetyksiä.

VASTAUS

Vaatimukset

Suomen Lastauttajain Liitto SLL ja Steveco Oy ovat vaatineet ensisijaisesti kanteessa esitetyn vahvistusvaatimuksen jättämistä tutkimatta.

Suomen Lastauttajain Liitto SLL ja Steveco Oy ovat toissijaisesti kiistäneet kanteen ja vaatineet sen hylkäämistä kokonaisuudessaan.

Suomen Lastauttajain Liitto SLL ja Steveco Oy ovat vaatineet Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT:n velvoittamista korvaamaan työnantajaliiton ja yhtiön oikeudenkäyntikulut korkolain 4 §:n 3 momentin mukaisine viivästyskorkoineen siitä lukien, kun kuukausi on kulunut oikeudenkäyntikulujen tuomitsemisesta.

Perustelut

Vahvistusvaatimus

Kanteessa esitetty vahvistusvaatimus ei koskenut työehtosopimusmääräyksen soveltamista eikä työehtosopimuksen määräyksen oikean tulkinnan vahvistamista. Vaatimuksessa ei ollut myöskään kyse sen vahvistamisesta, oliko Steveco Oy:n menettely ollut työehtosopimuksen tai työehtosopimuslain säännösten mukainen tai vastainen. Vahvistusvaatimuksessa ei ollut vaadittu minkään muunkaan sellaisen tosiseikan tai olotilan vahvistamista, joka vahvistustuomiolla voitaisiin vahvistaa. Vahvistusvaatimuksessa oli tosiasiassa vaadittu vahvistettavaksi sekä työehtosopimukseen että työehtosopimuslakiin perustumaton ja muutoinkin perusteettoman suoritusvelvollisuuden olemassaolo. Kysymys oli vahvistusvaatimuksena esitetystä suoritusvaatimuksesta. Tällaista vaatimusta työtuomioistuin ei voinut tutkia.

Vahvistusvaatimuksen tutkiminen edellytti vahvistusintressin olemassaoloa. Vahvistusvaatimuksen osalta puuttui vahvistusintressi, koska muun muassa sitä tahoa, johon nähden vahvistusvaatimus haluttiin vahvistettavaksi, ei vahvistusvaatimuksessa tarkoitettuna ajankohtana ollut ollut edes olemassa. Vaatimus oli myös vahvistusintressin puuttumisen johdosta jätettävä tutkimatta.

Vaaditun suoritusvelvollisuuden vahvistamiselle ei ollut mitään oikeudellista perustetta. Vahvistusvaatimus oli muutenkin epämääräinen ja koski selvästi velvoiteoikeuden säännösten nojalla vanhentuneita saamisia. Vahvistustuomiolla ei voitu vahvistaa vanhentuneen saatavan suoritusvelvollisuutta.

Oppisopimuskoulutus

Ammattikasvatushallitus oli hyväksynyt ahtausalan oppisopimuskoulutuksen varsinaisen opetusohjelman 17.12.1975. Ahtausalan oppisopimuskoulutus oli aloitettu ahtausteknillisessä opistossa vuoden 1976 syyslukukaudella.

Suomen Lastauttajain Työnantajaliitto ry:n ja Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT:n välillä sopimuskaudeksi 3.5.1976 - 31.1.1978 tehdyn työehtosopimuksen allekirjoituspöytäkirjan 19 §:ssä oli todettu oppisopimuskoulutusjärjestelmän olemassaolo. Tämä allekirjoituspöytäkirjan määräys oli edelleen muuttumattomana voimassa. Määräys oli kirjattu voimassa olevan työehtosopimuksen allekirjoituspöytäkirjan 19 §:ään.

Vuonna 1976 tehdyn työehtosopimuksen palkkasopimuksen 4 §:ään oli sisällytetty oppisopimusoppilaiden palkkaperusteet, jotka olivat edelleen muuttumattomina voimassa. Suomen Lastauttajain Työnantajaliitto oli 21.3.1979 lähettänyt jäsenyrityksilleen liiton 13.2.1979 päivätyn sisäisen suosituksen oppisopimusoppilaiden työ- ja palkkaehdoista.

Suomen Lastauttajain Työnantajaliiton ja Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT:n välillä 24.11.1980 käydyssä neuvottelussa liitot olivat olleet yksimielisiä siitä, että oppisopimusoppilaaseen on sovellettava voimassa olevaa oppisopimuslakia ja sen pohjalta tehtyä oppisopimusta.

Steveco Oy:n perustaminen

Haminan Satamatyönantajain Yhdistys oli merkitty yhdistysrekisteriin 18.12.1953. Yhdistyksen kotipaikka oli Haminan kaupunki ja sen toimialue käsitti Haminan tullikamaripiirin. Haminan satamassa oli toiminut aikaisemmin lukuisia pieniä ahtausliikkeitä. Ahtaajat olivat kuitenkin olleet Haminan Satamatyönantajain Yhdistyksen palveluksessa ja yhdistys oli "vuokrannut" ahtaajia ahtausliikkeille niiden tarpeiden mukaisesti.

Haminan Satamatyönantajain Yhdistys oli sittemmin purettu yhdistyksen 30.10.1985 ja 2.12.1985 pidetyissä kokouksissa tehtyjen päätösten perusteella. Yhdistyksen purkautuminen oli hyväksytty yhdistysrekisterissä 18.3.1987. Yhdistyksen purkamisen jälkeen yhdistyksen palveluksessa olleita ahtaajia oli sittemmin siirtynyt muun muassa Oy Blomberg Ab:n palvelukseen. Mainitun yrityksen palveluksesta ahtaajia oli siirtynyt Hamina Oy:n palvelukseen.

Haminan Satamatyönantajain Yhdistys ei ollut ollut Suomen Lastauttajain Työnantajaliiton eikä Suomen Lastauttajain Liitto SLL:n jäsen.

Steveco Oy oli merkitty kaupparekisteriin 31.12.1987. Steveco Oy oli syntynyt niin, että Kotkassa toiminut Oy Kotka Stevedoring ja Haminassa toiminut Hamina Oy olivat sulautuneet siten, että ne olivat perustaneet Steveco Oy -nimisen osakeyhtiön, jolle Oy Kotka Stevedoringin ja Hamina Oy:n varat ja velat olivat siirtyneet vastaanottavan yhtiön osakkeita vastaan.

Työnantajaliiton 13.2.1979 päivätyn asiakirjan luonne

Suomen Lastauttajain Työnantajaliitto oli 21.3.1979 lähettänyt jäsenyrityksilleen tiedoksi oppisopimusoppilaiden työ- ja palkkaehdot -nimisen liiton sisäisen suosituksen. Tämä 13.2.1979 päivätty suositus ei ollut liittojen yhdessä laatima eivätkä liitot olleet sitä yhteisesti hyväksyneet. Suositus ei täyttänyt myöskään työehtosopimuslain 2 §:n edellytyksiä, koska suosituksesta ei ollut laadittu pöytäkirjaa, joka olisi yhteisesti sovitulla tavalla todettu oikeaksi ja allekirjoitettu.

Suomen Lastauttajain Työnantajaliiton lähettämän suosituksen noudattaminen oli jäänyt jäsenyritysten omaan harkintaan. Suosituksella ei ollut ollut jäsenyrityksiä sitovaa merkitystä eikä liiton jäsenyrityksille ollut syntynyt suosituksen johdosta mitään velvollisuuksia. Suomen Lastauttajain Työnantajaliitto ei missään vaiheessa ollut sitoutunut eikä velvoittautunut vaikuttamaan siihen, että jäsenyritykset noudattaisivat suositusta. Suositukseen ei ollut siten liittynyt työehtosopimuslain mukaista normi- eikä velvoitevaikutusta.

Kysymyksessä oleva työnantajaliiton 13.2.1979 päivätty suositus ei ollut myöskään liittojen välinen tulkintapöytäkirja, eikä sen perusteella ollut käsitelty eikä ratkaistu yhtään erimielisyyttä.

Työnantajaliiton ja yhtiön vastuu

Kysymyksessä olevasta Suomen Lastauttajain Työnantajaliiton suosituksesta ei ollut aiheutunut liitolle mitään työehtosopimuslain 8 §:ssä tarkoitettuja velvoitteita. Tämän lain mukainen valvontavelvollisuus ei pitänyt sisällään velvollisuutta valvoa sitä, että liiton jäsenet noudattivat sellaisia määräyksiä, joita niiden ei työehtosopimuslain mukaan ollut noudatettava. Näin ollen Suomen Lastauttajain Liitto SLL ei ollut menetellyt asiassa työehtosopimuslain 8 §:n vastaisesti.

Koska Suomen Lastauttajain Työnantajaliiton jäsenyrityksilleen 21.3.1979 lähettämä liiton sisäinen suositus ei ollut työehtosopimus, ei Steveco Oy myöskään ollut työehtosopimuslain säännösten perusteella velvollinen noudattamaan suositusta. Yhtiö ei siten ollut voinut menetellä asiassa työehtosopimuslain 7 §:n vastaisesti.

Hamina Oy:n ja Oy Kotka Stevedoringin sulautumisen yhteydessä ei Steveco Oy:lle ollut voinut siirtyä vastuuta Haminan Satamatyönantajain Yhdistyksen mahdollisesta työehtosopimusmääräysten vastaisesta menettelystä. Haminan Satamatyönantajain Yhdistys ei ollut ollut Suomen Lastauttajain Työnantajaliiton jäsen eikä mainittu yhdistys ollut ollut sidottu ahtausalan työehtosopimukseen työehtosopimuslain 4 §:n perusteella. Haminan Satamatyönantajain Yhdistyksen purkamisen yhteydessä ei siten ollut tapahtunut eikä olisikaan voinut tapahtua sellaista seurantoa, jonka yhteydessä ahtaajia sittemmin palkanneille yhtiöille olisi työehtosopimuslain 5 §:n perusteella siirtynyt Haminan Satamatyönantajain Yhdistyksen työehtosopimuslain mukaiset oikeudet ja velvollisuudet.

Hyvityssakolle vaadittu korko

Työehtosopimuslaissa tarkoitettu hyvityssakko ei ollut korkolaissa tarkoitettu vahingonkorvaus tai muu vastaavanlainen velka. Hyvityssakolle ei siten voitu tuomita viivästyskorkoa korkolain perusteella. Vaatimukset, jotka koskivat hyvityssakolle tuomittavaa korkoa, olivat lakiin ja työehtosopimukseen perustumattomia.

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Käsittelyratkaisu

Suomen Lastauttajain Liitto SLL ja Steveco Oy ovat vaatineet kanteessa esitetyn vahvistusvaatimuksen jättämistä työtuomioistuimen toimivaltaan kuulumattomana tutkimatta, koska vaatimus ei koskenut työtuomioistuimesta annetun lain 1 §:ssä tarkoitettua työehtosopimuksen määräyksen soveltamista tai tulkintaa eikä työnantajan menettelyn työehtosopimuksen tai työehtosopimuslain säännösten mukaisuutta tai vastaisuutta.

Vahvistusvaatimuksessa on kysymys siitä, onko Steveco Oy palkkasopimusten 4 §:n määräyksiä soveltaessaan velvollinen ottamaan huomioon oppisopimuskoulutusvuoden laskettaessa huomioon työssäoloaikaa, jonka perusteella työntekijän palkkaryhmä määritetään. Vahvistusvaatimus koskee siten palkkasopimusten 4 §:n tulkintaa ja kysymys on näin ollen asiasta, joka työtuomioistuimesta annetun lain 1 §:n 1 momentin 1 kohdan mukaan kuuluu työtuomioistuimen toimivaltaan. Näin ollen työtuomioistuin hylkää kanteen tutkimista vastaan tällä perusteella esitetyn väitteen.

Suomen Lastauttajain Liitto SLL ja Steveco Oy ovat lisäksi vaatineet kanteen jättämistä tutkimatta sillä perusteella, että Steveco Oy:tä ei ole ollut olemassa sinä ajankohtana, jota vahvistusvaatimus koskee, eikä kantajalla näin ollen ole oikeudellista tarvetta saada vahvistusvaatimuksen mukaista ratkaisua.

Kanteessa on kysymys siitä, onko Steveco Oy:n palveluksessa Haminan satamissa työskentelevillä ahtaajilla oppisopimuskoulutusvuoden perusteella oikeus ylemmän palkkaryhmän mukaiseen palkkaan aikaisemmista ajankohdista lukien kuin mitä yhtiö on katsonut. Näin ollen vaikka Steveco Oy on perustettu vasta kanteessa mainittua ajankohtaa myöhemmin, on Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT:llä kuitenkin oikeudellinen tarve saada vahvistetuksi, onko Steveco Oy:llä ollut velvollisuus ottaa oppisopimuskoulutusvuosi huomioon palkkasopimusten määräyksiä soveltaessaan jo vuodesta 1978 lukien. Näin ollen työtuomioistuin hylkää kanteen tutkimista vastaan myös tällä perusteella esitetyn väitteen.

Pääasiaratkaisun perustelut

Ammattikasvatushallitus oli hyväksynyt ahtausalan oppisopimuskoulutuksen varsinaisen opetusohjelman joulukuussa 1975 ja ahtausalan oppisopimuskoulutus oli aloitettu syksyllä 1976. Suomen Lastauttajain Työnantajaliiton, nykyisen Suomen Lastauttajain Liitto SLL:n, ja Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT:n 3.5.1976 solmiman työehtosopimuksen allekirjoituspöytäkirjan 19 §:ään on sovittu otettavaksi määräys, jossa todettiin oppisopimuskoulutusjärjestelmä ja että työharjoitteluajalta maksetaan palkkasopimuksen mukainen palkka. Tuolloin solmitun työehtosopimuksen palkkasopimukseen on otettu myös määräykset oppisopimusoppilaiden palkkaryhmiin sijoittelusta. Edellä mainittu allekirjoituspöytäkirjan oppisopimusoppilaita koskeva määräys on sisältynyt samansisältöisenä myöhemmin solmittuihin työehtosopimuksiin. Myös oppisopimusoppilaiden palkkaryhmiin sijoittelua koskevat määräykset ovat myöhemmissä palkkasopimuksissa markkamääriä lukuun ottamatta olleet samansisältöisinä kuin vuonna 1976 solmitussa työehtosopimuksessa. Muita oppisopimusoppilaita tai oppisopimusaikaa koskevia määräyksiä työehtosopimuksiin ei ole sisältynyt.

Suomen Lastauttajain Työnantajaliitto on 21.3.1979 lähettänyt jäsenyrityksilleen 13.2.1979 päivätyn oppisopimusoppilaiden työ- ja palkkaehtoja koskevan asiakirjan. Kysymyksessä oleva asiakirja on liitetty työnantajaliiton toimitusjohtajan allekirjoittamaan kirjeeseen, jossa on todettu lähetetävän tiedoksi ja yhdenmukaisen käytännön toteutumiseksi liiton sisäinen suositus oppisopimusoppilaiden työ- ja palkkaehdoista. Kirjeen jakelua koskevassa kohdassa on mainittu nimeltä eräät satamat ja ne työnantajan edustajat, joille kirje on tarkoitettu toimitettavaksi.

Edellä mainittuun oppisopimusoppilaiden työ- ja palkkaehtoja koskevaan asiakirjaan sisältyy muiden määräysten ohella 5 kohta, joka otsikkonsa mukaan koskee tilannetta oppisopimusvuoden päätyttyä. Sen mukaan A-palkkaryhmien kokemusvuosien alku lasketaan oppisopimussuhteisen työsuhteen alkamisesta.

Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT on kanteessa lähtenyt siitä, että 13.2.1979 päivätty asiakirja sisälsi liittojen välisiin neuvotteluihin perustuneen tulkintapöytäkirjan alan oppisopimusoppilaiden työ- ja palkkaehdoista.

Työtuomioistuimessa on kuultu todistajana Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT:n entistä toista sihteeriä, jonka muistaman mukaan edellä mainittu asiakirja on ennen sen lähettämistä ollut esillä liittojen edustajien välisessä neuvottelutilaisuudessa. Tuolloin työnantajaliiton edustajat ovat esittäneet asiakirjan ja ilmoittaneet, että liitto lähettää sen kentälle. Todistajan mukaan Autoja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT:n edustajat ovat tässä tilaisuudessa hyväksyneet asiakirjan sisällön sellaisenaan. Todistajan mukaan kysymyksessä olevassa neuvottelutilaisuudessa ei ole tehty pöytäkirjaa eikä myöskään liittojen välistä sopimusta työnantajaliiton esittämän asiakirjan sisältämistä seikoista.

Todistajana kuultu työnantajaliiton entinen toimitusjohtaja on puolestaan kertonut, että työnantajaliiton 13.2.1979 päivätty oppisopimusoppilaiden työ- ja palkkaehtoja koskeva asiakirja oli laadittu työnantajaliitossa, eikä sen sisällöstä ole neuvoteltu työntekijäliiton edustajien kanssa. Toimitusjohtajan mukaan alan oppisopimuskoulutuksen hyväksymisen jälkeen liittojen välillä oli neuvoteltu ja sovittu ainoastaan oppisopimusoppilaiden palkkaehdoista. Työnantajaliiton periaatteena tuohon aikaan on toimitusjohtajan mukaan ollut, että oppisopimusoppilaita koskevista asioista työnantajaliitto neuvotteli ainoastaan ammattikasvatushallituksen kanssa. Toimitusjohtaja on edelleen kertonut, että työnantajaliiton lähettämä edellä mainittu asiakirja oli tarkoitettu jäsenyrityksille ainoastaan suositukseksi yhdenmukaisen käytännön noudattamiseksi. Kirjettä ei toimitusjohtajan mukaan ollut annettu työnantajaliitosta tiedoksi Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT:lle vaan ainoastaan lähetekirjeessä mainituille työnantajan edustajille satamissa, joissa oppisopimuskoulutusta annettiin.

Vuonna 1990 liittojen edustajien välillä on ollut esillä erimielisyys, joka on koskenut eräässä satamassa syntynyttä erimielisyyttä oppisopimusoppilaiden lomapalkasta ja vuosilomakorvauksesta. Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT on 2.10.1990 päivätyssä satamaosastoille ja satamien pääluottamusmiehille lähettämässään tiedotteessa selvittänyt liittojen asiassa hyväksymän tulkinnan. Tiedotteessa on lisäksi todettu, että koska oppisopimusoppilaiden työ- ja palkkaehdoista 13.2.1979 laaditussa sopimuksessa asiasta on yksiselitteisesti mainittu, ei liittojen välillä tehty pöytäkirjaa. Edellä mainittu 13.2.1979 laadittu asiakirja on ollut tiedotteen liitteenä.

Työtuomioistuimessa on kuultu Suomen Lastauttajain Liitto SLL:n nykyistä toimitusjohtajaa, joka on neuvotellut työntekijäliiton edustajien kanssa edellä mainitusta tulkintaerimielisyydestä. Toimitusjohtaja on kertonut, että neuvottelujen yhteydessä ei ole ollut esillä, että liittojen välillä olisi olemassa oppisopimusoppilaiden työja palkkaehtoja koskeva sopimus. Toimitusjohtajan mukaan työnantajaliitto on saanut tiedon edellä mainitusta Autoja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT:n tiedotteesta vasta nyt kysymyksessä olevan erimielisyyden yhteydessä.

Vakinaisten ahtaajien ja korjaamotyöntekijöiden palkkaetuja koskevan palkkasopimuksen 4 §:n mukaan A3 - A6 palkkaryhmiin sijoittuvat ne vakinaiset ja ammattityöntekijäkuntaan kuuluvat ahtaajat, jotka ovat olleet vakinaisessa ja/tai ammattityöntekijäsuhteessa palkkaryhmästä riippuen vähintään 2 - 15 vuotta. Ammattityöntekijäkuntaan kuuluvien ja tilapäisten ahtaajien palkkaetuja koskevan palkkasopimuksen 4 §:ssä on samansisältöiset työskentelyajan perusteella määräytyviä palkkaryhmiä koskevat määräykset kuin edellä mainitussa palkkasopimuksessa.

Esitetyn selvityksen valossa työtuomioistuin katsoo jääneen näyttämättä, että osallisliittojen välillä olisi 13.2.1979 sovittu oppisopimusvuoden huomioon ottamisesta edellä tarkoitettuja kokemusvuosia laskettaessa. Kyseinen suositus kuitenkin osoittaa, että työnantajaliitto on tuolloin tarkoittanut palkkasopimusta tulkittavan ja sovellettavan tällä tavalla.

Suomen Lastauttajain Työnantajaliiton vuonna 1979 antaman suosituksen jälkeen ei liittojen välillä ennen nyt kysymyksessä olevaa tapausta ole tullut esille erimielisyyttä oppisopimuskoulutusvuoden lukemisesta hyväksi palkkasopimusten 4 §:ssä tarkoitettuja kokemusvuosia laskettaessa. Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT:n toisen sihteeri mukaan käytännössä on menetelty siten, että oppisopimusvuosi on otettu huomioon palkkasopimusten 4 §:ssä tarkoitettuja kokemusvuosia laskettaessa. Työnantajaliiton entisellä toimitusjohtajalla ei kertomansa mukaan ollut tietoa siitä, kuinka käytännössä tältä osin on menetelty. Työnantajaliiton nykyisen toimitusjohtajan mukaan käytäntö ilmeisesti on ollut työnantajaliiton vuonna 1979 antaman suosituksen mukainen. Myös nyt kysymyksessä olevan erimielisyyden johdosta 1.6.1995 käydyissä liittojen välisissä neuvotteluissa Suomen Lastauttajain Liitto SLL on periaatteessa hyväksynyt, että oppisopimusvuosi voidaan ottaa kokemusvuosia laskettaessa huomioon.

Oppisopimusoppilaita ei sinänsä ole pidetty vakinaisina työntekijöinä, mutta heihin on sovellettu vakinaisten ahtaajien työehtosopimusta oppisopimusoppilaita koskevine erityismääräyksineen palkkauksen osalta. Työnantajaliiton edellä tarkoitetusta suosituksesta ilmenevästä tulkinnasta ja sen mukaisena noudatetusta käytännöstä on pääteltävissä sopijapuolten yhteisenä tarkoituksena olleen rinnastaa oppisopimusvuosi vakinaisena työntekijänä työskenneltyyn aikaan myös kokemusvuosia laskettaessa. Tähän nähden työtuomioistuin katsoo osapuolten tarkoitusta parhaiten vastaavan tulkinnan, jonka mukaan myös oppisopimuskoulutusvuosi otetaan huomioon palkkasopimusten 4 §:ssä tarkoitettuja kokemusvuosia laskettaessa.

Kysymyksessä olevat määräykset ovat olleet samansisältöisinä voimassa oppisopimusjärjestelmän käyttöönottamisesta lukien. Ne ovat siten sellaisina sitoneet Steveco Oy:tä koko sen toiminnan ajan. Näin ollen Steveco Oy on ollut velvollinen palkkasopimusten 4 §:n määräyksiä soveltaessaan ottamaan huomioon oppisopimuskoulutusvuoden A-palkkaryhmien mukaisia kokemusvuosia laskiessaan kaikkien niiden työntekijöiden kohdalla, jotka ovat oppisopimuskoulutuksen jälkeen jääneet yhtiön palvelukseen ja koko heidän työsuhteensa ajan.

Kun työnantajaliiton 13.2.1979 päivätyn suosituksen määräykset eivät sinänsä ole velvoittaneet Steveco Oy:tä noudattamaan niitä ja kun palkkasopimusten määräykset sanamuodoltaan nyt kysymyksessä olevilta osin ovat tulkinnanvaraiset, työtuomioistuin katsoo näyttämättä jääneen, että Steveco Oy kieltäytyessään oppisopimusvuoden huomioon ottamisesta johtuvien palkkojen korotusten maksamisesta takautuvasti 1.4.1995 edeltäneeltä ajalta olisi rikkonut työehtosopimusta työehtosopimuslain 7 §:ssä tarkoitetulla tavalla.

Suomen Lastauttajain Liitto SLL on asiaa koskeneissa liittojen välisissä neuvotteluissa hyväksynyt Steveco Oy:n kannan, jonka mukaan oppisopimusvuosi otetaan huomioon kokemusvuosia laskettaessa 1.4.1995 alkaen takautuvasti, mutta työnantajalla ei kuitenkaan ole velvollisuutta maksaa takautuvasti tästä johtuvia palkankorotuksia. Vaikka Suomen Lastauttajain Liitto SLL siten on erimielisyysneuvotteluissa hyväksynyt saman tulkinnan, jonka se on omaksunut jo vuonna 1979 antamassaan suosituksessa, on kysymys suosituksen merkityksestä saattanut olla epäselvä myös liitolle. Näin ollen ei myöskään Suomen Lastauttajain Liitto SLL:n voida katsoa syyllistyneen asiassa valvontavelvollisuuden laiminlyöntiin.

Tuomiossa nro 1993-83 omaksumansa kannan mukaisesti työtuomioistuin katsoo, ettei hyvityssakkoa voida pitää korkolaissa tarkoitettuna vahingonkorvauksena tai muuna vastaavanlaisena velkana. Hyvityssakolle ei siten voida korkolain perusteella tuomita viivästyskorkoa. Kun työehtosopimusosapuolet eivät myöskään ole sopineet koron maksamisesta tuomittaville hyvityssakoille, korkovaatimus on perusteeton.

Tuomiolauselma

Työtuomioistuin kanteen siten hyväksyen vahvistaa, että Steveco Oy on ollut velvollinen ottamaan palkkasopimusten 4 §:n mukaisia kokemusvuosia laskiessaan huomioon yhtiön palveluksessa Haminan satamassa olevien sellaisten työntekijöiden kohdalla, jotka yhtiön perustamisen jälkeen ovat oppisopimuskoulutuksen jälkeen jääneet yhtiön palvelukseen.

Kanne hylätään enemmälti.

Jutun näin päättyessä ja sen laatuun katsoen saavat asianosaiset pitää oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan.

Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Orasmaa puheenjohtajana sekä Kallio, Virtanen, Vänttinen, Pystynen ja Korpela jäseninä. Esittelijä on ollut Laurila.

Eri mieltä olevien jäsenten lausunnot

Jäsen Korpela, jonka lausuntoon jäsen Pystynen yhtyi, lausui:

Yhdyn tuomioon muilta osin, mutta velvoitan Steveco Oy:n ja Suomen Lastauttajain Liitto SLL:n yhteisvastuullisesti korvaamaan Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT:n oikeudenkäyntikulut 4 000 markalla, jolle on maksettava viivästyskorkoa korkolain 4 §:n 3 momentissa tarkoitetun korkokannan mukaan siitä lähtien, kun kuukausi on kulunut työtuomioistuimen tuomion antopäivästä.

Jäsen Vänttinen, jonka lausuntoon jäsen Virtanen yhtyi, lausui:

Työmarkkina- ja työehtosopimuskäytännössä esiintyy erilaisia suosituksia, joilla joko pyritään selventämään työmarkkinakäytäntöä tai estämään erilaisten ja mahdollisesti ristiriitaisten menettelytapojen syntyminen asioissa, joissa ei ole haluttu tai saatu aikaan esimerkiksi työehtosopimusmääräystä. Sopimuspuolet ovat saattaneet sisällyttää itse työehtosopimukseen kohdan, jossa suositellaan jotain tiettyä menettelytapaa. Työehtosopimusosapuolet voivat myös antaa yhteiseen näkemykseen perustuvia suosituksia työehtosopimuksen ulkopuolella ja työehtosopimuksen ulkopuolisista asioista. Osapuolet voivat antaa myös yksipuolisia suosituksia jäsenilleen. Tällaisten suositusten oikeusvaikutukset vaihtelevat jonkin verran, mutta kaikille on yhteistä, etteivät ne ole sitovia.

Nyt esillä olevassa tapauksessa Suomen Lastauttajain Työnantajaliitto on antanut yksipuolisen suosituksen, joka on koskenut erilaisia oppisopimusoppilaisiin liittyviä kysymyksiä. Suosituskirje sisältää etupäässä kannanottoja, jotka liittyvät muihin kuin työehtosopimuksessa säänneltyihin asioihin. Suosituskirjeessä on muun muassa suositeltu, että oppisopimuskoulutusvuosi luettaisiin hyväksi palkkasopimuksen 4 §:ssä tarkoitettuja kokemusvuosia laskettaessa. Tätä lausumaa ei ole esitetty työnantajaliiton näkemyksenä työehtosopimuksen tulkinnasta. Pikemminkin asia on nähtävä niin, että työnantajaliitto on tuolloin ollut siinä käsityksessä, ettei työehtosopimus velvoittaisi ottamaan oppisopimusvuotta huomioon kerrotulla tavalla. Muussa tapauksessa suositus olisi ollut tarpeeton ja työehtosopimuksen sisällön kannalta katsottuna virheellinenkin.

Näyttämättä on jäänyt, että oppisopimusvuoden huomioon ottamisessa olisi muodostunut työehtosopimusosapuolten yhteiseen näkemykseen perustuva kanteessa vaaditun mukainen käytäntö.

Työehtosopimuksen tulkintaa ei voida mielestäni perustella yksinomaan sillä seikalla, että Suomen Lastauttajain Työnantajaliitto on aikanaan antanut kerrotun suosituksen. Suositus muuttuu alkuperäisen luonteensa vastaisesti tosiasiassa sitovaksi, jos katsotaan, että työehtosopimuksen oikea tulkinta on annetun suosituksen mukainen. Kun muita perusteita ei ole esitetty työehtosopimuksen tulkitsemiseksi kantajan esittämällä tavalla, harkitsen oikeaksi hylätä kanteessa esitetyn vahvistusvaatimuksen.

Äänestyksen tuloksen johdosta olen velvollinen lausumaan kanteessa esitetyistä hyvityssakkoon tuomitsemista ja oikeudenkäyntikuluja koskevista vaatimuksista. Näiltä osin yhdyn työtuomioistuimen ratkaisuun.