19.3.1992

4 §

Muutoin noudatetaan soveltuvin osin kunnallisten viranhaltijoiden ja työntekijöiden 1.10.1989 voimaan tulleen palkkaluokittelun yleismääräyksiä.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Kunnallisen yleisen virkaehtosopimuksen soveltamisohjeissa on muun ohella seuraavat määräykset:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Erillispalkkio lisävastuusta (11 §)

Liitteen 19 yleismääräysten 11 §:n mukaan kunnan/kuntainliiton ao. viranomainen voi niin harkitessaan maksaa pääviranhaltijalle yhden tai poikkeuksellisesti kahden palkkaluokan suuruisen määräaikaisen erillispalkkion silloin, kun

a) joko pääviranhaltija on määrätty vastaamaan viran tavanomaisten tehtävien lisäksi olennaisesti vaativammasta tehtäväkokonaisuudesta

b) tai viranhaltijan virantoimitusvelvollisuutta on muutoin määräajaksi olennaisesti laajennettu

ja lisäksi kummassakin tapauksessa viranhaltijan vastuualue tai tehtävien vaativuus on olennaisesti suurempi kuin kyseisessä virassa yleensä.

Sopimuskohta mahdollistaa määräaikaisen erillispalkkion maksamisen silloin, kun viranhaltijalle on annettu viranomaisen päätöksellä edellä mainittu olennainen lisävastuu tai -tehtävä edellyttäen, että viranhaltijan vastuualue tai tehtävien vaativuus on tämän jälkeen selvästi suurempi kuin kyseisessä virassa yleensä. Erillispalkkiota ei makseta silloin kun kyseessä on esimiehen antama tavanomainen työnjohdollinen määräys. Palkkion maksamisesta päättää ao. kunnallinen viranomainen.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Erillispalkkio on aina voimassa määräajan siten, että se poistuu viimeistään silloin, kun sen myöntämisen perusteena ollut lisävastuu tai muu edellytys lakkaa tai ao. viranomainen muusta perustellusta syystä päättää lopettaa erillispalkkion maksamisen. Viranhaltijan palkkaluokan tarkistus ei vaikuta erillispalkkioon, ellei palkantarkistus aiheudu samasta perusteesta kuin erillispalkkio.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Kunnan/kuntainliiton ao. viranomaisella on virka säännön perusteella oikeus laajentaa viranhaltijan virantoimitusvelvollisuutta siitä riippumatta maksetaanko siitä erillispalkkiota vai ei. Palkkion maksamiseen täytyy olla määräyksessä tarkoitettuja erityisiä syitä.

Erillispalkkion luonteesta johtuu, että sen maksamisen edellytyksistä ei käydä pääsopimuksessa tarkoitettuja neuvotteluja.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Kanteen perustelut

Kunta-alan unioni on kunnallista työmarkkinalaitosta vastaan ajamassaan kanteessa lausunut, että Muonion-Enontekiön kansanterveystyön kuntainliiton liittohallitus oli 7.11.1988 tekemällään päätöksellä nimennyt kuntainliiton eläkeasiamieheksi palkanlaskija Aila Kotakorvan. Samalla liittohallitus oli päättänyt maksaa tästä aiheutuvasta vastuullisesta lisätyöstä yhden palkkaluokan suuruisen erillispalkkion eläkeasiamiehenä toimimisen aikana. Liittohallitus ei päätöstä tehdessään ollut asettanut erillispalkkion maksamiselle mitään määräaikaa, vaan päätöksen mukaan erillispalkkio maksettiin eläkeasiamiehen tehtävästä aiheutuvasta vastuullisesta lisätyöstä eläkeasiamiehenä toimimisen aikana.

Kuntainliiton liittohallitus oli 2.1.1991 pitämässään kokouksessa palkkaluokkien tarkistamisen yhteydessä päättänyt poistaa Kotakorvalle maksettavan yhden palkkaluokan lisän eläkeasiamiehen tehtävistä 1.2.1991 lukien. Kotakorvan työtehtävissä ei kuitenkaan ollut tapahtunut minkäänlaisia muutoksia. Kuntainliiton liittohallituksen tekemä päätös erillispalkkion maksamisen lopettamisesta oli siten ristiriidassa sen 7.11.1988 tekemän päätöksen kanssa.

Kuntainliitto oli asian johdosta 21.2.1991 käydyissä paikallisneuvotteluissa perustellut erillispalkkion poistamista sillä, että menettelyllä oli ollut tarkoituksena yhdenmukaistaa peruskuntien eli Muonion ja Enontekiön sekä kuntainliiton käytäntö. Peruskunnissa ei vuoden 1991 alussa ollut vielä maksettu erillispalkkiota eläkeasiamiehen tehtävien hoitamisesta. Kuntien tarkoituksena oli ollut kysymyksessä olleen vuoden aikana selvittää, tultaisiinko erillispalkkiota maksamaan vai ei. Sillä seikalla, maksoiko kuntainliiton peruskunta erillispalkkiota eläkeasiamiehen tehtävän hoitamisesta, ei voinut olla vaikutusta kuntainliiton aikaisemmin tekemään päätökseen, koska päätöstä ei alun perinkään ollut sidottu peruskuntien käytäntöön. Silloin kun päätös erillispalkkion maksamisesta oli tehty, oli otettu huomioon se, miten eläkeasiamiehen tehtäviä hoitamaan määrätyn henkilön omien virkatehtävien määrä ja laatu sekä vaativuus ja vastuullisuus olivat muuttuneet aikaisemmasta. Peruskunnissa mahdollisesti tehtävät ratkaisut voivat poiketa kuntainliiton tekemästä ratkaisusta muun muassa sen vuoksi, että eläkeasiamiehen tehtäviä ei liitetty palkanlaskijan tehtävään vaan jonkin toisen viran yhteyteen.

Asian johdosta syntyneen erimielisyyden johdosta käydyissä keskusneuvotteluissa kunnallinen työmarkkinalaitos ja Kunta-alan unioni olivat olleet yhtä mieltä siitä, että soveltamisohjeessa tarkoitettu perusteltu syy erillispalkkion poistamiseen voi olla muun muassa viranhaltijan tehtävissä tapahtunut olennainen muutos tai lisävastuussa tapahtunut muutos. Neuvotteluissa osapuolet olivat olleet yksimielisiä myös siitä, että viranhaltijan palkkaluokan tarkistaminen ei yleensä ollut soveltamisohjeessa tarkoitettu perusteltu syy erillispalkkion poistamiseen tai pienentämiseen. Kunnallisen työmarkkinalaitoksen taholta oli keskusneuvotteluissa todettu, että koska kysymyksessä oli harkinnanvarainen palkkio, kuntainliitto voi niin harkitessaan pienentää erillispalkkion määrää, vaikka viranhaltijan tehtävissä tai lisävastuussa ei olisikaan tapahtunut olennaisia muutoksia. Kotakorvan tapauksessa kuntainliitto oli kuitenkin päättänyt kokonaisuudessaan poistaa lisävastuusta maksettavan erillispalkkion, vaikka lisävastuuta ei ollut poistettu.

Lisävastuusta maksettavaa erillispalkkiota koskevasta virkaehtosopimuksen soveltamisohjeesta kävi ilmi, että viranhaltijan palkkaluokan tarkistus ei vaikuttanut erillispalkkioon ellei palkantarkistus aiheutunut samasta perusteesta kuin erillispalkkio. Kuntainliitto ei ollut edes väittänyt, että Kotakorvan palkkaluokan tarkistus olisi johtunut eläkeasiamiehen tehtävien hoitamisesta. Kuntainliitossa vuonna 1990 käydyissä palkkaneuvotteluissa oli sovittu siitä, että 1.2.1991 lukien esitettäisiin yhden palkkaluokan korotusta muun muassa niille viranhaltijoille, joiden palkkaluokkaa ei ollut tarkistettu 1.3.1991 lukien ja joiden kohdalla oli mahdollista palkkaluokittelun puitteissa toteuttaa palkkaluokantarkistus. Kotakorvan palkkaluokan tarkistus oli perustunut edellä olevaan sopimukseen.

Kotakorvalle tulisi siten palauttaa hänelle aikaisemmin maksettu erillispalkkio eläkeasiamiehen tehtävien hoitamisesta aiheutuvasta lisävastuusta.

Kanteessa esitetyt vaatimukset

Kunta-alan unioni on vaatinut työtuomioistuinta vahvistamaan Kotakorvan erillispalkkion suuruudeksi eläkeasiamiehen tehtävien hoitamisesta aiheutuvasta lisävastuusta kuntainliiton liittohallituksen 7.11.1988 tekemällä päätöksellä vahvistaman yhden palkkaluokan.

Vastineen perustelut

Kunnallinen työmarkkinalaitos on kanteeseen vastatessaan lausunut, että kanteessa tarkoitetun erillispalkkion maksaminen riippui kunnallisen viranomaisen harkinnasta. Erillispalkkiota voitiin maksaa, mikäli virkaehtosopimuksessa mainitut erillispalkkion maksamisen edellytykset olivat olemassa. Ellei erillispalkkion maksamisedellytyksiä ollut, ei palkkiota voitu maksaa edes harkinnanvaraisesti. Kunnallisella viranomaisella oli siten mahdollisuus lopettaa erillispalkkion maksaminen harkintansa mukaan, vaikka viranhaltijan palkka alenisi erillispalkkion verran.

Muonion-Enontekiön kansanterveystyön kuntainliitto ei ollut muuttanut Kotakorvan palkkaluokkaa 2.1.1991 tekemällään päätöksellä. Kotakorvan palkka oli määräytynyt kuten aikaisemminkin Y 24 palkkaluokan mukaan. Kuntainliitto oli ainoastaan päättänyt muuttaa palkan osatekijöitä siten, että virasta maksettavaa palkkaluokkaa oli virkaehtosopimusten harkinnanvaraisten palkkausmääräysten perusteella korotettu yhdellä palkkaluokalla eli palkanlaskijan palkkaluokittelun ylärajaan Y 24. Samalla oli poistettu harkinnanvarainen yhden palkkaluokan erillispalkkio. Kuntainliitto oli siten muuttanut harkinnanvaraisia palkkausperusteita muuttamatta maksupalkkaluokkaa.

Kuntainliiton toteuttama järjestely oli ollut Kotakorvan kannalta entistä järjestelyä edullisempi, koska virasta maksettavan palkkaluokan pysyvyys oli viranhaltijan kannalta varmempi kuin yhtä alempi virasta maksettava palkkaluokka ja sen lisäksi maksettu yhden palkkaluokan suuruinen erillispalkkio. Kotakorva ei ollut päätöksen johdosta kärsinyt minkäänlaista etujen menetystä tai muuta vahinkoa.

Virkaehtosopimukseen osallisten yhteisesti hyväksymien soveltamisohjeiden mukaan asianomainen viranomainen voi perustellusta syystä päättää lopettaa erillispalkkion maksamisen. Erillispalkkio voitiin poistaa siinäkin tapauksessa, että viranhaltijan palkkaluokka aleni erillispalkkion verran.

Kotakorvan kohdalla oli ollut olemassa soveltamisohjeessa tarkoitettu perusteltu syy erillispalkkion poistamiseen, koska eläkeasiamiehen tehtävät olivat erillispalkkion myöntämisen jälkeen osoittautuneet selvästi vähäisemmiksi kuin päätöstä tehtäessä oli otaksuttu. Muonion-Enontekiön kansanterveystyön kuntainliitossa, jonka henkilöstömäärä oli 83, oli vuosittain vain pari eläketapausta. Kuntainliiton jäsenkunnissa, joiden kummankin henkilöstömäärä oli noin neljä kertaa suurempi kuin kuntainliiton, ei eläkeasiamiehenä toimiville toimistoapulaiselle ja palkanlaskijalle maksettu erillispalkkiota eläkeasiamiehen tehtävien hoitamisesta. Missään muussakaan Lapin läänin neljässä vastaavanlaisessa kuntainliitossa, joiden henkilöstömäärät vaihtelivat 64:stä 150:een, ei eläkeasiamiehen tehtäviä hoitamaan määrätylle viranhaltijalle maksettu erillispalkkiota.

Virkaehtosopimuksen määräyksen mukaan erillispalkkiota voitiin maksaa, mikäli viranhaltijan vastuualue tai tehtävien vaativuus lisätehtävän johdosta oli olennaisesti suurempi kuin asianomaisessa virassa yleensä. MuonionEnontekiön kansanterveystyön kuntainliitossa oli erillispalkkion myöntämistä koskevan päätöksen jälkeen havaittu, että sopimuksessa mainitut erillispalkkion maksamisen edellytykset eivät täyttyneet. Kotakorvan vastuualue tai tehtävien vaativuus eivät olleet eläkeasiamiehen tehtävien vuoksi tai muutoinkaan olennaisesti suuremmat kuin kansanterveystyön kuntainliiton palkanlaskijan virassa yleensä. Kotakorvalle maksettiin palkanlaskijan palkkaluokittelun ylärajan mukaista palkkaa.

Kun kuntainliitto oli havainnut, että päätös erillispalkkion maksamisesta oli tehty hätiköidysti ja että se oli perusteeton ja jopa virkaehtosopimuksen vastainen, oli erillispalkkio päätetty poistaa. Kotakorvan palkkaluokkaa oli kuitenkin samalla harkinnanvaraisesti korotettu siten, että hänen maksupalkkaluokkansa ei ollut muuttunut. Hätiköidyn päätöksen tekemiseen oli aikoinaan vaikuttanut kunnallisen eläkelaitoksen asiaa koskeva yleiskirje, jossa oli muun muassa todettu, että eläkeasiamieheksi määräämisestä voitiin maksaa erillispalkkiota. Tässäkin yleiskirjeessä oli kuitenkin todettu erillispalkkion maksamisedellytykset eli se, että viranhaltijan vastuualue tai tehtävien vaativuus oli eläkeasiamiehen tehtävän johdosta olennaisesti suurempi kuin kysymyksessä olevassa virassa yleensä.

Soveltamisohjeissa oleva maininta siitä, että palkkaluokan tarkistus ei vaikuttanut erillispalkkioon ellei palkantarkistus aiheutunut samasta perusteesta kuin erillispalkkio, tarkoitti sitä, että palkantarkistus ei automaattisesti vaikuttanut erillispalkkioon, vaan erillispalkkio voitiin poistaa vain sitä koskevalla päätöksellä.

Edellä mainituilla perusteilla kuntainliitolla on ollut myös soveltamisohjeissa tarkoitettu perusteltu syy poistaa erillispalkkio, vaikka viranhaltijan palkkaluokka olisi tämän johdosta alentunut. Kotakorvan palkkaluokka oli säilynyt erillispalkkion poistamisesta huolimatta ennallaan.

Vastineessa esitetyt vaatimukset

Kunnallinen työmarkkinalaitos on vaatinut kanteen hylkäämistä.

Perustelut

Muonion-Enontekiön kansanterveystyön kuntainliiton liittohallitus on 7.11.1988 tekemällään päätöksellä nimennyt kuntainliiton eläkeasiamieheksi palkanlaskija Aila Kotakorvan ja päättänyt maksaa tästä aiheutuvasta vastuullisesta lisätyöstä yhden palkkaluokan suuruisen erillispalkkion eläkeasiamiehenä toimimisen aikana. Kuntainliiton liittohallituksen 2.1.1991 tekemällä päätöksellä Kotakorvan palkkaluokka on tarkistettu 1.2.1991 lukien palkkaluokaksi Y 24. Kotakorvalle on aikaisemmin maksettu Y 23 palkkaluokan mukainen palkka, minkä lisäksi hänelle on eläkeasiamiehen tehtävän hoidosta maksettu yhden palkkaluokan suuruinen erillispalkkio. Kuntainliiton liittohallitus on 2.1.1991 tekemällään päätöksellä palkkaluokkatarkistusten lisäksi päättänyt poistaa Kotakorvalle eläkeasiamiehen tehtävien hoitamisesta maksetun yhden palkkaluokan suuruisen erillispalkkion.

Kunnallisen yleisen virkaehtosopimuksen palkkaluokittelua koskevan liitteen 19 12 §:n 1 momentin mukaan pääviranhaltijalle voidaan maksaa yhden tai poikkeuksellisesti kahden palkkaluokan suuruinen varsinaiseen palkkaan kuuluva erillispalkkio, mikäli viranhaltija on määrätty vastaamaan virkaan kuuluvien tavanomaisten tehtävien lisäksi olennaisesti vaativammasta tehtäväkokonaisuudesta tai viranhaltijan virantoimitusvelvollisuutta on muutoin määräajaksi olennaisesti laajennettu siten, että hänen vastuualueensa tai tehtäviensä vaativuus on olennaisesti suurempi kuin asianomaisessa virassa yleensä. Virkaehtosopimuksen määräyksen mukaan erillispalkkio maksetaan lisävastuun voimassaoloajalta tai muutoin määräajalta. Kysymyksessä olevan virkaehtosopimuksen määräyksen soveltamisohjeissa on todettu erillispalkkion olevan voimassa määräajan siten, että se poistuu silloin kun sen myöntämisen perusteena ollut lisävastuu tai muu edellytys lakkaa tai asianomainen viranomainen muusta perustellusta syystä päättää lopettaa erillispalkkion maksamisen. Soveltamisohjeessa on edelleen todettu, että viranhaltijan palkkaluokan tarkistus ei vaikuta erillispalkkioon, ellei palkantarkistus aiheudu samasta perusteesta kuin erillispalkkio.

Esitetyn selvityksen mukaan Kotakorvan palkkaluokan tarkistus 1.2.1991 lukien on perustunut siihen, että tuosta ajankohdasta lukien on päätetty toteuttaa yhden palkkaluokan suuruinen palkankorotus niille viranhaltijoille, jotka ovat olleet 1.10.1990 palkkaluokittelun alarajassa, ja niille, jotka eivät olleet saaneet palkkaluokan tarkistusta 1.3.1990 ja joiden kohdalla on ollut mahdollista palkkaluokittelun puitteissa toteuttaa palkkaluokan tarkistus. Kotakorvan palkkaluokan korottaminen ei siten ole aiheutunut soveltamisohjeessa tarkoitetuin tavoin samasta perusteesta, joka on ollut aiheena erillispalkkion myöntämiselle.

Kunnallinen työmarkkinalaitos on katsonut, että liittohallituksella on ollut perusteltu syy erillispalkkion poistamiseen. Eläkeasiamiehen tehtävät ovat osoittautuneet vähäisemmiksi kuin erillispalkkion myöntämispäätöksen ajankohtana oli otaksuttu eivätkä ne siten ole täyttäneet erillispalkkion maksamiselle määrättyjä edellytyksiä. Kunnallinen työmarkkinalaitos on esittänyt selvitystä, jonka mukaan eräissä muissa Lapin läänin kunnissa ja kuntainliitoissa, joiden palveluksessa oleva henkilömäärä on suurempi kuin Muonion-Enontekiön kansanterveystyön kuntainliiton, ei eläkeasiamiehen tehtäviä hoitamaan määrätyille viranhaltijoille suoriteta tehtävän hoitamisesta erillispalkkiota.

Virkaehtosopimuksen soveltamisohjeiden tarkoittamana perusteltuna syynä asianosaiset ovat keskusneuvottelussa pitäneet muun muassa muutoksia viranhaltijan tehtävissä tai lisävastuussa. Tässä tapauksessa muutosta edellä mainituissa suhteissa ei ole edes väitetty tapahtuneen.

Liittohallituksen erillispalkkion maksamista koskevan päätöksen perusteena on ollut eläkeasiamiehen tehtävien hoitamisesta aiheutuva vastuullinen lisätyö. Kun eläkeasiamies esitetyn selvityksen mukaan toimii ensisijaisesti paikallisena eläkeneuvojana, ei eläketapahtumien vähäinen määrä työtuomioistuimen mielestä vielä sellaisenaan osoita, että yhden palkkaluokan suuruisen erillispalkkion maksaminen palkanlaskijan tehtävässä toimineelle Kotakorvelle olisi ollut perusteetonta.

Kun erillispalkkion maksaminen riippuu työnantajan harkinnasta, ei se seikka, että vastaavien tehtävien hoitamisesta ei makseta erillispalkkiota eräissä muissa kunnallisen työmarkkinalaitoksen esittämissä kunnissa tai kuntainliitoissa osoita, että virkaehtosopimuksen mukaisia edellytyksiä erillispalkkion maksamiselle Kotakorvalle ei ole ollut olemassa.

Kun Kotakorva edelleen 1.2.1991 lukien on ollut määrättynä hoitamaan eläkeasiamiehen tehtäviä ja kun virkaehtosopimuksen 12 §:n mukaan erillispalkkio maksetaan lisävastuun voimassaoloajalta, työtuomioistuin edellä esitetyt seikat huomioon ottaen katsoo näyttämättä jääneen, että liittohallituksella olisi ollut virkaehtosopimuksen soveltamisohjeissa tarkoitettu perusteltu syy erillispalkkion maksamisen lopettamiseen.

Mitä kanteeseen tulee siltä osin kuin siinä on vaadittu työtuomioistuinta vahvistamaan Muonion-Enontekiön kansanterveystyön kuntainliiton liittohallituksen aikaisempi päätös maksettavan erillispalkkion ja sen suuruuden osalta, niin työtuomioistuimesta annetun lain 1 §:n määräykset huomioon ottaen työtuomioistuimella ei ole toimivaltaa muuttaa tai vahvistaa liittohallituksen päätöksiä, joten kannetta tältä osin ei voida tutkia.

Tuomiolauselma

Työtuomioistuin kanteen siten hyväksyen vahvistaa, että Muonion-Enontekiön kansanterveystyön kuntainliitolla ei ole ollut oikeutta lopettaa Kotakorvalle eläkeasiamiehen tehtävien hoitamisesta aiheutuneesta lisävastuusta myönnetyn erillispalkkion maksamista.

Kanteessa esitetty vahvistusvaatimus jätetään muilta osin tutkimatta.

Jutun laatuun katsoen saa Kunta-alan unioni pitää oikeudenkäyntikulunsa omana vahinkonaan.

Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Orasmaa puheenjohtajana sekä Iirola, Virtanen, Määttänen, Pohja ja Wetterstrand jäseninä.

Eri mieltä olevan jäsen Määttäsen lausunto, johon jäsen Virtanen yhtyi:

Muonion-Enontekiön kansanterveystyön kuntainliiton liittohallituksen erillispalkkion maksamista Kotakorvalle koskevan päätöksen perusteena on ollut eläkeasiamiehen tehtävien hoitamisesta aiheutuva vastuullinen lisätyö sen mukaisena, kuin lisätyötä päätöksen tekohetkellä on voitu olettaa aiheutuvan.

Kun käytännössä sittemmin on havaittu, että eläkeasiamiehen tehtävien hoitamisesta ei ole aiheutunut vastuullista lisätyötä siinä määrin kuin liittohallituksen päätöksen tekemisajankohtana on oletettu, on liittohallituksella mielestäni ollut mahdollisuus tarkistaa erillispalkkion maksamista koskevaa päätöstään.

Eläkeasiamiehen tehtävistä esitetyn selvityksen perusteella katson, että liittohallituksella on ollut virkaehtosopimukseen ja sen soveltamisohjeeseen perustuva perusteltu syy erillispalkkion maksamisen lopettamiseen. Näin ollen hylkään kanteen.