TT:1989-77

Asiasanat: Siirto tehtävästä toiseen, Työehtosopimuksen tieten rikkominen, Työnjohto-oikeus, Työsuhteen ehtojen muuttaminen, Valvontavelvollisuus, - työehtosopimuksen määräysten noudattamiseksi
Tapausvuosi: 1989
Antopäivä: 22.6.1989
Diaarinumero: D:1988/176

Työnantaja oli yksipuolisesti siirtänyt yhtiön varastonhoitajan varastomieheksi. Yhtiö oli työnjohto-oikeutensa ylittäen määrännyt varastonhoitajan tekemään muuta kuin työehtosopimuksessa tarkoitettua työtä. Se oli tietensä rikkonut työehtosopimuksen työn johtamista koskevia määräyksiä. Työnantajaliiton olisi tullut havaita työnantajan menettelyn virheellisyys ja ryhtyä toimenpiteisiin työehtosopimuksen määräysten vastaisen menettelyn oikaisemiseksi. Liitto oli laiminlyönyt sille työehtosopimuslain mukaan kuuluvan valvontavelvollisuuden. (Ään.)

Kantaja Liikealan ammattiliitto r.y. Vastaaja Kaupan Työnantajaliitto KTL r.y. Kuultava Savonlinnan Rakennustarvike Oy

TUOMIO

TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Asianosaisliittojen välillä 31.3.1987 allekirjoitetussa varasto ja kuljetusesimiesten työehtoja ja palkkoja koskevassa työehtosopimuksessa on muun ohella seuraavat määräykset:

1 §

Sopimuksen ulottuvuus Tässä sopimuksessa määrätään Kaupan Työnantajaliiton jäsenliikkeiden palveluksessa olevien täysin työkykyisten 18 vuotta täyttäneiden varasto- ja kuljetusesimiesten palkkaehdot.

-----------------------------------------------

2 §

Varasto- ja kuljetusesimiesten työehdot Varasto- ja kuljetusesimiesten työehtojen osalta noudatetaan liittojen välillä allekirjoitettua myyjien ja varastotyöntekijäin työehtoja koskevaa työehtosopimusta.

-----------------------------------------------

Asianosaisliittojen välillä 31.3.1987 allekirjoitetussa myyjien ja varastotyöntekijäin työehtoja koskevassa työehtosopimuksessa on muun ohella seuraavat määräykset:

-----------------------------------------------

2. TYÖSUHDE

2 §

Työn johto ja jakaminen sekä järjestäytymisoikeus 1. Työnantajalla on oikeus johtaa ja jakaa työtä sekä ottaa toimeen ja siitä erottaa työntekijöitä riippumatta siitä, ovatko nämä järjestäytyneitä vaiko eivät.

2. Järjestäytymisoikeus on molemmin puolin loukkaamaton.

3. Jos työntekijä katsoo, että hänet on vastoin tämän pykälän määräyksiä erotettu hänen kuulumisensa vuoksi työntekijäin järjestöön, hänen on ennen toimenpiteisiin ryhtymistä järjestönsä välityksellä pyydettävä tutkimusta asiassa.

4. Jos työntekijä on otettu määrätynlaiseen työhön, on hän kuitenkin velvollinen tarpeen vaatiessa tekemään muutakin ammattiinsa kuuluvaa tai siihen rinnastettavaa työtä.

-----------------------------------------------

KANNE

Kanteen perustelut

Liikealan ammattiliitto on lausunut, että Kaupan Työnantajaliitto KTL:n jäsenyritys Savonlinnan Rakennustarvike Oy oli siirtänyt yksipuolisella päätöksellä työntekijäliiton jäsenen varastonhoitaja Reino Paunosen varastotyöntekijän tehtäviin palkkaetuja muuttamatta. Paunonen oli siirtohetkellä toiminut yrityksen työsuojeluvaltuutettuna.

Työnantajan edustaja oli 11.8.1987 ilmoittanut Paunoselle, että varastonhoitajan tehtävät tultaisiin siirtämään häneltä eräälle varastomiehelle sen vuoksi, että hän hoiti työtehtävänsä huonosti. Paunonen oli pyytänyt työnantajaa perustelemaan tarkemmin tämän väittämän, mutta siihen ei ollut tullut selvitystä. Hän oli ilmoittanut tyytymättömyytensä työnantajan ratkaisuun ja pyytänyt kirjallista ilmoitusta asiasta saattaakseen sen liittojen väliseen neuvotteluun.

Työnantaja oli 19.8.1987 kirjallisesti ilmoittanut siirtävänsä Paunosen muihin tehtäviin palkkaetuja muuttamatta 20.11.1987 alkaen. Perusteluksi oli ilmoitettu tyytymättömyys hänen tehtäviensä hoitoon kuljetusjärjestelyissä, vaihtolavan käytössä ja työnjohtamisessa, joista seikoista häntä oli huomautettu. Paunonen oli kiistänyt koskaan saaneensa minkäänlaista huomautusta tehtäviensä hoidosta. Hänen työolosuhteissaan oli tapahtunut olennainen muutos, kun hänet oli siirretty varastonhoitajan tehtävästä varastomieheksi ja samanaikaisesti pääasiassa sisällä suoritettu työ oli muuttunut myös ulkona tehtäväksi työksi. Joulukuussa 1986 Paunonen oli luopunut luottamusmiestehtävästä työnantajan kehotuksesta.

Työnantaja oli toiminut vastoin esimiehiä koskevan työehtosopimuksen 2 §:n määräystä työnjohdosta ja jakamisesta sekä järjestäytymisoikeudesta. Työnantaja oli yksipuolisesti muuttanut oleellisesti Paunosen työsopimuksen ehtoja ilman, että sillä olisi ollut tähän työehtosopimuksen 2 §:n mukainen oikeus siinä määritellyn työnjohto-oikeutensa puitteissa. Paunonen ei ollut siirtoa omalta puoleltaan hyväksynyt.

Kaupan Työnantajaliitto KTL oli laiminlyönyt valvontavelvollisuutensa, koska se ei ollut ryhtynyt toimenpiteisiin kehottaakseen työnantajaa perumaan sopimusten vastaisesti toteutetun Paunosen siirron työtehtävistä toisiin. Asiassa oli käyty erimielisyysneuvottelut paikallistasolla 9.9.1987 ja liittotasolla 19.2.1988, mutta neuvotteluissa on jääty erimielisiksi.

Kanteessa esitetyt vaatimukset

Liikealan ammattiliitto on vaatinut työtuomioistuinta vahvistamaan, ettei Savonlinnan Rakennustarvike Oy:llä ole ollut työnjohto-oikeutensa rajoissa oikeutta yksipuolisesti siirtää Paunosta varastonhoitajan tehtävistä varastomieheksi. Lisäksi liitto on vaatinut yhtiön tuomitsemista hyvityssakkoon työehtosopimuksen tietensä rikkomisesta sen toimittua esimiehiä koskevan työehtosopimuksen 2 §:n vastaisesti ja Kaupan Työnantajaliitto KTL:n tuomitsemista hyvityssakkoon valvontavelvollisuutensa laiminlyömisestä.

VASTINE

Vastineen perustelut

Kaupan Työnantajaliitto KTL ja Savonlinnan Rakennustarvike Oy ovat lausuneet, että Paunosen tehtävämuutos oli tapahtunut sen vuoksi, että hänen vastuullaan olleet asiat eivät olleet tulleet kunnolla hoidetuiksi. Tämä oli ilmennyt muun muassa siinä, että kuljetukset olivat myöhästelleet asiakkaiden kanssa sovituista ajoista, vaihtolavaa ei ollut käytetty siten kuin tarkoituksenmukaista olisi ollut, työn johto oli ollut vajavaista ja ennakoiva työn johto oli puuttunut täysin. Paunonen oli hoitanut työnjohtovastuutaan käytännössä vasta sitten kun siihen oli käytännössä ollut pakko ryhtyä. Myös asiakaspalvelu oli ollut huonoa.

Paunosen tehtäväsiirto oli toteutettu työnantajalle kuuluvan työnjohto-oikeuden puitteissa. Työnjohto-oikeus oli määritelty kanteessa sanotun työehtosopimuksen 2 §:ssä. Tämän pykälän 4 kohdassa oli työnjohto-oikeutta laajennettu siten, että jos työsopimuksella oli sovittu vain määrätystä työstä, voi työnantaja työnjohto-oikeuden puitteissa velvoittaa työntekijän tarpeen vaatiessa tekemään muutakin ammattiinsa kuuluvaa tai siihen rinnastettavaa työtä.

Liikealan ammattiliitto oli väittänyt, että työnantaja olisi yksipuolisesti muuttanut oleellisesti Paunosen työsopimuksen ehtoja. Työsopimuksen muuttaminen ei ollut työehtosopimusasia, vaan koski työsopimuslain tulkintaa. Edelleen työntekijäliitto oli vedonnut asiassa Paunosen asemaan työsuojeluvaltuutettuna. Tällä seikalla ei ollut mitään tekemistä toimeenpannun tehtävämuutoksen kanssa. Myöskään aikaisempi luottamusmiestehtävä ei ollut asiaan vaikuttanut. Luottamusmiehen ja työsuojeluvaltuutetun valinnat oli työpaikalla suoritettu tavanomaiseen tapaan ilman mitään työnantajan painostusta.

Vastineessa esitetyt vaatimukset

Kaupan Työnantajaliitto KTL ja Savonlinnan Rakennustarvike Oy ovat vaatineen kanteen jättämistä tutkittamatta tai sen hylkäämistä.

KANTAJAN VASTASELITYS

Liikealan ammattiliitto on vielä lausunut, että Paunosen vastuulla olleet asiat varastonhoitajan tehtävissä olivat tulleet kunnolla hoidetuiksi. Työnantaja ei ollut

järjestänyt Paunoselle minkäänlaista koulutusta tai opastusta varastonhoitajan tehtävään.

Myymälässä tai varastoissa työskentelevien työntekijöiden työehtoja koskevan työehtosopimuksen 2 §:ssä oli määritelty työn johto ja jakaminen sekä järjestäytymisoikeus. Mainitun 2 §:n 1 momentin mukaan työnantajalla oli oikeus johtaa ja jakaa työtä sekä ottaa toimeen ja siitä erottaa työntekijöitä riippumatta siitä, olivatko nämä järjestäytyneitä vaiko eivät. Edelleen mainitun 2 §:n 4 momentin mukaan, jos työntekijä oli otettu määrätynlaiseen työhön, oli hän kuitenkin velvollinen tarpeen vaatiessa tekemään muutakin ammattiinsa kuuluvaa tai siihen rinnastettavaa työtä.

Paunosen työnantaja oli rikkonut työn johtoa ja jakamista koskevan 2 §:n 1 momentin ja 4 §:n määräyksiä. Määräyksen 2 §:n 1 momentissa oli todettu työnantajan yleinen oikeus työn johtamiseen ja jakamiseen, jota oikeutta ei kuitenkaan työehtosopimuksessa ollut määritelty työehtosopimuslaissa ja työsopimuksessa olevaa työnantajan yleistä direktio-oikeutta laajemmaksi. Siten työnantajalla ei ollut ollut työnjohto-oikeutensa rajoissa mahdollisuutta siirtää Paunosta työsopimuksensa mukaisista varastonhoitajan tehtävistä varastomieheksi työehtosopimuksen yleiseen työnjohto-oikeuteen vedoten.

Toisaalta taas Paunosella ei ollut ollut velvollisuutta mainitun työehtosopimuksen 2 §:n 4 momentin mukaisesti siirtyä muunlaiseen työhön kuin ammattiinsa kuuluvaan tai siihen rinnastettavaan työhön. Tässä tapauksessa kyse oli ollut siirrosta täysin toisenlaatuiseen tehtävään, sillä varastonhoitajan työ oli esimiestyötä ja varastomiehen työ suoritusportaan työtä. Edelleen Paunonen oli suorittanut nykyisen varastomiehen työnsä yrityksen puunkyllästysosastolla, jossa joutui altistetuksi vaarallisille aineille ja työ oli osittain ulkotyötä.

Työehtosopimusneuvotteluissa keväällä 1987 Kaupan Työnantajaliitto KTL oli esittänyt 1.4.1987 voimaan tulleeseen työehtosopimuksen 2 §:n 4 kohtaan muutosta. Sen mukaan 4 kohta olisi kuulunut siten, että jos työntekijä oli otettu määrätynlaiseen työhön, hän oli kuitenkin velvollinen tarpeen vaatiessa tekemään muutakin työnantajan hänelle osoittamaa työtä. Tätä työnantajan muutosesitystä työntekijäliitto ei kuitenkaan ollut hyväksynyt, joten kyseinen työehtosopimuksen määräys oli jäänyt entiseen muotoonsa. Tällä muutosesityksellä työnantajaliitto oli toisin sanoen pyrkinyt saamaan työnantajalle vapaan oikeuden osoittaa työntekijälle mitä työtä tahansa. Mikäli tämä muutosesitys olisi mennyt läpi, niin silloin työnantajan menettely Paunosen tilanteessa olisi ollut työehtosopimuksen mukainen. Kun näin ei kuitenkaan ollut tapahtunut, vaan työntekijäliitto nimenomaisesti oli torjunut tämän muutosesityksen ja liitot olivat pitäytyneet aikaisemmassa työn johtoa ja jakamista koskevassa työehtosopimuksen määräyksessä, niin nyt työnantajan toteuttama yksipuolinen Paunosen työtehtävien oleellinen muutos oli vastoin työehtosopimuksen 2 §:n 1 ja 4 momentin määräyksiä.

Paunonen oli varastomieheksi siirryttyään siirtynyt suoraan myyjiä ja varastotyöntekijöitä koskevan työehtosopimuksen määräysten piiriin, kun hän aikaisemmin oli ollut esimiehiä koskevan työehtosopimuksen määräysten piirissä, vaikkakin esimiehen työehdot määräytyivät esimiessopimuksen viitauksen perusteella myyjiä ja varastotyöntekijöitä koskevan työehtosopimuksen mukaisesti. Kuitenkin teoreettisesti ottaen häneen sovellettiin eri työehtosopimuksen määräyksiä ja siten tälläkin perusteella Paunosen siirto toisiin tehtäviin oli ollut oleellinen muutos hänen tehtäväkuvassaan eikä työnantajalla ollut ollut oikeutta sitä yksipuolisesti suorittaa.

VASTAAJAN VASTASELITYS

Kaupan Työnantajaliitto KTL ja Savonlinnan Rakennustarvike Oy ovat vielä lausuneet, että yhtiön liikevaihto vuonna 1988 oli ollut noin 20 miljoonaa markkaa ja yrityksen palveluksessa oli ollut 20 työntekijää, joista varastossa oli työskennellyt 10. Paunonen oli toiminut varaston ainoana esimiehenä ja hänen alaisinaan oli ollut 7-8 työntekijää. Yhtiöllä oli yksi toimipaikka.

Tämän yrityksen, joka toimi palvelualalla myyden rakennustarvikkeita myös suoraan vähittäisasiakkaille, yksi avaintehtävistä oli varastoesimiehen tehtävä. Asiakaspalvelu, tavaratoimitusten täsmällisyys ja muu suoranaiseen asiakaspalveluun liittyvä toiminta antoivat yrityksestä kuvan asiakkaille. Kaikki puutteet näissä toiminnoissa heijastuivat lähes suoraan yrityksen liiketoimintaan.

Paunonen ei ollut hoitanut varastonhoitajan tehtäväänsä tyydyttävällä tavalla, joten hänet oli siirretty varastotyöntekijäksi itsenäiseen varastotyöhön, jossa esimiestä ei tarvittu. Paunosen siirron jälkeen varastonhoitajana toimi entinen varastotyöntekijä, joka oli hoitanut aikaisemmin Paunosen sijaisena esimiehen tehtäviä silloin kun Paunonen oli ollut vuosilomalla tai muuten estynyt työtehtävistään.

Kyseessä oli ollut työnantajan toimesta tapahtunut yksipuolinen työsopimuksen muutos. Siten kanteen perusteena oleva työehtosopimusmääräys ei tähän asiaan soveltunut. Mikäli kantajan kanta katsottaisiin oikeaksi, merkitsisi se sitä, että työsopimusten yksipuoliset muutokset työnjohto-oikeuden ja sen laajennuksen ylittävinä olisivat aina työehtosopimuksen vastaisia. Näin siitä huolimatta, että työsopimuksen muuttamiseen olisi riittävät perusteet kuten tässä tapauksessa. Se seikka, oliko työsopimuksen muuttamiseen ollut riittävät perusteet, kuului työsopimuslain tulkintaan ja siten yleisten työtuomioistuinten toimivaltaan. Työsopimuksen muuttamisen perusteet toteuttivat myös työehtosopimuksen 2 §:n 4 kohdan "tarpeen vaatiessa" edellytyksen. Työsopimuslaki ja sen uhat olivat käytettävissä. Työehtosopimuksin asiasta ei ollut kuitenkaan sovittu, joten työtuomioistuin ei voinut asiaa käsitellä.

OIKEUDENKÄYNTIKULUVAATIMUKSET

Asianosaiset ovat vaatineet korvausta oikeudenkäyntikuluistaan 16 prosentin korkoineen tuomion antopäivästä lukien.

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Perustelut

Kaupan Työnantajaliitto KTL on vastineessaan katsonut, että jutussa on kysymys työsopimuksen muuttamisesta. Kun kysymyksessä ei siten ole työehtosopimusasia ja kun sen seikan ratkaiseminen, onko työsopimuksen muuttamiseen ollut riittävät perusteet, kuuluu työsopimuslain tulkintaan ja siten yleisten tuomioistuinten toimivaltaan, Kaupan Työnantajaliitto KTL on vaatinut kanteen jättämistä tutkimatta.

Esitetyn oikeudenkäyntiväitteen johdosta työtuomioistuin toteaa, että kanteessa on muun ohella vaadittu vahvistettavaksi, että Savonlinnan Rakennustarvike Oy on siirtäessään Paunosen varastonhoitajan tehtävistä muihin tehtäviin menetellyt työehtosopimuksen vastaisesti, ja työnantajan tuomitsemista työehtosopimuksen tieten rikkomisesta hyvityssakkoon. Kun kysymys siten on työehtosopimuksen soveltamisesta kyseisessä tapauksessa ja sopimuksen vastaisen menettelyn seuraamuksista, työtuomioistuimesta annetun lain 1 §:n 1 momentin 2 ja 3 kohdan mukaan asian käsitteleminen ja ratkaiseminen kuuluu työtuomioistuimen toimivaltaan.

Paunonen on tullut Savonlinnan Rakennustarvike Oy:n palvelukseen 15.6.1975. Hän on toiminut yhtiön varastonhoitajana vuodesta 1984 lähtien. Tässä tehtävässä Paunonen on toiminut varastomiesten esimiehenä ja vastannut myös kuljetusten järjestämisestä ja asiakaspalvelusta.

Työnantaja on 19.8.1987 ilmoittanut kirjallisesti siirtävänsä Paunosen muihin tehtäviin palkkaetuja muuttamatta 20.11.1987 lukien. Perusteluksi työnantaja on ilmoittanut yhtiön tyytymättömyyden Paunosen tehtävien hoitoon kuljetusjärjestelyissä, vaihtolavan käytössä ja työnjohdossa, joista seikoista häntä on yhtiön ilmoituksen mukaan myös huomautettu. Paunonen on mainittuna päivänä siirtynyt varastomieheksi siirtoa kuitenkaan hyväksymättä.

Paunosen oman ilmoituksen mukaan hänen nykyisiin tehtäviinsä varastomiehenä kuuluu muun muassa painekyllästämön hoito ja puiden kyllästämiseen ja kuivaamiseen liittyviä tehtäviä. Lisäksi Paunoselle kuuluu peitevuokrauksen hoitoa ja varastomyyntiä.

Paunosen työsuhteen ehdoiksi työtehtävien osalta on, kun muusta sopimuksesta ei ole esitetty selvitystä, katsottava vakiintuneen yhtiössä varastonhoitajalle kuuluneet tehtävät. Määrätessään Paunosen edellä todettuun varastomiehen tehtävään työnantaja on toimenkuvan osalta muuttanut yksipuolisesti Paunosen ja yhtiön välistä työsopimusta.

Työehtosopimuksen 2 §:n 4 kohdan mukaan, jos työntekijä on otettu määrätynlaiseen työhön, on hän kuitenkin velvollinen tarpeen vaatiessa tekemään muutakin ammattiinsa kuuluvaa tai siihen rinnastettavaa työtä. Kaupan Työnantajaliitto KTL ei ole kiistänyt, että Paunosen uudet tehtävät eivät ole olleet hänen aikaisempaan ammattiinsa kuuluvaa tai siihen rinnastettavaa työtä. Sen sijaan työnantajaliitto on katsonut, että kysymys ei ole ollut työnjohto-oikeuden käyttämisestä vaan työsopimuksen muuttamisesta, joten kyseinen työehtosopimuksen määräys ei ole tähän tapaukseen sovellettavissa. Siirto on tapahtunut pätevillä perusteilla, joiden tutkiminen ei kuulu työnantajaliiton mukaan työtuomioistuimen toimivaltaan.

Asiassa on pidettävä selvitettynä, että Paunosen siirto varastomiehen tehtäviin on ollut ristiriidassa työehtosopimuksen 2 §:n 4 kohdan edellä todetun määräyksen kanssa. Arvioitaessa työnantajan menettelyä suhteessa työehtosopimuslain 7 §:n määräyksiin on otettava huomioon ne seikat, joihin menettely työnantajan ilmoituksen mukaan on perustunut. Työnantaja on esittänyt perusteluna menettelylleen tyytymättömyyden Paunosen toimintaan, joka on antanut aiheen huomautuksiin. Paunonen on itse kiistänyt huomautuksia saaneensa, mutta todistajana kuultu yhtiön konttoripäällikkö on kertonut Paunosta huomautetun kuljetuksista ja työn johtamisesta. Esitetty selvitys ei riittävästi osoita, että työnantajalla olisi ollut asianmukaiset perusteet siirtää Paunonen yksipuolisesti varastomiehen edellä todettuihin tehtäviin.

Työntekijän velvollisuutta tehdä tarpeen vaatiessa muutakin ammattiinsa kuuluvaa tai siihen rinnastettavaa työtä vastaa työnantajan oikeus määrätä työntekijä tällaista työtä tekemään. Kun Savonlinnan Rakennustarvike Oy työnjohto-oikeutensa ylittäen on määrännyt Paunosen tekemään muuta kuin työehtosopimuksessa tarkoitettua työtä, se on tietensä rikkonut työehtosopimuksen 2 §:n 1 ja 4 kohdan määräyksiä.

Kaupan Työnantajaliitto KTL on erimielisyysneuvotteluissa katsonut, että kyse on ollut normaalista siirrosta tehtävästä toiseen, joka on toteutettu palkkaehtoja muuttamatta. Siirto on perustunut työnjohdollisiin syihin ja johtunut siitä, että Paunosen työsuoritukseen ei ole oltu tyytyväisiä. Kaupan Työnantajaliitto KTL:n olisi tullut havaita työnantajan menettelyn virheellisyys ja ryhtyä toimenpiteisiin työehtosopimuksen määräysten vastaisen menettelyn oikaisemiseksi. Tämän laiminlyödessään liitto on laiminlyönyt sille työehtosopimuslain mukaan kuuluvan valvontavelvollisuuden.

Tuomiolauselma

Kanteen tutkimista vastaan esitetty väite hylätään.

Työtuomioistuin vahvistaa, ettei Savonlinnan Rakennustarvike Oy:llä ole ollut työehtosopimuksen työnjohto-oikeutta koskevien määräysten nojalla oikeutta yksipuolisesti siirtää Paunosta varastonhoitajan tehtävistä varastomiehen tehtäviin.

Työtuomioistuin tuomitsee Savonlinnan Rakennustarvike Oy:n ja Kaupan Työnantajaliitto KTL:n maksamaan hyvityssakkoa Liikealan ammattiliitolle, huomioon ottaen hyvityssakon enimmäismäärää koskevan sopimuksen määräykset, yhtiön työehtosopimuslain 7 ja 10 §:n nojalla työehtosopimuksen tieten rikkomisesta 6 000 markkaa ja liiton työehtosopimuslain 8, 9 ja 10 §:n nojalla valvontavelvollisuuden laiminlyönnistä 18 000 markkaa.

Lisäksi Savonlinnan Rakennustarvike Oy ja Kaupan Työnantajaliitto KTL velvoitetaan yhteisvastuullisesti korvaamaan Liikealan ammattiliiton oikeudenkäyntikulut 2 300 markalla 16 prosentin korkoineen tuomion antopäivästä lukien.

Jäsenet: Orasmaa, puheenjohtaja, Iirola, Äimälä, Tiitola, Kuivanen ja Sulkunen.

Eri mieltä olevan jäsenen lausunto:

Jäsen Sulkunen yhtyi muutoin tuomioon, paitsi että hän vahvisti Kaupan Työnantajaliitto KTL:lle valvontavelvollisuuden laiminlyönnistä tuomitun hyvityssakon määräksi 48 000 markkaa.