TT:1989-45

Asiasanat: Lääkärintodistus, Sairausajan palkka, Työehtosopimuksen tieten rikkominen, Työkyvyttömyyden selvittäminen, Valvontavelvollisuus, - työehtosopimuksen määräysten, noudattamiseksi
Tapausvuosi: 1989
Antopäivä: 4.5.1989
Diaarinumero: D:1988/152

Työnantajalla ei ollut työehtosopimukseen perustuvaa oikeutta kieltäytyä sairausajan palkan maksamisesta työntekijälle sillä perusteella, että työntekijä oli esittänyt työkyvyttömyydestään muun kuin työnantajan määräämän lääkärin antaman todistuksen. Työkyvyttömyyttä ei ollut kiistetty eikä esitettyä lääkärintodistusta väitetty epäluotettavaksi. Työnantajan olisi vakiintuneesta käytännöstä yksipuolisesti poiketessaan tullut havaita, ettei sen uudelle tulkinnalle ollut perusteita työehtosopimuksessa.

Työnantaja tuomittu hyvityssakkoon työehtosopimuksen tieten rikkomisesta. Työnantajaliitto tuomittu hyvityssakkoon valvontavelvollisuuden laiminlyönnistä. (Ään.)

Kantaja Suomen Elintarviketyöläisten Liitto SEL r.y. Vastaajat Kuivamaito Oy Elintarviketeollisuuden Työnantajaliitto ETTL r.y.

TUOMIO

TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Elintarviketeollisuuden Työnantajaliitto ETTL:n ja Suomen Elintarviketyöläisten Liitto SEL:n välisessä Kuivamaito Oy:n maitojauhetyöntekijöitä koskevassa työehtosopimuksessa on muun muassa seuraavat määräykset:

14 §

Sairausajan palkka Milloin työnantajan palveluksessa kuukauden ollut työntekijä estyy työtä tekemästä sairauden, tapaturman tai terveydenhoitoviranomaisen terveydenhoitolain 43 §:n perusteella määräämän karanteenin vuoksi eikä hän ole tautia tai tapaturmaa aikaansaanut tahallisesti tai aiheuttanut rikollisella toiminnallaan tahi kevytmielisellä elämällään taikka muulla törkeällä tuottamuksella, suorittaa työnantaja hänelle palkkaa seuraavasti:

Työsuhde, joka on alkanut ennen ajanjakso työkyvyttömyyden alkua on jatkunut yhdenjaksoisesti

vähintään 1 kuukauden mutta alle 3 vuotta 28 päivää 3 vuotta mutta alle 5 vuotta 35 " 5 vuotta mutta alle 10 vuotta 42 " 10 vuotta tai kauemmin 56 "

siten, että sairausvakuutuslain tarkoittamalta karenssiajalta maksetaan täysi palkka ja tämän jälkeiseltä ajanjaksolta palkan ja sairausvakuutuslain perusteella suoritettavan päivärahan erotus. Jälkimmäisen palkanosan suorittaminen edellyttää, että työnantajalle on selvitetty työntekijälle maksettavan tai jo maksetun päivärahan määrä.

-------------------------------------------------

Vaadittaessa on työntekijän esitettävä sairaudestaan lääkärintodistus. Mikäli työnantaja tällöin nimeää käytettävän lääkärin, suorittaa työnantaja lääkärinmaksun.

-------------------------------------------------

Liiketyönantajain Keskusliitto LTK r.y:n ja muiden ohella Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö SAK r.y:n välillä 26.1.1988 tehdyssä hyvityssakkoja koskevassa pöytäkirjassa on seuraava määräys:

-------------------------------------------------

Paikallisen ammattiyhdistyksen ja yksittäisen työnantajan hyvityssakkojen enimmäismäärät ovat työehtosopimuslaista poiketen 11 200 markkaa.

-------------------------------------------------

KANNE

Kanteen perustelut

Suomen Elintarviketyöläisten Liitto SEL on lausunut, että Kuivamaito Oy:öön työsuhteessa oleva käyttäjä A oli käynyt Nastolan terveyskeskuksessa lääkärin vastaanotolla 19.7.1988, jolloin terveyskeskuksen lääkäri oli todennut A:n työkyvyttömäksi 19.-21.7.1988.

Kuivamaito Oy oli kieltäytynyt maksamasta A:lle sairausajan palkkaa sillä perusteella, että työnantaja hyväksyi vain Nastolan lääkärikeskuksen lääkäreiden kirjoittamat lääkärintodistukset.

Kuivamaito Oy:tä sitovassa työehtosopimuksessa ei ollut millään tavoin rajoitettu sitä, kenen lääkärin palveluja työntekijät olivat oikeutetut käyttämään eikä sitä, kenen lääkärin lääkärintodistuksen työnantaja oli velvollinen hyväksymään sairausajan palkan maksamiseksi.

Työehtosopimuksen mukaan kaikkien lääkärien kirjoittamat todistukset olivat tässä suhteessa samanarvoisia.

Kuivamaito Oy:n 11.4.1988 päivätyllä tiedotteella ja sen mukaisella käytännöllä työnantaja oli rikkonut työehtosopimuksen määräyksiä. Tiedotteessa todettiin muun muassa: "Kuivamaito Oy maksaa lääkärikeskukselle sairaanhoitomaksut sovitussa laajuudessa. Tähän perustuen Kuivamaito Oy nimeää Nastolan lääkärikeskuksen siksi lääkäriksi, jonka lääkärintodistus hyväksytään sairausajan palkan perusteeksi tästä päivästä alkaen. Jos erityisen painavat syyt vaativat muun lääkärin käyttöä, niin muutkin lääkärintodistukset hyväksytään (matka, hätätapaukset ja niin edelleen)." Edelleen tiedotteessa todettiin seuraavaa: "Työntekijällä on luonnollisesti täysi oikeus käyttää mitä tahansa lääkäriä. Jos sairausajalta halutaan palkkaa, on käytettävä Nastolan lääkärikeskusta, elleivät painavat syyt vaadi muun lääkärin käyttöä."

A:n sairausajan palkasta oli neuvoteltu paikallisesti 26.7.1988, jolloin neuvotteluun olivat osallistuneet työnantajan puolelta yhtiön isännöitsijä ja työntekijäpuolelta pääluottamusmies. Neuvottelussa työnantaja ei ollut kiistänyt sitä, etteikö A:lla olisi ollut oikeutta sairausajan palkkaan, ellei hän olisi käynyt "väärän" lääkärin vastaanotolla.

Kuivamaito Oy viittasi erimielisyysmuistiossa työehtosopimuksen 14 §:n 6 momenttiin sairausajan palkan eväämisen perusteena. Sanotusta työehtosopimuksen kohdasta ei kuitenkaan löytynyt tukea työnantajan käyttäytymiselle. Siinä todettiin vain, että työntekijän oli vaadittaessa esitettävä sairaudestaan lääkärintodistus, minkä A oli tehnyt, ja että mikäli työnantaja tällöin nimesi käytettävän lääkärin, työnantaja suoritti lääkärinmaksun, mistä tässä tapauksessa ei ollut kysymys.

Laatimallaan tiedotteella ja sen mukaisella käytännöllä sairausajan palkan maksamisessa työnantaja oli tietensä rikkonut työehtosopimusta. Liittojen välillä 12.8.1988 käydyssä neuvottelussa työnantajaliitto oli hyväksynyt Kuivamaito Oy:n menettelyn ja laiminlyönyt näin valvontavelvollisuutensa.

Kanteessa esitetyt vaatimukset

Suomen Elintarviketyöläisten Liitto SEL on vaatinut, että Kuivamaito Oy tuomitaan työehtosopimuksen 14 §:n rikkomisesta työehtosopimuslain 7 ja 10 §:n nojalla ja Elintarviketeollisuuden Työnantajaliitto ETTL työehtosopimuslain 8, 9 ja 10 §:n nojalla valvontavelvollisuuden laiminlyönnistä hyvityssakkoon. Kantajaliitto on vaatinut joka tapauksessa vahvistettavaksi, että A:lla oli oikeus työehtosopimuksen 14 §:n mukaiseen sairausajan palkkaan 19.-21.7.1988 väliseltä ajalta.

Kantajaliitto on asian käsittelyn kuluessa luopunut vaatimasta A:lle sairausajan palkkaa 19.7.1988 osalta.

VASTINE

Vastineen perustelut

Kuivamaito Oy ja Elintarviketeollisuuden Työnantajaliitto ETTL ovat lausuneet, että Kuivamaito Oy:n Nastolan tehdas valmistaa jauhemaisia vauvanruokia, äidinmaitovastiketta ja lääketeollisuuden puolivalmisteita. Tuotteiden luonteesta johtuen valmistusprosessi edellytti tavanomaista suurempaa hygienian tasoa koko laitoksessa. Mikrobiologisen tartunnan riskin vuoksi tuotantolaitokselle ei riittänyt tartuntatautilain ja -asetuksen mukainen taso, vaan yhtiö noudatti erityistä omaa hygieniaohjelmaa, jonka oli laatinut yhtiön päämikrobiologi.

Mikrobiologisen epidemian, kuten salmonellan puhkeaminen saattaisi johtaa koko laitoksen sulkemiseen. Myös yhtiön käymä laaja ulkomaankauppa edellytti korkeita normeja tuotantolaitoksen hygienian kohdalla.

Mainituista syistä johtuen Kuivamaito Oy oli keskittänyt Nastolan tuotantolaitoksen työterveyshuollon Nastolan lääkärikeskukseen, joka oli perehtynyt erityisesti yhtiön korkeisiin hygieniavaateisiin. Lääkärikeskus oli toiminut jatkuvassa yhteistyössä yhtiön kanssa.

Kuivamaito Oy edellytti, että yhtiön nimeämä lääkäri teki lääkärintarkastuksen, jotta mikrobiologisen tartunnan riski saataisiin eliminoitua. Tämän vuoksi yhtiö oli 11.4.1988 antanut lääkärintarkastuksia koskevan yleisohjeen, josta oli tiedotettu henkilöstölle erityisessä tiedotustilaisuudessa.

A oli ilmoittanut keskustelussa työnantajan kanssa, ettei hän tulisi missään tapauksessa käyttämään työnantajan osoittamaa lääkärikeskusta.

A oli ollut poissa työstään 19.7.1988 kello 6 alkaneesta aamuvuorosta lähtien. A:n työnjohtaja oli koettanut tavoittaa häntä kotinumerosta useaan eri otteeseen tiedustellakseen poissaolon syytä. Työnjohtaja ei ollut tällöin A:ta tavoittanut.

A oli soittanut työvuoron päätyttyä Kuivamaito Oy:n keskukseen kello 14.15 ja ilmoittanut menevänsä lääkäriin kello 17. Puhelinvaihteenhoitaja oli välittänyt tiedon edelleen työnjohdolle.

A oli käynyt Nastolan terveyskeskuksessa lääkärin vastaanotolla. Terveyskeskus ja lääkärikeskus olivat molemmat Nastolan keskustassa noin 200 metrin päässä toisistaan. Lääkäripalveluja oli molemmissa saatavissa aamusta alkaen. A oli ilmoittanut sairauspoissaolostaan työnantajalle illalla käytyään lääkärissä. Lääkärintodistuksen mukaan työkyvyttömyysaika oli ollut 19.-21.7.1988.

Kuivamaito Oy:tä koskevan työehtosopimuksen 14 §:n riidanalainen määräys oli otettu meijerityöntekijöitä koskevasta Elintarvikealan Työnantajaliitto ETTL:n ja Suomen Elintarviketyöläisten Liitto SEL:n välisestä työehtosopimuksesta sellaisenaan.

Sopimusmääräyksen sanamuoto oli muutettu nykyiseen muotoonsa vuoden 1970 alusta voimaan tulleeseen työehtosopimukseen. Kuten Liiketyönantajain Keskusliitto LTK:n meijerialan kirjelmästä 9/69 ilmeni, sanamuodon muutoksella ei ollut muutettu voimassa olleita tulkintoja.

Aiempi sairausajan palkkaa koskenut työehtosopimuksen määräys oli ollut seuraava: "Milloin liikkeen palvelukseen vakinaisesti otettu työntekijä estyy työtä tekemästä sairauden tai tapaturman takia eikä hän ole tautia tai tapaturmaa aikaansaanut tahallisesti tai kevytmielisellä elämällään taikka muulla törkeällä tuottamuksella, suorittaa työnantaja hänelle palkkaa sairausajalta, joka vaadittaessa on liikkeen määräämän ja kustantaman lääkärin todistuksella varmennettava, ..."

Työnantajalla oli työehtosopimuksen nojalla oikeus vaatia poissaolosta esitettäväksi lääkärintodistus ja samalla määrätä käytettävä lääkäri. Työnantaja voi antaa pysyväisluonteisen ohjeen, jonka mukaan kaikista poissaoloista esitetään lääkärintodistus. Niin aiemman kuin nykyisenkin työehtosopimuksen mukaan työnantaja voi muutoinkin kuin yksittäistapauksissa määrätä käytettävän lääkärin.

Työnantajan oikeutta määrätä lääkäri ei ollut rajoitettu pelkästään tapauksiin, joissa oli asetettu toinen lääkärintodistus kyseenalaiseksi.

Myös Liiketyönantajain Keskusliitto LTK:n ja Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö SAK:n välillä oli 30.1.1984 laadittu muistio, jossa keskusjärjestöjen edustajat olivat olleet yhtä mieltä sairaslomatodistuksia koskevien keskusjärjestöjen soveltamisohjeiden muuttamisesta seuraavasti: "Työkyvyttömyys todetaan yrityksen työterveyslääkärin tai muulla työnantajan hyväksymällä lääkärintodistuksella, ellei tästä ohjeesta muuta johdu." Soveltamisohjeen tulkinnasta oli laadittu Suomen Työnantajain Keskusliiton ja Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö SAK:n välinen neuvottelumuistio, jossa osapuolet olivat todenneet, että muutoksella oli tarkoitettu yrityksen työterveyslääkärin todistuksen asettamista suosituksena ensisijaiseksi. Tulkinta perustui soveltamisohjeeseen, johon myös Liiketyönantajain Keskusliitto LTK oli osallinen.

Kuivamaito Oy:llä oli ollut työehtosopimukseen perustuva oikeus määrätä hyväksyttävästä lääkärintodistuksesta antamallaan yleisohjeella.

Heinäkuun 19. päivän poissaolon osalta A ei olisi muutoinkaan ollut oikeutettu sairausajan palkkaan työehtosopimuksen 14 §:n soveltamisohjeen nojalla, sillä hän oli ilmoittanut poissaolostaan työnantajalle vasta työvuoronsa päätyttyä. A ei ollut mainittuna päivänä ollut tavoitettavissa kotoaan, joten kysymys oli perusteettomasta poissaolosta.

Heinäkuun 20. ja 21. päivän poissaolosta A oli kieltäytynyt hankkimasta työnantajan edellyttämää selvitystä, vaikka oli ollut tietoinen asiaa koskevasta määräyksestä.

Työnantajalla oli tuotantotoimintansa erityisvaatimuksista johtuen ollut painavat asialliset syyt edellyttää nimetyn lääkärikeskuksen käyttämistä. Työnantajalla oli oikeus työehtosopimuksen nojalla saada selvitys sekä työntekijän työkyvyttömyydestä että mahdollisista tartuntataudeista. A:n antamaa selvitystä ei voitu jälkimmäisen seikan osalta pitää luotettavana. Terveyskeskuslääkärin antama todistus ei ollut osoitus, että työntekijä täytti Kuivamaito Oy:n hygieniaohjelman mukaiset vaatimukset.

Vastineessa esitetyt vaatimukset

Kuivamaito Oy ja Elintarviketeollisuuden Työnantajaliitto ETTL ovat vaatineet kanteen hylkäämistä.

KANTAJAN VASTASELITYS

Suomen Elintarviketyöläisten Liitto SEL on vielä lausunut, että Kuivamaito Oy oli tehnyt sopimuksen työterveyshuollosta Nastolan lääkärikeskuksen kanssa 1.4.1988. Sitä ennen työterveyshuolto oli työterveyshuoltolain voimaantulosta alkaen ollut järjestetty Nastolan terveyskeskuksessa. Yhtiö oli tehnyt sopimuksen lääkärikeskuksen kanssa, jolla oli huonommat henkilö- ja muut resurssit hoitaa työntekijöitä kuin terveyskeskuksella. Lisäksi lääkärikeskuksen käyttö oli tullut työntekijöille paljon kalliimmaksi, koska lähetteet esimerkiksi fysikaaliseen hoitoon oli kirjoitettu yksityisiin laitoksiin, joiden veloitukset olivat korkeammat kunnan tarjoamiin palveluihin verrattuna.

Kaikissa elintarvikealan laitoksissa vaadittiin korkeaa hygieniatasoa. Kuivamaito Oy:n Nastolan tuotantolaitos ei ollut tässä suhteessa erikoisasemassa.

Kesäkuun 5. päivänä 1947 solmitun meijerityöntekijöitä koskevan työehtosopimuksen sairausajan palkkaa koskevassa määräyksessä todettiin muun muassa: "suorittaa työnantaja hänelle palkkaa sairausajalta, joka vaadittaessa on liikkeen määräämän ja kustantaman lääkärin todistuksella varmennettava, ..." Määräys oli otettu työehtosopimukseen siitä syystä, että sillä voitiin estää sairasloman väärinkäyttö. Tuolloin oli ollut tavanomaisempaa kuin nykyään, että työntekijät ilmoittivat olevansa sairaana ilman, että heillä olisi ollut esittää sairaudestaan lääkärintodistusta. Mikäli työnantaja epäili väärinkäyttöä, oli saatettu vaatia työntekijää menemään lääkäriin, jonka kustannukset työnantaja tällöin oli myös suorittanut.

Mainitun sisältöisenä meijereiden työehtosopimus oli ollut voimassa vuoteen 1969, jolloin määräyksen sanamuotoa oli hieman muutettu. Sopimuksen 11 §:n 4 momentissa todettiin: "Työntekijä suostuu, työnantajan sitä esittäessä lääkärintarkastukseen työnantajan oman tai nimeämän lääkärin luona. Mahdollisesta lääkärinmaksusta vastaa tällöin työnantaja."

Vuonna 1970 solmitulla työehtosopimuksella oli jälleen muutettu määräyksen sanamuotoa. Työehtosopimuksen 11 §:n 5 kohta kuului: "Vaadittaessa on työntekijän esitettävä sairaudestaan lääkärintodistus. Mikäli työnantaja tällöin nimeää käytettävän lääkärin, suorittaa työnantaja lääkärinmaksun." Tämän sisältöisenä määräys oli edelleen voimassa.

Sanamuodon muutoksella ei ollut muutettu voimassa olleita tulkintoja, joiden mukaan mainittua määräystä oli aina sovellettu vain niissä tilanteissa, joissa työnantaja perustellusta syystä oli epäillyt sairasloman väärinkäyttöä.

Työehtosopimuksen määräykset olivat olleet samansisältöisiä leipomoiden, meijereiden ja Kuivamaito Oy:n työehtosopimuksissa. Niillä ei ollut koskaan tarkoitettu, että työnantaja voisi ennakolta nimetä lääkärin, jonka todistukset yksinomaan olisivat hyväksyttyjä. Näin ei työehtosopimusta ollut ainoassakaan työpaikassa leipomo- tai meijerialalla sovellettu, ei myöskään Kuivamaito Oy:ssä ennen 11.4.1988. Määräyksen tulkinnasta oli olemassa vakiintunut ainakin 40 vuotta vanha käytäntö.

Keskusjärjestöjen välillä sovitut sairaslomatodistuksia koskevat soveltamisohjeet eivät olleet työehtosopimuksina voimassa asianosaisliittojen välillä. Vaikka soveltamisohjeissa olikin työterveyslääkärin antama todistus suosituksena asetettu ensisijaiseksi, kyseistä kohtaa ei kuitenkaan voitu tulkita siten, että se antaisi työnantajalle oikeuden etukäteen nimetä lääkärin, jonka todistukset yksinomaan oikeuttaisivat sairausajan palkan maksamiseen. Tältä osin viitattiin työtuomioistuimen tuomioon n:o 151/1986, joka koski tämän jutun kanssa lähes samanlaista tapausta.

A oli antanut poissaolostaan 20.-21.7.1988 työnantajalle työehtosopimuksen mukaisen selvityksen. Työnantaja ei ollut missään vaiheessa kiistänyt sitä, etteikö lääkärin määräämä sairasloma sinänsä olisi ollut asiallisesti myönnetty.

Mitään tuotantotoimintaan liittyviä erityisiä syitä käyttää vain Nastolan lääkärikeskusta ei ollut olemassa. A ei ollut mennyt lääkärin vastaanotolle hakemaan todistusta siitä, että hän täytti Kuivamaito Oy:n hygieniaohjelman mukaiset vaatimukset, vaan sairauden vuoksi. Sairasloma oli myönnetty A:lle selkävaivan takia.

VASTAAJIEN LISÄVASTINE

Kuivamaito Oy ja Elintarviketeollisuuden Työnantajaliitto ETTL ovat vielä lausuneet, että työntekijäliiton väite, jonka mukaan yhtiön nimeämä lääkärikeskus olisi henkilötai muilta resursseiltaan terveyskeskusta huonompi, oli perusteeton ja yksilöimätön. Sama koski väitettä, että yhtiön antama määräys johtaisi työntekijöiden kannalta kalliimpaan lopputulokseen.

Vuodesta 1947 lähtien työnantajalla oli ollut oikeus määrätä käytettävä lääkäri riippumatta siitä, oliko työntekijä osoittanut työkyvyttömyytensä jollakin muulla tavoin. Kun sopimuksen sanamuodollakaan ei ollut mitenkään rajoitettu työnantajan oikeutta niihin tapauksiin, joissa työnantaja epäili oikeutta väärinkäytettävän, oli kantajaliiton tulkinta virheellinen. Tulkinta merkitsi niin olennaista rajoitusta työnantajan oikeuteen vaatia lääkärintodistus, että sen tulisi perustua sopimuksen sanamuotoon.

Tulkinta oli ollut muuttumaton vuodesta 1947 lähtien. Vastaajien näkemys tulkinnan sisällöstä oli tosin toinen.

Väite vakiintuneesta 40 vuoden käytännöstä oli virheellinen. Työnantajaliiton ohjeistuksessa oli lähdetty tulkinnasta, jonka mukaan työnantaja voi nimetä käytettävän lääkärin jo etukäteen. Tiedossa ei ollut aiempia liittojen välisiä erimielisyysneuvotteluja tai yhteistä kantaa kysymykseen.

Elintarvikealalla sairausajan palkkaa ja lääkärintarkastuksia koskevat työehtosopimuksen määräykset olivat vanhastaan perustuneet keskusjärjestöjen välisiin sopimuksiin. Kuivamaito Oy:tä koskevan työehtosopimuksen lääkärintarkastuksia koskeva 17 § oli pysynyt muuttumattomana. Siitä olivat sopineet Liiketyönantajain Keskusliitto LTK, Suomen Työnantajain Keskusliitto ja Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö SAK vuoden 1984 keskitetyn ratkaisun yhteydessä. Sairausajan palkkaa koskeva teksti oli myös vastaavasti ollut keskusjärjestöjen välisiin sopimuksiin perustuva niin sanottu yleinen teksti. Tulkinta-aineistona sairaslomatodistuksia koskevat ohjeet olivat päteviä.

Kiistanalaista Kuivamaito Oy:n antamaa määräystä nimetyn lääkärikeskuksen käyttämisestä oli käsitelty liittojen välillä 21.4.1988 pidetyssä virallisessa työehtosopimusneuvottelussa Nastolassa. Kuivamaito Oy:n toimitusjohtaja oli esitellyt Nastolan tuotantolaitoksen hygieniaohjelmaa ja siihen liittyvää määräystä lääkärikeskuksen käyttämisestä. Tilaisuus oli ollut luonteeltaan virallinen liittojen välinen työehtosopimusneuvottelu. Kummankaan liiton edustajat eivät olleet puuttuneet käydyssä neuvottelussa toimitusjohtajan esittämään. Kun asiaa oli nimenomaisesti käsitelty työehtosopimusneuvotteluissa ja kantajaliiton palkkasihteerit olivat olleet menettelystä tietoisia siihen kuitenkaan puuttumatta, Suomen Elintarviketyöläisten Liitto SEL oli hyväksynyt menettelyn työehtosopimuksen mukaisena.

OIKEUDENKÄYNTIKULUVAATIMUKSET

Asianosaiset ovat vaatineet oikeudenkäyntikulujensa korvaamista.

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Perustelut

Kuivamaito Oy on 1.4.1988 lukien sopinut työterveyshuollon keskittämisestä Nastolan lääkärikeskukseen. Sitä ennen työterveyshuolto on työterveyshuoltolain voimaantulosta alkaen ollut järjestetty Nastolan terveyskeskuksessa. Työnantajan 11.4.1988 päivätyssä tiedotteessa on todettu muun muassa, että yhtiö nimeää Nastolan lääkärikeskuksen siksi lääkäriksi, jonka lääkärintodistus hyväksytään sairausajan palkan perusteeksi. Jos erityisen painavat syyt vaativat muun lääkärin käyttöä, muutkin lääkärintodistukset hyväksytään. Työntekijällä on oikeus käyttää myös muita lääkäreitä, mutta mikäli sairausajalta halutaan palkkaa, on käytettävä Nastolan lääkärikeskusta, elleivät painavat syyt vaadi muun lääkärin käyttöä.

Kuivamaito Oy:n palveluksessa Nastolan tehtaalla oleva käyttäjä A on käynyt lääkärin vastaanotolla Nastolan terveyskeskuksessa 19.7.1988. Lääkärintodistuksen mukaan A on ollut työkyvytön 19.-21.7.1988 selkävaivan vuoksi. Kuivamaito Oy on kieltäytynyt maksamasta A:lle sairausajan palkkaa, koska A ei ollut esittänyt työnantajan edellyttämää edellä tarkoitettua selvitystä työkyvyttömyydestään.

Työntekijäliitto on katsonut, ettei työnantajalla ole viittaamansa työehtosopimuksen 14 §:n 6 kohdan nojalla oikeutta jättää A:lle maksamatta palkkaa sairausajalta.

Riidanalaisen määräyksen syntyvaiheista esitetty selvitys osoittaa, että vuonna 1947 tehdyn meijerityöntekijöitä koskevan työehtosopimuksen mukaan edellytyksenä sairausajan palkan maksamiselle oli sairaus tai tapaturma, joka vaadittaessa oli työnantajan määräämän ja kustantaman lääkärin todistuksella varmennettava. Vuoden 1969 työehtosopimuksen mukaan työntekijän suostuessa työnantajan sitä esittäessä lääkärintarkastukseen työnantajan oman tai nimeämän lääkärin luona lääkärinmaksusta vastasi työnantaja. Vuonna 1970 tehdyssä työehtosopimuksessa puheena oleva määräys on muutettu nykyiseen muotoonsa, jonka mukaan työntekijän on vaadittaessa esitettävä sairaudestaan lääkärintodistus. Mikäli työnantaja tällöin nimeää käytettävän lääkärin, työnantaja suorittaa lääkärinmaksun.

Vuoden 1970 jälkeen ei sopimusmääräykseen ole tehty muutosesityksiä työehtosopimusneuvotteluissa kummankaan asianosaisliiton taholta. Sopimusmääräys on ollut samansisältöisenä voimassa paitsi meijeri-, myös leipomoalaa ja Kuivamaito Oy:tä koskeneissa työehtosopimuksissa.

Työntekijäliiton mielestä sopimusmääräyksen alkuperäisenä tarkoituksena on ollut estää sairausloman väärinkäyttö, eikä tätä tulkintaa ole ollut tarkoitus myöhemminkään muuttaa. Nimetyn lääkärin käyttöä on pidetty suosituksena eikä velvoittavana määräyksenä. Työnantajaliiton mielestä taas työntekijän tulee pääsääntöisesti käyttää osoitettua lääkäriä. Ellei se esimerkiksi aukioloaikojen vuoksi ole mahdollista, voi työnantaja tällöinkin määrätä työntekijän vielä jälkikäteen hankkiman todistuksen osoittamaltaan lääkäriltä, vaikkei epäilyjä hankitun lääkärintodistuksen luotettavuudesta olisikaan olemassa.

Myös sopimusmääräyksen soveltamiskäytännöstä on esitetty jossain määrin ristiriitaista selvitystä. Työntekijäliiton palkkasihteeri ja sosiaalisihteeri ovat työtuomioistuimessa kuultuina kertoneet, että vastaavanlaisissa riitatapauksissa leipomo- ja meijerialoilla on joko työpaikka- tai liittotasolla sovittu sairausajan palkan maksamisesta riippumatta käytetystä lääkäristä. Työnantajaliiton asiamies on puolestaan kertonut, että samankaltaisia sitovia ohjeita kuin Kuivamaito Oy:ssä on työnantajaliiton ohjeiden mukaan annettu muissakin yrityksissä ilman, että niiden johdosta olisi syntynyt erimielisyyttä.

Kyseistä työehtosopimuksen määräystä on Kuivamaito Oy:ssä huhtikuuhun 1988 saakka sovellettu siten, että myös muut kuin Nastolan terveyskeskuksen lääkäreiden antamat lääkärintodistukset on hyväksytty sairausloman palkan maksuperusteeksi.

Kuivamaito Oy:ssä 21.4.1988 muun muassa palkkojen tarkistamista koskeneiden työehtosopimusneuvottelujen yhteydessä yhtiön toimitusjohtaja on selostanut lääkäripalveluissa tapahtunutta muutosta. Asia ei kuitenkaan ole ollut esillä neuvottelukysymyksenä eikä edellä tarkoitetun selostuksen yhteydessä myöskään ole tuotu nimenomaisesti esille, että sairausajan palkkaa maksettaisiin vain, jos työntekijä käyttää osoitetun lääkärikeskuksen palveluja. Siten ei työntekijäliiton voida katsoa tuossa tilaisuudessa hyväksyneen käyttöönotettua menettelyä työehtosopimuksen mukaisena.

Työnantajaliitto on viitannut Liiketyönantajain Keskusliitto LTK:n ja Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö SAK:n väliseen vuonna 1984 laadittuun muistioon, jossa muun muassa sairaslomatodistuksia koskevia keskusjärjestöjen soveltamisohjeita on sovittu muutettaviksi siten, että työkyvyttömyys todetaan työterveyslääkärin tai muulla työnantajan hyväksymällä lääkärintodistuksella. Muutosten voimaantulon on todettu edellyttävän, että liitot sopivat asiasta keskenään. Tällaista sopimusta ei asianosaisliittojen välillä ole kuitenkaan tehty.

Työtuomioistuin on tuomiossaan n:o 111/1986 tulkinnut nyt kysymyksessä olevan työehtosopimuksen 14 §:n 6 momentin kanssa jokseenkin samansanaista työehtosopimusmääräystä jutussa, jossa kantajana on ollut Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT ja vastaajana LTK:n Erityisalojen Työnantajaliitto. Tuomiossa työtuomioistuin on todennut, etteivät asianosaiset olleet esittäneet selvitystä, mitä määräyksellä siitä sovittaessa oli tarkoitettu eikä siitäkään, miten määräystä oli tulkittu käytännössä. Epäselväksi oli jäänyt, onko määräyksellä työnantajan nimeämän lääkärin käyttämisestä tarkoitettu muuta kuin vastuuta kustannusten korvaamisesta. Vaikka määräyksellä ei olisikaan näin suppeata sisältöä, työtuomioistuimen mielestä ei työnantajan oikeudesta nimetä käytettävä lääkäri voitu johtaa sellaista menettelyä, jonka mukaan työnantaja voisi kieltäytyä sairausajan palkan maksamisesta tilanteesta riippumatta pelkästään sillä perusteella, että työntekijä oli kieltäytynyt menemästä määrätyn lääkärin vastaanotolle. Kyseisessä tapauksessa työnantajaliitto ei ollut kiistänyt henkilön työkyvyttömyyttä sinä aikana, joka ilmeni työnantajalle esitetystä lääkärintodistuksesta. Kun työkyvyttömyys oli selvitetty lääkärintodistuksella, ei työnantajalla ollut työehtosopimuksesta johtuvaa perusteltua syytä kieltäytyä sairausajan palkan maksamisesta.

Mitä asianosaiset ovat tarkoittaneet nyt kysymyksessä olevalla määräyksellä sen nykyisestä muodosta sovittaessa on jäänyt jossain määrin epäselväksi. Tarkoitus ei kuitenkaan ole ollut tuossa vaiheessa muuttaa sitä tulkintaa, joka on juontanut alkunsa jo vuodesta 1947. Esitetty selvitys määräyksen tulkinnasta alalla yleensä samoin kuin Kuivamaito Oy:ssä tukee työntekijäpuolen käsitystä, joka on sopusoinnussa myös työtuomioistuimen edellä todetussa tuomiossa omaksutun tulkinnan kanssa; työnantajalla ei ole oikeutta kieltäytyä sairausajan palkan maksamisesta tilanteesta riippumatta pelkästään sillä muodollisella perusteella, että työntekijä on käyttänyt muuta kuin työnantajan etukäteen nimeämää lääkäriä.

Kuivamaito Oy:llä on sen tuotannon luonteesta johtuen ollut perusteltua aihetta noudattaa tiukkoja hygieniamääräyksiä. Tämä ei kuitenkaan ole välttämättä edellyttänyt sairaustapauksissa tietyn etukäteen määrätyn lääkärin käyttämistä, koska työnantajalla sen työehtosopimuksen kyseessä olevasta määräyksestä omaksuman tulkinnan mukaan on ollut oikeus tarvittaessa määrätä työntekijä lisäksi työnantajan nimeämän lääkärin tarkastukseen.

A:n esitettyä todistuksen työkyvyttömyydestään ei työnantaja ole vaatinut erikseen työpaikkalääkärin tarkastusta. A:n työkyvyttömyyttä sinänsä ei ole kiistetty eikä A:n esittämää lääkärintodistusta ole väitetty epäluotettavaksi. Tähän nähden ei työnantajalla ole ollut työehtosopimuksesta johtuvaa perusteltua syytä kieltäytyä sairausajan palkan maksamisesta.

Kuivamaito Oy:n maitojauhetyöntekijöitä koskevan työehtosopimuksen riidanalaista 14 §:n määräystä on samansanaisena sovellettu kyseisiin työntekijöihin jo vuodesta 1970 vakiintuneella tavalla. Vaikka Kuivamaito Oy:llä olisikin ollut tuotannon luonteesta johtuva perusteltu syy keskittää lääkäripalvelut Nastolan lääkärikeskukseen, yhtiön olisi vakiintuneesta käytännöstä yksipuolisesti poiketessaan tullut havaita, ettei sen uudelle tulkinnalle ollut perusteita tässä työehtosopimuksessa. Yhtiön olisi siten kieltäytyessään maksamasta A:lle sairausajan palkkaa pitänyt perustellusti tietää rikkovansa työehtosopimuksen määräyksiä.

Elintarviketeollisuuden Työnantajaliitto ETTL on tukenut Kuivamaito Oy:n edellä todettua työehtosopimuksen vastaista menettelyä. Liitto on näin laiminlyönyt sille työehtosopimuslain mukaan kuuluvan valvontavelvollisuuden.

Tuomiolauselma

Lausunnon antaminen asiasta raukeaa siltä osin kuin kanteesta on luovuttu.

Työtuomioistuin vahvistaa, että A:lla on oikeus työehtosopimuksen 14 §:n nojalla saada sairausajan palkkaa työnantajalta ajalta 20.-21.7.1988.

Työtuomioistuin tuomitsee Kuivamaito Oy:n ja Elintarviketeollisuuden Työnantajaliitto ETTL:n maksamaan hyvityssakkoa Suomen Elintarviketyöläisten Liitto SEL:lle ottaen huomioon keskusjärjestöjen välillä tehdyn hyvityssakkoja koskevan pöytäkirjan määräykset, yhtiön työehtosopimuslain 7 ja 10 §:n nojalla työehtosopimuksen tieten rikkomisesta 4 000 markkaa sekä liiton työehtosopimuslain 8, 9 ja 10 §:n nojalla valvontavelvollisuuden laiminlyönnistä 10 000 markkaa.

Lisäksi Elintarviketeollisuuden Työnantajaliitto ETTL ja Kuivamaito Oy velvoitetaan yhteisvastuullisesti korvaamaan Suomen Elintarviketyöläisten Liitto SEL:n oikeudenkäyntikulut 2 300 markalla.

Jäsenet: Orasmaa, puheenjohtaja, Suhonen, Virtanen, Nouro, Leivo ja Hynönen.

Eri mieltä olevien jäsenten lausunnot:

Jäsen Nouron lausunto, johon jäsen Virtanen yhtyi, oli näin kuuluva:

Tuomion perusteluissa on viitattu tuomioon n:o 111/1986. Tässä tuomiossaan työtuomioistuin on lähtenyt siitä, ettei sairausajan palkan maksamisesta voisi kieltäytyä tilanteesta riippumatta. Ilmaisua "tilanteesta riippumatta" ei ole tarkasteltu lähemmin. Työtuomioistuin ei tässä tuomiossaan ottanut lopullista kantaa siihen, voiko työnantaja työehtosopimuksen perusteella antaa yleisohjeen käytettävästä lääkäristä.

Nyt käsiteltävänä olevassa jutussa on kiistatonta, että työnantaja voi yksittäistapauksessa määrätä työntekijän menemään työnantajan osoittaman lääkärin vastaanotolle. Tällaisessa tilanteessa työnantaja on velvollinen suorittamaan lääkärinmaksun. Kun työnantajalla on tällainen yksittäistapausta koskeva oikeus, on työnantajalla myös oikeus antaa yleisohje käytettävästä lääkäristä. Tällainen ohje ei kuitenkaan työtuomioistuimen mielestä voisi olla ehdottoman sitova kaikissa tapauksissa, vaan sen sitovuutta on tuomiossa n:o 111/1986 lausutuin tavoin arvioitava kussakin tilanteessa erikseen. Kuivamaito Oy on ohjeissaan sallinut sen, että erityisen painavat syyt oikeuttavat käyttämään muutakin kuin työnantajan osoittamaa lääkäriä. Tällaisessa muodossa annettua ohjetta ei voida pitää työehtosopimuksen vastaisena, etenkin kun Kuivamaito Oy:llä on se tuotannon luonteesta johtuen ollut perusteltua aihetta noudattaa tiukkoja hygieniamääräyksiä.

Kantajaliitto ei ole jutussa esittänyt mitään perusteita sille, miksei A olisi voinut käydä lääkärin vastaanotolla Nastolan lääkärikeskuksessa. Tällaisen selvityksen esittäminen olisi ollut tarpeen etenkin sen vuoksi, että Nastolan lääkärikeskus ja Nastolan terveyskeskus sijaitsevat hyvin lähekkäin. Jutussa on siten jäänyt näyttämättä, ettei A:lla olisi ollut mahdollisuutta käydä työnantajan osoittaman lääkärin vastaanotolla, eikä A:lla siten ole oikeutta sairausajan palkkaan.

Tuomiolauselma

Kanne hylätään.

Jutun laatuun nähden asianosaiset saavat itse vastata oikeudenkäyntikuluistaan.