TT:1989-114

Asiasanat: Graafisen alan työ, Lausunto, Mainostoimistoalan työ, Työehtosopimuksen soveltaminen
Tapausvuosi: 1989
Antopäivä: 17.10.1989
Diaarinumero: D:1989/L 1

Kysymys siitä, oliko mainostoimiston erillisessä tuotantoyksikössä työskentelevän toimihenkilön työsuhteessa sovellettava graafisen alan toimihenkilöitä koskevaa työehtosopimusta työsopimuslaissa tarkoitetun yleissitovuuden perusteella.

Kuultavat Liikealan ammattiliitto r.y. Kaupan Työnantajaliitto KTL r.y. Suomen Kirjatyöntekijäin Liitto/Graafiset Toimihenkilöt r.y. Graafisen Teollisuuden Työnantajaliitto r.y.

LAUSUNTO

Graafisen Teollisuuden Työnantajaliiton sekä Suomen Teollisuustoimihenkilöiden Liiton että Suomen Kirjatyöntekijäin Liiton/Graafisten Toimihenkilöiden välillä 22.3.1985 29.2.1988 voimassa olleissa työehtosopimuksissa on muun muassa seuraava määräys:

SOVELTAMISALA

1 §

1. Tämän työehtosopimuksen piiriin kuuluvat koulutuksestaan riippumatta Graafisen Teollisuuden Työnantajaliiton jäsenyritysten palveluksessa olevat toimihenkilöt, jotka työskentelevät kaupallishallinnollisissa konttori- ja toimistotehtävissä lukuunottamatta teknisiä ja välittömästi tuotantoon liittyviä tehtäviä tai toimituksellisia tehtäviä poikkeuksena kuitenkin kustannustoimittajt, jotka kuuluvat tämän sopimuksen piiriin.

-----------------------------------------------

KANNE RAASTUVANOIKEUDESSA

Kanteen perustelut

Myyntisihteeri Maaret Irmeli Leijola on Helsingin raastuvanoikeudessa Mainostoimisto Mas Oy:ta vastaan ajamassaan kanteessa ja sitä kehitellessään lausunut, että hän oli ollut Mainostoimisto Mas Oy:n palveluksessa 1.12.1983 - 30.1.1988. Leijola oli ensin toiminut mainostoimistotyöntekijänä ja 12.3.1985 lukien yhtiön Hitsaajankatu 8:ssa Helsingissä sijaitsevassa kirjapainotuotannollista toimintaa harjoittavassa erillisessä yksikössä toimihenkilönä. Varsinaista mainostoimintaa oli harjoitettu omassa tuotantoyksikössä osoitteessa Hitsaajankatu 7. Ennen vastaajayhtiön nimen muuttumista Mainosrengas Oy:sta Mainostoimisto Mas Oy:ksi oli tuotantoyksiköstä käytetty nimitystä "Mainosrenkaan tuotantoryhmä 4". Nykyisin siitä käytettiin nimitystä "Mas 4".

Tuotantoyksikkö Mas 4 oli ollut muusta toiminnasta erillisenä toimiva, tavanomaista graafisen teollisuuden asiakaspalvelua harjoittava, normaalilla kirjapainoteknisellä konekannalla varustettu reprolaitos. Työn laadusta riippuen tuotantoyksikön ulkopuolisille tehdyt työt oli laskutettu joko Mainosrengas Oy:n taikka myöhemmin Mainostoimisto Mas Oy:n tai sen tytäryhtiön Masinisti Oy:n nimissä. Tuotantoyksikössä oli työskennellyt noin 4-6 graafisen alan työntekijää. Vastaajayhtiön kirjapainon kaupallis-hallinnollisissa konttori- ja toimistotehtävissä oli työskennellyt myös toinen graafinen toimihenkilö. Leijolan työsuhteen päättymisen jälkeen hänen tehtäviään oli määrätty hoitamaan kirjapainofaktori.

Tuotantoyksikön kirjapainotyöntekijöiden työsuhteisiin oli sovellettu vähimmäistyöehtoina Graafisen Teollisuuden Työnantajaliiton ja Suomen Kirjatyöntekijäin Liiton välistä kirjatyöntekijöitä koskevaa työehtosopimusta. Tuotantoyksikössä työskennelleen toisen graafisen toimihenkilön työsuhteen ehdot olivat määräytyneet graafisia toimihenkilöitä koskevan Graafisen Teollisuuden Työnantajaliiton ja Suomen Kirjatyöntekijäin Liiton ja sen alayhdistyksen Graafiset Toimihenkilöt r.y:n välisen työehtosopimuksen perusteella. Toinen graafinen toimihenkilö ja Leijola olivat työskennelleet vastaajayhtiön erillistä tuotantoyksikköä välittömästi palvelevissa kaupallis-hallinnollisissa konttoritehtävissä samoissa tuotannollisissa tiloissa kuin varsinaiset kirjapainotyöntekijät. Heidän päivittäiset ja viikottaiset työaikansa olivat olleet samat kuin kirjapainotyöntekijöillä. Leijola kuului jäsenenä Graafiset Toimihenkilöt r.y:hyn.

Leijola ja Graafiset Toimihenkilöt olivat vaatineet työnantajaa soveltamaan Leijolan työsuhteeseen Graafisen Teollisuuden Työnantajaliiton ja Suomen Kirjatyöntekijäin Liiton välisen työehtosopimuksen vähimmäistyöehtoja. Kuukausipalkan osalta ei ristiriitaa ollut ollut kulloinkin voimassa olleiden työehtosopimusten vähimmäisehtojen kanssa, sillä Leijolan ja toisen graafisen toimihenkilön palkat olivat vastanneet työehtosopimuksen osana olevan toiminimikkeistön vaatimustasoa 3 A. Työsuhteen yleisten ehtojen osalta työnantaja oli soveltanut Kaupan Työnantajaliiton ja Liikealan ammattiliiton välistä kauppaliikkeiden ja toimistojen työaikalain tarkoittamissa konttoreissa työskentelevien konttorityöntekijöiden työehtoja koskevaa työehtosopimusta.

Mainostoimisto Mas Oy oli mainosalan työnantajana järjestäytynyt Kaupan Työnantajaliittoon. Leijolan työsuhteen yleiset työehdot olivat määräytyneet yhtiön varsinaisen mainospuolen konttoritoimihenkilöitä koskevan kaupan alan työehtosopimuksen mukaisesti. Yhtiön menettely oli ristiriidassa työsopimuslain 17 §:n 1 momentin yleissitovuutta koskevan säännöksen kanssa. Leijolan suorittamassa työssä oli yleissitovana työehtosopimuksena sovellettava Graafisen Teollisuuden Työnantajaliiton ja Suomen Kirjatyöntekijäin Liiton välistä työehtosopimusta. Yhtiön menettely oli ristiriidassa myös työsopimuslain 17 §:n 3 momentin tarkoittaman tasapuolisen kohtelun kanssa, sillä yhtiö työnantajana oli soveltanut samassa tuotantoyksikössä samoissa tehtävissä työskentelevään toiseen toimihenkilöön graafisen alan toimihenkilösopimusta.

Vastaajayhtiön graafisessa tuotantoyksikössä ei harjoitettu toimintaa niin sanottuna omatarvepainona, vaan pääasiallisesti ulkopuolisia palvelevana graafisena tuotantotoimintana. Järjestelyjensä puolesta kirjapainotoimintaa oli pidettävä työaikalainsäädännössä tarkoitetulla tavalla yhtiön mainostoimistotoiminnasta erillisenä itsenäisenä toimintana.

Tuotannolliseen osastoon oli sovellettava yleistä työaikalakia, vaikka yrityksen muualla sijaitsevilla osastoilla noudatettiinkin kauppaliikkeiden ja toimistojen työaikalakia. Leijolan varsinainen työpaikka reprolaitoksessa ei ollut ollut kirjatyöntekijöiden tilasta erottuva erillinen toimisto, joten Leijolan työskentely oli ollut työaikalain eikä kauppaliikkeiden ja toimistojen työaikalain alaista.

Graafisen alan toimihenkilöihin sovellettiin kahta sisällöltään samanlaista työehtosopimusta, nimittäin Graafisen Teollisuuden Työnantajaliiton ja Suomen Kirjatyöntekijäin Liiton välistä työehtosopimusta ja Graafisen Teollisuuden Työnantajaliiton ja Toimihenkilö- ja Virkamiesjärjestöjen Keskusliitto TVK:hon kuuluvan Suomen Teollisuustoimihenkilöiden Liiton välistä työehtosopimusta. Ensiksi mainittu työehtosopimus täytti työsopimuslain 17 §:n tarkoittaman yleiseksi katsottavan valtakunnallisen työehtosopimuksen tunnusmerkistön. Oikeuskäytännössä oli muotoutunut sääntö, jonka mukaan teollisuudessa yleissitovuussäännöksen soveltamisen lähtökohtana oli työnantajan toimiala, mutta palveluelinkeinoissa työntekijän ammatti.

Leijola oli antanut raastuvanoikeudelle muun muassa LTK:n Erityisalojen Työnantajaliiton 22.6.1987 päiväämän ilmoituksen, jonka mukaan Mainosrengas Oy:n tuotantoryhmä 4:n työntekijöihin, joiden työtehtävistä yli 50 prosenttia ajallisesti oli paste-up-työtä, oli sovellettava Liiketyönantajain Keskusliiton, Suomen Graafisen Teollisuuden Työnantajaliiton ja Suomen Kirjatyöntekijäin Liiton välisen pöytäkirjan ehtoja. Ilmoituksen mukaan tuollaisia työntekijöitä olisi tuotantoryhmässä kaksi.

Leijola oli myös esittänyt 8.3.1988 päivätyn työtodistuksen, jossa hänen työtehtävinään oli mainittu yhteydet asiakkaisiin ja alihankkijoihin, töiden vastaanotto ja käynnistys, painatusten hoito ja oikoluku, aikataulujen seuranta, reklamaatioiden käsittely ja arkistointi sekä kustannusarvioista, hinnoittelusta ja laskutuksesta huolehtiminen.

Kanteessa esitetyt vaatimukset

Leijola on vaatinut, että Mainostoimisto Mas Oy velvoitettaisiin suorittamaan hänelle palkkana uudenvuoden aatolta 1986 313,86 markkaa, korvauksena saamatta jääneiltä yhteensä 15 talvilomapäivältä kaikkiaan 4 911,52 markkaa, kahden lomanmääräytymisvuoden ajalta lomapalkan korotuksina yhteensä 4 180,36 markkaa, ylityökorvauksina 12 työtunnilta yhteensä 776,16 markkaa ja odotusajan palkkana kuudelta päivältä 1 759,20 markkaa, kaikki määrät korkoineen sekä korvaamaan hänen oikeudenkäyntikulunsa korkoineen.

VASTINE RAASTUVANOIKEUDESSA

Vastineen perustelut

Mainostoimisto Mas Oy on kanteeseen vastatessaan lausunut, että se oli Liiketyönantajain Keskusliiton jäsenliiton LTK:n Erityisalojen Työnantajaliiton jäsenyritys. Liitto edusti muun muassa mainostoimistoalan työnantajia.

Mainostoimistoalalla ei ollut alakohtaista työehtosopimusta. Mainostoimisto Mas Oy noudatti työnantajaliiton suosituksen ja järjestöjen välillä 23.5.1984 tehdyn pöytäkirjan mukaisesti Liiketyönantajain Keskusliittoon

myös kuuluvan Kaupan Työnantajaliiton ja Liikealan ammattiliiton välisiä työehtosopimuksia.

Liiketyönantajain Keskusliitto, Graafisen Teollisuuden Työnantajaliitto ja Suomen Kirjatyöntekijäin Liitto olivat 30.4.1980 työehtosopimuksen luontoisella pöytäkirjalla sopineet siitä, missä tapauksessa mainostoimistoalan yrityksen tuli noudattaa kirjapainoalan työehtosopimuksia. Pöytäkirjan mukaan kirjapainoalan sopimuksia noudatettiin, jos kirjapainoala muodosti yrityksessä oman toimialan ja tietyin edellytyksin myös paste-up- ja valoladontatöitä päätyönään tekevien työntekijöiden työsuhteisiin.

Tuotantoyksikkö Mas 4, jossa Leijola oli työskennellyt mainontaan liittyvissä tehtävissä, oli osa mainostoimistoa ja hoiti mainosalan toimeksiantoja ja asiakkaita, kuten muutkin yksiköt. Tuotantoyksikkö ei edustanut edellä mainitun sopimuspöytäkirjan mukaisesti kirjapainoalan toimialaa toiminnallisesti, hallinnollisesti tai taloudellisesti. Myöskään Leijola ei ollut tehnyt paste-up'eja eikä valoladontatöitä, vaan erilaisia mainontaan kuuluvia työtehtäviä.

Leijolan kanssa ei ollut missään vaiheessa sovittu kirjapainoalan työntekijöiden työehtosopimuksen noudattamisesta, eikä siihen olisi ollut perusteitakaan. Leijola oli ollut aiemmin Liikealan ammattiliiton jäsen. Hänen liittymisensä myöhemmin Suomen Kirjatyöntekijäin Liittoon ei ollut voinut vaikuttaa sovellettavaan työehtosopimukseen.

Tuotantoyksikkö Mas 4:ssä oli kaksi työntekijää, joiden työsuhteissa noudatettiin kirjapainoalan työehtosopimusta sillä perusteella, että he edellä mainitun pöytäkirjan mukaisesti tekivät yli 50 prosenttia työajastaan paste-up- ja valoladontatöitä. Lisäksi yhden työntekijän osalta oli aikanaan erikseen sovittu kirjapainoalan työehtosopimuksen noudattamisesta hänen siirryttyään kirjapainoalalta mainostoimiston palvelukseen. Nämä tapaukset eivät voineet vaikuttaa Leijolaan sovellettavaan työehtosopimukseen, eivätkä ne loukanneet Leijolan oikeuksia.

Työehtosopimuksen soveltamiseen ei vaikuttanut myöskään se, että Leijola oli tehnyt vähäisessä määrin, noin 7 prosenttia työajastaan kirjapainotoimintaa harjoittavan Masinisti Oy:n muita kuin kirjapainoalan varsinaisia työtehtäviä. Vakiintuneen tulkinnan mukaan sovellettavan työehtosopimuksen ratkaisi se, minkä toimialan työtehtäviä työntekijä teki päätehtävänään. Masinisti Oy oli mainostoimiston tytäryhtiö, joka oli perustettu lähinnä liikevaihtoverotuksellisista syistä ja joka toimi mainostoimistolta vuokraamissaan tiloissa tuotantoyksikkö Mas 4:n yhteydessä. Masinisti Oy:n palveluksessa oli ollut kaksi kirjapainoalan työntekijää, joihin oli sovellettu kirjapainoalan sopimusta.

Leijolan työsuhteeseen ei tullut soveltaa kirjapainoalan työehtosopimusta työehtosopimuslain, työsopimuslain 17 §:n eikä hänen työsopimuksensa perusteella. Kanteessa tarkoitetut kirjapainoalan työehtosopimuksissa olevat kaupan alan työehtosopimusta paremmat edut eivät koskeneet Leijolan työsuhdetta.

Mainostoimisto Mas Oy oli esittänyt pöytäkirjan neuvottelusta, joka on pidetty 30.4.1980 Liiketyönantajain Keskusliiton, Graafisen Teollisuuden Työnantajaliiton ja Suomen Kirjatyöntekijäin Liiton välillä. Pöytäkirjan mukaan Liiketyönantajain Keskusliiton jäsenyrityksissä sovellettiin kirjapainoalan työehtosopimusta siinä tapauksessa, että kirjapainotoiminta muodosti yrityksessä oman toimialansa. Edelleen pöytäkirjassa oli todettu, että mikäli kysymys oli sellaisesta yrityksen varsinaista toimialaa avustavasta toiminnasta, jossa työntekijät tekivät päätoimisesti ja siten siis vähintään 50 prosenttia työajasta muutoin kuin välittömästi luovan työn yhteydessä kirjapainoille meneviä valoladontajäljennöksiä ja paste-up'eja, tuli järjestöjen neuvotella sovellettavasta työehtosopimuksesta.

Mainostoimisto Mas Oy oli esittänyt 23.5.1984 tehdyn pöytäkirjan, joka koski Mainosrengas Oy:n palveluksessa olevien mainosalan työntekijöiden palkkausta. Pöytäkirjassa oli sovittu, että 3.5.1984 allekirjoitettuja Kaupan Työnantajaliiton ja Liiketyöntekijäin Liiton välisiä konttorityöntekijöitä koskevia työehto- ja palkkasopimuksia sovellettiin Mainosrengas Oy:n mainosalan työntekijöihin soveltuvin osin.

Vastineessa esitetyt vaatimukset

Mainostoimisto Mas Oy vaatinut kanteen hylkäämistä ja korvausta oikeudenkäyntikuluista korkoineen.

KANTAJAN VASTASELITYS RAASTUVANOIKEUDESSA

Leijola on vielä lausunut, että tuotantoyksikkö Mas 4:n konekanta oli ollut kirjapainoalan reprolaitoksen tavanomainen koneistus. Paste-up-töiden osuus oli ollut noin 60-65 prosenttia kaikista tuotantoyksikön töistä. Tuotantoyksikössä suoritetut muut työt olivat olleet graafisen alan normaaleja tuotantotehtäviä.

Mainostoimisto Mas Oy:n toimesta laaditussa tuotantoyksikkö Mas 4:ää koskevassa mainoskirjeessä mainitut ladonta, rasterointi, asemointi ja paste-up -aineiston valmistus olivat graafisen teollisuuden tuotannollisia tehtäviä.

Leijolan työtodistuksesta ilmeni, että hän oli työskennellyt tuotantoyksikön kaupallis-hallinnollisissa tehtävissä graafisena toimihenkilönä, eikä mainostyöntekijänä.

VASTAAJAN VASTASELITYS RAASTUVANOIKEUDESSA

Mainostoimisto Mas Oy on puolestaan esittänyt, että yhtiö ei ollut kirjapaino eikä reproprint-laitos. Yhtiö oli mainostoimisto, joka harjoitti mainonnan palveluiden myyntiä. Mainostoimisto Mas Oy oli Mainostoimistojen Liiton jäsen ja auktorisoitu mainostoimisto.

Tuotantoyksikkö Mas 4 oli tyypillinen mainostoimiston toiminnallinen yksikkö. Tuotantoyksikkö oli toiminut aiemmin eri työtiloissa, koska yrityksellä ei ollut ollut tarpeeksi työtiloja yhdessä paikassa. Sittemmin kaikki yksiköt olivat sijoittuneet samoihin tiloihin.

Mainostoimisto Mas Oy:llä ei ollut painokoneita. Niitä ei ollut myöskään yrityksen omistamassa Masinisti Oy:ssä. Reprokameroita ja paste-up -pöytiä yhtiöllä itsellään oli, kuten muillakin mainostoimistoilla. Alihankkijoina Mainostoimisto Mas Oy käytti reproprintlaitoksia, jos asiakkaiden tilaamat mainospalvelut sitä edellyttivät. Reproprint-laitosten toiminta, konekanta ja työntekijöiden ammattitaito olivat erilaisia kuin Mainostoimisto Mas Oy:n.

Mainostoimisto Mas Oy:ssä käytössä olevat reprokamerat olivat mainostoimistojen tavanomaisia työvälineitä. Niitä voitiin verrata valokopiokoneisiin. Jokainen mainostoimiston piirtäjä ja suunnittelija osasi käyttää reprokameroita.

Paste-up -töiden osuus tuotantoyksikkö Mas 4:ssä oli noin viidennes yksikön henkilöstön kokonaistyöajasta. Paste-up -työt olivat osa mainonnan suunnittelua ja toteutusta. Vain kahden, nykyisin enää yhden työntekijän osalta oli todettu paste-up -töiden osuuden ylittävän 50 prosenttia työajasta. Vaikka valtaosa töistä olisi ollut paste-up -töitä, se ei olisi tehnyt tuotantoyksikkö Mas 4:ää kirjapainoalan yritykseksi.

Leijola oli tehnyt tavanomaisia mainostoimistotehtäviä. Ainoastaan sellaiset mainostoimistossa työskentelevät toimihenkilöt, jotka tekivät pääosan työajastaan paste-up -tai valoladontatöitä, kuuluivat graafisen alan työehtosopimusten piiriin. Offset- ja seripainon konttorityöntekijöihin oli sovellettu graafisen alan työehtosopimusta. Yhtiön offset- ja seripaino oli kuitenkin myyty joulukuussa 1981 Julisterengas Oy:lle koneineen.

Mainostoimistoalalla ei ollut Mainostoimisto Mas Oy:tä sitovaa työehtosopimusta, sillä alan järjestäytymisen vähäisyyden vuoksi mikään työntekijäliitto ei edustanut riittävästi alan henkilöstöä. Työnantajaliitot olivat suositelleet kaupan alan työehtosopimusten noudattamista, mitä suositusta Mainostoimisto Mas Oy oli noudattanut Leijolaan ja muuhun henkilöstöön nähden. Yhtiö oli sopinut kaupan työehtosopimusten noudattamisesta Liiketyöntekijäin Liiton kanssa.

Mainostoimisto Mas Oy:n palveluksessa olevaan erääseen toimihenkilöön oli sovellettu palkkojen ja vuosilomamääräysten osalta graafisen alan työehtosopimuksia, sillä hänet oli aikanaan otettu graafiselta alalta yhtiön palvelukseen fuusiosopimuksen perusteella niin sanottuna vanhana työntekijänä. Graafisen alan vuosilomaja palkkaedut olivat niin sanottuja saavutettuja etuja, joita ei olisi voitu poistaa.

NÄYTTÖ RAASTUVANOIKEUDESSA

Asiassa on kuulusteltu todistajia. Todistajien kuulustelussa on käynyt ilmi seuraavaa:

Mainostoimisto Mas Oy on kuulustuttanut todistajana Liiketyönantajain Keskusliiton palveluksessa olevaa mainostoimistojen työnantajayhdistyksen asiamiestä. Hän on kertonut, että mainostoimistoalalla ei ollut ollut yleisesti noudatettavaa työehtosopimusta. Työntekijäpuolella ei ollut sellaista järjestöä, joka olisi ollut järjestäytyneisyydeltään riittävän kattava.

Mainostoimisto Mas Oy oli aikanaan kuulunut Osuuskunta Eka-konserniin, jossa oli sovellettu ja edelleen sovellettiin kaupan alan työehtosopimuksia. Kaupan alan työehtosopimuksia noudatettiin mainosalalla suuntaa antavina.

Graafisen alan työehtosopimusten soveltamisesta oli tehty vuonna 1980 pöytäkirja Liiketyönantajain Keskusliiton, Graafisen Teollisuuden Työnantajaliiton ja Suomen Kirjatyöntekijäin Liiton välillä. Siinä oli sovittu, että jos toimihenkilön työtehtävistä yli puolet kuului kirjapainoalan tehtäviin, häneen sovellettiin graafisen alan työehtosopimusta. Todistajan tiedossa ei kuitenkaan ollut tapauksia, joissa graafisen alan toimihenkilösopimuksia olisi sovellettu.

Todistaja oli käynyt useamman kerran tuotantoyksikkö Mas 4:ssä. Se oli tyypillinen mainostoimiston osasto. Siellä tehty työ ei poikennut mitenkään muista mainostoimistoalan töistä. Keväällä 1987 Suomen Kirjatyöntekijäin Liitto oli vaatinut Liiketyönantajain Keskusliittoa neuvottelemaan tuotantoyksikkö Mas 4:ssä työskentelevän erään toimihenkilön työehdoista, sillä häneen olisi liiton mielestä pitänyt soveltaa edellä mainitun pöytäkirjan perusteella kirjapainoalan työehtosopimusta. Itse asiassa oli ollut kysymys viidestä toimihenkilöstä, mutta Leijola ei ollut heidän joukossaan. Siinä yhteydessä ei ollut ollut puhetta siitä, että yhtiön toiminta olisi kirjapainotoimintaa eikä mainostoimintaa.

Kirjapainoalan sopimuksen soveltamisen peruste oli se, että toimihenkilöiden työtehtävistä yli 50 prosenttia oli kirjapainoalan töitä eli niin kutsuttua paste-uptyötä. Tuotantoyksikön kanssa samoissa tiloissa toimi Masinisti Oy, joka oli saman omistajan kirjapainoalan työtä tekevä yritys ja jossa oli todistajan käsityksen mukaan offset-painokoneita.

Todistajan tietämän mukaan Masinisti Oy täytti Graafisen Teollisuuden Työnantajaliiton työehtosopimuksen soveltamisen edellytykset. Yhtiö oli kirjapainoalaa edustava yritys.

Mainostoimisto Mas Oy:n nimeämänä todistajana yhtiön talousjohtaja on kertonut, että Mainostoimisto Mas Oy oli perustamisestaan asti ollut Mainostoimistojen Liiton jäsen. Todistajan käsityksen mukaan yhtiö oli tyypillinen mainostoimisto ja maan kuudenneksi tai seitsemänneksi suurin mainostoimisto. Toiminnaltaan yhtiö oli niin sanottu täyden palvelun mainostoimisto. Siellä toteutettiin asiakkaiden mainostoimeksiantoja ja tehtiin suunnittelutyötä ja mediavälitystä. Suunnittelutyössä tarvittiin normaalia mainostoimistojen välineistöä, johon kuuluivat suunnittelijoiden työvälineinä tavanomaiset piirtämisvälineistöt, piirtämispöytä ja reprokamera sekä tekstinkäsittelijöiden tekstinkäsittelylaitteet. Konttoripuolella oli normaaleja konttorikoneita, kuten laskukoneita ja atk-laitteita.

Todistajan kertoman mukaan kaikki suunnittelutyö saatettiin tehdä piirtäjän pöydällä. Paste-up oli mainostoimiston lopputuote. Työvälineet vastasivat sitä tarvetta, mitä toimeksiantojen suorittamiseen tarvittiin. Mainostoimistoissa oli yleisesti käytössä reprokameroita. Mainostoimisto Mas Oy:ssä niitä oli seitsemän. Kuiva- tai valokopiokoneet olivat alkaneet korvata reprokameroiden käyttöä, koska niissä käytettiin halvempaa materiaalia. Uusi työntekijä perehdytettiin työvälineisiin ensimmäiseksi. Piirtäjät ja piirtäjäharjoittelijat käyttivät reprokameroita. Reprokameran käyttöön perehdytetty piirtäjäoppilas saattoi käyttää reprokameraa kopion ottamiseen yhtä helposti kuin valokopiokonettakin. Uudella reprokameralla pidettiin yleensä ehkä tunnin mittainen laitteeseen perehdyttämistilaisuus.

Todistajan kertoman mukaan tuotantoyksikkö Mas 4 ei poikennut yksikkönä muista yrityksen yksiköistä. Kirjapainoalan sopimuksen soveltaminen oli ollut esillä Liiketyönantajain Keskusliiton ja Suomen Kirjatyöntekijäin Liiton välillä, kun oli esitetty kysymys siitä, oliko tuotantoyksikössä toimihenkilöitä, joihin olisi pitänyt soveltaa Graafisen Teollisuuden Työnantajaliiton ja Suomen Kirjatyöntekijäin Liiton välillä solmittua pöytäkirjaa. Pöytäkirjan mukaan sitä oli sovellettava, jos yli 50 prosenttia työntekijän työpanoksesta kohdistui Suomen Kirjatyöntekijäin Liiton työehtosopimuksen mukaisiin ammattitöihin. Pöytäkirja koski sellaisia toimialoja, jotka eivät olleet kirjapainoja. Asiaa selviteltäessä lopputuloksena oli, että tuotantoyksikössä oli kaksi työntekijää, joiden kohdalla 50 prosentin raja ylittyi. Leijola ei ollut kumpikaan heistä. Mainostoimisto Mas Oy:n painolaitokset oli myyty joulukuussa 1981.

Mainostoimisto Mas Oy muodosti todistajan mielestä kokonaisuuden, joka kuului liikealan sopimusten piiriin. Aikanaan Työehtoliitolla ja Liikealan ammattiliitolla oli ollut mainosalan markkinointialan työntekijöitä koskeva työehtosopimus, jonka perusteella yhtiössä sovellettiin liikealan palkkaehtoja ja työaikaa.

Yhtiön palveluksessa oli yksi toimihenkilö, joka oli siirtynyt vanhana työntekijänä Mainosrengas Oy:n palvelukseen silloin, kun Elannon mainososasto oli fuusioitu Mainosrengas Oy:hyn. Toimihenkilö oli säilyttänyt aikaisemmat etunsa.

Leijola oli lähinnä tuotantosihteeri. Jokaisessa tuotantoryhmässä oli yksi tai kaksi tuotantosihteeriä, jotka avustivat mainonnan tuotannossa. He olivat yhteydessä alihankkijoihin ja hoitivat työprosessin kulkua talon sisällä. He hoitivat myös laskutukseen liittyviä asioita, ottivat vastaan toimeksiantoja ja tarjouksia sekä tilasivat kirjapainosta painotuotteita. Leijola ei ollut tehnyt todistajan tietämän mukaan paste-up-töitä. Työt kulkivat suurelta osin tuotantosihteerien kautta, mutta ladonta suoritettiin Masinisti Oy:ssä. Tuotantosihteerit hoitivat reklamaatiot ja tekivät ladontaan korjauksia. Kun toimeksianto tuli mainostoimistoon, se annettiin ensin joko yhteyshenkilölle tai tuotantosihteerille. Ensimmäisessä vaiheessa tehtiin suunnittelu ja sen jälkeen piirtäjä piirsi ja teki luonnoksen, lay-out'in. Suunnittelun aikana tilattiin joko ulkopuoliselta laitokselta tai Masinisti Oy:lta ladonnat. Prosessin erääseen vaiheeseen liittyi aina alihankintaa.

Todistajan kertoman mukaan tuotantoyksikkö Mas 4:ssä oli ollut yli kymmenen työntekijää. Kaikki työntekijät eivät olleet tehneet paste-up-työtä. Leijola oli ollut työsuhteessa yksinomaan Mainostoimisto Mas Oy:hyn.

Mainostoimisto Mas Oy:n nimeämänä todistajana yhtiön tuotantoyksikkö Mas 4:n yhteysjohtaja on kertonut, että Leijola oli hoitanut tuotantoryhmän toimistotehtäviä. Leijola oli ottanut vastaan työt, pitänyt puhelimitse yhteyttä töiden antajiin, kirjoittanut työlistoja, toimittanut työn sen suorittajille, vastaanottanut työt näiltä, seurannut työn etenemistä, täyttänyt työlistoja työn päättyessä ja toimittanut ne laskutukseen yhtiön hallintopuolelle. Leijolalla oli ollut yksi oma asiakas, sillä hän oli hoitanut yhteyshenkilönä Helsingin Puhelinyhdistyksen tilauksia.

Todistajan kertoman mukaan Leijolan toiminnan suhde Masinisti Oy:hyn oli ollut samankaltainen kuin muiden tuotantosihteereiden. Hän oli yleensä tilannut tarvittaessa palvelulatomoilta ladontatöitä. Leijola oli seurannut työnkulkua edelleen asiakkaalle. Joissain tapauksissa oli ollut helpompaa käyttää muuta ulkopuolista palvelulatomoa kuin Masinisti Oy:tä.

Mainostoimisto Mas Oy:ssä oli aluksi ollut käytössä kaksi reprokameraa, mutta nykyään niitä oli jo seitsemän. Reprokameroita käyttivät useimmiten piirtäjät ja suunnittelijat. Tuotantoryhmä Mas 4:ssä suoritettiin samankaltaista suunnittelutyötä kuin muissakin ryhmissä. Eri ryhmissä oli suunnittelijat ja heillä oli avustajinaan viimeistelijä-assistentti, jota kutsuttiin peistariksi. Peistari suoritti viimeistelijänä paste-up'in valmistusta, mutta suunnittelija hoiti työn alusta loppuun asti. Tämän vuoksi peistaus- ja suunnitteluvaihetta ei voitu erotella. Todistajan arvion mukaan yksikössä mekaanista peistityötä olisi ollut noin 20 prosenttia. Todistajan kertoman mukaan tuotantoyksikkö Mas 4 harjoitti mainosratkaisujen myyntiä ja käytti reproprintlaitoksia alihankkijana. Kaikki värityöt ja paljon muitakin töitä tilattiin reproprint-laitoksilta, joissa oli tarvittava ammattitaito. Reproprint-laitoksissa oli elektronisia kuvankäsittelylaitoksia ja mahdollisuus tehdä neliväritöitä. Mainostoimistojen kamerat maksoivat noin 50 000-100 000 markkaa ja reprolaitosten kuvankäsittelylaitteet 1-3 miljoonaa markkaa. Mainostoimistoissa reprokamera oli välttämätön työväline ja siihen liittyi vahakone ja asemointi- tai valopöytä. Reprokamera oli yleinen mainostoimistoissa ja sitä voitiin verrata täysin valokopiolaitteisiin. Nykyisin mainostoimistoissa valokopiolaitteet olivat alkaneet syrjäyttää reprokameroita.

Leijolan tilalle ei ollut otettu uutta työntekijää. Hänen tekemänsä työt oli järjestetty uudella tavalla. Leijola ei ollut yrityksessä työskennellessään todistajan tietämän mukaan suorittanut peistaustöitä.

Leijolan nimeämänä todistajana on kuulusteltu Suomen Kirjatyöntekijäin Liiton entistä työehtosihteeriä, joka on kertonut, että Liiketyönantajain Keskusliitto LTK:n, Graafisen Teollisuuden Työnantajaliiton ja Suomen Kirjatyöntekijäin Liiton välillä oli tehty sopimus työehtosopimusten soveltamisesta mainostoimistotyöskentelyä koskevissa eräissä töissä.

Todistaja oli hoitanut Leijolan ja Mainostoimisto Mas Oy:n välistä erimielisyyttä vuoden verran tammikuusta 1986 alkaen. Keväällä 1987 asia oli siirtynyt liittojen välillä neuvoteltavaksi. Liiketyönantajain Keskusliitto oli ottanut asiassa yhteyttä jäsenyritykseensä Mainosrengas Oy:hyn ja jossakin vaiheessa kesällä 1987 ilmoittanut, että asia olisi selvitetty. Todistaja oli ilmoittanut Liiketyönantajain Keskusliittoon, että asia olisi kunnossa vasta siinä vaiheessa, kun Suomen Kirjatyöntekijäin Liittoon olisi toimitettu paikallinen sopimus. Suomen Kirjatyöntekijäin Liittoon ei koskaan kuitenkaan ollut toimitettu sopimusta Mainostoimisto Mas Oy:tä koskeneesta erimielisyydestä.

Todistajan kertoman mukaan työehtosopimusten soveltaminen Mainosrengas Oy:n tuotantoyksikössä oli ollut aiheena erimielisyyteen. Sekä työntekijät että Suomen Kirjatyöntekijäin Liitto olivat olleet sitä mieltä, että työ oli sellaista, johon oli sovellettava graafisen alan työehtosopimusta. Työyksikössä olevien työntekijöiden työ oli ilmoituspeistien teknistä toteuttamista, toisin sanoen sellaisen työn teknistä toteutusta, jonka toiset olivat suunnitelleet. Mainostoimisto Mas Oy oli ilmoittanut todistajalle, että kahteen työntekijään sovellettiin graafisen alan sopimusta. Suomen Kirjatyöntekijöiden Liiton mielestä graafisen alan sopimusta olisi pitänyt soveltaa koko henkilökuntaan.

Tuotantoyksikkö Mas 4:n konekanta oli tyypillistä reprolaitoksen konekantaa. Reprolaitos saattoi tehdä värityötä tai myös pelkästään mustavalkotyötä.

Todistajan mielestä Mainosrengas Oy:n esitteessä oli esitelty tyypillinen reprolaitoksen työnkuva. Tavallinen käytäntö oli, että mainostaiteilijat ja -piirtäjät piirsivät luonnoksen ja sijoittivat siihen summittaisesti kuvat, logot ja tekstin. Luonnoksen mukaan asemoija tavallisesti ladotti ensin työn latojilla, määritteli sitten asteet ja teki sijoittelun. Valmista ilmoitusta sanottiin paste-up'iksi, joka toimitettiin reprolaitoksista sanoma- ja aikakausilehtiin.

Leijola oli suorittanut Mainostoimisto Mas Oy:ssä graafisen toimihenkilön tehtäviä. Hän ei ollut ollut asemoija. Leijola oli ollut Suomen Kirjatyöntekijäin Liiton jäsen, vaikka hän oli ollut toimihenkilö. Suomen Kirjatyöntekijäin Liitolla oli myös sopimus, joka koski graafisia toimihenkilöitä, jotka työskentelivät sanomalehti- ja kirjapainoyrityksissä kaupallis-hallinnollisissa tehtävissä. Mainostoimisto Mas Oy oli ollut täysin tietoinen siitä, että kaikkiaan 7-8 työntekijää oli liittynyt Suomen Kirjatyöntekijäin Liiton jäseneksi ja vaatinut muiden osalta kirjatyöntekijöitä koskevan ja Leijolan osalta toimihenkilöitä koskevan työehtosopimuksen noudattamista.

Mainostoimistoissa oli yleisesti käytössä reprokameroita. Useissa mainostoimistoissa, joissa työntekijät tekivät töitä reprokameroilla, oli yleisesti sovellettu graafisen alan työehtosopimusta.

Leijola on kuulustuttanut todistajana vielä erään mainostoimiston offset-ohjelmoijaa, joka oli työpaikkansa pääluottamusmies ja Suomen Kirjatyöntekijäin Liiton liittoneuvoston jäsen. Vuonna 1986 liittotoimikunta oli määrännyt viiden hengen työryhmän selvittämään mainostoimistojen ja kirjapainojen yhdentymistä ja teknistä kehitystä. Todistaja oli ollut mukana tässä työryhmässä.

Todistajan lausuman mukaan tuotantoyksikkö Mas 4:n konekanta vastasi pienen reprolaitoksen, ladontafirman konekantaa. Niissä kolmessa reprolaitoksessa, joissa todistaja oli työskennellyt, ei aluksi ollut ollut värityöskentelyä, mutta yhteen niistä oli myöhemmin saatu värityöskentelymahdollisuus.

Yleensä värierottelulaitteet olivat niin kalliita, että vain varakkaimmat yritykset pystyivät niitä hankkimaan. Puhtaasti reprolaitoksessa työskenteli reprokuvaajia ja -graafeja, mutta graafisen alan tuotantolaitoksen alkuvaiheen töissä oli myös latojia. Molemmissa oli asemoijia, kuva- ja tekstiasemoijia ja offset-asemoijia. Paste-up'ien tekeminen oli paperielementtien kokoamista. Varsinainen offset-asemointi oli filmielementtien kokoamista. Molemmat olivat samanlaista työtä, mutta käytetty materiaali oli erilaista. Mainostoimisto oli ideoiva ryhmä, jossa oli erilaisia työntekijöitä: taiteellisia johtajia ja assistentteja, mainospiirtäjiä ja käsikirjoittajia. He miettivät esimerkiksi ilmoituksista, miten tuotteita kuvattiin, missä kuvattiin ja millaiset taustojen tuli olla. He kirjoittivat tekstit. Mainospiirtäjä toteutti näitä ajatuksia: piirsi piirroksia, kaavioita ja toteutti retussiruiskulla kuvaorginaaleja. Reprokuvaajan ammattikoulutus oli kaksivuotinen. Koulutukseen kuului mustavalkokuvaus ja jonkin verran nelivärityötä koulun laitteiston mahdollisuuksien mukaan. Reprokuvaajia koulutettiin myös oppisopimusteitse. Reprokuvaajan ammatti saavutettiin kolmessa vuodessa.

Leijola on lisäksi kuulustuttanut todistajana kirjaltajaa, joka oli työskennellyt Mainostoimisto Mas Oy:ssä tuotantoyksikkö Mas 4:ssä. Todistaja oli tehnyt asemointipalveluja. Todistaja oli ollut ammattinimikkeeltään piirtäjä, mutta siitä huolimatta hän oli tehnyt graafisen alan töitä. Todistaja oli tehnyt asemointityötä, koska hänelle ei ollut riittänyt piirustustyötä. Tuotantoyksikkö Mas 4:n työntekijät ja Masinisti Oy:n työntekijät olivat työskennelleet samassa huoneessa. Leijola oli hoitanut kaikkia tuotantoyksikkönsä toimintoja. Tuotantoyksikkö Mas 4:n työmäärästä teknisiä paste-up'ia oli ollut 70-75 prosenttia.

Erään kerran kun työpaikalle oli ollut tulossa liikevaihtoverotarkastus, työnantaja oli määrännyt toimitilat järjestettäväksi siten, että paste-up'it piilotettiin ja pöydille otettiin lay-out'eja ikäänkuin oltaisiin tekemässä piirrostöitä. Tuotantoyksikkö Mas 4 ei ollut tehnyt peistejä muille yksiköille.

RAASTUVANOIKEUDEN LAUSUNTOPYYNTÖ

Raastuvanoikeus on pyytänyt työtuomioistuimelta lausuntoa siitä, mitä työehtosopimusta Leijolan työsuhteessa on sovellettava.

KÄSITTELY TYÖTUOMIOISTUIMESSA

Työtuomioistuin on työtuomioistuimesta annetun lain 39 §:n nojalla varannut alussa mainituille liitoille tilaisuuden tulla asiassa kuulluiksi.

Liikealan ammattiliitto ja Kaupan Työnantajaliitto ovat yhteisessä lausunnossaan esittäneet seuraavaa:

-----------------------------------------------

1. Kaupan Työnantajaliiton ja Liikealan ammattiliiton välisten konttorityöntekijöiden työ- ja palkkaehtosopimusten soveltaminen mainostoimistojen palveluksessa oleviin työntekijöihin

Kaupan Työnantajaliiton ja Liikealan ammattiliiton välistä konttorityöntekijöiden työehtoja koskevaa työehtosopimusta sovelletaan Kaupan Työnantajaliiton tukku- tai vähittäiskauppaa harjoittavien jäsenliikkeiden, kauppaliikkeiden ja toimistojen työaikalain tarkoittamissa konttoreissa työskenteleviin työntekijöihin. Liittojen välinen palkkoja koskeva työehtosopimus puolestaan määrittelee Kaupan Työnantajaliiton jäsenliikkeiden palveluksessa olevien kauppaliikkeiden ja toimistojen tarkoittamissa toimistoissa työskentelevien konttorityöntekijäin ja -harjoittelijoiden, tukkumyyjien, siivoojien ja lähettien palkkaehdot.

Mainostoimistot eivät ole eivätkä ne voikaan olla Kaupan Työnantajaliiton jäsenyrityksiä, vaan ne kuuluvat LTK:n Erityisalojen Työnantajaliittoon. Mainostoimistojen työntekijät eivät liioin yleensä ole järjestäytyneet Liikealan ammattiliittoon.

Kaupan alan työehtosopimusta ei siten sovelleta mainostoimistojen palveluksessa oleviin työntekijöihin työehtosopimuslain eikä työsopimuslain 17 §:n perusteella.

2. Kaupan Työnantajaliiton ja Liikealan ammattiliiton välisten konttorityöntekijöiden työ- ja palkkaehtoja koskevien työehtosopimusten soveltaminen Mainostoimisto Mas Oy:n palveluksessa oleviin mainosalan työntekijöihin

Eka-konserniin kuulunut, Mainostoimisto Mas Oy:n edeltäjä, Mainosrengas Oy ja sen palveluksessa olevien mainosalan työntekijöiden Liiketyöntekijäin Liittoon kuuluva ammattiosasto Mainosväki r.y. sopivat 23.5.1984 päivätyllä pöytäkirjalla (liite) noudattavansa mainosalan työntekijöihin Kaupan Työnantajaliiton ja Liiketyöntekijäin Liiton konttorityöntekijöitä koskevia työehtosopimuksia soveltuvin osin. Työehtoliitto r.y. ja Liiketyöntekijäin Liitto r.y. hyväksyivät tuolloin tehdyn sopimuksen. Mainosrengas Oy muutettiin Mainostoimisto Mas Oy:ksi v. 1986 ja Liikealan ammattiliitto perustettiin v. 1987. Mas Oy:n mainostoimistoalan työntekijät ovat järjestäytyneet Liikealan ammattiliittoon, mutta Mainosrengas Oy:n ja Mainosväki r.y:n välistä pöytäkirjaa ei ole uusittu tai ainakaan toimitettu liitolle tiedoksi saatikka sitten hyväksyttäväksi. Kysymyksessä olevaa pöytäkirjaa sovellettiin joka tapauksessa vain yhtiön palveluksessa oleviin mainosalan työntekijöihin, mutta ei sen sijaan kirjapainollista tuotantotoimintaa harjoittavassa yksikössä työskenteleviin työntekijöihin.

3. Kaupan Työnantajaliiton ja Liikealan ammattiliiton välisten konttorityöntekijöiden työ- ja palkkaehtojen soveltaminen Maarit Leijolan työsuhteeseen

Maarit Leijola oli ollut Mainosrengas Oy:n palveluksessa 1.12.1983 lukien mainostoimistotyöntekijänä 12.3.1985 asti, jolloin hän oli siirtynyt yhtiön kirjapainotuotannollista toimintaa harjoittavaan erilliseen yksikköön Mas 4:een, josta aikaisemmin oli käytetty nimitystä Mainosrenkaan tuotantoryhmä 4.

Maarit Leijolan työsuhteeseen on yrityksen ja ammattiosaston välisen pöytäkirjan perusteella sovellettu kaupan konttorityöntekijöitä koskevia työehtosopimuksia. Näin on voitu menetelläkin 12.3.1985 asti.

-----------------------------------------------

Graafisen Teollisuuden Työnantajaliiton lausunnossa on esitetty seuraavaa:

-----------------------------------------------

Graafisen alan työehtosopimusta voidaan soveltaa Leijolaan mikäli

a) yritys, jossa hän toimii, on graafisen alan yritys taikka

b) Leijola suorittaa sellaisia tuotannollisia tehtäviä, joita on tarkoitettu Liiketyönantajan Keskusliiton, GTT:n ja Suomen Kirjatyöntekijäin Liiton solmimassa ns. paste-up-pöytäkirjassa.

Koska Leijolan tehtävät ovat kaupallishallinnollisia konttoritehtäviä, eikä häneen siten sovelleta yllä mainitun pöytäkirjan määräyksiä, allekirjoittaneiden liittojen solmima työehtosopimus voi tulla Leijolaa koskevaksi vain, jos Mainostoimisto MAS Oy:n tuotantoryhmä 4:ssä tulisi soveltaa graafisen alan työehtosopimusta.

Asiakirjoista käy ilmi, että yhteen tuotantoryhmä 4:n toimihenkilöistä sovelletaan graafisen alan sopimusta palkka- ja vuosilomamääräysten osalta. Tällä ei kuitenkaan ole vaikutusta Leijolaan sovellettavaan sopimukseen, koska mainitun toimihenkilön siirtyessä graafiselta alalta Mainostoimisto MAS Oy:öön hän kanssaan sovittiin, että hän säilyttäisi entiset palkka- ja lomaetunsa.

Tuotantoryhmä 4:n kanssa samoissa tiloissa toimii Mainostoimisto MAS Oy:n tytäryhtiö Masinisti Oy, joka on graafisen alan yritys. Työnantajan mukaan Leijolan tehtävissä noin 7 prosenttia on ollut Masinisti Oy:n töitä. Jos tehtäväosuus olisi yli puolet, sovellettava tes olisi ilmeisimmin graafisen alan toimiehtosopimus. Työn jakautuminen Masinisti Oy:n ja tuotantoryhmä 4:n kesken on kuitenkin näyttökysymys, mihin tässä lausunnossa ei voida ottaa kantaa.

Liittomme on tämän lausunnon valmistelun yhteydessä keskustellut Suomen Kirjatyöntekijäin Liiton edustajien kanssa kiistan kohteena olevasta asiasta.

Liittojen välillä ei ole saavutettu yksimielisyyttä niistä johtopäätöksistä, joita edelläkuvatuista periaatteista olisi tässä yksittäisessä tapauksessa tehtävä.

Liittomme käsityksen mukaan Mainostoimisto MAS Oy:n tuotantoryhmä 4:n laitteisto ja toiminta ei ainakaan siinä määrin poikkea normaalista mainostoimistoalan laitteistosta ja tehtäväkuvasta, että yrityskokonaisuus huomioon ottaen olisi perusteltua poiketa teollisuuslinja-periaatteen soveltamisesta muutoin kuin LTK/GTT/SKL-pöytäkirjassa mainitun tuotannollisen työn osalta. Koska Leijola ei tee tuotannollista työtä eikä tuotantoyksikkö 4 osana yrityskokonaisuutta ilmeisesti muodosta erillistä painolaitosta, ei graafisen alan toimihenkilösopimusten yleissitovuus käsityksemme mukaan ulotu Mainostoimisto MAS Oy:öön.

-----------------------------------------------

Suomen Kirjatyöntekijäin Liitto/Graafiset Toimihenkilöt on työtuomioistuimelle toimittamassaan lausunnossa puolestaan käsityksenään esittänyt muun muassa seuraavaa:

-----------------------------------------------

Yleistä Liittomme ja Graafisen Teollisuuden Työnantajaliiton (GTT) välillä ei ole päädytty yksimieliseen kannanottoon lausuntopyynnön kohteena olevassa asiassa.

Liittojen välinen erimielisyys koskee työtuomioistuimen saatekirjelmän liitteenä olevasta prosessia koskevasta yhteenvedosta - ja muusta jutun fakta/näyttörekvisiitasta - tehtäviä johtopäätöksiä liittomme ja GTT:n välisen ns. graafisia toimihenkilöitä koskevan työehtosopimuksen (SKL/GT/GTT-TES) soveltuvuudesta Maaret Irmeli Leijolan työsuhteen vähimmäisehtojen määrittäjänä.

Normisto Tapaukseen sovellettavasta normistosta liitot ovat sen sijaan periaatteessa yhtä mieltä.

-----------------------------------------------

Yhdymme siten GTT:n lausunnon kohdassa a) esitettyyn toteamukseen.

-----------------------------------------------

Oikeudenkäyntiaineisto/johtopäätös Työtuomioistuimen lausuntopyynnön liitteenä olevan yhteenvedon samoin kuin muun oikeudenkäyntiaineiston perusteella liittomme on päätynyt päinvastaiseen johtopäätökseen kuin GTT.

Mainostoimisto MAS Oy:n tuotantoryhmä 4/MAS 4 kohdalla on kysymys ns. paste-up-pöytäkirjan 2 §:n soveltamispiiriin kuuluvasta GTT:n terminologiaa käyttäen "yrityskokonaisuudesta" (- johon sitä paitsi, kuten kantaja raastuvanoikeudessa on esittänyt on sovellettava työaikalakia (TAL) eikä kauppaliikkeiden ja toimistojen työaikalakia (KTAL).

-----------------------------------------------

Yhteenvedonomaisesti toteamme tässä vaiheessa raastuvanoikeudessa kertyneen oikeudenkäyntiaineiston osoittavan

- että MAS 4 on asemontipalveluja ulkopuolisille asiakkaille tarjoava reprolaitos, jonka laitteisto vastaa pienen reprolaitoksen laitteistoa. Työnantajan esittämä reprolaitoksen määritelmä (kalliit koneet/värityömahdollisuus - eli ns. Kivirantaesimerkki/RO:n ptk 28/12-88 2 §:n liite 1398) on osoitettu virheelliseksi. Edelleen kantaja on raastuvanoikeudessa selvittänyt

- "luovan ja teknisen" paste-up'in välisen eron (erityisesti todistaja Kuoppa-aho) - jota voidaan määritellä myös mainossuunnittelijan ja asemoijan suorittaman suunnittelun väliseksi eroksi. Onhan työnantaja pyrkinyt antamaan kuvan, jonka mukaan graafisen alan asemoijalle ammattitaidon perusteella ja käytännössä usein kuuluva normaali suunnittelufunktio olisi "luovaa mainossuunnittelua". Edelleen on raastuvanoikeudessa selvitetty

- että MAS 4:n tuotantoryhmän koko työmäärästä varovaisen arvion mukaan teknistä paste-upia oli noin 70-75 % ja että työnantajan omassa esitteessä mainosalan nimikkeistöä on kauttaaltaan harhaanjohtavasti käytetty työntekijöistä, jotka todellisuudessa olivat teknistä paste-up'ia valmistavia asemoijia.

= = = = = =

-----------------------------------------------

Esitetty selvitys osoittaa mielestämme yksiselitteisesti, että MAS 4 tuotantoyksikköön on ns. paste-up-pöytäkirjan nojalla sovellettava (työntekijöiden osalta SKL/GTT-TES) ja yksinomaan kysymyksessä olevan tuotantoyksikön kaupallis-hallinnollisia tehtäviä 12.3.1985 alkaen työsuhteensa päättymiseen saakka suorittaneeseen Maaret Irmeli Leijolaan SKL/GT/GTT-TES:sta.

Toteamme lopuksi olettamuksena, että työnantajan motiivit harhaanjohtavan kuvan (mainosalan nimikkeistön harhaanjohtava käyttö ym.) saattavat paitsi työvoimakustannuksiin perustua myös liikevaihtoverooikeudellisiin näkökohtiin.

Työehtosopimusoikeudellista relevanssia tällaisilla seikoilla ei kuitenkaan ole.

GTT:n lausunnossa olevan TSL 17 §:n 1 momentin tarkoittaman yleissitovuuden ulottuvuutta koskevan lausuman johdosta toteamme tässä yhteydessä, että mainostoimisto kuuluu palveluelinkeinoihin.

Palveluelinkeinossa yleissitovuuden lähtökohtana on työntekijän ammatti. Maaret Irmeli Leijola on graafinen toimihenkilö. Viittaamme myös työsuhteen säännöstelylähteiden etusijajärjestykseen ja työoikeudelliseen edullisemmuussäännöstöön.

-----------------------------------------------

TYÖTUOMIOISTUIMEN LAUSUNTO

Työtuomioistuin on päättänyt antaa asiassa seuraavan lausunnon:

Mainostoimisto Mas Oy on LTK:n Erityisalojen Työnantajaliiton jäsen. Työehtosopimuslain 4 §:n 1 momentin 3 kohdan mukaan työnantaja, joka on työehtosopimuksen tehneen työnantajaliiton jäsen, on sidottu työnantajaliiton tekemään asianomaisen alan työehtosopimukseen sen voimassa ollessa. LTK:n Erityisalojen Työnantajaliitto ei ole tehnyt minkään työntekijä- tai toimihenkilöliiton kanssa työehtosopimusta, jota olisi mahdollista soveltaa mainosalan konttorityöntekijöihin.

Mainostoimisto Mas Oy:n edeltäjä Mainosrengas Oy on kuulunut jäsenenä Työehtoliittoon. Työehtoliitto ja Suomen Kirjatyöntekijäin Liitto ovat 1.2.1980 sopineet, että Mainosrengas Oy:n palveluksessa oleviin offset- ja seripainolaitoksen konttorityöntekijöihin sovelletaan graafisen alan toimihenkilöitä koskevaa työehtosopimusta. Kun Mainosrengas Oy on selvityksen mukaan jo vuonna 1981 luopunut painolaitoksesta, puheena olevalla työehtosopimuksella ei ole merkitystä lausunnon antamisen kannalta.

Mainosrengas Oy ja Liiketyöntekijäin Liiton alayhdistys Mainosväki r.y. ovat 23.4.1984 liiton ja myös Työehtoliiton hyväksymisen perusteella sopineet, että Kaupan Työnantajaliiton ja Liiketyöntekijäin Liiton välisiä konttorityöntekijöitä koskevia työehtosopimuksia sovelletaan Mainosrengas Oy:n mainosalan työntekijöiden työsuhteissa. Sopimus on koskenut liittojen välillä 3.5.1984 allekirjoitettujen työehto- ja palkkasopimusten soveltamista, mutta sitä ei selvityksen mukaan ole uudella sopimuksella ulotettu koskemaan liittojen välillä myöhemmin tehtyjä vastaavia työehto- ja palkkasopimuksia.

Kaupan Työnantajaliitto ja Liikealan ammattiliitto ovat yhteisessä lausunnossaan katsoneet, että Mainosrengas Oy:n velvollisuus noudattaa Helsingin raastuvanoikeudessa vireillä olevassa riita-asiassa kantajana olevan Maaret Irmeli Leijolan työsuhteessa puheena olevien työehto- ja palkkasopimuksen ehtoja olisi lakannut 12.3.1985, jolloin Leijola on siirtynyt uusiin tehtäviin yhtiössä.

Kun Mainosrengas Oy on edellä mainitun 23.4.1984 tehdyn, työehtosopimuksena pidettävän sopimuksen nojalla tullut sidotuksi mainosalan työntekijöiden kohdalta kaupan alan konttorityöntekijöitä koskeviin työehto- ja palkkasopimuksiin, eikä yhtiön ole näytetty olleen työehtosopimuslaissa tarkoitetulla tavalla sidottu mihinkään muuhun työehtosopimukseen, Mainosrengas Oy on työtuomioistuimen käsityksen mukaan ollut velvollinen soveltamaan Leijolan konttorityötä koskeneessa työsuhteessa mainittuja 3.5.1984 allekirjoitettuja työehto- ja palkkasopimuksen määräyksiä niiden koko voimassaoloajan.

Kaupan Työnantajaliitto ja Liikealan ammattiliitto ovat työtuomioistuimelle antamassaan lausunnossa todenneet, etteivät mainostoimistot eivätkä mainosalan yritykset ylimalkaan voi olla Kaupan Työnantajaliiton jäseniä. Kaupan alan konttorityöntekijöitä koskevat työehto- ja palkkasopimukset eivät siitä syystä ole mainosalalla työehtosopimuslain tai työsopimuslain 17 §:ssä tarkoitetun yleissitovuuden nojalla työnantajia sitovia työehtosopimuksia.

Työtuomioistuimella ei ole syytä poiketa tästä liittojen yksimielisestä käsityksestä. Lausuntonaan tältä osin työtuomioistuin katsoo, että kaupan alan työehtosopimuksia ei voida pitää sellaisina alan työehtosopimuksina, joita Mainostoimisto Mas Oy olisi Leijolan työsuhteessa yleissitovuuden perusteella velvollinen noudattamaan.

Paikallaan on todeta, että vaikka mainosalalla ei ole työnantajia työehtosopimuksen tai työsopimuslain 17 §:n mukaan sitovia työehtosopimuksia, estettä ei ole sille, että mainosalan työnantaja työntekijän kanssa tekemässään työsopimuksessa tai työntekijöitä edustavan yhdistyksen kanssa tehdyssä työehtosopimuksessa sopii kaupan alan työehtosopimusten ehtojen noudattamisesta, kuten edellä kerrotuin tavoin on tehty Mainosrengas Oy:n konttorityöntekijöitä koskevassa 23.4.1984 päivätyssä sopimuksessa.

Helsingin raastuvanoikeudessa vireillä olevassa riita-asiassa on kysymys siitä, onko Leijolan työsuhteessa yleissitovuuden nojalla noudatettava graafisen alan toimihenkilöitä koskevaa, Graafisen Teollisuuden Työnantajaliiton sekä Suomen Kirjatyöntekijäin Liiton/Graafisten Toimihenkilöiden välistä työehtosopimusta.

Mainostoimisto Mas Oy ja sen edeltäjä Mainosrengas Oy ovat kaupparekisteriin tehtyjen merkintöjen mukaan toimialoiltaan mainostoimistoalan yrityksiä.

Graafisen alan toimihenkilöitä koskevaa työehtosopimusta sen soveltamisalaa koskevan määräyksen mukaan noudatetaan koulutuksesta riippumatta Graafisen Teollisuuden Työnantajaliiton jäsenyritysten palveluksessa oleviin toimihenkilöihin, jotka työskentelevät kaupallishallinnollisissa konttori- ja toimihenkilötehtävissä eräin poikkeuksin. Sopimuksen mukaan ylärajanvetoa ja soveltamisalaa määrättäessä otetaan huomioon graafisen alan erilaiset yritysorganisaatiot ja toimet.

Työehtosopimuksessa ei ole tarkemmin määritelty graafisen alan sisältöä, vaan se on jäänyt riippumaan jäsenyydestä Graafisen Teollisuuden Työnantajaliitossa. Työehtosopimusta sovellettaessa graafisella alalla on ymmärrettävä sellaista toimintaa, jota harjoittava yritys voi kuulua liiton jäsenyyteen. Esitetyn selvityksen mukaan mainostoimistoja ei sinänsä ole pidetty graafisen alan yrityksinä, eivätkä ne ole olleet Graafisen Teollisuuden Työnantajaliiton jäseniä.

Perinteisesti graafisen alan työt ovat liittyneet lähinnä kirjapaino- ja muuhun kustannustoimintaan. Graafisen Teollisuuden Työnantajaliiton ilmoituksen mukaan osa mainosalalla tehtävistä töistä on rinnakkaisia graafisessa teollisuudessa käytettävien tuotantomenetelmien kanssa. Viime aikoina tapahtunut tekninen kehitys on lisännyt näillä aloilla noudatettavien työtapojen ja -menetelmien yhdenmukaisuutta.

Konttori- ja toimistotehtäviä suorittavien toimihenkilöiden työt eivät yleensä eri aloilla poikkea kovin olennaisesti toisistaan. Heidän kohdallaan sovellettavan työehtosopimuksen määräytyminen näyttäisi olevan yleensä tehtävissä vain yrityksen tai sen jonkin itsenäisen osan toimialan perusteella.

Graafisen alan toimihenkilöitä koskevan työehtosopimuksen noudattaminen Leijolan työsuhteessa siten edellyttää, että se tuotantoyksikkö, jossa Leijola on työskennellyt työsuhteensa päättymiseen saakka, muodostaisi yhtiössä oman itsenäisen graafiseen teollisuuteen luettavan toimialan.

Liiketyönantajain Keskusliitto, Graafisen Teollisuuden Työnantajaliitto ja Suomen Kirjatyöntekijäin Liitto ovat 30.4.1980 tekemällään pöytäkirjallaan todenneet, että keskusliiton jäsenyrityksissä sovelletaan kirjapainoalan työehtosopimusta siinä tapauksessa, että kirjapainotoiminta muodostaa yrityksessä oman toimialansa. Pöytäkirjassa on lisäksi sovittu siitä, että jos kysymys on sellaisesta yrityksen varsinaista toimialaa avustavasta toiminnasta, jossa suoritusportaalla tietyt työntekijät tekevät päätoimisesti ja siis vähintään puolet työajastaan muutoin kuin välittömästi luovan työn yhteydessä kirjapainoille meneviä valoladontajäljennöksiä ja paste up'eja, järjestöjen kesken neuvotellaan ennen muihin toimenpiteisiin ryhtymistä tapaukseen sovellettavasta työehtosopimuksesta. Tuollaisia neuvotteluja ei ole näytetty käydyn Leijolan töistä Mainostoimisto Mas Oy:n tuotantoyksikössä.

Graafisen Teollisuuden Työnantajaliitto ja Suomen Kirjatyöntekijäin Liitto/Graafiset Toimihenkilöt ovat työtuomioistuimessa olleet yhtä mieltä siitä, että edellä mainittu pöytäkirja ei sellaisenaan koske toimihenkilöitä, vaan ainoastaan siinä tarkoitettua työtä suorittavia työntekijäasemassa olevia työntekijöitä.

Työtuomioistuin on antanut lausunnon n:o 172/1983 asiassa, jossa on ollut kysymys pääasiassa musiikkialan tukku- ja vähittäiskauppaa harjoittavan yhtiön palveluksessa olevien, kustannustoimintaan liittyvissä tehtävissä työskentelevien työntekijöiden työsuhteissa