21.4.1988

Kanteen perustelut

Suomen Työnantajain Keskusliitto on Toimihenkilö- ja Virkamiesjärjestöjen Keskusliitto TVK:ta ja Suomen Teollisuustoimihenkilöiden Liittoa vastaan ajamassaan

kanteessa lausunut, että neuvoteltaessa työehtosopimuksista talvella 1986 Toimihenkilö- ja Virkamiesjärjestöjen Keskusliitto TVK ja Suomen Teollisuustoimihenkilöiden Liitto olivat vaatineet työajan yleistä lyhentämistä keskimäärin 35 viikkotuntiin. Vaatimus oli koskenut kaikkia työaikamuotoja ja työaikoja, esimerkiksi 37,5 -tuntista työviikkoa tekeviä. Vaatimus oli torjuttu ja sen sijasta sovittu työajan lyhentämisestä 25.3.1986 tehdystä sopimuksesta ilmenevällä tavalla. Työaikaa oli sovittu lyhennettäväksi sopimuksen 1 kohdan mukaisesti.

Toimihenkilö- ja Virkamiesjärjestöjen Keskusliitto TVK ja Suomen Teollisuustoimihenkilöiden Liitto olivat ilmoittaneet aloittavansa lakon 14.4.1988 kello 12, jolleivät liittojen ja Suomen Työnantajain Keskusliiton välillä uudesta yleissopimuksesta käydyt neuvottelut sitä ennen johtaisi toimihenkilöliittoja tyydyttävään tulokseen.

Toimihenkilöliitot olivat pyrkineet painostamaan lakolla Suomen Työnantajain Keskusliittoa uuden yleissopimuksen solmimiseksi. Uuteen sopimukseen liitot olivat vaatineet otettavaksi määräyksiä muun muassa työajan lyhentämisestä. Liitot olivat uudistaneet vaatimuksensa myös valtakunnansovittelijan johdolla 5.4.1988 aloitetuissa neuvotteluissa. Lakkouhkaus oli koskenut 30.3.1988 päivätyn työtaisteluilmoituksen liitteessä mainittuja Suomen Työnantajain Keskusliiton jäsenyrityksiä.

Suomen Työnantajain Keskusliitto oli todennut toimihenkilöliitoille, että työajan lyhentämisestä oli voimassa oleva sopimus ja että työajan lyhentämisen vaatiminen työtaistelulla uhaten oli työrauhavelvollisuuden vastaista.

Työajan lyhentämisestä ja muista työaikakysymyksiä koskevista järjestelyistä oli sovittu vuoden 1990 loppuun asti. Työtaistelu-uhkauksella tuetuilla vaatimuksilla oli pyritty muuttamaan työehtosopimuksena voimassa olevaa työaikasopimusta. Työtaistelu-uhkaus oli kohdistunut työehtosopimukseen kokonaisuudessaan.

Kanteessa esitetyt vaatimukset

Suomen Työnantajain Keskusliitto on vaatinut Toimihenkilö- ja Virkamiesjärjestöjen Keskusliitto TVK:n ja Suomen Teollisuustoimihenkilöiden Liiton tuomitsemista työehtosopimuslain 8 ja 9 §:n perusteella työrauhavelvollisuuden rikkomisesta hyvityssakkoon.

Vastineen perustelut

Suomen Teollisuustoimihenkilöiden Liitto on lausunut, että työajan lyhentäminen oli ollut palkansaajapuolella niin sanottu pitkän aikavälin tavoite. Palkansaajat olivat perustelleet työajan lyhentämisvaatimuksia lähinnä työllisyysnäkökohdilla ja työsuojelullisilla näkökohdilla. Työajan lyhentäminen oli toteutettu tulopoliittisten kokonaisratkaisujen kautta.

Tultaessa 1980-luvulle työajan lyhentämisratkaisut olivat kohdistuneet lähinnä vuorotyössä ja myös pidemmissä työaikamuodoissa työskenteleviin vastakohtana sille, että 1970-luvulla työajan lyhentäminen oli kohdistunut palkansaajiin pääsääntöisesti siitä riippumatta, missä työaikamuodoissa he työskentelivät.

Suomen Teollisuustoimihenkilöiden Liiton jäsenistä valtaosa työskenteli säännöllisessä päivätyössä. Noin 90 prosentilla työaika oli 7,5 tuntia päivässä ja 37,5 tuntia viikossa. Vain noin 10 prosenttia jäsenistä työskenteli 8 tuntia päivässä ja 40 tuntia viikossa tai erilaisissa vuorotyöaikamuodoissa.

Niin sanotut työajan lyhentämisvapaat olivat koskeneet vain alle 10 prosenttia liiton jäsenistä. Lyhentämisvapaita koskeva järjestelmä oli kuitenkin aiheuttanut käytännön ongelmia, kuten esimerkiksi sisäänteot ja lomautusuhat.

Talven 1986 työehtosopimusneuvotteluissa kaikkien palkansaajakeskusjärjestöjen tavoitteena oli ollut pitkän aikavälin lyhentämisohjelmasta sopiminen. Toimihenkilöja Virkamiesjärjestöjen Keskusliitto TVK:n neuvottelutavoitteissa oli ollut yleinen vaatimus siirtymisestä 35 viikkotuntiin. Suomen Teollisuustoimihenkilöiden Liiton tavoitteissa asia oli kirjoitettu neuvotteluesityksen kansilehdelle. Jo käytetystä sanamuodosta oli pääteltävissä, että kysymyksessä oli ollut lähinnä halu yhtyä keskusliiton esittämään tulopoliittiseen kokonaisratkaisuun tähtäävään työajan lyhentämisohjelmaan.

Työajan lyhentämistä koskevasta sopimuksesta ilmeni, että niissä työaikamuodoissa, joissa säännöllinen työaika oli 40 tuntia viikossa, työajan lyhennyksen toteuttamistapa ja -ohjelma oli sovittu vuoden 1990 loppuun asti. Muiden kuin sopimuksessa nimenomaisesti todettujen työaikamuotojen, kuten esimerkiksi 37,5 viikkotuntia käsittävän osalta, työajan lyhentämisohjelma oli jäänyt sopimatta.

Suomen Teollisuustoimihenkilöiden Liiton työtaistelu-uhkaus oli annettu sen johdosta, että asianosaisliittojen väliset neuvottelut uuden yleissopimuksen solmimiseksi eivät olleet edistyneet jäsenistöä tyydyttävällä tavalla sopimuksettoman kauden kestettyä jo kuukauden. Neuvotteluissa liitto ei ollut esittänyt mitään muutoksia voimassa olevaan työaikasopimukseen jo sovittujen työaikamuotojen osalta. Valtakunnansovittelijan johdolla 5.4.1988 aloitetuissa neuvotteluissa liitto oli korostanut tätä seikkaa.

Työajan lyhentämissopimuksen kohdissa 2.1 ja 2.2 oli tarkoin rajoitettu ne työaikamuodot, joita sopimuksen tarkoittama työajan lyhennys koski. Suomen Teollisuustoimihenkilöiden Liiton työajan lyhennystavoitteissa oli todettu, että 40 tuntia viikossa tekevien työajan lyhentämisohjelma oli jo sovittu. Liitto ei ollut valtakunnansovittelijan johdolla aloitetuissa neuvotteluissa esittänyt vaatimuksia 40 viikkotuntia tekevien eikä muidenkaan työajan lyhentämissopimuksen 1 kohdassa tarkoitetuissa työaikamuodoissa olevien toimihenkilöiden työajan lyhentämiseksi. Myöskään ei ollut vaadittu vuorotyöaikojen lyhentämistä. Asianosaisliittojen välisissä neuvotteluissa Suomen Teollisuustoimihenkilöiden Liitto oli korostanut samoja asioita ja todennut, että vuorotyön osalta työajan lyhennyksen toteuttamistavaksi oli sovittu tietty ratkaisumenettely. Kantajaliitto ei ollut kuitenkaan neuvotteluissa suostunut keskustelemaan työajan lyhentämisestä.

Ottaen huomioon työajan lyhentämisessä jo tapahtuneen kehityksen ja yleisesti tiedossa olevan palkansaajapuolen yhteisen tavoitteen keskimäärin 35 viikkotyötuntiin pääsemiseksi kaikissa työaikamuodoissa kantajaliiton oli täytynyt sopimusta tehtäessä ymmärtää, että sopimuksessa on sen sanamuodon mukaisesti ratkaistu vain sopimuksen 1 kohdassa tarkoitettujen työaikamuotojen lyhennysohjelma ja voimassaolo vuoden 1990 loppuun asti. Myös yleissopimusta koskevissa neuvotteluissa käyty keskustelu osoitti, että kantajaliiton oli täytynyt ymmärtää, että työajan lyhentämissopimus oli vain osaratkaisu ja että muiden kuin sopimuksessa nimenomaisesti mainittujen työaikamuotojen osalta työajan lyhennys oli jäänyt tuolloin sopimatta.

Vastineessa esitetyt vaatimukset

Suomen Teollisuustoimihenkilöiden Liitto on vaatinut kanteen hylkäämistä.

TOIMIHENKILÖ- JA VIRKAMIESJÄRJESTÖJEN KESKUSLIITTO TVK:N VASTINE

Vastineen perustelut

Toimihenkilö- ja Virkamiesjärjestöjen Keskusliitto TVK on yhtynyt Suomen Teollisuustoimihenkilöiden Liiton vastineessa esitettyyn. Keskusliitto on omalta kohdaltaan lisäksi lausunut, että neuvoteltaessa vuonna 1986 tulopoliittisesta kokonaisratkaisusta sen tavoitteena oli ollut aikaansaada sitova pitkäaikainen puitesopimus, jonka mukaisesti työaikaa olisi lyhennetty ensisijaisesti lyhentämällä vuorokautista työaikaa vuosittain puolen ja puolentoista viikkotunnin väliltä seuraten kilpailijamaiden menettelyä siten, että keskimääräinen viikottainen työaika lyhenisi 35 tuntiin vuoteen 1993 mennessä. Tavoite ei ollut toteutunut.

Kevään 1986 neuvottelut olivat johtaneet 3.3.1986 solmittuun ja 19.3.1986 allekirjoitettuun tulopoliittiseen kokonaisratkaisuun, jossa olivat olleet mukana muun muassa Suomen Työnantajain Keskusliitto ja Toimihenkilöja Virkamiesjärjestöjen Keskusliitto TVK. Kokonaisratkaisuun oli liittynyt myös työaikaa koskeva sopimus, joka oli tullut työajan lyhentämisen osalta asteittain voimaan 1.1.1987 ja 1.1.1988 alkaen. Toimihenkilö- ja Virkamiesjärjestöjen Keskusliitto TVK ei keskusjärjestönä siten ollut sopinut työaikakysymyksistä sopimuskautta pitemmäksi ajaksi. Suomen Teollisuustoimihenkilöiden Liitto ei ollut irtisanoutunut mainitusta sopimuksesta Toimihenkilö- ja Virkamiesjärjestöjen Keskusliitto TVK:n hallituksen asettamassa määräajassa.

Toimihenkilö- ja Virkamiesjärjestöjen Keskusliitto TVK oli Suomen Teollisuustoimihenkilöiden Liiton ja Suomen Työnantajain Keskusliiton välisen yleissopimuksen allekirjoittajajärjestö. Sopimukseen osallisena liitto oli myös tehnyt työriitojen sovittelusta annetun lain mukaisen ilmoituksen valtakunnansovittelijalle työnseisauksen aloittamisesta 14.4.1988 kello 12, ellei sitä ennen olisi päästy asianosaisliittojen välillä sovintoon. Tämä oli perustunut kuitenkin sopimusteknisiin seikkoihin. Keskusliiton ja sen jäsenliiton välisen työnjaon perusteella Suomen Teollisuustoimihenkilöiden Liitto hoiti täysin itsenäisesti oman alueensa työehtosopimustoiminnan tavoitteenasetteluineen. Toimihenkilöja Virkamiesjärjestöjen Keskusliitto TVK oli yleissopimuksen osallisena siitä syystä, että Suomen Työnantajain Keskusliitto kävi keskitetysti yleissopimuksen soveltamisalaa koskevat sopimusneuvottelut koko teollisuuden osalta eikä halunnut keskusliittona sopia yleissopimuksesta pelkästään yhden Toimihenkilö- ja Virkamiesjärjestöjen Keskusliitto TVK:n jäsenliiton kanssa.

Vastineessa esitetyt vaatimukset

Toimihenkilö- ja Virkamiesjärjestöjen Keskusliitto TVK on vaatinut kanteen hylkäämistä.

Perustelut

Keskusliittojen ja Suomen Teollisuustoimihenkilöiden Liiton välillä on 25.3.1986 solmittu sopimus työajan lyhentämisestä ja muista työaikakysymyksiä koskevista järjestelyistä. Sopimus on sovittu olemaan voimassa vuoden 1990 loppuun asti.

Sopimuksen pääasiallisimman sisällön muodostaa työajan lyhentämistä koskeva menettely niissä työaikamuodoissa, joissa säännöllinen työaika on 40 tuntia viikossa. Sopimuksessa on sovittu 40-tuntisen viikkotyöajan lyhentämisen toteuttamistavasta ja lyhennysten määristä. Tuollaista työaikaa lyhennetään vuosina 1987 - 1989 kunakin vuotena 16 tuntia ja vuonna 1990 20 tuntia.

Muiden työaikamuotojen osalta on sovittu, että jos työaika edellä selostetun menettelyn seurauksena tulee lyhyemmäksi kuin niissä työaikamuodoissa, joissa työaika on sopimuksen tekohetkellä lyhyempi, lyhennetään työaikaa siihen määrään, johon 40-tuntisen viikkotyöajan lyhentäminen sopimuksen mukaan johtaa. Esimerkkinä muista työaikamuodoista on mainittu nimenomaan keskeytyvä 3vuorotyö. Osapuolet ovat sitoutuneet sopimaan tällaisessa tilanteessa erikseen työajan lyhentämisestä puheena olevissa työaikamuodoissa. Sen varalta, että liitot eivät pääsisi asiasta yhteisymmärrykseen, on sovittu 28.3.1984 tehdyn tulopoliittisen kokonaisratkaisun edellyttämän menettelyn noudattamisesta.

Ennen puheena olevan sopimuksen solmimista toimihenkilöliitot ovat esittäneet vaatimuksia työajan yleisestä lyhentämisestä 35 tuntiin viikossa. Sen jälkeen on työmarkkinoilla ennen työajan lyhentämistä koskevan sopimuksen tekemistä sovittu tulopoliittisiksi kokonaisratkaisuiksi kutsutuilla sopimuksilla työajan lyhentämisestä ensisijaisesti 40 tunnin viikkotyöaikaa tekevien kohdalta kuitenkin niin, että tuossa työaikamuodossa tapahtuvat työajan lyhentämiset vaikuttaisivat myös sitä lyhyempää työaikaa supistavasti, jos se muutoin jäisi pitemmäksi kuin lyhennyksen kohteena oleva työaika. Sen sijaan tulopoliittisissa kokonaisratkaisuissa ei ole sovittu yleisesti työajan lyhentämisestä sellaisissa työaikamuodoissa, joissa viikkotyöaika on ollut 37,5 tuntia.

Kanteen perusteena olevaan sopimukseen on kerrotuin tavoin otettu määräyksiä työajan lyhentämisestä muissakin kuin 40-tuntisen työviikon käsittävissä työaikamuodoissa. Näiden määräyksien sisältöä on työtuomioistuimen mielestä tulkittava ottamalla huomioon se tulopoliittisista kokonaisratkaisuista ilmenevä periaate, että työajan yleinen lyhentäminen on tarkoitettu asteittain eteneväksi pisimmistä työajoista alkaen. Kanteen perusteena olevalla sopimuksella liittojen on katsottava samalla myös sopineen siitä, miten työaikaa tuollaisissa työaikamuodoissa lyhennetään sopimuksen voimassaoloaikana. Tämän mukaisesti työajan lyhentäminen muissa työaikamuodoissa edellyttää sovittujen edellytysten täyttymistä sopimuskautena. Sopimuksen sanamuodon mukaan tuollaiseksi edellytykseksi on sovittu, että 40 tuntia viikossa lyhyempää työaikaa tekevien toimihenkilöiden työaikaa supistetaan ainoastaan sitä mukaa kuin pitempää työaikaa noudattavien työaika sen saavuttaa.

Tätä käsitystä tukee osaltaan se, että sopimukseen otetut määräykset muista työaikajärjestelyistä näyttävät koskevan selvästi myös muitakin kuin 40-tuntista viikkotyöaikaa tekeviä toimihenkilöitä.

Asianosaisliitot ovat yhtä mieltä siitä, että työajan lyhentämistä koskevassa, kanteen perusteena olevassa sopimuksessa sovittu 40-tuntisen työajan lyhentämisen toteuttaminen merkitsee työajan supistumista vuositasolla keskimäärin noin 38 viikkotunnin vaiheille vuoden 1990 loppuun mennessä. Sopimuksen määräykset eivät siten johtaisi työajan lyhenemiseen 37,5 viikkotuntia tekevien kohdalla.

Toimihenkilö- ja Virkamiesjärjestöjen Keskusliitto TVK on 8.12.1987 päivätyssä asiakirjassa esittänyt tavoitteensa kuluvan vuoden työ- ja virkaehtosopimusneuvotteluja varten. Työajan lyhentämisen osalta asiakirjassa on asetettu yleisiä tavoitteita työajan lyhentämisen aikataulun nopeuttamisesta ja jatkamisesta sopimisesta.

Suomen Teollisuustoimihenkilöiden Liitto on laatinut vastaavanlaisen asiakirjan tavoitteistaan. Siihen sisältyvän työaikoja koskevan liitteen mukaan yleiseksi tavoitteeksi on asetettu työajan lyhentäminen pitemmän ajan kuluessa keskimäärin 35 tuntiin. Liitteessä on todettu 40 tunnin työaikaa tekevien toimihenkilöiden kohdalla työajan lyhentäminen jo sovituksi, mutta esitetty työaikaa lyhennettäväksi 37,5 tuntia viikossa sekä 2- ja 3-vuorotyötä tekevien toimihenkilöiden kohdalta asiakirjassa ilmoitetuilla tuntimäärillä vuodessa vuosina 1989 ja 1990 sekä 37,5 viikkotuntia tekevien osalta myös vuonna 1988. Vaatimus työajan lyhentämisestä koskee muun muassa myös sellaisia 2-vuorotyötä tekeviä toimihenkilöitä, joiden työaika on 40 tuntia viikossa. Asetettujen tavoitteiden toteuttaminen johtaisi lyhyempään työaikaan kuin mistä muiden kuin 40 viikkotyötuntia tekevien kohdalla edellä mainitussa liittojen välisessä sopimuksessa on sovittu.

Uudesta yleissopimuksesta neuvoteltaessa ei Suomen Teollisuustoimihenkilöiden Liiton esittämistä, työaikaa koskevista tavoitteista ole käyty sanottavampaa keskustelua. Se on johtunut siitä, että Suomen Työnantajain Keskusliiton puolelta on neuvotteluissa ilmoitettu työaikaa koskevista lyhennyksistä jo sovitun usein mainitulla sopimuksella, eikä ole ryhdytty asiasta neuvottelemaan.

Toimihenkilö- ja Virkamiesjärjestöjen Keskusliitto TVK ja Suomen Teollisuustoimihenkilöiden Liitto ovat valtakunnansovittelijalle osoittamassaan, 30.3.1988 päivätyssä kirjelmässä ilmoittaneet aloittavansa 14.4.1988 kello 12 työnseisauksen, jolleivät liittojen ja Suomen Työnantajain Keskusliiton välillä käydyt neuvottelut uudesta yleissopimuksesta ole sitä ennen johtaneet toimihenkilöliittoja tyydyttävään tulokseen. Ilmoituksessa on tarkemmin määritelty ne työt ja ne työpaikat, joita työtaistelut tulisivat koskemaan.

Sosiaali- ja terveysministeriö on sittemmin siirtänyt työnseisauksen alkamista kahdella viikolla, joten se voidaan toimeenpanna aikaisintaan 28.4.1988.

Valtakunnansovittelijalle toimitetussa ilmoituksessa ei ole määritelty niitä vaatimuksia, joiden toteuttamisesta työtaistelu-uhkauksessa on kysymys. Toimihenkilöliittojen toimesta on valtakunnansovittelijalle toimitettu Suomen Teollisuustoimihenkilöiden Liiton laatima asiakirja solmittavaa yleissopimusta koskevista tavoitteista, joihin sisältyy myös vaatimuksia työajan lyhentämisestä.

Valtakunnansovittelijan johdolla käydyt neuvottelut on aloitettu 5.4.1988. Neuvotteluista esitetty selvitys siltä osin kuin keskustelua on käyty työtaistelu-uhkauksella toteutettavista työajan lyhentämistä koskevista vaatimuksista on ristiriitaista. Suomen Työnantajain Keskusliittoa edustaneet sen johtaja ja osastopäällikkö ovat todistajina kuulusteltuina kertoneet, että toimihenkilöliittojen puolelta on nimenomaan ilmoitettu työtaistelu-uhkauksen koskevan edellä mainitussa tavoiteasiakirjassa olevia työajan lyhentämistä koskevia vaatimuksia sellaisinaan. Suomen Teollisuustoimihenkilöiden Liiton osastopäällikkö, jota on myös kuulusteltu todistajana, on kertonut vastanneensa vastapuolelta tehtyyn kysymykseen, etteivät vaatimukset koskeneet vuorotyöaikamuotoja. Liiton toiminnanjohtaja ei todistajana kuulusteltaessa voinut muistaa, olisiko joistakin rajoituksista työaikaa koskeviin vaatimuksiin ollut puhetta.

Asianosaisliitot ovat neuvotelleet keskenään asiasta 10.4.1988 Suomen Työnantajain Keskusliiton osastopäällikön johdolla. Hänen kertomansa mukaan toimihenkilöliittojen puolelta on edelleen toistettu aikaisemmat vaatimukset niitä mitenkään rajoittamatta. Suomen Teollisuustoimihenkilöiden Liiton edellä mainittu osastopäällikkö ja toiminnanjohtaja ovat puolestaan kertoneet, että vastapuolelle on selvästi ilmoitettu, että työaikaa vaaditaan lyhennettäväksi ainoastaan 37,5 viikkotuntia tekevien osalta.

Suomen Työnantajain Keskusliiton toimesta on laadittu 10.4.1988 päivätty luettelo neuvotteluissa avoimiksi jääneistä kysymyksistä, jossa on työaikaa koskevana ainoana kohtana mainittu 37,5 tunnin viikkotyöajan lyhentäminen. Liiton osastopäällikön kertoman mukaan luetteloa valtakunnansovittelijalle jätettäessä, jolloin toimihenkilöliittojen edustajia ei ole ollut paikalla, hänelle on suullisesti selitetty muidenkin työaikaa koskevien vaatimusten olevan avoimina.

Työtuomioistuimen mielestä jutussa on käynyt ilmi, että toimihenkilöliittojen esittämistä vaatimuksista on työtaistelu-uhkauksen kohteeksi alkuvaiheiden jälkeen jäänyt jäljelle enää 37,5 tunnin viikkotyöajan lyhentäminen. Esitettyjen arvioiden mukaan Suomen Teollisuustoimihenkilöiden Liiton jäsenistä noin 90 prosenttia noudattaa tuollaista työaikaa. Muilla toimihenkilöillä työaika on pääosin 40 tuntia viikossa.

Työtuomioistuin on edellä esittämillään perusteilla katsonut työajan lyhentämistä koskevan sopimuksen riidanalaisen kohdan oikeaksi sisällöksi sen, että se koskee kaikkien työaikamuotojen työajan lyhentämisessä noudatettavaa menettelyä sopimuskauden aikana, lukuun ottamatta 40-tuntista viikkotyöaikaa. Riippumatta siitä, että toimihenkilöliitot ovat perustellusti voineet ymmärtää määräyksen sisällöltään suppeammaksi, liittojen olisi varsinkin, kun otetaan huomioon ennen työtaistelu-uhkauksen ilmoittamista osapuolten välillä käydyt neuvottelut, pitänyt käsittää asian olevan joka tapauksessa riidanalainen. Liittojen olisi sen vuoksi täytynyt pidättäytyä esittämästä työajan lyhentämistä koskevien vaatimustensa tueksi uhkausta työnseisauksesta. Kun liitot eivät ole uhkauksesta tältä kohdin pääkäsittelyynkään mennessä luopuneet, ne ovat rikkoneet työrauhavelvollisuuttaan.

Siihen nähden, että osallisliitot ovat usein mainitussa työajan lyhentämistä ja muita työaikajärjestelyjä koskevassa sopimuksessa sopineet menettelystä muissakin kuin 40 viikkotuntia käsittävissä työaikamuodoissa ja sopimus on sovittu olemaan voimassa aina 31.12.1990 saakka, työtaistelulla uhkaaminen on työtaistelutoimenpiteenä kohdistunut sopimuksen niihin määräyksiin, jotka koskevat muuta kuin 40-tuntista työviikkoa.

Tuomiolauselma

Työtuomioistuin tuomitsee työehtosopimuslain 8 ja 9 §:n nojalla Toimihenkilö- ja Virkamiesjärjestöjen Keskusliitto TVK:n ja Suomen Teollisuustoimihenkilöiden Liiton maksamaan hyvityssakkoa työrauhavelvollisuuden rikkomisesta Suomen Työnantajain Keskusliitolle, Toimihenkilöja Virkamiesjärjestöjen Keskusliitto TVK:n 5 000 markkaa ja Suomen Teollisuustoimihenkilöiden Liiton 10 000 markkaa ja korvaamaan yhteisvastuullisesti Suomen Työnantajain Keskusliiton oikeudenkäyntikulut 1 600 markalla.

Jäsenet: Pelkonen, puheenjohtaja, Orasmaa, Tiitola, K. Rautiainen, Kuivanen ja Palanko-Laaka.

Eri mieltä olevien jäsenten lausunto:

Jäsen Palanko-Laakan lausunto, johon jäsen Kuivanen yhtyi:

Esitetyn selvityksen perusteella sekä keskusliitot että Suomen Teollisuustoimihenkilöiden Liitto ovat olleet työajan lyhentämistä koskevaa sopimusta solmiessaan yksimielisiä siitä, että sopimuksen märäykset eivät johda työajan lyhenemiseen 37,5 viikkotuntia tekevien toimihenkilöiden kohdalla. Edelleen selvityksestä ilmenee, että työajan lyhentämistä koskevissa neuvotteluissa ei osapuolten kesken ole nimenomaan todettu, että myös 37,5 viikkotuntia työskentelevät toimihenkilöt olisivat työaikasopimuksen voimassaolon ajan sidottuja tuohon sopimukseen.

Suomen Teollisuutoimihenkilöiden Liitto on asettanut tavoitteekseen kuluvan kevään sopimuskierroksella 37,5-tuntista työviikkoa työskentelevien toimihenkilöiden työajan lyhentämisen edellä todettujen tosiasioiden pohjalta. Vasta työaikaa koskevissa neuvotteluissa Suomen Työnantajain Keskusliitto on ilmoittanut omana kantanaan, että työajan lyhentämissopimus sitoo myös 37,5 viikkotuntia työskenteleviä, vaikka tämä sopimus ei heidän työaikaansa tulisikaan lyhentämään. Suomen Työnantajain Keskusliitto on tarjonnut vuoden 1986 neuvotteluissa riidanalaisia työaikasopimuksen määräyksiä samansisältöisinä kuin niistä on sovittu Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestön ja Suomen Työnantajain Keskusliiton välillä. Mahdollisista sopimusmääräyksiä koskevista epäselvyyksistä näin ollen vastaa työnantajaliitto.

Edellä sanotun perusteella katson, että työajan lyhentämistä koskeva sopimus riidanalaisilta osiltaan ei ole koskenut 37,5 viikkotuntia työskenteleviä työntekijöitä, minkä vuoksi hylkään kanteen. Asian laadun huomioon ottaen Toimihenkilö- ja Virkamiesjärjestöjen Keskusliitto TVK ja Suomen Teollisuustoimihenkilöiden Liitto saavat pitää oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan.