TT:1988-125

Asiasanat: Asiakirjan työehtosopimusluonne, Asiavaltuus, Kanteen tutkiminen, ks. asiavaltuus,, kanteen yksilöiminen, Kanteen yksilöiminen, Keskusjärjestösopimus, Työehtosopimus, ks. asiakirjan, työehtosopimusluonne, Valvontavelvollisuus, - työehtosopimuksen määräysten, noudattamiseksi
Tapausvuosi: 1988
Antopäivä: 1.11.1988
Diaarinumero: D:1988/154

Muiden ohella Suomen Työnantajain Keskusliiton ja Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö SAK:n välillä allekirjoitettu talous- ja tulopoliittisen yhdistelmäratkaisun hyväksymistä koskeva sopimus ei ollut keskusjärjestöjen välillä voimassa työehtosopimuksena. Myöskään yhdistelmäratkaisun yhteydessä tehty seuraavan vuoden päivärahojen määriä koskeva sopimus, joka oli otettu yhdistelmäratkaisun liitteeksi, ei ollut voimassa keskusjärjestöjen välisenä erillisenä työehtosopimuksena.

Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö SAK:lla ei siten ollut ollut työehtosopimuslakiin perustuvaa velvollisuutta huolehtia siitä, että sen erään jäsenliiton työntekijät olisivat välttäneet ryhtymästä työtaistelutoimenpiteisiin, jotka kanteen mukaan kohdistuivat keskusjärjestöjen välillä tehdyn sopimuksen päivärahaa koskeviin määräyksiin.

Kysymys myös kanteen tutkimisesta. (Ään.)

Kantaja Suomen Työnantajain Keskusliitto r.y. Vastaaja Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö SAK r.y.

TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Muiden ohella Suomen Työnantajain Keskusliiton ja Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö SAK:n välillä 23.9.1988 allekirjoitetussa talous- ja tulopoliittisen yhdistelmäratkaisun hyväksymistä koskevassa sopimuksessa sanotaan muun muassa:

-----------------------------------------------

Allekirjoittaneet osapuolet ovat tänään yhteisesti todenneet riittävän määrän työ-, toimi- ja virkaehtosopimusosapuolia (liitteet 1-7) sitoutuneen uudistamaan sopimuksensa 23.8.1988 tehdyn talous- ja tulopoliittisen yhdistelmäratkaisun 5. kohdan mukaisesti.

Tällä sopimuksella allekirjoittaneet osapuolet vahvistavat edellä mainitun yhdistelmäratkaisun voimaantulon siten, kuin siinä on sovittu (Liitteet A, B ja C).

-----------------------------------------------

LIITE A

TALOUS- JA TULOPOLIITTINEN YHDISTELMÄRATKAISU INFLAATION KATKAISEMISEKSI

LÄHTÖKOHDAT

Suotuisana jatkunut tuotannon ja työllisyyden kehitys uhkaa ensi vuonna kääntyä heikkenevään suuntaan. Hintojen nousu on selvästi nopeutunut. Vaihtotaseen tasapaino on häiriintynyt ja ulkomainen velka kasvanut. Tasapainottomuudet muodostuvat vähitellen vakavaksi uhkaksi työllisyydelle.

Inflaation ja muiden tasapainottomuuksien kierre on katkaistavissa. Työllisyyden kannalta parhaaseen tulokseen päästään, kun tulo-, vero- ja hintapoliittiset ratkaisut yhdistetään. Ratkaisun tavoitteena on nostaa palkansaajien käytettävissä olevia reaalituloja 2 1/2 prosenttia vuonna 1989 (liite 1).

Yhdistelmäratkaisu sisältää työmarkkinaosapuolten suosituksen työ-, toimi- ja virkaehtosopimusten uudistamisesta sekä hallituksen toimenpiteitä. Edellytetty talouskehitys toteutuu vain, jos solmittavat työ-, toimi- ja virkaehtosopimukset ovat suosituksen mukaisia.

Tämän suosituksen osapuolet esittävät elinkeinoelämän järjestöille sekä kunnallisille keskusjärjestöille, että ne antavat jäsenilleen kehotuksen pidättyvyydestä hinnoittelussaan. Osapuolet lähtevät siitä, että tämän suosituksen talous- ja tulopoliittisten ratkaisujen myötä peruskorkoa voidaan alentaa.

Suositus on kokonaisuus ja sen tavoitteiden toteutuminen edellyttää riittävää laaja-alaisuutta. 2

TYÖ-, TOIMI- JA VIRKAEHTOSOPIMUKSET

2.1

Soveltamisala ja sopimuskausi

Tällä suosituksella ei muuteta voimassaolevia työ-, toimi- ja virkaehtosopimuksia.

Tämän suosituksen mukaiset toimenpiteet koskevat työ-, toimi- ja virkaehtosopimuksia sopimuskaudella 1.3.1989-28.2.1990.

-----------------------------------------------

2.2

Palkankorotukset

Sen palkanmaksukauden alusta, joka alkaa 1. maaliskuuta 1989 tai vastaavana sopimuksissa määriteltynä ajankohtana, palkkoja korotetaan työ-, toimi- ja virkaehtosopimuksissa 40 penniä tunnilta tai 68 markkaa kuukaudessa, kuitenkin vähintään 1,0 prosentilla, sekä tasa-arvoerällä. Tasa-arvoerä määräytyy siten, että sopimusalalla työskentelevien naisten lukumäärällä kerrotaan 10 p/t. Tämän rahaerän käytöstä sovitaan alakohtaisesti. Mikäli jakamistavasta ei päästä osapuolten kesken yksimielisyyteen, tasa-arvoerä toteutetaan tasasuuruisena korotuksena yleiskorotuksen yhteydessä alan kaikille palkansaajille.

2.3

Indeksiehto

-----------------------------------------------

2.4

Ansiokehitystakuu

Tämän suosituksen mukaisiin sopimuksiin otetaan seuraava sopimusalakohtainen ansiokehitystakuumääräys, jonka tarkoituksena on taata sopimuskauden aikana tämän suosituksen mukaisesti toteutettujen sopimuskorotusten lisäksi tuleva ansiokehitys.

-----------------------------------------------

Palkankorotus suoritetaan osapuolten sopimalla tavalla lähinnä seuraavan sopimuksiin perustuvan palkankorotuksen yhteydessä. Mikäli osapuolet eivät pääse yksimielisyyteen rahamäärän käyttötavasta, suoritetaan korotus pennimääräisesti samansuuruisena yleiskorotuksena.

Ansiokehitystakuulauseke ei koske niitä sopimusaloja, joilla on jo voimassa olevissa sopimuksissa ansiokehitystakuumääräys tai tähän rinnastettava neuvottelulauseke.

2.5

Muut tarkistukset

Päivärahojen verotusta koskevien säännösten muuttuessa sopimusosapuolet neuvottelevat tarvittavista toimenpiteistä. Neuvottelut on käytävä siten, että mahdolliset muutokset voidaan toteuttaa samanaikaisesti verotussäännösten muuttumisen kanssa.

-----------------------------------------------

SUOSITUKSEN TOIMEENPANO

Osapuolet allekirjoittavat tämän suosituksen mukaisen sopimuksen sen jälkeen, kun osapuolet ovat yhteisesti todenneet riittävän määrän työ-, toimi- ja virkaehtosopimusosapuolia sitoutuneen uudistamaan sopimuksensa tämän suosituksen mukaisesti. Työ-, toimi- ja virkaehtosopimusten osapuolten on ilmoitettava keskusjärjestöilleen myönteinen tai kielteinen kantansa suosituksen muodostamasta kokonaisuudesta 22. päivään syyskuuta 1988 mennessä.

Tämän suosituksen kohdan 2.3 mukaista indeksiehtoa voidaan soveltaa niissä suosituksen mukaisissa työ-, toimi- ja virkaehtosopimuksissa, joiden osapuolet ovat edellisen kappaleen mukaisesti sitoutuneet noudattamaan suositusta ja uudistaneet alakohtaiset työ-,

toimi- ja virkaehtosopimuksensa 14. päivään marraskuuta 1988 mennessä.

Keväällä 1989 päättyvien työ-, toimi- ja virkaehtosopimusten osalta menetellään seuraavasti:

Kohdan 2.3 toisen kappaleen mukaista indeksiehtoa voidaan soveltaa keväällä 1989 päättyvissä työ-, toimi- ja virkaehtosopimuksissa myös silloin, kun osapuolet 22. päivään syyskuuta 1988 mennessä ovat ilmoittaneet käynnistävänsä neuvottelut tämän suosituksen perusteella. Edellytyksenä on lisäksi, että sopimukset solmitaan tämän suosituksen palkkausta koskevien määräysten mukaisesti.

-----------------------------------------------

LIITE C

Allekirjoittaneet osapuolet täydentävät 23.8.1988 tehdyn talous- ja tulopoliittisen yhdistelmäratkaisun 2.5 kohtaa seuraavasti:

1 Kotimaan päiväraha korotetaan 139 markasta 167 markkaan. Puolipäiväraha on 62 markkaa.

Mikäli työ-, toimi- tai virkaehtosopimuksessa on sovittu muun suuruisesta kotimaan päivärahasta, korotetaan sitä vastaavassa suhteessa lähimpään täyteen markkaan pyöristäen.

Korotetut päivärahat ovat voimassa vuoden 1989.

2 Päivärahan verollinen osa, jota ei pidetä tehdyn työajan palkkana, maksetaan palkanmaksukausittain palkanmaksun yhteydessä.

Osapuolet esittävät, että verotusta koskevia säännöksiä muutetaan siten, että edellisessä kappaleessa tarkoitettu menettely on mahdollista.

-----------------------------------------------

KANNE

Kanteen perustelut

Suomen Työnantajain Keskusliitto on Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö SAK:ta vastaan ajamassaan kanteessa lausunut, että muiden muassa mainitut keskusjärjestöt olivat allekirjoittaneet 23.9.1988 talous ja tulopoliittisen yhdistelmäratkaisun hyväksymistä koskevan sopimuksen. Metalliteollisuuden Työnantajaliitto r.y. ja Metallityöväen Liitto r.y. olivat sitoutuneet uudistamaan metalliteollisuuden työehtosopimuksen yhdistelmäratkaisun kohdan 5 mukaisesti. Yhdistelmäratkaisu sisälsi muun muassa päivärahoja koskevat sopimuskohdan 2.5 ja liitteen C.

Metalliteollisuuden Työnantajaliiton ja Metallityöväen Liiton välillä oli voimassa 8.4.1988 allekirjoitettu metalliteollisuuden työehtosopimus, joka sisälsi muun muassa työrauhaa ja tehdasalueen ulkopuolella työskentelyä koskevat määräykset. Lisäksi työehtosopimuksen allekirjoituspöytäkirjassa oli matkatyötä ja vuoden 1989 palkkoja koskevia määräyksiä.

Metalliteollisuuden Työnantajaliiton usean eri jäsenyrityksen palveluksessa olevat niin sanotut komennusmiehet, jotka olivat Metallityöväen Liiton jäseniä, olivat 10.10.1988 alkaen ryhtyneet lakkoon. Lakoissa oli ollut yhteensä 2 273 työntekijää. Työtaistelujen syyksi oli ilmoitettu päivärahaverotusta tai verouudistusta koskevat kysymykset. Lisäksi yhteensä 1 900 Metalliteollisuuden Työnantajaliiton eri jäsenyritysten palveluksessa olevaa työntekijää oli 12.10.1988 ryhtynyt tukilakkoon. Lakkojen tarkoitukseksi oli ilmoitettu komennusmiesten tukeminen, yhdistelmäratkaisun vastustaminen sekä päiväraha- tai verotuskysymykset. Lakkojen oli ilmoitettu kestävän viikon ajan.

Sekä Metalliteollisuuden Työnantajaliitto että Suomen Työnantajain Keskusliitto olivat katsoneet lakot työehtosopimuslain vastaisiksi ja lähettäneet asiaa koskevat kirjeet vastapuolilleen.

Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö ei ollut ryhtynyt toimenpiteisiin lakon lopettamiseksi ja se oli siten syyllistynyt valvontavelvollisuutensa rikkomiseen.

Kanteessa esitetty vaatimus

Suomen Työnantajain Keskusliitto on vaatinut Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö SAK:n tuomitsemista työehtosopimuslain 8 ja 9 §:n nojalla valvontavelvollisuuden rikkomisesta hyvityssakkoon.

VASTINE

Vastineen perustelut

Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö SAK on kanteeseen vastatessaan lausunut, että kanne oli ylimalkainen ja yksilöimätön. Siitä ei käynyt ilmi edes se, mihin sopimukseen Suomen Työnantajain Keskusliitto katsoi komennusmiesten työnseisausten työtaistelutoimenpiteenä kohdistuvan, eikä siinä ollut edes väitetty työtaistelutoimenpiteiden kohdistuvan joihinkin nimenomaisiin sopimusmääräyksiin. Kanne tulisi näin ollen yksilöimättömänä jättää tutkittavaksi ottamatta.

Siltä varalta että kanne tutkittaisiin, Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö SAK on lausunut, että muiden ohella sen ja Suomen Työnantajain Keskusliiton 23.9.1988 allekirjoittama talous- ja tulopoliittisen yhdistelmäratkaisun hyväksymistä koskeva sopimus ei ollut työehtosopimuslain 1 §:n 1 momentissa tarkoitettu työehtosopimus. Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö SAK oli aina lähtenyt siitä, että tulopoliittiset kokonaisratkaisut ja vastaavanlaiset työmarkkina- ja muiden osapuolten kesken tehdyt sopimukset eivät olleet työehtosopimuksia. Talous- ja tulopoliittisen yhdistelmäratkaisun allekirjoittaessaan Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö SAK oli ainoastaan sitoutunut myötävaikuttamaan siihen, että sen jäsenliitot sopisivat työnantajaliittojen kanssa yhdistelmäratkaisun mukaisista muutoksista työehtosopimuksiinsa. Sen sijaan Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö SAK:n tarkoituksena ei ollut ollut, että mainittu yhdistelmäratkaisu olisi Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö SAK:n ja Suomen Työnantajain Keskusliiton välillä voimassa työehtosopimuksena.

Koska 23.9.1988 allekirjoitettu talous- ja tulopoliittisen yhdistelmäratkaisun hyväksymistä koskeva sopimus ei ollut työehtosopimuslaissa tarkoitettu työehtosopimus, ei Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö SAK:lla

ollut työehtosopimuslain 8 §:n mukaista velvollisuutta valvoa ratkaisun noudattamista.

Vastineessa esitetyt vaatimukset

Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö SAK on vaatinut ensisijaisesti kanteen jättämistä tutkittavaksi ottamatta ja toissijaisesti sen hylkäämistä.

KANTAJAN VASTASELITYS

Suomen Työnantajain Keskusliitto on vielä lausunut, että Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö SAK:lla oli sääntöjensä mukaan oikeus tehdä jäsenliittojaan velvoittavia työehtosopimuksia. Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö SAK:n säännöt edellyttivät, että jäsenliitoille oli varattava tilaisuus irtaantua keskusjärjestönsä tekemistä sopimuksista.

Elokuun 23 päivänä 1988 tehdyllä talous- ja tulopoliittisella yhdistelmäratkaisulla eli niin sanotulla vakautussuosituksella osapuolet olivat sopineet muun muassa palkankorotuksista vuodelle 1989 ja siitä menettelystä, miten Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö SAK ja Suomen Työnantajain Keskusliitto sopimusosapuolina sopisivat päivärahoista. Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö SAK:n jäsenliitoilla oli ollut mahdollisuus irtaantua yhdistelmäratkaisusta vakautussuosituksen allekirjoittamisen jälkeen. Vakautussuosituksen tarkoittama työehtosopimus oli allekirjoitettu 23.9.1988. Sopimuksen allekirjoittamisella Suomen Työnantajain Keskusliiton ja Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö SAK:n välille oli syntynyt työehtosopimuslain tarkoittama työehtosopimus. Sopimukseen liittyi aktiivinen ja passiivinen työrauhavelvollisuus.

Riidanalaista vakautussopimusta tehtäessä oli menetelty aikaisemmin noudatetusta käytännöstä poikkeavasti siinä, että ensin oli tehty suositus ja sen jälkeen varattu keskusjärjestöjen alayhdistyksille irtaantumisaika. Vasta tämän jälkeen oli solmittu keskusjärjestöjen välinen sopimus. Menettely oli valittu sen vuoksi, että jo sopimusta allekirjoitettaessa oli haluttu saada tietää, keitä sopimus tulisi sitomaan. Ensiksi tehty, 23.8.1988 allekirjoitettu vakautussuositus ei ollut työehtosopimus. Sen jälkeen liitoille oli annettu aikaa seuranneen syyskuun 22. päivään saakka määritellä kantansa siihen, tehtäisiinkö keskusjärjestöjen välillä suosituksen mukainen työehtosopimus vai ei. Ilmoittamalla myönteisen kantansa Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö SAK:n jäsenjärjestöt olivat antaneet keskusjärjestölleen sitoumuksen tehdä suosituksen mukainen työehtosopimus. Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö SAK oli sitten allekirjoittanut sopimuksen saatuaan liitoiltaan siihen valtuutuksen.

Sopimuksessa oli sovittu muun muassa palkkojen korotuksista, inflaatiosuojasta ja päivärahojen korotuksista verotuksessa tapahtuvien muutosten johdosta. Koska 23.9.1988 solmittu sopimus sisälsi niin sanottuja työnormeja, jollaisia olivat palkkaa ja päivärahan suuruutta koskevat määräykset, se oli työehtosopimuslain mukaan työehtosopimus.

Keskusjärjestöjen välillä oli voimassa useita työehtosopimuksia. Tällaisia olivat esimerkiksi kaikki niin sanotut yleiset sopimukset, muun muassa irtisanomissuojasopimus. Esimerkkinä voitiin mainita myös vuonna 1986 tehty työajan lyhentämistä koskeva sopimus, joka oli riidattomasti työehtosopimuksena voimassa keskusjärjestöjen välillä sovitun sopimuskauden. Vakautussopimus oli

myös keskusjärjestöjen välinen työehtosopimus, jonka sopimuskausi oli erikseen sopimuksessa määrätty.

Nyt käsiteltävänä olevan asian kannalta erityistä merkitystä oli sillä, mitä osapuolten kesken oli sovittu päivärahoista. Elokuun 23 päivänä 1988 allekirjoitetun yhdistelmäratkaisun kohdan 2.5 mukaan päivärahojen verotusta koskevien säännösten muuttuessa sopimusosapuolet neuvottelisivat tarvittavista toimenpiteistä. Sopimusosapuolilla oli tarkoitettu suosituksen allekirjoittaneita keskusjärjestöjä. Yhdistelmäratkaisun kohdassa 5 oli todettu, että osapuolet allekirjoittaisivat suosituksen mukaisen sopimuksen sen jälkeen, kun osapuolet olivat yhteisesti todenneet riittävän määrän työehtosopimusosapuolia sitoutuneen uudistamaan työehtosopimuksensa suosituksen mukaisesti. Vakautussopimus oli allekirjoitettu 23.9.1988 ja siihen oli liitetty luettelo niistä järjestöistä, jotka olivat sitoutuneet uudistamaan työehtosopimuksensa suosituksen mukaisesti.

Sitoutuessaan uudistamaan työehtosopimuksensa suosituksen pohjalta Metallityöväen Liitto oli samalla valtuuttanut Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö SAK:n sopimaan puolestaan päivärahoista vuodeksi 1989 yhdistelmäratkaisun kohdan 2.5 mukaisesti. Vakautussopimuksen allekirjoittamisen yhteydessä oli sopimukseen otettu liite C, jossa oli sovittu päivärahojen korottamisesta vuodeksi 1989.

Perusteena päivärahasopimuksen tekemiseen oli ollut neuvottelijoiden tieto päivärahojen verotuksen muuttamisesta. Palkansaajajärjestöjen aloitteesta päivärahasopimus oli tehty ennen vakautussopimuksen allekirjoittamista, vaikka se suosituksen mukaan olisi voitu tehdä muunakin ajankohtana.

Suomen Työnantajain Keskusliiton ja Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö SAK:n tekemää työehtosopimusta olivat velvollisia noudattamaan ainakin ne liitot, jotka olivat ilmoittaneet etukäteen yhtyvänsä suosituksen mukaiseen ratkaisuun. Työehtosopimuslain mukaan sopimusosapuolet olivat velvollisia valvomaan sopimuksen toteutumista. Valvontavelvollisuus merkitsi myös sitä, että sopimusosapuolten tuli pyrkiä estämään sopimukseen kohdistuvat työtaistelutoimenpiteet.

Kun Metallityöväen Liiton jäseninä olevat komennusmiehet olivat ryhtyneet lakkoon, jolla oli vaadittu päivärahaa enemmän kuin vakautussopimuksessa oli sovittu, lakot kohdistuivat keskusjärjestöjen välillä päivärahoista tehtyyn työehtosopimukseen. Työtaisteluilla oli vaadittu, että Metallityöväen Liiton tulisi tehdä vuodelle 1989 päivärahoista Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö SAK:n tekemästä työehtosopimuksesta poikkeava sopimus tai että yksittäisten työnantajien tulisi maksaa korkeampaa kuin vakautussopimuksessa sovittua päivärahaa, ellei päivärahan verotusta kevennettäisi.

Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö SAK ei ollut ryhtynyt mihinkään toimenpiteisiin lakkojen lopettamiseksi. Se ei ollut edes vastannut Suomen Työnantajain Keskusliiton sille lähettämään 7.10.1988 päivättyyn kirjeeseen, jossa Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö SAK:ta oli vaadittu ryhtymään toimenpiteisiin lakkojen estämiseksi. Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö SAK:n johtohenkilöt olivat julkisuudessa tosin tuominneet lakot, mutta he eivät olleet ryhtyneet tehokkaisiin toimenpiteisiin niiden välittömäksi lopettamiseksi.

VASTAAJAN VASTASELITYS

Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö SAK on vielä lausunut, että työmarkkinoilla oli vakiintuneesti katsottu, että keskusjärjestöjen välillä tehdyt tulopoliittiset ja vastaavat sopimukset eivät olleet työehtosopimuksia. Suomen Työnantajain Keskusliittokin oli 13.4.1966 laatimissaan irtisanomissuojasopimuksen soveltamisohjeissa todennut muun muassa, että käytännöllisempänä oli pidetty, että irtisanomissuojasopimus saatettaisiin voimaan ei keskusjärjestöjen, vaan eri alojen liittojen välisenä työehtosopimuksena. Suomen Työnantajain Keskusliitto oli siten jo vuonna 1966 ollut sitä mieltä, etteivät edes varsinaiset keskusjärjestösopimukset, niin sanotut teemasopimukset olleet työehtosopimuksia.

Vielä suuremmalla syyllä oli katsottava, etteivät tulopoliittiset kokonaisratkaisut olleet työehtosopimuksia. Näissä ratkaisuissa oli ollut allekirjoittajina sellaisia osapuolia, joilla ei ollut kelpoisuutta solmia työehtosopimuksia. Riidanalaisen talous- ja tulopoliittisen yhdistelmäratkaisun allekirjoittajina oli tosin ollut vain työmarkkinaosapuolia, mutta luonteeltaan se oli täsmälleen samanlainen sopimus kuin muutkin tulopoliittiset kokonaisratkaisut esimerkiksi siinä suhteessa, että valtio oli ollut siinä yhtenä tosiasiallisena sopijaosapuolena.

Vaikka keskusjärjestöjen väliset sopimukset sisällöllisesti täyttäisivät työehtosopimusten tunnusmerkit ja vaikka keskusjärjestöillä sinänsä oli kelpoisuus solmia työehtosopimuksia, ei se merkinnyt, että keskitettyjä työmarkkinaratkaisuja ja tulopoliittisia kokonaisratkaisuja olisi oikeudellisesti arvioitava samalla tavalla kuin keskusjärjestösopimuksia. Esimerkiksi professori Kaarlo Sarkko oli kirjoituksessaan "Työmarkkinoidemme sopimusmekanismeista" ottanut sen kannan, että keskitetyt ratkaisut ja tulopoliittiset kokonaisratkaisut olivat vain työehtosopimusten sisällystä ohjaavia "raamiratkaisuja". Tämä osoitti selvästi, että hänenkään käsityksensä mukaan ne eivät olleet työehtosopimuksia.

Jos keskusjärjestösopimukset katsottaisiin työehtosopimuksiksi, olisi se omiaan synnyttämään oikeudellisia ongelmia. Liittojen sopimusvapauden kannalta ei olisi tarkoituksenmukaista, että keskusjärjestöjen sopimus olisi liittoa sitovana voimassa keskusjärjestösidottuisuuden perusteella, vaikka liitot olisivat jättäneet sisällyttämättä sopimuksen omaan alakohtaiseen työehtosopimukseensa. Epäselvä olisi tilanne myös siinä tapauksessa, että liitot sopimusoikeutensa puitteissa sopisivat samaan aihepiiriin kuuluvista kysymyksistä toisin kuin keskusjärjestösopimuksessa oli sovittu.

Aikaisemmin ei ollut edes väitetty, että tulopoliittiset kokonaisratkaisut olisivat työehtosopimuksia. Kun näitä sopimuksia oli kuitenkin tehty jo noin 20 vuoden ajan, oli vakiintuneeksi käytännöksi katsottava, etteivät ne olleet työehtosopimuksia. Kun Suomen Työnantajain Keskusliitto nyt piti talous- ja tulopoliittista yhdistelmäratkaisua työehtosopimuksena, oli sillä asiassa todistamisvelvollisuus.

Vakautussuosituksessa sen paremmin kuin Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö SAK:n jäsenliitoilleen lähettämässä kiertokirjeessä, jossa oli suositeltu yhdistelmäratkaisun hyväksymistä, ei ollut puhuttu mitään siitä, että ratkaisu tulisi keskusjärjestöjen välillä voimaan työehtosopimuksena. Päinvastoin suosituksessa oli muun ohella todettu, että yhdistelmäratkaisu sisälsi työmarkkinaosapuolten suosituksen työ-, toimi- ja virkaehtosopimusten uudistamisesta sekä hallituksen toimenpiteitä ja että edellytetty talouskehitys toteutuisi vain, jos solmittavat työ-, toimi- ja virkaehtosopimukset olisivat suosituksen mukaisia. Edelleen suosituksessa oli todettu, että osapuolet allekirjoittaisivat suosituksen mukaisen sopimuksen sen jälkeen, kun osapuolet olisivat yhteisesti todenneet riittävän määrän työ-, toimi- ja virkaehtosopimusosapuolia sitoutuneen uudistamaan sopimuksensa tämän suosituksen mukaisesti.

Edellä esitetyt lainaukset suosituksesta osoittivat selvästi sopijaosapuolten tarkoittaneen, että yhdistelmäratkaisun lopullinen toteutuminen tapahtuisi siten, että jäsenliitot uudistivat sopimuksensa ratkaisun edellyttämällä tavalla. Mikään ei viitannut sopijaosapuolten tarkoittaneen, että vakautussopimus tulisi sellaisenaan niiden välillä voimaan työehtosopimuksena. Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö SAK:n tehtävänä oli yhdistelmäratkaisun perusteella myötävaikuttaa yhdistelmäratkaisun mukaisen palkkapolitiikan toteutumiseen mahdollisimman laajasti alakohtaisissa työehtosopimuksissa. Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö SAK:n tehtävänä oli ollut myös selvittää, missä laajuudessa sen jäsenliitot olivat valmiita käymään omia neuvottelujaan yhdistelmäratkaisun pohjalta. Sopimuksen allekirjoittamisen jälkeen ei Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö SAK ollut oikeudellisessa vastuussa liittoneuvottelutilanteista.

Sillä seikalla, että vakautussopimus sisälsi palkkausta ja päivärahaa koskevia määräyksiä, ei ollut merkitystä sopimuksen luonteen kannalta. Kaikki aikaisemmat tulopoliittiset ratkaisut olivat sisältäneet hyvinkin yksityiskohtaisia määräyksiä työsuhteen ehdoista, mutta tämä seikka ei ollut tehnyt niistä työehtosopimuksia.

Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö SAK oli talousja tulopoliittisen yhdistelmäratkaisun allekirjoittaessaan moraalisesti sitoutunut siihen, että se omalla arvovallallaan myötävaikuttaisi ratkaisun toteutumiseen liittojen välillä. Sen sijaan Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö SAK ei ollut tehnyt sellaista sopimusta, joka edellyttäisi siltä työehtosopimuslain mukaisia valvontatoimia.

Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö SAK ei ollut suhtautunut piittaamattomasti komennusmiesten työnseisauksiin. Keskusjärjestön johto oli ollut yhteydessä asianomaisiin liittoihin ja tuominnut lakot myös julkisuudessa. Näillä toimenpiteillä työnseisauksiin osallistuneiden määrää oli todennäköisesti saatu olennaisesti rajoitetuksi. Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö SAK ei ollut ollut edes tietoinen komennusmiesten vaatimuksista. Vasta Suomen Työnantajain Keskusliiton vastaselityksestä Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö SAK oli saanut tiedon siitä, että komennusmiehet olivat mahdollisesti vaatineet suurempia päivärahoja kuin sopimuksessa oli sovittu.

OIKEUDENKÄYNTIKULUVAATIMUKSET

Asianosaiset ovat vaatineet oikeudenkäyntikulujensa korvaamista.

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Perustelut

Haastehakemuksessa esitetyn valvontavelvollisuuden laiminlyömisen johdosta vaaditun hyvityssakkoseuraamuksen perusteita on asiassa toimitetussa esivalmistelussa täsmennetty ja täydennetty. Vaatimus ja sen perusteet ovat esivalmistelussa tulleet sillä tavoin selvästi ja täydellisesti esitetyiksi kuin oikeudenkäymiskaaren 14 luvun 1 §:ssä säädetään. Sen vuoksi työtuomioistuin on kanteen yksilöimistä koskevan väitteen estämättä ottanut asian tutkittavakseen.

Suomen Työnantajain Keskusliitto ja Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö SAK ovat 23.8.1988 yhdessä muiden osapuolten kanssa allekirjoittaneet talous- ja tulopoliittisen yhdistelmäratkaisun inflaation katkaisemiseksi. Yhdistelmäratkaisun johtokappaleessa on todettu muun muassa, että se sisältää työmarkkinaosapuolten suosituksen työ-, toimi- ja virkaehtosopimusten uudistamisesta sekä hallituksen toimenpiteitä. Lisäksi siinä on todettu edellytetyn talouskehityksen toteutuvan vain, jos solmittavat työ-, toimi- ja virkaehtosopimukset ovat suosituksen mukaisia.

Viimeksi mainittuja sopimuksia koskevassa osassa yhdistelmäratkaisua on sanottu, ettei suosituksella muuteta voimassa olevia työ-, toimi- ja virkaehtosopimuksia ja että suosituksen mukaiset toimenpiteet koskevat työ-, toimi- ja virkaehtosopimuksia 1.3.1989 - 28.2.1990 välisellä sopimuskaudella.

Yhdistelmäratkaisuun on otettu määräykset palkankorotuksista, indeksiehdosta ja ansiokehitystakuusta. Ne koskevat edellä mainituksi sopimuskaudeksi työ-, toimija virkaehtosopimuksiin otettavia palkkaukseen vaikuttavia ehtoja. Muita tarkistuksia koskevan yhdistelmäratkaisun 2.5 kohdan mukaan päivärahojen verotusta koskevien säännösten muuttuessa sopimusosapuolet neuvottelevat tarvittavista toimenpiteistä.

Yhdistelmäratkaisussa osapuolet ovat sopineet allekirjoittavansa suosituksen mukaisen sopimuksen sen jälkeen, kun ne ovat yhteisesti todenneet riittävän määrän työ-, toimi- ja virkaehtosopimuksen osapuolia sitoutuneen uudistamaan sopimukset suosituksen mukaisesti. Myönteisen tai kielteisen kannan ilmoittamista varten on työ-, toimi- ja virkaehtosopimuksiin osallisille varattu aikaa 22.9.1988 saakka. Suosituksen toimeenpanoa koskevassa määräyksessä on sovittu erityisestä menettelystä myös keväällä 1989 päättyvien työ-, toimi- ja virkaehtosopimusten varalta.

Sopimusosapuolet ovat yhdistelmäratkaisun tekemisen jälkeen neuvotelleet päivärahojen korottamisesta ja päässeet asiasta yksimielisyyteen 22.9.1988 käydyissä neuvotteluissa. Sen mukaisesti yhdistelmäratkaisua on täydennetty erityisellä liitteellä C siten, että kotimaan päivärahaa korotetaan 139 markasta 167 markkaan ja että puolipäiväraha on 62 markkaa. Vastaavassa suhteessa korotetaan myös työ-, toimi- tai virkaehtosopimuksessa sovittua muun suuruista kotimaan päivärahaa. Liitteen mukaan korotetut päivärahat ovat voimassa vuoden 1989.

Yhdistelmäratkaisun osapuolet ovat 23.9.1988 allekirjoittaneet sopimuksen talous- ja tulopoliittisen yhdistelmäratkaisun hyväksymisestä todettuaan, että riittävä määrä työ-, toimi- ja virkaehtosopimuksiin osallisia on sitoutunut uudistamaan sopimuksensa yhdistelmäratkaisun suosituksen toimeenpanoa koskevan kohdan mukaisesti. Sopimuksella on vahvistettu yhdistelmäratkaisun voimaantulo sillä tavoin kuin, siinä on tarkoitettu.

Sopimukseen liitettyjen asiakirjojen mukaan Suomen Työnantajain Keskusliitto on ilmoittanut muun muassa Metalliteollisuuden Työnantajaliiton yhtyvän yhdistelmäratkaisuun. Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö SAK on puolestaan todennut, että sen jäsenliitot ovat antaneet myönteisen vastauksen erillisessä liitteessä ilmoitetulla tavalla. Näiden joukossa on mainittu myös Metallityöväen Liitto. Liitteen mukaan Metallityöväen Liitto on ilmoittanut käynnistävänsä erikseen vielä neuvottelut suosituksen perusteella eräillä luettelemillaan työehtosopimusaloilla.

Asianosaisten välillä vallitsee erimielisyyttä siitä, onko 23.9.1988 allekirjoitettu sopimus yhdistelmäratkaisun hyväksymisestä työehtosopimuksena voimassa niiden välillä ja sitooko sopimus tällä perusteella keskusjärjestöjen alayhdistyksiä. Suomen Työnantajain Keskusliitto on asian käsittelyssä ollut sitä mieltä, että sopimukseen otettu, päivärahojen korottamista koskeva liite C on joka tapauksessa sovittu olemaan voimassa keskusjärjestöjen välisenä työehtosopimuksena.

Työehtosopimuslain mukaan on riidatonta, että keskusjärjestöt voivat solmia työehtosopimuksia niistä ehdoista, joita työsopimuksissa tai työsuhteissa muuten on noudatettava. Työehtosopimuslain 4 §:n 1 momentin 2 kohdan mukaan ne rekisteröidyt yhdistykset, jotka yhdessä tai useammassa asteessa ovat keskusjärjestöjen alayhdistyksiä, tulevat periaatteessa sidotuiksi keskusjärjestönsä tekemään työehtosopimukseen. Tällaista sidottuisuutta ei kuitenkaan työehtosopimuslain 4 §:n 2 momentin mukaan ole, mikäli alayhdistys on sidottu aikaisempaan toisin ehdoin tehtyyn työehtosopimukseen.

Asianosaiset ovat yhtä mieltä siitä, että aikaisemmat vastaavanlaiset keskitetyt sopimukset ja tulopoliittiset ratkaisut eivät ole olleet voimassa keskusjärjestöjen välillä työehtosopimuksina.

Työtuomioistuimessa kuultuna Suomen Työnantajain Keskusliiton toimitusjohtaja, joka on ollut mukana tehtäessä talous- ja tulopoliittista yhdistelmäratkaisua, on kertonut, että neuvoteltaessa aikaisemmin vastaavanlaisista sopimuksista on lähdetty siitä, että keskitetyt sopimukset ovat olleet liittojen välillä solmittavien alakohtaisten työehtosopimusten sisältöä koskevia suosituksia. Toimitusjohtajan kertoman mukaan tällä kertaa tarkoituksena on ollut saada aikaan aikaisempia keskitettyjä ratkaisuja sitovampi sopimus, minkä vuoksi sopimusosapuolet ovat ennen lopullisen sopimuksen allekirjoittamista halunneet varmistua siitä, missä laajuudessa keskusjärjestöjen alajärjestöt ovat valmiita solmimaan tai uudistamaan työehtosopimukset yhdistelmäratkaisun periaatteiden mukaisesti. Tarkoituksena on ollut saada aikaan Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö SAK:n jäsenyyteen järjestäytyneitä ammattiliittoja sitova työehtosopimus, josta kuitenkin ammattiliitot voisivat oman keskusjärjestönsä sääntöjen puitteissa määräajassa irtaantua.

Asiassa niin ikään kuullun Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö SAK:n puheenjohtajan kertomuksen mukaan hänen edustamansa keskusjärjestön tarkoituksena ei neuvottelujen missään vaiheessa ole ollut tehdä sopimusta, jonka oikeudelliset vaikutukset olisivat olleet erilaiset kuin aikaisemmin tehtyjen keskitettyjen sopimusten. Puheenjohtajan kertoman mukaan Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö SAK:n tarkoituksena ei ole ollut solmia keskusjärjestöjen välistä työehtosopimusta, vaan ainoastaan sopia siitä, että 23.9.1988 tehtyyn sopimukseen sisältyvät työsuhteita koskevat järjestelyt saatettaisiin voimaan alakohtaisesti myöhemmin solmittavilla työehtosopimuksilla.

Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö SAK on sopimuksen solmimisen jälkeen jäsenliitoilleen lähettämässä 23.9.1988 päivätyssä kiertokirjeessä ilmoittanut yhdistelmäratkaisun hyväksymisestä ja selostanut sen sisältöä sekä kehottanut jäsenliittojaan neuvottelemaan ensi vuotta koskevista sopimusratkaisuistaan nyt syntyneeltä pohjalta.

Vaikka yhdistelmäratkaisua tehtäessä ja sopimusta allekirjoitettaessa on haluttu saada varmuus siitä, missä laajuudessa yhdistelmäratkaisuun ja sopimukseen sisältyvät ehdot tulevat sitomaan eri alajärjestöjä, ei neuvotteluissa Suomen Työnantajain Keskusliiton eikä muidenkaan neuvotteluedustajien taholta ole missään vaiheessa todettu, että tarkoituksena olisi ollut solmia keskusjärjestöjä sitova työehtosopimus. Keskusjärjestöjen välillä ei ole käyty keskustelua niiden kysymysten ratkaisemiseksi, jotka ilmeisesti olisivat olleet tarpeen keskusjärjestöjen välillä voimaan tulevaksi tarkoitetun ja eri aikoina päättyvien alakohtaisten työehtosopimusten samanaikaisen voimassaolon johdosta. Liioin ei neuvotteluedustajien kesken ole ollut puhetta työehtosopimuksiin tavanomaisesti otettavista, kuten esimerkiksi sopimuksen päättymistä tai sen voimassaoloajan jatkamista koskevista ehdoista.

Yhdistelmäratkaisussa ja sen hyväksymistä koskevassa sopimuksessa on ollut useita muita sopijapuolia, jotka eivät olisi edes voineet tehdä sopimusta, jolla olisi ollut työehtosopimuslaissa säädetyt tai niitä vastaavat oikeusvaikutukset. Erityisesti sen vuoksi Suomen Työnantajain Keskusliiton olisi tullut kiinnittää Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö SAK:n huomiota tarkoitukseensa solmia tuollaisessa laajassa yhteydessä keskusjärjestöjen keskinäinen työehtosopimus. Siihen nähden, että keskusjärjestöjen välisen työehtosopimuksen tekeminen yhdistelmäratkaisuun sisältyvistä, työsuhteista koskevista kohdista olisi merkinnyt poikkeamista aikaisemmin vastaavanlaisissa tilanteissa noudatetusta käytännöstä, asiassa ei ole käynyt ilmi sellaisia seikkoja, joista Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö SAK olisi voinut tai sen olisi pitänyt käsittää Suomen Työnantajain Keskusliiton tarkoittavan yhdistelmäratkaisun hyväksymistä koskevaa sopimusta keskusjärjestöjen väliseksi työehtosopimukseksi.

Siitä riippumatta, että yhdistelmäratkaisussa ja sen hyväksymistä koskevassa sopimuksessa on käsitelty sellaisia työsuhteeseen liittyviä ehtoja, joista voidaan sopia työehtosopimuksella, työehtosopimuksen syntyminen edellyttää, että osapuolet sopivat tai tarkoittavat sopia tuollaisista ehdoista työehtosopimuksen oikeusvaikutuksin. Sekä yhdistelmäratkaisun 5 kohtana olevan suosituksen toimeenpanoa koskevan määräyksen että 23.9.1988 tehdyn sopimuksen sisältö ja käytetyt sanonnat viittaavat selvästi siihen, että sovitut ehdot on tarkoitettu saatettavaksi voimaan siten, että yhdistelmäratkaisun hyväksyneet työehtosopimus-, toimiehtosopimusja virkaehtosopimusosapuolet saattavat ne voimaan erikseen solmittavilla työ-, toimiehto- ja virkaehtosopimuksilla. Näissä oloissa yhteisen sopimustahdon puuttuessa ei 23.9.1988 muun muassa Suomen Työnantajain Keskusliiton ja Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö SAK:n välillä solmittu sopimus yhdistelmäratkaisun hyväksymisestä ole sellaisenaan keskusjärjestöjen välillä voimassa työehtosopimuksena.

Työtuomioistuimen harkittavaksi vielä jää, ovatko keskusjärjestöt sopineet edellä mainitun päivärahoja koskevan liitteen C olemaan voimassa itseään sitovana erillisenä työehtosopimuksena. Liitteessä on todettu, että sillä allekirjoittaneet osapuolet täydentävät 23.8.1988 tehdyn talous- ja tulopoliittisen yhdistelmäratkaisun 2.5 kohtaa. Liite on siten osa tehdystä sopimuksesta. Siitä seikasta, että päivärahan määrä on sovittu korotettavaksi ajalta, joka poikkeaa työehtosopimusten yleisestä voimassaolokaudesta, ei työtuomioistuimen mielestä voida tehdä sellaista päätelmää, että päivärahaa koskeva sopimuksen liite muodostaisi erillisen työehtosopimuksen. Tällaista tarkoitusta ei Suomen Työnantajain Keskusliiton neuvotteluedustajien taholta ole näytetty missään neuvottelujen vaiheessa nimenomaisesti tuodun esille, eivätkä Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö SAK:n neuvotteluedustajat pelkästään työehtosopimuskaudesta poikkeavan päivärahan korotuksia koskevan voimassaoloajan perusteella ole voineet perustellusti edes ymmärtää, että tällä perusteella keskusjärjestöjen välillä olisi päivärahaa koskevalta osalta solmittu erillinen työehtosopimus.

Siltä osin kuin kanteessa tarkoitetuilla lakoilla on pyritty vaikuttamaan Metalliteollisuuden Työnantajaliiton ja Metallityöväen Liiton työehtosopimuksen määräyksiin tai niiden soveltamiseen, asia koskee työtaistelun kohdistumista mainittujen liittojen välillä voimassa olevaan metalliteollisuuden työehtosopimukseen. Kun Suomen Työnantajain Keskusliitto ei ole osallinen viimeksi mainitussa työehtosopimuksessa, ei sillä työtuomioistuimesta annetun lain 12 §:n 1 momentin mukaan ole oikeutta ajaa kannetta tältä osin.

Edellä olevilla perusteilla asiassa on jäänyt näyttämättä, että Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö SAK:lla olisi ollut työehtosopimuslakiin perustuva velvollisuus huolehtia siitä, että sen jäsenjärjestön Metallityöväen Liiton jäsenet olisivat välttäneet kanteessa tarkoitettuihin työtaistelutoimenpiteisiin ryhtymistä.

Tuomiolauselma

Kanteen tutkimista vastaan tehty väite hylätään.

Kanne jätetään tutkimatta siltä osin kuin siinä on kysymys työtaistelun kohdistumisesta metalliteollisuuden työehtosopimukseen.

Kanne hylätään.

Jutun laatuun katsoen saa Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö SAK kärsiä oikeudenkäyntikulunsa omana vahinkonaan.

Jäsenet: Pelkonen, puheenjohtaja, Tiitinen, Äimälä, Kontio, Hietikko ja Vertanen.

Eri mieltä olevan jäsen Äimälän lausunto:

Yhdyn työtuomioistuimen ratkaisuun siltä osin kuin asiassa on kysymys kanteen tutkimisesta ja siitä, onko Suomen Työnantajain Keskusliiton ja Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö SAK:n välillä solmittu sopimus yhdistelmäratkaisun hyväksymisestä sellaisenaan keskusjärjestöjen välillä voimassa työehtosopimuksena.

Siltä osin kuin asiassa on kysymys päivärahaa koskevan liitteen C oikeudellisesta luonteesta, katson, että elokuun 23 päivänä 1988 Suomen Työnantajain Keskusliiton ja Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö SAK:n yhdessä muiden osapuolten kanssa allekirjoittaman talous- ja tulopoliittisen yhdistelmäratkaisun 2.5 kohdan mukaan on tarvittavat toimenpiteet päivärahojen verotusta koskevien säännösten muuttuessa jätetty sopimusosapuolten erikseen neuvoteltaviksi. Neuvottelujen aikataulua ei ole kytketty niihin päivämääriin, jotka yhdistelmäratkaisun kohdassa 5 on sovittu yhdistelmäratkaisuun sitoutumisen ja alakohtaisten työ-, toimi- ja virkaehtosopimusten uudistamisen takarajoiksi. Neuvottelut on kuitenkin tarkoitettu käytäviksi loppuun ennen vuodenvaihdetta, koska mahdolliset muutokset on voitava toteuttaa samanaikaisesti verotussäännösten muuttumisen kanssa.

Ennen kuin osapuolet ovat allekirjoittaneeet varsinaisen sopimuksen talous- ja tulopoliittisen yhdistelmäratkaisun hyväksymisestä sen jälkeen kun riittävä määrä osapuolia oli siihen sitoutunut, Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö SAK on vaatinut, että päivärahakysymys sovittaisiin nimenomaan keskusjärjestöjen kesken eikä liitoille annettaisi tässä asiassa mahdollisuuksia poikkeaviin sovellutuksiin.

Päivärahojen korottamista koskevissa neuvotteluissa on päästy yksimielisyyteen 22.9.1988. Kun sopimus yhdistelmäratkaisun hyväksymisestä seuraavana päivänä on allekirjoitettu, sitä on täydennetty liitteellä C, joka sisältää päivärahoja koskevan sopimuksen.

Edellä mainitussa liitteessä C on sovittu, että kotimaan päiväraha korotetaan 139 markasta 167 markkaan ja että puolipäiväraha on 62 markkaa. Lisäksi on sovittu siitä, että korotetut päivärahat ovat voimassa vuoden 1989.

Päivärahamääräyksellä on sovittu suoraan työsuhteen ehdoista. Sillä on eri voimassaoloaika kuin yhdistelmäratkaisulla ja se on tarkoitettu suoraan sitomaan niitä sopimusosapuolten jäsenliittoja, joita yhdistelmäratkaisu sitoo. Se tulee voimaan vuoden 1989 alusta riippumatta siitä, miten yhdistelmäratkaisuun sidottujen liittojen työehtosopimukset tulevat voimaan. Tämän itse yhdistelmäratkaisusta poikkeavan luonteen johdosta Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö SAK:n olisi pitänyt käsittää, että päivärahoista tehty sopimus, vaikka se on teknisesti liitetty yhdistelmäratkaisun liitteeksi, on sopimus, johon liittyy työehtosopimuslain mukaiset oikeusvaikutukset. Näin ollen katson, että päivärahoista on sovittu sitovasti työehtosopimusvaikutuksin.

Kanteessa ilmoitetut työtaistelutoimenpiteet ovat kohdistuneet edellä mainittuun liitteeseen C. Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö SAK ei ole ryhtynyt toimenpiteisiin työtaistelutoimenpiteiden lopettamiseksi.

Edellä esitetyin perustein katson, että Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö SAK on laiminlyönyt sille työehtosopimuslain 8 §:n perusteella kuuluvan valvontavelvollisuuden ja näin ollen velvoitan sen maksamaan Suomen Työnantajain Keskusliitolle hyvityssakkoa 25 000 markkaa.

Asian laadun vuoksi Suomen Työnantajain Keskusliitto saa pitää oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan.