20.10.1988

5 §

Työsuhteen päättyminen

1. Työsopimuksen irtisanomiseen noudatetaan keskusjärjestöjen välillä tehtyä irtisanomissuojaa ja lomautusta koskevaa sopimusta, ellei jäljempänä olevista määräyksistä muuta johdu. 2. Toimihenkilön päättäessä työsuhteen on irtisanomisaika yksi kuukausi. 3. Pankki noudattaa toimihenkilöön, jonka työsuhde on kestänyt - enintään 5 vuotta kahden kuukauden irtisanomisaikaa - yli 5 vuotta, mutta enintään 10 vuotta kolmen kuukauden irtisanomisaikaa - yli 10 vuotta neljän kuukauden irtisanomisaikaa

-------------------------------------------------

Työehtosopimuksen osana noudatettavassa Liiketyönantajain Keskusliitto LTK r.y:n ja Toimihenkilö- ja Virkamiesjärjestöjen Keskusliitto TVK r.y:n välillä 5.6.1984 allekirjoitetussa irtisanomissuojaa ja lomautusta koskevassa sopimuksessa on muun ohella seuraava määräys:

-------------------------------------------------

3 §

Irtisanominen työntekijästä johtuvasta syystä

Irtisanomisen peruste irtisanomismenettelystä annetun lain piiriin kuuluvissa irtisanomistapauksissa määräytyy työsopimuslain 37 §:n mukaan. Työsopimussuhteen päättämisessä, erimielisyyksien selvittelyssä, lain ja sopimuksen rikkomisen seuraamuksissa ja tuomioistuinkäsittelyssä noudatetaan irtisanomismenettelystä annetun lain ja tämän sopimuksen 5 §:n määräyksiä.

-------------------------------------------------

Kanteen perustelut

Pankkitoimihenkilöliitto on lausunut, että toimihenkilö A oli ollut Laukaan Säästöpankin palveluksessa vuodesta 1984 lukien. Pankki oli toukokuussa 1987 fuusioitu KeskiSuomen Säästöpankkiin. A oli aluksi työskennellyt toimihenkilönä ja noin viiden vuoden ajan luottopäällikkönä 31.12.1987 saakka. Hän oli 1.1.1988 lukien siirtynyt pankin autokonttorin hoitajaksi.

Eräs pankin asiakkaana ollut pariskunta oli marraskuussa 1987 jättänyt pankille lainahakemuksen. Käsittelyn jälkeen laina oli myönnetty ja vakuuksiksi oli sovittu henkilötakaus ja jälkipanttaus, jonka asiakkaat hankkisivat toisesta pankista. Jälkipantin hankkiminen ei ollut asiakkailta heti onnistunut. Konttorinjohtaja oli kuitenkin antanut luvan nostaa osan lainasta, koska vakuudet olivat olleet osittain kunnossa. Loppuosa lainasta oli jäänyt odottamaan jälkipantin saapumista.

Asiakkaalla oli ollut tarve saada nostetuksi loppuosa lainasta, mihin ei kuitenkaan ollut toistuvista pyynnöistä huolimatta suostuttu ilman vaadittuja vakuuksia. Asiakas oli tällöin ilmeisesti päättänyt tehdä kiusaa luottopäällikölle. Asiakasrouva oli ottanut yhteyttä televisiotoimittajaan ja järjestänyt nauhoituksen puhelinkeskustelusta, jossa hän oli käynnistänyt keskustelun naisten ja miesten välisistä suhteista. Vapaamuotoinen keskustelu oli käyty 9.12.1987. Asiakas oli sitten ilmoittanut luottopäällikölle, että keskustelu oli nauhoitettu. Luottopäällikkö oli ottanut yhteyttä esimieheensä ja ilmoittanut, että häntä ilmeisesti aiottiin kiristää maksamaan laina ilman riittäviä vakuuksia. Myös asiakas oli ottanut yhteyttä pankkiin.

Pankin edustajat olivat kuunnelleet nauhoitetut puhelut ja keskustelleet asiasta A:n kanssa pankin pääkonttorissa perjantaina 18.12.1987 ja maanantaina 21.12.1987. Viimeksi mainitussa keskustelussa toimihenkilölle oli ilmoitettu kaksi vaihtoehtoa, joko hän irtisanoutuisi itse tai pankki tulisi irtisanomaan hänet, jolloin irtisanomisaikana ei olisi työntekovelvoitetta. Mikäli toimihenkilö irtisanoutuisi itse pitkällä irtisanomisajalla, pankki myötävaikuttaisi eläkkeen saamiseen, koska toimihenkilö täyttäisi 55 vuotta marraskuussa 1988, sekä siihen, että kyseistä nauhoitettua puhelua ei esitettäisi televisioohjelmassa. Samassa yhteydessä A:lle oli annettu kirjallinen varoitus.

A oli joutunut painostuksen alaisena irtisanoutumaan itse niin, että työsuhde päättyi 31.12.1988. Myös hänen asemansa muuttui luottopäälliköstä autokonttorin hoitajaksi.

Kyseinen televisio-ohjelma oli esitetty 24.1.1988. A oli ilmoittanut pääluottamusmiehelle helmikuun 1988 alussa, että kohtuuton sopimus oli purettava. Syynä peruutukseen oli se, että häntä oli painostettu ja johdettu harhaan. Paikallisissa neuvotteluissa pääluottamusmiehen ja pankin välillä pankki oli vedonnut nauhoitettuun keskusteluun työsuhteen päättämisen perusteena. Työntekijäpuolelta oli korostettu sitä, että käyty keskustelu oli ollut kahden tuttavan välinen ja siitä syystä vapaamuotoinen. Lisäksi oli otettava huomioon, että asiakas oli tarkoituksella johdatellut keskustelua siihen suuntaan, että saisi siitä mahdollisimman värikkään. Neuvottelu oli jäänyt erimieliseksi.

Pankkitoimihenkilöliitto oli edellyttänyt liittojen välisissä neuvotteluissa, että sopimus oikeustoimilain perusteella purettaisiin, koska toimihenkilöä oli painostettu sopimuksen tekemiseen. Työnantajalla ei ollut ollut asianmukaista irtisanomisperustetta työsuhteen päättämiselle. Myös liittotason neuvottelut olivat jääneet erimielisiksi.

Kanteessa esitetyt vaatimukset

Pankkitoimihenkilöliitto on vaatinut työtuomioistuinta vahvistamaan, että Keski-Suomen Säästöpankissa 21.12.1987 tehty sopimus A:n työsuhteen päättämisestä on oikeustoimilain mukaan pätemätön eikä sido toimihenkilöä, joten kyseessä on ollut työsuhteen päättäminen työnantajan toimesta. Liitto on myös vaatinut työtuomioistuinta vahvistamaan, että Keski-Suomen Säästöpankilla ei ole ollut irtisanomissuojasopimuksen 3 §:n mukaista perustetta työsuhteen päättämiseen ja että edellytykset työsuhteen jatkamiselle ovat olleet olemassa irtisanomissuojasopimuksen 3 §:n mukaisesti. Lisäksi liitto on vaatinut Keski-Suomen Säästöpankin velvoittamista suorittamaan A:lle irtisanomissuojasopimuksen 3 §:n mukaisesti, mikäli työsuhteen jatkamisedellytysten katsotaan olevan olemassa, vaihtoehtoisena korvauksena kolmen kuukauden palkkaa vastaavat 31 370 markkaa tai muussa tapauksessa suorittamaan korvauksena perusteettomasta irtisanomisesta 20 kuukauden palkkaa vastaavat 209 150 markkaa, kummatkin erät 16 prosentin korkoineen haasteen tiedoksiantopäivästä 30.8.1988 lukien.

Vastineen perustelut

Pankkialan Työnantajaliitto on lausunut, että syksyllä 1987 luottopäällikkö A oli hoitanut kanteessa tarkoitettujen puolisoiden laina-asioita. Asioiden hoito ei kuitenkaan ollut edennyt asiakkaita tyydyttävällä tavalla, jolloin he olivat ottaneet yhteyttä konttorinjohtajaan. Johtaja oli kehottanut A:ta jouduttamaan asian käsittelyä. Asiakkaat olivat marraskuussa 1987 ottaneet uudelleen yhteyttä konttorinjohtajaan laina-asian pitkittymisen vuoksi, jolloin johtaja oli ottanut asiaa koskevat paperit A:lta ja tehnyt luottopäätöksen asiassa 21.11.1987. Laina oli myönnetty ja vakuuksiksi oli sovittu henkilötakaus sekä jälkipanttaus, jonka asiakas hankkisi toisesta pankista. Muutaman päivän sisällä oli selvinnyt, ettei jälkipantilla ollut ollut merkitystä ja konttorinjohtaja oli ilmoittanut luotto-osastolle, että laina voitiin nostaa kokonaisuudessaan ilman jälkipanttausta.

Lainan loppuosan nostaminen oli kuitenkin jäänyt epäselväksi asiakkaille. Keskusteluissa luottopäällikön kanssa asiakas oli ymmärtänyt, että lainan loppuosan nostamiseen liittyi ongelmia, mutta mikäli hän suostuisi luottopäällikön sopimattomiin ehdotuksiin, niin laina-asia pyrittäisiin järjestämään kokonaan kuntoon. Luottopäällikön ehdotukseen asiakas oli suhtautunut jyrkän kielteisesti.

Jälkeenpäin asiakas oli ottanut yhteyttä televisiotoimittajaan ja järjestänyt puhelinkeskustelun nauhoituksen. Puhelinkeskustelun jälkeen asiakas oli ilmoittanut luottopäällikölle, että puhelut oli nauhoitettu, jonka jälkeen luottopäällikkö oli ottanut yhteyttä konttorinjohtajaan. Myös asiakas oli ottanut yhteyttä pankkiin valittaakseen luottopäällikön käytöksestä ja kertoakseen nauhoituksesta.

Asiaa oli selvitelty useaan otteeseen. Asiakas oli käynyt 16.12.1987 tyttärensä kanssa pankissa selvittämässä asiaa. Selvitystä oli pyydetty myös luottopäälliköltä. Oli käynyt ilmi, että luottopäällikkö oli sopimattomalla ja epäasiallisella käyttäytymisellään vaarantanut koko pankin hyvän maineen. A oli keskusteluissaan luotosta asiakkaan kanssa käyttänyt asemaansa luottopäällikkönä hyväkseen ja antanut asiakkaan selkeästi ymmärtää, että mikäli nainen suostuisi hänen ehdotuksiinsa, vaikuttaisi se lainan saamiseen.

Pankin johdon ja A:n välisissä keskusteluissa 21.12.1987 A:lle oli ilmoitettu, että hänen käyttäytymisensä oli ollut täysin sopimatonta ja että pankki ei voinut sitä hyväksyä. Koska luottopäällikkö oli ollut pitkään pankin palveluksessa, hänelle oli esitetty mahdollisuutta itse irtisanoutua. Tietäen tilanteen vakavuuden luottopäällikkö oli irtisanoutunut, jolloin oli sovittu, että hän vaihtaisi tehtäviä 1.1.1988 alkaen ja että hän irtisanoutuisi pankin palveluksesta. Irtisanomisajaksi oli sovittu 12 kuukautta. Minkäänlaisesta vapautuksesta työvelvoitteesta ei ollut sovittu. Keskusteluja oli käyty samassa yhteydessä myös yksilöllisestä varhaiseläkkeestä, jolloin oli todettu, että pankki olisi valmis antamaan puoltavan lausunnon luottopäällikölle yksilölliselle varhaiseläkkeelle siirtymisestä, mikäli sitä pankilta pyydettäisiin. Samassa yhteydessä A:lle oli annettu varoitus sopimattomasta ja pankkia vahingoittavasta käyttäytymisestä sekä asemansa väärinkäyttämisestä.

Minkäänlaista selvitystä siitä, miten luottopäällikköä olisi painostettu tai millä tavoin häntä olisi johdettu harhaan, ei ollut tuotu esiin. Itse painostusväitekin luottopäällikön taholta oli esitetty vasta kahden kuukauden kuluttua irtisanoutumisesta.

Irtisanoutuessaan luottopäällikkö oli ollut täysin tietoinen tilanteesta. Hänen asemansa ja työtehtävänsä olivat edellyttäneet itsenäistä harkintaa ja vastuullisuutta. Neuvotteluissa hänelle oli tuotu esiin selkeästi tilanteen vakavuus eikä mitään painostusta ollut käytetty. Luottopäällikölle oli tarjottu lisäksi mahdollisuus saada saapuville sopimuksentekotilaisuuteen pääluottamusmies, josta hän kuitenkin oli kieltäytynyt.

Tehtävässään luottopäällikkö oli ollut sellaisessa asemassa, jossa edellytettiin korostettua moitteetonta käyttäytymistä. Luottopäällikön käyttäytyminen oli kuitenkin ollut pankkia ja asiakasta kohtaan sellaista, ettei pankilta olisi voitu kohtuuden mukaan edes vaatia työsuhteen jatkamista, vaan pankilla olisi ollut oikeus päättää luottopäällikön työsuhde.

Työnantaja oli toiminut täysin lain ja työehtosopimuksen mukaisesti. Sopimus ja luottopäällikön irtisanoutuminen eivät olleet syntyneet sellaisissa olosuhteissa, että oikeustoimilain edellyttämiä pätemättömyysperusteita olisi ollut olemassa. Luottopäällikön työsuhteen jatkamiselle ei ole edellytyksiä.

Vastineessa esitetyt vaatimukset

Pankkialan Työnantajaliitto on vaatinut kanteen hylkäämistä. Mikäli pankki kuitenkin velvoitettaisiin maksamaan korvauksia, tulisi korvausmääriä vähentävänä seikkana ottaa huomioon tapahtumat kokonaisuudessaan ja A:lle mahdollistettu pitkä irtisanomisaika.

Perustelut

Keski-Suomen Säästöpankki ja pankin Laukaan konttorin luottopäällikkö A ovat 21.12.1987 tehneet sopimuksen A:n siirtymisestä pankin autokonttorin hoitajaksi 1.1.1988 alkaen ja hänen irtisanoutumisestaan pankin palveluksesta 31.12.1988 alkaen. Samassa tilaisuudessa 21.12.1987 pankki on lisäksi antanut A:lle kirjallisen varoituksen sopimattomasta ja pankkia vahingoittavasta käyttäytymisestä sekä luottopäällikön aseman väärinkäyttämisestä pankin asiakasta kohtaan.

Helmikuussa 1988 A on ilmoittanut pankille peruuttavansa irtisanoutumisensa. Pankin ilmoitettua, ettei se hyväksy irtisanoutumisen peruutusta, A on riitauttanut asian pitäen sopimusta irtisanoutumisestaan kohtuuttomana. Irtisanoutuminen on tapahtunut painostuksen alaisena. A:lla on käsityksensä mukaan ollut käytettävissään vain kaksi vaihtoehtoa, joko irtisanoutua itse tai tulla irtisanotuksi, jolloin irtisanomisaikana ei olisi työntekovelvollisuutta. Pankki on myös luvannut vaikuttaa siihen, ettei nauhoitettua puhelua esitettäisi televisiossa. Lisäksi A:ta on erehdytetty pankin taholta lupaamalla myötävaikuttaa eläkkeen saamiseen. Vaikka A painostuksen alaisena on allekirjoittanut työnantajan valmiiksi laatiman irtisanoutumisilmoituksen, tosiasiassa kysymys on ollut pankin suorittamasta irtisanomisesta. Pankilla ei kuitenkaan ole ollut asianmukaisia perusteita irtisanoa A:n työsopimusta.

Kanteessa tarkoitetun asiakkaan ilmoitettua A:n epäasiallisesta käyttäytymisestä asiaa on pankin taholta selvitetty kuulemalla mainittua asiakasta ja A:ta sekä kuuntelemalla asiakkaan ja A:n välillä käydyt nauhoitetut puhelinkeskustelut. Tämän selvityksen perusteella pankin henkilöstöpäällikkö ja Laukaan konttorin johtaja ovat 18.12.1987 neuvotelleet pankin pääkonttorissa A:n kanssa. Todistajana kuullun henkilöstöpäällikön kertoman mukaan A:lle on annettu ymmärtää, että asiakkaan tapahtumista kertoma vastasi paremmin esiin tulleita tosiasioita ja että A:lla ei ollut mahdollisuuksia jatkaa silloisissa tehtävissään. Tuossa neuvottelussa A on pyytänyt aikaa todeten, että hän täyttää marraskuussa 1988 55 vuotta ja hänellä olisi silloin mahdollisuuksia sairauksiensa vuoksi päästä yksilölliselle varhaiseläkkeelle.

Asiasta on neuvoteltu seuraavan kerran maanantaina 21.12.1987, jolloin A:lle on esitetty valmiiksi laadittu edelliseen neuvotteluun pohjautuva irtisanoutumisilmoitus, sekä ehdotus sopimukseksi A:n siirtymisestä autokonttorin hoitajaksi. A:n tiedusteltua pankin menettelyä siinä tapauksessa, ettei hän suostuisi allekirjoittamaan irtisanoutumisilmoitusta, A:lle on ilmoitettu, että asia menisi uudelleen pankin johdon käsiteltäväksi. A on sitten allekirjoittanut sopimuksen, joka sisälsi hänen irtisanoutumisensa pankin palveluksesta 31.12.1988 lukien, sekä samalla sopimuksen hänen siirtymisestään autokonttorin hoitajaksi 1.1.1988 lukien.

Työtuomioistuimelle esitetystä selvityksestä käy ilmi, että A on asiakkaan kanssa puhelimessa keskustellessaan antanut ymmärtää olevansa valmis sukupuoliseen kanssakäymiseen asiakkaan kanssa pankin tiloissa. Selvittämättä on jäänyt, että A olisi pitänyt kyseisenlaista kanssakäymistä asiakkaan tuolloin vireillä olleen laina-asian myönteisen ratkaisemisen ehtona. A:n menettely on joka tapauksessa ollut pankin luottopäällikön asemaan sopimatonta ja antanut pankille perusteltua aihetta olettaa, että kuva Keski-Suomen Säästöpankista ja erityisesti sen Laukaan konttorista luottoja myöntävänä rahalaitoksena voi vahingoittua.

Pankin ei ole näytetty nimenomaisesti uhanneen A:ta irtisanomisella, joskin A:lla on käytyjen keskustelujen perusteella ollut aihetta olettaa näin tapahtuvan, ellei hän itse suostuisi irtisanoutumaan. Pankilla on kuitenkin A:n menettelyn johdosta ollut painavia perusteita harkita A:n työsuhteen jatkumisen edellytyksiä. Kun A on tuossa tilanteessa suostunut itse irtisanoutumaan ehdoilla, joita asetettaessa on otettu huomioon myös A:n omia toivomuksia, ei irtisanoutuminen ole tapahtunut olosuhteissa, jotka oikeustoimilain säännökset huomioon ottaen aiheuttaisivat sitoumuksen pätemättömyyden, eikä irtisanoutumista myöskään ole pidettävä kohtuuttomana.

A:n kanssa irtisanomisjärjestelyistä neuvoteltaessa on ollut esillä A:n mahdollisuus päästä yksilölliselle varhaiseläkkeelle. Tällaista eläkettä A ei kuitenkaan toistaiseksi ole hakenut. Näyttämättä on jäänyt, että pankki ilmoittamalla puoltavansa A:n mahdollista eläkehakemusta olisi erehdyttänyt A:ta irtisanoutumaan työstään. Asian arvioimisen kannalta ei ole merkitystä sillä, että myöhemmin neuvotteluissa sovinnollisen ratkaisun löytämiseksi irtisanomiskiistaan on tullut esille pankin rahoittama eläkeratkaisu, joka on pankin taholta kuitenkin todettu liian kalliiksi.

A:n irtisanoutumista ei oikeustoimilain säännösten perusteella voida pitää pätemättömänä. Koska työnantajalla ei ole irtisanomissuojasopimuksen mukaan tai muullakaan perusteella velvollisuutta hyväksyä työsuhteen irtisanomisen peruuttamista, on A:n irtisanoutuminen häntä sitova eikä hänellä siten ole oikeutta esittämiinsä sopimuksenvastaiseen irtisanomiseen perustuviin vaatimuksiin.

Tuomiolauselma

Kanne hylätään.

Asian laadun vuoksi Pankkialan Työnantajaliitto saa kuitenkin pitää oikeudenkäyntikulunsa omana vahinkonaan.

Jäsenet: Orasmaa, puheenjohtaja, Iirola, Virtanen, Airaksinen, Porttila ja Hölttä.

Tuomio oli yksimielinen.