28.6.1985

Kanteen perustelut

Teknisten ja Erikoisammattien Liitto on lausunut, että LTK:n Erityisalojen Työnantajaliittoon 21.5.1984 jäseneksi liittynyt Oy Saimaa Lines Ltd ei ollut maksanut Kirsi Helena Jäntille työehtosopimuksen mukaista vähimmäiskuukausipalkkaa. Jäntti oli ollut yhtiön palveluksessa matkatoimistovirkailijana ensiksi 2.5. - 30.9.1983 ja toisen kerran 5.3. - 12.10.1984. Ensimmäisen työsuhteen aikana Jäntille oli maksettu palkkaa 3 500 markkaa kuukaudessa, kun työehtosopimuksen mukaan hänen palkkansa olisi kuulunut olla 3 720 markkaa kuukaudessa. Jälkimmäisen työsuhteen aikana Jäntille oli maksettu palkkana aluksi 1.3. - 31.5.1984 väliseltä ajalta 3 800 markkaa kuukaudessa. Se oli määrältään palkkasopimuksen mukainen. Sen sijaan ajalta 1.6. - 30.9.1984 hänelle oli maksettu palkkaa vain 4 009 markkaa kuukaudessa, vaikka hänen palkkansa olisi pitänyt palkkasopimuksen perusteella korottaa 1.6.1984 alkaen 4 226 markaksi kuukaudessa. Jäntti oli ensimmäisen työsuhteensa alkaessa sopinut työnantajan kanssa työehtosopimuksen mukaisesta vähimmäispalkasta. Vasta jälkimmäisen työsuhteen aikana Jäntti oli havainnut, että hänen palkkansa oli määrätty erehdyksessä vanhentuneen palkkataulukon perusteella. Hän oli vaatinut palkkansa oikaisemista. Aluksi työnantaja oli kieltäytynyt siitä. Sittemmin liittojen välisissä neuvotteluissa työnantajapuolelta oli ilmoitettu, että Jäntin palkka oli määrättävä yhtiössä noudatetun 35 tunnin viikottaisen työajan suhteessa työehtosopimuksen mukaiseen säännölliseen viikkotyöaikaan. Tämän johdosta Jäntin palkka oli korotettu taannehtivasti 1.5. - 30.9.1983 väliseltä ajalta 3 529 markaksi kuukaudessa sekä 1.6.1984 alkaen 4 009 markaksi kuukaudessa.

Matkatoimistoalalla säännöllinen päivittäinen työaika vaihteli eri yrityksissä yleisesti seitsemästä tunnista seitsemään ja puoleen tuntiin. Työehtosopimusta ei ollut aikaisemmin tulkittu siten, että työnantajalla olisi ollut oikeus esimerkiksi seitsemän tunnin 15 minuutin päivittäisen säännöllisen työajan perusteella maksaa työehtosopimuksen mukaista vähimmäispalkkaa alempaa kuukausipalkkaa. Matkatoimistoalalla tuollaisia kuukausipalkkoja maksettiin ainoastaan osa-aikaisissa työsuhteissa. Osa-aikaisen toimihenkilön säännöllinen työaika oli lyhyempi kuin yrityksen muiden toimihenkilöiden yleinen työaika. Jäntti ei ollut ollut osa-aikainen työntekijä.

Jäntille oli maksettu 1.6. - 30.9.1984 välisenä aikana työehtosopimuksen vähimmäispalkan alittavaa kuukausipalkkaa. Työnantaja oli siten syyllistynyt työehtosopimuksen vastaiseen menettelyyn muuttamalla yksipuolisesti Jäntin työsuhteen ehtoja. Hänen kanssaan ei ollut sovittu 35 viikkotunnin työaikaan suhteutettavasta kuukausipalkasta. Tällaista palkanmaksuperustetta ei ollut aikaisemmin sovellettu Jäntin eikä muidenkaan matkatoimistovirkalijoiden työsuhteissa.

Kanteessa esitetyt vaatimukset

Teknisten ja Erikoisammattien Liitto on vaatinut työtuomioistuinta vahvistamaan, ettei Oy Saimaa Lines Ltd:llä ole ollut oikeutta maksaa Jäntille työehtosopimuksen vähimmäispalkkaa alittavaa palkkaa sillä perusteella, että yrityksessä noudatettava säännöllinen työaika on ollut työehtosopimuksen 6 §:n mukaisen 38 tunnin viikottaisen enimmäistyöajan asemesta 35 tuntia viikossa. Sen vuoksi liitto on vaatinut yhtiön velvoittamista maksamaan Jäntille saamatta jääneenä palkkana 962,30 markkaa 16 prosentin korkoineen 12.10.1984 lukien. Liitto on lisäksi vaatinut Oy Saimaa Lines Ltd:n tuomitsemista työehtosopimuksen tieten rikkomisesta ja LTK:n Erityisalojen Työnantajaliiton valvontavelvollisuutensa laiminlyömisestä hyvityssakkoon.

Teknisten ja Erikoisammattien Liitto on jutun käsittelyn aikana luopunut vaatimuksistaan, jotka ovat koskeneet odotusajan palkan maksamista tai jotka ovat perustuneet ennen yhtiön työnantajaliiton jäseneksi liittymistä kohdistuneeseen aikaan.

Vastineen perustelut

LTK:n Erityisalojen Työnantajaliitto ja Oy Saimaa Lines Ltd ovat kanteeseen vastatessaan lausuneet, että työehtosopimuksen 6 §:ssä määrättiin säännöllisestä työajasta. Säännöllinen työaika oli enintään kahdeksan tuntia vuorokaudessa ja enintään 38 tuntia viikossa. Työehtosopimuksessa ei ollut määräyksiä osa-aikatyöstä. Vuosien 1983 ja 1984 työehtosopimusneuvotteluissa työntekijäliitto oli esittänyt, että työehtosopimuksella sovittaisiin osa-aikatyöstä. Ensiksi työntekijäliitto oli esittänyt osa-aikatyön rajaksi 20 viikkotyötuntia. Jälkimmäisellä kerralla ei esitykseen ollut sisällytetty enää nimenomaista tuntimäärää osa-aikatyön määrittämiseksi. Työntekijäliiton esityksestä ei ollut päästy yksimielisyyteen.

Sopimuksen mukaiset palkkataulukot oli tarkoitettu sovellettavaksi toimihenkilöihin, joiden työaika oli viikossa 38 tuntia. Työehtosopimuksen työaikamääräysten suhde vähimmäiskuukausipalkkoihin ei poikennut siitä, mitä työmarkkinoilla yleensä vastaavalla suhtautumisella tarkoitettiin. Jos siis yrityksessä noudatettava työaika oli työehtosopimuksen tarkoittamasta säännöllisestä enimmäistyöajasta poikkeava, voitiin toimihenkilön vähimmäispalkka määrätä työaikojen pituuden mukaisessa suhteessa.

LTK:n Erityisalojen Työnantajaliiton jäseninä oli 49 matkatoimistoalan yritystä. Niiden palveluksessa oli noin 2 000 työntekijää. Jäsenyrityksissä oli säännöllinen viikkotyöaika 14:ssä 38 tuntia viikossa, 31:ssä 37,5 tuntia viikossa ja lyhyempi kuin 37,5 tuntia viikossa neljässä yrityksessä. Yrityksissä, joissa säännöllinen työaika oli 38 tuntia viikossa, oli töissä yli 60 %:a työehtosopimusten soveltamispiiriin kuuluvista toimihenkilöistä. Ainoastaan vähemmällä kuin viidellä prosentilla alan toimihenkilöistä keskimääräinen työaika alitti 37,5 tuntia.

Oy Saimaa Lines Ltd:n toteuttama Jäntin kuukausipalkan suhteuttaminen työaikaan ei ollut työehtosopimuksen vastainen. Jäntin säännöllinen työaika 35 viikkotuntia nimittäin selvästi oli alittanut työehtosopimuksen tarkoittaman taulukkopalkan maksamisen edellytyksenä olevan viikkotyöajan. Vakiintunut säännöllinen viikkotyöaika oli käytännössä ollut 38 tuntia tai hyvin sitä lähellä.

Yhtiö ei ollut sopinut Jäntin kanssa työehtosopimuksen mukaisesta vähimmäispalkasta eikä tarkoittanut maksaa taulukkopalkkaa. Asiasta käytyjen keskustelujen johdosta Jäntin palkkaa oli taannehtivasti korjattu 1.5. - 30.9.1983 väliseltä ajalta 3 528 markaksi ja 1.6.1984 lukien 4 009 markaksi kuukaudessa. Virhe palkan määrässä oli aiheutunut siitä, että matkatoimiston johtajalla oli ollut käytettävissä vanhentuneet palkkataulukot. Taannehtivalla palkan korjauksella ei kuitenkaan ollut mitään tekemistä esillä olevan tulkintakysymyksen kanssa. Palkan määrittely oli suoritettu siten, että työehtosopimuksen mukainen vähimmäiskuukausipalkka oli jaettu työehtosopimuksessa määrätyllä jakajalla 156 ja näin saatu osamäärä oli kerrottu yhtiössä käytössä olevalla kertoimella 148.

Vastineessa esitetyt vaatimukset

LTK:n Erityisalojen Työnantajaliitto ja Oy Saimaa Lines Ltd ovat vaatineet kanteen hylkäämistä.

Perustelut

Esitetyn selvityksen mukaan Oy Saimaa Lines Ltd:ssä on jo pitemmän ajan matkatoimistovirkailijoiden säännöllinen työaika ollut seitsemän tuntia päivässä ja 35 tuntia viikossa. Yhtiö on 21.5.1984 liittynyt jäseneksi LTK:n Erityisalojen Työnantajaliittoon ja tullut siitä lukien sidotuksi kanteessa tarkoitettuihin matkatoimistojen toimihenkilöiden työehtoja koskeviin työehtosopimuksiin. Niiden mukaan säännöllinen työaika matkatoimistoissa on enintään kahdeksan tuntia vuorokaudessa ja enintään 38 tuntia viikossa. Työaika on työehtosopimuksissa sovittu alkavaksi arkisin aikaisintaan kello 8.00 ja päättyväksi viimeistään kello 17.00.

Kirsi Helena Jäntille, joka on ollut eräässä vaiheessa vuonna 1983 yhtiön palveluksessa, on maksettu hänen 5.3.1984 alkaneen työsuhteensa alusta 3 800 markan kuukausipalkkaa, joka on vastannut työehtosopimuksen mukaan hänelle kuuluvaa vähimmäispalkkaa. Teknisten ja Erikoisammattien Liiton ilmoituksen mukaan Jäntin kuukausipalkan on tullut määräytyä C-palkkaryhmässä kahdeksantena vuotena maksettavan palkan perusteella. Yhtiö ei ole 1.6.1984 voimaan tulleeseen palkkasopimukseen perustuvia palkkojen tarkistuksia suorittaessaan korottanut Jäntin kuukausipalkkaa sen edellyttämiin 4 226 markkaan, vaan suorittanut hänelle vain 4 009 markkaa kuukaudessa. Menettelyä on yhtiön puolelta perusteltu sillä, että kun hänen säännöllinen työaikansa on työehtosopimuksen mukaista säännöllistä enimmäistyöaikaa lyhyempi, hänelle on kuulunut kuukausipalkka vain säännöllisten työaikojen osoittamassa suhteessa ja siten 148:n suhteessa 156:een laskettava osa palkkasopimuksen mukaisesta taulukkopalkasta.

Suurimmassa osassa vastaajaliiton jäsenyrityksiä säännöllinen viikoittainen työaika on joko 38 tai 37,5 tuntia. Joissakin matkatoimistoissa säännöllinen työaika on ollut sitä lyhyempi ja vaihdellut 37 tunnista 32,5 tuntiin viikossa. Matkatoimistojen toimihenkilöille on asiassa esitetyn selvityksen mukaan yleensä maksettu vähintään työehtosopimuksen edellyttämää vähimmäispalkkaa silloinkin, kun toimistossa on noudatettu työehtosopimuksen mukaisen säännöllisen viikoittaisen enimmäistyöajan alittavaa työaikaa. Vastaajaliiton puolelta on katsottu, että työnantaja olisi tällöin työehtosopimuksen määräysten perusteella voinut määrätä toimihenkilölle suoritettavan kuukausipalkan suuruuden tosiasiassa noudatetun säännöllisen työajan ja työehtosopimuksen mukaisen säännöllisen enimmäistyöajan suhteessa. Riidanalainen tulkintakysymys ei ole asianosaisliittojen ilmoitusten mukaan ollut esillä työehtosopimusneuvotteluissa eikä muutoinkaan määräyksistä neuvoteltaessa, lukuun ottamatta Teknisten ja Erikoisammattien Liiton tekemiä esityksiä osa-aikatyötä koskeviksi määräyksiksi, joista ei ole kuitenkaan päästy yksimielisyyteen.

Kanteessa tarkoitettujen työehtosopimusten oikeata sisältöä ei työtuomioistuimen mielestä voida pitää yksiselitteisenä ja selvänä. Päinvastoin kummankin asianosaisliiton käsitykselle voidaan esittää varteenotettavia perusteita. Työtuomioistuin on vastaavanlaista asiaa koskevassa tuomiossa n:o 144/80 todennut, että sovittaessa vähimmäiskuukausipalkasta edellytetään se tunnetusti suoritettavaksi työehtosopimuksen mukaisesta säännönmukaiseksi katsottavasta tuntimäärästä. Tuomiosta käy myös ilmi, että poikkeaminen tällaisesta yleisestä käytännöstä voi olla mahdollista. Hyvin perustellusti voidaan pitää oikeana sitä käsitystä, että jos matkatoimistossa noudatettu säännöllinen työaika on hieman tai epäolennaisesti lyhyempi kuin työehtosopimuksessa määrätty enimmäisaika, sitä ei ole tarkoitettu samalla perusteeksi palkkasopimuksissa kulloinkin sovittuja vähimmäispalkkoja alhaisempien kuukausipalkkojen käyttämiselle. Vallitsevasta käytännöstä esitetty selvitys tukee määräysten sisällön ymmärtämistä tällä tavoin. Näin on ilmeisesti asian laita varsinkin niissä tapauksissa, joissa lyhyempää säännöllistä työaikaa sovelletaan kaikkiin toimihenkilöihin, kuten Oy Saimaa Lines Ltd:ssä on tehty.

Edellä on jo todettu, että Oy Saimaa Lines Ltd:ssä on jo ennen, kun yhtiö on tullut sidotuksi matkatoimistoalan työehtosopimukseen, noudatettu nykyisin käytössä olevia säännöllisiä työaikoja. Tähän nähden ja kun Jäntin kuukausipalkka on hänen työsuhteensa alkaessa keväällä 1984 täyttänyt työehtosopimuksena voimassa tuolloin olleen palkkasopimuksen mukaisen vähimmäismäärän, työtuomioistuimen mielestä kanteessa tarkoitettujen vaatimusten ratkaisemiseksi ei ole tarpeen ottaa enemmälti kantaa siihen kysymykseen, missä tapauksissa ja minkälaisten edellytysten vallitessa säännöllisen työajan enimmäisajoista poikkeaminen oikeuttaa työnantajan suorittamaan palkkasopimuksen vähimmäispalkat säännöllisten työaikojen mukaisessa suhteessa. Yhtiö ei ole nimittäin esittänyt hyväksyttävää syytä siihen, että kuukausipalkkojen korottamisen perusteita olisi sovellettava näissä oloissa sen mukaan, miten toimihenkilön säännöllinen työaika on määrätty. Yhtiö ei työtuomioistuimen mielestä ole sen vuoksi voinut, kun Jäntin kuukausipalkka on hänen työsuhteensa alkaessa ollut palkkasopimuksen mukainen, olla suorittamatta hänelle 1.6.1984 voimaan tulleita palkkojen tarkistuseriä täysimääräisinä uuden sopimuksen mukaisesti. Työtuomioistuimen tuomion n:o 75/1983 perustelujen ja siinä vahvistetun lopputuloksen voidaan katsoa myös tukevan nyt omaksuttua tulkintaa.

Yhtiö on menettelynsä tueksi saanut ohjeita LTK:n Erityisalojen Työnantajaliitolta. Yhtiö on voinut luottaa saamiensa menettelyohjeiden oikeellisuuteen, eikä yhtiön voida näin katsoa tietensä rikkoneen työehtosopimuksen määräyksiä. Työnantajaliiton olisi yhtiön menettelyn hyväksyessään sitä vastoin pitänyt huolellisemmin perehtyä Jäntin palkkaukseen vaikuttaviin olosuhteisiin kokonaisuudessaan. Kun liitto on tämän laiminlyönyt, se on rikkonut valvontavelvollisuuttaan.

Tuomiolauselma

Lausunnon antaminen kanteesta raukeaa siitä luovutuilta osin.

Työtuomioistuin kanteen siten hyväksyen vahvistaa, että Oy Saimaa Lines Ltd on ollut velvollinen suorittamaan Jäntille 1.6.1984 lukien kuukausipalkan työehtosopimuksen osana noudatettavan palkkasopimuksen vähimmäispalkkoja koskevan taulukon mukaisesti, ja velvoittaa yhtiön suorittamaan hänelle saamatta jääneenä palkkana määrältään sinänsä oikeaksi myönnetyt 962 markkaa 30 penniä 16 prosentin korkoineen 12.10.1984 lukien. Lisäksi LTK:n Erityisalojen Työnantajaliitto tuomitaan työehtosopimuslain 8, 9 ja 10 §:n nojalla maksamaan Teknisten ja Erikoisammattien Liitolle hyvityssakkoa 3 000 markkaa. Yhtiö ja työnantajaliitto velvoitetaan yhteisvastuullisesti korvaamaan Teknisten ja Erikoisammattien Liiton oikeudenkäyntikulut 1 500 markalla.

Muilta osin kanne hylätään.

Jäsenet: Pelkonen, puheenjohtaja, Silenti, Airaksinen, M. Virtanen, P. Virtanen ja Kenraali.

Eri mieltä ollut jäsen M. Virtanen lausui:

Katson, että jutussa on perimmältään kysymys siitä, täyttääkö Jäntille maksettu palkka työehtosopimuksen vähimmäisvaatimukset. Työtuomioistuin on aikaisemmassa tuomiossaan n:o 144/80 todennut, että sovittaessa vähimmäiskuukausipalkasta edellytetään se tunnetusti suoritettavaksi työehtosopimuksen mukaisesta säännönmukaiseksi katsottavasta tuntimäärästä. Nyt kysymyksessä olevan työehtosopimuksen mukaan säännöllinen työaika matkatoimistoissa on enintään 8 tuntia vuorokaudessa ja enintään 38 tuntia viikossa. Työehtosopimuksessa olevien palkkataulukoiden mukainen kuukausipalkka on siten tarkoitettu maksettavaksi 38 tunnin viikottaisen työajan perusteella. Jos työntekijän työaika viikossa on työehtosopimuksen mukaista työaikaa lyhyempi, on vastaavasti hänelle maksettavan kuukausipalkan vähimmäismäärä työajan mukainen suhteellinen osuus taulukon mukaisesta kuukausipalkasta. Täysin eri asia on se, että työntekijöiden palkat tosiasiassa saattavat huomattavastikin ylittää työehtosopimuksen mukaiset vähimmäismäärät. Tästä seikasta ei kuitenkaan voida tehdä sitä johtopäätöstä, että työehtosopimuksen mukainen vähimmäispalkka olisi aina sama työajan pituudesta riippumatta. Jutussa on näytetty, että Jäntille 1.6.1984 lukien suoritettu palkankorotus on ylittänyt työehtosopimuksen mukaisen yleiskorotuksen. Lisäksi on näytetty, että hänen palkkansa on vastannut työajan mukaista suhteellista osaa työehtosopimuksen mukaisesta taulukkopalkasta. Näin ollen katson, että Jäntin palkka on täyttänyt työehtosopimuksen mukaiset vähimmäisvaatimukset. On eri asia, olisiko Jäntillä työsopimuksensa perusteella oikeus vähintään työehtosopimuksen mukaiseen taulukkopalkkaan työajan pituudesta riippumatta. Tämä työsopimukseen perustuva kysymys ei kuulu työtuomioistuimen toimivaltaan. Edellä olevilla perusteilla harkitsen oikeaksi hylätä kanteen. Jutun laatuun nähden yhtiö ja työnantajaliitto saavat kärsiä oikeudenkäyntikulunsa itse.