11.9.1984

4 §

Työhön ottaminen ja irtisanominen

Tämän työehtosopimuksen osana noudatetaan Suomen Rakennusteollisuusliiton ja Rakennustyöläisten Liiton välillä helmikuun 18 päivänä 1979 allekirjoitettua sopimusta irtisanomisen ja lomautuksen perusteista rakennusalalla (rakennusalan irtisanomissuojasopimus, RISS, sivulla 44)

---------------------------------------------------

Työehtosopimuksen osana noudatettavassa sopimuksessa irtisanomisen ja lomautuksen perusteista rakennusalalla, irtisanomissuojasopimuksessa, on muun ohella seuraavat määräykset:

---------------------------------------------------

2 §

Määräaikainen työsopimus

1. Työsopimus on määräaikainen silloin, kun se on tehty määräajaksi tai määrättyä työtä koskevaksi tai sen kestämisaika muutoin käy ilmi sopimuksen tarkoituksesta.

2. Määräaikainen työsopimus lakkaa 1. momentissa tarkoitetun työkauden päättyessä ilman irtisanomista, ellei toisin ole sovittu. Mikäli työsopimuksen määräaikaisuutta ei ole määrätty kalenteriajan mukaan, työnantajan on hyvissä ajoin ilmoitettava työntekijälle odotettavissa olevasta työsuhteen päättymisestä, milloin se riippuu sellaisesta seikasta, joka on työnantajan mutta ei työntekijän tiedossa.

3. Mikäli määrätystä työstä sopimuksen tehnyttä työkuntaa joudutaan sanotun työn vähenemisen vuoksi supistamaan, työnantajan tulee ilmoittaa työkunnan vähentämisestä ja vähennettävien lukumäärä ainakin 2 päivää ennen vähentämistä työkunnalle. Ellei työkunta ohjesääntönsä perusteella pääse sopimukseen siitä, ketä tai keitä vähennys koskee, työnantaja valitsee vähennettävät työntekijät lähinnä työkuntaan viimeksi tulleiden joukosta.

---------------------------------------------------

9 §

Korvaus perusteettomasta irtisanomisesta, purkamisesta ja lomauttamisesta

1. Jos työnantaja perusteettomasti irtisanoo tai purkaa työsopimuksen tai lomauttaa työntekijän eikä käytyjen neuvottelujen jälkeen ennen työsuhteen päättymistä tai lomautuksen alkamista peruuta toimenpidettä, hän on velvollinen korvaamaan työntekijän vahingon.

2. Päätettäessä korvauksen suuruudesta on otettava huomioon työntekijän ansion menetys, työsuhteen kestoaika, työntekijän ikä, työntekijän mahdollisuus hankkia uutta työtä, jota hänen ammattitaitonsa ja työkykynsä huomioon ottaen voidaan pitää hänelle sopivana, työntekijän itsensä työsuhteen katkaisemiseen ehkä antama aihe, rakennusalan luonteesta johtuvat työsuhteiden hoitoon liittyvät erityispiirteet ja muut asiaan vaikuttavat tekijät. Korvauksen suuruuden ei kuitenkaan tule ylittää 6 viikon palkkaa, jos työsuhde on jatkunut enintään 2 vuotta eikä 3 kuukauden palkkaa, jos työsuhde on jatkunut yli 2 vuotta.

3. Jos edellä tässä pykälässä tarkoitetun vahingon määrästä ei esitetä muuta näyttöä, maksetaan korvauksena 2 viikon palkka.

---------------------------------------------------

Kanteen perustelut

Rakennustyöläisten Liitto on lausunut, että kirvesmies Martti Suokas oli työskennellyt toistaiseksi voimassa olevaksi tarkoitetussa työsopimussuhteessa vastaajaliiton jäsenyritykseen Rakennusliike Oy H.L. Backlundiin. Hän oli työsuhteensa kestäessä tehnyt työkunnan jäsenenä urakkatyötä koskevan ns. monitoimityökuntasopimuksen työnantajan kanssa 23.10.1981. Työkuntaan oli kuulunut Suokkaan lisäksi yksi kirvesmies ja kaksi rakennusmiestä. Työsopimuksen mukaan urakka koski sen liitteenä olleen työluettelon tarkoittamia töitä. Sopimuksen ehtona oli muun muassa, että työkuntaan tuli kuulua tarpeellinen henkilömäärä ja työkunnan lisäämisestä tai vähentämisestä tuli sopia asianomaisten kesken huomioon ottaen työn edistyminen ja tarkoituksenmukainen suoritus. Työntekijäin lopullinen hyväksyminen kuului työnantajalle. Sopimatta asiasta työsopimuksen edellyttämin tavoin työkunnan jäsenten kanssa työnantaja oli lisännyt työkuntaan 3.1.1982 yhden kirvesmiehen ja yhden rakennusmiehen sekä 11.1.1982 yhden kirvesmiehen. Tämän jälkeen työnantaja oli antanut Suokkaalle lomautusvaroituksen 1.2.1982 ilmoittaen lomautuksen alkavan 11.2.1982. Samalla tavalla oli lomautettu myös toinen työkunnan alkuperäisistä kirvesmiehistä. Lomautuksen syyksi oli ilmoitettu taloudellisista ja tuotannollisista syistä johtunut työn vähentyminen ja lomautus oli ilmoitettu toistaiseksi voimassa olevaksi. Työnantaja oli rikkonut työehtosopimusta lomauttamalla Suokkaan ja vähentämällä työkuntaa sopimatta asiasta työkunnan kanssa. Lomautuksen perustekin oli ollut täysin tekaistu, koska urakka oli ollut vielä täysin kesken eikä työ ollut vähentynyt.

Suokkaan ilmoitettua lomautusilmoituksestaan Rakennustyöläisten Liiton aluesihteerille tämä oli ottanut välittömästi 4.2.1982 yhteyttä vastaajaliiton piirimieheen ja ilmoittanut lomautuksen Suokkaan kohdalla olleen perusteettoman. Työnantajaliiton piiriasiamies oli ilmoittanut tuntevansa asian ja kertonut lomautuksen syyksi sen, että työntekijät eivät olleet ammattitaitoisia ja ettei työmaalla ollut pysytty aikataulussa. Kantajaliiton aluesihteeri oli ilmoittanut, ettei lomautuksen syytä hyväksytty, minkä jälkeen työnantajaliiton piiriasiamies oli ilmoittanut tutkivansa asiaa edelleen. Aluesihteeri otettua uudelleen yhteyttä työnantajaliiton piiriasiamieheen tämä oli ilmoittanut, että työnantajan työpäällikkö oli irtisanonut Suokkaan työsopimuksen 29.1.1982. Tästä huolimatta piiriasiamies oli ilmoittanut, että Suokas voisi edelleen jäädä työhön mutta muita lomautuksia ei peruutettaisi. Tämän jälkeen asiassa oli järjestetty 10.2.1982 neuvottelu työnantajaliiton Vaasan toimistossa. Tässä neuvottelussa työnantajapuolelta oli todettu, että urakkasopimus oli sanottu irti 29.1.1982. Tämä oli johtunut työryhmän jäsenten keskinäisistä riitaisuuksista ja ammattitaidon puutteesta sekä siitä, ettei työ ollut edistynyt. Lisäksi työnantajapuolelta oli todettu työkunnan hyväksyneen työvoiman lisäyksen, koska vastalauseita ei ollut esitetty. Työntekijäpuolen edustaja oli todennut, että vastaava mestari oli alusta saakka ilmoittanut ottavansa uudet miehet ja katkaisevansa työsopimuksen. Vastaava mestari oli aina silloin tuonut tämän asian esille, kun oli ollut pieniä erimielisyyksiä tunneista, työturvallisuuskysymyksistä tai muista vastaavista kysymyksistä. Kuitenkaan työsopimusta ei milloinkaan varsinaisesti ollut sanottu irti.

Asiasta oli lähetetty Suomen Rakennusteollisuusliitolle kirjallinen ilmoitus 24.2.1982. Liittojen välisissä neuvotteluissa asia oli ollut esillä 17.3.1982 ja 29.4.1982. Käydyissä neuvotteluissa työnantajapuoli oli vedonnut työnantajan jo aikaisemmin esittämiin perusteluihin väittäen työkunnan olleen kykenemätön ja haluton suoriutumaan urakasta ja jatkamaan työtä urakalla. Tämän vuoksi työnantaja oli katkaissut urakan. Kantajan käsityksen mukaan mitään työsopimuksen irtisanomista ei ollut tapahtunut vaan tämä oli jälkeenpäin keksitty. Suokas oli ollut työsuhteessa työnantajaan noin 10 vuotta. Hänen työhistoriansa osoitti, että hänellä oli tarvittava ammattitaito talonrakentamiseen samoin kuin muillakin työkunnan jäsenillä. Niin ikään työnantajan työkunnan vähentämismenettely oli ollut työehtosopimuksen vastainen, kun viimeksi tulleet työntekijät oli jätetty työkohteeseen ja vanhimmat työntekijät lomautettu.

Suokkaan tuntipalkka oli ollut ennen urakkatyötä 24 markkaa tunnissa ja urakan välimittauksessa 21.12.1981 ansioksi oli todettu 22-23 markkaa tunnissa. Suokas oli joutunut lomautuksen ja työsuhteen tosiasiallisen päättämisen johdosta työttömäksi 11.2.1982 alkaen. Työttömyys oli kestänyt 19.3.1982 saakka. Suokas oli työnantajan menettelyn johdosta kärsinyt vahinkoa 24 markan tuntipalkan mukaan laskien 5 184 markkaa.

Kanteessa esitetyt vaatimukset

Rakennustyöläisten Liitto on vaatinut työtuomioistuinta vahvistamaan, että Rakennusliike Oy H.L. Backlund oli menetellyt työehtosopimuksen sekä irtisanomissuojasopimuksen vastaisesti lomauttaessaan Suokkaan ja päättäessään hänen työsuhteensa edellä kerrotuin tavoin. Edelleen Rakennustyöläisten Liitto on vaatinut Rakennusliike Oy H.L. Backlundin velvoittamista suorittamaan Suokkaalle irtisanomissuojasopimuksen mukaisena korvauksena laittomasta lomauttamisesta ja työsuhteen päättämisestä 5 184 markkaa 16 %:n korkoineen haasteen tiedoksiantopäivästä lukien. Edelleen Rakennustyöläisten Liitto on vaatinut Rakennusliike Oy H.L. Backlundin tuomitsemista hyvityssakkoon työehtosopimuksen tieten rikkomisesta ja Suomen Rakennusteollisuusliiton ja Suomen Rakennusteollisuusliiton Etelä-Pohjanmaan piirin tuomitsemista hyvityssakkoon valvontavelvollisuuden laiminlyömisestä.

Vastineen perustelut

Suomen Rakennusteollisuusliitto ja Rakennusliike Oy H.L. Backlund, joiden lausumaan jutussa kuultavaksi kutsuttu Suomen Rakennusteollisuusliiton Etelä-Pohjanmaan piiri osaltaan on yhtynyt, ovat lausuneet, että Rakennusliike Oy H.L. Backlund oli 23.10.1981 tehnyt urakkatyösopimuksen työkunnan kanssa, johon kuului kaksi kirvesmiestä ja kaksi rakennusmiestä. Työkunnan tehtävänä oli ollut normaali rivitalon monitoimityö. Jo aikaisin oli käynyt ilmi, ettei työkunta kyennyt pysymään sovitussa aikataulussa eikä työn tulos laadullisesti täyttänyt tyydyttävää tasoa. Osoituksena tästä oli muun muassa se, että 5.1.1982 suoritettu välimittaus oli osoittanut, ettei työkunnan työtahti ollut silloisen urakan ulosmaksun vaatimaa tasoa. Kirvesmiesten ulosmaksua olikin jouduttu pudottamaan välimittauksen jälkeen 26 markasta 22 markkaan. Mittauksen jälkeen työpäällikkö oli esittänyt työkunnalle työsopimuksen molemminpuolista purkamista, mutta työkunta ei ollut ollut siihen suostuvainen vaan oli halunnut jatkaa työntekoa. Jälleen työkunnalle oli huomautettu työsuorituksen parantamisesta. Syy työtahdin hitauteen ja työn heikkoon laatuun oli ollut työkunnan ammattitaidon puutteessa ja sisäisissä erimielisyyksissä. Ensin sanotun syyn vuoksi oli huomattavasti aikaa kulunut erilaisten virheiden oikaisuun ja muuhun korjaustyöhön. Erimielisyyksistä johtuen oli muun muassa lyhyen ajan sisällä jouduttu valitsemaan kaksi eri luottamusmiestä ensiksi valitun luovuttua tehtävästään. Työnantajan lukuisista kehotuksista huolimatta työtahti ja työn laatu eivät olleet parantuneet. Huomautuksen yhteydessä työnantajan puolelta oli todettu, että työntekijöitä oli aikataulun vuoksi lisättävä. Koska työkunta ei ollut vastustanut sitä, työnantajalla oli ollut perusteltu syy olettaa, että työkunta oli hiljaisesti hyväksynyt mahdolliset lisäykset. Uusien työntekijöiden valinta oli työnantajan asia. Työkohteeseen oli otettu tammikuun alkupuolella kaksi kirvesmiestä ja yksi rakennusmies. Heille oli erotettu kokonaisurakasta erillinen tehtäväkokonaisuus, johon oli kuulunut muun muassa vesikattotyö. Työpäällikkö oli kutsunut työkunnan jäsenet neuvotteluun 29.1.1982, jolloin työpäällikkö oli työnantajan puolesta purkanut työkunnan kanssa tehdyn työsopimuksen, koska kehotuksista huolimatta työntekoon ei ollut tullut parannusta. Samassa tilaisuudessa oli Suokkaalle ja työkunnan toiselle kirvesmiehelle annettu lomautusilmoitus. Lomautusten tuli astua voimaan 11.2.1982. Työn oli suorittanut loppuun uusi monitoimityökunta.

Kun urakkatyösopimus edellä sanotulla tavalla oli purettu, Suokas yhtiön vanhana työntekijänä oli lomautettu, koska hänelle ei ollut voitu osoittaa muuta työtä. Työnantaja ei sinänsä ollut ottanut arvostelussaan kantaa työkunnan yksittäisten jäsenten ammattitaitoon, koska työkunnan työn tulos kokonaisuudessaan oli joka tapauksessa ollut epätyydyttävä. Kokonaisuutena työkunta oli myös vastuussa työn tuloksesta. Tämän vuoksi urakkasopimus olikin katkaistu ja sopimus tehty uuden työkunnan kanssa. Oli todettava, ettei Suokkaan oma työpanoskaan ollut tyydyttänyt työnantajaa, joten tilanteessa ei ollut ollut syytä asettaa Suokasta poikkeusasemaan muuhun työkuntaan nähden. Vahingonkorvausvaatimus oli näin ollen perusteeltaan aiheeton. Mitä sen määrään tuli, niin Suokkaan tuntipalkka oli sopimuksen päättymishetkellä ollut 22 markkaa.

Vastineessa esitetyt vaatimukset

Vastaajat ovat vaatineet kanteen hylkäämistä.

Perustelut

Kirvesmies Martti Suokas on ollut Rakennusliike Oy H. L. Backlundin palveluksessa oman ilmoituksensa mukaan kymmenkunta vuotta ja viimeksi yhtäjaksoisesti nelisen vuotta, kun monitoimityökunta, johon hänen lisäkseen kuului toinen kirvesmies ja kaksi rakennusmiestä, on 23.10.1981 tehnyt sopimuksen rivitalon rakennustyöstä urakkapalkalla työnantajan kanssa. Koska urakkatyö ei ollut edistynyt työnantajan edellyttämällä tavalla, on työnantaja tammikuussa 1982 ottanut kaksi kirvesmiestä ja yhden rakennusmiehen tekemään työkunnan urakkaan kuuluneen vesikattotyön ja räystään alapuolisen laudoitustyön erikseen hinnoiteltuna työnä. Työnantajan mielestä työkunnan suoritettavaksi jäänyt osa urakasta ei senkään jälkeen ollut edistynyt riittävällä joutuisuudella eikä työtä ollut suoritettu riittävän hyvin. Tämän vuoksi työnantaja on esittänyt työkunnan sopimuksen purkamista. Kun työkunnan jäsenet eivät olleet tähän suostuneet, on työnantaja 29.1.1982 työkunnan jäsenten kanssa pidetyssä neuvottelussa ilmoittanut yksipuolisesti purkavansa työkunnan kanssa tehdyn sopimuksen. Suokkaalle ja työkunnan toiselle kirvesmiehelle on 1.2.1982 annettu lomautusilmoitus 11.2.1982 voimaan astuvasta lomautuksesta. Urakkatyön on sittemmin saattanut loppuun uusi monitoimityökunta. Suokas on lomautuksen jälkeen ollut työtä vailla 19.3.1982 saakka, jolloin hän on saanut työtä toisen työnantajan palveluksessa.

Suokkaalle annettuun lomautusilmoitukseen on lomautuksen syyksi merkitty taloudellisista ja tuotannollisista syistä johtuva työn vähentyminen. Tosiasiallinen syy Suokkaan työsuhteen päättymiseen on ollut se, ettei työkunta, johon Suokas kuului ole selviytynyt urakasta riittävällä nopeudella ja ettei työkunnan työ täyttänyt asetettua laatuvaatimusta. Tämä taas on esitetyn selvityksen mukaan osittain aiheutunut siitä, etteivät työkunnan jäsenet ole sopeutuneet työskentelemään yhdessä. Vallinneessa tilanteessa on työnantajalla siis ollut riittävät perusteet työkunnan kanssa tehdyn sopimuksen purkamiselle. Työtuomioistuimessa on kuitenkin esitetty selvitystä siitä, että Rakennusliike Oy H. L. Backlundilla on ollut Vaasassa Suokkaan lomauttamisen aikaan meneillään paitsi mainitun rivitalon rakennustyöt myös ainakin yksi rakennustyö. Viimeksi mainitulta työmaalta työnantajan työpäällikön muistaman mukaan on tarjottu Suokkaalle kirvesmiehen työtä. Edelleen yhtiöllä on ollut Vaasassa muutaman kilometrin päässä keskustasta elementtitehdas. Työtuomioistuimessa kuultu Suokas ei kuitenkaan ole ymmärtänyt, että työnantaja olisi ollut halukas jatkamaan hänen työsuhdettaan. Päinvastoin Suokas on saanut sen käsityksen, että hänen työnsä Rakennusliike Oy H. L. Backlundin palveluksessa oli lomautuksen vuoksi päättynyt. Työtuomioistuimen käsityksen mukaan on ilmeistä, että jos Suokkaalle on tarjottu työnantajan toimesta uutta työtä, tämä ei ole tapahtunut riittävän selvää ilmaisua käyttäen, niin että Suokas olisi asian ymmärtänyt.

Suokkaan lomautuksesta on helmikuun alussa ilmoitettu Suomen Rakennusteollisuusliiton Etelä-Pohjanmaan piirin piirimiehelle. Asiasta on kanteesta selviävin tavoin ilmoitettu myös vastaajaliitolle. Liittojen välillä on käyty erimielisyysneuvottelut maaliskuussa ja huhtikuussa 1982. Neuvotteluissa ei asiasta ole päästy yksimielisyyteen. Kun Rakennusliike Oy H.L. Backlundilla sen omankin ilmoituksen mukaan on ollut Suokkaan lomauttamisen aikaan Vaasassa sellaista työtä, jota Suokas olisi voinut tehdä, on yhtiö Suokkaan tästä huolimatta lomauttaessaan menetellyt irtisanomissuojasopimuksen vastaisesti. Suomen Rakennusteollisuusliitto on hyväksynyt neuvotteluissa yhtiön menettelyn pelkästään sillä perusteella, että sen saaman selvityksen mukaan urakka oli katkaistu, koska työkunta oli ollut kykenemätön ja haluton suoriutumaan urakasta ja sitä urakalla jatkamaan. Kun Suokas oli työnantajaan toistaiseksi voimassa olevassa työsuhteessa ja hänelle olisi ollut tarjolla työtä työnantajan palveluksessa, ei työnantajan menettelyä olisi tullut tukea neuvotteluissa käytetyllä perusteella. Työnantajaliiton piirijärjestön olisi puolestaan tullut paremmin kuin ilmeisesti on tapahtunut tuoda esille lomautushetkellä vallinneet todelliset olosuhteet. Näin liitto ja piirijärjestö ovat hyväksyessään yhtiön menettelyn laiminlyöneet niille työehtosopimuslain mukaan kuuluvan valvontavelvollisuuden.

Työtuomioistuimen vakiintuneen käytännön mukaan ei työnantajaa, joka tuomitaan vahingonkorvaukseen irtisanomissuojasopimuksen rikkomisesta, voida samanaikaisesti tuomita hyvityssakkoon irtisanomissuojasopimuksen tieten rikkomisesta.

Tuomiolauselma

Työtuomioistuin velvoittaa Rakennusliike Oy H. L. Backlundin suorittamaan Martti Suokkaalle irtisanomissuojasopimuksen mukaisena korvauksena työntekijän lomauttamisesta ilman irtisanomissuojasopimuksen mukaista perustetta 5 184 markkaa korkolain voimaantulosäännös huomioon ottaen ja korkovaatimus enemmälti hyläten 5 prosentin korkoineen haasteen tiedoksiantopäivästä 24.4.1984 lukien. Lisäksi työtuomioistuin tuomitsee työehtosopimuslain 8, 9 ja 10 §:n nojalla Suomen Rakennusteollisuusliiton Etelä-Pohjanmaan piiriyhdistyksen ja Suomen Rakennusteollisuusliiton maksamaan Rakennustyöläisten Liitolle hyvityssakkoa valvontavelvollisuuden laiminlyönnistä, edellisen 4 000 markkaa ja jälkimmäisen 4 000 markkaa.

Suomen Rakennusteollisuusliitto ja Rakennusliike Oy H.L. Backlund velvoitetaan yhteisvastuullisesti korvaamaan Rakennustyöläisten Liiton oikeudenkäyntikulut 1 250 markalla.

Hyvityssakkovaatimus Rakennusliike Oy H. L. Backlundia vastaan hylätään.

Jäsenet: Lehtikunnas, puheenjohtaja, Mörä, Hurmalainen, Äimälä, P. Virtanen ja Sulkunen.

Tuomio oli yksimielinen.