22.8.1983

1 §.

Sopimukseen sidotut

1. Tähän työehtosopimukseen ovat sidottuja: a) allekirjoittaneet Oy Matkahuolto Ab ja Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto r.y. siihen osallisina, b) ne työntekijät, jotka ovat tai sopimuksen voimassa ollessa ovat olleet sopimukseen sidotun järjestön jäseniä.

---------------------------------------------------

2 §.

Sopimuksen soveltamisala

Tämän työehtosopimuksen määräyksiä sovelletaan Oy Matkahuolto Ab:n linja-autoasemien ja näiden työntekijäin välisiin työsuhteisiin, paitsi kahvila- ja ravintolatyöntekijöihin.

---------------------------------------------------

Majoitus- ja Ravitsemisalan Työnantajaliitto r.y:n ja Hotelli- ja Ravintolahenkilökunnan Liitto r.y:n välillä 15.3.1980 tehdyssä majoitus- ja ravitsemisalan työntekijöitä koskevassa työehtosopimuksessa on muun ohella seuraavat määräykset:

---------------------------------------------------

1 §

Sopimuksen ulottuvuus

Tällä työehtosopimuksella määrätään majoitus- ja ravitsemisliikkeiden palveluksessa työaikalain alaista työtä suorittavien työntekijöiden työehdot.

---------------------------------------------------

Majoitus- ja ravitsemisalan työntekijöitä koskevissa työehtosopimukseen osallisten hyväksymissä työehtosopimuksen soveltamisohjeissa sanotaan muun muassa:

---------------------------------------------------

I SOPIMUKSEN ULOTTUVUUTTA, TYÖSUHTEEN ALKAMISTA JA LAKKAAMISTA KOSKEVAT MÄÄRÄYKSET

1 §

Sopimuksen ulottuvuus

Majoitus- ja ravitsemisliikkeiden työntekijöitä koskeva työehtosopimus kattaa työ- ja palkkaehtojen minimimääräysten osalta iästä riippumatta kaikki majoitus- ja ravitsemisalalla työskentelevät työntekijät. Sopimusta sovelletaan kuitenkin vain työaikalain alaista työtä suorittaviin työntekijöihin, joten esim. majoitus- ja ravitsemisliikkeiden erillisissä konttoreissa työskentelevät työntekijät ovat sopimuksen ulkopuolella ja pääasiassa kaupan alaa koskevien sopimusten piiriin kuuluvia.

Vaikka majoitus- ja ravitsemisliike ei toimintansa perusteella tarvitsisikaan lääninhallituksen toimilupaa, mutta se harjoittaa majoitus- ja ravitsemisliikkeistä annetussa asetuksessa mainittua toimintaa, liike kuuluu sopimuksen piiriin, ellei se kuulu muun työehtosopimuksen tai virkaehtosopimuksen piiriin. Esimerkiksi terveydenhoitolautakunnan hyväksymät ns. katukeittiöt ovat sopimuksen piirissä ja kioskiasetuksen piiriin kuuluvat liikkeet jäävät sopimuksen ulkopuolelle.

---------------------------------------------------

Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto on työtuomioistuimessa lausunut, että Oy Matkahuolto Ab oli järjestäytynyt sekä Autoliikenteen Työnantajaliittoon että Majoitus- ja Ravitsemisalan Työnantajaliittoon. Varsinaisen linja-autoasematoiminnan lisäksi Oy Matkahuolto Ab harjoitti kahvilaja ravintolatoimintaa linja-autoasemien yhteydessä. Kahteen työnantajaliittoon kuuluminen oli huomioitu myös edelle jäljennetyssä linja-autoasemien henkilökuntaa koskevan työehtosopimuksen 2 §:ssä.

Oy Matkahuolto Ab:n Kajaanin toimipisteessä työskenteli kaksi Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliiton jäsentä. Näistä matkahuoltovirkailija Kirsti Suorsan työsuhde oli alkanut 24.2.1972 ja matkahuoltovirkailija Anja Hujasen 17.11.1975. Molemmat työskentelivät Kajaanin linja-autoaseman yhteydessä toimivassa grillissä myyjinä. Linja-autoasemien henkilökuntaa koskevan työehtosopimuksen palkkaryhmittelyn mukaan työtekijät oli jaettu viiteen palkkaryhmään. Käytännössä suurin osa työntekijöistä oli matkahuoltovirkailijoita, joiden palkkaryhmä oli III. Myös Suorsa ja Hujanen olivat tulleet Oy Matkahuolto Ab:n palvelukseen matkahuoltovirkailijoiksi ja heille oli maksettu kolmannen palkkaryhmän mukaista palkkaa työsuhteen alusta lähtien. Syksyllä 1981 toteutettujen palkankorotusten jälkeen Suorsa ja Hujanen olivat todenneet palkkojensa nousseen vähemmän kuin muiden matkahuoltovirkailijoiden. Heidän palkkaansa oli korotettu vain yleiskorotuksella. Asiaa tiedusteltaessa työnantaja oli ilmoittanut, että Suorsa ja Hujanen olivat siirtyneet majoitus- ja ravitsemisalan työntekijöitä koskevan työehtosopimuksen piiriin. Molempien palkkataso oli ylittänyt majoitus- ja ravitsemisalan työntekijöitä koskevan työehtosopimuksen mukaisen 2. palkkaryhmän taulukkopalkan. Sen vuoksi työnantajan mielestä palkkoja oli tullut korottaa vain majoitus- ja ravitsemisalalla sovitulla yleiskorotuksella.

Suorsan ja Hujasen palkkausta koskevasta erimielisyydestä oli neuvoteltu paikallisesti 23.9.1981. Tuolloin työnantajapuolen edustaja oli ilmoittanut, että Suorsan ja Hujasen työpiste oli muuttunut grillikioskista majoitus- ja ravitsemisliikkeistä annetun asetuksen mukaiseksi katukeittiöksi. Sen vuoksi työnantajapuoli oli katsonut olevansa velvollinen noudattamaan Suorsan ja Hujasen työsuhteeseen majoitus- ja ravitsemisalan työntekijöitä koskevaa työehtosopimusta. Työntekijäpuolelta oli todettu, etteivät he voineet hyväksyä yksipuolista sopimusalan muuttamista. Myyntipisteen nimen vaihtuessa grillistä katukeittiöksi eivät työntekijöiden tehtävät olleet muuttuneet. Ainoastaan myyntiartikkeleita oli tullut lisää.

Työehtosopimukseen osallisten välillä asiasta oli neuvoteltu ensimmäistä kertaa lokakuussa 1981. Työnantaja oli edelleen viitannut majoitus- ja ravitsemisalan työehtosopimukseen ja katsonut olevansa työehtosopimuslain perusteella velvollinen soveltamaan sitä Suorsan ja Hujasen työsuhteeseen. Majoitusja ravitsemisalan työntekijöitä koskevan työehtosopimuksen soveltamisohjeen mukaan terveydenhoitolautakunnan hyväksymät niin sanotut katukeittiöt olivat sopimuksen piirissä ja kioskiasetuksen piiriin kuuluvat liikkeet jäivät sen ulkopuolelle. Asian selvittämiseksi oli 1.12.1981 järjestetty neuvottelu, johon olivat osallistuneet Autoliikenteen Työnantajaliiton, Majoitus- ja Ravitsemisalan Työnantajaliiton, Hotelli- ja Ravintolahenkilökunnan Liiton ja Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliiton edustajat. Neuvottelussa työnantajaliittojen edustajat olivat käsityksenään todenneet, että linja-autoasemien henkilökuntaa koskevan työehtosopimuksen 2 §:n ja majoitus- ja ravitsemisalan työntekijöitä koskevan työehtosopimuksen soveltamisohjeiden 1 §:n perusteella Suorsaan ja Hujaseen tuli soveltaa majoitus- ja ravitsemisalan työntekijöitä koskevaa työehtosopimusta. Hotelli- ja Ravintolahenkilökunnan Liiton edustaja oli puolestaan selittänyt, että Hotelli- ja Ravintolahenkilökunnan Liiton ja Liiketyöntekijäin Liitto r.y:n kanssa oli sovittu kioskien ja katukeittiöiden välisestä rajanvedosta. Sen mukaan katukeittiöt kuuluivat Hotelli- ja Ravintolahenkilökunnan Liiton järjestäytymisalan piiriin. Auto- ja Kuljetusalantyöntekijäliiton ja Hotelli- ja Ravintolahenkilökunnan Liiton välillä ei vastaavasta rajanvedosta ollut sovittu. Tämän vuoksi Hotelli- ja Ravintolahenkilökunnan Liiton edustaja oli katsonut, että kun työntekijöihin oli aikaisemmin sovellettu linja-autoasemien henkilökuntaa koskevaa työehtosopimusta, tuli heihin edelleenkin soveltaa sitä. Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliiton edustaja oli todennut, että Suorsaan ja Hujaseen oli sovellettava linja-autoasemien henkilökuntaa koskevaa työehtosopimusta. Työehtosopimusalan muutoksen perusteena todellisuudessa oli ollut työnantajan halu säästää palkkakustannuksia.

Suorsa ja Hujanen olivat koko työsuhteidensa ajan olleet Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliiton jäseniä. Työntekijöiden työsuhteisiin oli myös sovellettu linja-autoasemien henkilökunnan työehtosopimusta. Oy Matkahuolto Ab:n eri toimipisteissä työskentelevät grilli- ja kioskimyyjät olivat lähes yksinomaan matkahuoltovirkailijoita. Matkahuoltovirkailijat olivat järjestäytyneet Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliittoon. Katukeittiöiden ottaminen mukaan majoitusja ravitsemisliikkeiden työehtosopimukseen perustui Hotellija Ravintolahenkilökunnan Liiton ja Liiketyöntekijäin Liiton välillä tehtyyn sopimukseen rajanvedosta toisaalta ensiksi mainitun liiton ja Majoitus- ja Ravitsemisalan Työnantajaliiton välisen työehtosopimuksen ja toisaalta Liiketyöntekijäin Liiton ja Kaupan Työnantajaliiton kioskimyyjiä koskevan työehtosopimuksen välillä. Oy Matkahuolto Ab ei ollut Kaupan Työnantajaliiton jäsen eikä soveltanut kioskimyyjiä koskevaa työehtosopimusta. Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliiton ja Hotelli- ja Ravintolahenkilökunnan Liiton välillä ei ollut tehty vastaavaa rajanvetoa, vaan kioski-, grilli- ynnä muut myyjät olivat matkahuoltovirkailijoita. Majoitus- ja ravitsemisliikkeiden työehtosopimuksen soveltamisohjeessa oli lisäksi nimenomaisesti todettu kysymyksessä olevan työehtosopimuksen väistyvän siinä tapauksessa, että oli olemassa jokin muu sitova työ- tai virkaehtosopimus. Katukeittiöiden työntekijät eivät tässä tapauksessa kuuluneet Hotelli- ja Ravintolahenkilökunnan Liiton ja Majoitus- ja Ravitsemisalan Työnantajaliiton välillä tehdyn työehtosopimuksen piiriin, koska linja-autoasemien henkilökunnan työehtosopimus oli soveltamisohjeissa tarkoitettu muu työehtosopimus. Suorsan ja Hujasen työn luonne Kajaanin toimipisteessä ei ollut olennaisesti muuttunut sen jälkeen, kun grillikioski oli luokiteltu katukeittiöksi. Katukeittiön myyntivalikoima oli vain hieman laajempi kuin grillikioskin. Katukeittiö ei ollut kahvila eikä ravintola, joten linja-autoasemien henkilökunnan työehtosopimuksen 2 §:n mukaan katukeittiön työntekijät olivat työehtosopimuksen piirissä.

Suorsan ja työnantajan edustajan välillä oli sovittu, että Suorsalle maksettiin täydet linja-autohenkilökunnan työehtosopimuksen 9 §:n 1 kohdan mukaiset ikälisät, vaikka hänen palvelusvuotensa yrityksessä eivät tätä olisi edellyttäneet. Suorsan palkka linja-autohenkilökunnan työehtosopimuksen mukaan olisi 1.9.1981 ollut 3 039 markkaa kuukaudessa. Hänen palkkansa olisi 1.3.1982 uuden palkkataulukon mukaan noussut 3 191 markkaan. Sopimusalan muutoksen johdosta ei Suorsa ollut 1.9.1981 saanut lainkaan palkankorotusta. Suorsa oli 1.10.1981 saanut majoitus- ja ravitsemisalan työehtosopimuksen tarkistuspöytäkirjan 2 §:n mukaisen 2 %:n yleiskorotuksen. Tällöin hänen palkkansa oli noussut 2 850 markkaan. Suorsan palkkaa oli 1.3.1982 korotettu majoitus- ja ravitsemisliikkeiden työntekijöiden työehtosopimuksen 6 §:n 1 kohdan pöytäkirjamerkintä 3:n mukaisella 2,8 %:n yleiskorotuksella. Palkka oli tuolloin noussut 2 930 markkaan. Erotus Suorsan tappioksi oli ajalta 1.9.-31.9.1981 245 markkaa, 1.10.1981-28.2.1982 189 markkaa ja 1.3.1982-30.9.1982 261 markkaa kuukaudessa, lokakuulta 1982 405 markkaa ja 1.11.1982 jälkeen 332 markkaa kuukaudessa.

Hujasen palkka oli ennen 1.10.1981 ollut 2 442 markkaa kuukaudessa. Korotettuna 2 %:n yleiskorotuksella oli hänen palkkansa 1.10.1981 noussut 2 492 markkaan. Majoitus- ja ravitsemisalan työehtosopimusta soveltaen oli Hujasen palkka 1.3.1982 korotettu 2 617 markkaan. Matkahuoltovirkailijan työehtosopimuksen mukainen palkka oli 1.9.1981 noussut 2 658 markkaan. Hujanen olisi 1.12.1981 tullut oikeutetuksi 6 vuoden palvelusvuosilisään, jolloin hänen palkkansa olisi noussut 2 785 markkaan. Matkahuoltovirkailijan III palkkaryhmän mukainen palkka oli 1.3.1982 ollut 6 vuoden palveluksen jälkeen 2 925 markkaa. Erotus Hujasen tappioksi oli syyskuulta 1981 216 markkaa, 1.10.-30.11.1981 166 markkaa, 1.12.1981-28.2.1982 293 markkaa ja 1.3.1982-30.9.1982 308 markkaa kuukaudessa ja lokakuulta 1982 440 markkaa ja 1.11.1982 jälkeen 322 markkaa kuukaudessa.

Edellä olevilla perusteilla Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto on vaatinut työtuomioistuinta vahvistamaan, että Oy Matkahuolto Ab:n ylläpitämien katukeittiöiden työntekijöiden työsuhteisiin on sovellettava linja-autoasemien henkilökunnan kulloinkin voimassa olevaa työehtosopimusta. Lisäksi Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto on vaatinut Oy Matkahuolto Ab:n velvoittamista suorittamaan Suorsalle ja Hujaselle edellä yksilöidyn palkanerotuksen esitetyn laskelman mukaisesti ja yhtiön tuomitsemista työehtosopimuksen tieten rikkomisesta sekä Autoliikenteen Työnantajaliiton valvontavelvollisuuden laiminlyömisestä hyvityssakkon.

Autoliikenteen Työnantajaliitto ja Oy Matkahuolto Ab ovat kanteeseen vastatessaan lausuneet, että linja-autohenkilökunnan työehtosopimuksen ja majoitus- ja ravitsemisalan työntekijöitä koskevan työehtosopimuksen soveltamisaloja koskeva rajanveto oli tehty linja-autoasemien henkilökuntaa koskevan työehtosopimuksen 2 §:ssä. Siinä oli nimenomaisesti todettu, ettei kysymyksessä olevaa työehtosopimusta sovelleta kahvila- ja ravintolatyöntekijöihin. Majoitus- ja ravitsemisalan työntekijöitä koskevan työehtosopimuksen soveltamisohjeissa oli nimenomaisesti todettu, että terveydenhoitolautakunnan hyväksymät katukeittiöt olivat sopimuksen piirissä. Tämä soveltamisohjeen määräys oli otettu sopimukseen vuonna 1979, jolloin viranomaiset olivat antaneet niitä koskevia ohjeita. Kaupan Työnantajaliiton, Majoitus- ja Ravitsemisalan Työnantajaliiton, Hotelli- ja Ravintolahenkilökunnan Liiton ja Liiketyöntekijäin Liiton välinen ratkaisu soveltamisalasta oli perustunut lääkintöhallituksen kioskeista ja katukeittiöistä antamiin määräyksiin. Näiden määräysten mukaan katukeittiötoiminta katsottiin majoitus- ja ravitsemisliikkeistä annetun asetuksen mukaiseksi toiminnaksi. Tämän mukaisesti oli myös luonnollista, että katukeittiöissä työskentelevät henkilöt olivat kahvila- ja ravintolatyöntekijöitä ja siten myös majoitus- ja ravitsemisalan työehtosopimuksen piirissä. Kanteessa ei ollut edes väitetty, ettei riidanalainen toimipiste olisi katukeittiö.

Majoitus- ja Ravitsemisalan Työnantajaliiton jäsenenä Oy Matkahuolto Ab oli ollut tietoinen työnantajaliiton sopimasta soveltamisalaa koskevasta tulkinnasta. Tämän vuoksi se on myös ollut velvollinen noudattamaan majoitus- ja ravitsemisalan työehtosopimusta perustamissaan katukeittiöissä. Ensimmäiset katukeittiöt Oy Matkahuolto Ab oli perustanut Kajaaniin ja Kouvolaan 1981 ja siten vasta huomattavasti sen jälkeen, kun edellä selostetusta soveltamisalaa koskevasta ratkaisusta oli sovittu. Majoitus- ja ravitsemisalan työehtosopimuksen soveltaminen oli johtunut siis edellä selostetusta sidonnaisuudesta eikä työnantajan halusta säästää palkkakustannuksia. Kanteessa esitetyt laskelmat työntekijöiden palkkasaatavista olivat paikkansa pitäviä siinä tapauksessa, että heihin tulisi soveltaa linja-autoasemien henkilökunnan työehtosopimusta.

Edellä olevilla perusteilla Autoliikenteen Työnantajaliitto ja Oy Matkahuolto Ab ovat vaatineet kanteen hylkäämistä.

Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto on vastineen johdosta lausunut, että linja-autoasemien henkilökuntaa koskevassa vuoden 1977-1979 työehtosopimuksessa oli palkkaryhmän II kohdalla mainittu säilytyksen hoito ja kioskimyynti. Kioskimyynti oli tarkoittanut sekä kioskilta myyntiä että niin sanottua grillimyyntiä. Vuoden 1979 sopimusratkaisussa, joka oli kolmivuotinen, oli toinen ja kolmas palkkaryhmä yhdistetty siten, että toinen palkkaryhmä oli noussut kolmanteen palkkaryhmään. Vuodesta 1979 alkaen oli sekä kioski- että grillimyyjät luokiteltu kolmannen palkkaryhmän matkahuoltovirkailijoiksi.

Asianosaiset ovat vaatineet oikeudenkäyntikulujensa korvaamista.

________

Työtuomioistuin on tutkinut jutun ja katsoo siinä selvitetyksi, että Oy Matkahuolto Ab:n Kajaanin linja-autoasemalla sijaitsevassa toimipisteessä toimiva grilli on vuonna 1981 muutettu katukeittiöksi. Sen jälkeen on yhtiö ryhtynyt soveltamaan katukeittiössä työskentelevien Kirsti Suorsan ja Anja Hujasen työsuhteisiin Majoitus- ja Ravitsemisalan Työnantajaliiton ja Hotelli- ja Ravintolahenkilökunnan Liiton välillä solmittua majoitus- ja ravitsemisalan työntekijöitä koskevaa työehtosopimusta aikaisemmin noudatetun linja-autoasemien henkilökunnan työehtosopimuksen asemesta. Selvityksen mukaan eivät Suorsan ja Hujasen tehtävät ole olennaisesti muuttuneet heidän aikaisemmin tekemistään grillimyyjien tehtävistä. Ainoastaan myyntivalikoima on jossain määrin lisääntynyt. Tarkempaa selvitystä uusista myyntituotteista ei ole esitetty.

Linja-autoasemien henkilökuntaa koskevan työehtosopimuksen 2 §:n mukaan sovelletaan sopimuksen määräyksiä Oy Matkahuolto Ab:n linja-autoasemien ja näiden työntekijäin välisiin työsuhteisiin lukuunottamatta kahvila- ja ravintolatyöntekijöitä. Vuosina 1977-1979 voimassa olleen linja-autoasemien henkilökuntaa koskevan työehtosopimuksen palkkataulukossa on ollut mainittuna kioskimyynti, joka on luettu II palkkaryhmään kuuluvaksi työksi. Palkkaryhmittelyä on sittemin 1.2.1979 alkaen muutettu muun muassa siten, että palkkaryhmä II on nostettu palkkaryhmään III. Esitetyn selvityksen mukaan on linja-autoasemien henkilökuntaa koskevaa työehtosopimusta noudatettu Oy Matkahuolto Ab:ssä sekä kioski- että grillimyyjiin. Viimeksi mainittuihin on työehtosopimusta sovellettu siinäkin tapauksessa, ettei heidän tehtäviinsä grillituotteiden myynnin lisäksi ole kuulunut muita tehtäviä.

Majoitus- ja ravitsemisalan työntekijöitä koskevan työehtosopimuksen 1 §:n mukaan sopimuksella määrätään majoitus- ja ravitsemisliikkeiden palveluksessa työaikalain alaista työtä suorittavien työntekijöiden työehdot. Työehtosopimuksen soveltamisohjeessa on todettu, että vaikka majoitus- ja ravitsemisliike ei toimintansa perusteella tarvitsisikaan lääninhallituksen toimilupaa, mutta jos se harjoittaa majoitus- ja ravitsemisliikkeistä annetussa asetuksessa mainittua toimintaa, liike kuuluu sopimuksen piiriin, jollei se kuulu muun työehtosopimuksen tai virkaehtosopimuksen piiriin. Soveltamisohjeen mukaan erimerkiksi terveydenhoitolautakunnan hyväksymät ns. katukeittiöt ovat sopimuksen piirissä, kun taas kioskiasetuksen piiriin kuuluvat liikkeet jäävät sopimuksen soveltamisalan ulkopuolelle. Tätä koskeva määräys on otettu soveltamisohjeisiin Kaupan Työnantajaliiton, Liiketyöntekijäin Liiton, Majoitus- ja Ravitsemisalan Työnantajaliiton ja Hotelli- ja Ravintolahenkilökunnan Liiton välillä käytyjen neuvottelujen perusteella. Soveltamisohjeen määräykset on työtuomioistuimen mielestä ymmärrettävä siten, että katukeittiöt kuuluvat majoitus- ja ravitsemisalaa koskevan työehtosopimuksen piiriin vain, jolleivät ne kuulu muun työehtosopimuksen piiriin.

Linja-autoasemien henkilökuntaa koskevassa työehtosopimuksessa on sopimuksen soveltamisala rajoitettu edellä kerrotuin tavoin siten, että sopimuksen ulkopuolelle on jätetty vain kahvila- ja ravintolatyöntekijät. Linja-autoasemien henkilökuntaa koskevaa työehtosopimusta on Oy Matkahuolto Ab:ssä sovellettu myös grillimyyjiin. Kun katukeittiössä työskentelevien työntekijöiden työtehtävien ei ole näytetty ainakaan sanottavasti eroavan grillimyyjien tehtävistä, työtuomioistuin katsoo, että Oy Matkahuolto Ab:n katukeittiössä työskenteleviin työntekijöihin on sovellettava linja-autoasemien henkilökuntaa koskevaa työehtosopimusta.

Oy Matkahuolto Ab on myös ollut sidottu majoitus- ja ravitsemisalan työntekijöitä koskevaan työehtosopimukseen. Yhtiö on edellä selostetun majoitus- ja ravitsemisalan työehtosopimuksen soveltamisohjeen nojalla voinut perustellusti katsoa, että kaikkiin katukeittiössä työskenteleviin työntekijöihin tulee soveltaa majoitus- ja ravitsemisalan työehtosopimusta. Sen vuoksi Oy Matkahuolto Ab ei ole noudattaessaan tätä sopimusta Suorsan ja Hujasen työsuhteissa tietensä rikkonut työehtosopimusta. Kun kysymys heihin soveltuvasta oikeasta työehtosopimuksesta on varsin tulkinnanvarainen, ei myöskään Autoliikenteen Työnantajaliitto Oy Matkahuolto Ab:n menettelyn hyväksyessään ole laiminlyönyt valvontavelvollisuuttaan.

Edellä olevilla perusteilla työtuomioistuin harkitsee oikeaksi, hyläten esitetyt hyvityssakkovaatimukset ja huomioon ottaen työtuomioistuimesta annetun lain 34 §:n 2 momentin säännöksen, myös suorituskanteen toukokuun alun 1983 jälkeiseen aikaan kohdistettuna, vahvistaa, että Oy Matkahuolto Ab:n linja-autoasemilla kanteessa ilmoitetussa laajuudessa ylläpitämien katukeittiöiden työntekijöihin on sovellettava linja-autoasemien henkilökunnan työehtosopimusta ja velvoittaa Oy Matkahuolto Ab:n suorittamaan työehtosopimusten mukaisten palkkojen välisenä erotuksena Kirsti Suorsalle syyskuulta 1981 kaksisataaneljäkymmentäviisi (245) markkaa sekä 1.10.1981 ja 28.2.1982 väliseltä ajalta satakahdeksankymmentäyhdeksän (189) markkaa kultakin kuukaudelta, 1.3. ja 30.9.1982 väliseltä ajalta kaksisataakuusikymmentäyksi (261) markkaa kuukaudessa, lokakuulta 1982 neljäsataaviisi (405) markkaa ja 1.11.1982 ja 30.4.1983 väliseltä ajalta kolmesataakolmekymmentäkaksi (332) markkaa kuukaudessa sekä Anja Hujaselle syyskuulta 1981 kaksisataakuusitoista (216) markkaa sekä 1.10. ja 30.11.1981 väliseltä ajalta satakuusikymmentäkuusi (166) markkaa kultakin kuukaudelta, 1.12.1981 ja 28.2.1982 väliseltä ajalta kaksisataayhdeksänkymmentäkolme (293) markkaa ja 1.3. ja 30.9.1982 väliseltä ajalta kolmesataakahdeksan (308) markkaa kuukaudessa, lokakuulta 1982 neljäsataaneljäkymmentä (440) markkaa sekä 1.11.1982 ja 30.4.1983 väliseltä ajalta kolmesataakaksikymmentäkaksi (322) markkaa kuukaudessa. Jutun laatuun katsoen Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto saa kärsiä oikeudenkäyntikulunsa omana vahinkonaan.

Työtuomioistuimessa läsnä juttua ratkaistaessa: Pelkonen, puheenjohtaja, Mörä, Vihma, Heiniö, Leivo ja Kenraali.

Tuomio oli yksimielinen.