30.12.1982

RATKAISU

Sovelletut työehtosopimuskohdat:

Asianosaisliittojen kesken 9.2.1979 tehdyn putkijohto- ja putkieristysalan työehtosopimuksessa on muun ohessa seuraava määräys:

---------------------------------------------------

TYÖSUHDETTA KOSKEVAT MÄÄRÄYKSET

Tämän työehtosopimuksen osana noudatetaan Putkijohtotyönantajainliiton ja Rakennustyöläisten Liiton välillä päivänä helmikuuta 1979 solmittua sopimusta iritsanomisen ja lomautuksen perusteista.

---------------------------------------------------

Työehtosopimuksen osana noudatettavassa irtisanomisen ja lomautuksen perusteita koskevassa sopimuksessa on muun muassa seuraavat määräykset:

---------------------------------------------------

SOVELTAMISALA

Sopimus koskee lomauttamista sekä toistaiseksi voimassaolevan työsopimuksen päättämistä irtisanomalla.

Sopimus ei koske: - työntekijää, jonka sopimus on tehty määräajaksi

---------------------------------------------------

IRTISANOMISAJAT

Työsopimusta irtisanottaessa noudatetaan irtisanomisaikoina vähintään seuraavia aikoja:

Työnantajan irtisanoessa työsopimuksen

työsuhteen kestoaika irtisanomisaika ____________________ _______________

enintään 1 vuosi 14 vrk

---------------------------------------------------

IRTISANOMISAJAN LAIMINLYÖNTI

Työnantaja, joka ei noudata irtisanomisaikaa, on velvollinen suorittamaan työntekijälle tämän henkilökohtaisen keskituntiansion mukaan lasketun täyden palkan iritsanomisajalta. Jos työntekijä eroaa työstä irtisanomisaikaa noudattamatta, hän on velvollinen suorittamaan työnantajalle irtisanomisajan palkkaa vastaavan määrän, joka lasketaan työntekijän henkilökohtaisen keskituntiansion mukaan. Työnantaja saa pidättää tämän määrän työntekijälle maksettavasta lopputilistä työsopimuslain 26 §:ssä säädettyjä määräyksiä työnantajan kuittausoikeudesta noudattaen. Mikäli irtisanomisajan noudattamatta jättäminen puolin tai toisin koskee vain osaa irtisanomisajasta, suoritusvelvollisuus koskee vastaavaa osaa irtisanomisajan palkasta.

IRTISANOMISEN PERUSTEET

Työnantaja ei saa irtisanoa työntekijän työsopimusta ilman työsopimuslain 37 §:n 2 momentin mukaista erityisen painavaa syytä. Tällaisena irtisanomisperusteena pidetään sellaisia taloudellisia ja tuotannollisia syitä, jotka aiheuttavat työn muuta kuin tilapäistä vähentymistä. Irtisanomisperusteena pidetään myös syitä, joiden johdosta työsopimuksen purkaminen työsopimuslain mukaan on mahdollista samoin kuin sellaisia työntekijästä itsestään riippuvia syitä, kuten töiden laiminlyömistä, työnantajan työnjohto-oikeutensa rajoissa antamien määräysten noudattamatta jättämistä, järjestysmääräysten rikkomista, perusteetonta poissaoloa ja ilmeistä huolimattomuutta työssä. Irtisanominen liikkeen luovutuksen johdosta sekä työnantajan konkurssin tai kuoleman vuoksi tapahtuu työsopimuslain 40 ja 41 §:issä määrätyllä tavalla. Irtisanominen toimitetaan todistettavasti. Irtisanomisen syy ja työsuhteen lakkaamisaika on vaadittaessa ilmoitettava kirjallisesti työntekijälle.

KORVAUS PERUSTEETTOMASTA IRTISANOMISESTA JA LOMAUTTAMISESTA

Jos työnantaja perusteettomasti irtisanoo työntekijän työsopimuksen tai lomauttaa hänet eikä käytyjen neuvottelujen jälkeen ennen työsuhteen päättymistä tai lomautuksen alkamista peruuta toimenpidettä, hän on velvollinen korvaamaan työntekijän vahingon. Päätettäessä korvauksen suuruudesta on otettava huomioon työntekijän ansionmenetys, työsuhteen kestoaika, työntekijän ikä, työntekijän mahdollisuus hankkia uutta työtä, jota hänen ammattitaitonsa ja työkykynsä huomioonottaen voidaan pitää hänelle sopivana, työntekijän itsensä työsuhteen katkaisemiseen ehkä antama aihe sekä muut asiaan vaikuttavat tekijät. Korvauksen suuruuden ei kuitenkaan tule ylittää 6 kalenterikuukauden ajalta maksettavaa henkilökohtaisen keskituntiansion mukaan laskettua palkkaa. Milloin työsuhde ei vielä ole kestänyt 6 kuukautta, korvauksen ei tule ylittää työntekijälle siinä työsuhteessa henkilökohtaisen keskituntiansion mukaan laskettua 6 kuukauden palkkaa. Jos työsuhde on jatkunut keskeytyksettä yli 10 vuotta ja mahdollisuudet hankkia uutta työtä ovat heikot, korvauksen suuruuden ei tule kuitenkaan ylittää 12 kuukauden ajalta maksettavaa henkilökohtaisen keskituntiansion mukaan laskettua palkkaa. Keskituntiansio on työsuhteen päättymispäivänä voimassa ollut työehtosopimuksen 7 §:n 4 kohdan mukaan lasekttu henkilökohtainen keskituntiansio.

---------------------------------------------------

Rakennustyöläisten Liitto on työtuomioistuimessa lausunut, että putkiasentaja Jaakko Mäenpää oli 27.11.1979 tehnyt Putkijohtotyönantajainliiton jäsenyyteen kuuluvan Keskuslämpö Oy:n kanssa suullisen työsopimuksen. Työnteko oli sovittu aloitettavaksi seuraavana aamuna Runeberginkatu 44:ssä sijaitsevalla työmaalla. 28.11.1979 hieman kello 11 jälkeen työnantajan edustajana toiminut työnjohtaja oli kehottanut Mäenpäätä ottamaan lopputilin. Mäenpään kieltäydyttyä työnjohtaja oli täsmentänyt kehotustaan ilmoittamalla, että Mäenpää saisi olla yhtiön palveluksessa työmaan loppuun saakka. Mäenpää oli todennut työnjohtajalle, että hän oli toistaiseksi voimassa olevassa työsuhteessa ja että hän piti työnantajan menettelyä työehtosopimuksen ja lain vastaisena.

Yhtiön palveluksessa vuoden 1980 alussa olleet 60-70 putkiasentajaa olivat työskennelleet toistaiseksi voimassa olevissa työsuhteissa. Yhtiön palvelukseen oli ainakin 10.12.1979 ja 2.1.1980 otettu uusia putkiasentajia. Siitä huolimatta työnantajan edustaja oli 4.1.1980 irtisanonut Mäenpään työsuhteen päättymään 11.1.1980. Työnantajan menettelyssä oli taustalla ollut mitä ilmeisimmin se voimakas syrjintä, jonka kohteeksi Mäenpää oli, paitsi tässä tapauksessa, yleisemminkin Helsingin seudulla eri putkiliikkeissä joutunut.

Kun Mäenpää oli ollut toistaiseksi voimassa olevassa työsuhteessa yhtiön palveluksessa, hänellä olisi ollut oikeus saada hyväkseen 14 vuorokauden irtisanomisaika. Mäenpää oli irtisanomisajan noudattamista koskevan laiminlyönnin vuoksi menettänyt 5 työpäivän palkan ja lisäksi hän oli työsuhteensa päättymisen jälkeen ollut työttömänä 6.3.1980 saakka. Hänen työttömyysaikaansa oli edellä mainittujen 5 päivän lisäksi sisältynyt 33 työpäivää. Mäenpään irtisanomissuojasopimuksen tarkoittama vahingon määrä, ansion menetyksestä aiheutuva vahinko ja menettelyn törkeydestä johtuva muu vahinko huomioon ottaen, oli vähintään 7 000 markkaa.

Edellä kerrotun perusteella Rakennustyöläisten Liitto on vaatinut työtuomioistuinta vahvistamaan, että yhtiö oli irtisanomissuojasopimuksen vastaisesti päättänyt Mäenpään työsuhteen. Lisäksi liitto on vaatinut yhtiön velvoittamista suorittamaan Mäenpäälle irtisanomissuojasopimuksen 4 §:n nojalla, luopuen alunperin esittämästään määrältään korkeammasta vaatimuksesta, irtisanomisajan palkkana 5 päivältä 16,94 markan tuntipalkan mukaan laskettuna yhteensä 677,60 markkaa 6 prosentin korkoineen 1.2.1982 lukien ja irtisanomissuojasopimuksen 6 §:n nojalla vahingonkorvauksena 7 000 markkaa 5 prosentin korkoineen haasteen tiedoksiantamisesta lukien. Edelleen liitto on vaatinut yhtiön tuomitsemista irtisanomisajan noudattamisen laiminlyömisen vuoksi työehtosopimuslain 7 §:n nojalla irtisanomissuojasopimuksen 4 §:n tietensä rikkomisesta hyvityssakkoon ja Putkojohtotyönantajainliiton tuomitsemista työehtosopimuslain 8 ja 9 §:ien nojalla valvontavelvollisuutensa laiminlyömisestä hyvityssakkoon.

Putkijohtotyönantajainliitto ja Keskuslämpö Oy ovat työtuomioistuimessa lausuneet, ettei asiassa ollut kysymys työehtosopimuksen soveltamista koskevasta erimielisyydestä, eikä asia siten kuulunut työtuomioistuimen toimivaltaan. Asiassa oli kysymys yksinomaan Mäenpään työsopimuksen oikeasta sisällöstä.

Putkijohtotyönantajainliitto ja Keskuslämpö Oy ovat edelleen lausuneet, että yhtiön tilauskanta oli syksyllä 1979 ilapäisesti noussut hyvin korkeaksi siten, että kuormitushuippu oli ajoittunut vuoden lopulle. Toisaalta oli ollut nähtävissä, että huipun sivuuttamisen jälkeen toiminta-aste putoaisi voimakkaasti töiden tultua valmiiksi vuoden 1980 alussa. Tilattujen töiden suorittamiseksi yhtiöön oli jouduttu ottamaan lukuisia työntekijöitä, joille työhönottovaiheessa oli voitu luvata työtä vain lyhyeksi aikaa. Yhtiön toimitusjohtaja oli marraskuussa 1979 antanut työnjohdolle määräyksen, että mahdollisesti palkattavat uudet työntekijät saataisiin ottaa palvelukseen vain määräaikaiseen työsuhteeseen. Yhtiön työllisyystilanne oli kevään aikana heikentynyt niin, että pidempäänkin kestäneitä työsuhteita oli jouduttu päättämään ja sen lisäksi eräitä työntekijöitä oli jouduttu lomauttamaan.

Mäenpään kanssa oli sovittu, että hänen työpaikkansa selvitettäisiin yhtiön konttorissa 28.11.1979. Hänelle olikin osoitettu Runeberginkadun varrella sijaitseva työmaa ja ilmoitettu, että työnjohtaja tulisi ruokatunnilla täyttämään tarvittavat asiakirjat. Työnjohtaja oli työmaalla käydessään ilmoittanut Mäenpäälle työsuhteen määräaikaisuudesta. Mäenpää oli vastannut työnjohtajan ilmoitukseen, että hän joka tapauksessa ottaisi työn vastaan. Mäenpää ei ollut tuolloin eikä työsuhteensa kestäessä myöhemminkään vastustanut määräaikaista työsopimusta.

Vahingonkorvausvaatimuksen osalta Putkijohtotyönantajainliitto ja Keskuslämpö Oy ovat todenneet, että Mäenpään vaatima korvaus ilmoittamaltaan 38 työpäivää käsittävältä työttömyysajalta oli keskituntiansion mukaan laskettuna 5 149,76 markkaa. Loppuosa vaatimuksesta oli korvausta aineettomasta vahingosta. Vaatimus aineettoman vahingon korvaamisesta oli korvausten suuruutta koskevan irtisanomissuojasopimuksen 6 §:n 2 momentin määräyksen mukaan perusteeton. Mäenpään osalta ei ollut olemassa määräyksen mukaisia korvauksen määrää korottavia tekijöitä. Mäenpään työttömyyden perusteella ei voitu tuomita vahingonkorvausta maksettavaksi enää työmaan valmistumisen 2.2.1980 jälkeiseltä ajalta. Irtisanomissuojasopimuksen 17 §:n työvoiman vähentämisjärjestystä koskeva määräys huomioon ottaen ei voitu perustellusti väittää, että Mäenpäällä olisi ollut mahdollisuus työskennellä pitkään yhtiön palveluksessa. Päinvastoin hänet olisi työsuhteensa lyhyen kestoajan perusteella ensimmäisten joukossa jouduttu lomauttamaan tai irtisanomaan.

Esittämillään perusteilla Putkijohtotyönantajainliitto ja Keskuslämpö ovat ensisijaisesti vaatineet kanteen jättämistä tutkimatta ja toissijaisesti sen hylkäämistä.

Asianosaiset ovat vaatineet korvausta oikeudenkäyntikuluistaan.

________

Työtuomioistuin hylkää jutun tutkimista vastaan tehdyn väitteen, koska se, että työtuomioistuin joutuu jutun ratkaistessaan esikysymyksenä ottamaan kantaa kanteessa tarkoitetun työsopimuksen ehtoihin, ei estä työehtosopimuksen määräysten rikkomiseen perustuvan kanteen tutkimista. Tutkiessaan jutun työtuomioistuin, joka ei kuitenkaan anna lausuntoa kanteesta siltä osin kuin siitä on luovuttu, katsoo selvitetyksi, että Keskuslämpö Oy:n palveluksessa oleva työnjohtja on 27.11.1979 suullisesti sopinut Jaakko Mäenpään kanssa hänen ryhtymisestään putkiasentajana yhtiön palvelukseen. Mäenpään aloitettua työt seuraavana aamuna työnjohtaja on käynyt työpaikalla ilmoittamassa hänelle, että työsuhde kestäisi vain työmaan valmistumiseen saakka ja olisi siten määräaikainen. Työsopimusta tehtäessä ei ole sovittu, että Mäenpään työskentely rajoittuisi vain siinä työkohteessa suoritettaviin töihin, jossa hänen on ollut määrä aloittaa työt. Päinvastoin työnjohtajan ja Mäenpään kesken on ollut puhetta yhtiön muillakin työmailla käynnissä olevista töistä. Jutussa ei ole näytetty, että Mäenpää olisi suostunut työsopimuksen muuttamiseen vain yhtä työkohdetta koskevaksi. Tätä osoittaa myös se, että luottamusmies, saatuaan kuulla Mäenpäältä asiasta, on seuranneena päivänä vaatinut yhtiön johtoa peruuttamaan Mäenpään työsopimuksen muuttamisen yhtä työkohdetta koskevaksi. Mäenpäälle on 5.1.1980 ilmoitettu töiden ja myös hänen työsopimuksensa päättymisestä 11.1.1980, johon saakka hänelle on myös maksettu palkka.

Kun Mäenpään työsopimus on ollut toistaiseksi voimassa, yhtiö olisi irtisanomisen ja lomautuksen perusteita koskevan työehtosopimuksen mukaan voinut irtisanoa työsopimuksen ainoastaan sen 5 §:ssä tarkoitetusta erityisen painavasta syystä. Kun yhtiö ei ole ilmoittanut työsuhteen irtisanomiselle tuollaista syytä, yhtiö on menetellyt irtisanomissuojasopimuksen vastaisesti ja on sen vuoksi velvollinen sopimuksen 6 §:n mukaisesti korvaamaan Mäenpään vahingon. Korvauksen määrään vaikuttavien seikkojen osalta on selvitetty, että Mäenpää on ollut työtä vailla 6.3.1981 asti. Työnantajapuolelta ei sitä vastoin ole esitetty sellaista näyttöä, jonka nojalla olisi perustellusti pääteltävissä, että yhtiöllä ei olisi ollut työtä tarjolla Mäenpäälle tuohon ajankohtaan saakka, jolta ajalta Mäenpää on vaatinut ansion menetyksensä korvattavaksi.

Yhtiö on päättäessään Mäenpään työsopimuksen vetoamalla sen määräaikaisuuteen samalla jättänyt myös noudattamatta irtisanomissuojasopimuksen mukaisen täyden irtisanomisajan. Mäenpäällä on tästä syystä oikeus saada korvauksena saamatta jäänyt osa irtisanomisajan palkastaan. Työtuomioistuin on aikaisemmissa tuomioissaan työehtosopimuslain 7 §:n säännöksen huomioon ottaen katsonut, ettei työnantajaa, joka on velvollinen korvaamaan perusteettomasta irtisanomisesta aiheutuneen vahingon, voida tuomita erikseen hyvityssakkoon. Tähän nähden työtuomioistuin katsoo, ettei Keskuslämpö Oy:tä ole tuomittava hyvityssakkoon kanteessa vaaditulla perusteella.

Putkijohtotyönantajainliitto on liittojen välisessä neuvottelussa hyväksynyt Keskuslämpö Oy:n menettelyn. Kun liitto ei ole pyrkinytkään selvittämään tapahtumien todellista kulkua, liitto on laiminlyönyt valvontavelvollisuutensa.

Näillä perusteilla työtuomioistuin harkitsee oikeaksi, hyläten kanteen enemmälti, selittää, että Keskuslämpö Oy on irtisanonut Mäenpään työsopimuksen irtisanomissuojasopimuksen vastaisesti, ja velvoittaa yhtiön suorittamaan hänelle vahingonkorvauksena tästä toimenpiteestä, siihen sisällytettynä korvauksena saamatta jäänyttä irtisanomisajan palkkaa vastaavat 667 markkaa 60 penniä, kaikkiaan kuusituhatta (6 000) markkaa viiden prosentin korkoineen toukokuun 12 päivästä 1982 sekä tuomita Putkijohtotyönantajainliiton työehtosopimuslain 8, 9 ja 10 §:n nojalla maksamaan valvontavelvollisuuden laiminlyömisestä Rakennustyöläisten Liitolle hyvityssakkoa kolmetuhatta (3 000) markkaa. Lisäksi Putkijohtotyönantajainliitto ja Keskuslämpö Oy velvoitetaan yhteisvastuullisesti korvaamaan Rakennustyöläisten Liiton oikeudenkäyntikulut tuhannella kolmellasadalla (1 300) markalla.

Työtuomioistuimessa läsnä juttua ratkaistaessa: Pelkonen, puheenjohtaja, V. Hämäläinen, Sarkko, Sariola, M. Virtanen, P. Virtanen ja Kenraali.

Tuomio oli yksimielinen.