15.6.1981

Momentti 1

Kohta 1.

Tämä kirja on työehtosopimuksen liite, ja määrittää ne perusteet, joiden mukaisesti suoritettu työ mitataan ja muunnetaan yksiköiksi. Urakkahinta saadaan kertomalla mitattujen yksikköarvojen summa urakkakertoimella. Urakkakerroin, joka on sama kuin yhden yksikön hinta, on ilmoitettu voimassaolevan työehtosopimuksen urakkatyöpykälässä. Urakanmittaus ja urakkalaskenta suoritetaan työehtosopimuksessa olevia määräyksiä noudattaen.

Kohta 2. Seuraavat työt sisältyvät urakkahinnoitteluun ilman erikoista korvausta

a) Tavaroiden vastaanotto rakennuksen ulkopuolella ja niiden siirtäminen työhuoneessa asianomaisille paikoille, laskeminen ja tarkastaminen tarvikeluetteloiden mukaan sekä ylijäämätavaroiden kokoaminen ja niiden luovutus työn valmistumisen jälkeen.

b) Työn kuluessa tarpeellisiksi havaittujen työkalujen ja vähäisten putkimäärien, osien ja varusteiden, joita tarvikeluetteloa laadittaessa ei ole voitu edellyttää tarvittavan, lisätilaus liikkeen varastosta. Urakkamiehen tulee riittävän ajoissa, mikäli työ suoritetaan liikkeen sijaintipaikkakunnalla, vähintään päivää ennen tehdä edellä mainittu tilaus.

c) Urakkaryhmän tulee työn alkaessa tarkastaa työmaalle saapuneet sekä myöhemmin saapuvat tarvikkeet heille luovutetun tarvikeluettelon, kuormakirjan ja muiden työhön kuuluvien asiakirjojen mukaan sekä eroavaisuuksien sattuessa ilmoittaa siitä viipymättä työnjohdolle.

d) Asteikolla varustettujen patteriventtiilien esisäätö, varusteiden ja kojeiden normaalinen asennus ja sisäpuolinen puhdistus (ei laitteiston huuhtelua) yhden kerran. Mikäli ennakkoon on määritelty patteriventtiilin numeroaste, jonka voi suorittaa penkissä, tulee asentajan suorittaa tämä tehtävä.

e) Normaalinen koepaine, joka suoritetaan verkoston valmistuttua ja kohdistuu verkostoon kokonaisuudessaan, tai vaihtoehtoisesti yksi koepaine, johtojen ja kojeiden koekäyttö ja tarkastus sekä veden tai höyryn johtaminen verkostoon, sekä kattiloiden koelämmitys.

f) Rakennuksen sisäpuolella tarvittava veden kuljetus koepainetta varten.

g) Asennustyön alkaessa työpaikalla tarvittavan työpajan sekä putkitarvikevaraston järjestely yhden kerran.

h) Asennettaessa happikaasujohtoja sairaaloihin ja laboratorioihin sisältyy urakkahintoihin yksi huuhtelu valmiina työmaalle toimitetulla puhdistusnesteellä siinä tapauksessa, että huuhtelu suoritetaan sen jälkeen, kun johdot ovat asennetut.

i) Tikkaiden, joiden korkeus on enintään 2,25 m, ja kevyiden asennustelineiden kokonaisina siirtäminen samassa kerrostasossa.

j) Puuruuvien kiinnitys puurakennuksissa tai valmiiksi tulpitettuun reikään ilman porauksia, edellyttäen, että tulpitus on asianmukaisesti tehty.

k) Huolehtiminen tarpeellisten reikien merkitsemisestä, kun tehtävää varten on asianmukaiset reikäpiirustukset, ei kuitenkaan kantaviin rakenteisiin ja palkistoihin, kuitenkin kohdassa 3 s mainituin poikkeuksin. Urakkaryhmä ei ole vastuussa reikäkuvien puutteellisuudesta eikä siitä, ettei rakennusliike tee reikiä annettujen ohjeiden mukaisesti.

l) Pesualtaiden mukana seuraavien, valmiiden asennusaikaisten suojavarusteiden paikalleenpano yhden kerran.

m) Valmiin putkipidikkeen kiinnittäminen ja kiristäminen putkeen.

n) Virheellisestä työstä johtuvat korjaukset.

Kohta 3. Seuraavat työt eivät sisälly urakkaan

a) Jos työntekijän täytyy odottaa tarvikkeita, jotka hän on hyvissä ajoin tilannut tai jos muutoin ilmaantuu esteitä urakkatyön jatkamiselle eikä muuta työtä järjestetä, on näin menetetty työaika korvattava tuntipalkan mukaan.

b) Milloin tarvikeluettelo puuttuu tai on oleellisesti puutteellinen, tulee tästä aiheutuvasta lisätyöstä maksaa eri korvaus, kuitenkin kohdassa 2 b mainituin poikkeuksin.

c) Laitoksen valmistumisen jälkeen vaadittavat ylimääräiset koepaineet.

d) Kokeiluissa ja koepaineissa tarvittavan veden kuljetus rakennuksen ulkopuolella.

e) Sähköasennustyöt.

f) Kanavien teko, täyttö, kallion ja kivien louhinta ja asennustyötä estävän veden poistaminen.

g) Reikien teko, paikkaaminen ja muut rakennustyöt.

h) Reikien poraus, muurattujen tai betonista valettavien viemäritukien ja kannakkeiden teko.

i) Kojeita ja johtoja varten asennettavien tappien ja pulttien kiinnitys rakenteisiin kohdassa 2 j) mainituin poikkeuksin.

j) Kivi-, puusepän- ja kirvesmiehen työt, kuten telineiden teko asennusta ja kuljettamista varten.

k) Viallisista tarvikkeista johtuva lisätyö ja korjaus.

l) Eristystyö ja eristysten suojaaminen.

m) Muurarien, maalarien ja muiden työntekijöiden työn jälkeen suoritettava kojeiden, laitteiden, putkien ja putken osien puhdistus sekä kromattujen ja niklattujen putkien ja kojeiden suojaaminen kohdassa 2 l) mainituin poikkeuksin.

n) Työnantajan määräämä työpajojen osa- ja putkivarastojen siittäminen sekä näiden uudelleen järjestely

o) Työselityksessä vaadittu putkistojen, putken osien ja laitteiden pesu puhdistusnesteellä ennen asennustyötä.

p) Kiintopisteen teko ja kiinnitys.

q) Väliaikaisten laitteiden asennus, jotka eivät jää pysyvästi laitokseen.

Huomautus: Väliaikaisena asennuksena ei pidetä tilapäisissä rakennuksissa tai laitoksissa suoritettua työtä, jos ne tehdään samalla tarkkuudella kuin pysyvissä laitoksissa.

r) Asennustyön päätyttyä koottujen ylijäämäputki- ja asennustarvikkeiden palautusluettelon laatiminen ja kuormaustyöt.

s) Reikien merkitseminen, kun merkitsemistyö suoritetaan varsinaisen urakkatyön ulkopuolella, ja jos vesi- tai lämpöpuolen urakkaryhmä suorittaa toisen urakkaryhmän työhön kuuluvien reikien merkitsemisen ja tarkastuksen ennen toisen urakkaryhmän työn alkamista.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Rakennustyöläisten Liitto on työtuomioistuimessa lausunut, että Putkijohtotyönantajainliiton jäsenyritys Pakilan Putki Oy oli urakoinut vuoden 1976 alkupuolelta sanotun vuoden loppupuolelle kaksi taloa käsittävällä asuinrakennustyömaalla Vantaan Myyrmäessä. Työt sanotulla työmaalla oli suorittanut urakkaryhmä, jonka etumiehenä oli ollut putkiasentaja Erkki Sainio ja jäseninä asentajat Pentti Mustikka, Eero Leskinen ja Raimo Miettinen. Urakkaryhmän työ oli alkanut sopimuksettoman tilan aikana, alan entisen työehtosopimuksen voimassaolon päätyttyä 31.1.1976, ja jatkunut alan uuden, 2.5.1976 solmitun työehtosopimuksen ollessa voimassa. Vesijohtokalusteille, kuten sekoittajille ja WC-säiliöille tulevat putket oli asennettu seinien sisään niitä varten piikattuihin seinäuriin eli roiloihin. Usein roilot olivat jo valmiina seinissä. Tässä tapauksessa putkiasentajat olivat kuitenkin joutuneet piikkausta varten merkitsemään roilojen paikat seinille. Asentajilla ei ollut ollut käytettävissään erityisiä roilopiirustuksia, vaan he olivat joutuneet määrittämään roilojen paikat omista piirustuksistaan. Ensimmäisen talon valmistuttua suoritetussa urakan mittauksessa syksyllä 1976 oli työnantaja kieltäytynyt suorittamasta roilojen merkitsemisestä korvausta ja väittänyt, että se oli kuulunut urakkaan eli sisältynyt putkialan työehtosopimuksen osana noudatetun urakkahinnoittelun yksikköhintoihin. Työntekijät olivat katsoneet, että heidän suorittamansa 210 roilon merkitseminen oli ollut työehtosopimuksen 13 §:n 1 kohdassa tarkoitettua hinnoittelematonta työtä, josta suoritettavan urakkahinnan tuli olla vähintään mainitussa sopimuskohdassa määrätyn suuruinen. Työpaikalla oli oltu yksimielisiä siitä, että roilojen merkitseminen oli ollut urakalla tehtävää työtä. Pakilan Putki Oy:n työntekijäin pääluottamusmies oli pyrkinyt saamaan työnantajan noudattamaan työehtosopimusta, mutta tämä ei ollut suostunut edes neuvottelemaan asiasta. Syntyneen erimielisyyden vuoksi putkiasentajat eivät olleet olleet halukkaita merkitsemään roiloja rakennustyömaan toisessa talossa. Aluksi työnantaja oli määrännyt erään työnjohtajan suorittamaan sanottua työtä. Kun tämä oli vaikeuttanut työn etenemistä, oli työnantaja, muuttamatta kantaansa ensinnä valmistuneen talon osalta, sopinut asentajien kanssa jäljelle jääneestä merkitsemistyöstä ja siitä suoritettavasta, asentajia tyydyttäneestä korvauksesta.

Putkijohtoalan urakkahinnoittelussa oli erikseen määrätty, että eräät merkitsemistyöt sisältyivät urakkahinnoittelun yksikköhintoihin. Eräille merkitsemistöille oli taas sovittu erillinen yksikköhinta. Roilojen merkitsemisestä ei ollut määrätty erillistä yksikköhintaa eikä sitä ollut myöskään määrätty sisältyväksi hinnoittelun muihin yksikköhintoihin. Osallisliittojen välisissä erimielisyysneuvotteluissa ei ollut aikaisemmin jouduttu käsittelemään vastaavaa kysymystä, mutta liiton tietoon oli tullut joitakin tapauksia, joissa roilojen merkitsemisestä oli sovittu suoritettavaksi työehtosopimuksessa edellytetty erillinen korvaus.

Kun Rakennustyöläisten Liiton aluejärjestön ja Pakilan Putki Oy:n sen paremmin kuin osallisliittojen välisissä neuvotteluissa ei ollut saavutettu ratkaisua erimielisyydestä, on Rakennustyöläisten Liitto vaatinut työtuomioistuinta vahvistamaan, että roilojen merkitseminen on ollut hinnoittelematonta työtä, josta työnantajan olisi tullut suorittaa työehtosopimuksen 13 §:n 1 kohdan mukaan määräytyvä urakkahinta, ja että työnantaja, joka on kieltäytynyt suorittamasta sanottua urakkahintaa, on menetellyt työehtosopimuksen vastaisesti, sekä tuomitsemaan Putkijohtotyönantajainliiton hyvityssakkoon valvontavelvollisuuden laiminlyönnistä.

Putkijohtotyönantajainliitto on kanteeseen vastatessaan lausunut, että erimielisyydessä oli kysymys siitä, oliko kantajan tarkoittamaa roilojen merkitsemistä pidettävä hinnoiteltuna vai hinnoittelemattomana työnä. Jos työlle ei ollut urakkahinnoittelussa sovittu erityistä hintaa, oli työtä pidettävä hinnoiteltuna vain mikäli sen oli katsottava kuuluvan urakkahinnoitteluun ilman erityistä korvausta. Rakennustyöläisten Liitto oli viitannut työehtosopimuksen 13 §:n 1 kohtaan tarkoituksenaan tuoda esiin ajatus, että hinnoiteltua työtä oli vain sellainen työ, jolle urakkahinnoittelussa oli sovittu yksikköhinta, kun taas muu työ olisi ollut hinnoittelematonta työtä, josta olisi tullut sopia eri korvaus. Tällainen ajatuksenkulku oli ilmeisen virheellinen. Virheellisyys kävi ilmi urakkahinnoittelun 1 §:n 1 momentin 2 ja 3 kohdan vertailusta. Urakkahinnoittelun 1 §:n 1 momentin 2 kohdassa oli lueteltu töitä, jotka sisältyivät urakkahinnoitteluun ilman eri korvausta, ja 3 kohdassa oli taas lueteltu töitä, jotka eivät sisältyneet urakkaan. Urakkahinnoittelussa sovituilla yksikkömäärillä oli tehtävä varsinaisten asennustöitten lisäksi myös 2 kohdassa luetellut työt. 3 kohtaan sisältyvistä töistä oli sitä vastoin aina sovittava erillinen korvaus tai teetettävä ne aikatyönä. Luettelot osoittivat, että urakkahinnoittelu sisälsi myös sellaisia töitä, joita ei ollut mainittu kummassakaan luettelossa. Työn puuttuminen luettelosta ei kuitenkaan merkinnyt, että työstä tulisi maksaa erillinen korvaus. Mikäli näin olisi, niin ainoastaan 2 kohdan luettelo olisi tarpeen ja 3 kohdan luettelo taas tarpeeton.

Puheena olevista luetteloista voitiin havaita, että ne sisälsivät yleisesti ottaen putkiasennuksen kannalta aputöinä pidettäviä töitä. 2 kohdassa luetellut työt olivat sellaisia, joita putkiasentajat suorittivat normaalisti, kun taas 3 kohdassa luetellut työt suoritti yleensä joku muu kuin putkiasentaja. Kohdassa 2 k todettiin, että huolehtiminen reikien merkitsemisestä sisältyi urakkaan. Hinnoittelussa oli käytetty sanaa huolehtiminen siksi, että useimmiten reiät merkitsi mittamies, jolloin putkiasentajan tehtäväksi jäi valvoa, että reiät tulivat merkityiksi. Tässä hinnoittelun kohdassa puhuttiin myös reikäpiirustuksista edellytyksenä työn kuulumiselle urakkaan. Tämä johtui siitä, että reikien teolla puututtiin rakenteiden lujuuksiin, ja vaikka virheellisesti merkityt ja virheellisiin paikkoihin tehdyt reiät paikattaisiinkin, ei paikkaus täysin vastannut alkuperäistä rakennetta. Jotta vastuuta ei aiheettomasti sälytettäisi asentajille oli hinnoittelussa lähdetty siitä, että reiät merkittäisiin asentajan käyttöön annettujen piirustusten mukaisesti. Kohdassa 3 s taas todettiin, että reikien merkitseminen varsinaisen urakkatyön ulkopuolella ei sisältynyt urakkaan. Kääntäen tästä sopimuskohdasta johtui, että varsinaisen urakkatyön yhteydessä suoritettu reikien merkitseminen kuului urakkaan.

Käsillä olevaa riitakysymystä selviteltäessä työntekijäpuoli oli vedonnut mm. siihen, ettei roiloista ollut ollut käytössä piirustuksia. Työsuorituksen kannalta reikien ja roilojen paikkojen merkitsemisellä ei ollut mitään asiallista eroa, ja hinnoittelun kannalta niitä olisikin voitu tässä suhteessa käsitellä yhdenmukaisesti. Urakkahinnoittelussa oli kuitenkin määräyksiä vain reikien merkitsemisestä. Tämä johtui siitä, että reikien merkitseminen saattoi tapahtua joko varsinaisen urakkatyön ulkopuolella, jolloin asentaja joutui menemään työmaalle erikseen reikien merkitsemistä varten, tai sitten reikien paikat merkittiin urakkatyön aikana, jolloin asentaja oli jo muutoinkin työmaalla. Roilojen merkitseminen suoritettiin taas aina urakkatyön yhteydessä.

Käytännössä järjestäytyneet työnantajat olivat tulkinneet urakkahinnoittelua edellä esitetyllä tavalla. Myös Pakilan Putki Oy oli kieltäytynyt suorittamasta roilojen merkitsemisestä korvauksia, koska se oli katsonut, että merkitseminen kuului urakkaan ilman eri korvausta. Käsillä olevan riidan kanssa samoihin aikoihin oli Vesi ja Lämpö Oy:n urakoimalla Olarin koululla jouduttu selvittämään po. tulkintaerimielisyyttä. Vesi ja Lämpö Oy oli ollut hinnoittelun tulkinnasta samaa mieltä kuin Pakilan Putki Oy ja työnantajaliitto. Työmaalla oli kuitenkin syntynyt lakko, joka oli kestänyt varsin pitkään. Erimielisyyden ratkaisemiksi Vesi ja Lämpö Oy oli järjestänyt työntekijäin käyttöön roilopiirustukset. Työntekijät eivät olleet kuitenkaan lopettaneet lakkoa. Saadakseen työt käyntiin Vesi ja Lämpö Oy oli sopinut roilojen merkitsemisestä korvauksen, mutta lähtenyt kuitenkin siitä, että kysymyksessä oli ollut työehtosopimuksen ylittävä korvaus.

Kun sitten oli selvinnyt, että tulkintaerimielisyys oli saanut alkunsa Rakennustyöläisten Liiton järjestämiltä hinnoittelukursseilta, oli työnantajaliiton jäsenkunnalta tiedusteltu roilojen merkitsemisessä noudatettua hinnoittelukäytäntöä. Tiedustelun tulokset osittivat, että työnantajien selvä enemmistö oli soveltanut urakkahinnoittelua niin, että roilojen merkitseminen oli sisältynyt urakkaan ilman eri korvausta. Poikkeuksia oli ollut vain sen verran, että ne vahvistivat säännön.

Sanotuilla perusteilla Putkijohtotyönantajainliitto on vaatinut kanteen hylkäämistä kokonaan. Siltä varalta, että työtuomioistuin pitäisi roilojen merkitsemistä työnä, josta olisi suoritettava erillinen korvaus, on Putkijohtotyönantajainliitto vaatinut kanteen hylkäämistä ainakin siltä osin, kuin siinä on vaadittu vahvistettavaksi tämän korvauksen määräytyvän työehtosopimuksen 13 §:n 1 kohdan mukaan.

Rakennustyöläisten Liitto on lausunut vielä, että Putkijohtotyönantajainliiton viittaukset urakkahinnoittelun 1 §:n 1 momentin 2 ja 3 kohdan määräyksiin reikien merkitsemisestä huolehtimisesta ja reikien merkitsemisestä olivat merkityksettömiä, koska erimielisyys koski putkiroilojen eikä reikien merkitsemistä. Roilojen merkitsemistä ei mitenkään voitu rinnastaa reikien merkitsemiseen. Roilojen merkitseminen edellytti reikien merkitsemistä huomattavasti enemmän työtä. Vastoin Putkijohtotyönantajainliiton käsitystä oli roilojen merkitsemisestä suoritettava korvaus määrättävä työehtosopimuksen 13 §:n 1 kohdan eikä 10 §:n 3 kohdan mukaan. Putkiasennustyöt oli ko. työmaalla suoritettu urakkatyönä. Työn kestäessä oli roilojen merkitsemistä pidetty puolin ja toisin urakkatyönä. Työnantaja oli kehottanut työntekijöitä merkitsemään kaikki työt urakkatyöksi. Työehtosopimuksen 10 §:n 3 kohdan soveltaminen olisi voinut tulla kysymykseen vain, jos roilojen merkitseminen olisi työtä tehtäessä todettu aikatyöksi.

Putkijohtotyönantajainliitto on lausunut edelleen, että työehtosopimuksen 13 §:n 1 kohdan määräystä voitiin soveltaa vain silloin, kun jokin työ ennen sen suorittamista todettiin hinnoittelemattomaksi. Työehtosopimuksen 10 §:n 3 kohdan määräystä oli taas sovellettava silloin, kun työnantaja ja työntekijä eivät voineet sopia hinnoittelemattomasta työstä maksettavasta urakkahinnasta. Viimeksi mainittua määräystä oli sovellettava myös, jos jokin työ jälkeenpäin todettiin hinnoittelemattomaksi.

Asianosaiset ovat vaatineet korvausta oikeudenkäyntikuluistaan.

Pakilan Putki Oy on ollut jutussa kuultavana.

Työtuomioistuin on käsitellyt jutun ja havaitsee, että paikallisissa urakkatyön mittaamiseen liittyneissä neuvotteluissa tosin on työntekijäpuolelta lähdetty siitä, että kanteessa tarkoitetusta hanojen, sekoittajien yms. kalusteiden kytkentäjohtojen seinäurien eli roilojen merkinnästä on maksettava työehtosopimuksen 13 §:n 1 kohdan vaatimukset täyttävä urakkapalkka, ja tässä muodossa on asia mainittu myös työntekijäpuolen paikallisista neuvotteluista yksipuolisesti laatimassa, mutta myös Putkijohtotyönantajainliitolle tunnetussa muistiossa. Asianosaisliittojen välisissä neuvotteluissa ei tämän sopimuskohdan ole kuitenkaan selvitetty olleen esillä, vaan niissä on keskitytty käsittelemään kysymystä, sisältyykö roilojen merkintä putkijohtoalan työehtosopimuksen osana noudatettavan urakkahinnoittelun yksikköhintoihin vai onko työtä pidettävä hinnoittelemattomana. Putkijohtotyönantajainliitto ei tosin ole vielä näissä neuvotteluissa väittänyt, että jos roilojen merkinnän ei katsottaisi sisältyvän asennushintoihin ilman eri korvausta, siitä olisi esillä olevassa tapauksessa palkka maksettava työehtosopimuksen 10 §:n 3 kohdan eikä siis 13 §:n 1 kohdan mukaan. Työtuomioistuin katsoo kuitenkin myös Rakennustyöläisten Liiton osaltaan vastaavan siitä, että kysymystä siitä, kumpaako sopimuskohtaa palkan määräytymiseen olisi sovellettava, ei ole käsitelty liittotason neuvotteluissa niin kuin työehtosopimuksen 26 §:ssä määrätään, ja harkitsee työtuomioistuimesta annetun lain 11 §:n 2 momentin nojalla sen vuoksi oikeaksi jättää kanteen tämän riitakysymyksen osalta tutkimatta.

Muulta osin työtuomioistuin on jutun tutkinut ja havaitsee, ettei putkialan urakkahinnoittelussa ole lainkaan mainintaa roilojen merkitsemisestä. Kysymys ei myöskään ole ollut esillä sen paremmin työehtosopimusneuvotteluissa kuin osallisliittojen välisissä muissakaan neuvotteluissa ennen käsillä olevaa tapausta. Putkijohtotyönantajainliitto on, nojautuen pääasiassa jäsenyrityksilleen osoittamansa kyselyn tuloksiin, pyrkinyt osoittamaan, että urakkahinnoittelua olisi käytännössä vakiintuneesti sovellettu niin, että puheena oleva työ sisältyy urakkahinnoittelun yksikköhintoihin eikä siitä siten olisi suoritettava eri korvausta. Suurin osa kyselyyn vastanneista yrityksistä on ilmoittanut noudattaneensa käytäntöä, jossa roilojen merkitseminen on sisältynyt urakkaan ilman eri korvausta. Toisaalta jutussa on esitetty selvitystä siitä, että ainakin Pakilan Putki Oy:ssä on roilojen merkitsemisestä sekä ennen käsiteltävänä olevan erimielisyyden syntymistä että sen jälkeenkin tosiasiallisesti suoritettu erillinen korvaus esimerkiksi lisäämällä urakan mittaustuloksen mukaiseen summaan jokin kohtuulliseksi arvioitu määrä urakkapisteitä jollakin toisella nimikkeellä ja että erimielisyyden syntyminen yhtiössä on alkuaan johtunutkin siitä, ettei kanteessa tarkoitetulla työmaalla ole päästy sopimukseen siitä, kuinka suuri tällainen eri nimikkeellä maksettu korvaus olisi oleva. Tämän selvityksen merkitystä tässä jutussa vähentää tosin se seikka, ettei mainitunlaiseen käytäntöön ole jutussa lainkaan nojauduttu ennen pääkäsittelyistuntoa. Joka tapauksessa työtuomioistuin katsoo jääneen näyttämättä, että urakkahinnoittelun tulkinnasta olisi roilojen merkitsemisen osalta syntynyt niin vakiintunut yhtenäinen tulkinta, että se yksinään voitaisiin panna tuomion perustaksi.

Putkijohtotyönantajainliitto on perustellut kantaansa myös urakkahinnoittelun 1 §:n 1 momentin määräyksen rakenteella ja sen sisältämien 2 ja 3 kohdan yleisellä asiallisella sisällöllä, katsoen että roilojen merkitseminen on rinnastettava 2 kohdassa lueteltuihin urakkahinnoittelun yksikköhintoihin sisältyviin töihin, joita putkiasentajat joutuvat suorittamaan välittömästi varsinaisen asennustyön yhteydessä. Urakkahinnoittelun 1 §:n 1 momentin 2 ja 3 kohta ovatkin hinnoittelun muiden määräysten ohella apuna ratkaistaessa, sisältyykö jokin hinnoittelussa erikseen mainitsematon työvaihe urakkahinnoittelun yksikköhintoihin vai onko sitä pidettävä hinnoittelemattomana työnä. Aivan niin yksioikoista johtopäätöstä ei näistä sopimuskohdista kuitenkaan voida tehdä kuin Putkijohtotyönantajainliitto on esittänyt. Momentin 3 kohtaan sisältyy tosin, niin kuin Putkijohtotyönantajainliitto on sanonut, töitä jotka yleensä suorittaa joku muu kuin putkiasentaja, mutta myös, toisin kuin Putkijohtotyönantajainliitto on väittänyt, useita sellaisia töitä, jotka liittyvät läheisesti itse putkiasennustyöhön. Putkijohtotyönantajainliiton esittämät esimerkkitapaukset työsuorituksista, joiden katsotaan riidattomasti sisältyvän urakkaan ilman eri korvausta vaikka niitä ei ole erikseen mainittu urakkahinnoittelun 1 §:n 1 momentin 2 kohdassa, eivät työtuomioistuimen mielestä valaise esillä olevaa riitakysymystä.

Putkijohtotyönantajainliitto on kantansa tueksi nojautunut myös siihen, että urakkahinnoittelun mukaan reikien merkitseminen, josta nyt ei sinänsä ole kysymys, sisältyy sopimuksessa tarkemmin määrätyin edellytyksin hinnoittelun yksikköhintoihin.

Urakkahinnoittelu ei tältä osin ole aivan selkeä. Siinä on reikien merkitsemistä pidetty hinnoittelemattomana työnä muun muassa silloin, kun merkitsemistyö suoritetaan varsinaisen urakan ulkopuolella, jolla työtuomioistuimen saaman selvityksen mukaan tarkoitetaan sitä, että asentaja varta vasten lähetetään rakennustyömaalle merkitsemään reikien paikkoja. Reikien merkitsemisestä huolehtiminen sisältyy 2 kohdan mukaan urakkahinnoitteluun, jos asentajalla on käytettävissään asianmukaiset piirustukset, joista selviää tarpeellisten reikien paikat. Urakkahinnoittelusta ei sitä vastoin käy suoraan ilmi, olisiko reikien merkitsemistä urakan yhteydessä pidettävä urakkahinnoittelun yksikköhintoihin sisältyvänä työnä silloinkin, kun asentajalla ei ole käytössään asianmukaisia piirustuksia. Lähinnä sopimusmääräysten sanamuoto viittaa työtuomioistuimen mielestä kuitenkin siihen, että reikien merkitsemisestä huolehtiminen sisältyisi urakkahinnoittelun yksikköhintoihin vain, kun asentajan käyttöön on varattu asianmukaiset reikäpiirustukset.

Työtuomioistuin katsoo jutussa esitetyn selvityksen edelleen osoittavan, että työsuorituksena roilojen merkitseminen on rinnastettavissa reikien merkitsemiseen, joskin roilojen merkitseminen saattaa edellyttää enemmän työtä. Sekä työnantajaettä työntekijäpuolelta esitetyn selvityksen mukaan onkin roilojen merkitseminen kanteessa tarkoitetussa rakennustyökohteessa vaatinut verraten paljon työtä. Roilojen merkitseminen on lisäksi työvaihe, jota ei tarvita läheskään kaikilla uudisrakennuksilla. Riidanalaisella työmaalla ei roilojen merkitsemistä varten ole ollut käytettävissä reikäpiirustuksiin verrattavia roilopiirustuksia. Nämä seikat huomioon ottaen työtuomioistuin katsoo, ettei roilojen merkitseminen ole riidanalaisella työmaalla ollut urakkahinnoittelun yksikköhintoihin sisältyvää työtä.

Edellä sanottu osoittaa työtuomioistuimen mielestä edelleen, että kysymys siitä, sisältyykö roilojen merkitseminen urakkahinnoitteluun ilman eri korvausta vai onko se urakkaan sisältymätöntä hinnoittelematonta työtä, on siksi tulkinnanvarainen, ettei Putkijohtotyönantajainliitto ole asiassa laiminlyönyt valvontavelvollisuuttaan.

Edellä olevilla perusteilla työtuomioistuin, kanteen sen tutkimilta osiltaan enemmälti hyläten, harkitsee oikeaksi vahvistaa, että roilojen merkitsemistä kanteessa tarkoitetulla Pakilan Putki Oy:n työmaalla on ollut pidettävä putkijohtoalan urakkahinnoittelun mukaisiin yksikköhintoihin kuulumattomana hinnoittelemattomana työnä ja että yhtiö siis on menetellyt putkijohtoalan vuoden 1976 työehtosopimuksen vastaisesti kieltäytyessään maksamasta tästä työstä eri palkkaa, sikäli kuin työ on suoritettu mainitun työehtosopimuksen ollessa voimassa. Jutun näin päättyessä ja sen laatuun katsoen saavat asianosaiset puolin ja toisin kärsiä itse oikeudenkäyntikulunsa.

Työtuomioistuimessa läsnä juttua ratkaistaessa: Suviranta, puheenjohtaja, V. Hämäläinen, Sarkko, P. Hämäläinen, Hurmalainen, Parkkinen, Kuivanen, Leivo, ja P. Virtanen.

Tuomio oli yksimielinen.