30.1.1981

RATKAISU

Suomen Työnantajain Keskusliitto r.y:n ja Toimihenkilö ja Virkamiesjärjestöjen Keskusliitto TVK r.y:n sekä sen jäsenliiton Suomen Teollisuustoimihenkilöiden Liiton kesken 26.2.1979 tehdyssä yleissopimuksessa, johon Putkijohtotyönantajainliitto on yhtynyt, on muun muassa seuraavat määräykset:

1 § SOVELTAMISALA

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

F. Muutokset toimihenkilön asemassa

Toimihenkilön työsuhteen ehtoja voidaan muuttaa, mikäli molemmat osapuolet siitä sopivat. Mikäli asiasta ei voida sopia, voidaan muutos toteuttaa, mikäli sille on irtisanomissuojasopimuksen mukainen asiallinen peruste ja mikäli noudatetaan yleissopimuksen 5 §:n mukaista irtisanomisaikaa. Näissä tapauksissa menetellään siis aivan samalla tavoin kuin niissä tapauksissa, että toimihenkilö irtisanotaan työnantajan palveluksesta.

Toimihenkilö saatetaan siirtää toimihenkilöasemansa säilyttäen toiseen tehtävään. Jos se merkitsee huononnusta hänen etuihinsa, tulee tässäkin tapauksessa noudattaa irtisanomisaikaa ja asiallisen perusteen vaatimusta.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Suomen Teollisuustoimihenkilöiden Liitto on työtuomioistuimessa lausunut, että myyntisihteeri Ritva Karlsson oli työskennellyt Putkijohtotyönantajainliiton jäsenyrityksen Oy Huber Ab:n Etelä-Suomen piirikonttorissa 4.10.1976 alkaen. Yhtiö oli ilmoittanut Karlssonille irtisanovansa hänen toistaiseksi voimassa olleen työsopimuksensa päättymään 26.7.1979. Ilmoituksessa oli viitattu 26.6.1979 suullisesti suoritettuun työsuhteen irtisanomiseen. Perusteena irtisanomiselle oli ollut kieltäytyminen siirtymästä tehtävään, johon työnantaja oli arvioinut hänen paremmin sopivan. Tämä oli tarkoittanut sitä, että Karlsson olisi halunnut saada selville syyn siirtoon ja oli pyytänyt neuvotteluja asiasta, kun siirtoa oli hänelle esitetty 19.6.1979. Neuvottelutilaisuutta, joka oli luvattu järjestää, ei kuitenkaan ollut järjestetty. Siirrosta oli ilmoitettu uudelleen Karlssonille 26.6.1979, ja hänelle oli tarjottu koodaajan tehtäviä. Syyksi tähän oli ilmoitettu seuraavaa: Karlsson oli käyttänyt työaikaa huonosti, toinen henkilö oli käynyt hänen luonaan kahvilla, tehdastilaukset olivat kulkeneet hitaasti, papereita ei ollut mapitettu ja myyntisihteeri ei ollut myyntihenkinen. Karlsson oli pitänyt siirron syitä epäasiallisina ja kieltäytynyt allekirjoittamasta siirron syitä koskevaa paperia. Tämän jälkeen hänen esimiehensä myyntipäällikkö oli irtisanonut hänet. Karlsson ei ollut hyväksynyt irtisanomista vaan oli pyytänyt jälleen neuvottelua piirijohtajan ja Suomen Teollisuustoimihenkilöiden Liiton luottamusmiehen kanssa.

Karlsson ei ollut antanut aihetta irtisanomiseensa. Hän ei ollut kieltäytynyt työstä eikä laiminlyönyt työtehtäviään. Häneltä oli poistettu aikaisemmin eräitä työtehtäviä, mutta syynä tähän oli ollut tehtävien järkeistäminen. Hän ei ollut kieltäytynyt myöskään noudattamasta mitään käskyä tai kieltoa, jonka työnantaja oli antanut. Hän ei ollut saanut mitään huomautusta, muistutusta tai varoitusta työtehtäviensä huonosta hoitamisesta taikka niiden laiminlyömisestä. Hänelle ei ollut kerrottu mitään siirron vaikutuksista hänen palkkaansa tai muihin hänen työsuhteensa ehtoihin. Irtisanomisesta oli aiheutunut hänelle taloudellista vahinkoa, koska hän oli menettänyt työttömänä ollessaan palkkatuloja 614 markkaa. Uudessa työpaikassa hänellä ei lisäksi ollut mitään pitkän työsuhteen etuja.

Edellä sanotuilla perusteilla Suomen Teollisuustoimihenkilöiden Liitto on pyytänyt työtuomioistuinta velvoittamaan Oy Huber Ab:n suorittamaan Ritva Karlssonille vahingonkorvauksena sopimuksenvastaisesta irtisanomisesta 10 996 markkaa ja tuomitsemaan Putkijohtotyönantajainliiton hyvityssakkoon valvontavelvollisuuden laiminlyömisestä.

Putkijohtotyönantajainliitto on kanteeseen vastatessaan lausunut, että Karlsson oli yhtiön palvelukseen tultuaan toiminut myyntikonttoristina ja hänen päätehtävänsä olivat olleet myyntiryhmää avustavat tehtävät sekä tarvittaessa asiakaspalvelu. Syksyllä 1978 Karlssonin valitettua esimiehelleen myyntipäällikölle palkkaansa oli tämä ilmoittanut, ettei yhtiö ollut tyytyväinen Karlssonin työsuoritukseen. Karlssonin työtehtäviä oli tällöin vähennetty, mutta hänen työsuorituksensa ei edelleenkään ollut odotettua normaalia tasoa. Tämä oli ilmennyt siten, että tehdastilaukset ja näin ollen tavarantoimitukset asiakkaille olivat myöhästyneet. Tämä oli ilmeisesti johtunut työajan väärinkäytöstä. Karlsson oli käyttänyt huomattavan osan työpäivästä kahvinjuontiin ja seurusteluun sekä yksityispuheluihin. Yksityispuhelut olivat estäneet asiakkaiden yhteydenotot häneen. Työajan väärinkäytöstä ja hitaasta työsuorituksesta Karlssonin esimies oli huomautellut hänelle noin vuoden ajan ennen irtisanomista. Karlssonille oli tarjottu jo maaliskuussa 1979 konekirjoittajan tehtävää Herttoniemessä. Tämä tehtävä oli katsottu hänelle sopivammaksi. Tällöin hän oli vastannut, että hänen työmatkansa ei vaikeutuisi vaikka hän siirtyisi Herttoniemeen, mutta hän ei ollut kuitenkaan halunnut siirtyä.

Karlssonin esimiehenä toimiva myyntipäällikkö oli 19.6.1979 käynyt Karlssonin kanssa keskustelun, jossa myyntipäällikkö oli työajan väärinkäyttöön, työsuoritusten hitauteen ja myyntitehtäviin sopimattomuuteen vedoten ilmoittanut, että Karlssonin tulee siirtyä koodaustehtäviin Herttoniemessä sijaitsevaan yhtiön piirikonttoriin kesälomansa jälkeen hänen entisten palkka- ym. työsuhteeseen liittyvien etujensa säilyessä muuttumattomina. Karlsson oli ilmoittanut kieltäytyvänsä siirtymästä. Karlssonin pyyntöä neuvottelun järjestämisestä asiassa ei ollut voitu toteuttaa, koska asianomainen piirijohtaja oli ollut lomalla. Myyntipäällikkö oli keskustellut uudelleen Karlssonin kanssa asiasta 26.6.1979 toistaen aikaisemmin esittämänsä. Karlsson oli edelleen kieltäytynyt siirrosta. Tällöin myyntipäällikkö oli irtisanonut hänet.

Seuraavana päivänä yhtiön piirijohtaja oli neuvotellut Karlssonin kanssa tämän pyynnöstä irtisanomisasiassa, mutta tulosta ei ollut saavutettu. Seuraavana päivänä neuvottelussa oli ollut Karlssonin pyynnöstä myös luottamusmies. Tämäkään keskustelu ei ollut johtanut muutokseen. Karlssonin kieltäytyminen siirtymästä toiseen tehtävään ei ollut voinut johtua siitä, että hän olisi halunnut saada tietoonsa syyt siirtoon, koska hänelle oli mainitut syyt kerrottu useaan kertaan samoin kuin etujen ennallaan pysyminen.

Näillä perusteilla Putkijohtotyönantajainliitto on, kiistäen vahingonkorvausvaatimuksen paitsi perusteeltaan myös määrältään, vaatinut kannetta hylättäväksi.

Asianosaiset ovat vaatineet korvausta oikeudenkäyntikuluistaan.

Oy Huber Ab on ollut jutussa kuultavana.

Työtuomioistuin on tutkinut jutun ja katsoo selvitetyksi, että Oy Huber Ab on irtisanonut palveluksessaan olleen ja Vantaan myyntikonttorissa työskennelleen myyntisihteeri Ritva Karlssonin työsuhteen päättymään 26.7.1979. Irtisanomisen syyksi on 28.6.1979 päivättyyn ilmoitukseen merkitty, että Karlsson on kieltäytynyt siirtymästä tehtävään, johon työnantaja hänen katsoo paremmin sopivan. Ilmoituksessa viitataan 26.6.1979 suullisesti tehtyyn ilmoitukseen irtisanomisesta.

Karlssonin kanssa oli siirrosta Vantaan myyntikonttorista myyntisihteerin tehtävistä Herttoniemen myyntikonttoriin, aluksi koodaajan tehtäviin äitiyslomansijaiseksi, neuvoteltu 19.6.1979. Tällöin asiasta oli Karlssonin pyynnöstä luvattu neuvotella. Luvattu neuvottelu sellaisenaan on jäänyt pitämättä. Karlssonin kanssa on asiasta keskusteltu 26.6.1979. Tällöin ei työnantajapuolelta ole enää pidetty mahdollisena, että Karlsson jatkaisi entisessä tehtävässään. Syyksi työnantajan vaatimaan siirtoon toiseen tehtävään on ilmoitettu Karlssonin työajan käyttö, työsuoritusten hitaus ja sopimattomuus myyntitehtäviin. Kun Karlsson on kieltäytynyt siirtymästä, hänelle on samassa tilaisuudessa ilmoitettu irtisanomisesta. Karlssonin aikaisemmin hoitamat myyntisihteerin tehtävät on siirretty toisen, yhtiön palveluksessa ennestään olleen ja näitä tehtäviä aikaisemminkin hoitaneen henkilön hoidettavaksi.

Yleissopimuksen soveltamisohjeiden 1 §:n F-kohdan mukaan toimihenkilö saatetaan siirtää, toimihenkilöasemansa säilyttäen, toiseen tehtävään. Jos se merkitsee huononnusta hänen etuihinsa, tulee tässäkin tapauksessa noudattaa irtisanomisaikaa ja asiallisen perusteen vaatimusta. Karlssonin aikaisemman ja hänelle esitetyn uuden tehtävän työnantaja oli luokitellut samaan vaativuusluokkaan. Työtuomioistuin on aikaisemmassa tuomiossaan todennut vaatimuksen siitä, ettei tehtävien siirto saa merkitä huononnusta toimihenkilön etuihin, tarkoittavan paitsi sitä, että palkkauksen markkamäärä säilyy ennallaan, myös sitä, että palkka edelleen määrätään samojen työehtosopimuksen ja työsopimuksen mukaisten perusteiden mukaan kuin jos toimihenkilö olisi edellisessä tehtävässään.

Työtuomioistuimelle on esitetty selvitystä puutteista, joita Karlssonilla on ollut myyntisihteerin tehtävien hoitamisessa. Näistä puutteista on kuitenkin enemmänkin vain keskusteltu hänen esimiestensä kesken ja vain verraten vähän huomautettu hänelle itselleen. Tämän vuoksi eivät nämä puutteet sinänsä ehkä olisi olleet hänen työsuhteensa irtisanomiseen vaadittava erityisen painava syy. Edellä on kuitenkin todettu, ettei toimihenkilön siirtäminen toiseen tehtävään hänen toimihenkilöasemansa ja muut edut edellä kerrotuin tavoin säilyttäen vaadi yleissopimuksen mukaan hänen työsopimuksensa irtisanomista. Kieltäytyminen tällaisesta siirrosta merkitsee työtuomioistuimen mielestä sellaista työsuhteeseen perustuvien velvollisuuksien laiminlyömistä, että sitä on pidettävä erityisen painavana syynä toimihenkilön irtisanomiseen.

Edellä olevilla perusteilla työtuomioistuin harkitsee oikeaksi hylätä kanteen. Jutun laatuun katsoen saa Putkijohtotyönantajainliitto kuitenkin kärsiä itse oikeudenkäyntikulunsa.

Työtuomioistuimessa läsnä juttua ratkaistaessa: Suviranta, puheenjohtaja, V. Hämäläinen, Lappalainen, Tiitola, M. Virtanen, Kaski ja Kuivanen.

Tuomio oli yksimielinen.