1.10.1981

Vuosilomakorvaukset

13 §

Työntekijälle annetaan vuosiloma vuosilomalain määräämällä tavalla. Lomapalkka ja lomakorvaus lasketaan siten kuin rakennusalan työntekijäin vuosilomia koskevassa työehtosopimuksessa sanotaan.

---------------------------------------------------

Edellä tarkoitetussa rakennusalan työntekijäin vuosilomia koskevassa työehtosopimuksessa on muun muassa seuraavat määräykset:

---------------------------------------------------

Mihin ja milloin työnantaja maksaa lomapalkat

5 §

Työnantaja maksaa kunkin kalenterikuukauden aikana lopputilin saaneen työntekijän lomapalkat viimeistään seuraavan kuukauden 25. päivänä ja muun työntekijän lomapalkat kultakin vuosineljännekseltä viimeistään vuosineljänneksen päättymistä seuranneen kuukauden 25. päivänä Postipankkiin Suomen Rakennusteollisuusliiton siirtotilille n:o 160-1. Lomapalkkakortin päättämisen yhteydessä työnantajan on maksettava lomapalkat mainitulle tilille huhtikuussa viimeistään 25. päivänä.

---------------------------------------------------

Rakennustyöläisten Liitto on työtuomioistuimessa lausunut, että E. Vanhatalo Oy, joka kuuluu jäsenenä Suomen Maalarimestariliittoon, oli urakoinut vuoden 1978 aikana Lahden virastotalon maalaustyöt ja työehtosopimuksen mukaan oli ollut velvollinen tilittämään maalareiden T. Knaappilan, E. Lehtosen, P. Haikkalan, P. Sottisen, A. Norolan, E. Kiurun, H. Nurmisen, S. Laineen, S. Liikasen ja K. Lehden vuosilomapalkat 25.9. ja 29.10.1978 väliseltä ajalta maksetuista palkoista viimeistään tammikuun 25 päivänä 1979. Tällöin oli ollut maksettava viimeistään kolmannelta vuosineljännekseltä maksettavat lomapalkat sellaiselle työntekijälle, jonka työsuhde yhtiöön jatkui edelleen. Niille työntekijöille, joiden työsuhde oli päättynyt, olisi lomapalkat tullut tilittää viimeistään työsuhteen päättymispäivää seuranneen kuukauden 25 päivänä. Yhtiö oli tilittänyt lomapalkat asianmukaisesti Suomen Rakennusteollisuusliiton Postipankissa olevalle siirtotilille n:o 160-1, mutta myöhemmin työnantaja oli pyytänyt palauttamaan itselleen kyseessä olevan tilityksen, ja näin myös oli tapahtunut. Tilittämättä oli siten jäänyt yhteensä 8 241,70 markkaa. Kun Postipankki oli ilmoittanut työntekijöille tilitysten peruuttamisesta ja tästä aiheutuneista virheellisistä merkinnöistä lomapalkkakorttiin, olivat työntekijät vaatineet tilityksen suorittamista ja selvitystä yhtiön menettelyyn. Mitään selvitystä palkanmaksuissa olleista virheistä ei työnantaja ollut esittänyt. Paitsi paikallistasolla työntekijäin ja työnantajan välillä oli asiasta neuvoteltu useita kertoja liittojen kesken. Rakennustyöläisten Liiton edustajat olivat ilmoittaneet Suomen Maalarimestariliitolle sen jäsenyrityksen laiminlyönnistä ja 18.9.1979 oli työntekijäliitto jättänyt asiaa koskevan muistion.

Sanotuilla perusteilla Rakennustyöläisten Liitto on vaatinut E. Vanhatalo Oy:n tuomitsemista hyvityssakkoon työehtosopimuksen tieten rikkomisesta ja Suomen Maalarimestariliiton valvontavelvollisuuden laiminlyömisestä. Edelleen Rakennustyöläisten Liitto on vaatinut, että E. Vanhatalo Oy velvoitettaisiin suorittamaan saamatta jääneenä lomapalkkana maalareille T. Knaappilalle 1 864 markkaa, E. Lehtoselle 1 525 markkaa, P. Haikkalalle 1 735 markkaa 36 penniä, P. Sottiselle 500 markkaa, A. Norolalle 340 markkaa, E. Kiurulle 240 markkaa, H. Nurmiselle 460 markkaa 80 penniä, S. Laineelle 800 markkaa 35 penniä, S. Liikaselle 409 markkaa 60 penniä ja K. Lehdelle 366 markkaa 59 penniä, kaikki erät 6 %:n korkoineen 25.1.1979 lukien.

Kanteeseen vastatessaan Suomen Rakennusteollisuusliitto ja E. Vanhatalo Oy ovat lausuneet, että yhtiö oli tilittänyt Lahden virastotalon maalaustöissä vuonna 1978 työskennelleiden maalareiden lomapalkat työehtosopimuksen mukaisesti ajoissa ja asianmukaisesti. Yhtiö oli pyytänyt palauttamaan jälkeenpäin Postipankista itselleen osan mainituista vuosilomatilityksistä. Vuosilomapalkkatilitysten palauttaminen oli perustunut siihen, että työntekijöille oli maksettu perusteettomia ja paikallisen nokkamiehen kanssa yhteistuumin keksittyjä, olemattomia palkkasaatavia. Työmaalla toimi nokkamiehen asemassa maalari, joka ei toiminut varsinaisissa työnjohtotehtävissä eikä hänellä ollut ollut valtuuksia sopia työehtosopimuksen ylittäviä palkkoja muutoin kuin työpäällikön tai toimitusjohtajan suostumuksella. Nokkamies oli kuitenkin soittanut 24.10.1978 yhtiön konttoriin Helsinkiin kertoen, että eräille työntekijöille piti heti maksaa tiettyjä palkkasaatavia, joita hän oli luetellut puhelimessa. Yhtiön konttorilla ei ollut tällöin ollut paikalla työpäällikkö eikä toimitusjohtaja, jotka olisivat voineet tarkistaa esitetyt palkkavaateet. Nokkamies oli luetellut asiaa tuntemattomalle toimistohenkilökunnalle tiettyjä palkkamääriä, jotka olivat joko urakkapohjia tai päivärahoja, ja vaatinut, että rahat oli heti lähetettävä Lahteen. Nokkamies oli vielä viitannut odotusajan palkan uhkaan ja luvannut toimittaa heti konttorille palkanlaskenta-asiakirjat, jotka olivat joko tuntilappuja tai urakkalaskelmia ja joiden varaan yhtiön koko palkanmaksu perustui. Yhtiön toimistohenkilökunta oli uskonut nokkamiehen ilmoitusta ja Lahteen oli lähetetty virastotalon työmaan työntekijöille liikaa perusteettomia palkkoja noin 12 000 markkaa. Luvattua selvitystä, mistä palkoista olisi ollut kyse, ei yhtiö ollut saanut. Sittemmin oli yhtiölle selvinnyt, että nokkamies oli yhteistuumin työntekijöiden kanssa keksinyt olemattomia palkkasaatavia ja erehdyttänyt konttorihenkilökunnan perusteettomaan palkanmaksuun. Yhtiö oli kuitannut näitä tekaistuja palkkasaatavia Postipankissa olleista lomapalkoista siltä osin kuin oli saatu selvitys palkanmaksun perusteettomuudesta. Kuittaaminenkaan ei ollut riittänyt kaikkien perusteettomien palkkojen kuittaamiseen, vaan yhtiö oli kärsinyt noin 4 000 markan menetyksen nokkamiehen ja työntekijöiden yhteistuumin keksimistä olemattomista urakkapohjista ja perusteettomista päivärahoista.

Koska kyse oli siitä, oliko suoritettu kuittaus ollut perusteltu, niin kysymyksessä ei ollut työtuomioistuimen toimivaltaan kuuluva riita, ja kanne tulisi jättää tutkimatta. Joka tapauksessa kanne olisi edellä mainituilla perusteilla hylättävä.

Asianosaiset ovat vaatineet korvausta oikeudenkäyntikuluistaan.

________

Työtuomioistuin on käsitellyt jutun ja katsoo siinä käyneen selville, että E. Vanhatalo Oy on maksanut Lahden virastotalon työmaalla työskennelleiden kanteessa tarkoitettujen maalareiden lomapalkat kanteessa kerrotulla tavalla asianmukaisesti asianomaiselle pankkitilille, mutta perinyt sitten niitä takaisin sanotulta tililtä yhteensä 8 241 markkaa 70 penniä katsoen olevansa oikeutettu kuittaamaan maalarien lomapalkkasaamiset ilmoittamillaan vastasaamisilla. Työtuomioistuin katsoo, että kysymys kuittauksen laillisuudesta on rakennusalan työntekijäin vuosilomia koskevan työehtosopimuksen noudattamista koskevaa kannetta koskeva asiakysymys, ja harkitsee näin ollen oikeaksi hylätä kanteen tutkimista vastaan esitetyn väitteen.

Jutun näin ollen tutkiessaan työtuomioistuin katsoo selvitetyksi, että kanteessa työnjohtajaksi ja vastineessa nokkamieheksi nimitetty maalari on ollut yhtiön palveluksessa kuukausipalkalla ja hoitanut Lahden virastotalon työmaalla monia työnjohdolle kuuluvia tehtäviä eikä ole osallistunut työmaan maalareiden urakoihin eikä ainakaan sanottavasti tehnyt itse maalaustyötä. Hänen esimiehensä, yhtiön työpäällikkö on sopinut isommista maalausurakoista maalarien kanssa. Todistajana työpäällikkö on kertonut ilmoittaneensa työhön työmaalle ottamilleen maalareille, että työehtosopimuksen kirjapalkat ylittävistä palkoista tulee sopia hänen kanssaan. Käytännössä edellä mainittu työnjohtaja-nokkamies on kuitenkin sekä ottanut työmaalle työhön työntekijöitä että työpäällikön kanssa keskusteltuaan sopinut eri töiden palkoista. Näyttämättä on työtuomioistuimen mielestä jäänyt, että maalarit olisivat havainneet tai heidän olisi edes pitänyt havaita, että työnjohtajanokkamies olisi riidanalaisista palkoista sopiessaan menetellyt sillä tavoin saamistaan ohjeista ja työmaan siihenastisesta käytännöstä poiketen, ettei hänen menettelynsä varallisuusoikeudellisista oikeustoimista annetun lain 10 ja 11 §:n mukaan sitoisi yhtiötä.

Kun yhtiön ilmoittamat vastasaamiset ja siten myös yhtiön kuittausoikeus ovat näin ollen jääneet selvittämättä, vastaa yhtiö lomapalkkasuoritustensa peruuttamisesta rakennusalan työntekijäin vuosilomia koskevan työehtosopimuksen vastaisena menettelynä, eikä jutussa työtuomioistuimen mielestä ole esitetty asianmukaista perustetta sille, että yhtiö ei tällöin olisi rikkonut työehtosopimuksen määräyksiä tietensä. Suomen Maalarimestariliiton olisi työtuomioistuimen mielestä tullut viimeistään liittotason neuvottelujen yhteydessä ryhtyä toimenpiteisiin hankkiakseen tarpeellisen selvityksen työnantajan väittämän kuittausoikeuden perusteista ja saattaakseen sitten työnantajan noudattamaan työehtosopimusta.

Edellä olevilla perusteilla työtuomioistuin harkitsee oikeaksi tuomita työehtosopimuslain 7 §:n nojalla E. Vanhatalo Oy:n maksamaan Rakennustyöläisten Liitolle hyvityssakkoa työehtosopimuksen tieten rikkomisesta kahdeksansataa markkaa sekä työehtosopimuslain 8, 9 ja 10 §:n nojalla Suomen Maalarimestariliiton maksamaan Rakennustyöläisten Liitolle hyvityssakkoa valvontavelvollisuutensa laiminlyömisestä kolmetuhatta viisisataa markkaa. Edelleen työtuomioistuin harkitsee oikeaksi velvoittaa E. Vanhatalo Oy:n maksamaan saamatta jääneinä lomapalkkoina maalareille T. Knaapille tuhatkahdeksansataakuusikymmentäneljä markkaa, E. Lehtoselle tuhatviisisataakaksikymmentäviisi markkaa, P. Haikkalalle tuhatseitsemänsataakolmekymmentäviisi markkaa 36 penniä, P. Sottiselle viisisataa markkaa, A. Norolla kolmestaaneljäkymmentä markkaa, E. Kiurulle kaksisataaneljäkymmentä markkaa, H. Nurmiselle neljäsataakuusikymmentä markkaa 80 penniä, S. Laineelle kahdeksansataa markkaa 35 penniä, S. Liikaselle neljäsataayhdeksän markkaa 60 penniä ja K. Lehdelle kolmesataakuusikymmentäkuusi markkaa 59 penniä, kaikki erät kuuden prosentin korkoineen tammikuun 25 päivästä 1979 lukien. E. Vanhatalo Oy:n ja Suomen Maalarimestariliiton on yhteisvastuullisesti korvattava Rakennustyöläisten Liiton oikeudenkäyntikulut kahdellatuhannella markkalla.

Työtuomioistuimessa läsnä juttua ratkaistaessa: Suviranta, puheenjohtaja, V. Hämäläinen, Sarkko, Parkkinen, Sariola, M. Virtanen, Kaski, Leivo ja P. Virtanen.

Tuomio oli yksimielinen.