20.7.1981

RATKAISU

Asianosaisliittojen kesken 11.3.1980 tehdyssä työehtoja koskevassa työehtosopimuksessa on muun ohella seuraavat määräykset:

1 § Sopimuksen ulottuvuus

Tässä sopimuksessa määrätään Kaupan Työnantajaliiton tukkutai vähittäiskauppaa harjoittavien jäsenliikkeiden, kauppaliikkeiden ja toimistojen työaikalain tarkoittamissa myymälöissä tai varastoissa työskentelevien Liiketyöntekijäin Liittoon kuuluvien täysin työkykyisten työntekijäin työehdot.

Pöytäkirjamerkintä:

Tämän työehtosopimuksen työaikaa koskevia määräyksiä sovelletaan kaikkiin työntekijöihin, jotka työskentelevät tässä pykälässä tarkoitetuissa myymälöissä tai varastoissa.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

5 § Työsuhteen päättyminen ja lomauttaminen

1. Työsopimusta irtisanottaessa tai työntekijää lomautettaessa noudatetaan puolin ja toisin keskusjärjestöjen välillä tehtyä yleissopimusta.

2. Ellei pitemmästä irtisanomisajasta ole kirjallisesti tai muuten todisteellisesti sovittu työsopimusta irtisanottaessa noudatetaan työnantajan irtisanoessa työsopimuksen, jos työsuhde on jatkunut keskeytyksettä enintään 5 vuotta 1 kuukauden irtisanomisaikaa, yli 5 vuotta mutta enintään 10 vuotta 2 kuukauden irtisanomisaikaa, yli 10 vuotta mutta enintään 15 vuotta 3 kuukauden irtisanomisaikaa ja yli 15 vuotta 4 kuukauden irtisanomisaikaa sekä työntekijän irtisanoessa työsopimuksen, jos työsuhde on jatkunut keskeytyksettä enintään 10 vuotta 14 päivän irtisanomisaikaa sekä yli 10 vuotta 1 kuukauden irtisanomisaikaa.

Työsopimuslain 40 §:ssä (liikkeen luovutus) ja 41 §:ssä (työnantajan konkurssi ja kuolema) tarkoitetuissa tapauksissa sovelletaan laissa säädettyä irtisanomismenettelyä.

Irtisanomisajat eivät koske niitä tapauksia, joissa työt ylivoimaisen esteen takia on kokonaan tai osaksi keskeytettävä.

Irtisanomisaika alkaa irtisanomista seuraavana päivänä.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Työehtosopimuksen osana noudatettavassa Liiketyönantajain Keskusliiton ja Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestön 6.6.1978 solmimassa yleissopimuksessa irtisanomisen ja lomautuksen perusteista (irtisanomissuojasopimuksessa) on muun ohella seuraavat määräykset:

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

2 § IRTISANOMISAJAT

Työsopimusta irtisanottaessa noudatetaan työnantajan irtisanoessa työsopimuksen, jos työsuhde on jatkunut keskeytyksettä enintään 5 vuotta 1 kuukauden irtisanomisaikaa, yli 5 vuotta mutta enintään 10 vuotta 2 kuukauden irtisanomisaikaa, yli 10 vuotta mutta enintään 15 vuotta 3 kuukauden irtisanomisaikaa ja yli 15 vuotta 4 kuukauden irtisanomisaikaa sekä työntekijän irtisanoessa työsopimuksen, jos työsuhde on jatkunut keskeytyksettä enintään 10 vuotta 14 päivän irtisanomisaikaa sekä yli 10 vuotta 1 kuukauden irtisanomisaikaa. Työsopimuslain 40 ja 41 §:ssä tarkoitetuissa tapauksissa sovelletaan laissa säädettyä irtisanomismenettelyä.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

3 § IRTISANOMISAJAN LAIMINLYÖNTI

Työnantaja, joka ei noudata irtisanomisaikaa, on velvollinen suorittamaan työntekijälle täyden palkan irtisanomisajalta.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

4 § IRTISANOMISEN PERUSTEET

Työnantaja ei saa irtisanoa työntekijän työsopimusta ilman työsopimuslain 37 §:n 2 momentin mukaista erityisen painavaa syytä. Tällaisena irtisanomisperusteena pidetään sellaisia taloudellisia ja tuotannollisia syitä, jotka aiheuttavat työn muuta kuin tilapäistä vähentymistä. Irtisanomisperusteena pidetään myös syitä, joiden johdosta työsopimuksen purkaminen työsopimuslain mukaan on mahdollista, samoin kuin sellaisia työntekijöistä itsestään riippuvia syitä, kuten töiden laiminlyömistä, työnantajan työnjohto-oikeutensa rajoissa antamien määräysten noudattamatta jättämistä, järjestysmääräysten rikkomista, perusteetonta poissaoloa ja ilmeistä huolimattomuutta työssä.

Pöytäkirjamerkintä:

Työsopimuslain irtisanomisperusteita koskevia tuomioita voidaan käyttää hyväksi myös sopimuksen tulkinnassa, sikäli kuin annetuilla tuomioilla voidaan katsoa olevan ennakkopäätöksen arvo.

Irtisanomisperustetta harkittaessa on otettava huomioon kaikki asiaan vaikuttavat seikat.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

5 § KORVAUS PERUSTEETTOMASTA IRTISANOMISESTA JA LOMAUTTAMISESTA

Jos työnantaja perusteettomasti irtisanoo työntekijän työsopimuksen tai perusteettomasti lomauttaa hänet eikä käytyjen neuvottelujen jälkeen ennen työsuhteen päättymistä tai lomautuksen alkamista peruuta toimenpidettä, hän on velvollinen korvaamaan työntekijän vahingon.

Pöytäkirjamerkintä:

Vaatimuksen esittäminen irtisanomisen tai lomauttamisen peruuttamisesta ei ole edellytys vahingonkorvauksen vaatimiselle.

Päätettäessä korvauksen suuruudesta on otettava huomioon työntekijän ansionmenetys, työsuhteen kestoaika, työntekijän ikä, työntekijän mahdollisuus hankkia uutta työtä, jota hänen ammattitaitonsa ja työkykynsä huomioon ottaen voidaan pitää hänelle sopivana työntekijän itsensä työsuhteen katkaisemiseen ehkä antama aihe sekä muut asiaan vaikuttavat tekijät. Korvauksen suuruuden ei kuitenkaan tule ylittää kuuden edellisen kalenterikuukauden palkkaa. Milloin työsuhde ei vielä ole kestänyt kuutta kuukautta, korvauksen ei tule ylittää työntekijälle siinä työsuhteessa viimeksi olleen palkan mukaan laskettua kuuden kuukauden palkkaa. Jos työsuhde on jatkunut keskeytyksettä yli 10 vuotta ja mahdollisuudet hankkia uutta työtä ovat heikot, korvauksen suuruuden ei kuitenkaan tule ylittää 12 edellisen kalenterikuukauden palkkaa.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

11 § TYÖVOIMAN VÄHENTÄMISJÄRJESTYS

Irtisanomisen ja lomauttamisen yhteydessä on mahdollisuuksien mukaan noudatettava sääntöä, jonka mukaan viimeksi irtisanotaan tai lomautetaan yrityksen toiminnalle tärkeitä ammattityöntekijöitä, sotavammaisia ja saman työnantajan työssä osan työkyvystään menettäneitä sekä että tämän säännön lisäksi kiinnitetään huomiota myös työsuhteen kestoaikaan ja työntekijän huoltovelvollisuuden määrään.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Liiketyöntekijäin Liitto on työtuomioistuimessa lausunut, että liikkeenharjoittaja Alpo Mäkiranta oli 10.11.1980 sanonut suullisesti irti vastaajien omistamassa Ruokolan Kotileipomossa Valinta-Koti -nimisessä myymälässä vanhempana myyjänä toimineen kantajaliiton jäsenen Toini Savikon työsuhteen. Irtisanomisen syyksi Alpo Mäkiranta oli ilmoittanut, että joku työntekijä oli vähennettävä ja Savikon palkka oli korkeampi kuin muitten työntekijöitten. Alpo Mäkiranta ei ollut suostunut Savikon pyyntöön saada kirjallista ilmoitusta irtisanomisen syystä. Vasta kantajaliiton toimitsijan toimesta Savikko oli 13.11.1980 saanut kirjallisen irtisanomisilmoituksen. Siihen työsuhteen päättymisen syiksi oli merkitty yllättävästi myynnin heikkeneminen, asioihin sopeutumattomuus, järjestelyhalun puute ja asiakkaiden valittelut. Alpo Mäkiranta ei ollut antanut toimitsijan vaatimaa selvitystä irtisanomisperusteiden paikkansapitävyydestä eikä suostunut peruuttamaan irtisanomista. Sen sijaan Alpo Mäkiranta oli antanut Savikolle työtodistuksen, johon työsuhteen päättymisen syyksi oli merkitty "sen tehtävän lopettaminen kokonaan".

Savikon tehtävät oli tosiasiassa jaettu muille työntekijöille. Alpo Mäkiranta oli sitäpaitsi ottanut kesällä 1980 äitiyslomalle jääneiden kahden työntekijän sijaiseksi liaksi kokoaikaista työntekijää toistaiseksi voimassa oleviin työsuhteisiin. Se osoitti, ettei työ ollut vähentynyt. Alpo Mäkiranta oli rikkonut myös irtisanomissuojasopimuksen määräystä irtisanomisjärjestyksestä.

Savikon työsuhde oli alkanut 26.1.1976, ja hänelle oli kuulunut myynnin lisäksi joitakin myymälänhoidollisia tehtäviä, kuten tavaroiden tilaus ja jossakin määrin myyjien työnohjaus kuitenkin ilman myymälänhoitajan asemaa ja vastuuta. Savikko oli myös pyrkinyt huolehtimaan siitä, että yrityksessä noudatettiin työehtosopimuksen määräyksiä. Savikko oli vähää ennen irtisanomistaan huomauttanut työnantajalle velvollisuudesta maksaa työntekijöille työehtosopimuksen mukaiset lokakuun 1980 alusta voimaan tulleet palkankorotukset. Savikon työsuhde oli päättynyt 10.12.1980, vaikka työehtosopimuksen mukaan oikea työsuhteen päättymispäivä olisi ollut 11.12.1980. Todellinen syy Savikon irtisanomiseen oli ollut tämän työntekijäystävällisyys. Liiketyöntekijäin Liitto olisi Savikon työsuhteen päättymisen jälkeenkin asiasta neuvoteltaessa ollut valmis sopimaan jutun kuuden kuukauden palkkaa vastaavasta vahingonkorvauksesta. Kaupan Työnantajaliitto ei kuitenkaan ollut tähän suostunut eikä liioin esittänyt näyttöä irtisanomisperusteiden paikkansapitävyydestä, joten neuvottelut olivat päättyneet tuloksettomina.

Sanotuilla perusteilla Liiketyöntekijäin Liitto on vaatinut, että työtuomioistuin tuomitsisi Alpo ja Eila Mäkirannan työehtosopimuksen 5 §:n ja irtisanomissuojasopimuksen 4 ja 11 §:n tieten rikkomisesta hyvityssakkoon. Siltä varalta, ettei Mäkirantojen katsottaisi syyllistyneen työehtosopimuksen tieten rikkomiseen, Liiketyöntekijäin Liitto on vaatinut työtuomioistuinta vahvistamaan, että he olivat menetelleet vastoin sanottuja määräyksiä irtisanoessaan Savikon, minkä lisäksi Liiketyöntekijäin Liitto on vaatinut, että työtuomioistuin velvoittaisi Alpo ja Eila Mäkirannan yhteisvastuullisesti suorittamaan Savikolle vahingonkorvauksena irtisanomissuojasopimuksen 4 ja 11 §:n vastaisesta irtisanomisesta sanotun sopimuksen 5 §:n mukaisena korvauksena kuuden kuukauden palkkaa vastaavan määrän eli 18 690 markkaa laillisine korkoineen ja velvoittaisi Alpo ja Eila Mäkirannan yhteisvastuullisesti suorittamaan Savikolle liian lyhyen irtisanomisajan vuoksi saamatta jääneenä yhden päivän palkkana 124,56 markkaa laillisine korkoineen. Edelleen Liiketyöntekijäin Liitto on vaatinut Kaupan Työnantajaliitto KTL:n tuomitsemista työehtosopimuslain 8 ja 9 §:n nojalla hyvityssakkoon valvontavelvollisuuden laiminlyönnistä.

Kanteeseen vastatessaan Kaupan Työnantajaliitto, jonka esittämään Alpo ja Eila Mäkiranta osaltaan ovat yhtyneet, on lausunut, että Savikko oli otettu Valinta-Koti -myymälään myymälänhoitajaksi aikaisemman kokemuksensa ja yrityksen tarpeen mukaisesti. Myymälänhoitajana Savikko vastasi yksikön toiminnasta, viiden alaisen työnjohdosta ja tavaratilauksista. Savikkoon myymälänhoitajana ei ollut sovellettava kaupan myyjiä koskevaa eikä muutakaan kaupan alan työehtosopimusta. Tämän vuoksi kanne olisi jätettävä tutkimatta.

Siltä varalta, että kanne tutkittaisiin, vastaajat ovat lausuneet, että Savikon irtisanomiseen oli ollut erityisen painavat syyt. Kuten kanteesta selvisi, irtisanomista oli perusteltu myynnin heikkenemisellä, asioihin sopeutumattomuudella, järjestelyhalun puutteella ja asiakkaitten valituksilla. Vaikeudet Savikon osalta olivat ilmenneet lähinnä syksystä 1979 alkaen. Savikon tehtävien hoitoa oli vaikeuttanut se, että kanssakäyminen alaisten ja asiakkaitten kanssa oli ollut hänelle vaikeata. Vaikeuksia myymälässä oli ollut myös järjestyksen pidossa ja tavaratilausten hoitamisessa. Jouluksi 1979 Savikko oli tehnyt aivan liian suuren makeistilauksen. Sanotuista syistä ja kun asianomaiselle ei voitu osoittaa yrityksessä sellaista työtä, jossa sanotut vaikeudet eivät olisi ilmenneet, ja koska työtoveritkin olivat edellyttäneet työsuhteen päättämistä, Savikko oli sanottu irti suullisesti. Irtisanominen oli tapahtunut 10.11.1980, ja työsuhteen päättymispäiväksi oli merkitty 10.12.1980 Liiketyöntekijäin Liiton paikallisen toimitsijan tulkinnan mukaisesti. Kirjallinen todistus työsuhteen päättymisen perusteista oli Savikolle annettu vastaajaliiton eikä paikallisen toimitsijan esityksestä.

Työsuhteen päättymistä eivät siis olleet aiheuttaneet sinänsä yrityksestä johtuvat taloudelliset ja tuotannolliset syyt, vaan Savikosta johtuvat erityisen painavat syyt, jotka muitten vaikeuksien lisäksi olivat omalta osaltaan johtaneet myynnin heikkenemiseen. Tämän vuoksi irtisanomista ei ollut voitu kohdistaa kehenkään muuhun kuin Savikkoon. Savikon työpanos oli jouduttu korvaamaan osittain uudella henkilöstöllä. Toisin kuin kantajaliitto väitti, ei Savikon työsuhteen päättymiseen ollut vaikuttanut se, että hän olisi ollut työntekijäystävällinen.

Sanotuilla perusteilla vastaajat ovat vaatineet kanteen hylkäämistä, jollei sitä alussa esitetyllä perusteella jätetä tutkimatta.

Liiketyöntekijäin Liitto on vastineen johdosta lausunut, ettei Savikko ollut vastannut myymälän toiminnasta niin kuin vastaajat väittivät. Savikolle oli kuulunut työnjohdollisia tehtäviä työaikajärjestelyjä lukuunottamatta sekä tilausten hoito ja myyntityö. Savikko ei lainkaan ollut osallistunut budjetin laatimiseen eikä edes tiennyt liikkeen kuukausimyyntiä. Alpo Mäkiranta itse oli toiminut liikkeen vastuullisena hoitajana. Savikon asemalla liikkeessä ei sitä paitsi ollut merkitystä, koska myyjien ja varastotyöntekijöiden työehtoja koskevaa sopimusta sovellettiin kaikkiin sopimuksessa tarkoitetuissa myymälöissä tai varastoissa työskenteleviin työntekijöihin. Savikkoon oli siten sovellettava hänen asemastaan riippumatta sekä myyjien ja varastotyöntekijäin työehtoja koskevaa työehtosopimusta että keskusjärjestöjen välistä irtisanomissuojasopimusta.

Työnantajapuoli ei ollut koskaan edes yrittänyt esittää näyttöä nyt esitettyjen irtisanomisperusteiden paikkansapitävyydestä. Savikolla oli noin 25 vuoden kokemus myyntitehtävissä. Ei ollut mitään aihetta olettaa hänen työtaitonsa äkkiä alentuneen syksystä 1979 lukien, varsinkaan kun Savikolle ei ollut annettu varoitusta tai edes huomautusta tehtävien hoidon suhteen. Kaksi kesällä 1980 otettua työntekijää oli ollut tarkoitus palkata kahden työntekijän äitiyslomasijaisiksi. Koska määräaikaiseen työsuhteeseen henkilöitä ei ollut saatu, Mäkiranta oli ottanut heidät toistaiseksi voimassa olevaan työsuhteeseen. Näitä työntekijöitä ei siis ollut palkattu korvaamaan Savikon työpanosta.

Asianosaiset ovat vaatineet korvausta oikeudenkäyntikuluistaan.

Työtuomioistuin on käsitellyt jutun. Tutkiessaan ensin vastaajien kanteen tutkimista vastaan esittämän väitteen työtuomioistuin toteaa, että väite koskee kanteessa tarkoitetun työehtosopimuksen soveltumattomuutta irtisanotun työntekijän työsuhteeseen ja on siten sellainen asiaväite, jonka hyväksyminen johtaa kanteen hylkäämiseen eikä tutkimatta jättämiseen, minkä vuoksi työtuomioistuin hylkää tehdyn väitteen.

Jutun tutkiessaan työtuomioistuin katsoo siinä käyneen selville, että Toini Savikko on ollut Alpo ja Eila Mäkirannan omistamassa liikkeessä Ruokolan Kotileipomossa työssä 26.1.1976 lähtien. Savikkoa on kutsuttu kanteessa vanhemmaksi myyjäksi. Työtodistuksessa häntä on nimitetty myymälänhoitajaksi. Savikon asemasta esitetty selvitys osoittaa työtuomioistuimen mielestä, että vaikka hänellä on ollut Ruokolan Kotileipomon Valinta-Koti -nimisessä myymälässä enemmän vastuuta kuin muilla myyjillä, ei hän ole yrityksessä ollut sellaisessa asemassa, että häneen ei voitaisi soveltaa kanteessa tarkoitettua työehtosopimusta.

Alpo Mäkiranta on sanonut 10.11.1980 Savikon työsuhteen irti suullisesti. Irtisanomisen jälkeen on Savikko kanteessa kerrotuin tavoin saanut kirjallisen irtisanomisilmoituksen ja myöhemmin työtodistuksen. Ensin mainitussa on esitetty työsuhteen päättymisen syyksi myynnin heikkeneminen, asioihin sopeutumattomuus ja järjestelyhalun puute sekä asiakkaitten valittelut ja työtodistuksessa tehtävän lopettaminen kokonaan. Savikon irtisanomisen syistä työtuomioistuimessa on vastaajan taholta esitetty selvitystä siitä, että työsuhteen päättymiseen olisivat johtaneet pääasiassa Savikon henkilöstä johtuvat syyt. Tällaisina on esitetty henkilösuhdevaikeudet ja väitetyt virheet myynnissä ja tavaratilauksissa. Savikolle ei ole väitettykään ennen irtisanomista annetun varoitusta hänen toimintansa vuoksi. Lisäksi se yksilöity virhe asiakaspalvelussa, johon myös on vedottu, on vuoden takainen. Kantajan esittämin tavoin on työnantajan palvelukseen vuonna 1980 otettu kaksi työntekijää. Nämä on otettu äitiyslomalla olleitten työntekijöitten sijaiseksi, mutta koska määräaikaisia työntekijöitä ei ilmoituksen mukaan ole ollut saatavissa, on työsopimukset tehty toistaiseksi. Asianomaiset kaksi työntekijää ovat jääneet liikkeen palvelukseen ollen siellä jutun pääkäsittelyn aikana edelleen. Nämä seikat osoittavat työtuomioistuimen mielestä, ettei Savikon irtisanomiseen ole ollut irtisanomissuojasopimuksessa tarkoitettuja taloudellisia syitä.

Kerrotut seikat huomioon ottaen työtuomioistuin katsoo, ettei Savikon irtisanomiseen ole ollut irtisanomissuojasopimuksen 4 §:ssä tarkoitettua erityisen painavaa syytä.

Työehtosopimuksen 5 §:n 2 kohdan 4 kappaleen mukaan irtisanomisaika alkaa irtisanomista seuraavana päivänä. Mitään selvitystä ei työtuomioistuimelle ole esitetty siitä, onko tällä sopimusmääräyksellä pidennetty sopimuskohdan edellisten kappaleiden mukaisia irtisanomisaikoja yhdellä päivällä vai onko siinä vain ilmaistu toisin sanoin sama periaate, joka ilmenee säädettyjen määräaikain laskemisesta annetun lain 2 ja 3 §:stä. Työtuomioistuin katsoo näyttämättä jääneen, että Savikko olisi saanut hyväkseen yhtä päivää liian lyhyen irtisanomisajan, kun hänen työsuhteensa viimeiseksi päiväksi on merkitty 10.12.1980.

Kaupan Työnantajaliiton olisi työtuomioistuimen mielestä tullut jo Savikon irtisanomisaikana, kun asiasta on liittojen välillä keskusteltu, hankkia parempi selvyys Savikon irtisanomiseen käytettyjen perusteiden paikkansapitävyydestä ja sitten ryhtyä tämän selvityksen mukaisiin toimenpiteisiin työehtosopimuksen noudattamiseksi. Kaupan Työnantajaliitto ei ole tuossa vaiheessa nojautunut siihen, että Savikko ei olisi kuulunut kanteessa tarkoitetun työehtosopimuksen piiriin. Kaupan Työnantajaliiton mahdollisuuksia asian hoitamiseen on tosin rajoittanut työtuomioistuimen tuomiossa n:o 76/1981 käsitelty, Ruokolan Kotileipomoon Savikon irtisanomisen johdosta kohdistettu ostoboikotti.

Sanotuilla perusteilla työtuomioistuin harkitsee oikeaksi Alpo ja Eila Mäkirantaa vastaan esitetyt hyvityssakkovaatimukset hyläten velvoittaa Alpo ja Eila Mäkirannan yhteisvastuullisesti suorittamaan Savikolle vahingonkorvauksena irtisanomissuojasopimuksen vastaisesta irtisanomisesta kohtuulliseksi harkitut 12 500 markkaa 5 %:n korkoineen 24.2.1981 lukien sekä tuomita Kaupan Työnantajaliiton maksamaan työehtosopimuslain 8, 9 ja 10 §:n nojalla hyvityssakkoa valvontavelvollisuuden laiminlyönnistä Liiketyöntekijäin Liitolle 2 500 markkaa ja velvoittaa vastaajat yhteisvastuullisesti korvaamaan Liiketyöntekijäin Liiton oikeudenkäyntikulut 2 000 markalla.

Työtuomioistuimessa läsnä juttua ratkaistaessa: Suviranta, puheenjohtaja, V. Hämäläinen, Peltola, Parkkinen, Sariola, Leivo ja P. Virtanen.

Tuomio oli yksimielinen.