12.11.1980

B. Urakkatyö

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

9. Urakkahinta, loppuselvittely

a) Urakkahinnan määräytymisen yleisperusteena on tämän työehtosopimuksen liitteenä olevan "Sähköasennusalan työehtosopimukseen liittyvä urakkahinnoittelu".

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Työehtosopimukseen liittyvässä urakkahinnoittelussa on muun ohessa seuraavat määräykset:

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Taulukko H:1

Huomautuksia Taulukko H:1

Huom. 3. Taulukossa mainitsemattomat heikkovirtajohdot ja kaapelit hinnoitellaan vastaavan ulkohalkaisijan mukaan. KL 2x06-0,8 hinnoitellaan 1-2 parisen puhelinlyijykaapelin mukaan.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Vastaavan sisältöiset määräykset on asianosaisten välillä 21.2.1979 allekirjoitetussa sähköasennusalan työehtosopimuksessa ja siihen liittyvässä urakkahinnoittelussa.

Suomen Sähköalantyöntekijäin Liitto on työtuomioistuimessa lausunut, että Suomen Sähköurakointi Oy:n sähköasentajat olivat olleet suorittamassa vuonna 1978 sahalaitoksen sähköistystöitä Plan-Shell Oy:n Kiteen sahalaitoksella. Sähköasentajat olivat joutuneet käyttämään sahalaitoksen sähköistyksen kauko-ohjaukseen liittyviä seuraavanlaisia ohjauskaapeleita: KJAAM 2 x (2 + 1) x 0,5 noin 120 kilometriä, KJAAM 7 x (2 + 1) x 0,5 noin 15 kilometriä ja KJAAM 20 x (2 + 1) x 0,5 noin 11 kilometriä. Nämä ohjauskaapelit erosivat tavallisessa puhelinliikenteessä käytettävistä ns. parikaapeleista siinä, että johdinparin ympärillä oli alumiinifolioon liittyen kirkas maadoituslanka. Sähköasennusalan työehtosopimukseen liittyvän urakkahinnoittelukirjan taulukossa H (heikkovirtajohdot ja laitteet) olevat parikaapelit eivät sisältäneet häiriösuojausjärjestelmiä sillä tavalla kuin edellä mainitut KJAAMkaapelit. KJAAM-kaapeleita ei voitu pitää taulukossa H olevina parikaapeleina, koska johdinnippua ei muodostanut kaksi johdinlankaa, vaan kaksi eristettyä johdinlankaa ja yksi eristämätön johdinlanka muodostavat tuon nipun, jonka ympärille oli kierretty alumiinifolio. Liittojen välille oli syntynyt erimielisyyttä siitä, oliko edellä mainitut KJAAMkaapelit hinnoiteltava johdinparien mukaan eli taulukon H mukaan vai määritelmän 18 ja H-taulukon huomautus 3:n mukaisesti kaapelin ulkohalkaisijan mukaan. Asian johdosta oli käyty paikallinen erimielisyysneuvottelu ja sen jälkeen liittojen välinen neuvottelu, mutta ne eivät olleet johtaneet tulokseen. Tämän vuoksi kantajaliitto on pyytänyt työtuomioistuinta vahvistamaan, että edellä mainittuja KJAAM-kaapeleita ei ole hinnoiteltu urakkahinnoittelun taulukossa H, vaan niiden hinnoittelu määräytyy urakkahinnoittelun määritelmän 18 ja taulukon H huomautuksen 3 mukaisesti vastaavan ulkohalkaisijan omaavien taulukossa esiintyvien kaapeleiden mukaan. Lisäksi kantajaliitto on pyytänyt, että vastaajaliitto velvoitettaisiin korvaamaan kantajaliiton oikeudenkäyntikulut.

Kanteeseen vastatessaan Sähkötyönantajain Liitto on työtuomioistuimessa lausunut, että nyt kysymyksessä olevan erimielisyyden juuret olivat peräisin 1960-luvun alkupuolelta, jolloin sähköasennusalalla nyt voimassa oleva urakkahinnoittelu laadittiin. Tuolloin markkinoilla oli esiintynyt pääasiassa vain kahdenlaisia heikkovirtajohtoja, toisaalta niin sanottuja kytkinlankoja, jotka olivat yksittäisiä putkeen vedettäviä johtimia, ja toisaalta parikaapeleita, joissa johtimet olivat yhteisen vaipan alla siten, että kaksi johdinta muodosti aina yhden johtoparin. Nämä viimeksi mainitut kaapelit olivat olleet pohjana taulukko H:1:tä laadittaessa. Kun parien lukumäärä kasvoi, kasvoi myös kaapelin ulkohalkaisija sekä myös sen paino, jolloin kaapelin asentaminen vaati enemmän aikaa ja tämä vaikutti puolestaan myös asennushintaan, kuten taulukosta H:1 ilmeni. Kaapelin valmistuksessa tapahtunut kehitys, ennen kaikkea eristysmateriaalien kehitys, oli kuitenkin johtanut siihen, että erilaisia kaapelityyppejä oli tullut käyttöön suuret määrät ja vanhoja kaapelityyppejä oli vastaavasti poistettu käytöstä. Uusissa kaapelityypeissä ei johtimien lisääntyminen johtanut enää samalla tavalla kuin ennen kaapelin ulkohalkaisijan ja painon lisääntymiseen, vaan kaapelin ulkohalkaisija ja paino pienenivät siitä huolimatta, että johdinluku kasvoi. Toisaalta käyttöön oli tullut kaapelityyppejä, joissa ulkohalkaisija ja paino olivat kasvaneet, vaikka johtimien luku oli pysynyt samana. Käytössä olevien kaapeleiden osalta esiintyi myös muita vaihtoehtoja.

Urakkahinnoittelun pohjana olleiden kaapelityyppien valmistus oli lopetettu 1960-luvulla. Sen jälkeen oli liittojen välillä esiintynyt jatkuvasti erimielisyystapauksia heikkovirtakaapeleiden hinnoittelussa. Ne oli kuitenkin ratkaistu tapaus tapaukselta. Myös yrityksissä oli jouduttu turvautumaan mitä moninaisimpiin tulkintoihin, koska urakkahinnoittelusta ei ollut enää löytynyt ohjetta heikkovirtakaapeleiden hinnoittelemiseksi. Vastaajaliiton taholta oli 1970-luvulla useissa työehtosopimusneuvotteluissa esitetty kantajaliitolle, että sähköasennusalan urakkahinnoittelun H:1-taulukko uusittaisiin täydellisesti siten, että taulukon hinnoittelu saisi jonkin mielekkään sisällön. Uusiminen oli ehdotettu suoritettavaksi siten, että mittana käytettäisiin johdon ulkohalkaisijaa johdon rakenteesta ja johdinmäärästä riippumatta. Tämä ehdotus oli toistettu viimeksi viime syksyn neuvotteluissa.

Esittämillään perusteilla vastaajaliitto on katsonut, että urakkahinnan määrittely hinnoittelutaulukko H:1:n mukaisesti joko suoraan tai vertaamalla oli esillä olevassa tapauksessa mahdotonta siksi, että hinnoittelussa mainittujen heikkovirtajohtojen eli parikaapeleiden valmistus oli lopetettu. Ne olosuhteet, jotka olivat vallinneet urakkahinnoittelutaulukon laatimisen aikoihin, olivat muuttuneet siinä määrin, että taulukon H:1 soveltaminen tässä tapauksessa oli mahdotonta. Taulukkoa H:1 ei siis voitu käyttää käsiteltävänä olevan erimielisyyskysymyksen ratkaisuun sitovana urakkahinnoittelutaulukkona. Kysymyksessä oli niin sanottu vapaasti hinnoiteltava työvaihe, jossa taulukko H:1:tä voitiin käyttää ainoastaan paikallisesti soveltaen.

Näillä esitetyillä perusteilla vastaajaliitto on pyytänyt kanteen hylkäämistä ja kantajaliiton velvoittamista korvaamaan vastaajaliiton oikeudenkäyntikulut.

Suomen Sähkötarvike Oy on ollut työtuomioistuimessa kuultavana.

Työtuomioistuin on tutkinut jutun ja toteaa, että asiassa esitetyn selvityksen mukaan taulukko H:1 on otettu työehtosopimuksen urakkahinnoitteluun vuonna 1960. Taulukkoon on jo silloin sisältynyt huomautus 3. Vuonna 1973 on urakkahinnoitteluun lisätty määritelmä 18. Vuoden 1960 jälkeen on käyttöön tullut uusia kaapeleita ja ne kaapelit, joita silmällä pitäen taulukko H:1 on alun pitäen tehty, ovat jääneet pois käytöstä. Parikaapeleita ja niiden muunnelmia nelikierrekaapeleita on kuitenkin edelleen yleisessä käytössä, eikä edes niiden ulkohalkaisija poikkea olennaisesti vuonna 1960 käytetyistä parikaapeleista, edellyttäen että johtimien poikkipinta on sama.

Työtuomioistuimelle on muun selvityksen ohella esitetty sekä riidanalaista KJAAM-kaapelia että erilaisia pari- ja nelikierrekaapeleita. KJAAM-kaapeli poikkeaa työtuomioistuimen mielestä rakenteeltaan niin selvästi pari- ja nelikierrekaapeleista, ettei sitä voida pitää taulukossa H:1 tarkoitettuna puhelinlyijy- tai muovikaapelina. Ei ole edes väitetty, että KJAAM-kaapelia voitaisiin pitää sellaisena radio-, TV- tai muuna erikoiskaapelina, joiden asennushinta myös sisältyy taulukkoon H:1 (AJS tms. koaksiaalikaapelit 9 mm:n halkaisijaan saakka). Vastaajapuoli ei työtuomioistuimen mielestä ole esittänyt sellaisia perusteita, joiden nojalla voitaisiin katsoa, ettei KJAAM-kaapelin asennukseen olisi sovellettava taulukon H:1 huomautusta 3 ja määritelmää 19.

Sen vuoksi työtuomioistuin harkitsee oikeaksi kanteen siten hyväksyen vahvistaa, että kanteessa tarkoitettujen KJAAM-kaapeleiden asennushinta määräytyy urakkahinnoittelun määritelmän 18 ja taulukon H:1 huomautuksen 3 mukaisesti niiden taulukossa H:1 olevien puhelinkaapelien mukaan, joilla on vastaava ulkohalkaisija. Sähkötyönantajain Liitto velvoitetaan korvaamaan Suomen Sähköalantyöntekijäin Liiton oikeudenkäyntikulut 1 600 markalla.

Työtuomioistuimessa läsnä juttua ratkaistaessa: Suviranta, puheenjohtaja, V. Hämäläinen, Lappalainen, Äimälä, Sariola, Leivo ja Suominen.

Tuomio oli yksimielinen.