31.12.1979

2 § Välikirja ja kiinnittäminen

1. Työehtosopimusta nimitetään tässä sopimukseksi. Työsopimusta nimitetään tässä sopimuksessa välikirjaksi. Välikirjan tekemistä nimitetään tässä sopimuksessa näyttelijän kiinnittämiseksi. Kiinnityspäivä on päivä, joka sijoittuu kiinnitysajalle. Kiinnityspäivällä tarkoitetaan kuvauspäivää.

2. Kiinnityksestä on aina ennen työn alkamista tehtävä kirjallinen välikirja allekirjoittajajärjestöjen yhteisesti hyväksymälle kaavakkeelle, jossa määritellään näyttelijän palkkio- ja roolikohtaiset oikeudet ja velvollisuudet.

3. Välikirjan määräyksellä ei voida heikentää näyttelijälle tässä sopimuksessa taattuja oikeuksia.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

5 § Palkkio

1. Näyttelijän palkkion laskeminen perustuu työpäivien tai työjaksojen määrään tämän sopimuksen liitteenä olevan tariffin mukaisesti.

2. Palkkio voidaan laskea myös muilla perusteella, esimerkiksi kuukausipalkkana tai kertakaikkisena korvauksena, mutta tällöin on aina oltava elokuvakohtainen täydellinen selvitys maksuperusteista välikirjassa.

3. Näyttelijän palkkion tulee aina olla vähintään tariffin suuruinen.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

10 § Näyttelijän henkilöön kohdistuvat oikeudet ja muita aineettomia oikeuksia

1. Kaikki ne luovutettavissa olevat oikeudet, jotka elokuvateattereita varten valmistettavasta elokuvateoksesta johtuvat näyttelijälle, siirtyvät välikirjan allekirjoittamisella tuottajalle, mikäli laista tai tästä sopimuksesta ei muuta johdu.

2. Jos elokuvateattereita varten valmistettu elokuva esitetään julkisesti televisiossa koti- tai pohjoismaissa, näyttelijä saa korvauksena tariffin mukaisen eri palkkion.

3. Tuottaja ei saa käyttää niitä filmin otoksia tai äänityksiä, joissa näyttelijä esiintyy, tai näyttelijän nimeä tai valokuvaa toisen filmin yhteydessä tai muuten alkuperäisestä poikkeavaan tarkoitukseen ilman näyttelijän kanssa tehtyä eri sopimusta.

Tällaista materiaalia voi tuottaja ilman eri korvausta ja sopimusta käyttää filmin mainontaan. Jos tähän liittyy muiden toiminimien mainontaa, on siihen saatava näyttelijän suostumus, ja sovittava tarvittaessa siitä maksettava eri korvaus.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

17 § Erimielisyydet

Tästä sopimuksesta, sen voimassa olosta taikka tulkinnasta aiheutuvat erimielisyydet ratkaistaan sovittelumenettelyin seuraavasti:

Mikäli tuottaja tai näyttelijä eivät pääse keskenään sovintoon riitakysymyksestä, kumpikin on velvollinen jättämään riitakysymystä koskettelevan kirjallisen muistion järjestölle, joka edustaa häntä. Mikäli sanotut tämän sopimuksen allekirjoittajajärjestöt eivät kykene heti sopimaan riitaisuudesta, ne ovat velvolliset laatimaan kirjalliset muistionsa riidan kohteesta ja pyrkimään täten neuvotteluin riidan ratkaisemiseen. Mikäli sovintoon ei voida päästä, riitakysymys siirretään säädetyin menettelyin työtuomioistuimen käsiteltäväksi.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Edelliseen sopimukseen liittyvänä on sovittu seuraavista vähimmäispalkkioista:

2. Päiväpalkka (8 tuntia) 180,00 mk

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

5. TV-tariffi

Näyttelijäkunnalle maksetaan, kun elokuvateattereita varten valmistettu elokuva luovutetaan televisiolle

5.1. Suomessa

0-1 vuoden kuluessa ensiesityksestä 100 % näyttelijäpalkkioiden 1-2 " " " 50 % kokonaismäärästä

5.2. Ruotsissa, Tanskassa ja Norjassa

0-1 vuoden kuluttua ensi-esityksestä 40 % elokuvan brutto1-2 " " " 30 % myyntihinnasta

yli 5 vuotta jälkeen ensi-esityksen 10 %

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Suomen Näyttelijäliitto on kanteessaan esittänyt, että näyttelijä Joel Rinne oli elokuun 16 päivänä 1970 tehdyllä välikirjalla sopinut Filmi-Jatta Oy:n kanssa Päämajassa-elokuvan marsalkan roolin tekemisestä kertakaikkisella nettokorvauksella. Välikirja oli näyttelijäin elokuvatyöehtosopimuksessa tarkoitettu työsopimus. Työehtosopimuksen liitteen 5.1. kohdan nojalla näyttelijäkunnalle maksettiin yli viisi vuotta ensiesityksen jälkeen televisiolle luovutetun elokuvan bruttomyyntihinnasta 7 %. Filmi-Jatta Oy ei ollut suorittanut viimeksi mainittua työehtosopimuksen määräämää palkkiota näyttelijä Joel Rinteelle. Työnantajapuoli oli katsonut, että kertakaikkinen korvaus sisälsi korvauksen myös muista luovutettavista oikeuksista, jollaisia olivat muun muassa televisioesitysoikeudet. Mainittu työnantajapuolen tulkinta oli näyttelijäin elokuvatyöehtosopimuksen vastainen. Työehtosopimuksen 5 §:n 2 kohdan nojalla samanarvoisina palkkion määräytymisperusteina pidettiin sekä sen perustumista työpäivien tai työjaksojen määrään että kertakaikkista korvausta. Viimeksi mainitussa tapauksessa sopimuksen tuli sisältää elokuvakohtainen täydellinen selvitys maksuperusteista. Työehtosopimuksessa ei ollut erikseen sovittu TV-oikeuksien määräytymisestä. Työehtosopimuksen 10 §:n 1 kohdan mukaan kaikki elokuvateattereita varten valmistettavasta teoksesta johtuneet oikeudet siirtyivät sopimuksen allekirjoittamisella tuottajalle, mikäli laista tai työehtosopimuksesta ei muuta johtunut. Edellä mainitun pykälän 2 kohdassa oli sovittu siitä, että mikäli elokuva esitettäisiin julkisesti televisiossa koti- tai pohjoismaassa, näyttelijä saisi korvauksena tariffin mukaisen eri palkkion.

Kun työehtosopimuksen 5 §:n 3 kohdassa oli sovittu siitä, että näyttelijän palkkion tuli aina olla vähintään tariffin suuruinen ja toisaalta että kaikkien maksuperusteiden tuli sisältyä sopimukseen, tuottajan kieltäytyminen suorittamasta tariffikorvausta Päämajassa-elokuvan esitysoikeuksien myymisestä televisiolle oli työehtosopimuksen vastainen. Kun sopimuksessa oli selkeästi todettu, että tekijänoikeudet elokuvateattereita varten valmistetusta elokuvateoksesta siirtyivät tuottajalle, ja toisaalta oli erikseen sovittu, ettei tekijänoikeuksien luovuttaminen koskenut televisiota, oli työnantajapuoli tulkinnallaan loukannut selvää sopimusmääräystä. Työehtosopimuksen mukaan välikirjan määräyksellä ei voitu heikentää näyttelijälle työehtosopimuksessa taattuja oikeuksia.

Koska sovintoneuvottelut liittojen välillä eivät olleet johtaneet tulokseen, Suomen Näyttelijäliitto on pyytänyt, että työtuomioistuin vahvistaisi sopimuksen 5 §:n 1, 2 ja 3 kohtaa sekä 10 §:n 1 ja 2 kohtaa tulkittavaksi näyttelijä Joel Rinteen osalta siten, että hän on oikeutettu työehtosopimuksen TV-tariffin säätämään palkkioon.

Suomen Filmivalmistajien Liitto on kanteeseen vastatessaan lausunut, että Filmi-Jatta Oy:n ja Joel Rinteen välillä 16.8.1970 tehdyllä välikirjalla oli sovittu kertakaikkisesta 8 000 markan nettomääräisestä korvauksesta Päämajassa-elokuvan marsalkan roolin tekemisestä. Tämä kertakaikkinen korvaus, joka bruttomäärältään vastasi 16 000 markan summaa, oli käsittänyt korvauksen paitsi työehtosopimuksen 5 §:n mukaisesta varsinaisesta näyttelijän työstä myös kaikista niistä oikeuksista Päämajassa-elokuvaan nähden, jotka työehtosopimuksen 10 §:n 1 kohdan mukaan olivat luovutettavissa, kuten työehtosopimuksen liitteen 5 kohdassa mainitun TV-tariffin mukaisen korvauksen televisiolle luovuttamisesta. Välikirjan sanonta "kertakaikkisena korvauksena" sisälsi riidattomasti myös korvauksen televisiolle luovuttamisesta. Tämä voitiin päätellä paitsi sanamuodon selvyydestä sinänsä myös siitä, että kyseinen sanonta oli saanut tämänlaatuisen sisällön alalla vallinneen käytännön perusteella. Sitä paitsi välikirjaa tehtäessä oli nimenomaan sen osapuolten kesken suullisesti todettu, että mainittu kertakaikkinen korvaus sisälsi myös korvauksen televisiolle luovuttamisesta.

Filmi-Jatta Oy:n ja Rinteen välisen välikirjan sisältö ja muoto olivat kaikilta osin työehtosopimuksen mukaisia. Välikirjalla sovittu kertakaikkinen korvaus sisälsi toisaalta työehtosopimuksen 5 §:n mukaisen tariffin suuruisen palkkion itse näyttelijän työsuorituksesta ja toisaalta sopimuksen liitteen 5 kohdan mukaisen TV-tariffin suuruisen korvauksen televisiolle luovuttamisesta. Työehtosopimuksen 5 §:n mukainen korvaus Joel Rinteelle olisi työehtosopimuksen mukaan laskettuna ollut päiväpalkka, jonka suuruus oli 180 markkaa, kaikkiaan 20 päivältä eli yhteensä 3 600 markkaa. Rinteelle kuuluva TV-tariffin mukainen korvaus oli näyttelijöiden kesken palkkioiden suhteessa jaettu 7 %:n osuus Päämajassa-elokuvan myyntihinnasta televisiolle. Bruttomyyntihinta oli ollut 42 000 markkaa, josta myyntikuluina oli vähennetty vakiintuneen käytännön mukaan 20 %. Näin saadusta bruttomyyntihinnasta 33 600 markasta oli 7 % 2 352 markkaa, josta Rinteen osuus oli 904 markkaa 61 penniä. Edellä olevasta voitiin päätellä, että Rinteelle maksettu palkkio näyttelemisestä ja TV-tariffin mukainen korvaus televisiolle myymisestä ylittivät oleellisesti työehtosopimuksella sovitun vähimmäistason eikä välikirjan määräyksellä ollut työehtosopimuksen vastaisesti heikennetty työehtosopimuksen näyttelijälle takaamia oikeuksia. Sitä paitsi Rinne oli saanut hyväkseen palkkion TV-tariffin mukaisesta televisiolle luovuttamisesta riippumatta siitä, olisiko tuottaja välikirjan tekemisen jälkeen saanut elokuvan myydyksi televisiossa esitettäväksi vai eikö. Myös myöhemmät erillispalkkion saantiin vaikuttavat epävarmuustekijät kuten tuottajan maksukyvyttömyys tai konkurssi oli kertakaikkisessa korvauksessa eliminoitu. Lisäksi Rinne oli saanut hyväkseen korkoedun, sillä niissäkin tapauksissa, joissa mainittu korvaus suoritettiin vasta sen jälkeen, kun elokuva oli luovutettu televisiolle, sovellettiin korvaukseen välikirjan solmimishetkellä voimassa olleen työehtosopimuksen mukaista TV-tariffia.

Työehtosopimuksen 5 §:n 2 kohdan mukaan välikirjassa oli oltava elokuvakohtainen täydellinen selvitys maksuperusteista silloin kun palkkio oli laskettu muutoin kuin työpäivien ja työjaksojen mukaan. Koska kertakaikkinen korvaus sisälsi aina sekä palkkion näyttelijän työstä että korvauksen luovutettavissa olevista oikeuksista, sisältyi välikirjan sanontaan "kertakaikkinen" jo sinänsä täydellinen selvitys maksuperusteista. Tällä sanonnalla toteutui työehtosopimuksen tarkoitus, jonka mukaan pyrittiin estämään epäselvyydet siitä, mistä eristä palkkion suuruus oli muodostunut. Tältäkin osin kyseinen välikirja oli tehty muodollisesti oikein ja vakiintunutta käytäntöä noudattaen. Näillä perusteilla Suomen Filmivalmistajien Liitto on pyytänyt kanteen hylkäämistä perusteettomana.

Asianosaiset ovat vaatineet korvausta oikeudenkäyntikuluistaan.

Filmi-Jatta Oy on ollut jutussa kuultavana.

Työtuomioistuin on tutkinut jutun ja katsoo siinä selvitetyksi, että näyttelijä Joel Rinne on 16.8.1970 tehdyllä välikirjalla sopinut Filmi-Jatta Oy:n kanssa Päämajassa-elokuvan marsalkan roolin tekemisestä. Välikirjassa on sovittu, että näyttelijälle maksetaan palkkiona 8 000 markan suuruinen kertakaikkinen nettokorvaus.

Työehtosopimuksen 5 §:n 2 kohdan mukaan näyttelijän palkkio voidaan laskea myös muulla perusteella kuin 1 kohdassa mainittujen työpäivien tai työjaksojen määrän perusteella, esimerkiksi kertakaikkisena korvauksena, mutta tällöin on aina oltava elokuvakohtainen täydellinen selvitys maksuperusteista välikirjassa. Edelleen on työehtosopimuksen 10 §:n 1 kohdassa määrätty, että kaikki ne luovutettavissa olevat oikeudet, jotka elokuvateattereita varten valmistettavasta elokuvateoksesta johtuvat näyttelijälle, siirtyvät välikirjan allekirjoittamisella tuottajalle, mikäli laista tai tästä sopimuksesta ei muuta johdu. Saman pykälän 2 kohdan mukaan näyttelijä saa tariffin mukaisen eri korvauksen, jos elokuvateattereita varten valmistettu elokuva esitetään julkisesti televisiossa koti- tai pohjoismaissa. Yhdessä nämä kohdat merkitsevät sitä, että tuottajalla on oikeus näyttelijää enempää kuulematta antaa elokuva esitettäväksi televisiossa, mutta on kuitenkin velvollinen maksamaan koti- tai pohjoismaisen julkisen esityksen perusteella näyttelijälle sopimuksen mukaisen eri korvauksen.

Kun työehtosopimukseen on otettu edellä selostetut 5 §:n 2 kohdan määräykset, on tällä, sen mukaan kuin sopimusneuvotteluihin osallistunut Suomen Näyttelijäliiton nykyinen puheenjohtaja on kertonut, tarkoitettu poistaa muun muassa aiemmin esiintyneitä epäselvyyksiä siitä, sisältyykö näyttelijän kanssa sovittuun kertakaikkiseen korvaukseen myös korvaus elokuvan televisiolle luovuttamisesta. Työehtosopimuksen 2 §:n 3 kohdan mukaan ei välikirjan määräyksellä voida heikentää näyttelijälle tässä sopimuksessa taattuja oikeuksia, mikä samoin kuin työehtosopimuksen rakennekin viittaavat työtuomioistuimen mielestä siihen, ettei kertakaikkiseen korvaukseen ainakaan ilman täydellisiä elokuvakohtaisia maksuperusteita voida katsoa sisältyvän sellaisia näyttelijälle tulevia korvauksia, joista työehtosopimuksen 10 §:n 2 kohdassa on erikseen määrätty. Näyttämättä on myös jäänyt, että "kertakaikkisen korvauksen" olisi kysymyksessä olevana aikana laadituissa välikirjoissa yleensä ymmärretty käsittävän myös näyttelijälle tulevan korvauksen elokuvan televisiolle luovuttamisesta taikka että edes tehtäessä edellä mainittua välikirjaa Rinteen ja Filmi-Jatta Oy:n välillä olisi sovittu siitä, että korvaus televisiolle luovuttamisesta sisältyisi kertakaikkiseen korvaukseen.

Sanotuilla perusteilla työtuomioistuin harkitsee oikeaksi vahvistaa, että näyttelijä Joel Rinteellä on välikirjan mukaan saamansa kertakaikkisen korvauksen estämättä työehtosopimuksen 5 §:n 2 kohdan ja 10 §:n 2 kohdan nojalla oikeus viimeksi mainitun työehtosopimuskohdan tarkoittamaan eri korvaukseen Päämajassa-elokuvan televisiolle luovuttamisesta. Filmi-Jatta Oy velvoitetaan korvaamaan Suomen Näyttelijäliiton oikeudenkäyntikulut 2 500 markalla.

Työtuomioistuimessa läsnä juttua ratkaistaessa: Suviranta, puheenjohtaja, V. Hämäläinen, Peltola, Airaksinen, M. Virtanen, Lankinen ja Suominen.

Tuomio oli yksimielinen.