31.12.1979

20 § Matkakorvaukset

1. Toimihenkilön työnantajan määräyksestä toiselle paikkakunnalle suorittaman matkan kustannukset korvataan seuraavasti:

a) Kaikki tarpeelliset matkakustannukset, joihin luetaan rautatie-, laiva- ym. matkalippujen hinnat, matkatavarakustannukset sekä milloin matka tapahtuu yön aikana, makuulippujen hinnat.

b) Milloin työ suoritetaan vieraalla paikkakunnalla, jolta toimihenkilö ei voi saapua yöksi kotiinsa, maksetaan hänelle päiväraha jokaiselta matkan alkamisesta lasketulta vuorokaudelta joka kokonaan tai vähintään kuuden tunnin osalta on käytetty matkaan tai oleskeluun vieraalla paikkakunnalla.

Pöytäkirjamerkintä:

Toimihenkilön ei katsota voineen saapua yöksi kotiinsa silloin, jos hän on matkalla tai vieraalla paikkakunnalla kello 24.00 saakka.

c) Milloin työ suoritetaan asianomaisen tehdasalueen ulkopuolella paikassa, josta toimihenkilö voi saapua yöksi kotiinsa, suoritetaan toimihenkilölle ruokailukulujen korvaukseksi 9 markkaa, ja jos työn suorittamiseen matkoineen kuluu enemmän kuin 10 tuntia 21 markkaa.

d) Milloin työnantaja järjestää toimihenkilölle vapaan ruoan tai jos työ suoritetaan yrityksen samassa kunnassa sijaitsevassa eri työpaikassa, jossa työnantaja on järjestänyt käypiä hintoja edullisemmat ruokailumahdollisuudet, ei ruokailukulujen korvausta suoriteta, jos työ matkoineen kestää enintään 10 tuntia.

b, c ja d kohtia koskeva pöytäkirjamerkintä:

Milloin työnantaja järjestää toimihenkilölle asunnon tai ruoan, on työnantaja oikeutettu veloittamaan siitä kohtuullisesti.

e) Päivärahan suuruus on 46 markkaa.

f) Jos Oman auton käytöstä on sovittu, maksetaan tästä korvauksena 28 penniä ajokilometriltä.

Jos toimihenkilö työnantajan määräyksestä joutuu työmatkalla kuljettamaan muita henkilöitä, joiden matkakustannukset olisivat työnantajan korvattava, korotetaan kilometrikorvausta 1 pennillä henkilöä kohden.

g) Ulkomaille suuntautuvan matkan korvaamisesta sovitaan ennen matkalle lähtöä tämän pykälän periaatteiden mukaisesti sekä matkustusmaan hintataso huomioon ottaen siten, että päivärahan on oltava suurempi kuin 60 markkaa.

h) Työpaikkaa varten vahvistetussa matkustussäännössä voidaan toimihenkilön matkakustannusten korvaamisesta määrätä toisinkin edellyttäen, että siinä mainitut edut eivät ole tässä pykälässä säädettyjä etuja pienempiä.

2. Toimihenkilöiden luottamusmiehellä on oikeus saada matkustussääntö.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Samojen osallisten kesken 6.5.1972 tehdyssä yleissopimuksessa on muun muassa seuraavat määräykset:

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

24 § Matkakorvaukset

1. Toimihenkilö on velvollinen suorittamaan työtehtävien edellyttämät matkat. Matka on suoritettava tarkoituksenmukaisella tavalla siten, ettei matkaan kulu aikaa eikä siitä aiheudu kustannuksia enemmän kuin tehtävien hoitaminen välttämättömästi vaatii.

2. Matka katsotaan alkaneeksi silloin, kun toimihenkilö lähtee matkalle työpaikalta ja päättyneeksi silloin, kun toimihenkilö palaa työpaikalleen.

Milloin erikseen sovitaan, että toimihenkilö lähtee kotoaan ennen säännöllisen työajan alkamista, katsotaan matka kuitenkin tällöin alkaneeksi. Ellei toimihenkilö voi palata työpaikalleen säännöllisen työajan kuluessa katsotaan matka vastaavasti päättyneeksi silloin, kun hän palaa kotiinsa.

Vieraalla paikkakunnalla tarkoitetaan muuta paikkakuntaa kuin vakinaisen työpaikan sijaintipaikkakunta.

3. Työnantaja korvaa kaikki tarpeelliset matkakustannukset, joihin luetaan rautatie-, laiva- ym. matkalippujen hinnat, matkatavarakustannukset sekä, milloin matka tapahtuu yön aikana, makuulippujen hinnat.

4. Päivärahan suuruus on 50 markkaa.

Milloin työn suorittaminen vieraalla paikkakunnalla edellyttää yöpymistä maksetaan toimihenkilölle päiväraha jokaiselta matkan alkamisesta lasketulta vuorokaudelta, joka kokonaan tai vähintään 10 tunnin osalta on käytetty matkaan, työntekoon tai oleskeluun vieraalla paikkakunnalla. Matkaan liittyviltä vajaavuorokausilta, jotka käsittävät vähintään 6 ja enintään 10 tuntia, maksetaan ruokailukulujen korvauksena 25 markkaa.

Milloin työnantaja järjestää toimihenkilölle asunnon ja/tai ruoan, on työnantaja oikeutettu veloittamaan siitä kohtuullisesti siten, että päivärahasta vähennetään 60 %, jos työnantaja on järjestänyt sekä asunnon että ruoan ja 30 % jos työnantaja on järjestänyt joko asunnon tai ruoan.

5. Työnantaja korvaa toimihenkilölle ruokailusta aiheutuvat lisäkustannukset myös silloin, kun matka ei edellytä yöpymistä. Ruokailukulujen korvaus on 25 markkaa, jos työ matkoineen kestää vähetään 10 tuntia, ja 11 markkaa, jos työ matkoineen kestää alle 10 tuntia. Milloin työnantaja järjestää toimihenkilölle vapaan ruoan, edellä mainittuja korvauksia ei suoritetta.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

6. Mikäli työn suorittaminen edellyttää vähintään 2 viikon yhtäjaksoista oleskelua samalla paikkakunnalla, kysymyksessä on lyhyt työkomennus. Mikäli työn suorittaminen kestää vähintään 2 kuukautta, kysymyksessä on pitkä työkomennus. Näissä tapauksissa voidaan paikallisesti sopia päivärahojen suuruudesta ottaen huomioon paikalliset olosuhteet ja ne toimenpiteet, joihin työnantaja mahdollisesti on ryhtynyt oleskelua silmällä pitäen.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

9. Milloin toimihenkilön normaalit työtehtävät edellyttävät toistuvaa matkustamista tai milloin toimihenkilö tehtäviensä luonteen vuoksi itse päättää matkojensa suorittamisesta ja työaikansa käytöstä, ei korvausta matkustamiseen käytetyltä ajalta makseta.

Edellä 4 momentissa mainittujen päivärahojen asemesta voidaan tässä momentissa tarkoitetun toimihenkilön kanssa sopia kiinteästä kuukausipalkan yhteydessä maksettavasta erillisestä korvauksesta.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

11. Työpaikkaa varten voidaan vahvistaa matkustussääntö jossa toimihenkilön matkakustannusten korvaamisesta määrätään toisinkin edellyttäen, että paikallisella sopimuksella todetaan, että matkustussäännön mukaiset edut ovat kokonaisuutena ottaen vähintään samantasoiset kuin tämän pykälän mukaiset edut. Luottamusmiehellä on oikeus saada matkustussääntö.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Samojen liittojen kesken 10.5.1973 tehtyyn yleissopimukseen sisältyvät muun ohella edellä olevia vastaavat määräykset kuitenkin niin, että siinä 24 §:n 4 ja 5 kohta ovat näin kuuluvat:

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

24 § Matkakorvaukset

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

4. Päivärahaa maksetaan kotimaassa suoritetuilta matkoilta seuraavasti:

a) 30 markkaa matkavuorokaudelta, joka kokonaan tai vähintään 10 tunnin osalta on käytetty matkaan, työntekoon tai oleskeluun vieraalla paikkakunnalla, sekä

b) 15 markkaa vajaavuorakaudelta, joka käsittää vähintään 6 ja enintään 10 tuntia.

Näistä korvauksista vähennetään puolet, milloin työnantaja järjestää toimihenkilölle vapaan ruoan

5. Milloin matkan aikana joudutaan majoittumaan, korvataan huoneen käytöstä johtuvat majoittumiskustannukset tositteen mukaisesti päivärahojen lisäksi seuraaviin enimmäismääriin saakka:

a) Helsingin kaupungissa 50 markkaa

b) muualla 42 markkaa

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Samojen liittojen kesken 3.5.1974 tehdyn yleissopimuksen 24 §:n 4 ja 5 kohta ovat näin kuuluvat:

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

24 § Matkakorvaukset

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

4. Päivärahaa maksetaan kotimaassa suoritetuilta matkoilta seuraavasti:

a) 36 markkaa matkavuorokaudelta, joka kokonaan tai vähintään 10 tunnin osalta on käytetty matkaan, työntekoon tai oleskeluun vieraalla paikkakunnalla, sekä

b) 18 markkaa vajaavuorokaudelta, joka käsittää vähintään 6 mutta vähemmän kuin 10 tuntia.

Näistä korvauksista vähennetään puolet, milloin työnantaja järjestää toimihenkilölle vapaan ruoan

5. Milloin matkan aikana joudutaan majoittumaan, korvataan huoneen käytöstä johtuvat majoittumiskustannukset tositteen mukaisesti päivärahojen lisäksi seuraaviin enimmäismääriin saakka:

a) Helsingin kaupungissa 65 markkaa

b) muualla 57 markkaa.

Milloin toimihenkilö ei esitä majoituslaskua maksetaan hänelle yöpymisrahana 20 markkaa.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Muutoin 24 §:ään sisältyvät vastaavat määräykset kuin edelle lainatut vuoden 1973 sopimuksen määräykset ovat.

Samojen liittojen kesken 24.2.1976 tehdyn yleissopimuksen 24 §:n 4 ja 5 kohta ovat näin kuuluvat:

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

24 § Matkakorvaukset

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

4. Päivärahaa maksetaan kotimaassa suoritetuilta matkoilta seuraavasti:

a) 50 markkaa matkavuorokaudelta, joka kokonaan tai vähintään 10 tunnin osalta on käytetty matkaan, työntekoon tai oleskeluun matkapaikkakunnalla sekä

b) 25 markkaa vajaavuorokaudelta, joka käsittää vähintään 6 mutta vähemmän kuin 10 tuntia.

Näistä korvauksista vähennetään puolet, milloin työnantaja järjestää toimihenkilölle vapaan ruoan.

Milloin toimihenkilöllä ei ole tavallisuudesta poikkeavasti mahdollisuutta työn vuoksi aterioida työnantajan ruokalassa tahi asunnossaan ruokatauon aikana eikä kysymys ole työskentelystä yrityksen samalla paikkakunnalla tai muuten lähellä toisiaan sijaitsevassa yrityksen toimipaikassa, jossa ruokailumahdollisuus on normaalia ruokailumahdollisuutta vastaava, maksetaan toimihenkilölle 13 markan suuruinen ruokaraha. Näissä tapauksissa ei makseta päivärahaa.

5. Milloin matkan aikana joudutaan majoittumaan, korvataan huoneen käytöstä johtuvat majoittumiskustannukset tositteen mukaisesti päivärahojen lisäksi seuraaviin enimmäismääriin saakka:

a) Helsingin kaupungissa 95 markkaa

b) muualla 82 markkaa.

Milloin toimihenkilö ei esitä majoituslaskua maksetaan hänelle yöpymisrahana 28 markkaa.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Muutoin 24 §:ään sisältyvät edelleen samat määräykset kuin edellä tarkoitetut vuoden 1973 sopimuksen määräykset ovat.

Yleissopimukseen osallisten liittojen 10.5.1973 antamissa yleissopimuksen soveltamisohjeissa sanotaan muun muassa seuraavaa:

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

24 § Matkakorvaukset

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Työkomennukset - 7 mom.

Tämän momentin soveltaminen voi tulla kysymykseen silloin, kun toimihenkilö matkan aikana oleskelee vähintään 2 viikkoa samalla vieraalla paikkakunnalla. Kun on kysymys näin pitkästä oleskelusta, on yleensä tarkoituksenmukaista, että työnantaja ryhtyy toimenpiteisiin järjestääkseen toimihenkilölle pysyväisluontoisen asunnon siihen mahdollisesti liittyvine ruokailumahdollisuuksineen. Mikäli tällaiset järjestelyt merkitsevät toimihenkilölle ruokailun osalta kustannussäästöä, voidaan paikallisesti sopia pienemmästäkin päivärahasta kuin 30 markkaa. Päivärahan suuruudesta sovittaessa tulee ottaa huomioon järjestetyn ruokailumahdollisuuden laatu.

Työkomennuksen odotettavissa oleva pituus on syytä pyrkiä ennakoimaan jo ennen komennusta, jotta soveltuvasta päivärahan määrästä voitaisiin sopia koko komennusta silmälläpitäen. Jako lyhyeen ja pitkään komennukseen on tehty pelkästään paikallisen sopimisen helpottamiseksi.

Työkomennuksiin liittyvät yksityiskohtaiset määräykset voidaan sisällyttää sovittavaan matkustussääntöön (12 mom).

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Matkustavaan työhön palkatut toimihenkilöt - 10 mom.

Tämän säännöksen piiriin kuuluvat ensisijaisesti sellaiset toimihenkilöt, joiden työsopimuksessa on sovittu tai katsottava tulleen sovituksi, että työn suorittaminen edellyttää toistuvaa matkustamista ja että pääasiallinen työ näin ollen suoritetaan muualla kuin yrityksen varsinaisissa toimitiloissa.

Ominaista tässä tarkoitetulle työlle voi olla esim. se, että asianomaisen toimihenkilön tulee vastata tietyn alueen piirissä tapahtuvasta toiminnasta itsenäisesti. Työsopimus voi myös edellyttää, että toimihenkilö määrävälein tilittää tekemänsä työtunnit. Runsaan liikkumisen tai matkustamisen takia on myös ruokailukulut kilometrikorvaukset tai ylityökorvaukset saatettu sopia maksettavaksi kiinteiden kuukausikorvausten muodossa.

Tyypillisiä matkustavaan työhön palkattuja toimihenkilöitä ovat mm.

1) sellaiset myynti- ja/tai neuvontatyötä suorittavat toimihenkilöt, jotka itsenäisesti ilman esimiehen puuttumista matkalle lähtöön tai matkustustapaan vastaavat asiakaspiiristään ja

2) sellaiset yhtiön sisäisestä tili-, palkka- ym. tarkastuksesta huolehtivat toimihenkilöt, jotka jatkuvasti matkustavat yhtiön eri toimipaikkojen välillä.

Kun matkustavaan työhön palkattuja toimihenkilöitä koskeva määräys merkitsee poikkeusta yleiseen sääntöön on sitä tästä johtuen tulkittava suopeasti.

Tässä tarkoitettujen tehtävien luonteesta johtuu, että määräykseen samalla on liitetty kohta, jossa edellytetään, että runsaasta liikkumisesta aiheutuvien ruokarahojen korvaustavaksi voidaan sopia kiinteä kuukausikorvaus.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Matkustussääntö - 12 mom.

Matkakorvaussäännöstön uudistamisen yhteydessä on lähdetty siitä että yrityskohtaisesti voi esiintyä tarvetta sopia muistakin matkakorvaussäännöistä kuin mitä koko teollisuutta silmällä pitäen on yleissopimuksessa voitu sopia. Paikallisen sopimisen varaan on nimenomaan jätetty työkomennukset, matka-ajan korvaaminen kuukausikorvauksen muodossa sekä ruokailukulujen korvaaminen matkustavaan työhön palkatulle toimihenkilölle. Yleissopimuksen määräyksiä voidaan muuttaa myös muiltakin osin, kunhan "paikallisella sopimuksella todetaan, että matkustussäännön edut ovat kokonaisuutena ottaen vähintään samantasoiset kuin tämän pykälän mukaiset edut". Yrityskohtaisesta matkustussäännöstä sovitaan normaalin neuvottelujärjestyksen puitteissa.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Lehtimäki on yhtiötä ja Salmisia vastaan Loimaan kihlakunnanoikeudessa ajamassaan kanteessa lausunut, että hän oli ollut vuoden 1970 syksystä vuoden 1976 loppuun myyntiedustajana yhtiön palveluksessa. Tehtävänä oli ollut matkustaa ympäri maata myymässä työnantajan valmistamia tuotteita. Matkavuorokausilta työnantaja oli kustantanut kantajalle majoituksen ja ruoan muttei maksanut päivärahaa. Työsopimuslain 17 §:n 1 momentin säännöksen nojalla työsuhteessa olisi ollut noudatettava Suomen Työnantajain Keskusliiton sekä Toimihenkilöja Virkamiesjärjestöjen Keskusliiton ja sen jäsenliiton Suomen Teollisuustoimihenkilöiden Liiton välillä kulloinkin voimassa ollutta yleissopimusta. Yleissopimusten ehtojen mukaan oli työnantajan maksettava työntekijälle matkavuorokausilta päivärahaa. Päivärahan määrä oli vuoden 1971 yleissopimuksen mukaan 46 markkaa, vuoden 1972 sopimuksen mukaan 50 markkaa, 1973 sopimuksen mukaan 30 markkaa, 1974 sopimuksen mukaan 36 markkaa ja 1976 sopimuksen mukaan 50 markkaa matkavuorokaudelta. Jos työnantaja järjesti toimihenkilölle asunnon tai ruoan, oli työnantaja oikeutettu vuoden 1971 sopimuksen mukaan veloittamaan eduista kohtuullisesti, vuoden 1972 sopimuksen mukaan vähentämään päivärahasta 60 % sekä yleissopimusten 1973, 1974 ja 1976 voimassa ollessa vähentämään päivärahasta puolet. Työnantaja olisi näin ollen ollut velvollinen maksamaan Lehtimäelle päivärahaa, kun matkavuorokausia oli ollut keskimäärin 180 vuorokautta vuodessa ja jos vuoden 1971 yleissopimuksessa tarkoitetuksi kohtuulliseksi vähennykseksi työnantajan järjestämästä majoituksesta ja ruoasta katsotaan 60 % päivärahasta, seuraavasti:

ajalta 1.1.1971-30.4.1972 (15 X 18,40) 276 markkaa kuukaudessa eli yhteensä 4 416 markkaa,

ajalta 1.5.1972-30.4.1973 (15 X 20) 300 markkaa kuukaudessa eli yhteensä 3 600 markkaa,

ajalta 1.5.1973-30.4.1974 (15 X 15 markkaa) 225 markkaa kuukaudelta eli yhteensä 2 700 markkaa,

ajalta 1.5.197'1-29.2.1976 (15 X 18 markkaa) 270 markkaa kuukaudelta eli yhteensä 5 940 markkaa ja

ajalta 1.3.-31.5.1976 (15 X 25 markkaa) 375 markkaa kuukaudessa eli yhteensä 1 125 markkaa, eri vuosilta yhteensä siis 17 781 markkaa. Lehtimäki on vaatinut vastaajien velvoittamista yhteisvastuullisesti suorittamaan hänelle sanotun summan korkoineen laskettuna kullekin kuukausittaiselle päivärahamäärälle sen kuukauden lopusta, minkä aikana oikeus päivärahaan on syntynyt.

Esitetyn kaupparekisteriotteen mukaan toiminimellä Knepo-Lakki, A & H Salminen harjoitetaan naisten ja lasten lakkien valmistamista ja myyntiä, päähallinnon sijaitsemispaikan ollessa Loimaan kaupunki. Kihlakunnanoikeuden asiakirjoissa on työsuojelutarkastajan 16.6.1977 päivätty kirje, jossa on työsuojelun valvonnasta annetun lain nojalla pyydetty vastaajia toimittamaan kirjallinen selvitys Lehtimäen matkustuspäivistä työsuhteen kestoajalta. Työnantaja on työsuojelutarkastajalle ilmoittanut, ettei Lehtimäen matkapäivistä ollut pidetty erillistä matkapäiväkirjaa, koska hänen palkkansa oli sopimuspalkka, joten ei silloin kumpikaan osapuoli ollut katsonut sitä aiheelliseksi.

Kantaja on lausunut, että paitsi työsopimuslain 17 §:n 1 momentin nojalla olivat vastaajat myös työehtosopimuslain 4 §:n nojalla olleet velvollisia maksamaan kantajalle vaaditut päivärahat, koska vastaajayhtiö oli ollut kanteessa mainittuna aikana STK:n jäsen. Varsinaista matkapäiväkirjaa ei ollut pidetty, vaan sillä oli tarkoitettu sellaista ajopäiväkirjaa, johon kantaja oli merkinnyt kulloinkin polttoainetäydennykset ja paikkakunnat, missä ne olivat tapahtuneet, sekä kirjanpitoon merkittyjä matkalaskuja eli hotelli- ja ruokalaskuja.

Vastaajat ovat lausuneet, että osapuolten kesken oli sovittu suullisesti siitä, että Knepo-Lakki maksoi tietyn pohjapalkan ja korvasi lisäksi Lehtimäelle kaikki tämän matkustamisesta aiheutuneet kulut tositteiden perusteella. Lehtimäki sai etukäteen arviomääräisen summan erityismenoja varten ja myöhemmin summa tasattiin todellisten kulujen mukaiseksi. Korvaus käsitti kaikki mahdolliset menoerät, nimittäin bensiinin, majoituksen, ruoan, juomat, jopa alkoholijuomia, tupakan, saunan, pysäköimismaksut, puhelinmaksut jne. Toisin sanoen työnantaja oli korvannut vähintään kaikki ne erityiskustannukset, jotka tavallisesti oli tarkoitettu katettavaksi päivärahalla, ja hyväksynyt sen lisäksi tositteita, jotka eivät normaalisti työnantajan maksettaviksi kuuluneet. Jos järjestely olisi ollut toisenlainen, olisi Lehtimäen palkkakin ollut pienempi. Tällainen järjestelmä oli ollut työntekijälle edullisempi kuin yleissopimuksen mukainen järjestelmä olisi ollut. Lehtimäki oli velvoitettu pitämään ajo- tai matkapäiväkirjaa, muttei hän ollut sitä pitänyt. Yleissopimuksen määräyksellä, että työnantaja saa kulloinkin sovitusta päivärahasta vähentää puolet, milloin työnantaja järjestää toimihenkilölle vapaan ruoan, tarkoitettiin sellaisia tapauksia, joissa työnantaja esimerkiksi oman myyntikonttorin tai muun työntekijän varsinaisen työpaikan ulkopuolella olevan toimipaikan yhteydessä tai muulla tavalla järjestää toimihenkilölle ilmaisen ruokailumahdollisuuden. Kysymyksessä olevaa määräystä ei voitu soveltaa nyt esillä olevaan asiaan. Verotuksessa päiväraha tai siihen verrattavat korvaukset olivat työntekijälle verovapaita. Mikäli Knepo-Lakki olisi sanottujen erityiskustannusten lisäksi vielä suorittanut Lehtimäelle jotain päivärahaa, olisi siitä pitänyt toimittaa ennakonpidätys, koska sitä olisi ollut pidettävä palkkana. Tätäkin taustaa vastaan kanne osoittautui perusteettomaksi. Lehtimäki ei koko työsuhteen kestoaikana ollut ilmoittanut haluavansa muuttaa sovittua järjestelmää eikä vaatinut päivärahaa. Kanne olisi siis päivärahainstituution sekä yleissopimusten kirjaimen ja hengen vastaisena hylättävä.

Kantaja on ilmoittanut vuosien kuluessa useasti tiedustelleensa päivärahoja ja saaneensa aina vastauksen, ettei hänelle niitä kuulunut. Kantajaa ei ollut kehotettu pitämään muuta päiväkirjaa kuin esittämään selvityksen polttoainetäydennyksistä sekä hotelli- ja ruokalaskuista. Työnantaja ei ollut hänen puolestaan suorittanut muuta kuin matka- sekä majoitusja ruokailukulut.

Vastaajat ovat lausuneet vuosittain vaaditun päiväkirjaa siitä, missä kantaja oli ollut. Hotelli- ja ruokalaskuja ei ollut koskaan vastustettu.

Vastaajien kuulustuttama todistaja oli ollut vastaajien palveluksessa konttoristina vuodesta 1964 lokakuun loppuun 1975 ja tarpeen mukaan sen jälkeenkin. Yhtiön ja Lehtimäen välillä oli tehty suullinen työsopimus joka sisälsi normaalin palkan ja kulukorvauksen kuittien mukaan. Päivärahoista ei ollut ollut puhetta, eikä Lehtimäki ainakaan todistajan tieten ollut niitä vaatinut. Kun Lehtimäki lähti matkalle, hänelle annettiin rahaa, ja kun hän palasi, hän esitti kuitit ja teki niistä tilityksen. Kuluina oli maksettu majoitus-, ruoka-, puhelin- ja pysäköimiskulut eli kaikki kulut, mitä Lehtimäellä oli myynnistä matkan aikana. Joulukuu ja kesäkuukaudet olivat hiljaisempia, eikä tällöin ollut täysiä matkaviikkoja. Oli vaikea selvittää puolipäivämatkoja esimerkiksi Forssaan ja Turkuun. Kuukausittain tuli ehkä 16-18 matkavuorokautta ja yleisesti ottaen oli noin neljän päivän matkaviikkoja. Tämä määrä ei ollut varma. Kesäkuukaudet olivat yleensä malliston tekemistä, ja tällöin Lehtimäki oli ollut tehtaalla. Joulukuussa oli ollut ehkä 10-12 matkapäivää, mutta todistaja ei sitäkään muistanut aivan varmasti. Todistajan tieten Lehtimäen tilitykset oli aina hyväksytty. Jos Lehtimäki olisi halunnut muuttaa järjestelmää, olisi se todistajan käsityksen mukaan tullut todistajan tietoon. Todistajan tieten ei Lehtimäkeä ollut pyydetty pitämään matkapäiväkirjaa, mutta kylläkin laatimaan matkareittejä. Todistajan tietoon ei ollut tullut, että Lehtimäki olisi työsuhteen päättyessä vaatinut päivärahoja. Todistajan käsityksen mukaan suurin osa matkapäivistä oli sellaisia, joiden yhteyteen ei liittynyt yöpymistä. Puolipäivämatkojen eli 6 tuntia kestäneiden matkojen määrää ei todistaja osannut sanoa. Ympäristössä oli ehkä 10-15 asiakasta, joiden luona käytiin ehkä kerran kuukaudessa, ja matka saattoi tällöin käsittää käynnin useamman asiakkaan luona.

Kantaja on pitänyt ilmeisenä, että puolet päivistä oli ollut sellaisia, jotka edellyttivät yöpymistä.

Vastaajat ovat lausuneet, että yleissopimuksen 24 §:n 12 momentin mukaan työpaikkaa varten voitiin vahvistaa matkustussääntö, jossa toimihenkilön matkakustannusten korvaamisesta määrätään toisinkin, edellyttäen että paikallisella sopimuksella todetaan, että matkustussäännön mukaiset edut ovat kokonaisuutena ottaen vähintään samantasoiset kuin pykälän mukaiset edut. Asian osapuolet olivat sopineet Lehtimäen matkakustannusten korvaamisesta edellä selviävin tavoin. Paikallisella sopimuksella tarkoitettiin tässä tapauksessa osapuolten sanottua sopimusta, jonka voitiin katsoa sisältävän yleissopimuksen mainitseman matkustussäännön, koska työpaikalla ei ollut muita työntekijöitä, jotka olisivat matkustaneet toistuvasti ja joita varten olisi voitu vahvistaa varsinainen matkustussääntö Lehtimäelle oli työsuhteen kestoajan korvattu matkakustannukset sanotun sopimuksen mukaisesti eikä hän ollut missään vaiheessa puuttunut korvausperusteisiin, minkä vuoksi hänen oli myös itse katsottava tällä menettelyllään pitäneen sopimuksen mukaisia etuja kokonaisuutena ottaen vähintään saman tasoisina kuin 24 §:n mukaisia etuja, vaikka sopimuksessa ei nimenomaan ollut tätä todettu, mikä johtui siitä että asiasta oli sovittu suullisesti.

Kantaja on lausunut, ettei matkustussäännöllä tarkoitettu työsopimuksen osaa, vaan järjestöjen tekemää paikallista sopimusta. Lehtimäen saamat edut eivät läheskään vastanneet sopimuksen edellyttämiä etuja.

Vastaajien kuulustuttama edellä mainittu todistaja on kertonut laatineensa oikeudelle annetun taulukon Lehimäelle suoritetuista kuluista. Todistaja ei tiennyt niiden matkapäivien lukumäärää, joina Lehtimäki oli ollut alle 6 tuntia matkalla, mutta todistaja arveli että ehkä 1/3 matkapäivistä oli tällaisia, jolloin 2/3 olisi ollut 6 - 10-tuntisia. Kantaja oli saanut itse valita matkareittinsä ja sopia asiakkaittensa kanssa käynneistä parhaaksi katsomallaan tavalla. Selvitykseen todistaja oli merkinnyt majoitusvuorokauden silloin kun kantaja oli yöpynyt, eli majoitusvuorokausi oli yhtä kuin yöpymisvuorokausi. Sarakkeessa saattoi olla yöpymisen jälkeisiä vuorokausia, jotka oli merkitty matkavuorokausiksi, mutta yöpymisen jälkeiset vuorokaudet olivat todennäköisesti kestäneet yli 10 tuntia. Matkapäiviksi todistaja oli merkinnyt kaikki ne päivät, joista Lehtimäki oli esittänyt kuitit esimerkiksi ruokailusta. Silloin kun Lehtimäki oli esittänyt kuitit majoituksesta ja ruokailusta, oli todistaja merkinnyt sanotut päivät majoitusvuorokausisarakkeeseen, ja silloin kun Lehtimäki oli esittänyt minkä tahansa muun kuitin, todistaja oli merkinnyt tämän matkapäivä-sarakkeeseen.

Kantaja on huomauttanut, että selvityksessä ilmenneet menot olivat työnantajan menoja ja työn hoitamisesta aiheutuneita kuluja.

Kihlakunnanoikeus on antanut asiassa päätöksen, jossa se on katsonut selvitetyksi, että Seppo Olavi Lehtimäki oli ollut vuoden 1970 syksystä lähtien toukokuun loppuun 1976 saakka Knepo-Lakki, A & H Salminen avoimen yhtiön palveluksessa myyntiedustajana työsopimussuhteessa. Sopimussuhteessa oli ollut työsopimuslain 17 §:n 1 momentin säännöksen mukaan sovellettava Suomen Työnantajain Keskusliiton sekä Toimihenkilö- ja Virkamiesjärjestöjen Keskusliiton jäsenliiton Suomen Teollisuustoimihenkilöiden Liiton välillä solmittuja yleissopimuksia. Lehtimäen tehtävänä oli ollut matkustella ympäri maata myymässä yhtiön valmistamia tuotteita. Lehtimäelle oli kertynyt vuoden 1971 yleissopimuksen voimassa ollessa aikana 1.1.1971-31.4.1972 vähintään kuusi mutta vähemmän kuin kymmenen tuntia kestäviä matkavuorokausia 73 sekä vähintään kymmenen tuntia kestäviä matkavuorokausia 57, vuoden 1972 yleissopimuksen voimassa ollessa aikana 6.5.1972-30.4.1973 vähintään kuusi mutta vähemmän kuin kymmenen tuntia kestäviä matkavuorokausia 71 sekä vähintään kymmenen tuntia kestäviä matkavuorokausia 56, vuoden 1973 yleissopimuksen voimassa ollessa aikana 10.5.1973-30.4.1974 vähintään kuusi mutta vähemmän kuin kymmenen tuntia kestäviä matkavuorokausia 89 sekä vähintään kymmenen tuntia kestäviä matkavuorokausia 46, vuoden 1974 yleissopimuksen voimassa ollessa aikana 3.5.1974-24.2.1976 vähintään kuusi mutta vähemmän kuin kymmenen tuntia kestäviä matkavuorokausia 169 sekä vähintään kymmenen tuntia kestäviä matkavuorokausia 97 sekä vuoden 1976 yleissopimuksen voimassa ollessa aikana 1.3.-31.5.1976 vähintään kuusi mutta vähemmän kuin kymmenen tuntia kestäviä matkavuorokausia 27 sekä vähintään kymmenen tuntia kestäviä matkavuorokausia 8. Sen vuoksi ja kun avoin yhtiö oli matkavuorokausilta järjestänyt Lehtimäelle asunnon ja ruoan, mutta jättänyt muun osan päivärahasta Lehtimäelle suorittamatta ja kun kohtuulliseksi vähennykseksi yhtiön järjestämästä asunnosta ja ruoasta vuonna 1971 yleissopimuksen voimassa ollessa oli katsottava 60 prosenttia päivärahasta, ja koska oikeudelle annetusta selvityksestä ilmenevät tupakka- ja alkoholimenot, yhteensä 565,48 markkaa oli katsottava yllämainituissa yleissopimuksissa ilmoitettuihin ruokamenoihin kuulumattomiksi menoiksi, kihlakunnanoikeus on harkinnut oikeaksi, hyläten esitetyt korkovaatimukset enemmälti sekä hyläten vaatimukset muulta osalta, velvoittaa avoimen yhtiön Knepo-Lakki, A & H Salminen ja sen yhtiömiehet Alpo Olavi ja Hilkka Tuulikki Salmisen yhteisvastuullisesti suorittamaan Seppo Olavi Lehtimäelle sanotuista maksamatta olevista päivärahan osista yhteensä 8 146,92 markkaa 5 prosentin korkoineen haasteen tiekoksiantopäivästä lukien.

Lehtimäki on hakenut muutosta päätökseen Turun hovioikeudessa ja tällöin muun ohella lausunut, että kihlakunnanoikeudessa kuultu todistaja oli arvioinut selvityksessään matkustuspäivien määrän keskimäärin 14 päiväksi kuukaudessa. Lehtimäen oma arvio oli noin 15 kuukautta kohden. Kun otettiin huomioon, että todistajan selvityksestä todennäköisesti puuttui joitakin matkapäiviä, koskei kaikilta matkapäiviltä löytynyt kirjanpidosta tositetta, oli Lehtimäen oma arvio oikea. Kihlakunnanoikeus oli päätöksessään lähtenyt siitä virheellisestä näkemyksestä, että matkapäivistä olisi pitkiä matkapäiviä eli vähintään 10 tuntia kestäneitä ainoastaan saman verran kuin todistajan selvityksestä ilmeni yöpymisiä vieraalla paikkakunnalla ja että muista matkustuspäivistä vain 2/3 olisi kestänyt vähintään 6 tuntia. Yksikään yöpymistä edeltänyt taikka yöpymisen jälkeinen matkustuspäivä ei ollut kestänyt alle 10 tuntia, kun matkapäivän vaihtumisajankohdaksi otetaan kello 24. Tosiasiassa kaikki todistajan laatimassa selvityksessä matkapäiväsarakkeessa olevat matkustuspäivät olivat kestäneet yli 10 tuntia. Kihlakunnanoikeus oli vähentänyt päivärahoista tupakka- ja alkoholimenoina 565,48 markkaa. Alkoholimenoja ei ollut ollut, ellei sellaisiksi katsottu ruokajuomana nautittua olutta. Tupakkamenoja oli tositteista löydetty 6 vuoden ajalta yhteensä 29,70 markan edestä. Nämäkin Lehtimäki oli aikanaan maksanut työnantajalle tilityksen yhteydessä.

Vastaajat ovat hakeneet myös muutosta päätökseen Turun hovioikeudessa ja lausuneet muun ohella, että päivärahan tarkoitus oli korvata työntekijälle tälle matkalla olemisesta aiheutuneet lisäkustannukset. Kihlakunnanoikeus oli lähtenyt virheellisesti jälkikäteen vertaamaan kulloinkin voimassa olevassa yleissopimuksessa sovittuja päivärahamääriä Lehtimäen yhtiöltä laskuttamiin tositteista ilmeneviin kulumääriin. Lehtimäelle oli korvattu kaikki hänen todelliset tositteisiin perustuvat kulunsa. Näin ollen oli kiistatonta, että päivärahan tarkoitus oli hänen osaltaan toteutunut. Todistajan selvitys matkavuorokausista oli erittäin summittainen, eikä Lehtimäen matkojen kestoajoista ollut tarkkaa tietoa. Lehtimäki ei ollut pitänyt matkapäiväkirjaa ja suoritetuista matkoista oli kulunut pitkä aika. Kihlakunnanoikeuden käyttämät arviot matkojen kestoajoista olivat liioitellut.

Asianosaiset ovat hovioikeudessa vastanneet toistensa vetokirjelmiin.

Turun hovioikeus on lähettänyt työtuomioistuimelle näin kuuluvan lausuntopyynnön: "Koska jutun ratkaiseminen edellyttää erityistä työehtosopimusolojen tuntemusta muun ohella siitä, mitä asianosaisten kesken sovellettavaa Suomen Työnantajain Keskusliiton sekä Toimihenkilö- ja Virkamiesjärjestöjen Keskusliiton ja sen jäsenliiton Suomen Teollisuustoimihenkilöiden Liiton välillä kulloinkin voimassa ollutta yleissopimusta on sovellettava niihin kanteessa tarkoitettuihin aikoihin, jolloin asianomainen yleissopimus ei enää ole ollut voimassa, jos asianosaisten kesken on sovellettava kysymykseen tulevaa yleissopimusta, ja ottaen huomioon, ettei kanteessa tarkoitettujen matkavuorokausien kalenteriaikoja ole voitu selvittää, mitä sopimusta on sovellettava erityisesti sellaisten kuukausien osalta, jolloin uusi yleissopimus on tullut voimaan kesken kalenterikuukauden, sekä siitä, tarkoitetaanko kulloistenkin yleissopimusten matkakorvauksia koskevien pykälien asianomaisissa kohdissa mainitulla työpaikkaa varten vahvistetulla matkustussäännöllä, jolla toimihenkilön matkakustannusten korvaamisesta voidaan määrätä työehtosopimuksista poikkeavasti, sopimusta asianomaisen toimihenkilön ja työnantajan kesken vai muunlaista vahvistamista tai sopimista, kuin myös siitä, voidaanko asianosaisten välillä katsoa sovitun toisesta päivärahat korvaavasta menettelystä erityisesti huomioon ottaen, että asianosaisten välinen työsopimus, jonka perusteella myös kysymyksessä olevat korvaukset on suoritettu, on ollut käytössä usean vuoden ajan ynnä edelleen siitä, onko puheena olevan vuoden 1971 yleissopimuksen 20 §:ssä tarkoitettu 46 markan päiväraha riippumaton matkavuorokauden pituudesta sen jälkeen kun vähimmäisaika 6 tuntia vuorokaudesta on käytetty matkaan tai oleskeluun vieraalla paikkakunnalla, hovioikeus työtuomioistuimesta annetun lain 39 §:n mukaisesti katsoo tarpeelliseksi pyytää asiasta lausunnon työtuomioistuimelta."

Työtuomioistuin on työtuomioistuimesta annetun lain 39 §:n nojalla varannut Suomen Työnantajain Keskusliitolle, Toimihenkilö- ja Virkamiesjärjestöjen Keskusliitolle ja Suomen Teollisuustoimihenkilöiden Liitolle tilaisuuden tulla asiassa kuulluiksi.

Suomen Työnantajain Keskusliitto on antanut näin kuuluvan lausunnon:

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

1 Vuosien 1971-1976 yleissopimusten voimaantulopäivämäärät ovat 1.1.1971 6.5.1972, 10.5.1973, 3.5.1974 ja 24.6.1976. Viitaten TVK:n ja STL:n antamaan lausuntoon, olemme yhtä mieltä siitä, että sopimuksettoman tilan aikana ovat entisen yleissopimuksen matkakorvauksia koskevat sopimusmääräykset voimassa ns. jälkivaikutuksen perusteella uuden työehtosopimuksen voimaantuloon asti. Samoin olemme yhtä mieltä siitä, että työehtosopimuksen ns. tekstimuutokset, joita ovat myös päivärahoja koskevat sopimusmääräykset, tulevat voimaan sopimuksen allekirjoituspäivästä lukien.

2 Edelleen olemme yhtä mieltä siitä, että po. yleissopimusten asianomaisissa kohdissa mainitulla matkustussäännöllä tarkoitetaan kirjallisesti laadittua useampia henkilöitä koskevaa ohjetta matkakustannusten korvaamisesta. Sillä ei tarkoiteta yksittäiseen toimihenkilön ja työnantajan välistä sopimusta.

3 Mitä sitten tulee lausuntopyyntöön siltä osin, voidaanko asianomaisten välillä katsoa sovitun muusta päivärahan korvaavasta menettelystä, on todettava, että päivärahan maksamisen tarkoituksena on matkasta aiheutuvien sellaisten kustannusten korvaaminen, joita ei korvata erikseen. Asiassa esitetyn selvityksen perusteella työnantaja on korvannut kaikki matkasta johtuneet kustannukset. Vuoden 1972 yleissopimuksen ja sen jälkeen solmittujen yleissopimusten mukaan on mahdollista matkustavaan työhön palkatun toimihenkilön kanssa sopia 'kiinteästä kuukausipalkan yhteydessä maksettavasta erillisestä korvauksesta normaalin päivärahan asemasta. Esitetyn selvityksen mukaan asianomaisten välillä on vuosia noudatettu määrättyä korvausmenettelyä. Tämä johtaa siihen, että osapuolten kesken on sovittu päivärahojen korvaamisesta muulla järjestelyllä.

4 Mitä vielä tulee vuoden 1971 yleissopimuksen 20 §:n tulkintaan päivärahan maksamisesta määräys edellyttää vähintään kuuden tunnin matkalla oloa tai oleskelua vieraalla paikkakunnalla. Tämän lisäksi edellytetään, että toimihenkilö ei voi saapua yöksi kotiinsa. Pöytäkirjamerkinnän mukaan toimihenkilön ei katsota voineen saapua yöksi kotiinsa silloin, jos hän on matkalla tai vieraalla paikkakunnalla kello 24.00 saakka.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Toimihenkilö- ja Virkamiesjärjestöjen Keskusliitto sekä Suomen Teollisuustoimihenkilöiden Liitto ovat lausunnossaan esittäneet seuraavaa:

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Siltä osin kuin yleissopimus ei enää ole ollut voimassa ja uutta sopimusta ei vielä oltu solmittu, eli ns. sopimuksettoman tilan aikana, ovat vanhan yleissopimuksen matkakorvauksia koskevat sopimusmääräykset voimassa työehtosopimuksen jälkivaikutuksen perusteella.

Työmarkkinakäytännön mukaisesti tulevat työehtosopimuksen ns. tekstimuutokset, jollaisia ovat mm. nyt puheena olevan asian yhteydessä tarkoitetut päivärahoja koskevat sopimusmääräykset, voimaan työehtosopimuksen allekirjoituspäivästä lukien ellei toisin sovita. Kulloinkin voimassa olleen yleissopimuksen voimaantulopäivämäärät ovat Loimaan kihlakunnanoikeuden päätöksen mukaiset ja uuden sopimuksen mukaista päivärahaa olisi tullut maksaa sellaiselta matkustusvuorokaudelta, joka on alkanut kulloisenakin voimaantulopäivänä.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Allekirjoittajajärjestöjen käsityksen mukaan matkustussäännön tulee olla kirjallinen ja se tulee työpaikalla neuvottelujärjestyksen mukaisesti yhteisesti hyväksyä. Yleissopimuksen määräys, jonka mukaisesti luottamusmiehellä on oikeus saada matkustussääntö, tukee olettamusta matkustussäännön 'kirjallisesta muodosta. Myös sopimuskohdan sanamuoto viittaa siihen, että matkustussäännön tulisi olla kirjallinen.

Matkustussäännön luonteeseen kuuluu, että sillä määrätään yrityksen tietyn henkilöstöryhmän matkustamisesta eikä puheena olevan työehtosopimuksen tarkoittamasta matkustussäännöstä näin ollen voida sopia yksittäisen toimihenkilön ja työnantajan välillä.

Mitä sitten tulee lausuntopyynnön osaan sikäli kuin on kysymys siitä, voidaanko asianosaisten välillä katsoa sovitun toisesta päivärahat korvaavasta menettelystä, edellyttäisi tämä yleissopimuksen mukaan sitä, että erikseen olisi sovittu tietystä kiinteästä kuukausipalkan yhteydessä maksettavasta erillisestä korvauksesta. Asiassa esitetty selvitys ei anna tukea tällaiselle olettamukselle.

Mikäli katsottaisiin että asianosaisten välisellä työsopimuksella olisi sovittu muunlaisesta päivärahakäytännöstä, mikä sinänsä on mahdollista, edellyttäisi tämä käsityksemme mukaan työsopimuslain 17 §:n perusteella sitä, että Lehtimäki olisi saanut vähintään samantasoiset edut kuin hänelle yleissopimuksen mukaan olisi kuulunut. Tämän arvioinnin suorittaminen ei taas lausuntopyynnöstä ilmenevien tietojen perusteella ole mahdollista.

Vuoden 1971 yleissopimuksen mukaan päivärahan maksaminen on riippumaton matkavuorokauden pituudesta sen jälkeen kun 6 tuntia vuorokaudesta on käytetty matkaan tai oleskeluun vieraalla paikkakunnalla. Saman sopimuskohdan mukaan edellytyksenä on lisäksi, että toimihenkilö ei voi saapua vieraalta paikkakunnalta yöksi kotiinsa.

Tätä sopimuskohtaa selventää pöytäkirjamerkintä, jonka mukaisesti toimihenkilön ei katsota voineen saapua yöksi kotiinsa silloin, jos hän on matkalla tai vieraalla paikkakunnalla kello 24.00 saakka.

Työtuomioistuin on päättänyt antaa asiasta seuraavan lausun non:

Yleissopimukseen osalliset Suomen Työnantajain Keskusliitto sekä toiselta puolen Toimihenkilö- ja Virkamiesjärjestöjen Keskusliitto ja sen jäsenliitto Suomen Teollisuustoimihenkilöiden Liitto ovat yhtä mieltä ensinnäkin siitä, että sopimuksettoman tilan aikana ovat entisen yleissopimuksen matkakorvauksia koskevat sopimusmääräykset voimassa jälkivaikutuksen perusteella uuden työehtosopimuksen voimaantuloon asti. Toiseksi sopimuspuolet ovat yhtä mieltä siitä, että työehtosopimuksen tekstimuutokset, joita ovat myös päivärahoja koskevat sopimusmääräykset, tulevat voimaan sopimuksen allekirjoituspäivästä lukien. Mitään ei ole sovittu eikä mitään käytäntöä muodostunut sen varalta, ettei uuden sopimuksen astuttua voimaan kesken kalenterikuukauden voitaisi selvittää, mikä osa sen kuukauden matkapäivistä on tehty ennen sopimuksen voimaantuloa ja mikä sen jälkeen. Kolmanneksi ovat sopimuspuolet yhtä mieltä siitä, että vuoden 1971 yleissopimuksen 20 §:ssä tarkoitetun päivärahan maksaminen on edellyttänyt, että matkalla olo tai oleskelu vieraalla paikkakunnalla on kestänyt kysymyksessä olevana matkavuorokautena vähintään kuusi tuntia. Tämän lisäksi on vaadittu, ettei toimihenkilö ole voinut saapua vieraalta paikkakunnalta yöksi kotiinsa, jolloin tämän lisäedellytyksen on katsottu täyttyneen, jos toimihenkilö on ollut matkalla tai vieraalla paikkakunnalla kello 24:ään saakka.

Työehtosopimusmääräysten jälkivaikutus koskee työtuomioistuimen mielestä työsopimusta ja työsopimuslakia eikä siten kuulu niihin erityistä työehtosopimusolojen tuntemusta edellyttäviin kysymyksiin, joista työtuomioistuin työtuomioistuimesta annetun lain 39 §:n mukaan voi antaa lausuntoja. Muilta osin työtuomioistuin yhtyy lausuntonaan liittojen edellä selostettuihin kannanottoihin.

Hovioikeus on vielä tiedustellut, tarkoitetaanko yleissopimusten matkakorvauksia koskevien pykälien asianomaisissa kohdissa mainitulla työpaikkaa varten vahvistetulla matkustussäännöllä sopimista asianomaisen toimihenkilön ja työnantajan kesken vai muunlaista vahvistamista tai sopimista. Yleissopimuksen mukaan voidaan työpaikkaa varten vahvistaa matkustussääntö, jossa matkakustannusten korvaamisesta määrätään toisinkin kuin työehtosopimuksessa muutoin, edellyttäen vuoden 1971 sopimuksessa, että matkustussäännössä mainitut edut eivät ole yleissopimuksen mukaisia etuja pienempiä, ja vuoden 1972 sopimuksesta lähtien, että paikallisella sopimuksella todetaan, että matkustussäännön mukaiset edut ovat kokonaisuutena ottaen vähintään samantasoiset kuin tämän pykälän mukaiset edut. Kuten yleissopimuksen soveltamisohjeista selviää, työehtosopimuksen sopijapuolet ovat vuoden 1972 sopimuksesta lähtien edellyttäneet, että yrityskohtaisesta matkustussäännöstä sovitaan normaalin neuvottelujärjestyksen puitteissa. Itse matkustussäännön vahvistaminen on työnantajan asia, mutta matkustussäännön määräyksiä voidaan soveltaa yleissopimuksen määräysten sijasta vain, jos paikallisella sopimuksella on todettu matkustussäännön täyttävän edellä sanotun, sen etuja kokonaisuutena koskevan vaatimuksen. Tämän sisältöistä sopimusta ei ole selvitetty tehdyn edes asianomaisen toimihenkilön kanssa. Liioin ei työtuomioistuin katso asiassa esitetyn selvityksen osoittavan, että Lehtimäkeen sovellettu matkustuskorvausjärjestelmä olisi täyttänyt vuoden 1971 yleissopimuksen edellä kerrotun vaatimuksen.

Edelleen hovioikeus on kysynyt, voidaanko asianosaisten välillä katsoa sovitun toisesta päivärahat korvaavasta menettelystä erityisesti huomioon ottaen, että asianosaisten välinen työsopimus, jonka perusteella myös kysymyksessä olevat korvaukset on suoritettu, on ollut käytössä usean vuoden ajan. Kysymys siitä, onko tällainen sopimus tosiasiassa tehty, on kysymyksessä olevaa yksityistapausta koskeva todistelukysymys, johon työtuomioistuin ei katso voivansa ottaa lausunnossaan kantaa. Työtuomioistuin onkin ymmärtänyt kysymyksen koskevan sitä, onko tuollainen sopimus voitu asianosaisten kesken tehdä yleissopimuksen määräysten puitteissa. Yleissopimuksen mukaan päivärahojen asemesta voidaan sellaisen toimihenkilön kanssa, jonka normaalit työtehtävät edellyttävät toistuvaa matkustamista tai joka tehtäviensä luonteen vuoksi itse päättää matkojensa suorittamisesta ja työaikansa käytöstä, sopia kiinteästä kuukausipalkan yhteydessä maksettavasta erillisestä korvauksesta. Lehtimäki on työtuomioistuimen mielestä selvästi ollut tällainen toimihenkilö. Hänen kanssaan ei ole kuitenkaan sovittu tietystä kiinteästä erillisestä korvauksesta, vaan korvauksen määrä on riippunut Lehtimäen matkoilla aiheutuneista tosiasiallisista kustannuksista, jotka sitä paitsi ovat suurimmalta osalta aiheutuneet sellaisista menoista, että jos työnantaja olisi järjestänyt hänelle niitä vastaavat edut, yleissopimuksen päivärahamääräykset olisivat sallineet vain päivärahan alentamisen tällä perusteella. Kiinteästä kuukausikorvauksesta sovittaessa ei yleissopimuksen mukaan tosin edellytetä, niin kuin matkustussääntöä laadittaessa, että saadut edut ovat edes kokonaisuutena ottaen vähintään saman tasoiset kuin matkakorvausmääräysten mukaiset edut muutoin. Tämä seikka tai mikään muukaan esitetty peruste ei kuitenkaan työtuomioistuimen mielestä riitä osoittamaan, että kiinteätä kuukausikorvausta koskevaa yleissopimuksen määräystä voitaisiin soveltaa myös sellaiseen korvausjärjestelmään, josta Lehtimäen asiassa on kysymys, ja että tuollaisesta järjestelmästä siis olisi voitu sopia yleissopimuksen puitteissa.

Työtuomioistuimessa läsnä juttua ratkaistaessa: Suviranta, puheenjohtaja, V. Hämäläinen, Sarkko, Tiitola, M. Virtanen, Lankinen ja Suominen.

Lausunto oli yksimielinen.