27.12.1979

4 § Työrauhavelvoite

Liitot ja niiden alayhdistykset ovat velvolliset huolehtimaan siitä, etteivät niiden jäseninä olevat alayhdistykset, työnantajat tai työntekijät, joita sopimus koskee, ryhdy työtaistelutoimenpiteisiin eivätkä muutoinkaan riko työehtosopimuksen määräyksiä.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

13 § Säännöllinen työaika

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Mom. 3. Työnantaja on oikeutettu järjestämään työajan tarkkailun käyttämällä kontrollikelloa tai muita vastaavia laitteita. Järjestelyn tulee olla sellainen ettei se aiheuta työntekijöille turhaa ajanhukkaa.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Työehtosopimuksen 2 §:ssä mainitussa yleissopimuksessa sanotaan muun ohessa:

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

5. kohta: Työnantajalla on oikeus ottaa toimeen ja erottaa työntekijä ja määrätä työn johtamisesta.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Suomen Metalliteollisuuden Työnantajaliitto on työtuomioistuimessa lausunut, että sen jäsenyrityksen Oy Wärtsilä Ab:n Ylivieskan tehtaan työntekijät olivat painostaakseen työnantajaa luopumaan työajan käytön tarkkailusta ja asiaa koskevien huomautusten antamisesta työntekijöille toimeenpanneet työnseisauksia siten, että lakossa oli ollut 18.4.1979 kello 12-14 kymmenen, kello 12-16 seitsemänkymmentäviisi ja kello 18-22 kymmenen työntekijää, 19.4.1979 kello 11-14 kymmenen, kello 12-16 seitsemänkymmentäviisi ja kello 18-22 kymmenen työntekijää sekä 20.4.1979 kello 6-14 kymmenen, kello 7-16 seitsemänkymmentäviisi ja kello 14-22 kymmenen työntekijää. Näihin työtaisteluihin oli ottanut osaa ammattiosaston puheenjohtaja ja sihteeri, jotka kumpikin olivat Metallityöväen Liiton jäsenyhdistyksen Ylivieskan metallityöväen ammattiosasto r.y:n toimikunnan jäseniä. Työnantajan edustajat olivat useaan otteeseen vaatineet pääluottamusmiestä ja ammattiosaston muita edustajia ryhtymään toimenpiteisiin työrauhan palauttamiseksi ja sen turvaamiseksi, mutta tällaisista toimenpiteistä ei työnantajalla ollut tietoa. Päin vastoin nämä henkilöt olivat vaatimuksia esittämällä ja työtaisteluun osallistumalla selvästi asettuneet tukemaan työehtosopimuksen vastaisia vaatimuksia. Työtaistelut olivat kohdistuneet selvästi voimassa olevan työehtosopimuksen työaikaa, työajan tarkkailua ja työnjohto-oikeutta koskeviin määräyksiin.

Edellä olevilla perusteilla kantajaliitto on katsonut, että ammattiosasto oli laiminlyönyt sille työehtosopimuslain ja työehtosopimuksen mukaan kuuluvat velvollisuudet, ja vaatinut, että ammattiosasto tuomittaisiin velvollisuuksiensa rikkomisesta hyvityssakkoon ja korvaamaan kantajaliiton oikeudenkäyntikulut.

Metallityöväen Liitto on kanteeseen vastatessaan lausunut, että kanteessa oli kohdistuminen sikäli väärin ilmoitettu, että lakot olivat kohdistuneet enintään työehtosopimuksen työnjohto-oikeutta koskeviin määräyksiin. Työtaisteluilla ei ollut ollut mitään tavoitteita työehtosopimuksen työaikamääräysten suhteen. Työehtosopimuksen 13 §:n 3 momentti puhui työajan tarkkailusta käyttämällä "kontrollikelloa tai muita vastaavia laitteita" eikä tässä yhteydessä ollut ollut kysymys mistään sellaisesta työajan kontrolloimisesta. Kohdistuminen ei siis tältä osin ollut oikein ilmoitettu.

Lakkojen syynä oli ollut tuotantopäällikön käyttäytyminen jo pitemmän aikaa ja tämän taustalla työntekijäin käsityksen mukaan tuotantopäällikön ja alemman työnjohdon välinen luottamuspula. Tuotantopäällikkö oli ryhtynyt henkilökohtaisesti suorittamaan työajan tarkkailua, vaikka työkohteissa olivat varsinaiset työnjohtajatkin. Tämän tyyppinen puuttuminen töiden kulkuun oli aiheuttanut pahaa verta, hämminkiä ja vääriä tuomioita, kun tuotantopäällikkö oli pyrkinyt puuttumaan asioihin tietämättä aikaisemmista työnjohdon antamista toisenlaisista määräyksistä. Tuotantopäällikön käyttäytyminen työntekijöitä kohtaan oli ollut muutoinkin sellaista, mitä ei nykyaikaisessa työelämässä useinkaan tapaa. Suhde työntekijöihin oli kuin entisajan "ruukinpatruunalla". Asiasta oli neuvoteltu tehtaan johtajan kanssa, mutta ilman tulosta, vaikka tämä oli joutunutkin toteamaan, että suuret linjat tuotannossa kuuluivat tuotantopäällikölle ja yksittäiset käytännön tehtävät työnjohtajille. Kuumentunut tilanne oli sitten purkautunut vastineessa mainittuina lakkoina. Pääluottamusmies ja ammattiosasto olivat tuoneet selvästi julki sen, että työtaistelu oli työrauhavelvoitteen rikkomista, ja kehottaneet työntekijöitä palaamaan töihin. Samalla tavalla ei kuitenkaan työnantaja ollut toiminut, vaan tämä oli työpaikan ruokalassa, missä olivat olleet koolla pääluottamusmies, varapääluottamusmies, työsuojeluvaltuutettu, ammattiosaston puheenjohtaja ja työhuonekunnan toimikunnan jäsenet, kehottanut työntekijöitä jatkamaan lakkoaan aina vappuun saakka. Tällä toimenpiteellään työnantaja oli ollut provosoimassa tilannetta, vaikka kaikesta olisi pitänyt havaita tilanteen ylikuumeneminen. Huolimatta tästä työnantajapuolen suhtautumisesta asiaan oli lakko ammattiosaston toimenpitein saatu rajoittumaan vain kolmeen päivään. Kaiken edellä esittämänsä perusteella vastaajaliitto on pyytänyt kanteen hylkäämistä perusteettomana ja kantajan velvoittamista korvaamaan vastaajaliiton oikeudenkäyntikulut.

Ylivieskan metallityöväen ammattiosasto on ollut työtuomioistuimessa kuultavana.

Työtuomioistuin on tutkinut jutun ja katsoo siinä selvitetyksi, että Oy Wärtsilä Ab:n Ylivieskan tehtaan työntekijät ovat tyytymättöminä työajan käytön tarkkailua ja työn johtamista muutenkin koskeviin työnantajan toimenpiteisiin toimeenpanneet työnseisauksia siten, että 95 työntekijää on ollut lakossa 2-4 tuntia 18.4.1979 ja 3-4 tuntia 19.4.1979 sekä koko päivän 20.4.1979. Työtaistelu on kohdistunut työnantajan työnjohto-oikeutta ja työajan käytön tarkkailua koskeviin työehtosopimuksen määräyksiin. Lakkoihin ovat osallistuneet ammattiosaston puheenjohtaja ja sen hallitukseen kuuluva sihteeri. Pääluottamusmies on lakkopäätöksen tehneissä kahdessa työntekijäin kokouksessa tuonut esiin, että lakkoon ryhtyminen on vastoin työehtosopimukseen perustuvaa työrauhavelvollisuutta. Työtuomioistuin ei kuitenkaan pidä ammattiosaston toimenpiteitä työrauhan turvaamiseksi riittävinä.

Sen vuoksi ja kun ammattiosasto on vastuussa toimihenkilöidensä toimenpiteistä, työtuomioistuin harkitsee työehtosopimuslain 8, 9 ja 10 §:n nojalla oikeaksi tuomita Ylivieskan metallityöväen ammattiosaston maksamaan työrauhavelvollisuuden rikkomisesta hyvityssakkoa Suomen Metalliteollisuuden Työnantajaliitolle 2 500 markkaa ja korvaamaan tämän oikeudenkäyntikulut 1 500 markalla.

Työtuomioistuimessa läsnä juttua ratkaistaessa: Suviranta, puheenjohtaja V. Hämäläinen, Sarkko, Pyrhönen, P. Hämäläinen, M. Virtanen, Lankinen, Suominen ja Kenraali.

Tuomio oli yksimielinen.