21.12.1976

1 § Soveltamisala

1. Tällä sopimuksella määrätään yhtiön palveluksessa olevien radio- ja televisiotoimittajien, radio- ja televisiokuuluttajien, suunnittelutoimittajien, ohjelmayksiköissä ohjelmatyötä tekevien suunnittelusihteerien, toimituspäälliköiden ja heihin verrattavien apulaisosastopäälliköiden, ulkomaanpalvelutoimittajien, PTS-toimittajien, tiedotustoimittajien aluetoimittajien, lähetyksenvalvojien, toimittajakouluttajien, toimittajavalokuvaajien, radio- ja televisioteatteriohjaajien ja dramaturgien sekä edellä mainittuihin verrattavien, joita jäljempänä kutsutaan ohjelmatyöntekijöiksi, työehdot. Vähimmäispalkat ja muut palkkaehdot määrätään tämän sopimuksen liitteessä (liite 1).

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Liite 1

1 §

Tällä liitteellä määrätään Oy Yleisradio Ab:hen työsuhteessa olevien työehtosopimuksen 1 §:ssä tarkoitettujen ohjelmatyöntekijöiden palkkaehdot.

2 §

Sopimuksen alaiset ohjelmatyöntekijät jaetaan palkkaluokkiin, joissa peruspalkat kuukaudelta ovat seuraavat:

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Eri tehtävissä olevien vähimmäispalkat ovat seuraavat:

Aluetoimitusten esimiehet palkkaryhmä 4 Toimitussihteerit " 4 Toimituspäälliköt " 5 Aluetoimittajat " 2 Uutistoimittajat " 2 Akateemisen loppututkinnon suorittaneet " 3

Ohjelmatyöntekijän suorittaessa akateemisen loppututkinnon nostetaan hänen palkkaansa yhdellä palkkaryhmällä.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Radio- ja televisiotoimittajien liitto (RTTL) on työtuomioistuimessa lausunut, että Oy Yleisradio Ab oli kieltäytynyt maksamasta sovittua vähimmäispalkkaa niille akateemisen loppututkinnon suorittaneille, joilla oli niin sanottu alempi yliopistollinen loppututkinto (B-tutkinto). Yhtiössä oli ollut aikaisemmin säännöllisenä käytäntönä, että henkilön suoritettua korkeakoulututkinnon oli hänen palkkaustaan parannettu. Näin oli tehty myös B-tutkintojen ollessa kysymyksessä. Sopimusneuvotteluissa työntekijäpuolen edustajien oli annettu jatkuvasti ymmärtää, että aikaisempi myös B-tutkintoja koskeva käytäntö kirjattiin nyt minimipalkkasäännöksi. Kun itse työehtosopimuksesta oli päästy yhteisymmärrykseen, olivat pääluottamusmies ja yhtiön henkilöstöasiain apulaisjohtaja keskustelleet kiistanalaisesta akateemisen loppututkinnon käsitteen sisällöstä. Tällöin oli ilmennyt, että neuvotteluosapuolet olivat olleet asiasta eri mieltä. Tämän jälkeen 26.4.1976 aamupäivällä olivat yhtiön hallintojohtaja ja kantajaliiton puheenjohtaja sopineet tutkinnoista, joita pidettäisiin työehtosopimuksen tarkoittamina akateemisina loppututkintoina. Tässä neuvottelussa oli ollut mukana myös vastaajaliiton edustaja, joka oli kantanaan ilmaissut, että asian oikeasta sisällöstä voitiin päättää yhtiön sisällä. B-tutkinnot katsottiin tällöin ilman muuta akateemisiin loppututkintoihin kuuluviksi, ja kiistaa oli ollut lähinnä siitä, kuuluiko esim. farmaseutin tutkinto akateemisiin loppututkintoihin. Työehtosopimus oli sitten allekirjoitettu myöhemmin samana päivänä. Seuraavalla viikolla yhtiön henkilöstöasian apulaisjohtaja kuitenkin oli ilmoittanut, ettei yhtiön hallintojohtajan tekemä sopimus sitonut yhtiötä, koska tämä ei ollut tiennyt, että apulaisjohtajalla oli ollut erilainen käsitys kiistanalaisen sopimuskohdan tulkinnasta. Apulaisjohtajan väite sopimuksen sitomattomuudesta oli sopimusoikeuden kanssa ristiriidassa, koska yhtiön hallinto-organisaation mukaan hallintojohtaja oli kelpoinen sopimaan työehtosopimuksen oikeasta tulkinnasta eikä muutakaan estettä sopimuksen sitovuudelle ollut.

Yhtiön taholta toistuvasti esitetty väite, että akateemisella loppututkinnolla tarkoitettiin yleensä vain ylempiä korkeakoulututkintoja, ei pitänyt paikkaansa, sillä esimerkiksi pankkialan toimihenkilöitä koskevaa työehtosopimusta oli akateemisen tutkinnon suorittaneiden vähimmäispalkkaa koskevalta osaltaan tulkittu juuri niin laajana kuin kantajaliitto nyt vaati käsitettä tulkittavaksi. Myös tilastokeskus käsitti virallisessa tilastossa akateemisen loppututkinnon käsitteen sellaisena kuin kantajaliitto nyt vaati sen käsitettäväksi. Yleisradion puolelta ei neuvotteluissa ollut kyetty esittämään yksityisten henkilöiden mielipidettä lukuunottamatta yhtään lähdettä, jonka mukaan käsite olisi pitänyt ymmärtää siten supistettuna kuin yhtiö esitti. Työehtosopimuksen 22 §:n mukaisissa neuvotteluissa asiaa ei ollut saatu ratkaistuksi. Vastaajaliitto ei ollut ryhtynyt myöskään mihinkään toimenpiteisiin työehtosopimuksen vastaisen menettelyn korjaamiseksi.

Edellä esittämillään perusteilla kantajaliitto on vaatinut,

että työtuomioistuin vahvistaisi Oy Yleisradio Ab:n tulkinnan työehtosopimuksen vastaiseksi ja vahvistaisi, että työehtosopimuksen palkkaliitteen 2 §:ssä käytetyllä sanonnalla "akateeminen loppututkinto" tarkoitetaan ylempien korkeakoulututkintojen ohella myös alempia korkeakoulututkintoja (B-tutkintoja);

että työtuomioistuin tuomitsisi Oy Yleisradio Ab:n työehtosopimuslain 7 §:n perusteella työehtosopimuksen tietensä rikkomisesta hyvityssakkoon;

että työtuomioistuin tuomitsisi Suomen Työnantajain Yleisen Ryhmän työehtosopimuslain mukaisen valvontavelvollisuutensa laiminlyönnistä sanotun lain 8 ja 9 §:n perusteella hyvityssakkoon;

että Oy Yleisradio Ab velvoitettaisiin maksamaan työehtosopimuksen palkkaliitteen 2 §:n "akateemisen loppututkinnon" -käsitteen virheellisen tulkinnan johdosta kantajaliiton jäsenille johtuneet ansionmenetykset korkoineen; ja

että kumpikin vastaaja yhteisvastuullisesti velvoitettaisiin korvaamaan kantajan oikeudenkäyntikulut.

Kanteeseen vastatessaan Oy Yleisradio Ab ja Suomen Työnantajain Yleinen Ryhmä ovat lausuneet, että kanteessa oli jätetty selvittämättä tulkintariidan kohteena olevan säännöksen syntyhistoria. Akateemisen loppututkinnon käsite ei sisältynyt edelliseen työehtosopimukseen. Voimassa olevaan työehtosopimukseen tämä käsite oli tullut kantajaliiton palkkasopimusesitykseen sisältyneenä. Työnantajapuoli oli hyväksynyt tämän vaatimuksen jo ensimmäisessä vastatarjouksessaan, jossa se sen sijaan ei hyväksynyt kantajaliiton ehdotuksessa ollutta käsitettä "alan ammattitutkinto" sen epämääräisyyden vuoksi. Neuvotteluissa oli kiistelty esityksessä olleesta vaatimuksesta rinnastaa akateemiseen loppututkintoon 5 vuoden työkokemus. Tätä rinnastusta ei ollut sitten tullut lopulliseen työehtosopimukseen.

Työnantajapuolen tarkoitus neuvotteluissa oli siis ollut rajata nyt riidan kohteena oleva vähimmäispalkkasäännös mahdollisimman ahtaasti. Hyväksyessään kantajaliiton esityksen työnantajapuoli oli siinä käsityksessä, että kantajaliitto tarkoitti akateemisella loppututkinnolla yleisen kielenkäytön mukaisesti perinteistä ylempää korkeakoulututkintoa (fil. kand. tai vastaava tutkinto). Neuvotteluissa ei tähän käsitteeseen työnantajapuolella ollut kiinnitetty sen enempää huomiota, koska erimielisyyksien kohteena oli koko joukko molemmille osapuolille periaatteellisesti merkittävämpiä asioita. Kantajaliitto ei missään vaiheessa neuvotteluja ollut tuonut esiin, mitä se akateemisen loppututkinnon käsitteellä esityksessään oli tarkoittanut. Jos kantajaliitto jo sopimusneuvotteluissa olisi tuonut esiin laajan tulkintansa, ei työnantajapuoli olisi voinut esitystä hyväksyä ottamatta huomioon sen kustannusvaikutuksia. Esitys oli hyväksytty, koska pidettiin kohtuullisena määritellä sopimuksessa vähimmäispalkka poikkeuksellisen korkean koulutuksen omaaville toimittajille.

Työnantajapuolelta oli neuvotteluissa esitetty se käsitys, ettei akateemisen loppututkinnon suorittaneita toimittajia yhtiössä ollut kovin paljon. Tähän kantajaliiton taholta oli vastattu myönteisesti. Tämän vuoksi ei kyseessä olevaa sopimuskohtaa ollut laskettu myöskään mukaan työehtosopimuksen kustannusvaikutuksiin (ns. kuoppakorotuksiin). Kantajaliiton nyt jälkeenpäin esittämällä tavalla tulkittuna sopimuskohta merkitsi noin 130 kappaletta, mutta työnantajapuolen kannan mukaisesti tulkittuna noin 40 kappaletta 202 mk:n suuruista kuoppakorotusta. Sopimuskohdan pois jättämisellä kustannusvaikutuksista oli merkitystä sikälikin, että valtakunnansovittelijan johdolla sopimuksesta viime vaiheessa neuvoteltaessa oli pyritty kustannusvaikutukseltaan täsmälleen MainosTelevision toimittajien saaman ratkaisun tasoon. Jäsenistönsä koulutuspohjan tuntien kantajaliiton olisi tullut noudattaakseen rehellistä neuvottelutapaa viimeistään tässä vaiheessa neuvotteluja selvittää työnantajapuolelle tulkintansa laajuus.

Työnantajapuolen henkilöstöpolitiikassaan oma-aloitteisesti noudattama käytäntö korjata toimittaja-aikanaan opintonsa loppuunsuorittaneiden toimittajien palkkausta oli ollut tapaus tapaukselta suoritettua harkintaa. Kanteessa esitetty yksilöimätön vihjaus aikaisemman käytännön kirjaamisesta oli työnantajapuolelle käsittämätön. Säännöshän oli tullut sopimukseen kantajaliiton ehdottamana, ja kantajaliitto oli tuonut tulkintansa esiin vasta työehtosopimuksen solmimisen jälkeen pääluottamusmiehen kysyttyä asiaa yhtiön apulaisjohtajalta.

Työehtosopimuksen neuvottelujärjestyspykälän mukaan työnantajan kanssa paikallisella tasolla oli neuvottelijana pääluottamusmies. Kantajaliiton puheenjohtajalla ei työehtosopimuksen mukaan ollut paikallisella tasolla virallista neuvotteluasemaa. Sen vuoksi hänen sotkeutumisensa pääluottamusmiehen ja henkilöstöasiain apulaisjohtajan välillä neuvottelujen kohteena olleeseen erimielisyyskysymykseen keskusteluissa hallintojohtajan kanssa ei aikaansaanut mitään sopimusta tästä asiasta, vaan se oli ollut epävirallista keskustelua, joka sekin oli kanteessa selostettu virheellisesti. Näiden tapaamisten jälkeen asiasta oli käyty yhtiössä virallinen neuvottelu, josta asia oli sitten siirtynyt liittojen väliseksi. Neuvottelujärjestyksen mukaisesti kantaja- ja vastaajaliitto olivat neuvotelleet asiasta 18.5.1976 pääsemättä yksimielisyyteen.

Viitatussa pankkitoimihenkilöitä koskevassa työehtosopimuksessa ei ollut käytetty akateemisen loppututkinnon käsitettä vaan akateemisen tutkinnon käsitettä, eikä merkitystä tässä jutussa ollut sillä, mitä sen sopimuksen osapuolet olivat akateemisen tutkinnon käsitteestä sopineet. Kantajan viittaus tilastokeskuksen tilastoihin koski väestötilastoa eli väestön jakautumista eri sosiaaliryhmiin. Tilastokeskuksen tilastoista löytyi myös sellaisia tilastoja, joissa akateemisen loppututkinnon käsite oli tulkittu vastaajan kannan mukaisesti. Sanamuotoa ehdottaneena osapuolena kantajaliiton olisi tullut selvittää, mitä se ehdotuksellaan täsmällisesti tarkoitti. Tulkintavastuun osalta vastaajat viittasivat oikeustieteen ja oikeuskäytännön vakiintuneeseen kantaan. Kun kysymyksessä oli puhdas tulkintariita, hyvityssakkovaatimukset Yleisradion osalta työehtosopimuksen tietensä rikkomisesta ja Suomen Työnantajain Yleisen Ryhmän osalta valvontavelvollisuutensa laiminlyönnistä olivat paitsi perusteettomia myös asiattomia huomioon ottaen kantajaliiton 14.5.1976 Yleisradiolle lähettämän kirjeen, jossa oli mm. todettu seuraavaa: "Näistä korotuksista akateemisen loppututkinnon suorittaneiden minimipalkasta syntyi sopimuksen allekirjoituksen jälkeen tulkintakiista, joka on vielä neuvottelujen alaisena. Tältä osin palkankorotusten viivästymiseen on RTTL:a tyydyttävä perusteltu syy."

Edellä esitettyihin perusteisiin viitaten vastaajat ovat pyytäneet, että kanne kokonaisuudessaan hylättäisiin ja että kantajaliitto velvoitettaisiin korvaamaan vastaajien oikeudenkäyntikulut.

Radio- ja televisiotoimittajien liiton taholta on asian suullisessa esivalmistelussa luovuttu kanteesta siltä osin kuin se koski vaatimusta, että Oy Yleisradio Ab velvoitettaisiin maksamaan työehtosopimuksen palkkaliitteen 2 §:n "akateemisen loppututkinnon" -käsitteen virheellisen tulkinnan johdosta kantajaliiton jäsenille johtuneet ansionmenetykset korkoineen.

Työtuomioistuin on tutkinut jutun paitsi siltä osin kuin kanteesta on luovuttu ja katsoo siinä selvitetyksi, että RTTL:n ehdotettua työehtosopimusneuvotteluissa sopimusmääräystä, jonka mukaan kanteessa tarkoitetun vähimmäispalkan perusteena olisi ollut akateeminen loppututkinto, alan ammattitutkinto tai viiden vuoden palvelus ammatissa, palkkausperusteeksi on neuvotteluissa tullut näistä hyväksytyksi vain akateeminen loppututkinto. Mitään keskusteluja siitä, mitä akateemisella loppututkinnolla tarkoitettaisiin, ei ole edes väitetty käydyn tässä yhteydessä. Ennen työehtosopimuksen allekirjoittamista RTTL:n pääluottamusmies on kuitenkin ottanut asian esille Oy Yleisradio Ab:n henkilöstöasiain apulaisjohtajan ja tämän alaisten toimihenkilöiden kanssa, jolloin ratkaisuun asiasta ei ole päästy, joskin selvitys siitä, kuinka kategorisesti yhtiön kielteinen kanta on ilmaistu, on jäänyt ristiriitaiseksi Päivänä, jona työehtosopimus oli määrä allekirjoittaa, RTTL:n puheenjohtaja on yhtiön hallintojohtajan kanssa käymissään keskusteluissa, joissa paikalla on sattumalta ollut työehtosopimusneuvotteluja Suomen Työnantajain Yleisen Ryhmän puolesta johtanut Ryhmän johtaja, pyrkinyt saamaan riitakysymyksen selvitetyksi. Keskusteluissa on käyty läpi RTTL:n puheenjohtajan esittämä sinänsä varsin epäsystemaattinen lista riidanalaisista ja riidattomistakin tutkinnoista ja päästy yhteiseen käsitykseen siitä, mitä niistä voidaan pitää akateemisina loppututkintoina. Tämän yhteisen käsityksen mukaisen luettelon RTTL:n puheenjohtaja on samana päivänä kirjoituttanut puhtaaksi ja toimittanut yhtiön konttoriin. Työehtosopimus on niin ikään allekirjoitettu samana päivänä.

Työtuomioistuimen mielestä on RTTL:n taholta menetelty virheellisesti, kun edellä mainituissa hallintojohtajan kanssa käydyissä keskusteluissa ei ole ainakaan riittävän selvästi tuotu esiin aikaisempien apulaisjohtajan kanssa käytyjen keskustelujen tulosta. Kun hallintojohtajan kanssa käydyissä keskusteluissa kuitenkin on ollut läsnä edellä mainittu Suomen Työnantajain Yleisen Ryhmän johtaja, jonka on täytynyt käsittää työehtosopimuksen allekirjoittamisen saattavan riippua yhteisymmärryksen saavuttamisesta tässä riitakysymyksessä, työtuomioistuin katsoo, ettei RTTL:n edellä mainittu virheellinen menettely estä liittoa nojautumasta tässä jutussa hallintojohtajan kanssa käytyihin keskusteluihin.

Akateemisen loppututkinnon käsite ei ole täysin vakiintunut. Kelpoisuusehtokomitean mietinnössä (1964: B 45) tämä nimitys käsittää sekä ylemmät että alemmat korkeakoulututkinnot, jolloin viimeksi mainittuihin ei ole luettu sellaisia puhtaita välitutkintoja kuin lääketieteen, hammaslääketieteen ja eläinlääketieteen kandidaatin tutkinnot, mutta kylläkin humanististen tieteiden ja luonnontieteiden kandidaatin, ekonomin ynnä muut sellaiset tutkinnot, jotka tuottavat itsenäisen virkakelpoisuuden, vaikka samalla ovatkin väliportaina ylempiä korkeakoulututkintoja suoritettaessa.

Näillä perusteilla ja ottaen huomioon, että kannetta on työtuomioistuimessa täsmennetty koskemaan työtuomioistuimelle jätetyssä opetusministeriön asettaman työryhmän laatimassa luettelossa ryhmään B luettuja tutkintoja, työtuomioistuin katsoo viimeksi mainittujen tutkintojen, lukuun ottamatta lääketieteen, hammaslääketieteen ja eläinlääketieteen kandidaatin tutkintoja, joita ei myöskään ollut aikaisemmin mainitussa RTTL:n puheenjohtajan laatimassa luettelossa, olevan akateemisia loppututkintoja riidanalaisen työehtosopimusmääräyksen mielessä. Ottaen huomioon kysymyksen tulkinnanvaraisuuden ja edellä kerrotut neuvotteluvaiheet työtuomioistuin katsoo toisaalta, ettei Oy Yleisradio Ab ole asiassa rikkonut tietensä työehtosopimusta eikä Suomen Työnantajain Yleinen Ryhmäkään laiminlyönyt valvontavelvollisuuttaan.

Edellä olevilla perusteilla työtuomioistuin harkitsee oikeaksi kanteen enemmälti hyläten selittää, että akateemisina loppututkintoina työehtosopimuksen palkkaliitteen 2 §:n mielessä pidetään myös humanististen tieteiden kandidaatin, luonnontieteiden kandidaatin, kirjeenvaihtajan, diplomikirjeenvaihtajan, akateemisen sihteerin, ekonomin, voimistelunopettajan ja liikuntakasvatuksen kandidaatin tutkintoja sekä alempaa oikeustutkintoa ja taloudellis-hallinnollista tutkintoa. Jutun näin päättyessä saavat asianosaiset puolin ja toisin itse kärsiä oikeudenkäyntikulunsa.

Työtuomioistuimessa läsnä juttua ratkaistaessa: Suviranta, puheenjohtaja, Lampi, Järvenpää, Heiniö, Riski, Mickwitz, Hyppönen, Lankinen ja Virtanen.

Tuomio oli yksimielinen.