5.7.1976

2 § Yleiset sopimukset

Suomen Työnantajain Keskusliiton ja Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestön välisiä sopimuksia, joihin allekirjoittaneet liitot ovat yhtyneet, noudatetaan tämän työehtosopimuksen osana.

Pöytäkirjamerkintä:

Sopimukset, joihin IAU on yhtynyt:

Yleissopimus 15.5.1946

Yleissopimus irtisanomissuojasta 22.2.1966

Irtisanomissuojasopimuksen pöytäkirja 22.2.1966

Sopimus irtisanomissuojasopimuksen 2 §:n voimaansaattamisesta ja työnantajan velvollisuudesta maksaa sairausajan palkkaa

3 §

Työnantaja älköön irtisanoko tai lomauttako yksityistä työntekijää ilman asiallista perustetta. Jos hän syyllistyy tällaiseen toimenpiteeseen, hän on velvollinen maksamaan työntekijälle korvauksen.

Asiallisina perusteina pidetään sellaisia taloudellisia ja tuotannollisia syitä joiden perusteella yrityksen työntekijämäärää joudutaan supistamaan. Tällaisina perusteina pidetään myös mm. sellaisia työntekijöistä itsestään riippuvia syitä, kuten töiden laiminlyömistä, työnantajan työnjohto-oikeutensa rajoissa antamien määräysten noudattamatta jättämistä, järjestysmääräysten rikkomista, perusteetonta poissaoloa ja ilmeistä huolimattomuutta työssä.

4 §

Päätettäessä 3 §:ssä mainitun korvauksen suuruudesta on otettava huomioon työntekijän ansion menetys, työsuhteen kestoaika, työntekijän ikä työntekijän mahdollisuus hankkia uutta työtä jota hänen ammattitaitonsa ja työkykynsä huomioon ottaen voidaan pitää hänelle sopivana, työntekijän itsensä työsuhteen katkaisemiseen ehkä antama aihe sekä muut asiaan vaikuttavat tekijät. Korvauksen suuruuden ei kuitenkaan tule ylittää kuuden edellisen kalenterikuukauden palkkaa.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Suomen Työnantajain Yleinen Ryhmä on työtuomioistuimessa lausunut, että sen jäsenyrityksen Finnair Oy:n palvelukseen oli vuonna 1969 otettu suullisen työsopimuksen perusteella Pekka Samonen niminen henkilö. Aluksi hän oli toiminut tuntikirjurina lentokonekorjaamolla. Tähän tehtävään Samonen oli kuitenkin osoittautunut sopimattomaksi mm. siitä syystä, että hän oli pyrkinyt jatkuvasti työehtosopimuksen määräysten sellaiseen soveltamiseen, joka ei vastannut yhtiössä noudatettua vakiintunutta käytäntöä. Kun Samonen oli asian johdosta ollut ao. osaston osastopäällikön puhuttelussa ja oli havainnut työsuhteensa irtisanomisen olevan harkittavana, hän oli omaaloitteisesti järjestänyt itselleen siirron sähkö- ja mittarikorjaamo-osaston tuntikirjuriksi. Tällä osastolla Samonen oli marraskuun 1971 ja 17.10.1975 välisenä aikana saanut huomautuksia ja muistutuksia tarpeettomasta liikkumisesta muilla osastoilla. Syyskuun 12 päivänä 1975 Samonen oli tullut esimiehensä korjaamopäällikkö Pentti Niemelän luokse ja ilmoittanut avanneensa vahingossa tämän ansioerittelyliuskan sisältäneen kuoren. Vastaavanlaisen ilmoituksen hän oli tehnyt myös seuraavan tilinmaksun yhteydessä 13.10.1975. Korjaamopäällikkö Niemelä, joka ei ollut ryhtynyt mihinkään toimenpiteisiin ensimmäisen ilmoituksen johdosta, oli nyt katsonut, ettei Samonen täyttänyt kirjurilta vaadittavaa huolellisuutta. Tämän vuoksi työnantaja oli ilmoittanut Samoselle, että hänet siirrettäisiin palkkaa alentamatta 17.10.1975 lukien varastomiehen tehtäviin varastolle. Toisena vaihtoehtona oli ollut työsuhteen päättäminen.

Samosen siirrosta oli tämän jälkeen käyty sekä paikallisia että liittotason neuvotteluja, minkä lisäksi Suomen Työnantajain Yleinen Ryhmä oli antanut Ilmailualan Unionille kirjallisen lausuntonsa. Tämän lisäksi asiasta oli tehty eduskuntakysely. Käydyissä neuvotteluissa Ilmailualan Unioni oli vaatinut siirron peruuttamista. Suomen Työnantajain Yleinen Ryhmä oli viitannut työehtosopimuksen 4 §:n määräykseen työnantajan työnjohto-oikeudesta ja työsääntöjen 5 §:ään sekä pitänyt siirtoa asianmukaisena. Samalla oli todettu, että mikäli osapuolet eivät pystyneet pääsemään asiassa yksimielisyyteen, oli Ilmailualan Unionilla mahdollisuus normaalin neuvottelujärjestyksen mukaisesti saattaa asia vielä työtuomioistuimen ratkaistavaksi. Tätä ei kuitenkaan ollut tapahtunut.

Näillä perusteilla Suomen Työnantajain Yleinen Ryhmä on pyytänyt työtuomioistuinta vahvistamaan, ettei Finnair Oy ole menetellyt työehtosopimuksen tai irtisanomissuojasopimuksen vastaisesti siirtäessään Pekka Samosen tuntikirjurin tehtävistä varastomiehen tehtäviin edellä mainituin syin.

Ilmailualan Unioni on vastineessaan katsonut, että kanne tulisi jättää tutkimatta, koska siinä oli kyse työnantajan puolelta tapahtuneesta työsuhteen ehtojen yksipuolisesta muuttamisesta. Tällaista asiaa ei ollut missään työehtosopimuskohdassa säännelty, minkä vuoksi asia ei kuulunut työtuomioistuimen käsiteltäväksi. Kantaja itsekin oli viitannut haastehakemuksessa työsääntöihin. Työnantajan johto- ja valvontaoikeudesta oli määritelmä työsopimuslain 1 §:ssä ja työehtosopimuksen määräyksessä, joka haastehakemuksen mukaan koski työnantajan johto- ja töidenjako-oikeutta, oli pidetty silmällä ainoastaan sitä seikkaa, että työnantajalla oli tämä legaalinen oikeutensa työntekijäin järjestäytymisestä riippumatta, mistä ei nyt ollut kyse. Kantaja oli itse neuvottelujen kestäessä selittänyt, ettei kysymys ollut ollut irtisanomisesta eikä työsuhteen purkamisesta, koska työnantajalla ei käsityksensä mukaan ollut ollut näihin toimenpiteisiin oikeutta.

Asian tutkimisen varalta Ilmailualan Unioni on todennut kantajan esittäneen neuvottelupöytäkirjoista ainoastaan osan jättäen liittotason neuvotteluista Ilmailualan Unionin kannanoton pois. Työnantajapuoli oli nimittäin kieltäytynyt 18.11.1975 pidetyssä liittotason neuvottelussa pitämästä ja tekemästä yhteistä pöytäkirjaa ja suostunut vain siihen, että molemmat osapuolet esittivät oman kantansa kirjallisesti. Kantajan haastehakemukseen liittämä kanta oli puhtaaksikirjoitusvaiheessa olennaisesti muuttunut neuvottelujen aikaisesta kannasta. Myös näissä liittotason neuvotteluissa oli työnantajan puolelta siirtopäätöksen tehnyt käyttöpäällikkö uudistanut sen, ettei työnantajalla ollut siirtopäätöstä tehdessään käytettävissään työsuhteen irtisanomis- tai purkamisperustetta, mutta että siirtopäätös oli siitä huolimatta tehty.

Työsuhdejärjestelmämme ei tuntenut mitään irtisanomis- tai purkamisoikeudesta erillistä siirto-oikeutta toisiin tehtäviin yksipuolisena työnantajalle kuuluvana oikeutena ilman nimenomaista työehtosopimus- tai muuta sopimusmääräystä. Työnantaja oli perustellut tällaisen oikeuden olemassaoloa työnjohto-oikeuteen sisältyvänä oikeutena, mitä käsitystä vastaajapuolella ei ollut koskaan hyväksytty. Myös viittaus työsääntöjen määräyksiin työntekijän velvollisuudesta suorittaa yhtiön hänelle osoittamaa työtä oli uusi. Tällaisella yksipuolisella määräyksellä ei voitu poiketa yleisestä periaatteesta, että tiettyyn työhön otettu työntekijä oli velvollinen tekemään ainoastaan ammattinsa mukaista työtä. Jotta määräyksellä olisi kantajan sille nyt antama merkitys, pitäisi kyseisen seikan olla siinä selvästi todettu. Tällainenkin määräys olisi laillisuudeltaan kyseenalainen.

Samosen työsuhteen kestäessä oli useaan otteeseen käynyt ilmi eräiden työnantajan edustajain syrjivä suhtautuminen Samoseen hänen poliittisten mielipiteittensä johdosta. Erityisesti Samosen esimies korjaamopäällikkö Niemelä oli varsin avoimesti perustellut toimenpiteitään sillä, että Samonen oli kommunisti. Vieläpä varastomieheksi siirron yhteydessä Niemelä oli moittinut Samosen edeltäjää siitä, että tämä olisi hankkinut seuraajakseen kommunistin. Tällainen puhe olisi ollut tarkoituksetonta, ellei myös siirron perusteluna ja tarkoituksena olisi ollut nimenomaan syrjintä poliittisten mielipiteiden takia, mikä oli kiellettyä. Samaan olivat tähdänneet ne Niemelän toimenpiteet, joilla hän oli pyrkinyt eristämään Samosen muista työntekijöistä. Samosen siirto varastomieheksi oli myös ollut johdonmukainen syrjintälinjan toimenpide, koska varastomiehenä Samonen ei joutunut juuri lainkaan tekemisiin muiden työntekijäin kanssa. Mitätöntä vahingossa tapahtunutta tilipussin aukaisujuttua oli haluttu käyttää tekosyynä syrjintätoimenpiteille. Kaksi vahingossa tapahtunutta tilipussin aukaisemistapausta, joissa Samonen ei ollut edes tarkastanut tilinauhan sisältöä, eivät missään tapauksessa olleet erityisen painava tai asiallinen syy työsuhteen päättämiselle muodostamatta myöskään perustetta yksipuoliselle siirrolle varastomieheksi.

Koko asiassa oli paljolti kyse siitä, tunnustiko oikeusjärjestyksemme työnantajalle eräänlaisen rankaisuoikeuden sellaisista rikkeistä, joiden osalta työsuhteen päättäminen tai vahingonkorvaus ei ollut mahdollista. Tällaista rankaisuvaltaa ei ollut johdettavissa edes työnjohto-oikeudesta muodollisilla verukkeilla.

Vaikka Ilmailualan Unioni oli liittotason neuvotteluissa katsonut, että työnantajan menettely oli ollut irtisanomissuojasopimuksen ja irtisanomissuojan vastaista, oli tällä ensi sijaisesti tarkoitettu ainoastaan sitä, ettei työnantajan menettely kuulunut edes irtisanomissuojan piiriin, vaan oli muutoin kielletty toimenpide. Toiseksi oli tarkoitettu sitä, että mikäli siirtotoimenpiteen katsottaisiin vastoin Ilmailualan Unionin käsitystä kuuluvan irtisanomissuojan piiriin, olisi se paitsi työsopimuslain irtisanomissuojan myös irtisanomissuojasopimukseen irtisanomissuojan vastainen toimenpide.

Näillä syillä Ilmailualan Unioni on pyytänyt kanteen jättämistä tutkimatta tai vaihtoehtoisesti sen hylkäämistä. Jutun pääkäsittelyssä Ilmailualan Unioni on sitä paitsi pyytänyt lykkäystä jutun käsittelyyn, jotta korjaamopäällikkö Niemelää, joka lääkärintodistuksen mukaan oli kykenemätön saapumaan mainittuun pääkäsittelyyn todistajaksi, voitaisiin kuulla jutussa todistajana.

Asianosaiset ovat vaatineet oikeudenkäyntikulujensa korvaamista, Ilmailualan Unioni 1 500 markalla.

Työtuomioistuin on tutkinut ensin vastaajan lykkäyspyynnön ja toteaa todistajaksi nimetystä Pentti Niemelästä esitetystä lääkärintodistuksesta käyvän selvästi ilmi, että vaikka Niemelän todettu työkyvyttömyys päättyy 30.9.1976, hän on lääkärin mielestä kykenemätön esiintymään jutussa todistajana vuoden 1976 loppuun asti. Tämän vuoksi ja kun niillä seikoilla, joista Niemelää on ilmoitettu haluttavan kuulla, ei työtuomioistuimen mielestä saata olla vastaajan eduksi sanottavaa merkitystä jutun ratkaisulle, työtuomioistuin on hylännyt lykkäyspyynnön.

Työtuomioistuin on näin ollen käsitellyt jutun ja toteaa kannevaatimuksen sisältönä olevan, ettei Finnair Oy ole siirtäessään Pekka Samosen kanteessa mainituin tavoin toiseen tehtävään menetellyt työehtosopimuksen eikä irtisanomissuojasopimuksen vastaisesti. Sen ratkaiseminen, onko jokin menettely työehtosopimuksen mukainen, kuuluu työtuomioistuimesta annetun lain 1 §:n 1 momentin 2 kohdan mukaan työtuomioistuimelle. Kanteessa on siirto-oikeuden perusteeksi lisäksi nojauduttu asianomaisten työsääntöjen määräyksiin, kun taas vastaajapuolelta on kiistetty työsääntöjen merkitys tässä suhteessa ja katsottu, että työsopimuslain säännösten ja Samosen oman työsopimuksen mukaan yhtiöllä ei ole ollut siirto-oikeutta kysymyksessä olevassa tapauksessa. Kanteeseen sisältyvään vahvistusvaatimukseen annettu työtuomioistuimen ratkaisu ei kuitenkaan sido asianosaisia eikä työsuhteen osapuolia työsopimuslain, työsääntöjen ja työsopimuksen soveltamisessa. Asian eri vaiheet osoittavat työtuomioistuimen mielestä myös, että kantajalle on tärkeätä saada vahvistusvaatimukseensa oikeuden ratkaisu. Näillä perusteilla työtuomioistuin harkitsee oikeaksi hylätä kanteen tutkimista vastaan tehdyt väitteet.

Tutkiessaan näin ollen jutun työtuomioistuin toteaa käyneen selville, että Pekka Samonen on vuonna 1969 otettu Finnair Oy:n palvelukseen lentokonekorjaamolle tuntikirjuriksi. Työnantajan katsottua sittemmin Samosen kyseiseen tehtävään sopimattomaksi sillä perusteella, että Samonen olisi soveltanut tehtävissään sellaista käytäntöä, joka ei vastannut yhtiössä noudatettua tapaa, Samonen on pyrkinyt ja saanut siirron sähkö- ja mittarikorjaamo-osaston tuntikirjuriksi. Tällä osastolla Samonen on työnantajan ilmoituksen mukaan saanut marraskuun 1971 ja lokakuun 17 päivän 1975 välisenä aikana huomautuksia ja muistutuksia tarpeettomasta liikkumisesta muilla osastoilla. Samosen avattua syyskuun 12 päivänä ja lokakuun 13 päivänä 1975 esimiehensä ansioerittelyliuskakuoren ilmoituksensa mukaan vahingossa työnantaja on katsonut Samoselta puuttuneen sen huolellisuuden, jota kirjurin tehtävä edellyttää, ja ilmoittanut Samosen siirtämisestä lokakuun 17 päivästä 1975 lukien varastomiehen tehtäviin, joihin Samonen on sitten siirtynytkin, siirtoa kuitenkaan hyväksymättä.

Irtisanomissuojasopimuksen 3 §:ssä kielletään työntekijän irtisanominen ilman asiallista perustetta, jollaisina pykälän 2 momentissa mainitaan muun ohessa eräitä lueteltuja työntekijöistä itsestään riippuvia syitä. Sopimuksen 4 §:n mukaan vaikuttaa ilman asiallista perustetta tapahtuneen irtisanomisen johdosta suoritettavan korvauksen suuruuteen muun ohessa työntekijän itsensä työsuhteen katkaisemiseen ehkä antama aihe. Näiden määräysten työtuomioistuin on useissa ratkaisuissaan katsonut merkitsevän sitä, että sopimuksen 3 §:n 2 momentissa nimenomaan luetellutkin työntekijöistä itsestään riippuvat syyt käyvät asiallisesta irtisanomisperusteesta vain jos ne ovat riittävän vakavia; muussa tapauksessa ne voivat vain muodostaa perusteen suoritettavan korvauksen alentamiseen. Vastaavasti voidaan tämän jutun yhteydessä työtuomioistuimen mielestä todeta, että milloin työntekijä on osoittautunut johonkin tehtävään soveltumattomaksi, mutta hänet voidaan siirtää hänelle paremmin soveltuvaan toiseen tehtävään työnantajan palveluksessa, mainitulle soveltumattomuudelle riittääkseen myös asialliseksi irtisanomisperusteeksi on asetettava suuremmat vaatimukset kuin jos tuollaista siirtomahdollisuutta ei ole tai työntekijä, milloin siirron hyväksyminen on hänen vallassaan, ei siihen suostu.

Esillä olevassa tapauksessa kantajapuoli on siirto-oikeuden perusteena vedonnut siihen, että yhtiö olisi voinut vaihtoehtoisesti irtisanoa Samosen, tämän menettely kun oli muodostanut irtisanomissuojasopimuksen 3 §:ssä tarkoitetun asiallisen irtisanomisperusteen. Työtuomioistuin katsoo kuitenkin näyttämättä jääneen, että Samonen olisi osoittautunut siinä määrin soveltumattomaksi osastokirjurin tehtäväänsä sähkö- ja mittarikorjaamo-osastolla, että hänet olisi voitu siirtomahdollisuutta antamatta irtisanoa. Jutussa puolin ja toisin esitetty selvitys viittaa sitä vastoin siihen, että Samonen olisi toiminnallaan osoittautunut mainittuun tehtäväänsä sillä tavoin soveltumattomaksi, että se olisi muodostanut asiallisen irtisanomisperusteen, mikäli Samosta ei olisi voitu siirtää hänelle annettuun varastomiehen tai muuhun tehtävään. Tätäkään selvitystä työtuomioistuin ei kuitenkaan pidä riittävänä, kun otetaan huomioon, että tämä selvitys on ollut pääasiassa välillistä ja että yhtiössä olisi työtuomioistuimen käsityksen mukaan ollut mainitun Niemelän lisäksi muitakin henkilöitä, jotka olisivat voineet kertoa havainnoistaan muun ohessa Samosen väitetystä työaikansa väärin käyttämisestä. Irtisanomissuojasopimus koskee kuitenkin suoranaisesti vain työntekijän irtisanomista ja lomauttamista, eikä yhtiö siis ole voinut vain siirtämällä Samosen toisiin tehtäviin rikkoa mainitun sopimuksen määräyksiä.

Työehtosopimuksen 4 §:n 1 kohdan mukaan yhtiöllä on oikeus johtaa ja jakaa työtä. Tämän määräyksen ei ole osoitettu ulottavan työnjohto-oikeutta laajemmalle kuin työsopimuslain 13 §:ssä säädetään eikä siis esimerkiksi oikeuttavan siirtämään työntekijää toiseen työhön vastoin hänen työsopimuksensa määräyksiä. Työsopimuksen vaietessa asiasta tämä työehtosopimusmääräys kuitenkin antaa työnantajalle suuren vapauden työn jakamiseen eri työntekijäin kesken, eikä tämä enempää kuin mikään muukaan työehtosopimuksen määräys liioin muodosta mitään estettä toisiin tehtäviin siirtämiselle. Samosen varastomieheksi tämän palkkaedut säilyttäen siirtäessään yhtiö ei siten ole rikkonut myöskään Suomen Työnantajain Yleisen Ryhmän ja Ilmailualan Unionin välisen työehtosopimuksen määräyksiä.

Edellä olevilla perusteilla työtuomioistuin harkitsee oikeaksi kanteen hyväksyen vahvistaa, ettei Finnair Oy ole menetellyt työehtosopimuksen eikä irtisanomissuojasopimuksen vastaisesti siirtäessään Pekka Samosen varastomieheksi kanteessa tarkoitetussa tapauksessa.

Työtuomioistuin on edellä katsonut Suomen Työnantajain Yleiselle Ryhmälle olevan tärkeätä saada kanteessa esitetty vahvistusvaatimus työtuomioistuimen tutkittavaksi. Perustetta ei työtuomioistuimen mielestä ole kuitenkaan esitetty sille, että tämä Ryhmälle tärkeä kanne olisi käsiteltävä Ilmailualan Unionin kustannuksella. Toisaalta on Unionin menettely eräissä jutun käsittelyvaiheissa ollut omiaan aiheuttamaan haittaa ja hankaluutta Ryhmälle ja kustannuksia Unionille itselleen. Näihin seikkoihin nähden työtuomioistuin harkitsee oikeaksi velvoittaa Suomen Työnantajain Yleisen Ryhmän korvaamaan Ilmailualan Unionin oikeudenkäyntikuluista tässä jutussa 900 markkaa.

Työtuomioistuimessa läsnä juttua ratkaistaessa: Suviranta, puheenjohtaja, Sarkko, Järvenpää, Vihma, Parkkinen, Hyppönen ja Kaski.

Tuomio oli yksimielinen.