9.6.1976

3 § Irtisanomisaika

1. Irtisanomisaika on työnantajan irtisanoessa:

1 kuukausi, jos työsuhde on jatkunut vähemmän kuin 5 vuotta §§ ja

2 kuukautta, jos työsuhde on jatkunut 5 vuotta tai sitä kauemmin.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

4. Irtisanomisen osalta noudatetaan lisäksi, mitä asiaa koskevassa 1966-04-21 solmitussa irtisanomissuojasopimuksessa on sovittu.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Asianosaisia sitoneessa edellä mainittujen keskusjärjestöjen välillä 21.4.1966 solmitussa irtisanomissuojasopimuksessa sanotaan muun muassa:

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

2 §

Työsopimusta irtisanottaessa on noudatettava keskusliittojen välisessä runkosopimuksessa sovittuja irtisanomisaikoja. Tällä määräyksellä ei kumota runkosopimuksen ennakkoilmoituksia koskevia määräyksiä.

Työnantaja, joka ei noudata edellä mainittua irtisanomisaikaa, on velvollinen suorittamaan toimihenkilöille vahingonkorvauksena täyden palkan irtisanomisajalta. Jos taas toimihenkilö eroaa työstä irtisanomisaikaa noudattamatta, on hän velvollinen maksamaan työnantajalle vahingonkorvauksena irtisanomisajan palkkaa vastaavan summan, jonka työnantaja saa pidättää toimihenkilölle maksettavasta lopputilistä. Mikäli noudattamatta jättäminen puolin tai toisin koskee vain osaa irtisanomisajasta, käsittää vahingonkorvausvelvollisuus sitä vastaavan osan irtisanomisajan palkasta.

3 §

Työnantaja älköön irtisanoko yksityistä toimihenkilöä ilman asiallista perustetta. Irtisanomisen syy on vaadittaessa ilmoitettava kirjallisesti välittömästi toimihenkilölle. Jos työnantaja syyllistyy irtisanomiseen ilman asiallista perustetta, on hän velvollinen maksamaan toimihenkilölle korvauksen.

Asiallisina perusteina pidetään sellaisia taloudellisia ja tuotannollisia syitä, joiden perusteella yrityksen toimihenkilömäärää joudutaan supistamaan. Tällaisina perusteina pidetään myös mm. sellaisia toimihenkilöistä itsestään riippuvia syitä kuten töiden laiminlyömistä, työnantajan työnjohto-oikeutensa rajoissa antamien määräysten noudattamatta jättämistä, järjestysmääräysten rikkomista, perusteetonta poissaoloa ja ilmeistä huolimattomuutta työssä.

4 §

Päätettäessä 3 §:ssä mainitun korvauksen suuruudesta on otettava huomioon toimihenkilön ansion menetys, työsuhteen kestoaika, toimihenkilön ikä, toimihenkilön mahdollisuus hankkia uutta työtä, jota hänen ammattitaitonsa ja työkykynsä huomioon ottaen voidaan pitää hänelle sopivana, toimihenkilön itsensä työsuhteen katkaisemiseen ehkä antama aihe sekä muut asiaan vaikuttavat tekijät. Korvauksen suuruuden ei kuitenkaan tule ylittää kuuden edellisen kalenterikuukauden palkkaa.

5 §

Jos kysymyksessä on taloudellisista tai tuotannollisista syistä tapahtuva toimihenkilökunnan vähentäminen on siitä ilmoitettava runkosopimuksen tarkoittamalle toimihenkilöiden yhdysmiehelle heti, kun tällaisen toimenpiteen välttämättömyys on tullut työnantajan tietoon ja mikäli mahdollista kuukautta ennen työsuhteen päättymistä.

Milloin kysymyksessä on 1 momentissa mainittu irtisanominen on mahdollisuuksien mukaan noudatettava sääntöä, että viimeksi irtisanotaan yrityksen toiminnalle tärkeitä ja erikoistehtäviin tarvittavia toimihenkilöitä, sotavammaisia ja saman työnantajan työssä osan työkyvystään menettäneitä sekä että tämän säännön lisäksi kiinnitetään erityistä huomiota myös työsuhteen kestoaikaan ja toimihenkilön huoltovelvollisuuden määrään.

Jos työnantaja kolmen kuukauden kuluessa 1 momentissa tarkoitetusta irtisanomisesta tarvitsee toimihenkilöitä samoihin tai samanlaisiin tehtäviin tulee työnantajan ennen kuin muita toimihenkilöitä otetaan työhön, tiedustella paikalliselta työvoimaviranomaiselta, onko entisiä toimihenkilöitä etsimässä tämän viranomaisen välityksellä työtä, ja myönteisessä tapauksessa tarjota työtä ensi sijassa heille.

Työnantajan tai toimihenkilöiden yhdysmiehen vaatimuksesta on välittömästi neuvoteltava tässä pykälässä mainituista toimenpiteistä ja niiden seurauksena mahdollisesti syntyvistä taloudellisista, sosiaalisista ja oikeudellisista kysymyksistä.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Teknisten Liitto on työtuomioistuimessa lausunut, että Suomen Konsulttitoimistojen Liiton jäsenyritys Insinööritoimisto Arvi Ruskola Ky oli 18.4.1975 irtisanonut palveluksessaan olleen piirtäjän Anneli Holapan saatuaan pari viikkoa aikaisemmin tietää tämän olleen raskaana. Irtisanomiskirjeen mukaan työsuhde päättyi 30.4.1975, joten irtisanomisajaksi oli jäänyt 12 päivää.

Vaikka Insinööritoimisto Arvi Ruskola Ky oli ilmoittanut Anneli Holapan irtisanomisen perusteeksi henkilökunnan supistamisen, oli kyseinen yritys tosiasiassa palkannut samoja tehtäviä hoitamaan piirtäjäharjoittelijan ajalla 5.5.-15.8.1975, piirtäjäharjoittelijan 16.7.1975 lukien ja piirtäjän 20.8.1975 lukien. Tämän lisäksi ei irtisanomista toimitettaessa, joka oli tapahtunut sen jälkeen kun työnantaja oli saanut tietää Holapan olevan raskaana, ollut noudatettu Suomen Työnantajain Keskusliiton ja Suomen Teknisten Toimihenkilöjärjestöjen Keskusliiton välillä solmitun irtisanomissuojasopimuksen 2, 3 ja 5 §:ää. Irtisanominen oli vielä tapahtunut työsopimuslain 37 §:n 4 momentin vastaisesti.

Näillä perusteilla Teknisten Liitto on työtuomioistuimessa vaatinut, että Insinööritoimisto Arvi Ruskola Ky velvoitettaisiin heti kuittia vastaan maksamaan piirtäjä Anneli Holapalle edellä mainitun irtisanomissuojasopimuksen 2 §:ssä tarkoitettuna saamatta jääneenä irtisanomisajan palkkana yhteensä 827 markkaa 24 penniä sekä irtisanomissuojasopimuksen 3 ja 4 §:n tarkoittamana korvauksena yhteensä 7 800 markkaa, molemmat erät laillisine korkoineen haastepäivästä lukien.

Suomen Konsulttitoimistojen Liitto on kanteeseen vastatessaan kiistänyt raskauden olleen syynä piirtäjä Anneli Holapan irtisanomiseen. Irtisanominen oli johtunut yksinomaan niistä taloudellisista ja tuotannollisista syistä, jotka oli mainittu irtisanomissuojasopimuksen 3 §:ssä. Maassamme vallitsevan suhdannetaantuman johdosta ei konsulttitoimistoilla yleensäkään ollut aina ollut aikaisemmassa määrin tarjota työtä kaikille palveluksessaan olleille henkilöille. Tämän valitettavan tosiasian eteen oli joutunut myös Insinööritoimisto Arvi Ruskola Ky. Työtilaisuuksien ja tilausten vähennyttyä oli huhtikuussa 1975 jouduttu edellä mainitun irtisanomissuojasopimuksen mainitsemista tuotannollisista ja taloudellisista syistä vähentämään henkilökunnan kokonaismäärää. Samanaikaisesti Anneli Holapan kanssa oli työn vähyyden takia irtisanottu neljä muuta piirtäjää. Samasta syystä oli tätä ennen huhtikuun alusta irtisanottu yksi diplomi-insinööri ja kolme insinööriä. Yhdeksän irtisanomista 50 työntekijän toimistossa osoitti asian vakavuuden, ja nyt oli henkilökunnan vahvuus 27 henkeä. Näissä oloissa ei voinut olla erimielisyyttä asiallisen perusteen olemassaolosta.

Irtisanominen ei myöskään ollut työsopimuslain 37 §:n 4 momentin vastainen, kuten oli väitetty. Lainkohta ei suinkaan kieltänyt työnantajaa irtisanomasta työntekijää tämän raskauden aikana, milloin tähän toimenpiteeseen oli olemassa erityisen painava syy. Irtisanominen oli kielletty ainoastaan synnytysloman aikana tai niin myöhään, että työsuhde tulisi päättymään jo alkaneen synnytysloman kestäessä.

Vastoin kanteessa tehtyä väitettä ei henkilökuntaa ollut otettu tekemään Holapalle kuuluneita töitä. Erään henkilön tulosta insinööriharjoittelijaksi 2.5. ja 22.8. väliseksi ajaksi oli sovittu jo tammikuussa 1975. Kun kaksi piirtäjää oli eronnut omasta pyynnöstään, toinen 12.6. ja toinen 11.7.1975, oli 16.7.1975 otettu työhön harjoittelija, joka oli hyväksytty teknilliseen opistoon, jonne hän ei kuitenkaan olisi harjoitteluajan puuttuessa päässyt.

Anneli Holapan tapauksessa oli kuitenkin huomaamattomuudessa käytetty runkosopimuksessa mainittua irtisanomisaikaa lyhyempää irtisanomisaikaa. Näin ollen kanteessa mainittu 827 markan 24 pennin mukainen irtisanomisajan palkka oli perusteeltaan ja määrältään oikea. Kyseinen summa oli Holapalle jo maksettu.

Näillä syillä Suomen Konsulttitoimistojen Liitto on pyytänyt, että kanne perusteettomana hylättäisiin.

Asianosaiset ovat pyytäneet oikeudenkäyntikulujensa korvaamista.

Insinööritoimisto Arvi Ruskola Ky on ollut jutussa kuultavana.

Työtuomioistuin on käsitellyt jutun; ja koska Anneli Holapalta saamatta jäänyt irtisanomisajan palkka on sittemmin hänelle maksettu, työtuomioistuin jättää kanteen sanotun palkkavaatimuksen osalta tutkimatta. Muulta osin työtuomioistuin on tutkinut jutun ja havaitsee siinä käyneen ilmi, että Insinööritoimisto Arvi Ruskola Ky on joutunut heikentyneen työtilanteen vuoksi keväällä 1975 vähentämään henkilökuntaansa ja että yhtiön palveluksesta on tällöin irtisanottu eräiden muiden toimihenkilöiden ohessa viisi piirtäjää, näiden joukossa Holappa, joka on silloin ollut raskaana. Työtuomioistuin katsoo jutussa esitetyn selvityksen osoittavan, että näitä irtisanomisia toimitettaessa on ollut olemassa sellaiset taloudelliset ja tuotannolliset syyt kuin irtisanomissuojasopimuksen 3 §:ssä on tarkoitettu ja että nämä syyt ovat koskeneet myös Holapan irtisanomista, jota ei myöskään sen mukaan kuin työtuomioistuimessa on käynyt ilmi ole toimitettu irtisanomissuojasopimuksen 5 §:n 2 momentissa määrättyä vuorojärjestystä rikkoen. Yhtiö ei kuitenkaan ole ilmoittanut Holapan irtisanomisesta irtisanomissuojasopimuksen 5 §:n 1 momentissa määrätyin tavoin yhdysmiehelle; mutta asianmukaisen ilmoituksen tekeminen ei esitetystä selvityksestä päätellen olisi johtanut siihen, ettei Holappaa olisi irtisanottu, eikä ilmoituksen laiminlyömisen perusteella ole jutussa tehty itsenäisiä vaatimuksia. Uutta henkilökuntaa ei Holapan irtisanomisen jälkeen ole yhtiöön otettu sillä tavoin, että yhtiö olisi irtisanomissuojasopimuksen 5 §:n 3 momentin mukaan ollut velvollinen tarjoamaan työtä ensi sijassa Holapalle. Näillä perusteilla työtuomioistuin harkitsee oikeaksi hylätä kanteen sen tutkitulta osalta. Asian laatuun nähden saa Suomen Konsulttitoimistojen Liitto kärsiä omat oikeudenkäyntikulunsa.

Työtuomioistuimessa läsnä juttua ratkaistaessa: Suviranta, puheenjohtaja, Sarkko, Lappalainen, Riski, Mickwitz, Parkkinen, Hyppönen, Lankinen ja Virtanen.

Tuomio oli yksimielinen.