29.12.1976

1 § Sopimuksen soveltamisala

Tämän työehtosopimuksen määräyksiä sovelletaan Laukkuteollisuusliiton jäsentehtaiden sekä niiden työntekijäin välisissä työsuhteissa.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Liite n:o 3

1 § Soveltamisala

1. Tämän työehtosopimuksen määräyksiä sovelletaan Ryhmään kuuluvien muovitehtaiden ja niiden apuosastojen sekä näiden työntekijäin välisissä työsuhteissa.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

3 § Työpalkat

1. Täysin työkykyisten, 18 vuotta täyttäneiden työntekijäin ohjetuntipalkat ovat seuraavat:

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Täydennys 1: Työt jaetaan oheisen liitteen mukaisiin palkkaryhmiin.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Liite Suomen Työnantajain Yleisen Ryhmän ja Kemian Työntekijäin Liitto r.y:n väliseen muovitehtaita koskevaan työehtosopimukseen.

1. palkkaryhmä Kevyt aputyö Pakkaaja Siivooja

2. palkkaryhmä Raskaat seka- ja aputyöt Metalliosien valmistaja Myllyttäjä Varastoaputyöntekijä Tehdassiivooja

3. palkkaryhmä Erittäin raskaat seka- ja aputyöt Punnitsija Trukin kuljettaja Tarkastaja Varastotyöntekijä Apulämmittäjä Puristaja Pulverin sekottajan apulainen Eristysaineen sahaaja

4. palkkaryhmä Varastotyöntekijä, vastaava Puristaja, vaativassa vaihetyössä

5. palkkaryhmä

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

6 palkkaryhmä

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Ky Amerplast Suominen & Co:ia koskeva töiden ryhmittely

1. palkkaryhmä Kevyt aputyö Pakkaaja

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Siivooja

2. palkkaryhmä Raskaat seka- ja aputyöt

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Tehdassiivooja Nuorempi saumaaja Nuorempi koneenhoitaja

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

3. palkkaryhmä Erittäin raskaat seka- ja aputyöt

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Nuorempi leikkaaja saumaamossa Vanhempi saumaaja

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Vanhempi koneenhoitaja

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

4. palkkaryhmä Vanhempi leikkaaja saumaamossa

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Oy Tampella Ab:n muovitehtaita koskeva töiden ryhmittely

1. palkkaryhmä Kevyt aputyö Pakkaaja Siivooja

2. palkkaryhmä Raskas aputyö Tehdassiivooja

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Saumaajan apulainen - Valjakan saumaaja

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

3. palkkaryhmä Saumaaja Nuorempi leikkaaja

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

4. palkkaryhmä

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Leikkaaja

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Suomen Työnantajain Yleisen Ryhmän ja Kemian Työntekijäin Liiton välisessä työehtosopimusten allekirjoituspöytäkirjassa 13 päivältä huhtikuuta 1972 on muun muassa seuraavat määräykset:

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

2 §

Sovittiin, että liittojen väliset työehtosopimukset uudistetaan seuraavin muutoksin:

1. Sopimusten yhdistäminen

Liittojen välillä sovitulla tavalla yhdistetään aikaisemmin omina sopimuksinaan solmitut seuraavat työehtosopimukset:

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Muovitehtaat

Näistä sopimuksista muodostetaan kemiallis-teknistä teollisuutta koskeva työehtosopimus.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

2. Palkat ja palkkaperusteet

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Uudet ohjepalkat yhdistettyyn kemiallis-teknistä teollisuutta koskevaan työehtosopimukseen ovat

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

14. Ryhmittelymääräykset

Kemiallis-teknistä teollisuutta koskevaan työehtosopimukseen ryhmittelymääräys tulee kuulumaan:

"Töiden ryhmittely pohjautuu kunkin tähän työehtosopimukseen sidotun työpaikan nykyiseen käytäntöön. Mahdolliset muutokset vahvistetaan liittojen välillä".

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Martti Turkka on Utasauma Oy:tä vastaan Muhoksen kihlakunnanoikeudessa ajamassaan kanteessa lausunut, että sanottu yhtiö oli jättänyt ajalta 1.1.1971-1.6.1972 maksamatta työntekijöilleen työsopimuslain 17 §:n edellyttämän vähimmäispalkan. Työntekijät olivat siirtäneet maksetun palkan ja vähimmäispalkan erotuksen yhteensä 21 681,09 markkaa kantajalle, joka on pyytänyt Utasauma Oy:n velvoittamista suorittamaan hänelle sanotun summan korkoineen. Turkka on esittänyt palkkasaatavien siirtoasiakirjan ja sosiaali- ja terveysministeriön ammattienylitarkastajan valtion ammattientarkastuspiireille lähettämän kirjeen, jonka mukaan Utasauma Oy:n laukkualan työntekijäin palkkaukseen nähden oli noudatettava Laukkuteollisuusliiton ja Suomen Nahka-, Jalkine- ja Kumityöväen Liiton sekä Nahka- ja kumialojen ammattiliiton välillä 13.1.1971 solmittua työehtosopimusta.

Kanteen johdosta Utasauma Oy on lausunut, että kanne kuului työtuomioistuimen tutkittavaksi, minkä vuoksi se olisi jätettävä tutkittavaksi ottamatta. Haastehakemusta ei myöskään ollut riittävästi yksilöity, minkä vuoksi kanne myös olisi jätettävä tutkimatta. Siinä tapauksessa, että kanne tutkittaisiin, se olisi kuitenkin hylättävä. Utasauma Oy oli nimittäin muovitehdas, minkä vuoksi yhtiö oli velvollinen noudattamaan työsuhteessa niitä palkka- ja muita ehtoja, jotka valtakunnallisessa muovitehtaita koskevassa työehtosopimuksessa oli määrätty. Näitä ehtoja yhtiö oli myös noudattanut. Työntekijät olivat saaneet muovialan sopimuksen ylittävätkin palkat. Ammattienylitarkastajan kirjeelle ei voitu asiassa antaa arvoa, koskei ministeriöllä ollut riittävästi perustietoja käytettävissään ja annetut tiedotkin olivat olleet kantajapuolen taholta annettuina täysin yksipuolisia.

Kantaja on vastineen johdosta lausunut, että Utasauma Oy oli villi työnantaja eivätkä sitä koskevat asiat kuuluneet työtuomioistuimelle. Haastehakemuksen liitteenä ollut työpalkkaerittely teki kanteen riittävän yksilöidyksi. Kanne kuului näin ollen kihlakunnanoikeuden tutkittaviin.

Kantaja on jutun käsittelyä jatkettaessa esittänyt kihlakunnanoikeudelle asianomaisen tarkastajan Utasauma Oy:ssä 28.2.1972 pitämästään tarkastuksesta laatiman muistion. Muistiossa Utasauma Oy todettiin muovialan yritykseksi. Työntekijöistä yli puolet valmisti muovista saumaamalla passin kansia, avainkoteloita, paperin suojuksia, kansioita ynnä muuta. Tuotannosta tämä osa edusti noin 65-70 %. Toinen osa työntekijöistä, 6-8 henkeä valmisti ompelemalla mainoslakkeja ja mainoslaukkuja, minkä tuotannon osuus koko tuotannosta oli 30-35 %. Sanotut luvut olivat työnantajan ilmoittamia. Loput työntekijöistä olivat pakkaus-, kuljetus-, tarkastus- ja siivoustehtävissä. Tehtaan käyttämä raaka-aine tuotiin muualta. Työntekijät olivat järjestäytyneet Nahka- ja kumialojen ammattiliittoon ja vaativat työnantajaa noudattamaan liittonsa laukkualan työehtosopimusta. Työnantaja, joka noudatti muovialan sopimusta, ei ollut järjestäytynyt. Tarkastuksen jälkeen oli oltu yhteydessä mainittuun työntekijäliittoon, josta oli ilmoitettu, että muovialan yritys, joka ei itse valmista käyttämäänsä raaka-ainetta, kuului heidän sopimuksensa piiriin. Samoin oli oltu yhteydessä Kemian Työntekijäin Liittoon, jonka ilmoituksen mukaan liittoraja ei ollut selvä, vaan Utasauma Oy:n tapaisia yrityksiä kuului myöskin muovisopimuksen piiriin. Kemian Työntekijäin Liitto ei ollut ottanut kantaa, kummalle liitolle Utasauma Oy:n tulisi kuulua.

Kantajan esittämässä Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö r.y:n järjestöosaston toimitsijan allekirjoittamassa lausunnossa Nahka- ja kumialojen ammattiliitto ry:lle sanottiin, lähinnä tehtaan tuotannon perusteella, ettei muoviteollisuuden sopimuksen soveltamiselle ollut perustetta, koska muovialan sopimuksessa ei ollut laukkuteollisuutta koskevia määräyksiä, ja että SAK:n käsitys siten oli, että Utasauma Oy:n tuli työsopimuksissaan noudattaa laukkuteollisuutta koskevaa työehtosopimusta. Kantaja on edelleen esittänyt Kemian Työntekijäin Liiton Nahka- ja kumialojen ammattiliitolle antaman vastauksen, jonka mukaan työ kuuluisi laukkuteollisuuden työehtosopimuksen piiriin, joskin Kemian Työntekijäin Liiton toimintapiirissä oli sellaisiakin tehtaita, joissa valmistettiin myös vastaavia asiakirjasuojuksia ja kuumasaumaamalla tehtyjä asiakirjasalkkuja. Kirjeessä ei osattu vastata siihen, oliko palkkaryhmittelyn kohdalla noudatettu muovialan sopimuksia.

Vastaaja on kihlakunnanoikeudessa esittänyt Laukkuteollisuusliiton sosiaali- ja terveysministeriölle sen edellä olevan lausunnon johdosta lähettämän kirjeen, jossa todeten, etteivät yritykset, jotka käyttävät esimerkiksi sähkösaumausmenetelmää, voineet kuulua liiton jäsenyyteen, oli pyydetty, että ministeriö oikaisisi edellä tarkoitetussa kirjeessä antamansa ohjeen. Vastaaja on edelleen esittänyt kihlakunnanoikeudelle Utasauma Oy:n toimitusjohtajan tehtaan tuotteista laatiman luettelon, jossa ryhmään I (20-25 työntekijää, n. 70 % kokonaisliikevaihdosta) luettiin suurjaksosaumauskoneilla valmistetut tuotteet, ryhmään II (n. 2 % liikevaihdosta) agenttisalkut, joiden päälliset ja sisukset valmistettiin myöskin suurjaksosaumausmenetelmällä sekä kehys vanerista, ryhmään III (n. 25 % liikevaihdosta, yhdessä ryhmän IV kanssa 5-6 työntekijää) ompelukoneella valmistettavat kankaiset tuotteet (mainoslakit, pukupussit, suksipussit, konttorikoneiden suojukset) sekä ryhmään IV (n. 3 % liikevaihdosta) muovitetusta kankaasta ompelukoneella valmistetut olkalaukut sekä vetoketjulliset kainalosalkut. Lisäksi kuului varsinaisiin työntekijöihin vielä 2 silkkipainajaa, 1 pakkaaja, 2 muovin leikkaajaa sekä 1 siivooja.

Vastaaja on vielä todennut yhtiön päätuotteena olevan kuumasaumausmenetelmällä valmistetut muovituotteet. Nahka- ja laukkualalla oli raaka-aineena hinnaltaan kallis materiaali ja sen työstäminen vaati yksilöllisiä työsuorituksia ja korkeaa ammattitaitoa. Vastaavasti Utasauma Oy:n työntekijöiden materiaalina olivat pääosaltaan halvahkot muoviraaka-aineet, eikä tehtaan tuotteiden valmistaminen vaatinut suurtakaan ammattitaitoa. Näin ollen oli kohtuutonta, jos yhtiössä olisi noudatettava jo lähtökohdiltaan kalliimpaa palkkatasoa edustavaa nahka-alan työehtosopimusta. Nahka-alan työntekijät edustivat vielä nykyaikanakin perinteistä käsityöammattia, mitä ei voitu sanoa muovialalla työskentelevistä henkilöistä. Näin ollen oli ymmärrettävää, ettei Laukkuteollisuusliitto ollut hyväksynyt jäsenikseen muovialalla toimivia yrityksiä.

Kantaja on kihlakunnanoikeudessa edelleen lausunut, että ammattienylitarkastaja oli tosin peruuttanut asiassa aikaisemmin antamansa lausunnon. Aikaisempi lausunto oli perustunut paikallisen työsuojelupiirin tarkastajan informaatioon, kun taas lausunnon peruutus oli johtunut yksinomaan työnantajan puolelta annetusta informaatiosta. Vastaajan tulisi näyttää toteen väitteensä valmistamiensa eri tuotteiden osuudesta koko tuotannosta. Asiaa ei kuitenkaan tulisi ratkaista sen mukaan, mikä minkin tuotteen osuus koko tuotannosta oli, vaan sen mukaan, minkälaista työtä työntekijöiden enemmistö teki. Muovialankin sopimusta sovellettaessa olisivat vastaajan esittämät minimipalkat sikäli virheellisiä, että ne oli tarkoitettu vain yksinkertaisissa ja kevyissä apu- ja sekatöissä oleville, kun taas työsopimuslain 17 § edellytti maksettavaksi minimipalkan sen mukaan kuin asianomaisessa työehtosopimuksessa määrättiin vastaavaa työtä tekevälle työntekijälle maksettavaksi. Vielä kantaja on luopunut osasta kannevaatimustaan ilmoittaen lopulliseksi markkamääräksi 21 213,09 markkaa.

Vastaajan oikeudelle esittämässä sosiaali- ja terveysministeriön toimistopäällikön Oulun työsuojelupiirin piiripäällikölle lähettämässä kirjeessä sanottiin, että hänen ammattienylitarkastajana allekirjoittamansa kirje oli kirjoitettu sen olettamuksen perusteella, että ompelemalla muovista valmistettujen tuotteiden määrällinen osuus koko tuotannosta olisi ollut merkittävä, mutta että hän, Laukkuteollisuusliiton ilmoitettua tuotannon olevan miltei yksinomaan sähkösaumauskoneiden käyttöön perustuvaa, nyt peruutti aikaisemman ohjeensa yhtiössä sovellettavasta työehtosopimuksesta.

Kantaja on oikeudessa kuulustuttanut yhtä niistä henkilöistä, joiden kantajalle siirtämistä palkkasaatavista jutussa on kysymys. Tämä henkilö on kertonut vastaajayhtiön työntekijäin perustaneen vuonna 1971 ammattiosaston, joka oli liittynyt Nahka- ja kumialojen ammattiliittoon erään työläistarkastajan tultua tähän tulokseen selvitettyään ammattiosaston pyynnöstä, minkä ammattiliiton piiriin osasto parhaiten soveltuisi. Kuitenkaan yhtiö ei ollut noudattanut mainitun liiton sopimusta eikä ilmoittanut noudattavansa muutakaan työehtosopimusta. Todistaja on vahvistanut kantajan esittämän luettelon palkkasaatavansa siirtäneiden ammattinimikkeistä.

Kihlakunnanoikeus on hyläten aikaisemmin mainitut oikeudenkäyntiväitteet antanut itse asiasta 8.3.1973 päätöksen, jossa kihlakunnanoikeus on katsonut, että Utasauma Oy:n ja sen työntekijöitten välisessä työsuhteessa huomioon ottaen sen, että yhtiön tuotanto koostuu suurimmalta osaltaan sähkösaumausmenetelmällä valmistetuista muovituotteista, on alan yleiseksi katsottavana valtakunnallisena työehtosopimuksena pidettävä Suomen Työnantajain Yleisen Ryhmän ja Kemian Työntekijäin Liiton välillä tehtyä muovitehtaita koskevaa työehtosopimusta eikä tuolle yhtiön pääasialliselle toimialalle soveltumatonta Laukkuteollisuusliitto r.y:n ja sitä vastaavien työntekijäjärjestöjen välillä tehtyjä työehtosopimuksia. Tämän vuoksi ja kun vastaajayhtiö on myöntänyt eräitten työntekijöittensä heidän viimeiseltä työssäolokaudeltaan jääneen vaille työsopimuslain 17 §:n tarkoittamaa ja muovitehtaita koskevan työehtosopimuksen perusteella määräytyvää vähimmäispalkkaa eikä se seikka, että yhtiö on näille työntekijöilleen eräiltä aikaisemmilta palkanmaksukausilta maksanut vähimmäispalkkaa korkeampaa palkkaa oikeuta yhtiötä kuittaamaan näitä vähimmäispalkan ylittäviä ja sen alittavia palkkaeriä keskenään, kihlakunnanoikeus on harkinnut oikeaksi velvoittaa, kanteen enemmälti näyttämättömänä hyläten, Utasauma Oy:n heti maksutodistetta vastaan suorittamaan Turkalle yhteensä 574 markkaa 45 penniä korkoineen.

Turkka on hakenut kihlakunnanoikeuden päätökseen muutosta Vaasan hovioikeudessa ja pyytänyt kihlakunnanoikeuden päätöksen kumoamista ja Utasauma Oy:n velvoittamista suorittamaan hänelle vaaditut 21 213,09 markkaa 6 %:n korkoineen 15.9.1972 lukien tai, jos hovioikeus katsoo, että palkat olisi maksettava Suomen Työnantajain Yleisen Ryhmän ja Kemian Työntekijäin Liiton välillä tehtyä muovitehtaita koskevaa työehtosopimusta noudattaen, 2 144,70 markkaa korkoineen. Turkka on perustellut hakemustaan viitaten kihlakunnanoikeudessa esittämiinsä perusteluihin katsoen ensin, että työntekijöiden palkkauksessa olisi ollut noudatettava nahka- ja kumialan työehtosopimusta. Palkkaryhmien osalta hän on todennut kihlakunnanoikeuden päätöksen lopputuloksen virheelliseksi siinäkin tapauksessa, että muovialan sopimus katsottaisiin alalla yrityksessä noudatettavaksi sopimukseksi. Jos kihlakunnanoikeuden päätös hyväksyttäisiin, hyväksyttäisiin samalla se kanta, että vähimmäispalkkasäännöstä olisi noudatettu, jos työntekijöille olisi maksettu ko. työehtosopimuksen alimman palkkaryhmän mukainen palkka. Kanteessa esitettyä laskelmaa oli sitä paitsi myös tuntimääriltään pidettävä oikeana.

Utasauma Oy on vastineessaan hovioikeudessa pyytänyt muutoksenhakemuksen hylkäämistä todeten tehtaan olevan muovitehdas, joka valmisti yksinkertaisin työmenetelmin pääasiassa muovituotteita. Kantajalle vaatimuksensa siirtäneet työntekijät olivat kuuluneet ensimmäiseen palkkaryhmään. Tähän nähden kantajan esittämä pienempikin korvausvaatimus oli perusteeton.

Vaasan hovioikeus on pyytänyt työtuomioistuimesta annetun lain 39 §:n nojalla lausuntoa siitä,

1. onko ko. työntekijäin työsuhteisiin sovellettava jonkun työsopimuslain 17 §:ssä tarkoitetun yleiseksi katsottavan valtakunnallisen työehtosopimuksen määräyksiä ja jos on, niin mitä työehtosopimusta on sovellettava, sekä

2. mihin palkkaryhmiin sanotut työntekijät olisi luettava kuuluviksi, mikäli muovialan työehtosopimusta on heidän työsuhteisiinsa sovellettava.

Työtuomioistuin on työtuomioistuimesta annetun lain 39 §:n nojalla varannut Laukkuteollisuusliitolle, Kumi- ja Nahkatyöväen Liitolle, Suomen Työnantajain Yleiselle Ryhmälle ja Kemian Työntekijäin Liitolle tilaisuuden tulla asiassa kuulluksi.

Laukkuteollisuusliitto ja Suomen Työnantajain Yleinen Ryhmä ovat lausuneet seuraavaa:

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Koska työnantaja- ja työntekijäliittojen välisissä neuvotteluissa ei lausuntopyynnön kohteena olevasta asiasta ole voitu päästä yksimielisyyteen, ovat liitot päättäneet antaa asiasta omat erilliset lausuntonsa. Ryhmän ja Laukkuteollisuuden Työnantajaliiton lausunto perustuu työtuomioistuimen liitoille toimittamaan ja kihlakunnanoikeudessa esille tuotuun materiaaliin sekä lisäksi siihen selvitykseen, minkä Utasauma Oy on toiminnastaan esittänyt Ryhmän jäseneksi liittyessään. Lisämateriaalin hankkiminen ei ole ollut mahdollista sen vuoksi, että Utasauma Oy on 15.4.1975 jättänyt konkurssihakemuksen Muhoksen kihlakunnanoikeudelle ja tässä yhteydessä eronnut Ryhmän jäsenyydestä.

Edellä mainitun materiaalin perusteella sekä Suomen Työnantajain Yleinen Ryhmä r.y. että Laukkuteollisuuden Työnantajaliitto r.y. katsovat, että Utasauma Oy:ssä oli työsopimuslain 17 §:n mukaisena yleiseksi katsottavana valtakunnallisena työehtosopimuksena pidettävä Ryhmän ja Kemian Työntekijäin Liitto r.y:n välistä muovialaa koskevaa työehtosopimusta, joka vuosina 1971-72 oli nimeltään muovitehtaita koskeva työehtosopimus ja vuodesta 1972 lähtien kemiallis-teknistä teollisuutta koskeva työehtosopimus. Työsopimuslain 17 §:n mukaisen työehtosopimuksen määrittelemisessä on allekirjoittaneiden liittojen mielestä lähtökohtana pidettävä ao. yrityksen edustamaa toimi- tai tuotantoalaa. Kihlakunnanoikeudessa esitetyistä yrityksen tuotteita koskevasta luettelosta ja yrityksen kirjanpidosta käy käsityksemme mukaan varsin yksiselitteisesti selville, että yrityksen päätuotteina vuosina 1971-1972 olivat erilaiset muovituotteet. Sillä seikalla, että kihlakunnanoikeudessa on esitetty jossakin määrin ristiriitaisia käsityksiä työntekijöiden lukumääristä eri tuotantosuunnilla, ei mielestämme ole ratkaisevaa merkitystä. Vastaavankaltaisen selvityksen kuin mitä kihlakunnanoikeudessa on esitetty, on Utasauma Oy toimittanut Ryhmälle liiton jäsenyyttä hakiessaan. Kuten kihlakunnanoikeuden pöytäkirjoista käy selville, ei Ryhmän ja Laukkuteollisuuden Työnantajaliiton välillä ole esiintynyt eriäviä mielipiteitä siitä, kumpaan liittoon mainitun yrityksen tulee kuulua. Laukkuteollisuuden Työnantajaliitto on päin vastoin ilmoittanut Ryhmälle, ettei se tule hyväksymään ko. tyyppistä tuotantoa edustavaa yritystä jäsenekseen vaan katsoo, että oikea liitto on Suomen Työnantajain Yleinen Ryhmä. Mainittakoon vielä, että Kemian Työntekijäin Liitto r.y. on vuonna 1973 katsonut voivansa perustaa ao. yritykseen oman ammattiosaston.

Työtuomioistuin on edelleen tiedustellut, mihin muovialan työehtosopimuksen mukaisiin palkkaryhmiin työntekijät olisi luettava kuuluviksi. Koska työntekijöiden sijoittaminen palkkaryhmiin on tapahtunut täysin paikallisesti ilman liittojen myötävaikutusta, ei allekirjoittaneilla liitoilla ole tarkkaa käsitystä yrityksessä käytössä olleiden työnimikkeiden sisältämistä työtehtävistä. Tämän vuoksi asiasta ei voi antaa täsmällistä lausuntoa. Vertailu eräisiin Ryhmän piirissä toimivien muovialojen yritysten ryhmittelyihin näyttää kuitenkin viittaavan siihen, että kihlakunnanoikeuden päätöksessä mainitut työntekijät olisivat valtaosaltaan kuuluneet 1. ja 2. palkkaryhmiin ja leikkaaja-nimike ehkä 3:een palkkaryhmään. Muovialan heterogeenisuudesta johtuu, että esim. vuoden 1971 työehtosopimuksen palkkaryhmittelyssä mainittu nimikkeistö edustaa vain murto-osaa käytössä olevista työnimikkeistä. Tämän vuoksi nimikkeistön perusteella ei voida vetää kovinkaan pitkälle meneviä johtopäätöksiä siitä, onko ao. työehtosopimusta sovellettava tietyssä yrityksessä vai ei. Työtehtävien erilaisuudesta saattaa myös olla seurauksena, että samalla työnimikkeellä työskentelevä työntekijä on eri yrityksissä sijoitettu eri palkkaryhmiin.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Kumi- ja Nahkatyöväen Liitto on lausunnossaan esittänyt seuraavaa:

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Laukkualan työehtosopimus pohjautuu teollisuusliittoperiaatteelle. Vuosina 1971-1972 voimassa olleet sopimukset käsittivät käsilaukkualan, matkalaukkualan ja muun laukkualan.

Laukkualan työehtosopimuksen soveltamisalaa määriteltäessä on pääpaino asetettava valmistetuille tuotteille. Ratkaisu riippuu tällöin ennen kaikkea siitä, kuuluvatko valmistetut tuotteet laukkualan piiriin vai ei. Soveltamisalaa ei voida määrätä sen mukaan, millaisesta raaka-aineesta laukkualan tuotteita valmistetaan, sen paremmin kuin senkään mukaan, kootaanko laukku ompelemalla, liimaamalla, niittaamalla vai kuumasaumausmenetelmällä. Harkittaessa tuotteen kuuluvuutta laukkualan piiriin, voidaan huomiota epäselvissä tapauksissa kiinnittää myös siihen, minkälaisia työsuorituksia tuotteen valmistukseen sisältyy.

Näin ollen muovia tai keinonahkaa raaka-aineenaan käyttävä tehdas, joka ei itse valmista käyttämäänsä raaka-ainetta, saattaa kuulua laukkualan sopimuksen piiriin. Yhdymme siihen Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö r.y:n järjestöosaston toimitsijan allekirjoittamassa kirjeessä esitettyyn kantaan, että valmistuksessa käytetty materiaali ei voi olla sopimuksen peruste. Sitä vastoin emme voi pitää oikeana sellaista Laukkuteollisuusliiton näkemystä, että yritystä ei pelkästään valmistusmenetelmän perusteella voitu pitää laukkutehtaana.

Ratkaistaessa kysymystä laukkualan työehtosopimuksen soveltamisesta tehtaan ja sen työntekijöiden välisissä työsuhteissa on rajatapauksissa, jolloin yksinomaan tuotteiden laadun perusteella asiaa ei voida päättää annettava merkitystä myös sille, minkälaista työtä työntekijöiden enemmistö tekee.

Utasauma Oy:n toimitusjohtajan tehtaan tuotteista laatimasta luettelosta on todettava, että ryhmissä II-IV mainitut tuotteet on luettava laukkualan tehtaiden tavanomaisesti valmistamiin tuotteisiin. Sen sijaan ryhmä I:ssä mainittu tuotevalikoima ei ole kokonaisuudessaan tyypillinen laukkualan tehtaalle. Kuitenkin tämän ryhmän tuotteista ainakin kukkarot, erilaiset lompakot, avainperät, salkut, kynäkotelot, kassit ja pussit ovat laukkualan tehtaissa valmistettuja tuotteita. Lisäksi laukkutehtaissa tehdään osittain eri tuotteina osittain laukkujen sisustuksen osiksi kirjetaskuja, kortistokoteloita, valokuvataskuja, diataskuja, rekisterikirjakoteloita, kielikurssikoteloita ym. vastaavia valmisteita. Sanotussa luettelossa mainituista työntekijöistä leikkaajia sekä luonnollisesti pakkaajia ja siivoojia esiintyy laukkualalla.

Kaiken edellä sanotun perusteella lausumme, että kysymyksessä oleviin työntekijöiden työsuhteisiin tuli soveltaa työsopimuslain 17 §:ssä tarkoitettuna työehtosopimuksena laukkualan työehtosopimuksen määräyksiä.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Kemian Työntekijäin Liitto on lausunut seuraavaa:

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Kuten olemme aikaisemmin esittäneet, ei liittoraja-asia em. ajankohtana ko. tehdasta ajatellen ollut selvä. Koska liitollamme ei ole ollut tietoa mitä tuotteita tehtaassa em. ajankohtana valmistettiin ja mikä oli tuotannon pääsuunta, emme voi antaa täsmällistä vastausta asiasta, koska tehtaan toimitusjohtajan ja työntekijäin lausunnot tässä asiassa menevät pahasti ristiin. Liittomme toimesta perustettiin 1.7.1973 ammattiosasto Utasauma Oy:n tehtaalle, koska tänä ajankohtana suurin osa tehtaan tuotteiden valmistuksesta kuului käsityksemme mukaan kemiallis-teknisen työehtosopimuksen piiriin. Mikäli Utasauma Oy:n työntekijöiden palkkasuhteisiin noudatetaan vuoden 1971-72 osalta muovitehtaita koskevaa työehtosopimusta on työntekijät sijoitettava käsityksemme mukaan seuraaviin palkkaryhmiin:

1. palkkaryhmä Pakkaajat, kevyttä aputyötä tekevät

2. palkkaryhmä Tehdassiivoojat ompelijat, saumaajan apulaiset, nuoremmat saumaajat, nuoremmat varastotyöntekijät, raskasta aputyötä tekevät

3. palkkaryhmä Saumaajat, nuoremmat leikkaajat, vanhemmat varastotyöntekijät

4. palkkaryhmä Vaativimmat saumaustyöt, vanhemmat leikkaajat, painajien apulaiset - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Työtuomioistuin on päättänyt antaa asiassa seuraavan lausunnon:

Hovioikeus on pyytänyt työtuomioistuimen lausuntoa ensinnäkin siitä, onko jutussa tarkoitettujen Utasauma Oy:n työntekijöiden työsuhteisiin sovellettava jonkin työsopimuslain 17 §:ssä tarkoitetun yleiseksi katsottavan valtakunnallisen työehtosopimuksen määräyksiä. Juttua kihlakunnanoikeudessa käsiteltäessä samoin kuin hovioikeuteen toimitetuissa vetoja vastinekirjelmissä on ollut kysymys vain toisaalta laukkualan vuosien 1971 ja 1972 työehtosopimusten, toisaalta taas muovitehtaita koskevan vuoden 1971 työehtosopimuksen ja kemiallisteknisen teollisuuden vuoden 1972 työehtosopimuksen soveltamisesta. Näin ollen työtuomioistuin katsoo hovioikeuden lausuntopyynnön tarkoittavan tältä osin sitä, onko Utasauma Oy:n työntekijäin työsuhteissa ollut työsopimuslain 17 §:n nojalla noudatettava jotakin edellä mainittua työehtosopimusta.

Sen enempää riitajutun asianosaisten kuin myöskään työtuomioistuimessa kuultujen edellä mainittujen työehtosopimusten osallisyhdistysten kesken ei ole ollut epäselvyyttä siitä, etteikö kaikkia edellä mainittuja työehtosopimuksia olisi pidettävä yleiseksi katsottavina ja valtakunnallisina työsopimuslain 17 §:n mielessä. Epäselvyys koskee sitä, mitä näistä työehtosopimuksista ehkä on pidettävä kanteessa tarkoitettuihin työsuhteisiin nähden asianomaisen alan työehtosopimuksina sanotun säännöksen mielessä.

Suomen Työnantajain Yleisen Ryhmän ja Kemian Työntekijäin Liiton välisen muovitehtaita koskevan vuoden 1971 työehtosopimuksen 1 §:n mukaan sopimuksen määräyksiä sovelletaan Ryhmään kuuluvien muovitehtaiden ja niiden apuosastojen sekä näiden työntekijäin välisissä työsuhteissa. Työehtosopimuksen liite sisältää palkkaryhmittelymääritelmät. Vuoden 1972 työehtosopimusneuvotteluissa on muovitehtaita koskevasta työehtosopimuksesta ja eräistä muista sen osallisyhdistysten välisistä työehtosopimuksista muodostettu kemiallis-teknistä teollisuutta koskeva työehtosopimus, jossa töiden ryhmittely on muun ohessa muovitehtaiden osalta määrätty pohjautumaan kunkin sopimukseen sidotun työpaikan silloiseen käytäntöön.

Laukkuteollisuusliiton ja Suomen Nahka-, Jalkine- ja Kumityöväen Liiton sekä Nahka- ja kumialojen ammattiliiton välisiä laukkualan työntekijöitä koskevia edellä mainittuja työehtosopimuksia sovelletaan sopimusten 1 §:n mukaan Laukkuteollisuusliiton jäsentehtaiden sekä niiden työntekijäin välisissä työsuhteissa. Palkkaryhmittelystä on määrätty kunkin työehtosopimuksen liitteessä.

Vaatimuksia jonkin edellä sanotun työehtosopimuksen soveltamisesta työsopimuslain 17 §:n perusteella Utasauma Oy:n työntekijäin työsuhteisiin on perusteltu muun ohessa vetoamalla tehtaan tuotannossa käytettävän raaka-aineen laatuun, tehtaan valmistamien tuotteiden laatuun ja tuotteiden valmistustapaan. Esitetty selvitys sanotuista seikoista ei ole aivan yhteneväistä. Kun yritys ei itse ole valmistanut tuotteidensa raaka-aineena käyttämiään muovikalvoja ja -kankaita edes puolivalmisteista, ei tällaisen raaka-aineen käyttäminen työtuomioistuimen mielestä sinänsä merkitse toisen taikka toisen työehtosopimuksen tulemista sovellettavaksi työehtosopimukseksi. Myöskään ei asiassa ole perusteltu riittävästi sitä väitettä, että sähkö- tms. saumauksen käyttäminen ompelutyön asemesta merkitsisi sitä, että työhön olisi sovellettava muovialan työehtosopimusta. Olennaista työtuomioistuimen mielestä sitä vastoin on tältä kannalta, miten suuri osa yrityksen tuotannosta on laadultaan laukkuteollisuuden tuotteisiin rinnastettavien tuotteiden valmistamista. Asiassa esitetyn selvityksen perusteella on työtuomioistuimen mielestä pääteltävissä, että yli puolet kysymyksessä olevan tehtaan tuotannosta on tuossa mielessä luettavissa laukkualan piiriin.

Laukkualan työehtosopimusten soveltamisala on kuitenkin määritelty siten, että niitä sovelletaan Laukkuteollisuusliiton jäsenyritysten ja niiden työntekijöiden välisiin työsuhteisiin. Laukkuteollisuusliitto ei ole hyväksynyt jäsenikseen tuotteita pääasiassa sähkösaumausmenetelmällä valmistavia yrityksiä. Laukkualan työehtosopimusta on sovellettu joissakin yrityksissä, jotka eivät ole olleet Laukkuteollisuusliiton jäseniä. Nämä järjestäytymättömät yritykset eivät kuitenkaan ole liittyneet laukkualan työehtosopimukseen työehtosopimuslain 4 §:n 1 momentin 1 kohdan edellyttämällä tavalla eli aikaisempien sopimukseen osallisten suostumuksella, vaan sopineet erillisellä sopimuksella laukkualan työehtosopimuksen määräysten noudattamisesta. Niidenkään osalta ei siten voida sanoa, että laukkualan yleiseksi katsottavan valtakunnallisen työehtosopimuksen työehtosopimuslain 4 §:ssä tarkoitettuun soveltamispiiriin kuuluisi tuotteita pääasiassa sähkösaumausmenetelmällä valmistavia yrityksiä. Sitä vastoin on joitakin tällaisia yrityksiä, Utasauma Oy niiden joukossa, kanteessa tarkoitetun ajan jälkeen liittynyt Suomen Työnantajain Yleiseen Ryhmään ja tullut sitä tietä kemiallisteknistä teollisuutta koskevan työehtosopimuksen työehtosopimuslain 4 §:ssä tarkoitettuun soveltamispiiriin. Jo kanteessa tarkoitettuna aikana kuului muovitehtaita ja kemiallis-teknistä teollisuutta koskevien työehtosopimusten soveltamispiiriin sellaisia Suomen Työnantajain Yleisen Ryhmän jäsenyrityksiä, joiden tuotannossa tuotteiden valmistamisella sähkösaumausmenetelmää käyttäen oli olennainen merkitys, vaikkakin niiden lukeminen muovitehtaiksi oli selvempää sen vuoksi, että ne itse valmistivat ainakin osan käyttämästään muovikalvosta ja -kankaasta kemiallisen teollisuuden toimittamista puolivalmisteista.

Kysymys siitä, onko työehtosopimuksen katsominen asianomaisen alan työehtosopimukseksi työsopimuslain 17 §:n mielessä ratkaistava tuotannon laadun perusteella sinänsä vai ottamalla huomioon työehtosopimukseen osallisten työnantajayhdistysten soveltamat jäsenyyskriteerit, ei työtuomioistuimen mielestä kuulu niihin erityistä työehtosopimusolojen tuntemusta edellyttäviin seikkoihin, joista tuomioistuimet työtuomioistuimesta annetun lain 39 §:n mukaan voivat pyytää lausuntoja työtuomioistuimelta.

Toiseksi hovioikeus on pyytänyt työtuomioistuimen lausuntoa siitä, mihin palkkaryhmiin kysymyksessä olevat työntekijät olisi luettava kuuluviksi, mikäli muovialan työehtosopimusta olisi sovellettava heidän työsuhteisiinsa. Työtuomioistuin katsoo lausuntopyynnön koskevan vain 18 vuotta täyttäneitä työntekijöitä. Asianomaisten työntekijäin työt Utasauma Oy:ssä ovat olleet seuraavat: siivooja, ompelija, saumaaja, leikkaaja, lukottaja, kultauskoneen käyttäjä ja pakkaaja. Selvitystä ryhmittelyyn osittain vaikuttavasta työkokemuksesta ei asiakirjoissa ole. Myös nimikkeistön erilaisuuden huomioon ottaen on rinnastettavaa työtä vaikeata kaikissa tapauksissa täsmälleen määrätä. Tästäkin kysymyksestä muovialan sopimukseen osalliset liitot ovat olleet jossain määrin eri mieltä. Lausuntojen perusteella ja ottamalla huomioon muovitehtaita koskevaan vuoden 1971 työehtosopimukseen liittyvä töiden ryhmittely myös sikäli kuin siinä on annettu eräitä yksityisiä yrityksiä koskevia ryhmittelymääräyksiä olisi työtuomioistuimen mielestä pakkaajat sijoitettava 1 palkkaryhmään, siivoojat, joiden työ ilmeisesti on ollut tehdassiivousta, ompelijat, saumaajat, lukottajat ja kultauskoneen käyttäjät 2 palkkaryhmään sekä leikkaajat 3 palkkaryhmään.

Työtuomioistuimessa läsnä juttua ratkaistaessa: Suviranta, puheenjohtaja, Lampi, Peltola, Leiponen, Mickwitz, Parkkinen, Hyppönen, Lankinen ja Virtanen.

Lausunto oli yksimielinen.