11.6.1975

1 § Sopimuksen ulottuvuus

Tässä työehtosopimuksessa määrätään Vakuutusväen Liitto Försäkringsmannaförbundet r.y. -nimiseen yhdistykseen kuuluvien, Vakuutusalan Työnantajayhdistyksen jäseninä olevien yhtiöiden palveluksessa työskentelevien vakinaisiksi nimettyjen päätoimisten kenttämiesten työehdot.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

5 § Palkkaus

Tämä sopimus ei koske kenttämiesten palkkausehtoja.

Palkkauksesta sovitaan kussakin yhtiössä erikseen tähän työehtosopimukseen sidotuiksi tulevien yhtiöiden ja ao. yhtiön kenttämiesyhdistyksen välillä tai jos viimeksi mainittu yhdistys niin päättää, tekemällä yksilölliset palkkasopimukset. Siinä tapauksessa, ettei yhtiökohtaisissa neuvotteluissa päästä yksimielisyyteen menettelytavasta tai sopimuksen aineellisesta sisällyksestä tahi molemmista, siirretään neuvottelut Vakuutusalan Työnantajayhdistyksen ja Vakuutusväen Liiton välisiksi.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Pohjola-Yhtiöiden Myyntimiesten ja toiselta puolen vastaajayhtiöiden, seuraavassa Pohjola-Yhtiöt, välillä 24.1.1972 tehdyssä päätoimisia ja vakinaisia myynti- eli kenttämiehiä koskevassa palkkasopimuksessa on muun muassa seuraavat määräykset:

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

2 § Peruspalkat ja palvelusvuosilisät 1.3.1972 lukien

1. Piirijohtajat mk 1700,-/kk 2. Piirimyyntipäälliköt mk 1500,-/kk 3. Konttorinjohtajat mk 1500,-/kk 4. Piiriedustajat VTS mk 1000,-/kk 5. Piiriedustajat, muut mk 900,-/kk

Provisiopalkkaisiin myyntipäälliköihin sovelletaan piirimyyntipäälliköiden peruspalkkaa.

Tämän pykälän peruspalkkoja korotetaan 1.4.1972 alkaen seuraavasti:

-piirijohtajille mk 28,-/kk -piirimyyntipäällikölle ja konttorinjohtajille mk 24,-/kk -piiriedustajille mk 15,-/kk ynnä työmarkkinoilla yleisesti sovittavalla korotuksella.

Ne, jotka joulukuusta 1970 alkaen ja edelleen ovat kiinteällä palkalla, saavat mainittuja markkamääriä vastaavana korotuksen, joka on 2 % joulukuun 1970 palkasta.

Jos työmarkkinoilla yleisesti sovittava korotus on prosenttilinjalla, lasketaan se tämän sopimuksen mukaisiin peruspalkkoihin palvelusvuosilisineen ellei valtakunnallinen sopimus toisin edellytä.

Palveluvuosien perusteella maksetaan tähän sopimukseen kuuluville henkilöille kulloinkin sen kalenterikuukauden alusta, joka lähinnä seuraa sitä päivää jolloin myyntimies on ollut 3 v, 6 v, 9 v, 12 v tai 15 v yhtiöiden palveluksessa, palvelusvuosilisää seuraavasti:

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

3 § Palkan provisio-osa

Palkan provisio-osasta, ns. myyntipalkkioprosentista yhtiöt sopivat kunkin myyntimiehen kanssa yksilöllisesti. Yleisperiaatteena pidetään, ettei myyntimiehen kokonaisansiotaso samantehoisella työpanoksella kuin 1971 sopimuskauden aikana alene.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Keskusjärjestöjen välillä 30.3.1972 tehdyssä yleissopimuksessa oli muun muassa seuraava määräys:

Palkkojen, palkkausperusteiden ja muiden etuuksien korotukset.

Sen palkanmaksukauden alusta lukien, joka alkaa lähinnä alan työehtosopimuksen allekirjoittamispäivää, korotetaan palkkoja, palkkaperusteita tai muita vastaavia etuja sen mukaan kuin alan työehtosopimuksessa sovitaan määrällä, jonka vaikutus kaikkiaan on 25 penniä tunnilta sekä 3 prosenttia alan säännöllisen arkityöajan keskimääräisestä ansiosta.

Edellä tarkoitetusta alakohtaisesta 3 prosentin järjestelyvarasta käytetään lomaltapaluurahaan, mitä siitä jäljempänä 4 §:ään liittyvässä sopimuksessa on erikseen sovittu. LK:n ja TVK:n jäsenliittojen sopimusaloilla vähennetään tästä syystä järjestelyvarasta 0,6 %-yksikköä.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Pohjola-Yhtiöiden Myyntimiehet on työtuomioistuimessa lausunut, että edellä olevien määräysten perusteella olisi palkkoja ja palkkausperusteita tullut 1.4.1972 alkaen korottaa 2,4 %. Vastaajayhtiöt olivat kuitenkin jättäneet palkkaukseen kuuluvan provisioansion tältä osin korottamatta menetellen näin palkkasopimuksen määräyksen vastaisesti. Vakuutusalan Työnantajayhdistys oli vain omasta puolestaan selvittelyvaatimukseen antamassaan vastauksessa katsonut kenttämiesten kokonaisansion yhtiökohtaisesti muodostuneen ainakin sovitun määräiseksi mainitsematta kuitenkaan, mikä mainitun korotuksen peruste tulisi olemaan. Kun kuitenkin vakuutuskenttämiehen työsopimus rakentui joko yksinomaisesti provisioansiolle taikka perustoimeentulon turvaavalle peruspalkalle ja provisiolle, provisioansio ei voinut olla ylityöpalkkaa, vaan säännöllisen työajan puitteissa saatua palkkatuloa, mikä selvisi työsopimuksen tekstistäkin. Vuoden 1970 keskitetyn sopimuksen mukainen korotettu palkkaus provision osalta oli maksettu kenttämiehille siten, että yhtiön kenttämiesten edellisen vuoden aikana hankkima provisio jaettiin kuukausittaiseksi. Tämän jälkeen yhtä kenttämiestä kohden tulevasta provisio-osuudesta laskettiin yleissopimuksen mukainen prosentuaalinen korotus, joka lisättiin kiinteään kuukausipalkkaan. Tulkinta ja palkanmaksumenettely olivat tältä osin olleet selviä ja riidattomia ja myöskin Pohjola-Yhtiöt olivat suorittaneet provisioansion säännöllisesti kokonaisansioon sisältyvänä normaaliansiona kuukausittain tapahtuvan palkanmaksun yhteydessä. Pohjola-Yhtiöt olivat kuitenkin katsoneet, ettei edellä esitettyä tulkintaa voitu soveltaa yhtiöihin vuoden 1972 osalta. Yhteisissä neuvotteluissa olikin sovittu, että asiassa jäädään odottamaan työtuomioistuimen tuomiota muiden yhtiöiden samantapaisessa asiassa. Työtuomioistuin olikin 17.10.1973 antanut tuomion asiassa, jossa kantajana oli ollut Suomi-Salaman Tarkastajayhdistys r.y. ja vastaajana Keskinäinen Henkivakuutusyhtiö Suomi-Salama. Tuomiossa oli todettu, että yleiskorotus oli 1.4.1972 lukien maksettava myös palkan provisio-osalle. Huolimatta tuomion yksiselitteisyydestä Pohjola-Yhtiöt eivät olleet suostuneet suorittamaan palkkasopimuksen mukaista korotusta palkan provisio-osalle. Oli erityisesti huomattava, ettei korotusta palkkasopimuksessa ollut rajattu koskemaan vain osaa työntekijän palkasta. Sanotuilla perusteilla Pohjola-Yhtiöiden Myyntimiehet on vaatinut työtuomioistuinta vahvistamaan palkkasopimuksen 2 §:n 3 kohdan oikean sisällön olevan, että päätoimisten kenttämiesten palkkausta on työsopimuksen sisältämän provisioansion osalta korotettava hyväksytyn käytännön mukaisesti siten, että yhtiön kaikkien kenttämiesten edeltäneen vuoden keskimääräisestä kuukausiprovisioansiosta yhden kenttämiehen osalta määräytyvä 2,4 %:n suuruinen yleiskorotus lisätään 1.4.1972 jälkeen maksettavaan kuukausipalkkaan.

Kanteeseen vastatessaan vastaajayhtiöt ovat lausuneet, että Vakuutusosakeyhtiö Pohjola ja Pohjola-Yhtiöiden Myyntimiehet olivat yhteisellä 6.6.1972 päivätyllä vakinaiselle myyntihenkilöstölle osoittamallaan kirjelmällä selostaneet neuvotteluratkaisua Pohjola-Yhtiöiden Myyntimiesten palkkaratkaisuksi lausuen kanteen kohteena olevasta asiasta seuraavaa:

Työmarkkinoilla yleisesti sovittavana korotuksena

-43 mk/kk

-2 4 % maaliskuun -72 peruspalkasta palvelusvuosilisineen.

Nämä korotukset on toteutettu toukokuun palkanmaksun yhteydessä. Huomautus 1

Pohjola-yhtiöiden Myyntimiehet ry. katsoo palkkasopimuksen suovan mahdollisuuden tulkintaan, jonka mukaan työmarkkinoilla yleisesti sovitun korotuksen prosenttiosa (2,4 %) koskisi myös palkan provisio-osaa ja esittää tämän mukaisesti edellisen lisäksi provisiopalkkaisille myyntimiehille korotusta 15 mk/kk peruspalkkaan.

Työnantajapuoli katsoo, ettei Pohjola-yhtiöiden myyntimiehiä koskeva palkkasopimus anna mahdollisuutta edellä mainittuun tulkintaan.

Koska kysymyksessä ei päästy molempia osapuolia tyydyttävään ratkaisuun todettiin, että asia otetaan uudelleen käsiteltäväksi mikäli muiden yhtiön saman tapaisesta kysymyksestä työtuomioistuimelta saama päätös tai alan keskusjärjestöjen (LK VK tai VTY/VL) asiasta mahdollisesti antama yhteinen suositus on ratkaisulle yksiselitteisesti suuntaa antava. Muilta kuin huomautuksen 1 sisältämiltä osin palkankorotus katsottiin riidattomaksi.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Nyt kanteen kohteena oleva palkankorotusmääräys vastasi muodoltaan niitä muiden päätoimisten kenttämiesten kuin aluetarkastajien palkkausta koskevia määräyksiä, joiden tulkintaa työtuomioistuimen edellä mainittu tuomio koski. Näin ollen työtuomioistuimen tuomio merkitsi, kun otettiin huomioon myös sanotun kirjeen huomautusosa, ettei kanteessa tarkoitettujen työntekijäin palkan provisio-osuutta ollut korotettava ko. prosenttikorotuksin. Jos kuitenkin katsottaisiin, että provisio-osuutta olisi korotettava, voitiin perustellusti väittää, että tuo korotus oli jo tapahtunutkin. Pohjola-Yhtiöiden tarkastajien kokonaispalkan kehitys oli ollut 1.4.1972-31.3.1973 välisenä aikana yli 14 %. Tukkuhintaindeksin nousu vastaavana aikana oli ollut 12,7 % ja kuluttajahintaindeksin nousu 9,4 %. Indeksin nousu vaikutti automaattisesti esine-, tapaturma- ja vastuuvakuutusten vakuutusarvoihin ja vakuutusmaksuihin. Koska indeksin prosentuaaliset nousut olivat olleet suuremmat kuin 2,4 %, kenttämiesten palkkauksen provisio-osa oli noussut automaattisesti enemmän kuin 2,4 % ilman työn tuottavuuden ja työn määrän lisääntymistä. Kun siis yhtiöitten menettely kenttämiesten palkkojen määrittelyssä vastasi palkkasopimuksen määräyksiä ja osapuolten yhteisiä soveltamisohjeita, vastaajat ovat vaatineet kanteen hylkäämistä.

Asianosaiset ovat vaatineet korvausta oikeudenkäyntikuluistaan. /T Työtuomioistuin on tutkinut jutun ja toteaa Pohjola-Yhtiöiden myyntimiehiä koskevan palkkasopimuksen 2 §:ssä määrättävän pykälän otsikon mukaisesti peruspalkoista ja palvelusvuosilisästä ja 3 §:ssä palkan provisio-osasta. Erimielisyys koskee kysymystä siitä, onko 2 §:n määräystä, jossa on määrätty peruspalkkoja korotettavaksi paitsi tietyillä markkamäärillä, joista nyt ei ole kysymys, myös työmarkkinoilla yleisesti sovittavalla korotuksella, sovellettava myös palkan provisioosaan. Kannetta on perusteltu paitsi sillä, että vuoden 1970 keskitetyn sopimuksen mukainen korotus oli maksettu kanteessa kerrotuin tavoin laskettuna myös provisioosalle, myös työtuomioistuimen tuomiolla n:o 67/1973. Sanotussa työtuomioistuimen tuomiossa on todettu provisiopalkan nousun provisioprosentin ennallaan pysymisestä huolimatta johtuvan eri tekijöistä, joista osa on yleiskorotukseenkin sisältyviä, osa taas ei, kun taas yleiskorotukseen puolestaan saattaa sisältyä työn tuottavuuden nousun ylittävää palkkauksen nousua. Tämän vuoksi ja kun siinä jutussa kysymyksessä olleessa palkkasopimuksessa ei yleiskorotusta ollut rajattu koskemaan vain osaa työntekijäin palkasta, työtuomioistuin on katsonut, että vuoden 1972 yleiskorotus oli maksettava palkan provisio-osallekin. Nyt esillä olevassa jutussa on palkkasopimuksessa sitä vastoin sovittu, että jos työmarkkinoilla yleisesti sovittava korotus on prosenttilinjalla, lasketaan se tämän sopimuksen mukaisiin peruspalkkoihin palvelusvuosilisineen, ellei valtakunnallinen sopimus toisin edellytä. Kun tämä määräys on laadittu vuoden 1970 keskitetyn sopimuksen edellä mainitun soveltamisratkaisun jälkeen ja sijoitettu vain peruspalkkoja palvelusvuosilisineen koskevaan palkkasopimuksen pykälään eikä määräyksen tarkoituksesta ole muuta esitetty, työtuomioistuin katsoo määräyksen osoittavan sopimuskumppanien olleen sitä mieltä, että provisiopalkkojen nousu niiden perusteina olevien maksutulojen kasvamisen takia vastaa mahdollisesti sovittavaa prosenttimääräistä yleiskorotusta provisiopalkkojen osalta. Näillä perusteilla työtuomioistuin katsoo, ettei vastaajayhtiöiden kenttämiesten palkkausta ole korotettava provisioansioiden perusteella kanteessa vaaditulla tavalla, ja harkitsee sen vuoksi oikeaksi hylätä kanteen. Asian laatuun katsoen saavat vastaajayhtiöt itse kärsiä juttukulunsa.

Työtuomioistuimessa läsnä juttua ratkaistaessa: Suviranta, puheenjohtaja, Lampi, Peltola, Sirkiä, Airaksinen, Äimälä, Lankinen, Suominen ja Kenraali.

Tuomio oli yksimielinen.