6.3.1975

10 § Työpalkat

1. Palkkojen määräämistä varten jaetaan työntekijät ammattinsa ja työn laadun perusteella ryhmiin, jotka luetellaan tämän sopimuksen liitteessä (Liite II).

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

7. Työntekijälle, joka toimii varamiehenä kahta tai useampaa ammattia varten, maksetaan vähintään hänen tekemänsä kahden parhaimmin palkatun työn keskipalkka. Hänen työskennellessään ammatissa, jossa maksettava palkka on korkeampi kuin hänen varamiespalkkansa, hänelle maksetaan tässä ammatissa työskennelyltä ajalta sen mukainen palkka. (Kts. sov.ohjeet)

Muist. 1. Varamiesjärjestelmä edellyttää sellaisten työntekijäin nimittämistä varamiehiksi, jotka joutuvat toimimaan sijaisina kahdessa tai useammassa eri ammatissa.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Työehtosopimuksen soveltamisohjeissa määrätään muun muassa:

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

10 § Varamies

Jos vuorotyöntekijä oman ammattinsa lisäksi joutuu eri vuoroissa olevien toista ammattia tekevien työntekijöiden sairastuessa, ollessa lomalla tai muuten estyneenä suorittamaan toistuvasti näiden töitä, on työntekijää silloin pidettävä varamiehenä ja on hänelle silloin suoritettava vastaava palkka. Samoin on työntekijää pidettävä varamiehenä, jos hän tarvittaessa suorittaa kahta tai useampaa ammattia suorittavien työntekijöiden töitä omaamatta kuitenkaan omaa varsinaista ammattia.

Teollisuuslaitoksissa on varamiespalkan koko asteikko käytettävä hyväksi siten, että vaativampia tehtäviä suorittaville varamiehille maksetaan korkeimmin palkatun työn mukaista palkkaa. Vaativampia tehtäviä suorittavat sellaiset varamiehet, joilla on työehtosopimuksen ammattiryhmittelyn 7, 6 tai 5-ryhmiin kuuluvia varamiestehtäviä.

Mikäli kyseessä on varamiestehtävä, jossa käytetään palkkiopalkkaa (kiinteä osa ja palkkio-osa) tai urakkapalkkaa (suora palkka), on varamiespalkkaa määrättäessä pidettävä palkkiotyön osalta perusteena palkkiopalkan kiinteää osaa ja urakkatyön osalta mahdollista urakkatakuupalkkaa. Suorittaessaan kyseistä palkkio- tai urakkatyötä, saa varamies näiltä tunneilta varamiespalkkansa lisäksi tämän ja kyseisessä palkkio- tai urakkatyössä saavuttamansa ansion erotuksen.

Liitot toteavat, että mikäli ns. reservimiehiä käytetään varamiestehtävissä on näiden ammattinimikkeet ja palkkaus saatettava yhdenmukaiseksi varamiesjärjestelmän kanssa.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Metsäteollisuuden Työnantajaliitto on työtuomioistuimessa lausunut, että alan vuoden 1973 työehtosopimuksessa oli sovittu eräiden tehtävänimikkeiden, muun muassa teränasettajien siirtämisestä työkohtaiselta eli vakanssipalkalta A-ammattiryhmästä henkilökohtaiselle palkalle eli C-ammattiryhmään. Metsäteollisuuden Työnantajaliiton jäsenyrityksen Yhtyneet Paperitehtaat Oy:n Kaipolan tehtailla sanotut siirrot oli toteutettu liittojen välisissä neuvotteluissa, jotka oli pidetty 20.7.1973. Samalla oli todettu jo aikaisemmin liittojen välillä varamieskysymyksen osalta sovittu menettely, että henkilökohtaisella palkalla työskentelevän työntekijän toimiessa toisen henkilökohtaisella palkalla työskentelevän työntekijän sijaisena hän saa omaa henkilökohtaista palkkaansa. Voimassa olevassa työehtosopimuksessa oli sovittu edellisen työehtosopimuksen muuttamisesta sijaisuuksia koskevalta osalta ainoastaan siten, että 10 §:n 7 kohtaan lisättiin jälkimmäinen virke, jonka mukaan varamiehen työskennellessä ammatissa, jossa maksettava palkka on korkeampi kuin hänen varamiespalkkansa, hänelle maksetaan tässä ammatissa työskennellyltä ajalta sen mukainen palkka. Lisäksi työehtosopimuksen soveltamisohjeita oli muutettu vaativampia tehtäviä suorittavien työntekijöiden määrittelyn osalta. Työkohtainen palkka merkitsi sitä, että työntekijä saa palkkansa työn mukaan eikä henkilökohtaisen pätevyyden mukaan. Yhtyneet Paperitehtaat Oy:n Kaipolan tehtailla työntekijäpuoli oli nyttemmin ryhtynyt vaatimaan teränasettajien varamiehenä toimivalle työntekijälle samaa palkkaa kuin teränasettajille perustellen vaatimustaan sillä, että vuoden 1974 työehtosopimusmuutokset olivat kumonneet varamiehen palkkaa koskeneen 20.7.1973 tehdyn sopimuksen. Työnantajapuoli taas katsoi, että työehtosopimuksen 10 §:n varamiespalkkaa koskevat määräykset koskivat vain vakanssitehtäviä, koska kahden parhaimmin palkatun työn keskipalkan maksaminen ei ollut käsitteellisesti mahdollista silloin kun oli kysymys henkilökohtaisista palkoista. Kun asiaa koskeneissa neuvotteluissa ei ollut päästy sopimukseen, Metsäteollisuuden Työnantajaliitto on vaatinut työtuomioistuinta vahvistamaan, etteivät työehtosopimuksen 10 §:n varamiespalkkaa tarkoittavat määräykset koskeneet henkilökohtaisella palkalla työskenteleviä työntekijöitä.

Kanteeseen vastatessaan Paperiteollisuuden Työntekijäin Liitto on lausunut, että Yhtyneet Paperitehtaat Oy:n Kaipolan tehtailla työskentelevän varamies Terho Koskisen tapauksessa paikalliset osapuolet olivat todenneet Koskisen olevan työehtosopimuksen 10 §:n 7 kohdan muistutuksessa tarkoitettu varamies. Vuoden 1973 työehtosopimuksen varamiespalkkamääräykset olivat ammattityöntekijöiden osalta sikäli epäoikeudenmukaiset, että varamiestehtäviin kuuluva alempi ammattiryhmä pienensi varamiehen palkkaa. Kantajan tarkoittamalla 20.7.1973 tehdyllä Kaipolan paikallisella sopimuksella ylitettiin silloisen työehtosopimuksen mukaiset varamiehen palkkaa koskevat edut. Paperiteollisuuden Työntekijäin Liitto oli tehnyt muutosesityksen vuoden 1974 työehtosopimuksen varamiespalkkaa koskeviin määräyksiin. Työehtosopimuksessa olikin esityksen pohjalta sovittu, että vaativia tehtäviä tekevä varamies sai suorittamansa työn korkeinta palkkaa. Liitot olivat todenneet palkkaryhmien 5, 6 ja 7 edellyttämät työt vaativiksi tehtäviksi. Kaipolan tehtaiden varamies Koskisen varamiestehtävät täyttivät tämän edellytyksen. Paperi- ja puumassateollisuutta koskevissa työehtosopimusneuvotteluissa ei ollut koskaan sovittu sellaista, ettei varamiehen palkkaa koskevaa sopimuskohtaa sovellettaisi varamiehen tehtäviin, jos jostakin tehtävästä maksetaan henkilökohtaista palkkaa. Työehtosopimuksen 10 §:n 7 kohdan mukaanhan varamiespalkan maksamisen edellytyksenä oli kahden taikka useamman ammatin suorittaminen riippumatta tehtävien palkkaustavasta. Sanottua käsitystä tuki sekin, ettei sopimuskohdan muistutuksessa, joka sisälsi edellytykset varamieheksi nimittämiselle, puhuttu mitään palkkaustavasta. Työnantajaliiton kanta oli perusteltu niiltä osin kuin oli kysymys sellaisesta työntekijästä, jonka tehtäväkuvausta ei voitu ennalta määrätä, kuten kunnossapito-osaston korjausmiehet, jotka työskentelivät kahdeksan tuntia päivässä työnjohdon kulloinkin osoittamissa tehtävissä. Näihin tehtäviin ei paperi- ja puumassateollisuudessa sovittu varamiestä. Varamiespalkkaa koskevia määräyksiä sen sijaan tuli soveltaa sellaiseen kunnossapito-osaston työntekijään, jonka tehtäväkuvaus oli rajattu ja työt vaativat sijaisen käyttämistä kuten Kaipolan teränasettajien kohdalla tilanne oli. Tilannetta ei muuttanut se, että työn varsinainen suorittaja sai henkilökohtaista palkkaa. Sanotuilla perusteilla Paperiteollisuuden Työntekijäin Liitto on vaatinut kanteen hylkäämistä.

Asian ollessa vireillä työtuomioistuimessa ovat asianosaisliitot käyneet uuden liittojen välisen neuvottelun, jonka kohteena on ollut varamiespalkkaa koskeva edellä tarkoitettu erimielisyys yleisessä muodossa eikä vain Terho Koskisen palkkausta koskevana.

Jutun suullisessa käsittelyssä edelleen kantajaliitto on ilmoittanut, ettei kannetta ollut tarkoitettukaan koskemaan sellaista tapausta, että varamies itse työskenteli henkilökohtaisella palkalla, vaan vain vakanssipalkkaista varamiestä. Edelleen asianosaiset ovat ilmoittaneet, ettei erimielisyys koskenut sijaisuusajan palkkaa siinä laajuudessa kuin vuoden 1973 paikallinen sopimus, vaan kysymys oli yksinomaan varamiehen palkasta.

Työtuomioistuin on tutkinut jutun ja toteaa, että erimielisyys varamiespalkkaa koskevasta kysymyksestä on liittojen kesken syntynyt vuoden 1974 työehtosopimuksen voimassa ollessa edellä selviävän Yhtyneet Paperitehtaat Oy:n Kaipolan tehtaiden tapauksen yhteydessä. Siellä työnantajapuoli oli kantansa tueksi vedonnut vuoden 1973 työehtosopimuksen voimassaoloaikana tehtyyn paikalliseen sopimukseen. Vuoden 1973 työehtosopimukseen ei sisältynyt mitään määräystä siitä, että sopimusta olisi sovellettava eri tavoin sen mukaan, toimiko työntekijä, jonka varamiehestä oli kysymys, henkilökohtaisella palkalla vai työkohtaisella palkalla (vakanssipalkalla). Edellä mainitussa Kaipolan tehtailla 20.7.1973 liittojen edustajien mukana ollessa tehdyssä sopimuksessa määrätään muun ohessa, että rasvaajan ja teränasettajan sijaiselle, joka ei kuulu C-ryhmään (eli ole henkilökohtaisella palkalla), maksetaan sijaisuusajalta asianomaisen rasvaajan tai teränasettajan palkkaa, kun taas C-ryhmään kuuluvalle (eli henkilökohtaisella palkalla olevalle) sijaiselle maksetaan sijaisuusajalta hänen omaa henkilökohtaista palkkaansa. Tämä paikallinen sopimus koskee siten vain palkkaa sijaisuusajalta, kun taas nyt on kysymys varamiehen palkkauksesta myös muuna aikana. Asianosaiset ovat yhtä mieltä siitä, että riitakysymys koskee vain vakanssipalkalla olevia varamiehiä eikä siis henkilökohtaisella palkalla olevia työntekijöitä siinäkään tapauksessa, että tällaisen työntekijän tehtäviin kuuluu toimia tarvittaessa yhden tai useamman muun työntekijän sijaisena.

Vuoden 1974 työehtosopimusta solmittaessa ei varamiesten palkkauskysymyksen ole edes väitetty olleen neuvotteluissa esillä siinä muodossa, että kumpikaan osapuoli olisi joutunut ottamaan kantaa nyt esillä olevaan erimielisyyskysymykseen. Ainoa varamiesten palkkaukseen tällöin tehty muutos on se, että kun soveltamisohjeiden mukaan vaativampia tehtäviä suorittaville varamiehille maksetaan korkeimmin palkatun työn mukaista palkkaa ja vuoden 1973 soveltamisohjeiden mukaan vaativampia tehtäviä suorittaviksi varamiehiksi katsottiin ne, joilla on yksinomaan ammattiryhmittelyn kolmeen ylimpään ryhmään kuuluvia varamiestehtäviä, jätettiin sana "yksinomaan" pois vuoden 1974 soveltamisohjeista.

Metsäteollisuuden Työnantajaliitto on vedonnut kanteensa tueksi työehtosopimuksen varamiespalkkamääräysten sanamuotoon, niiden mukaan kun varamiehen palkka määräytyy asianomaisten töiden palkan mukaan, eikä henkilökohtaisella palkalla olevien työntekijöiden kohdalta voitaisi lainkaan puhua heidän töidensä palkasta. Sitä paitsi johtaisi Paperiteollisuuden Työntekijäin Liiton kanta, jonka mukaan varamiespalkan olisi määräydyttävä sen työntekijän henkilökohtaisen palkan mukaan, jonka varamiehenä asianomainen toimii, Metsäteollisuuden Työnantajaliiton mielestä epäjohdonmukaiseen tulokseen sikäli, että varamiespalkka riippuisi toisen työntekijän eikä varamiehen omista henkilökohtaisista ominaisuuksista ja muuttuisi, jos tehtävässä vakinaisesti olevan työntekijän tilalle tulisi toisen suuruista henkilökohtaista palkkaa saava vakinainen työntekijä, vaikka varamiehen tehtävät eivät lainkaan muuttuisi. Työtuomioistuimen mielestä olisi kuitenkin vielä epäjohdonmukaisempaa tulkita työehtosopimusta siten, ettei vakanssipalkalla oleva työntekijä saisi mitään hyvitystä ehkä vaativammasta varamiehen asemastaan silloin, kun hän on varamiehenä sellaista ammattia varten, jossa vakinainen työntekijä on henkilökohtaisella palkalla. Liioin ei siitä, että varamiespalkka työehtosopimuksen mukaan määräytyy asianomaisten töiden palkan mukaan, sinänsä seuraa, etteivät varamiespalkkaa koskevat työehtosopimuksen määräykset lainkaan voisi koskea henkilökohtaisella palkalla olevien työntekijöiden varamiehiä, vaan lähimpänä ratkaisuna on pyrkiä tulkinnalla määräämään, mitä tällöin on pidettävä asianomaisten töiden palkkana. Tämän tulkinnan tuloksena ei välttämättä ole Paperiteollisuuden Työntekijäin Liiton edellä mainittu kanta, jota kieltämättä rasittaa Metsäteollisuuden Työnantajaliiton mainitsema epäjohdonmukaisuus, vaan eräänä mahdollisuutena olisi soveltaa sitä henkilökohtaista palkkaa, jota asianomainen varamies saisi, jos hän olisi tehtävässä vakinainen. Tätä viimeksi mainittua tulkintakysymystä työtuomioistuin ei kuitenkaan voi ratkaista tässä jutussa esitetyn kanteen puitteissa.

Edellä olevilla perusteilla työtuomioistuin harkitsee oikeaksi hylätä kanteen.

Työtuomioistuimessa läsnä juttua ratkaistaessa: Suviranta, puheenjohtaja, Lampi, Peltola, Vihma, Heiniö, Hyppönen ja Kaski.

Tuomio oli yksimielinen.