8.5.1973

D. Työkohtaisuuslisä

Sellaisesta aikatyöstä, jossa vaaditaan erityistä ammattitaitoa ja joka suoritetaan poikkeuksellisissa olosuhteissa, voidaan palkkaryhmissä 4-7 maksaa työkohtaisuuslisää, joka lasketaan prosentuaalisena perustuntipalkasta.

Lisän suuruus sovitaan kussakin tapauksessa erikseen ottaen huomioon työn vaativuus edellytetty työnopeus, työolosuhteet ja muut erityiset seikat jotka tekevät työkohtaisuuslisän maksamisen perustelluksi.

Työkohtaisuuslisä voi olla paitsi työkohtainen, myös tehtäväkohtainen.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

2 §

Palkankorotus toteutetaan seuraavasti: A. Aikatyö

1) Keskusliittojen suositukseen 18.3.1972 perustuva palkkojen korotus toteutetaan siten, että 31.3.72 maksettuja aikatyöpalkkoja korotetaan 45 pennillä. Tämän jälkeen tarkastetaan, että onko korotettu palkka vähintään yhtä N.o 38/1973 suuri kuin 7 §:n 3)-kohdassa sovittu perustuntipalkka. Ellei näin ole, korotetaan palkka edellä sanottuun määrään.

2) Toteutetaan palkkaryhmissä 4-7 hyvänmiehenlisien uudelleen arviointi rajoissa 0-15 % huomioiden allekirj. ptk:n 3 §:ssä sovittu ohje ja suoritetaan mahdollinen lisäkorotus palkkaan. Palkkaryhmissä 1-3 säilyvät hyvänmiehenlisät entisinä prosenttimäärinä. Jos palkkaryhmissä 4-7 olevien työntekijöiden palkka 1. kohdassa sovitun korotuksen jälkeen ylittää enemmällä kuin 15 %:lla 7 §:n 3)-kohdassa sovitun perustuntipalkan, katsotaan 15 %:n ylittävä osa työehtosopimuksen 9 §:n D.-kappaleessa sovitun työkohtaisuuslisän piiriin kuuluvaksi.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

3 §

Työehtosopimuksen hengen mukaista on, että työntekijäin ammattitaidon perusteella tai hänen saavuttaessaan iän ja tehtävän mukana enemmän kokemusta hänelle maksetaan 9 §:n A.-kohdan mukaista hyvänmiehenlisää. Työehtosopimuksen mukaista ei ole, että hyvänmiehenlisiä ei joissakin yhtiöissä makseta lainkaan tai että niitä maksetaan vain vähäisessä määrässä, ei myöskään, että tämä lisä maksetaan kaikille enimmäismääräisenä. Sanotun lisän koko asteikko 0-15 % on pyrittävä käyttämään hyväksi tarkoituksenmukaisella ja oikeudenmukaisella tavalla.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Suomen Sähköalantyöntekijäin Liitto on työtuomioistuimessa lausunut, että työehtosopimuksen voimaantulon jälkeen oli Keskusosuusliike Hankkijan Kotkan konttorin piirissä ryhdytty uudelleen arvioimaan hyvänmiehenlisiä. Tämä oli kuitenkin tapahtunut työnantajan yksipuolisella määräyksellä kuulematta sitä ennen työntekijöitä tai heidän edustajaansa. Kun työntekijät palkanmaksun yhteydessä olivat todenneet, että lisät olivat oleellisesti entisestään muuttuneet ja että niiden keskinäiset suhteet olivat huomattavasti poikenneet aiemmasta käytännöstä, he olivat pyytäneet saada tietää hyvänmiehenlisien laskentaperusteet. Työnantaja oli tällöin vastannut laskentaperusteiden näkyvän tilinauhoista. Luottamusmiehen useiden pyyntöjen jälkeen oli asiassa 5.5. annettu yleisluontoinen tiedoite, minkä lisäksi työnantaja oli 8.5. pitänyt informaatiotilaisuuden. Työntekijäin katsottua hyvänmiehenlisien määräämisen tapahtuneen vastoin työehtosopimuspöytäkirjan allekirjoituspöytäkirjan asiaa koskevaa kohtaa ja neuvottelematta käytettävästä menettelystä oli luottamusmies pyytänyt useita kertoja neuvottelun järjestämistä asiassa. Hänelle oli kuitenkin paikallisen johdon taholta ilmoitettu, ettei Keskusosuusliike Hankkijan pääkonttori ollut antanut paikallisjohdolle valtuuksia neuvotella kysymyksessä olevasta asiasta. Pääkonttorin edustajat olivat kuitenkin ilmoittaneet kantajaliiton liittosihteeri Haloselle aluekonttoreilla olevan tämäntapaisissa asioissa itsenäiset valtuudet. Kantajaja vastaajaliiton välillä oli 23.5. pidetty neuvottelu, jonka tuloksena oli laadittu hyvänmiehenlisien määräämistä koskeva soveltamisohje. Soveltamisohjeesta huolimatta ei tilanne ollut Keskusosuusliike Hankkijan Kotkan konttorin piirissä selvinnyt. Myöskään neuvotteluihin ei oltu luottamusmiehen useista yrityksistä huolimatta päästy, koska työnantajapuoli edelleen vetosi puuttuviin neuvotteluvaltuuksiinsa. Työnantaja oli 17.5. luvannut antaa asiassa yksityiskohtaisen selvityksen 18.5. Kun tuota selvitystä ei kuitenkaan oltu saatu, oli liikkeen työmailla alkanut lakkoilu, joka oli kestänyt 16.6. saakka. Lakon on työtuomioistuin katsonut osittain johtuneen työnantajapuolen paikallisen johdon taitamattomasta menettelystä. Koko työselkkauksen ajan oli Sähkötyönantajain Liitto ollut tietoinen sekä tilanteesta Kotkassa että vaikeudesta saada työnantajapuolen kanssa aikaan asiallinen keskustelu itse riitakysymyksestä. Kantajaliiton nimenomaisesta vaatimuksesta oli saatu aikaan Keskusosuusliike Hankkijan pääkonttorissa 19.6. neuvottelu, jossa asia oli ratkaistu tulkintaohjeiden osoittamalla tavalla. Keskusosuusliike Hankkijan toiminta oli ollut työehtosopimuksessa sovitun neuvottelumenettelyn vastaista, ja oli tästä ollut seurauksena sekä lakkoilua että työntekijöille ansion menetyksiä Kotkan konttorin alueen työmailla. Sähkötyönantajain Liitto oli ollut tietoinen jäsenyrityksensä haluttomuudesta noudattaa työehtosopimuksen osoittamaa neuvottelumenettelyä, mutta ei ollut siitä huolimatta ryhtynyt toimenpiteisiin syntyneen tilanteen selvittämiseksi työehtosopimuksen edellyttämää menettelyä käyttäen. Näillä perusteilla Suomen Sähköalantyöntekijäin Liitto on vaatinut, että työtuomioistuin tuomitsisi sekä Keskusosuusliike Hankkijan että Sähkötyönantajain Liiton hyvityssakkoon työehtosopimuksen rikkomisesta ja että Keskusosuusliike Hankkijan todettaisiin velvolliseksi suorittamaan liikkeen sopimuksenvastaisesta menettelystä johtuen työansioitaan menettäneille 36:lle asentajalle korvauksena ajalta 18.5.-16.6.1972 heidän keskituntiansionsa mukainen vahingonkorvaus.

Kanteeseen vastatessaan on Sähkötyönantajain Liitto lausunut, että työehtosopimuksessa oli hyvänmiehenlisät sovittu järjestettäviksi uudelleen palkkaryhmissä 4-7 rajoissa O-15 % ottaen samalla huomioon allekirjoituspöytäkirjan 3 §:ssä mainittu ohje. Myös tämä uudelleen järjestely oli perustunut työnantajan harkintaan. Kun työehtosopimuksen tarkoituksena nimenomaan oli ollut hyvänmiehenlisien uudelleen järjestely, olivat ne saattaneet alentuakin aina O %:iin saakka. Hyvänmiehenlisien uudelleen järjestely edellä mainituissa rajoissa ei ollut edellyttänyt sopimusta työnantajan ja työntekijän välillä. Tämä oli todettu myös ,liittojen välillä 23.5.1972 käydyssä neuvottelussa ja sen oli kantajaliittokin ilmoittanut osastoilleen 24.5.1972 lähettämissään, uuden työehtosopimuksen soveltamista koskevissa ohjeissa. Ryhdyttäessä toimeenpanemaan hyvänmiehenlisiä uuden työehtosopimuksen perusteella olivat Keskusosuusliike Hankkijan Kotkan konttorin palveluksessa olevat sähköasentajat kuitenkin vaatineet mainittujen lisien maksamista entisen suuruisina. Sähköosaston työhuonekunta oli vaatinut, että hyvänmiehenlisät tulisi maksaa 7. palkkaryhmässä 15 %:n, 6. palkkaryhmässä 10 %:n ja 5. ja 4. palkkaryhmässä 5 %:n suuruisina. Työnantaja ei ollut suostunut näin kaavamaiseen järjestelyyn, koska työehtosopimus oli edellyttänyt hyvänmiehenlisien uudelleen järjestelyjä. Työntekijäpuolen vaatimukset olivat vaikeuttaneet asiasta käytyjä paikallisia neuvotteluja eivätkä työntekijät olleet hyväksyneet työnantajan esityksiä. Painostaakseen työnantajaa suostumaan vaatimuksiinsa olivat työntekijät aloittaneet sähköosaston kaikilla työmailla 18.5.1972 istumalakon, joka oli jatkunut eräin keskeytyksin 15.6.1972 saakka ja jonka työtuomioistuin oli 16.11.1972 antamallaan tuomiolla todennut laittomaksi. Työehtosopimuksen mukaan työnantajalla oli ollut oikeus hyvänmiehenlisien uudelleen järjestelyyn. Työehtosopimuksen vastaisen lakon puhjettua ei työnantajalla tietenkään ollut velvollisuuttakaan ryhtyä riitakysymyksestä neuvottelemaan lakon kestäessä. Hyvänmiehenlisien uudelleen järjestelyjen johdosta oli sanotun kevään ja kesän aikana esiintynyt työntekijäin taholta sopimuksenvastaisia vaatimuksia useilla muillakin paikkakunnilla. Sähkötyönantajain Liittokaan ei ollut syyllistynyt mihinkään työehtosopimuksen rikkomiseen taikka muihin kanteessa esitettyihin laiminlyönteihin, sillä liiton edustaja oli käynyt lakon aikana useita kertoja Kotkassa neuvottelemassa työnantajan kanssa kyseisestä asiasta. Lisäksi oli liittojen kesken ollut jatkuvasti yhteydenpitoa riitakysymyksen johdosta. Vielä Sähkötyönantajain Liitto on jyrkästi vastustanut kantajan vaatimusta, jonka mukaan työnantaja joutuisi maksamaan laittoman lakon ajalta työntekijöille palkkaa. Esittämillään perusteilla on Sähkötyönantajain Liitto katsonut kantajan vaatimukset kaikilta osiltaan aiheettomiksi sekä lakiin ja työehtosopimukseen perustumattomiksi ja pyytänyt sen vuoksi kanteen hylkäämistä.

Asianosaiset ovat vaatineet korvausta oikeudenkäyntikuluistaan.

Keskusosuusliike Hankkija on ollut jutussa kuultavana.

Työtuomioistuin on tutkinut jutun ja katsoo siinä selvitetyksi, että Keskusosuusliike Hankkijan Kotkan konttorin paikallisjohto on työehtosopimuksen tultua voimaan vahvistanut uudelleen hyvänmiehenlisien prosenttimäärät neuvottelematta niistä sitä ennen työntekijäin kanssa. Työntekijöiden vaadittua sanottujen lisien määräämisen jälkeen neuvotteluja työnantajan kanssa lisien korottamiseksi ovat neuvottelut edenneet hitaasti katketakseen sitten paikallisella tasolla lähes kokonaan, kun työntekijät ovat työnantajaa neuvottelujen kohteena olevassa asiassa painostaakseen 18.5.1972 aloittaneet kanteessa kerrotun lakkoilun. Neuvottelujen hitaaseen edistymiseen ovat työnantajapuolella vaikuttaneet osittain se, että neuvotteluvaltuudet ja vastuu neuvotteluista ovat kysymyksessä olevana aikana olleet Keskusosuusliike Hankkijassa epäselvästi järjestettyinä, ja osittain se, ettei osuusliikkeen käsitys työehtosopimuksen ja sen allekirjoituspöytäkirjan hyvänmiehenlisää koskevien määräysten tulkinnasta ole vastannut asianosaisliittojen sittemmin yhteisesti antamia tulkintaohjeita. Toisaalta eivät paikallisen työntekijäpuolenkaan esittämät hyvänmiehenlisiä koskeneet vaatimukset ole perustuneet mainittujen ohjeiden mukaiseen tulkintaan, vaikkakin ohjeisiin perustuva riitakysymyksen ratkaisu on sittemmin johtanut vähintään sanottujen vaatimusten mukaisiin palkkoihin. Sähkötyönantajain Liiton puolesta on lakon aikana käyty Kotkassa antamassa ohjeita työnantajan paikallisille edustajille, mutta tästä toiminnasta ei ole annettu tarkempaa selvitystä. Toisaalta ei Sähkötyönantajain Liitolla ole näytetty olleen ennen lakon alkamista tietoa Kotkassa syntyneistä vaikeuksista.

Työtuomioistuin toteaa, että neuvottelumenettelystä on yksityiskohtaiset määräykset työehtosopimuksen 31 §:ssä. Ellei paikallisissa neuvotteluissa päästä yksimielisyyteen, johtukoonpa tämä sitten erilaisista käsityksistä riitakysymyksen oikeasta ratkaisusta tai neuvotteluosapuolen sisäisistä hankaluuksista, voidaan riitakysymys mainittujen määräysten mukaisessa järjestyksessä saattaa ratkaistavaksi työehtosopimukseen osallisten liittojen välisissä neuvotteluissa, ja elleivät nämäkään johda tulokseen, edelleen työtuomioistuimessa tai välimiesmenettelyssä. Työtuomioistuin toteaa edelleen, että työehtosopimuksen mukaisen neuvottelujärjestyksen laiminlyömisen seurauksena on työtuomioistuimesta annetun lain 10 §:n mukaan se, että jos neuvotteluja ei laiminlyönnin takia ole voitu viedä loppuun, voi tähän syytön osapuoli ilman neuvottelujen loppuun viemistäkin saattaa riitakysymyksen oikeudellisesti ratkaistavaksi. Näillä perusteilla työtuomioistuin katsoo, ettei Keskusosuusliike Hankkija ole edellä kerrotulla neuvotteluissa osoittamallaan menettelyllä rikkonut työehtosopimuslain 7 §:ssä tarkoitetulla tavalla tietensä työehtosopimusta. Liioin ei Sähkötyönantajain Liiton voida katsoa laiminlyöneen työehtosopimuslain 8 §:n mukaista valvontavelvollisuuttaan sillä, ettei se ehkä ole riittävän tehokkaasti huolehtinut paikallisten neuvottelujen käymisestä riitakysymyksestä. Edelleen työtuomioistuin, ottaen myös huomioon työtuomioistuimesta annetun lain 1 §:n säännökset, toteaa, ettei työehtosopimuksessa eikä työehtosopimuslaissa ole perustetta, jonka nojalla työntekijöillä, jotka edellä kerrotuin tavoin ovat neuvotteluvaatimuksiaan tukeakseen ryhtyneet lakkoon sen sijaan että olisivat pyrkineet riitakysymyksen ratkaisemiseen työehtosopimuksen mukaisessa järjestyksessä, tarvittaessa liittotason neuvotteluilla ja edelleen oikeudellisesti, olisi oikeus vahingonkorvaukseen lakon johdosta menettämistään ansioista.

Edellä olevilla perusteilla työtuomioistuin harkitsee oikeaksi hylätä kanteen. Asian laatuun nähden Sähkötyönantajain Liitto saa kuitenkin pitää oikeudenkäyntikulunsa omana vahinkonaan.

Työtuomioistuimessa läsnä juttua ratkaistaessa: Suviranta, puheenjohtaja, Sarkko, Järvenpää, Svartström, Vihma, Uoti, Hyppönen, Kaski ja Lankinen.

Tuomio oli yksimielinen.