22.3.1973

V luku

Lomat ja lepopäivät

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

14 § Viikkolepo

Huhtikuun 24 päivänä 1970 annetun talonmiesten työaikalain mukaan kuuluu lain piiriin kuuluvalle talonmiehelle (yli 22 viikkotyötuntia) viikkolepo joka viikko ja osapäivätoimiselle (viikkotyöaika alle 22 tuntia) joka toinen viikko. Viikkolepo on pyrittävä järjestämään viikon vaihteessa niin, että se alkaa lauantaina klo 15.00 ja päättyy sunnuntaina klo 21.00. Talon on tarvittaessa hankittava sopiva sijainen ja sovittava hänen palkastaan ja töistään. Sijaisen velvollisuutena on suorittaa kaikki työt, jotka hänen sijaisena toimiessaan esiintyvät tai tulevat esiin työnantajan osoittamina. Muilta osin noudatetaan lain määräyksiä (kts. laki 284/70 liitteenä).

Milloin talonmies viikkoleponsa aikana tilapäisesti tai omasta suostumuksestaan suorittaa talonmiesten työaikalain 9 §:n mukaista työtä eikä tähän käytettyä työaikaa voida kahden seuraavan kalenterikuukauden aikana korvata vastaavasti viikkolepoa pidentämällä, voidaan käytetty työaika korvata rahassa. Työntekijän suostumuksella voidaan 32 viikon pituiselta syys- ja talvikaudelta enintään 18 viikkolepoaikaa vastaava määrä siirtää saman pituisena seuraavana 20 viikon pituisena kevät- ja kesäkautena annettavaan aikaan, jona työntekijän olisi oltava työssä.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Vastaavassa 11.4.1972 tehdyssä ja 31.3.1974 saakka voimassa olevassa työehtosopimuksessa määräykset kuuluvat näin:

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

26 §

Talonmiehen työaikalain piiriin kuuluvalle talonmiehelle (yli 22 viikkotyötuntia) on annettava sunnuntain ajaksi tai jollei se ole mahdollista, muuna viikon aikana vähintään 30 tuntia kestävä yhdenjaksoinen viikkolepo.

Talonmiehen työaikalain piiriin kuulumattomalle sivutoimiselle talonmiehelle (enint. 22 viikkotyötuntia) on annettava viikkolepo joka toinen viikko.

Viikkolepo on pyritty järjestämään niin, että se alkaa lauantaina klo 15.00 ja päättyy sunnuntaina klo 21.00. Pidennettyä viikkolepoa sovelletaan 1.5.-18.9. välisenä aikana, jolloin viikkolepo alkaa lauantaina klo 08.00 ja päättyy maanantaina klo 06.00.

Talonmiehen on suoritettava kaikki tehtäviinsä kuuluvat työt ennen viikkolevolle lähtöään, eikä hänen työaikanaan esiintulleita töitä saa siirtää sijaiselle.

Työnantajan on hankittava tarvittaessa sopiva sijainen ja sovittava hänen töistään ja palkastaan. Sijaisen velvollisuutena on suorittaa kaikki ne työt, jotka hänen sijaisena toimiessaan esiintyvät tai tulevat esiin työnantajan osoittamina. Milloin viikkolevon sijainen laiminlyö hänelle alan työehtosopimuksen mukaisen työvelvollisuuden, ja viikkolevon aikana esiintulleen työn joutuu suorittamaan varsinainen toimenhoitaja, on tämä oikeutettu saamaan siitä työsuoritusta vastaavan korvauksen. Tämä ei koske niitä tapauksia, joissa varsinainen toimenhoitaja tai hänen perheensä jäsen on sopimuksen mukaan sitoutunut suorittamaan viikkolevon aikana esiintulleet työt.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Sitä paitsi on edellisen sopimuksen 41 §:nä ja jälkimmäisen sopimuksen 40 §:nä näin kuuluva määräys erimielisyyksien käsittelystä:

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Jos työnantajan ja työntekijän välillä ilmaantuu erimielisyyttä tämän sopimuksen soveltamisesta tai tulkintaa koskevassa asiassa, on työpaikalla pyrittävä sovintoon neuvottelemalla työnantajan ja työntekijän kesken.

Ellei asiaa saada työpaikalla selvitetyksi, jompikumpi osapuoli voi alistaa sen asianomaisten yhdistysten ratkaistavaksi. Tällöin on, elleivät yhdistykset pidä sitä tarpeettomana, työpaikalla laadittava muistio asiasta, josta ilmenee erimielisyyden aiheuttanut asia, sekä molempien osapuolten siihen omaksuma kanta. Muistion allekirjoittavat molemmat osapuolet ja on siitä annettava kappale kummallekin allekirjoittajalle.

Elleivät yhdistykset pääse yksimielisyyteen voidaan riitakysymys alistaa allekirjoittajajärjestöjen tutkittavaksi ja päätettäväksi. Tähän päätökseen riitapuolten on tyydyttävä.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Suomen Kiinteistötyöntekijäin Liitto on työtuomioistuimessa lausunut, että edelle jäljennettyjen määräysten mukaan talonmiesten työaikalain piiriin kuuluvalle talonmiehelle on annettava viikkolepo joka viikko, kun talonmiehen viikottainen työtuntimäärä ylittää 22 tuntia. Määräyksen edellyttämissä tapauksissa on saamatta jäänyt viikkolepo korvattava rahassa. Suomen Kiinteistötyönantajainliittoon jäsenenä kuuluvat Helsingin kaupungista olevat asunto-osakeyhtiöt Asunto Oy Hietalahdenkatu 7 ja Bostadsaktiebolaget Mechelingatan 26 olivat kuitenkin antaneet talonmiehilleen vain joka toisen määrätyistä viikkolevoista Asunto Oy Hietalahdenkatu 7:n talonmiehenä oli 15.5.1965 alkaen ollut kantajaliiton jäsen Kyllikki Heinämäki, joka oli suorittanut joka toisen viikkoleponsa aikana talonmiehen töitä työnantajan kanssa sopimansa 40 markan määräistä korvausta vastaan viikkolepokerralta. Heinämäelle oli jätetty antamatta vuonna 1971 23 viikkolepoa ja vuonna 1972 35 viikkolepoa, joista Heinämäellä oli siis oikeus saada korvauksena vuodelta 1971 yhteensä 920 markkaa ja vuodelta 1972 yhteensä 1.400 markkaa eli kaikkiaan 2.320 markkaa. Bostadsaktiebolaget Mechelingatan 26:n talonmiehenä oli 1.6.1966-30.9.1972 välisen ajan toiminut Suomen Kiinteistötyöntekijäin Liiton jäsen Leila Gröhn. Hän oli suorittanut joka toisen viikkoleponsa aikana talonmiehen töitä työnantajan kanssa sopimaansa korvausta vastaan. Tämän korvauksen määrä oli ollut yhteensä 10 % kuukausipalkasta kuukautta kohden. Gröhnille oli myöskin jätetty antamatta korvaus joka toisesta saamatta jääneestä viikkolevosta vuosilta 1971 ja 1972. Gröhnin näin saamatta jääneen korvauksen määrä oli 978,16 markkaa. Suomen Kiinteistötyönantajainliitto ei ollut suostunut taivuttamaan kerrottuja jäseniään noudattamaan työehtosopimusta, vaikka Suomen Kiinteistötyöntekijäin Liitto oli sitä neuvotteluissa vaatinut.

Näillä perusteilla Suomen Kiinteistötyöntekijäin Liitto on vaatinut työtuomioistuinta vahvistamaan, että sanotut asunto-osakeyhtiöt ja Suomen Kiinteistötyönantajainliitto ovat rikkoneet kerrotulla menettelyllään työehtosopimuksen määräyksiä ja liitto lisäksi laiminlyönyt valvontavelvollisuutensa. Lisäksi Suomen Kiinteistötyöntekijäin Liitto on vaatinut Asunto Oy Hietalahdenkatu 7:n velvoittamista suorittamaan Kyllikki Heinämäelle 2.320 markkaa 6 prosentin korkoineen 15.11.1972 lukien ja Bostadsaktiebolaget Mechelingatan 26:n velvoittamista suorittamaan Leila Gröhnille 978,16 markkaa 6 prosentin korkoineen 30.9.1972 lukien.

Suomen Kiinteistötyönantajainliitto on kanteen johdosta ensin huomauttanut, ettei riitakysymyksestä ollut käyty Bostadsaktiebolaget Mechelingatan 26:n osalta työehtosopimuksen edellyttämiä neuvotteluja. Asia oli kyllä ollut esillä liittojen välillä 19.12.1972 käydyssä neuvottelussa, jossa pöytäkirjaan oli merkitty työnantajaliiton kantana, että viikkolepokorvaukset oli osapuolten kesken sovittu korvattavaksi suorittamalla viikkolepokorvauksena kuukaudessa 10 % kuukausipalkasta ja mainittu sopimus, joka oli kirjattu yhtiön johtokunnan pöytäkirjaan, oli esitetty työntekijälle, joka oli mainitun korvausperusteen hyväksynyt. Pöytäkirjaan oli edelleen merkitty, että työntekijäliiton vaatimukset viikkolevosta perustuvat työehtosopimukseen ja talonmiesten työaikalain 9 §:ään. Vaikka pöytäkirjaan edelleen oli merkitty, että asiasta ei päästy yksimielisyyteen, ei neuvottelujen Suomen Kiinteistötyönantajainliiton mielestä ollut katsottava päättyneen, koskei neuvottelupöytäkirjaa ollut asianmukaisesti allekirjoitettu.

Työtuomioistuin on jutun suullisessa käsittelyssä antamallaan välipäätöksellä hylännyt kanteen tutkimista vastaan esitetyn sanotun väitteen, koska riitakysymyksestä oli asianosaisliittojen välillä neuvoteltu 19.12.1972 ja kun asiaan ei vaikuttanut se, että neuvottelusta laadittua pöytäkirjaa, jonka sisällöstä nyt kysymyksessä olevalta osalta ei ollut riitaa, ei ehkä ollut allekirjoitettu.

Kanteeseen vastatessaan Suomen Kiinteistötyönantajainliitto on lausunut, että Kyllikki Heinämäki oli 29.12.1972 tehnyt Asunto Oy Hietalahdenkatu 7:n kanssa vuoden 1971 ja 1972 viikkolepojen osalta sopimuksen 1.000 markan määräisestä kertakaikkisesta korvauksesta, minkä jälkeen osapuolilla ei sopimuksen mukaan ollut työsuhteeseen liittyviä minkäänlaisia vaatimuksia vuoden 1972 loppua edeltäneeltä ajalta.

Bostadsaktiebolaget Mechelingatan 26:n talonmies Leila Gröhn taas oli edellä olevasta selviävin tavoin suorittanut talonmiehen töitä viikkoleponsa aikana työnantajan kanssa sopimaansa korvausta vastaan, jonka määrä oli ollut 10 % kuukausipalkasta kuukautta kohden, mikä kattaa kaikki kuukaudelle sattuneet viikkolevot. Työehtosopimuksen viikkolepoa koskevat määräykset huomioon ottaen on näin voitu osapuolten kesken sopia.

Näillä perusteilla Suomen Kiinteistötyönantajainliitto on vaatinut kanteen hylkäämistä kokonaisuudessaan.

Asianosaiset ovat vaatineet korvausta oikeudenkäyntikuluistaan.

Työtuomioistuin on käsitellyt jutun ja katsoo, että kanteessa tarkoitetuissa työehtosopimusten määräyksissä on työnantaja ja työntekijä oikeutettu talonmiesten työaikalain 9 §:n 6 momentissa edellytetyin tavoin sopimaan saamatta jääneen viikkolevon korvaamisesta rahassa ja myös tämän korvauksen suuruudesta.

Asunto Oy Hietalahdenkatu 7:n osalta asianosaiset ovat yhtä mieltä siitä, että talonmies Kyllikki Heinämäki ja yhtiö ovat sopineet siitä, että Heinämäki saa viikkolepokorvauksena 40 markkaa joka toisen viikkolevon ajalta. Yhtiö ja Heinämäki ovat lisäksi vastineessa selostetuin tavoin sopineet lopullisista vuosilta 1971 ja 1972 maksamatta jääneistä korvauksista. Suomen Kiinteistötyöntekijäin Liitto on kuitenkin katsonut yhtiön saaneen sopimuksen aikaan käyttäen hyväkseen Heinämäen tietämättömyyttä, vaikka sopimuksen tekeminen tällaisessa asiassa ei kuuluisi työntekijälle, vaan olisi liiton asia. Työnantajalle ja työntekijälle työehtosopimuksessa annetun sopimisoikeuden työtuomioistuin, jonka toimivaltaan ei kuulu ratkaista, olisiko sopimus pätemätön muulla perusteella kuin väitetyn työehtosopimuksen vastaisuuden takia, katsoo käsittävän myös kerrotunlaisen jälkikäteen tapahtuvan sopimisen.

Bostadsaktiebolaget Mechelingatan 26 on jutussa esitetyn selvityksen mukaan sopinut talonmies Leila Gröhnin kanssa viikkolepokorvauksista ennen vuoden 1971 alkua eli aikana, jolloin talonmiehelle kuului viikkolepo joka toinen viikko. Sopimuksen mukaan oli viikkolepokorvaus 10 % talonmiehen palkasta. Yhtiön johtokunta on 12.3.1971 vahvistanut viikkolepokorvauksen saman prosenttimäärän mukaisesti vuoden 1971 alusta voimaan tulleista kuukausipalkoista. Yhtiö ja Suomen Kiinteistötyönantajainliitto ovat katsoneet, että sovittu 10 %:n korvaus on vuoden 1971 alusta lukien kattanut joka viikko annettavan viikkolevon. Gröhn ja Suomen Kiinteistötyöntekijäin Liitto ovat puolestaan olleet sitä mieltä, että 10 %:n korvauksella on korvattu vain joka toinen viikkolepo ja joka toinen saamatta jäänyt viikkolepo on jäänyt korvaamatta. Jutun ratkaisu yhtiön ja Gröhnin osalta riippuu siis siitä, mitä heidän keskensä on katsottava sovitun saamatta jääneiden viikkolepojen korvaamisesta vuoden 1971 alusta lukien. Tätä koskevan riidan ratkaiseminen ei taas työtuomioistuimesta annetun lain 1 §:n mukaan kuulu työtuomioistuimen toimivaltaan. Kun yhtiön mahdollinen maksuvelvollisuus näin ollen riippuu yhtiön ja Gröhnin välisen sopimussuhteen ehtojen tulkinnasta, ei yhtiön myöskään ole näytetty menetelleen työehtosopimuksen vastaisesti maksaessaan viikkolepopäivien korvaukset edellä kerrotulla tavalla.

Työtuomioistuin katsoo edelleen, että kun talonmiesten Heinämäen ja Gröhnin oikeus riidanalaisiin korvauksiin on edellä selostetusta ilmenevällä tavalla tulkinnanvarainen ja heidän ja heidän työnantajiensa välisistä sopimuksista riippuva, Suomen Kiinteistötyönantajainliitto ei ole puoltaessaan yhtiöiden kantaa riitakysymyksissä rikkonut sille työehtosopimuslain mukaan kuuluvaa valvontavelvollisuutta.

Edellä olevilla perusteilla työtuomioistuin harkitsee oikeaksi jättää kanteen tutkimatta siltä osin kuin siinä on kysymys Asunto Oy Hietalahdenkatu 7:n ja Kyllikki Heinämäen välillä 29.12.1972 tehdyn sopimuksen pätemättömyydestä muulla perusteella kuin työehtosopimuksen vastaisuuden takia ja myös siltä osin kuin siinä on vaadittu Bostadsaktiebolaget Mechelingatan 26:n velvoittamista suorittamaan Leila Gröhnille kanteessa mainitut korvaukset. Muulta osin työtuomioistuin on jutun tutkinut ja harkitsee oikeaksi edellä olevasta ilmenevillä perusteilla hylätä kanteen sen näin tutkitulta osalta. Asian laatuun nähden saa Suomen Kiinteistötyönantajainliitto itse kärsiä juttukulunsa.

Työtuomioistuimessa läsnä juttua ratkaistaessa: Suviranta, puheenjohtaja, Lampi, Järvenpää, Svartström, Aranto, Vihma, Hyppönen, Lankinen ja Kenraali.

Tuomio oli yksimielinen.