25.2.1970

10 § Työpalkat

Täysin työkykyisten, 18 täyttäneiden työntekijäin ohjetuntipalkat ovat paikkakuntaluokittain ja palkkaryhmittäin seuraavat:

Paikkakuntaluokat

I II III Palkkaryhmä 1 195 188 182

" 2 210 199 191

" 3 225 212 202

" 4 238 225 213

" 5 254 235 225

" 6 265 248 236

Palkkaryhmittelynä noudatetaan tämän sopimuksen liitteen N:o 1 mukaista ammattinimikkeistöä palkkaryhmittelyineen.

Sen mukaan, poikkeavatko työntekijän työtaito, työteho tai kokemus taikka työn hänelle asettamat vaatimukset kysymyksessä olevan työntekijäryhmän yleisestä keskitasosta, voidaan hänelle maksaa enintään 15 % korkeampi palkka kuin asianomaiselle palkkaryhmälle edelläolevan ohjetuntipalkkataulukon mukaan on maksettava.

Aikapalkalla työskentelevälle työntekijälle maksetaan edellä 1 ja 2 momenttien mukaan muodostuva henkilökohtainen ohjepalkka 10 % :lla korotettuna.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

17 § Urakkatyö- ja -palkat

Mikäli työn laatu sen sallii ja jos se on teknillisesti mahdollista, on työntekijälle pyrittävä varaamaan tilaisuus tehdä urakkatyötä.

Urakkatyön hinnoittelusta tulee asianomaisten keskenään sopia, mutta on sen perustuttava tämän sopimuksen ohjetuntipalkkoihin ja oltava sellainen, että työntekijän ansio nousee normaalilla urakkatyövauhdilla 25 % mainittuja ohjetuntipalkkoja korkeammaksi ja kasvaa työnsuorituksen ja työtehon lisääntyessä vähintään samassa suhteessa.

Jokaisessa tehtaassa on urakalla tehtäviä töitä varten laadittava urakkahinnoittelulistat ja on työntekijälle, työpaikan luottamusmiehelle ja sopijaliittojen edustajille varattava tilaisuus tutustua urakkatyön hinnoitteluun.

Urakkatyötä tehtäessä on urakkapalkan perusteena käytetty ohjetuntipalkka taattu.

Näyte-, mittatilaus-, poika- ja erikoisen suurten kappaleiden urakkahinnoittelusta on erikseen sovittava.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

25 § Luottamusmiehet

Tekstiilityöväen Liiton ammattiosastojen valitsemien pääluottamusmiesten ja luottamusmiesten toimintaan ja asemaan sekä suoritettaviin korvauksiin nähden noudatetaan tämän työehtosopimuksen 2 §:ssä mainitun Suomen Työnantajain Keskusliiton ja Suomen Ammattiyhdistysten Keskusliiton välisen yleissopimuksen 4 kohdan määräyksiä samoin kuin mainittujen keskusliittojen välillä 22 päivänä maaliskuuta 1955 allekirjoitetun pöytäkirjan määräyksiä.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

32. §

Tämä työehtosopimus velvoittaa siihen osallisia välttämään kaikkia työtaistelutoimenpiteitä, jotka kohdistuvat työehtosopimukseen kokonaisuudessaan tai johonkin sen yksityiseen määräykseen. Sopimuksen osalliset ovat sitäpaitsi velvolliset huolehtimaan siitä, että myöskin niiden jäsenet välttävät sellaisia työtaistelutoimenpiteitä, eivätkä muutenkaan riko työehtosopimuksen määräyksiä.

33 § Työriitaisuuksien sovittelu

Jos työnantajan ja työntekijän välillä ilmaantuu erimielisyyttä tämän sopimuksen tulkinnasta tai sen rikkomista koskevassa asiassa, mitä erimielisyyttä heidän välisessä neuvottelussa ei saada selvitetyksi, alistetaan erimielisyydet sopijaliittojen välillä ratkaistavaksi siinä järjestyksessä, kuin Suomen Työnantajain Keskusliiton ja Suomen Ammattiyhdistysten Keskusliiton välillä tehdyssä yleissopimuksessa säädetään.

Tästä sopimuksesta mahdollisesti aiheutuvat sellaiset erimielisyydet, joista ei sopijapuolten kesken ole päästy yksimielisyyteen, jätetään työtuomioistuimen tutkittavaksi ja päätettäväksi.

Turvautuminen työseisaukseen tai muuhun toimenpiteeseen työn säännöllisen kulun estämiseksi tässä sopimuskohdassa tarkoitetun erimielisyyden johdosta on kielletty.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Vaatetusteollisuusliitto on työtuomioistuimessa esiintuonut, että liiton jäsenyrityksen Mattisen Teollisuus Oy:n tehtailla Heinolassa olivat työntekijät jo vuoden 1968 lopulta alkaen toistuvasti esittäneet, että urakkatyön tavoiteansioita olisi varsin olennaisesti korotettava. Kun tehtaan palkkataso oli kuitenkin ollut vaatetusteollisuuden keskimääräisen ansiotason yläpuolella ja täyttänyt kiistattomasti työehtosopimuksen määräykset, ei työnantaja ollut katsonut voivansa suostua työntekijöiden vaatimuksiin. Tämän johdosta oli Mattisen Teollisuus Oy:n tehtaalla puhjennut istumalakko lokakuun 29 päivänä 1969 kello 12, johon olivat osallistuneet tehtaan kaikki 195 työntekijää. Lokakuun 29 päivänä 1969 oli tehtaalla pidetty tätä lakkoa koskenut neuvottelu, jossa oli ollut mukana mm. vastaajaliiton alayhdistyksen Heinolan Vaatetustyöntekijät r.y:n tälle työpaikalle asettama pääluottamusmies Anna Partanen. Neuvotteluissa työntekijäpuoli oli vaatinut aikaisemmin esittämänsä tavoiteansion korottamisen lisäksi kuuden ns. huonon urakan korjaamista. Työntekijäin edustajana ollut Sirkka Väkiparta oli tuossa tilaisuudessa todennut, että työntekijät olivat katsoneet parhaaksi ryhtyä työtaisteluun, koska neuvottelut tuotantopäällikkö Valveen kanssa eivät olleet johtaneet tulokseen. Muut työntekijöiden edustajat eivät olleet esittäneet tästä poikkeavia näkökantoja. Neuvottelussa oli kuitenkin sovittu, että työntekijöiden edustajat kehottaisivat työntekijöitä aloittamaan työt ja että erimielisyydet alistettaisiin liittojen ratkaistaviksi. Tästä huolimatta oli lakko jatkunut vielä kaksi päivää ja päättynyt lokakuun 31 päivänä 1969 kello 12. Myöskään kokouksessa olleet työntekijöiden edustajat eivät olleet ryhtyneet tekemään työtä. Vasta marraskuun 3 päivänä 1969 pidetyssä neuvottelussa, jossa myös liittojen edustajat olivat olleet saapuvilla, työntekijäin edustajat heidän joukossaan pääluottamusmies Anna Partanen olivat ilmoittaneet irtisanoutuvansa Sirkka Väkiparran aiemmassa kokouksessa antamasta, edellä mainitusta lausumasta. Ilmeisesti siitä syystä, että työnantajapuoli oli uudestaan ilmoittanut, että se ei katsonut voivansa suostua palkkojen yleiskorotukseen, olivat tehtaan työntekijät ryhtyneet uudelleen lyhyeen lakkoon marraskuun 5 päivänä 1969 kello 12. Lakko oli kestänyt vain noin 20 minuuttia ja sen tarkoituksena oli ilmeisesti ollut toisaalta painostaa työnantajaa edelleen erimielisyyden kohteena olleissa palkkakysymyksissä ja toisaalta osoittaa mieltä syntyneen lopputuloksen johdosta. Tähän lakkoon oli osallistunut noin 70 prosenttia tehtaan työntekijöistä heidän joukossaan pääluottamusmies Anna Partanen. Ammattiosasto ei ollut millään tavoin pyrkinyt saattamaan lakkoja loppumaan ja työntekijöitä palaamaan työhön. Sen sijaan vastaajaliiton ei voitu katsoa rikkoneen sille työehtosopimuslain mukaan kuulunutta valvontavelvollisuutta, koska se oli sähkeitse kehottanut osastoa ryhtymään toimenpiteisiin lakon lopettamiseksi. Näillä perusteilla Vaatetusteollisuusliitto on vaatinut, että ammattiosasto tuomittaisiin maksamaan kohtuulliseksi harkittu hyvityssakko sekä korvaamaan liiton oikeudenkäyntikulut asiassa.

Kanteeseen vastatessaan Tekstiilityöväen Liitto on esittänyt, että vastaajaliiton saatua tiedon lakosta lokakuun 29 päivänä 1969 pääluottamusmies Anna Partaselle oli välittömästi lähetetty sähke lakon lopettamisesta. Neuvotteluun osaa ottanut Sirkka Väkiparta ei ollut ollut Heinolan Vaatetustyöntekijät r.y:ssä missään luottamusmiestehtävässä, vaan hänet oli vain valittu työntekijöiden edustajaksi neuvotteluun. Osaston kaikki toimihenkilöt olivat kehottaneet lokakuun 29 päivänä 1969 pidetystä neuvottelusta tehdyn pöytäkirjan 6 §:n mukaisesti työntekijöitä aloittamaan työt viivytyksettä, mutta mm. työnantajapuolen ottaman asenteen sekä virran ja höyryn oltua poissa ynnä sen johdosta, että työt suoritettiin sarjassa, jolloin yhdenkin työntekijän työstä kieltäytyminen esti tuotantoprosessin kulun, kehotukset eivät olleet johtaneet tulokseen ennen kuin lokakuun 31 päivänä 1969 kello 12. Toinen 20 minuutin pituinen lakko seuranneen marraskuun 5 päivänä oli ollut suurimmaksi osaksi tuotantopäällikkö Valveen provosoima, koska tämä oli antanut lehdille lakkoa koskevia lausuntoja. Tässä lakossa oli ollut mukana vain noin 25-30 prosenttia työntekijöistä. Viitaten osaston vähävaraisuuteen sekä työnseisausten aiheuttamien vahinkojen vähäisyyteen, Tekstiilityöväen Liitto on vaatinut, että hyvityssakkovaatimus hylättäisiin.

Heinolan Vaatetustyöntekijät r.y:tä on jutussa kuultu.

Työtuomioistuin on tutkinut jutun ja katsoo selvitetyksi, että Vaatetusteollisuusliiton jäsenen Mattisen Teollisuus Oy:n tehtailla Heinolassa on lokakuun 29 päivänä 1969 kello 12 puhjennut istumalakko, joka on päättynyt saman lokakuun 31 päivänä kello 12, sekä seuranneen marraskuun 5 päivänä niin ikään kello 12 toinen noin 20 minuutin pituinen istumalakko. Ensiksi mainittuun lakkoon ovat kaikki tehtaan työntekijät ottaneet osaa. Sen sijaan jälkimmäiseen lakkoon on osallistunut vain osa tehtaan työntekijöistä. Kummassakin työtaistelussa on ollut mukana vastaajaliiton alayhdistyksen Heinolan Vaatetustyöntekijät r.y:n jäseniä sekä osaston pääluottamusmies Anna Partanen. Lakkojen tarkoituksena on ollut työnantajan painostaminen taipumaan työntekijöiden vaatimuksiin, jotka ovat kohdistuneet työehtosopimuksen urakkapalkkaa koskeviin määräyksiin. Jutussa on edelleen käynyt ilmi, että ammattiosasto ei ole ryhtynyt riittävän tehokkaisiin toimenpiteisiin lakkojen syntymisen estämiseksi sekä niiden lopettamiseksi, vaikka lokakuun 29 päivänä 1969 pidetystä neuvottelusta laaditun pöytäkirjan mukaan osaston toimihenkilöt ovat luvanneet kehottaa työntekijöitä aloittamaan työt. Sen vuoksi ja koska ammattiosasto, jonka on katsottava olevan vastuussa luottamusmiehensä toimenpiteistä, on laiminlyönyt sille työehtosopimuslain 8 §:n mukaan kuuluvan velvollisuuden huolehtia siitä, että työntekijät olisivat luopuneet sanotuista työtaistelutoimenpiteistä, työtuomioistuin harkitsee oikeaksi, työehtosopimuslain 9 ja 10 §:n nojalla, ottaen huomioon kaikki esiin tulleet asianhaarat, kuten ammattiosaston vähävaraisuuden ja pienuuden sekä lakkojen lyhytaikaisuuden ja niiden aiheuttamien vahinkojen määrän, tuomita Heinolan Vaatetustyöntekijät r.y:n maksamaan Vaatetusteollisuusliitolle työrauhavelvollisuuden rikkomisesta hyvityssakkona 300 markkaa ja velvoittaa ammattiosaston korvaamaan Vaatetusteollisuusliiton oikeudenkäyntikulut 150 markalla.

Työtuomioistuimessa läsnä juttua ratkaistaessa: Luukanen, puheenjohtaja, Holopainen, Järvenpää, Svartström, Markkanen, Aranto, Hyppönen, Ahtola ja Kaski.

Tuomio oli yksimielinen.