2.7.2025

Kanne

Vaatimukset

Smart Load Solutions OÜ ja Themo Nordic Oy (jäljempänä yhdessä myös kantajat tai Themo) ovat yhteisesti vaatineet, että markkinaoikeus julistaa Suomessa voimaan saatetun euroopapatentin numero FI/EP 2 921 926 kokonaisuudessaan mitättömäksi.

Lisäksi kantajat ovat vaatineet, että markkinaoikeus velvoittaa OptiWatti Oy:n korvaamaan niiden yhteiset oikeudenkäyntikulut 97.612,50 eurolla viivästyskorkoineen.

Perusteet

Riitapatentti on julistettava mitättömäksi selityksen riittämättömyyden, puuttuvan uutuuden, puuttuvan keksinnöllisyyden sekä lisätyn materiaalin perusteella.

Jäljempänä riitapatentin itsenäisen patenttivaatimuksen 1 osalta esitetty koskee soveltuvin osin myös riitapatentin itsenäisiä patenttivaatimuksia 7 ja 13.

1 Selityksen riittävyys

Riitapatentti tarkoittaa keksintöä, jota ei ole esitetty niin selvästi, että alan ammattimies voi sen perusteella käyttää keksintöä. Riitapatentin selitys ei ole riittävä ja keksintö on esitetty epäselvästi siten, ettei alan ammattimies voi sitä toteuttaa.

Riitapatentin itsenäisen patenttivaatimuksen 1 tarkoittaman ohjausjärjestelmän rakenteellisia ja toiminnallisia elementtejä ovat serverijärjestely, yhden tai useamman talon vähintään yksi ohjausyksikkö, itsenäinen ohjain ja lämmityslaitteiden yksi tai useampi ohjausrele. Elementtien vähintään yksi ohjausyksikkö, itsenäinen ohjain ja yksi tai useampi ohjausrele rakenteellinen ja toiminnallinen suhde serverijärjestelyyn jää mainitussa patenttivaatimuksessa 1 löyhästi määritellyksi tai kokonaan määrittelemättömäksi.

Ensinnäkin riitapatentin itsenäisen patenttivaatimuksen 1 perusteella jää ainakin epäselväksi, ovatko myös elementit ”vähintään yksi ohjausyksikkö”, ”itsenäinen ohjain” ja ”yksi tai useampi ohjausrele” mainitun patenttivaatimuksen 1 tarkoittaman ohjausjärjestelmän varsinaisia elementtejä vai ovatko nämä jollain muulla tavoin patenttivaatimuksen 1 tarkoittamaan ohjausjärjestelmään liittyviä elementtejä.

Toiseksi myös serverijärjestelyn ja ainakin yhden ohjausyksikön rooli osana yhden tai useamman lämmityslaitteen ohjaamista on jäänyt avoimeksi. Riitapatentin itsenäisessä patenttivaatimuksessa 1 ei määritellä, miten ”yhtä tai useampaa lämmityslaitetta” ohjataan oletetussa normaalitilanteessa, jossa ”lämmityslaitteiden yksi tai useampi ohjausrele” on kykenevä ”vastaanottamaan kommunikaatioita ja/tai ohjeita niiden vähintään yhdeltä ohjausyksiköltä”. Näin ollen ”serverijärjestelyn” ja ”ainakin yhden ohjausyksikön” rooli osana ”yhden tai useamman lämmityslaitteen” ohjaamista on jäänyt avoimeksi. Tämän epämääräisyyden vuoksi mainitun patenttivaatimuksen 1 mukainen ohjausjärjestelmä on tulkittavissa myös sellaiseksi, jossa yhden tai useamman talon vähintään yhden ohjausyksikön ja lämmityslaitteiden yhden tai useamman ohjausreleen välillä ei ole olemassa minkäänlaista toiminnallista tai rakenteellista yhteyttä.

Kolmanneksi epäselväksi jää myös itsenäisen ohjaimen rooli yhden tai useamman lämmityslaitteen ohjaamisessa ja sen käyttöönotto riippuen lämmityslaitteiden yhden tai useamman ohjausreleen kyvystä tai kyvyttömyydestä vastaanottaa kommunikaatiota tai ohjeita niiden vähintään yhdeltä ohjausyksiköltä. Epäselväksi jää ainakin se, onko riitapatentin itsenäisen patenttivaatimuksen 1 tarkoittama ”itsenäinen ohjain” ”lämmityslaitteiden” elementti vai mahdollisesti ”lämmityslaitteista” erillinen elementti, millä tavoin mainitun patenttivaatimuksen 1 tarkoittama ”itsenäinen ohjain” on itsenäinen ja mitä ”itsenäisen ohjaimen” osalta tarkoittaa patenttivaatimuksen 1 ilmaisu ”käytetään”.

Patenttivaatimusten sanamuoto on patentin suoja-alan määrittelyn osalta patentin mitättömäksi julistamista koskevissa asioissa ratkaiseva. Riitapatentin itsenäinen patenttivaatimus 1 määrittelee ohjausjärjestelmän toimintaa ainoastaan siltä osin, mitä tapahtuu siinä poikkeustilanteessa, jossa lämmityslaitteiden yksi tai useampi ohjausrele ei vastaanota kommunikaatioita tai ohjeita niiden vähintään yhdeltä ohjausyksiköltä asetetun ajanjakson aikana sen jälkeen, kun ne ovat viimeksi vastaanottaneet kommunikaatioita tai ohjeita. Lisäksi mainitun patenttivaatimuksen 1 määrittely tässä poikkeustilanteessa suoritettavan toiminnan osalta, eli kun käytetään itsenäistä ohjainta, jättää itsenäisen ohjaimen suorittaman toiminnallisuuden avoimeksi.

Riitapatentin itsenäisen patenttivaatimuksen 1 tarkoittaman ohjausjärjestelmän toteuttamisen kannalta olennaista on, miten ohjausjärjestelmä toimii niin sanotussa normaalitilanteessa ja millaisen toiminnallisuuden itsenäinen ohjain toteuttaa siinä tilanteessa, jossa sitä käytetään, eli millaisen toiminnallisuuden korvaajana itsenäistä ohjainta käytetään ja miten itsenäinen ohjain tämän toiminnallisuuden toteuttaa. Mainittu patenttivaatimus 1 jättää nämä seikat määrittelemättä. Tästä seuraa, että patenttivaatimuksen 1 suojapiiri on hyvin laaja ja riitapatentin selityksessä esitetään vain kaksi varsinaista suoritusmuotoa ohjausjärjestelmä toteuttamiseksi. Esitetyt suoritusmuodot ovat riittämättömät ottaen huomioon patenttivaatimuksen 1 suojapiirin laajuus.

2 Uutuus

Riitapatentin itsenäisen patenttivaatimuksen 1 mukainen ohjausjärjestelmä ei ole ollut uusi patenttihakemusjulkaisusta WO 2009/099657 A2 (jäljempänä myös viitejulkaisu J1; Themon asiakirjatodiste 1), patenttihakemusjulkaisusta WO 2012/092625 A2 (jäljempänä myös viitejulkaisu J2; Themon asiakirjatodiste 2) taikka hyödyllisyysmallijulkaisusta DE 20 2013 100 699 U1 (jäljempänä myös viitejulkaisu J3; Themon asiakirjatodiste J3) tunnettuun nähden.

2.1 Uutuus suhteessa viitejulkaisuun J1

Riitapatentin itsenäisen patenttivaatimuksen 1 kaikki piirteet ilmenevät viitejulkaisusta J1.

Viitejulkaisussa J1 on esitetty riitapatentin itsenäisen patenttivaatimuksen 1 piirrettä 1A vastaavasti ohjausjärjestelmä käyttöpaikassa sijaitsevien sähkölaitteiden ohjaamiseksi. Ohjausjärjestelmä sisältää etäjärjestelmän ja käyttöpaikassa sijaitsevan paikallisen järjestelmän, missä paikallisen järjestelmän ohjattavat sähkölaitteet sijaitsevat asiakkaan tiloissa ja etäjärjestelmä ja paikallinen järjestelmä kommunikoivat keskenään verkon välityksellä. Paikallisen järjestelmän prosessointiyksikkö hallitsee virransyöttöä paikallisen järjestelmän ohjattaville sähkölaitteille ohjaamalla virransyöttökytkennän sisältämiä releitä. Ohjattaviin sähkölaitteisiin voi kuulua esimerkiksi sähköinen lämpöpumppu, sähköinen ilmastointilaite tai sähköinen vedenlämmitin, jotka ovat riitapatentin itsenäisen patenttivaatimuksen 1 tarkoittamia sähköisiä lämmityslaitteita. Mainittu patenttivaatimus 1 ei tarkemmin määrittele ohjattavan sähköisen lämmityslaitteen tyyppiä ja siten uutuutta tarkasteltaessa ei voida rajoittua riitapatentin selityksestä valikoituihin esimerkkeihin lämmityslaitteista.

Viitejulkaisun J1 kontekstissa alan ammattimiehelle on selvää, että etäjärjestelmä on tarkoitettu ohjaamaan usean käyttöpaikan paikallisia järjestelmiä, sillä viitejulkaisun J1 esittämän ohjausjärjestelmän tarkoitus on sähköverkon kuorman hallita, jonka mielekäs toteuttaminen vaatii sähkönkulutuksen optimointia kuvan 1 suoritusmuodon kautta kerrotulla tavalla useassa kyseiseen sähköverkkoon liittyvässä käyttöpaikassa. Riitapatentin itsenäinen patenttivaatimus 1 myös sisältää käytön yhdessä käyttökohteessa. Lisäksi mainittua patenttivaatimusta 1 on tulkittava siten, että ohjausjärjestelmä soveltuu yhdessä tai useammassa talossa sijaitsevien yhden tai useamman lämmityslaitteen ohjaamiseen. Alan ammattimies ymmärtää viitejulkaisun J1 mukaisen ohjausjärjestelmän soveltuvan ohjaaman yhden talon tai useamman talon lämmityslaitteita. Lämmityslaitteet puolestaan eivät ole riitapatentin mukaisen ohjausjärjestelmän elementtejä.

Viitejulkaisussa J1 on esitetty riitapatentin itsenäisen patenttivaatimuksen 1 piirrettä 1B vastaavasti etäjärjestelmän ohjauspalvelin eli serverijärjestely, jonka toiminnallisuuteen kuuluu käyttöpaikassa olevien sähkölaitteiden toiminnan mahdollistaminen tai estäminen. Etäjärjestelmä ja sen sisältämä ohjauspalvelin ovat etäällä käyttöpaikasta. Kuten edellä on piirteen 1A osalta esitetty, alan ammattimies ymmärtää viitejulkaisun J1 mukaisen ohjausjärjestelmän soveltuvan ohjaaman yhden talon tai useamman talon lämmityslaitteita, mistä seuraa, että myös siinä kuvattu serverijärjestely on etäällä yhdestä tai useammasta talosta.

Viitejulkaisussa J1 ohjausyksikköä vastaava elementti on paikallisen järjestelmän prosessointiyksikkö. Viitejulkaisussa J1 on siten esitetty riitapatentin patenttivaatimuksen 1 piirrettä 1C vastaavasti etäjärjestelmän ja paikallisen järjestelmän prosessointiyksikön olevan yhteydessä toisiinsa kommunikaatioverkon välityksellä. Paikallisen järjestelmän prosessointiyksikkö vastaanottaa sähkölaitteilta pyyntöjä niiden aktivoinnista ja välittää pyynnöt verkkorajapinnan kautta etäjärjestelmälle. Etäjärjestelmä tekee päätöksen kyseessä olevan sähkölaitteen toiminnan mahdollistamisesta tai estämisestä ja lähettää vastausviestin paikallisen järjestelmän prosessointiyksikölle, joka puolestaan voi ohjata virransyöttökytkennänkytkemään sähkövirran kyseessä olevalle sähkölaitteelle.

Riitapatentin itsenäisen patenttivaatimuksen piirteen 1D yhtä tai useampaa lämmityslaitetta vastaavat viitejulkaisun J1 käyttöpaikassa sijaitsevat sähkölaitteet, joihin sähkövirta syötetään virransyöttökytkennän välityksellä paikallisen järjestelmän prosessointiyksikön ohjauksessa.

Piirteen 1D itsenäistä ohjainta vastaava viitejulkaisun J1 elementti on paikallisen järjestelmän prosessointiyksikkö sen ohjatessa sähkölaitetta paikallisesti saatavilla olevien sääntöjen perusteella tilanteessa, jossa paikallinen järjestelmä on kykenemätön kommunikoimaan etäjärjestelmän kanssa.

Viitejulkaisussa J1 on esitetty myös toinen itsenäistä ohjainta vastaava toiminnallisuus. Virransyöttökytkennän muodostava relekytkentä voidaan määrittää toimimaan siten, että se kytkee sähkövirran sähkölaitteille siinä tapauksessa, että se ei vastaanota ohjaussignaalia prosessointiyksiköltä. Tällainen tilanne voi syntyä esimerkiksi paikallisen järjestelmän prosessointiyksikön ollessa pois päältä, sen rikkoutuessa, tai sen ollessa kykenemätön kommunikoimaan etäjärjestelmän kanssa, jolloin sähkölaitteet siirtyvät itsenäiseen ohjaukseen esimerkiksi oman termostaattinsa ohjaamana.

Riitapatentin itsenäinen patenttivaatimus 1 ei määrittele, että ohjausrele aktivoi itsenäisen ohjauksen tai että ohjausrele toimii itsenäisenä ohjaimena, vaan se määrittelee yleisellä tasolla itsenäisen ohjaimen, jota käytetään vasteena siihen, että ohjausrele ei vastaanota kommunikaatioita ja/tai ohjeita niiden vähintään yhdeltä ohjausyksiköltä asetetun ajanjakson aikana sen jälkeen, kun ne ovat viimeksi vastaanottaneet kommunikaatioita ja/tai ohjeita.

Edellä mainittu patenttivaatimus 1 ei määrittele itsenäistä ohjainta lämmityslaitteen fyysiseksi komponentiksi ja siten patenttivaatimuksen 1 tarkoittama itsenäinen ohjain on tulkittavissa miksi tahansa toiminnallisuudeksi, jota käytetään tilanteessa, jossa ohjausrele ei vastaanota kommunikaatioita ja/tai ohjeita niiden vähintään yhdeltä ohjausyksiköltä asetetun ajanjakson aikana sen jälkeen, kun ne ovat viimeksi vastaanottaneet kommunikaatioita ja/tai ohjeita.

Riitapatentin itsenäinen patenttivaatimus 1 ei myöskään määrittele itsenäisen ohjaimen käyttöä tilanteessa, jossa yhteys ohjausyksikköön on katkennut, vaan mainitun patenttivaatimuksen mukaan itsenäinen ohjain tulee käyttöön tilanteessa, jossa ohjausrele ei vastaanota kommunikaatioita ja/tai ohjeita niiden vähintään yhdeltä ohjausyksiköltä asetetun ajanjakson aikana sen jälkeen, kun ne ovat viimeksi vastaanottaneet kommunikaatioita ja/tai ohjeita. Siten ohjausreleen ja ohjausyksikön välisen yhteyden katkeaminen on vain yksi esimerkki riitapatentin itsenäisen patenttivaatimuksen 1 määrittämästä tilanteesta, jossa ohjausrele ei vastaanota kommunikaatioita ja/tai ohjeita. Piirre 1E ei määritä, että itsenäistä ohjausta käytettäisiin silloin, kun yhteys ohjausyksikön ja ohjausreleen välillä on katkennut, tai että havainnon tilanteesta, jossa itsenäistä ohjausta käytetään, tekisi ohjausrele tai että ohjausrele aktivoisi itsenäisen ohjauksen.

Riitapatentin itsenäisen patenttivaatimuksen 1 piirteen 1E yhtä tai useampaa ohjausrelettä vastaava viitejulkaisun J1 elementti on paikallisen järjestelmän virransyöttökytkentä, joka käsittää paikallisen järjestelmän prosessointiyksikön ohjauksessa toimivan relekytkennän, jonka avulla sähkövirran syöttö sähkölaitteille voidaan kytkeä päälle tai pois prosessointiyksikön asettaman ohjaussignaalin mukaisesti.

Koska edellä mainitun patenttivaatimuksen 1 tarkoittama ohjausrele voi olla myös pelkkä rele, kuten sähkömekaaninen rele, viitejulkaisun J1 esittämä virransyöttökytkennän relekytkentä vastaa patenttivaatimuksen 1 tarkoittamia yhtä tai useampaa ohjausrelettä.

Edellä mainitun piirteen 1E osalta viitejulkaisussa J1 ei suoraan esitetä itsenäisen ohjaimen käyttöä vasteena siihen, että yksi tai useampi ohjausrele on kykenemätön vastaanottamaan kommunikaatiota tai ohjeita niiden vähintään yhdeltä ohjausyksiköltä asetetun ajanjakson aikana sen jälkeen, kun ne ovat viimeksi vastaanottaneet kommunikaatioita tai ohjeita. Piirteen 1E sisältämän asetettua ajanjaksoa ja kommunikaation tai ohjeiden vastaanottamista koskevan määrittelyn epätäsmällisyyden vuoksi viitejulkaisun J1 mukainen toiminta on tästä huolimatta piirteen 1E mukainen. Piirteen 1E ilmaisu ”a set period after last receiving” ei rajaudu asetetuksi ajanjaksoksi, joka alkaa heti viimeisimmän kommunikaation ja/tai ohjeiden vastaanottamisesta. Tämä huomioon ottaen piirteen 1E määrittämä itsenäisen ohjaimen käyttö vasteena siihen, että ohjausrele ei vastaanota kommunikaatioita tai ohjeita niiden vähintään yhdeltä ohjausyksiköltä asetetun ajanjakson aikana sen jälkeen, kun ne ovat viimeksi vastaanottaneet kommunikaatioita tai ohjeita on viitejulkaisun J1 mukaisen ohjausjärjestelmän implisiittinen ominaisuus seuraavin perustein.

Kuten piirteen 1D toteutumisen osalta on edellä esitetty, paikallisen järjestelmän prosessointiyksikkö siirtyy ohjaamaan sähkölaitteita paikallisesti saatavilla olevien sääntöjen perusteella, eli käyttämään itsenäistä ohjausta tilanteessa, jossa paikallinen järjestelmä on kykenemätön kommunikoimaan etäjärjestelmän kanssa. Katkos kommunikaatiossa etäjärjestelmän ja paikallisen järjestelemän välillä muodostaa siis samalla tilanteen, jossa prosessointiyksikkö ei lähetä ohjaussignaaleja relekytkennälle. Tämä puolestaan on riitapatentin itsenäisen patenttivaatimuksen 1 määrittämä tilanne, jossa ohjausrele ei vastaanota kommunikaatioita tai ohjeita niiden vähintään yhdeltä ohjausyksiköltä.

Alan ammattimies ymmärtää, että viitejulkaisun J1 esittämän ohjausjärjestelmän kontekstissa kommunikaatiokatkos paikallisen järjestelmän ja etäjärjestelmän välillä on implisiittisesti todettavissa sitä kautta, että paikallinen järjestelmä ei saa odottamaansa ohjausinformaatiota etäjärjestelmältä. Alan ammattimies ymmärtää myös sen, että kommunikaatiokatkoksen tapahtumista ei voida todeta havaitsemalla ohjausinformaation puute tietyllä ajanhetkellä, vaan kommunikaatiokatkos on todettavissa vain sitä kautta, että paikallinen järjestelmä ei ole vastaanottanut kommunikaatiota ennalta määritellyn pituisen ajanjakson aikana. Loogisesti tämän ajanjakson on ajoituttava sen jälkeen, kun prosessointiyksikkö on viimeksi vastaanottanut ohjausinformaatiota ja sen perusteella lähettänyt ohjaussignaaleja relekytkennälle. Alan ammattimies näkee, että kaksi implisiittisesti selvää mahdollisuutta kommunikaatiokatkoksen havaitsemiseen ovat joko se, että prosessointiyksikkö ei ole vastaanottanut ohjausinformaatiota ohjauspalvelimelta ennalta määritellyn pituisen ajanjakson aikana sen jälkeen, kun se on viimeksi vastaanottanut aktivointipyynnön paikallisen järjestelmän sähkölaitteelta tai että prosessointiyksikkö ei ole vastaanottanut ohjausinformaatiota ohjauspalvelimelta ennalta määritellyn pituisen ajanjakson aikana sen jälkeen, kun se on viimeksi vastaanottanut ohjausinformaatiota ohjauspalvelimelta.

Siten prosessointiyksikkö havaitsee kommunikaatiokatkoksen paikallisen järjestelmän ja etäjärjestelmän välillä siitä, että se ei ole vastaanottanut ohjausinformaatiota ohjauspalvelimelta ennalta määritetyn pituisen ajanjakson aikana. Koska relekytkentä saa ohjaussignaalinsa prosessointiyksiköltä, edellä esitetyn mukaisesti tässä tilanteessa prosessointiyksikkö on tietoinen siitä, ettei myöskään relekytkentä vastaanota ohjaussignaaleja prosessointiyksiköltä vähintään ennalta määritellyn pituisen ajanjakson aikana. Siten prosessointiyksikön siirtyminen toimimaan itsenäisenä ohjaimena muodostaa riitapatentin itsenäisen patenttivaatimuksen 1 tarkoittaman itsenäisen ohjaimen käytön tilanteessa, jossa ohjausrele ei vastaanota kommunikaatioita tai ohjeita niiden vähintään yhdeltä ohjausyksiköltä asetetun ajanjakson aikana sen jälkeen, kun ne ovat viimeksi vastaanottaneet kommunikaatioita tai ohjeita.

Viitejulkaisun J1 mukainen relekytkentä voidaan myös määrittää toimimaan siten, että se kytkee sähkövirran sähkölaitteille siinä tapauksessa, että se ei vastaanota ohjaussignaalia prosessointiyksiköltä. Tällöin itsenäisen ohjauksen aktivointi tapahtuu implisiittisesti tilanteessa, jossa relekytkentä ei ole vastaanottanut ohjaussignaaleja prosessointiyksiköltä ennalta määrätyn pituisen ajanjakson aikana, muodostaen piirteen 1E mukaisen itsenäisen ohjaimen käytön.

2.2 Uutuus suhteessa viitejulkaisuun J2

Riitapatentin itsenäisen patenttivaatimuksen 1 kaikki piirteet ilmenevät viitejulkaisusta J2.

Viitejulkaisussa J2 on esitetty riitapatentin itsenäisen patenttivaatimuksen 1 piirrettä 1A vastaavasti ohjausjärjestelmän talon HVAC-järjestelmän ohjaamiseksi. HVAC-järjestelmä voi lämmittää taloa muun muassa sähköllä. Edellä uutuudesta suhteessa viitejulkaisuun J1 esitetty huomioon ottaen tämä täyttää piirteen 1A vaatimuksen ”in one or more houses”.

Viitejulkaisussa J2 on esitetty riitapatentin itsenäisen patenttivaatimuksen 1 piirrettä 1B vastaavasti ohjausjärjestelmään kuuluvana pilvipalveluna toteutettu serverijärjestely, joka on implisiittisesti etäällä talosta.

Viitejulkaisussa J2 on esitetty riitapatentin itsenäisen patenttivaatimuksen 1 piirrettä 1C vastaavasti ohjausjärjestelmään kuuluvan taloon asennettu termostaatti, joka on sähköisesti yhdistetty talon HVAC-järjestelmään. Termostaatti on yhteydessä serverijärjestelyyn paikallisverkon ja julkisen verkon välityksellä. Termostaatti on siten taloon asennettu ohjausyksikkö, joka on kommunikaatioverkon välityksellä yhteydessä serverijärjestelyyn.

Viitejulkaisussa J2 käy ilmi riitapatentin itsenäisen patenttivaatimuksen 1 piirrettä 1D vastaavasti, että sen mukaisesta ohjausjärjestelmästä erillinen talon HVAC-järjestelmä sisältää implisiittisesti itsenäisen lämmityslaitteen ohjauksen.

Viitejulkaisussa J2 käy ilmi riitapatentin itsenäisen patenttivaatimuksen 1 piirrettä 1E vastaavasti, että HVAC-järjestelmä implisiittisesti ohjaa lämmitystä itsenäisesti, mikäli se ei saa ohjausdataa termostaatilta.

Piirteiden 1D ja 1E osalta on otettava huomioon, että viitejulkaisun J2 kontekstissa HVAC-järjestelmä on itsenäinen järjestelmä, joka on lisäksi järjestetty vastaanottamaan ohjausinformaatiota ohjausjärjestelmän termostaatilta. Siten serverijärjestelyn ja termostaatin muodostama ohjausjärjestelmä on varsinaisesta HVAC-järjestelmästä erillinen ohjausjärjestelmä, jonka avulla voidaan ohjata HVAC-järjestelmän komponentteja ainakin osittain käyttäjän asettaman ohjausinformaation perusteella. Alan ammattimiehelle on implisiittisesti selvää, että varsinaisen HVAC-järjestelmän sisältämän lämmitysjärjestelmän täytyy sisältää oma sisäinen lämpötilansäätömekanismi lämmityksen toteuttamiseksi termostaatilta vastaanottamansa ohjausdatan mukaisesti. Tämä HVAC-järjestelmän sisäinen säätöjärjestelmä on siten rakenteellisesti riippumaton viitejulkaisun J2 mukaisesta ohjausjärjestelmästä ja alan ammattimiehelle on myös implisiittisesti selvää, että sähköisen lämmityslaitteen tapauksessa lämpötilan säätö tapahtuu ohjaamalla lämmityselementille sähkövirtaa välittävää relettä. Tämä säätöjärjestelmä on lisäksi implisiittisesti toiminnassa myös siinä tapauksessa, että se on kykenemätön vastaanottamaan uutta ohjausdataa viitejulkaisun J2 mukaiselta ohjausjärjestelmältä.

2.3 Uutuus suhteessa viitejulkaisuun J3

Riitapatentin itsenäisen patenttivaatimuksen 1 kaikki piirteet ilmenevät viitejulkaisusta J3.

Viitejulkaisussa J3 on esitetty riitapatentin itsenäisen patenttivaatimuksen 1 piirrettä 1A vastaavasti keksintö, joka liittyy ohjausjärjestelmään rakennuksen lämmittämiseksi. Ohjattavat lämmityslaitteet sijaitsevat lämmitettävän rakennuksen huoneissa ja lämmitys voidaan toteuttaa vesikiertoisena lattialämmityksenä. Vaihtoehtoisesti ohjausjärjestelmää voidaan käyttää sähkölämmittimen ohjaamiseen.

Alan ammattimiehelle on selvää, että viitejulkaisussa J3 etäällä rakennuksesta oleva ohjauslaskentalaite on tarkoitettu useissa eri rakennuksissa sijaitsevien vastaavien lämmitysjärjestelmien ohjaamiseen. Edellä mainitun piirteen 1A täyttää joka tapauksessa myös järjestelmä yhden talon yhden tai useamman lämmityslaitteen ohjaamiseksi. Alan ammattimies ymmärtää, että viitejulkaisun J3 mukainen ohjausjärjestelmä on soveltuva ohjaaman yhden talon tai useamman talon lämmityslaitteita. Tältä osin esitetty koskee soveltuvin osin myös riitapatentin itsenäisen patenttivaatimuksen 1 piirteitä 1B ja 1C.

Viitejulkaisussa J3 on esitetty edellä mainittuja piirteitä 1B ja 1C vastaavasti, että ohjausjärjestelmään kuuluu pilvipalveluna toteutettu ohjauslaskentalaite, eli serverijärjestely, joka on verkkoliitännän ja internetin välityksellä yhteydessä rakennuksessa sijaitsevaan liitäntälaitteeseen, eli ohjausyksikköön.

Viitejulkaisussa J3 esitetty riitapatentin itsenäisen patenttivaatimuksen 1 piirteen 1D yhtä tai useampaa lämmityslaitetta vastaava elementti on sähkölämmitin, jota voidaan käyttää vesikiertoisen lämmityksen sijaan. Piirteen 1D itsenäistä ohjainta vastaava elementti on varaohjaus, joka voidaan aktivoida, jos liitäntälaite ei saa yhteyttä ohjauslaskentalaitteeseen. Itsenäinen ohjaus ei rajaudu rakenteelliseksi elementiksi, joka on erillinen edellä mainitun patenttivaatimuksen 1 tarkoittaman ohjausjärjestelmän muista elementeistä tai joka on yksittäisen lämmityslaitteen fyysinen tai rakenteellinen komponentti, vaan piirre 1D määrittää itsenäisen ohjauksen ohjausjärjestelmän elementtien suorittamana toiminnallisuutena.

Viitejulkaisussa J3 on esitetty riitapatentin itsenäisen patenttivaatimuksen 1 piirrettä 1E vastaavasti, että liitäntälaite yrittää yhteyttä ohjauslaskentalaitteeseen säännöllisin väliajoin ja se ottaa käyttöön varaohjauksen, mikäli tietty määrä yrityksiä ottaa yhteys ohjauslaskentalaitteeseen epäonnistuu. Tietty määrä yrityksiä säännöllisin väliajoin tarkoittaa ennalta määritettyä ajanjaksoa, eli liitäntälaite ottaa käyttöön varaohjauksen, jos viimeisimmästä yhteydestä ohjauslaitteeseen on kulunut ennalta määrätyn pituinen ajanjakso. Piirre 1E ei määritä mitään tiettyä aikaskaalaa asetetulle ajanjaksolle, joten mikä tahansa ajanjakso on piirteen 1E mukainen.

Piirteen 1E yhtä tai useampaa ohjausrelettä vastaava viitejulkaisun J3 elementti on ohjausventtiilin implisiittisesti korvaava rele, kun ohjausjärjestelmää käytetään sähkölämmittimen ohjaukseen vesikiertoisen lämmityksen sijaan.

3 Keksinnöllisyys

Riitapatentin itsenäisen patenttivaatimuksen 1 mukainen keksintö ei joka tapauksessa ole ollut keksinnöllinen.

Edellä mainitun patenttivaatimuksen mukaista keksintöä ei ole pidettävä keksinnöllisenä ensinnäkään, kun lähintä tekniikan tasoa edustavan viitejulkaisun J3 lisäksi otetaan huomioon viitejulkaisussa J1 esitetty. Toiseksi mainittua keksintöä ei pidettävä keksinnöllisenä, kun lähintä tekniikan tasoa edustavan viitejulkaisun J3 lisäksi otetaan huomioon alan ammattimiehen yleistieto. Kolmanneksi mainittua keksintöä ei ole pidettävä keksinnöllisenä, kun lähintä tekniikan tasoa edustavan viitejulkaisun J1 lisäksi otetaan huomioon viitejulkaisussa J3 esitetty. Neljänneksi mainittua keksintöä ei ole pidettävä keksinnöllisenä, kun lähintä tekniikan tasoa edustavan viitejulkaisun J1 lisäksi otetaan huomioon alan ammattimiehen yleistieto. Viidenneksi mainittua keksintöä ei ole pidettävä keksinnöllisenä, kun lähintä tekniikan tasoa edustavan viitejulkaisun J2 lisäksi otetaan huomioon viitejulkaisussa J3 esitetty. Ja vielä kuudenneksi mainittua keksintöä ei ole pidettävä keksinnöllisenä, kun lähintä tekniikan tasoa edustavan julkaisun Ouman EH-201/1 (jäljempänä myös viitejulkaisu J4; Themon asiakirjatodiste 4) lisäksi otetaan huomioon viitejulkaisussa J3 esitetty.

3.1 Keksinnöllisyys viitejulkaisuissa J3 ja J1 esitettyyn nähden

Viitejulkaisu J3 esittää ohjausjärjestelmän, joka on sekä rakenteellisesti että toiminnallisesti olennaisesti yhtenevä riitapatentin itsenäisen patenttivaatimuksen 1 määrittämän ohjausjärjestelmän kanssa ja jolla on sama käyttötarkoitus kuin riitapatentin esittämällä ohjausjärjestelmällä. Lisäksi viitejulkaisulla J3 ja riitapatentilla on vertailukohtana käytettävistä viitejulkaisuista eniten yhteisiä piirteitä. Siten viitejulkaisun J3 mukainen ohjausjärjestelmä soveltuu käytettäväksi lähimpänä tunnettuna tekniikkana.

Viitejulkaisussa J3 kuvatun ohjausjärjestelmän ja riitapatentin itsenäisessä patenttivaatimuksessa 1 tarkoitetun ohjausjärjestelmän erottava piirre olisi se, että patenttivaatimuksen 1 tarkoittamat yksi tai useampi ohjausrele eivät ole alan ammattimiehelle implisiittisesti selviä viitejulkaisun J3 mukaisen ohjausjärjestelmän ”sähkölämmitysversion” elementtejä korvaamaan ohjausventtiilit, niin viitejulkaisun J3 mukaisen järjestelmän kontekstissa tämän erottavan piirteen tuoma tekninen vaikutus olisi sähköisen lämmityksen mahdollistaminen. Objektiivinen tekninen ongelma olisi siten se, kuinka voidaan toteuttaa sähkön syötön ohjaus sähkölämmittimelle.

Releohjauksen käyttö tunnetaan lisäksi viitejulkaisusta J1. Viitejulkaisussa J1 esitetään niin ikään ohjausjärjestelmä, jolla on sama käyttötarkoitus kuin viitejulkaisun J3 ja riitapatentin esittämillä ohjausjärjestelmillä ja joka lisäksi on sekä rakenteellisesti että toiminnallisesti olennaisesti yhtenevä näiden kanssa. Siten alan ammattimies perehtyisi viitejulkaisuun J1.

Viitejulkaisu J1 esittää relekytkennän, jonka avulla sähkövirran syöttö sähkölaitteille voidaan kytkeä päälle tai pois prosessointiyksikön asettaman ohjaussignaalin mukaisesti. Alan ammattimies ymmärtää, että viitejulkaisun J1 esittämä relekytkentä ratkaisee objektiivisen teknisen ongelman tuottaen saman teknisen vaikutuksen kuin edellä mainittu erottava piirre.

3.2 Keksinnöllisyys viitejulkaisussa J3 esitettyyn ja alan ammattimiehen yleistietoon nähden

Viitejulkaisu J3 esittää ohjausjärjestelmän, joka on sekä rakenteellisesti että toiminnallisesti olennaisesti yhtenevä riitapatentin itsenäisen patenttivaatimuksen 1 määrittämän ohjausjärjestelmän kanssa ja jolla on sama käyttötarkoitus kuin riitapatentin esittämällä ohjausjärjestelmällä. Lisäksi viitejulkaisulla J3 ja riitapatentilla on vertailukohtana käytettävistä viitejulkaisuista eniten yhteisiä piirteitä. Siten viitejulkaisun J3 mukainen ohjausjärjestelmä soveltuu käytettäväksi lähimpänä tunnettuna tekniikkana.

Viitejulkaisussa J3 kuvatun ohjausjärjestelmän ja riitapatentin itsenäisessä patenttivaatimuksessa 1 tarkoitetun ohjausjärjestelmän erottava piirre olisi se, että patenttivaatimuksen 1 tarkoittamat yksi tai useampi ohjausrele eivät ole alan ammattimiehelle implisiittisesti selviä viitejulkaisun J3 mukaisen ohjausjärjestelmän ”sähkölämmitysversion” elementtejä korvaamaan ohjausventtiilit, niin viitejulkaisun J3 mukaisen järjestelmän kontekstissa tämän erottavan piirteen tuoma tekninen vaikutus olisi sähköisen lämmityksen mahdollistaminen. Objektiivinen tekninen ongelma olisi siten se, kuinka voidaan toteuttaa sähkön syötön ohjaus sähkölämmittimelle.

Kun ohjattava lämmityslaite on vesikiertoisen lattialämmityksen sijaan sähkölämmitin, ohjausreleen käyttö ohjausventtiiliä vastaavana ohjauselementtinä on alan ammattimiehelle hänen yleistietonsa perusteella ilmeinen ratkaisu tähän objektiiviseen tekniseen ongelmaan.

3.3 Keksinnöllisyys viitejulkaisuissa J1 ja J3 esitettyyn nähden

Viitejulkaisu J1 esittää riitapatentin itsenäisen patenttivaatimuksen 1 määrittämän ohjausjärjestelmän kanssa rakenteellisesti ja toiminnallisesti olennaisesti yhtenevän ohjausjärjestelmän, jolla on lisäksi sama käyttötarkoitus kuin riitapatentin esittämällä ohjausjärjestelmällä. Viitejulkaisu J1 soveltuu siten käytettäväksi lähimpänä tunnettuna tekniikkana tarkasteltaessa riitapatentin itsenäisen patenttivaatimuksen 1 keksinnöllisyyttä.

Viitejulkaisussa J1 kuvatun ohjausjärjestelmän ja riitapatentin itsenäisessä patenttivaatimuksessa 1 tarkoitetun ohjausjärjestelmän erottava piirre olisi se, että viitejulkaisussa J1 ei eksplisiittisesti esitetä paikalliseen ohjaukseen siirtymistä tilanteessa, jossa relekytkennän releet eivät vastaanota ohjaussignaaleja asetetun ajanjakson aikana sen jälkeen, kun ne ovat viimeksi vastaanottaneet kommunikaatiota ja/tai ohjeita (piirre 1E). Erottavan piirteen tekninen vaikutus viitejulkaisun J1 kontekstissa olisi lämmityslaitteiden toiminnan varmistaminen kommunikaatiokatkoksen sattuessa aktivoimalla paikallinen ohjaus. Objektiivinen tekninen ongelma olisi tällöin se, kuinka tunnistaa tilanne, jossa prosessointiyksikön tulee ottaa käyttöön paikallinen ohjaus, eli itsenäinen ohjaus.

Viitejulkaisu J3 esittää lämmityksen ohjausjärjestelmän, joka on monilta osin yhtenevä viitejulkaisun J1 mukaisen lämmityksen ohjausjärjestelmän kanssa ja siten alan ammattimies perehtyisi viitejulkaisuun J3.

Viitejulkaisusta J3 tunnettu tapa tunnistaa varaohjauksen aktivointiin johtava kommunikaatiokatkos, eli tietty määrä epäonnistuneita yrityksiä saada kommunikaatioverkon kautta yhteys ohjauslaskentalaitteeseen säännöllisin väliajoin tarkoittaa olennaisesti ennalta määritetyn pituista ajanjaksoa. Siten viitejulkaisusta J3 tunnetaan mekanismi, jossa ohjausjärjestelmän eräs elementti aktivoi varaohjauksen tilanteessa, jossa viimeisimmästä ohjausjärjestelmän toiselta elementiltä vastaanotetusta kommunikaatiosta on kulunut ennalta määrätyn pituinen ajanjakso.

Riitapatentin itsenäinen patenttivaatimus 1 on alan ammattimiehelle ilmeinen ratkaisu, kun lähintä tekniikan tasoa edustavan viitejulkaisun J1 lisäksi otetaan huomioon viitejulkaisussa J3 esitetty.

3.4 Keksinnöllisyys viitejulkaisussa J1 esitettyyn ja alan ammattimiehen yleistietoon nähden

Lisäksi viitejulkaisun J1 mukaisen ohjausjärjestelyn kontekstissa alan ammattimiehen osaamiseen kuuluva suoraviivainen tapa itsenäisen ohjaimen aktivointiin johtavan kommunikaatiokatkoksen toteamiseksi paikallisen järjestelmän ja etäjärjestelmän välillä on todeta tilanne, jossa prosessointiyksikkö ei ole ennalta määritetyn pituisen ajanjakson aikana saanut odottamaansa kommunikaatiota ohjauspalvelimelta.

3.5 Keksinnöllisyys viitejulkaisuissa J2 ja J3 esitettyyn nähden

Viitejulkaisu J2 esittää ohjausjärjestelmän, joka on samaa tekniikan alaa koskeva, rakenteellisesti ja toiminnallisesti olennaisesti yhtenevä ratkaisu riitapatentin itsenäisen patenttivaatimuksen 1 määrittämän ohjausjärjestelmän kanssa. Siten viitejulkaisun J2 mukainen ohjausjärjestelmä soveltuu käytettäväksi lähimpänä tunnettuna tekniikkana.

Viitejulkaisun J2 ja riitapatentin itsenäisen patenttivaatimuksen 1 erottava piirre on piirre 1E. Vertaamalla viitejulkaisun J2 mukaisen ohjausjärjestelmän eroa riitapatentin itsenäisen patenttivaatimuksen 1 mukaiseen ohjausjärjestelmään saadaan objektiiviseksi ongelmaksi se, kuinka varmistetaan lämmitys tilanteessa, jossa yhteys viitejulkaisun J2 mukaisen ohjausjärjestelmän termostaatin ja talon HVAC-järjestelmän sisältämän lämmitysjärjestelmän välillä menetetään.

Viitejulkaisusta J3 tunnetaan itsenäisen ohjaus ja sen aktivointi vasteena siihen, että viimeisimmästä serverijärjestelyltä vastaanotetusta kommunikaatiosta on kulunut ennalta määrätyn pituinen ajanjakso ja siten alan ammattimiehelle on ilmeistä ratkaista mainittu objektiivinen tekninen ongelma lisäämällä HVAC-järjestelmän lämmitysjärjestelmään varaohjaus, joka otetaan käyttöön, mikäli ohjausjärjestelmän termostaatilta ei ole vastaanotettu ohjausinformaatiota ennalta asetetun ajanjakson aikana.

Siten riitapatentin itsenäisen patenttivaatimuksen 1 piirre 1E on alan ammattimiehelle viitejulkaisun J2 perusteella ilmeinen ratkaisu, kun otetaan huomioon lisäksi viitejulkaisussa J3 esitetty.

3.6 Keksinnöllisyys viitejulkaisuissa J4 ja J3 esitettyyn nähden

Viitejulkaisu J4 on tullut julkiseksi 28.1.2013, eli ennen riitapatentin tekemispäivää 16.3.2014. Viitejulkaisu J4 esittää ohjausjärjestelmän, jolla on sama käyttötarkoitus kuin riitapatentin esittämällä ohjausjärjestelmällä ja joka lisäksi on sekä rakenteellisesti että toiminnallisesti olennaisesti yhtenevä riitapatentin itsenäisen patenttivaatimuksen 1 määrittämän ohjausjärjestelmän kanssa. Siten viitejulkaisun J4 mukainen ohjausjärjestelmä soveltuu käytettäväksi lähimpänä tunnettuna tekniikkana tarkasteltaessa riitapatentin itsenäisen patenttivaatimuksen 1 puuttuvaa keksinnöllisyyttä. Viitejulkaisu J4 esittää riitapatentin itsenäisen patenttivaatimuksen 1 piirteet 1A — 1D.

Riitapatentin itsenäisen patenttivaatimuksen 1 piirre 1E on alan ammattimiehelle ilmeinen ratkaisu, kun otetaan huomioon lisäksi viitejulkaisussa J3 esitetty.

4 Epäitsenäiset patenttivaatimukset

Koska riitapatentin itsenäiset patenttivaatimukset ovat edellä esitetyin perustein vailla uutuutta tai keksinnöllisyyttä, seuraa tästä, että myös epäitsenäiset patenttivaatimukset ovat vailla uutuutta tai keksinnöllisyyttä. Epäitsenäiset patenttivaatimukset ovat joka tapauksessa vailla uutuutta tai keksinnöllisyyttä.

Riitapatentin epäitsenäiset patenttivaatimukset 2 — 6 ja 8 — 12 eivät ole uusia tai keksinnöllisiä viitejulkaisussa J1 esitettyyn nähden, kun lisäksi otetaan huomioon viitejulkaisussa J4 esitetty tai alan ammattimiehen yleistieto.

Riitapatentin epäitsenäiset patenttivaatimukset 2, 6, 8 ja 12 eivät ole uusia tai keksinnöllisiä viitejulkaisussa J2 esitettyyn nähden, kun lisäksi otetaan huomioon alan ammattimiehen yleistieto.

Riitapatentin epäitsenäiset patenttivaatimukset 2 — 6 ja 8 — 12 eivät ole uusia tai keksinnöllisiä viitejulkaisusta J3 esitettyyn nähden, kun lisäksi otetaan huomioon viitejulkaisu J4 tai alan ammattimiehen yleistieto.

Riitapatentin epäitsenäiset patenttivaatimukset 2 — 6 ja 8 — 12 eivät ole keksinnöllisiä viitejulkaisusta J4 esitettyyn nähden, kun lisäksi otetaan huomioon alan ammattimiehen yleistieto.

5 Lisätty materiaali

Riitapatentti käsittää sellaista, mikä ei ole ilmennyt hakemuksesta sitä tehtäessä. Riitapatentin itsenäisiä patenttivaatimuksia 1 ja 7 sekä sen selitysosaa on hakemuskäsittelyn aikana muutettu kielletyllä tavalla.

Osana riitapatentin hakemuskäsittelyä EPO:ssa OptiWatti Oy on 16.2.2015 jättämässään vastineessa muuttanut itsenäisen patenttivaatimuksen 1 sanamuotoa kohdistamalla kyseisen vaatimuksen ohjausjärjestelmään, joka soveltuu yhden tai useamman sähköisen lämmityslaitteen ohjaamiseen ja vastaavasti muuttanut itsenäisen patenttivaatimuksen 7 sanamuotoa kohdistamalla kyseisen vaatimuksen menetelmäksi ohjausjärjestelmän käyttämiseksi yhden tai useamman sähköisen lämmityslaitteen ohjaamiseksi. Samalla OptiWatti Oy on muuttanut hakemuksen selitystä lisäämällä sivuille 1, 3, 4 ja 6 viitteet nimenomaan sähköiseen lämmitykseen selitysosan edellä mainittujen kohtien yhdenmukaistamiseksi itsenäisten patenttivaatimusten 1 ja 7 muutettua sanamuotoa vastaavaksi. Itsenäisten patenttivaatimusten 1 ja 7 sekä riitapatenttia koskevan patenttihakemuksen mainittujen selityksen kohtien alkuperäinen sanamuoto viittaa lämmityslaitteisiin yleisesti määrittämättä niiden olevan nimenomaan sähköisiä lämmityslaitteita.

OptiWatti Oy on esittänyt edellä mainitun muutosten perusteeksi hakemuksen alkuperäisen selityksen sivun 6 riveillä 10 — 11 olevan lauseen, joka viittaa sähkön kytkemiseen ainakin yhdelle yhdestä tai useammasta lämmityslaitteesta itsenäisen ohjaimen toimesta jäätymisen estämiseksi. Tämän ilmaisun sisältämä selitysosan kohta sisältää seuraavaa: ”Optionally, the autonomous control is operable to turn on electricity to at least one of the one or more heating applicances to prevent freezing from occurring.”

OptiWatti Oy:n tekemien muutosten perusteena EPO:ssa käyttämä hakemustekstin kohta viittaa sähkön kytkemiseen vähintään yhdelle lämmityslaitteelle, mutta se ei määritä kyseessä olevan nimenomaan sähkölämmitin tai muu sähkön avulla lämpöä tuottava laite. Alan ammattimies ymmärtää, että myös muita lämmitintyyppejä kuin sähkölämmittimiä voidaan ohjata osin sähköisesti, esimerkiksi sähköisesti ohjattavan venttiilin avulla, ja siten sähkön kytkeminen lämmityslaitteelle ei suoraan ja yksiselitteisesti osoita, että kyseessä oleva hakemustekstin kohta viittaisi sähkölämmittimeen. Siten mainittu hakemuksen kohta ei ole ollut hyväksyttävä peruste vaatimusmuutokselle, joka kohdistaa vaatimuksen ohjausjärjestelmäksi sähköisen lämmityslaitteen ohjaamiseksi.

Lisäksi OptiWatti Oy:n EPO:ssa vaatimusmuutoksen perusteena käyttämä hakemustekstin kohta liittyy itsenäisen ohjaimen toimintaan tilanteessa, jossa pyritään estämään jäätyminen. Itsenäiset patenttivaatimukset 1 ja 7 eivät kuitenkaan määritä itsenäisen ohjaimen kytkevän sähköä vähintään yhdelle lämmittimelle jäätymisen estämiseksi, vaan ne hyvin yleisellä tasolla määrittävät itsenäisen ohjaimen käyttämisen tilanteessa, jossa lämmityslaitteiden yksi tai useampi ohjausrele on kykenemätön vastaanottamaan kommunikaatioita tai ohjeita niiden vähintään yhdeltä ohjausyksiköltä asetetun ajanjakson aikana sen jälkeen, kun ne ovat viimeksi vastaanottaneet kommunikaatioita tai ohjeita. Siten mainitun hakemuksen kohdan pohjalta tehtynä kyseinen vaatimusmuutos täsmentää itsenäisiä patenttivaatimuksia 1 ja 7 sellaisella piirteellä, joka on irrotettu siitä piirteiden yhdistelmästä, jonka osana se on alkuperäisessä hakemustekstissä esitetty.

Riitapatenttia koskevaan patenttihakemukseen tehtyjä muutoksia tulee tarkastella alkuperäisten hakemusasiakirjojen, ei riitapatentin selityksen perusteella. OptiWatti Oy:n markkinaoikeudessa viittaamissa hakemustekstin kohdissa on kysymys viitauksista eräisiin ohjausjärjestelmän suoritusmuotoihin. OptiWatti Oy:n markkinaoikeudessakaan viittaamasta ei käy suoraan ja yksiselitteisesti ilmi, että kyseisissä hakemustekstin kohdissa viitattaisiin sähkölämmittimeen. Muutoinkaan ei voida perustellusti katsoa, että riitapatentin alkuperäisten hakemusasiakirjojen tarkoittama lämmityslaite olisi sähköinen lämmityslaite.

Pelkän sähkölämmitintä koskevan piirteen yleistäminen hakemuksen kuvan 2 mukaisen suoritusmuodon kokonaisuudesta koskemaan riitapatenttia koskevan patenttihakemuksen kuvaamaa ohjausjärjestelmää yleisellä tasolla irrottaa tämän seikan siitä piirteiden yhdistelmästä, jossa se alkuperäisessä hakemustekstissä on esitetty, mikä laajentaa kielletysti patenttisuojaa siitä, mitä alkuperäisessä hakemustekstissä on esitetty.

OptiWatti Oy:n muut viittaukset koskevat joko hakemuksen kuvan 2 tai kuvan 3 mukaista suoritusmuotoa, ja siten minkä tahansa kyseisten suoritusmuotojen yhteydessä esitetyn yksittäisen piirteen tai seikan poimiminen kyseisen suoritusmuodon muodostamasta kokonaisuudesta koskemaan riitapatenttia koskevan patenttihakemuksen kuvaamaa ohjausjärjestelmää yleisellä tasolla irrottaa tämän seikan siitä piirteiden yhdistelmästä, jossa se alkuperäisessä hakemustekstissä on esitetty. Siten kyseessä on kielletty muutos, joka laajentaa patenttisuojaa siitä, mitä alkuperäisessä hakemustekstissä on esitetty.

6 OptiWatti Oy:n toissijainen ja kolmassijainen vaatimus

OptiWatti Oy:n toissijainen vaatimus on hylättävä lakiin perustumattomina. Patenttilaki tai oikeuskäytäntö eivät mahdollista OptiWatti Oy:n toissijaisena ja kolmassijaisena vaatimuksenaan esittämien kaltaisten vaihtoehtoisten vaatimusasetelmien esittämistä siltä varalta, että markkinaoikeus katsoisi riitapatentin olevan joltain osin mitätön. OptiWatti Oy ei voi ennalta asettaa voimaanjääviä vaihtoehtoisia vaatimusasetelmia, vaan näiden mukainen rajoitus on tehtävä patenttilain 52 §:n 2 momentin mukaisella patentin rajoittamista koskevalla pyynnöllä. Jos markkinaoikeus kuitenkin katsoisi vaatimukset lain mukaisiksi, ne on hylättävä, koska myös niitä rasittavat selityksen riittämättömyys, uutuuden puute, keksinnöllisyyden puute sekä lisätty materiaali.

7 OptiWatti Oy:n neljässijainen vaatimus

Kyseistä vaatimusta ei tule hylätä lakiin perustumattomana. Myös neljässijainen vaatimus tulee kuitenkin hylätä, sillä riitapatentti on kokonaisuudessaan mitätön.

Vastaus

Vaatimukset

OptiWatti Oy on vaatinut, että markkinaoikeus hylkää kanteen. Toissijaisesti OptiWatti Oy on vaatinut, että markkinaoikeus julistaa eurooppapatentin numero FI/EP 2 921 926 mitättömäksi vain osittain siten, että se jää voimaan vaihtoehtoisen patenttivaatimusasetelman 1 (tuomion liitteenä 1) mukaisena. Kolmassijaisesti OptiWatti Oy on vaatinut, että markkinaoikeus julistaa eurooppapatentin numero FI/EP 2 921 926 mitättömäksi vain osittain siten, että se jää voimaan vaihtoehtoisen patenttivaatimusasetelman 2 (tuomion liitteenä 2) mukaisena. Neljässijaisesti OptiWatti Oy on vaatinut, että markkinaoikeus julistaa eurooppapatentin numero FI/EP 2 921 926 mitättömäksi ainoastaan osittain siten, että se jää voimaan siltä osin kuin mitättömäksi julistamisen perusteet eivät ole käsillä.

Lisäksi OptiWatti Oy on vaatinut, että markkinaoikeus velvoittaa Smart Load Solutions OÜ:n ja Themo Nordic Oy:n yhteisvastuullisesti korvaamaan sen oikeudenkäyntikulut 211.649,51 eurolla viivästyskorkoineen.

Perusteet

Riitapatentti on pätevä. Themon väitteet selityksen riittämättömyydestä, uutuuden ja keksinnöllisyyden puutteesta sekä lisätystä materiaalista ovat perusteettomat.

Riitapatentin itsenäisen patenttivaatimuksen 1 tarkoittaman keksinnön osalta esitetty koskee soveltuvin osin myös riitapatentin itsenäisten patenttivaatimusten 7 ja 13 tarkoittamia keksintöjä.

1 Selityksen riittävyys

Riitapatentin tarkoittama keksintö on esitetty selvästi siten, että alan ammattimies kykenee sen perusteella käyttämään keksintöä. Ohjausjärjestelmän elementit on esitetty selkeästi riitapatentin itsenäisessä patenttivaatimuksessa 1 ja selityksessä, mukaan lukien piirustukset. Themon asiassa selityksen riittävyydestä esittämä argumentaatio liittyy lähinnä patenttivaatimusten täsmällisyyteen.

Riitapatentin itsenäisessä patenttivaatimuksessa 1 viitattu yhden tai useamman lämmityslaitteen ohjaamiseen tarkoitettu ohjausjärjestelmä koostuu ensinnäkin serverijärjestelystä, joka on kommunikaatioverkon välityksellä yhteydessä ohjausyksikköön, toiseksi yhden tai useamman talon vähintään yhdestä ohjausyksiköstä, joka ohjaa lämmityslaitteen ohjausrelettä normaalitilanteessa serverijärjestelyltä saamiensa kommunikaation tai ohjeiden perusteella, kolmanneksi yhdestä tai useammasta ohjausreleestä, joka ohjaa lämmityslaitetta normaalitilanteessa ohjausyksiköltä saamiensa kommunikaation tai ohjeiden perusteella ja neljänneksi itsenäisestä ohjaimesta, joka vikatilanteessa aktivoituu ja huolehtii lämmityslaitteen toiminnan ohjauksesta.

Riitapatentissa on kuvattu selvästi ohjausjärjestelmän yksiköiden ketju sekä kommunikaatioiden ja ohjeiden kulku yksiköltä toiselle. Alan ammattimies myös ymmärtää yleistietonsa perusteella, miten eri yksiköitä voidaan kytkeä toisiinsa.

Riitapatentissa on esitetty ratkaisu, jossa asuinhuoneen olemassa oleva sähköinen lämmityslaite, kuten lämpöpatteri tai muu sähköinen lämmitin, voi olla kytkettynä ohjausreleeseen, joka ohjaa lämmityslaitteen toimintaa. Lämmityslaitetta ohjaava ohjausrele sisältää releen, joka voi olla esimerkiksi sähkömekaaninen tai puolijohdeteknologialla toteutettu kytkin, joka kytkeytyy päälle tai pois. Kytkimen lisäksi ohjausrele voi sisältää muitakin elementtejä, kuten prosessorin, ajastimia sekä verkkorajapinnan. Ohjausrele ei kuitenkaan voi muodostua ainoastaan esimerkiksi sähkömekaanisesta releestä, minkä alan ammattimies ymmärtää riitapatentin perusteella. Ohjausreleen pitää pystyä vastaanottamaan ja reagoimaan saamaansa kommunikaatioon. Myöskään muu elementti, joka voitaisiin implisiittisesti ymmärtää releeksi ja joka voidaan kytkeä päälle, pois, tai johonkin asentoon näiden välissä, ei ole riitapatentin itsenäisessä patenttivaatimuksessa 1 tarkoitettu ohjausrele. Alan ammattimies edelleen ymmärtää mainitun patenttivaatimuksen 1 mukaisen ohjausreleen olevan ”älykäs” siten, että itsenäinen ohjain otetaan käyttöön vasteena asetetun ajanjakson kulumiselle sen jälkeen, kun ohjausrele on viimeksi vastaanottanut kommunikaatioita ja/tai ohjeita.

Riitapatentissa on selkeästi esitetty, miten ohjausrele, eli useimmissa toteutusmuodoissasen sisältämä prosessori, on yhteydessä ohjausyksikköön ohjausreleen sisältämän verkkorajapinnan kautta ja vastaanottaa ohjausyksiköltä ohjeita. Ohjausyksikkö voi olla esimerkiksi sulautettu laskentayksikkö. Yhteys ohjausreleiden ja ohjausyksikön välillä voidaan toteuttaa langallisesti tai langattomasti. Ohjausyksikkö on kommunikaatioverkon kautta yhteydessä talosta etäällä olevaan serverijärjestelyyn ja ohjaa normaalitilanteessa ohjausrelettä serverijärjestelyltä saamiensa ohjeiden perusteella. Serverijärjestely voi olla toteutettu esimerkiksi pilvipalveluna.

Riitapatentin itsenäisen patenttivaatimuksen 1 mukaisessa kukin ratkaisussa lämmityslaite on varustettu ”itsenäisellä ohjauksella”, joka aktivoituu siinä tapauksessa, että lämmityslaitetta ohjaava ohjausrele on kykenemätön vastaanottamaan (fail to receive)kommunikaatiota tai ohjeita sitä ohjaavalta ohjausyksiköltä tietyn asetetun ajanjakson aikana.

Riitapatentissa on selvästi kuvattu, kuinka normaalitilanteessa ohjausreleen sisältämä prosessori saa ohjauskomentoja ohjausyksiköltä, ja ohjausyksikkö ohjaa ohjausreleen ja siten lämmityslaitteen toimintaa kytkemällä ohjausreleen sisältämän releen päälle tai pois. Yhden tai useamman talon ohjausyksikköä tai ohjausyksiköitä voidaan taas ohjata keskitetysti etäyhteyden kautta serverijärjestelyllä.

Riitapatentissa viitattu lämmityslaitteen itsenäinen ohjain otetaan käyttöön tilanteessa, jossa ohjausyksikön ja lämmityslaitteen ohjausreleen välillä on kommunikaatiokatkos. Riitapatentin itsenäisessä patenttivaatimuksessa 1 viitattu itsenäinen ohjain määrittyy riitapatentissa kuvatun toiminnallisuuden, eli lämmityslaitteen itsenäisen ohjauksen, kautta. Riitapatentissa on kuvattu, kuinka tämä toiminnallisuus eli itsenäinen ohjaus voidaan toteuttaa lämmityslaitetta ohjaavan ohjausreleen avulla. Alan ammattimies ymmärtää riitapatentin perusteella siinä käytetyn termin ”autonomous control” tarkoittavan, että jos kommunikaatiota ohjausreleen ja ohjausyksikön välillä ei ole, ohjausrelettä ohjataan tiettyjen etukäteen asetettujen oletusten mukaisesti.

Ohjausrele toimii siten riitapatentin itsenäisessä patenttivaatimuksessa 1 viitattuna itsenäisenä ohjaimena sen yhdessä toteutusmuodossa tilanteessa, jossa ohjausrele ei vastaanota muuta ohjetta ohjausyksilöltä ennalta-asetetun ajanjakson aikana taikka havaitsee, että yhteys ohjausyksikköön on ollut katkenneena ennalta-asetetun ajan. Tällaisessa poikkeustilanteessa ohjausrele aktivoi itsenäisen ohjauksen, eli toimii oletusarvoisesti kytkien esimerkiksi ohjausreleen sisältämän releen johtavaan tilaan. Näin voidaan estää esimerkiksi asuinhuoneiston kylmeneminen tai ylikuumeneminen siinä tapauksessa, että verkkoyhteys katkeaa ja kommunikaatio ohjausyksikön ja ohjausreleen välillä ei kulje.

Alan ammattimies ymmärtää, että riitapatentin suojapiiri kohdistuu älykkääseen järjestelmään, joka toimii patentin opettamalla tavalla sekä niin sanotussa normaalitilanteessa että ennen kaikkea riitapatentin itsenäisessä patenttivaatimuksessa 1 kuvatuissa poikkeamatilanteissa.

2 Uutuus

Yksikään viitejulkaisuista J1 tai J2 taikka J3 ei ole muodostanut uutuudenestettä riitapatentin itsenäisen patenttivaatimuksen 1 tarkoittamalle keksinnölle. Riitapatentin itsenäisen patenttivaatimuksen 1 tarkoittaman keksinnön osalta esitetty koskee soveltuvin osin myös riitapatentin itsenäisten patenttivaatimusten 7 ja 13 tarkoittamia keksintöjä.

2.1 Uutuus suhteessa viitejulkaisuun J1

Riitapatentin itsenäisen patenttivaatimuksen 1 piirteet 1A — 1E eivät ilmene viitejulkaisusta J1.

Viitejulkaisussa J1 ei ole esitetty riitapatentin itsenäisen patenttivaatimuksen 1 piirrettä 1A vastaavasti, että taloja voisi olla useampia kuin yksi. Viitejulkaisun J1 kontekstissa alan ammattimies katsoisi, että kukin käyttöpaikka erikseen tarvitsee viitejulkaisun mukaisen ohjausjärjestelmän, eikä alan ammattimies implisiittisestikään ymmärrä, että tiettyä ohjausjärjestelmää käytettäisiin useassa käyttöpaikassa.

Viitejulkaisu J1 ei sisällä myöskään opetusta riitapatentissa tarkoitetuista sähköisistä lämmityslaitteista. Alan ammattimies tulkitsee riitapatentin itsenäistä patenttivaatimusta 1 riitapatentin selityksessä esitettyjen sähköisten lämmityslaitteiden (electrical floor heater, ceiling heater tai radiator) esimerkkien perusteella.

Viitejulkaisussa J1 ei ole esitetty riitapatentin itsenäisen patenttivaatimuksen 1 piirrettä 1B vastaavasti, että taloja voisi olla useampia kuin yksi. Viitejulkaisussa J1 ei ole viitteitä siitä, että serverijärjestelyä voitaisiin hyödyntää useamman kuin yhden talon lämmitysjärjestelmän ohjaamiseksi.

Viitejulkaisussa J1 ei ole esitetty riitapatentin itsenäisen patenttivaatimuksen 1 piirrettä 1C vastaavasti, että taloja voisi olla useampia kuin yksi. Vaikka viitejulkaisussa J1 viitatun tietokoneen katsottaisiin vastaavan riitapatentin ohjausyksikköä, ei myöskään tietokoneosallistu kommunikaatioon paikallisen järjestelmän ja etäjärjestelmän välillä, eikä tietokone näin ollen vastaa riitapatentin itsenäisessä patenttivaatimuksessa 1 mainittua ohjausyksikköä.

Koska viitejulkaisussa J1 ei ole itsenäistä ohjainta, riitapatentin itsenäisen patenttivaatimuksen 1 piirre 1D ei täyty. Vaihtoehtoisesti viitejulkaisu J1 ei sisällä opetusta ohjausyksiköstä, mikä on edellytys mainitun patenttivaatimuksen 1piirteiden 1C ja 1E täyttymiseksi.

Paikallisen järjestelmän prosessointiyksikkö ei voi samanaikaisesti vastata sekä riitapatentissa tarkoitettua ohjausyksikköä että itsenäistä ohjainta sekä Themon esittämällä tavalla lisäksi myös ohjausrelettä yhdessä sähkömekaanisten releiden kanssa.

Lisäksi, jos viitejulkaisun J1 prosessointiyksikkö olisi itsenäinen ohjain, ei se voi enää ohjata lämmityslaitteita riitapatentin itsenäisen patenttivaatimuksen 1 tarkoittamassa vikatilanteessa, koska Themon tulkitsema ohjausrele sijaitsee prosessointiyksikön ja lämmityslaitteen välissä. Kun yhteys ohjausyksikköön, siis väitetysti prosessointiyksikköön, ei toimi, sama prosessointiyksikkö ei voi ohjata eri roolissa ”ohjausreleitä” ja sitä kautta lämmityslaitteita. Themon esittämä vaihtoehto, jossa sama prosessointiyksikkö on sekä itsenäinen ohjain että ohjausrele, ei vastaa riitapatentin järjestelmää, koska yhden prosessorin sisällä ei kommunikaatio edes teoriassa voi katketa siten, että ohjausrele ei enää kykene vastaanottamaan kommunikaatiota.

Lisäksi riitapatentin mukaisessa ratkaisussa lämmityslaitteen ohjausrele aktivoi itsenäisen ohjauksen, mikäli ohjausrele ei kykene vastaanottamaan kommunikaatiota tai ohjeita ohjausyksiköltä tiettynä aikana. Themon kuvaamassa tilanteessa, jossa ohjausyksikkönä samalla toimiva paikallisen järjestelmän prosessointiyksikkö toimisi myös itsenäisenä ohjaimena, tämä ei ole mahdollista, koska riitapatentin tarkoittamassa vikatilanteessa ohjausreleen yhteys ohjausyksikköön, eli Themon kuvaamaan paikallisen järjestelmän prosessointiyksikköön, ei toimi eikä ohjausrele siten voi aktivoida myöskään paikallisen järjestelmän prosessointiyksikön itsenäisen ohjaimen toiminnallisuutta.

Lisäksi Themon väittämä itsenäinen ohjain, eli viitejulkaisun J1 paikallisen järjestelmän prosessointiyksikkö, ei ole riitapatentissa tarkoitetulla tavalla lämmityslaitteessa. Prosessointiyksikkö ei ole lämmityslaitekohtainen elementti tai lämmityslaitteen varuste, vaan kaikkia paikallisen järjestelmän sähköisiä laitteita operoiva elementti.

Releiden määrittäminen pysymään johtavassa tilassa, jos prosessointiyksiköltä eli ohjausyksiköltä ei tule ohjetta, ei vastaa riitapatentin itsenäisen patenttivaatimuksen 1 piirteiden 1D ja 1E mukaista itsenäisen ohjaimen käyttöä siten, että ohjausrele siirtyy kommunikaation katketessa toimimaan autonomisesti ja voi esimerkiksi kytkeä sähkövirran lämmityslaitteelle. Alan ammattimies ymmärtää, että mainitussa patenttivaatimuksessa 1 tarkoitetussa vikatilanteessa nimenomaan ohjausrele siirtyy toimimaan autonomisesti.

Jos alan ammattimies tulkitsisi paikallisen järjestelmän prosessointiyksikön ja sen ohjaaman relekytkennän yhdistelmän vastaavan riitapatentissa tarkoitettua ohjausrelettä, missä tapauksessa viitejulkaisusta J1 puuttuisi vähintään ohjausyksikkö.

Riitapatentin itsenäisen patenttivaatimuksen 1 mukaisessa ratkaisussa piirre 1E viittaa kommunikaatiokatkokseen ohjausreleen ja ohjausyksikön välillä. Viitejulkaisussa J1 ei ole opetusta tämän tilanteen varalta.

Katkos etäjärjestelmän ja paikallisen järjestelmän prosessointiyksikön välillä ei tarkoita tilannetta, jossa on katkos prosessointiyksikön ja relekytkennän välillä, eikä se vastaa edellä mainitun piirteen 1E mukaista tilannetta, jossa ohjausrele ei vastaanota kommunikaatiota ja/tai ohjeita ohjausyksiköltä. Themon kuvaamassa tilanteessa ohjausrele (viitejulkaisun J1 I/O-kytkennän relekytkentä) ei ole piirteessä 1E tarkoitetulla tavalla kykenemätön vastaanottamaan (fail to receive) kommunikaatioita ja/tai ohjeita ohjausyksiköltä (viitejulkaisun J1 prosessointiyksikkö).

Riitapatentin itsenäisen patenttivaatimuksen 1 mukainen itsenäinen ohjain otetaan käyttöön vasteena sille, että ohjausrele on ollut kykenemätön vastaanottamaan, ”fail to receive”, kommunikaatioita ja/tai ohjeita ohjausyksiköltä. Alan ammattimies ymmärtää, että näin ollen yhteys ohjausyksikköön on katkennut. Mainitun patenttivaatimuksen 1 näkökulmasta mikä tahansa ”fail to receive” -vikatilanne aktivoi asetetun ajanjakson kulumisen jälkeen itsenäisen ohjaimen käytön.

Viitejulkaisussa J1 ei ole esitetty riitapatentin itsenäisen patenttivaatimuksen 1 piirrettä 1E vastaavaa ohjausrelettä.

Prosessointiyksikkö yhdessä relekytkennän kanssa ei muodosta riitapatentissa tarkoitettua lämmityslaitteen ohjausrelettä. Jos viitejulkaisun J1 mukaisen paikallisen järjestelmän prosessointiyksikön katsotaan vastaavan riitapatentin itsenäisen patenttivaatimuksen 1 mukaista ohjausyksikköä, tämä prosessointiyksikkö ei voi samanaikaisesti tarkoittaa mainitun patenttivaatimuksen 1 mukaista ohjausrelettä, joka vastaanottaa kommunikaatiota ja ohjeita ohjausyksiköltä.

Paikallisen järjestelmän I/O-kytkentä, eli input/output circuit, ei joka tapauksessa voi olla riitapatentissa tarkoitettu ohjausrele, koska se ei vastaanota riitapatentin itsenäisessä patenttivaatimuksessa 1 tarkoitettuja kommunikaatioita tai ohjeita. Riitapatentissa tarkoitettu ohjausrele edellyttää kommunikointiin kykenevää laitetta. Mainitussa patenttivaatimuksessa 1 tarkoitetun ohjausreleen täytyy sisältää vähintään sellaiset komponentit, jotka mahdollistavat ohjausyksikön lähettämien kommunikaatioiden tai ohjeiden vastaanottamisen ja tulkitsemisen. Alan ammattimies myös ymmärtää yleistietonsa ja riitapatentin selitysosan ja piirustusten perusteella, että ohjausreleen täytyy kyetä toteuttamaan näiden kommunikaatioiden tai ohjeiden mukainen toiminta eli lämmityslaitteen ohjaus kommunikoidulla tai ohjeistetulla tavalla. Ohjausrele ei voi kokonaisuudessaan muodostua ainoastaan sähkömekaanisesta releestä.

Viitejulkaisussa J1 ei ole esitetty riitapatentin itsenäisen patenttivaatimuksen 1 piirrettä 1E vastaavaa asetettuun ajanjaksoon perustuvaa vastetta itsenäisen ohjaimen käytölle.

Viitejulkaisu J1 ei esitä riitapatentin itsenäisen patenttivaatimuksen 1 piirteen 1E mukaista vikatilanteisiin liittyvää itsenäistä ohjausta, jossa ohjausyksikkö ja ohjausrele ovat erillisiä yksiköitä. Viitejulkaisu J1 ei esitä edellä mainitun piirteen 1E mukaista itsenäisen ohjaimen käyttöä vasteena siihen, että yksi tai useampi ohjausrele on kykenemätön vastaanottamaan kommunikaatiota tai ohjeita niiden vähintään yhdeltä ohjausyksiköltä asetetun ajanjakson aikana sen jälkeen, kun ne ovat viimeksi vastaanottaneet kommunikaatiota tai ohjeita. Viitejulkaisu J1 ei edes implisiittisesti esitä piirteen 1E mukaista ”itsenäisen ohjaimen” käyttöä vasteena siihen, että yksi tai useampi ohjausrele on kykenemätön vastaanottamaan kommunikaatiota tai ohjeita niiden vähintään yhdeltä ohjausyksiköltä.

Viitejulkaisu J1 ei sisällä mitään opetusta siitä, mitä tapahtuu, jos yhteys prosessointiyksikön ja ohjausreleen, jota ei viitejulkaisussa J1 ole, välillä katkeaa, ja miten katkos havaitaan. Viitejulkaisu J1 ei sisällä kunkin yksittäisen lämmityslaitteen ohjausrelettä.

Themon esittämä paikallisen järjestelmän prosessointiyksikön siirtyminen itsenäiseksi ohjaimeksi ei tapahdu vasteena asetetun ajanjakson kulumiselle. Alan ammattimiehelle on riitapatentin perusteella selvää, että piirteessä 1E viitattu termi asetettu ajanjakso tarkoittaa ajanjaksoa, joka voidaan asettaa eli ennalta määriteltyä ajanjaksoa. Automaattinen ohjaus aktivoituu, kun kyseinen ajanjakso on kulunut viimeisimmän kommunikaation tai ohjeiden vastaanottamisesta. Alan ammattimiehelle on riitapatentin perusteella selvää, että normaalitilanteessa ohjausrele vastaanottaa kommunikaatiota tai ohjeita ohjausyksiköltä ja vikatilanteessa, jossa tämä yhteys on katkennut, ohjausrele aktivoi itsenäisen ohjauksen. Alan ammattimiehelle on selvää, että riitapatentin itsenäisen patenttivaatimuksen 1 ilmaisu ”sen jälkeen, kun ne ovat viimeksi vastaanottaneet kommunikaatioita ja/tai ohjeita” viittaa nimenomaan ohjausreleiden vähintään yhdeltä ohjausyksiköltä vastaanottamiin kommunikaatioon tai ohjeisiin. Asetettu ajanjakso on mainitun patenttivaatimuksen 1 mukaisessa keksinnössä asetettu ennalta ohjausreleeseen.

2.2 Uutuus suhteessa viitejulkaisuun J2

Viitejulkaisusta J2 ilmenevät riitapatentin itsenäisen patenttivaatimuksen 1 piirteet 1A ja 1B siltä osin kuin mainittu patenttivaatimus 1 koskee piirrettä ”yhdessä talossa”.

Jos viitejulkaisussa J2 esitetty termostaatti vastaisi riitapatentin itsenäisen patenttivaatimuksen 1 piirrettä 1C eli ohjausyksikköä, tästä seuraa kuitenkin, että viitejulkaisusta J2 puuttuu mainitun patenttivaatimuksen 1 piirre 1E, eli ohjausrele.

Viitejulkaisussa J2 ei ole esitetty riitapatentin itsenäisen patenttivaatimuksen 1 piirrettä 1D vastaavaa itsenäistä ohjainta. Viitejulkaisussa J2 ei missään vihjata, että HVAC-järjestelmän lämmityslaitteet olisi varustettu itsenäisellä ohjaimella.

Viitejulkaisussa J2 ei ole esitetty riitapatentin itsenäisen patenttivaatimuksen 1 piirrettä 1E vastaavaa ohjausrelettä. Viitejulkaisussa J2 ei missään mainita, että järjestelmässä olisi ohjausrele, joka toimii itsenäisesti, jos se ei vastaanota kommunikaatiota tai ohjetta ohjausyksiköltä eli tässä tapauksessa termostaatilta. Viitejulkaisussa J2 ei ole myöskään ole mainintaa edellä mainitun piirteen 1E mukaisen itsenäisen ohjauksen aikaulottuvuudesta.

Piirteiden 1D ja 1E ei voida yksiselitteisesti ja varmasti päätellä sisältyvän viitejulkaisuun J2.

2.3 Uutuus suhteessa viitejulkaisuun J3

Viitejulkaisu J3 opettaa vesikiertoisen järjestelmän, jossa venttiilin avulla säädetään veden virtausta. Tämänlaista venttiiliä ei voi ylipäänsä rinnastaa releeseen, jota käytetään sähkön ohjaukseen. Viitejulkaisu koskee ohjausjärjestelmää liittyen vesikiertoiseen lämmitysjärjestelmään, eikä se ole merkityksellinen sähköisen lämmitysjärjestelmän kontekstissa. Viitejulkaisu J3 viittaa selitysosan lopussa ainoastaan kerran sähköisiin lämmittimiin esittämättä mitään spekulaatiotakaan siitä, miten järjestelmä voisi toimia sähköisesti.

Viitejulkaisussa J3 ei ole esitetty riitapatentin itsenäisen patenttivaatimuksen 1 piirrettä 1A tai 1B taikka 1C vastaavasti, että taloja voisi olla useampia kuin yksi. Viitejulkaisussa J3 ei ole mainintaa siitä, että sen mukaisella järjestelyllä voitaisiin ohjata lämmitystä useammassa kuin yhdessä lämmitettävässä rakennuksessa.

Viitejulkaisussa J3 ei ole esitetty riitapatentin itsenäisen patenttivaatimuksen 1 piirrettä 1D vastaavasti, että yksittäistä lämmityslaitetta olisi varustettu itsenäisellä ohjaimella. Viitejulkaisussa J3 tarkoitettu varaohjaus on liitäntälaitteen eli niin sanotun ohjausyksikön ominaisuus, jota käytetään tilanteessa, jossa yhteys liitäntälaitteen ja ohjauslaskentalaitteen eli niin sanotun serverijärjestelyn välillä katkeaa. Varaohjaus ei vastaa riitapatentin itsenäisen patenttivaatimuksen 1 mukaista itsenäistä ohjausta, eli itsenäisen ohjaimen käyttöä. Viitejulkaisussa J3 ei ole ohjausrelettä, joten myös tämän vuoksi siinä kuvattu varaohjaus poikkeaa riitapatentin itsenäisen patenttivaatimuksen 1 mukaisesta itsenäisen ohjaimen käytöstä. Varaohjaus ei ole myöskään lämmityslaitekohtainen.

Viitejulkaisussa J3 ei ole esitetty riitapatentin itsenäisen patenttivaatimuksen 1 piirrettä 1E vastaavaa ohjausrelettä. Vaikka viitejulkaisussa J3 on mainittu, että sen mukaista ohjausjärjestelmää voidaan käyttää myös sähkölämmittimen ohjaamiseen, viitejulkaisu J3 ei mainitse releen käyttöä tässä tarkoituksessa. Vaikka sekä ohjausventtiilin että releen tarkoitus on lämmityslaitteen ohjaus, ohjausventtiili ei ole toiminnallisuudeltaan vastaava komponentti kuin rele. Viitejulkaisussa J3 ei ole kuvattu mainitun patenttivaatimuksen 1 mukaista ohjausrelettä, joka sisältää releen mutta voi sisältää myös muita toiminnallisia komponentteja. Viitejulkaisu J3 ei siten esitä patenttivaatimuksen 1 piirteen 1E mukaista itsenäisen ohjaimen käyttöä vasteena siihen, että ohjausrele on kykenemätön vastaanottamaan kommunikaatioita tai ohjeita ohjausyksiköltä.

Viitejulkaisun J3 varaohjaus ei vastaa piirteen 1E varaohjausta myöskään sen aikaulottuvuuden osalta. Tietty määrä yrityksiä säännöllisin väliajoin ei tarkoita ennalta määritellyn pituista ajanjaksoa, jona lämmityslaitteen ohjausrele olisi kykenemätön vastaanottamaan kommunikaatioita tai ohjeita ohjausyksiköltä. Riitapatentin itsenäisessä patenttivaatimuksessa 1 tarkoitettu ohjausrele vastaanottaa normaalitilanteessa kommunikaatioita tai ohjeita ohjausyksiköltä. Alan ammattimies tietää, että tietoliikenteessä yritys muodostaa yhteys tehdään useita kertoja sekunnissa esimerkiksi parinkymmenen millisekunnin välein. Alan ammattimies ymmärtäisi, että viitejulkaisun J3 tarkoittamat yhteydenottoyritykset eivät ole teknisesti järkevä ratkaisu lämmitysjärjestelmissä, joissa tyypillisesti kestää useita minuutteja ennen kuin päälle kytketty patteri alkaa lämmittämään huonetta tai patterin pois kytkennän jälkeen huone alkaa jäähtymään. Alan ammattimies ymmärtäisi, että lämmityslaitteiden varaohjauksen aktivointiin johtavan kommunikaatiokatkoksen ohjausyksikön ja ohjausreleen välillä tulee siten olla riittävän pitkä.

Riitapatentin mukainen ohjausrele ei voi olla pelkkä sähkömekaaninen rele. Näin ollen, jos sähkömekaaninen rele implisiittisesti vastaisi ohjausventtiiliä, ei tämä tarkoittaisi, että viitejulkaisussa J3 esitettäisiin implisiittisesti ohjausrele. Ohjausrele on piirteen 1E mukaan kykeneväinen vastaanottamaan kommunikaatioita tai ohjeita, eikä sitä voida toteuttaa olennaisesti analogisena elementtinä. Alan ammattimies ymmärtää, että sähkölaitteen ohjaukseen tarkoitettu rele on binäärinen kytkin, joka kytkee sähkövirran joko päälle tai pois päältä, eikä sähkölaitteiden yhteydessä ole teknisesti järkevää muuta välimuotoa.

Kommunikaatiokatkoksen tapahtuessa liitäntälaitteen ja ohjauslaskentalaitteen välillä ei ole kysymys piirrettä 1E vastaavasta vikatilanteesta.

3 Keksinnöllisyys

Riitapatentin itsenäisen patenttivaatimuksen 1 mukainen keksintö on ollut keksinnöllinen suhteessa Themon vetoamien viitejulkaisujen yhdistelmiin ja alan ammattimiehen yleistietoon.

Lähimmäksi tunnetuksi tekniikaksi tulisi valita viitejulkaisu J3, joka esittää ohjausjärjestelmän rakennuksen lämmittämisen ohjaukseen.

3.1 Keksinnöllisyys viitejulkaisuissa J3 ja J1 esitettyyn nähden

Vertaamalla mitä tahansa viitejulkaisuista J1 — J3 ja riitapatentin itsenäistä patenttivaatimusta 1 saadaan objektiiviseksi tekniseksi ongelmaksi, miten toteuttaa toiminto kunkin lämmityslaitteen itsenäisen ohjauksen käyttöönottamiseksi ottaen huomioon vasteaika, jossa lämmitys tulee ottaa käyttöön tietyssä tilassa.

Viitejulkaisussa J3 ei ole viitettä objektiiviseen tekniseen ongelmaan, joten alan ammattimies ei etsisi vastausta ongelmaan viitejulkaisusta J1, tai muistakaan viitejulkaisuista. Viitejulkaisussa J1 ei ole kuvattu ohjausrelettä eikä viitejulkaisu J1 sisällä opetusta siitä, miten toimitaan, kun kommunikaatio ohjausyksikön ja ohjausreleen välillä katkeaa.

3.2 Keksinnöllisyys viitejulkaisussa J3 esitettyyn ja alan ammattimiehen yleistietoon nähden

Vertaamalla mitä tahansa viitejulkaisuista J1 — J3 ja riitapatentin itsenäistä patenttivaatimusta 1 saadaan objektiiviseksi tekniseksi ongelmaksi, miten toteuttaa toiminto kunkin lämmityslaitteen itsenäisen ohjauksen käyttöönottamiseksi ottaen huomioon vasteaika, jossa lämmitys tulee ottaa käyttöön tietyssä tilassa.

Alan ammattimies ei ymmärtäisi viitejulkaisussa J3 tarkoitettujen veden virtauksia säätävien ohjausventtiilien vastaavan sähköisen lämmitysjärjestelmän kontekstissa riitapatentin itsenäisessä patenttivaatimuksessa 1 tarkoitettuja ”älykkäitä” ohjausreleitä. Vaikka katsottaisiin vastoin alan ammattimiehenkin käsitystä vesikiertoisen lämmitysjärjestelmän ohjausventtiilien vastaavaan sähköisen lämmitysjärjestelmän releitä, ei tämäkään ratkaisisi Themon väittämää objektiivista teknistä ongelmaa, koska Themon viittaamat sähkömekaaniset releet eivät vastaa mainitussa patenttivaatimuksessa 1 tarkoitettuja ohjausreleitä. Alan ammattimies ei yleistietonsa perusteella osaisi korvata vesikiertoisen lämmitysjärjestelmän ohjausventtiilejä riitapatentin tarkoittamilla ”älykkäillä” ohjausreleillä sähköisen lämmitysjärjestelmän kontekstissa. Alan ammattimies ei myöskään yleistietonsa (tai muiden viitejulkaisujen) perusteella ymmärtäisi, miten itsenäinen ohjaus voitaisiin ottaa käyttöön tarvittaessa kunkin lämmityslaitteen osalta erikseen. Riitapatentin patenttivaatimuksen 1 mukaisen varaohjauksen käytön tilanteessa, jossa ohjausrele ei ole vastaanottanut kommunikaatiota ohjausyksiköltä tietyn asetetun ajanjakson aikana, ei voida katsoa kuuluvan alan ammattimiehen yleistietoon.

3.3 Keksinnöllisyys viitejulkaisuissa J1 ja J3 esitettyyn nähden

Viitejulkaisussa J1 ei esitetä esimerkiksi ohjausrelettä tai ohjausyksikköä, itsenäistä ohjausta eikä asetettuun ajanjaksoon liittyvää riitapatentin itsenäisen patenttivaatimuksen 1 piirrettä 1E. Viitejulkaisussa J1 esitetty vikatilanne ei vastaa mainitussa patenttivaatimuksessa 1 tarkoitettua vikatilannetta eikä viitejulkaisussa J1 siten esitetä tilannetta, jossa yhteys ohjausyksikön ja ohjausreleen välillä menetetään.

Alan ammattimies ei päätyisi tarkastelemaan viitejulkaisuja J1 ja J3 yhdessä etsiessään ratkaisua mainittuun tekniseen ongelmaan.

Vaikka alan ammattimies yhdistäisikin nämä viitejulkaisut, viitejulkaisussa J3 ei esitetä eroavia piirteitä eikä alan ammattimies päätyisi riitapatentin itsenäisessä patenttivaatimuksessa 1 tarkoitettuun ratkaisuun. Sekä viitejulkaisusta J1 että viitejulkaisusta J3 puuttuu useita mainitussa patenttivaatimuksessa 1 tarkoitettuja elementtejä.

3.4 Keksinnöllisyys viitejulkaisussa J1 esitettyyn ja alan ammattimiehen yleistietoon nähden

Riitapatentin itsenäisessä patenttivaatimuksessa 1 on kyse siitä, miten todetaan kommunikaatiokatkos (fail to receive) ohjausyksikön ja ohjausreleen välillä ja sen vasteena aktivoidaan itsenäinen ohjain. Viitejulkaisussa J1 ei ole opetusta siitä, miten todetaan kommunikaatiokatkos ohjausyksikön ja ohjausreleen, jota ei ole mainittu, välillä, ja mitä tällaisessa virhetilanteessa tapahtuu. Alan ammattimiehelle, joka olisi lähtenyt liikkeelle viitejulkaisusta J1, ei olisi yleistietonsa perusteella suoraviivaista ratkaista edeltävässä osiossa kuvattua objektiivista teknistä ongelmaa siten, että itsenäinen ohjaus aktivoituu, jos tietty asetettu aika on kulunut siitä, kun ohjausrele, jota ei ole viitejulkaisussa J1 mainittu, on viimeksi vastaanottanut kommunikaatiota paikalliselta järjestelmältä.

3.5 Keksinnöllisyys viitejulkaisuissa J2 ja J3 esitettyyn nähden

Viitejulkaisu J2 ei esitä riitapatentin itsenäisen patenttivaatimuksen 1 piirteitä 1A sekä 1C — 1E. Viitejulkaisu J2 ei sisällä mainitun patenttivaatimuksen 1 mukaista itsenäistä ohjainta, joka aktivoituu tilanteessa, jossa yhteys ohjausreleen ja ohjausyksikön välillä menetetään. Viitejulkaisussa J2 ei mainita ohjausrelettä. Viitejulkaisu J2 ei myöskään opeta, miten jotakin laitetta voidaan ohjata tai miten laitteen säätö tapahtuu.

Viitejulkaisu J2 ei mainitse Themon esittämää teknistä ongelmaa, joten alan ammattimies ei etsisi tähän ongelmaan ratkaisua viitejulkaisusta J3. Viitejulkaisu J3 ei mainitse myöskään OptiWatti Oy:n esittämää teknistä ongelmaa eikä alan ammattimies siten etsisi tähänkään ongelmaan ratkaisua viitejulkaisusta J3.

Viitejulkaisussa J3 ei ole kuvattu riitapatentin itsenäisen patenttivaatimuksen 1 itsenäisen ohjauksen aikaulottuvuutta. Alan ammattimiehelle ei olisi myöskään viitejulkaisun J3 perusteella ilmeistä ratkaista edellä mainittua objektiivista teknistä ongelmaa Themon esittämällä tavalla lisäämällä HVAC-järjestelmän lämmitysjärjestelmään varaohjaus, joka otetaan käyttöön, mikäli ohjausjärjestelmän termostaatilta ei ole vastaanotettu ohjausinformaatiota ennalta asetetun ajanjakson aikana.

Viitejulkaisun J3 viittaus liitäntälaitteen tiettyyn määrään yrityksiä saada kommunikaatioverkon kautta yhteys serverijärjestelyyn ei ole sama asia kuin riitapatentin itsenäisessä patenttivaatimuksessa 1 tarkoitettu asetettu eli ennalta määritellyn pituinen ajanjako. Vaikka alan ammattimies päätyisi yhdistämään viitejulkaisujen J2 ja J3 opetukset, hän ei niiden perusteella päätyisi mainitun patenttivaatimuksen 1 mukaiseen ratkaisuun ilman keksinnöllistä panosta.

Alan ammattimies ei olisi päättynyt riitapatentin itsenäisen patenttivaatimuksen 1 mukaiseen ratkaisuun myöskään viitejulkaisun J2 ja alan ammattimiehen yleistiedon perusteella.

3.6 Keksinnöllisyys viitejulkaisuissa J4 ja J3 esitettyyn sekä alan ammattimiehen yleistietoon nähden

Viitejulkaisu J4 ei ole tullut julkiseksi ennen riitapatentin tekemispäivää. Näin ollen viitejulkaisu J4 ei voi muodostaa keksinnöllisyyden estettä riitapatentille.

Viitejulkaisu J4 ei joka tapauksessa sisällä riitapatentin itsenäisen patenttivaatimuksen 1 piirteitä 1A — 1E.

Alan ammattimies, joka olisi lähtenyt liikkeelle viitejulkaisusta J4, ei olisi päätynyt edes tarkastelemaan viitejulkaisua J3.

4 Epäitsenäiset patenttivaatimukset

Koska riitapatentin itsenäiset patenttivaatimukset 1, 7 ja 13 ovat olleet uusia, myös riitapatentin epäitsenäiset patenttivaatimukset 2 — 6 ja 8 — 12 ovat olleet uusia.

Riitapatentin itsenäiset patenttivaatimukset 1, 7 ja 13 ovat olleet keksinnöllisiä hakemuksen tekemispäivänä. Tästä seuraa, että myös riitapatentin epäitsenäiset patenttivaatimukset 2 — 6 ja 8 — 12 ovat olleet keksinnöllisiä.

Viitejulkaisuissa J1 — J4 ei ole joka tapauksessa mainittu riitapatentin epäitsenäisissä patenttivaatimuksissa 4 ja 10 mainittua itsenäisen ohjaimen käyttöä jäätymisen estämiseksi.

5 Lisätty materiaali

Riitapatentti ei sisällä lisättyä materiaalia. Riitapatenttia koskevan hakemuksen sekä yleistietonsa perusteella alan ammattimiehelle on selvää, että hakemuksessa on tarkoitettu sähköistä lämmitintä, mikä ilmenee esimerkiksi hakemuksen kohdista 0053, 0057, 0084 ja 0119 sekä hakemuksen sivulla 7 olevasta taulukosta. Lisäksi hakemuksen taustaa koskevasta kohdasta 0002 käy ilmi, että riitapatentin konteksti yleisesti liittyy nimenomaan sähköiseen lämmitykseen. Sähköiset lämmittimet ovat alan ammattimiehen suora ja yksiselitteinen ymmärrys ja tulkinta sähkön kytkemistä koskevista maininnoista. Lämmittimet ovat selkeästi hakemuksen esimerkkien valossa sähköisiä. Themo ei ole osoittanut kohtia patenttihakemuksessa, jossa indikoitaisiin muun tyyppisistä lämmityslaitteita tai esittänyt alan ammattimiehen yleistietoa, josta tämä käsitys kävisi ilmi. Themon väitteet siitä, että muutoksissa olisi jokin piirre irrotettu siitä suoritusmuodosta tai piirteiden yhdistelmästä, jonka osana se on alkuperäisessä hakemustekstissä esitetty, eivät pidä paikkaansa. Riitapatenttia koskevasta hakemuksesta käy suoraan ja yksiselitteisesti ilmi, että riitapatentin itsenäisissä patenttivaatimuksissa 1 ja 7 tarkoitettu ohjausjärjestelmä on tarkoitettu sähköisten lämmityslaitteiden ohjaamiseen.

6 Toissijainen ja kolmassijainen vaatimus

Siltä varalta, että markkinaoikeus katsoisi käsillä olevan peruste jonkin eurooppapatentin numero FI/EP 2 921 926 itsenäisten patenttivaatimusten 1, 7 tai 13 mitättömäksi julistamiselle, ovat edellytykset riitapatentin osittaiselle mitättömäksi julistamiselle käsillä siten, että riitapatentti jää voimaan OptiWatti Oy:n esittämien toissijaisen ja kolmassijaisen vaatimuksen mukaisessa laajuudessa. Kyseiset vaatimukset ovat patenttilain ja vallitsevan oikeuskäytännön mukaiset. Myös vaihtoehtoisten vaatimusasetelmien osalta selitys on riittävä, keksinnöt ovat uusia ja keksinnöllisiä, eivätkä ne sisällä kiellettyä lisättyä materiaalia.

7 Neljässijainen vaatimus

Siltä varalta, että markkinaoikeus katsoisi, että käsillä olisi peruste eurooppapatentin numero FI/EP 2 921 926 itsenäisten patenttivaatimusten 1, 7 tai 13 mitättömäksi julistamiselle joltakin osin, ja ettei riitapatenttia voitaisi pysyttää voimassa toissijaisen tai kolmassijaisen vaatimuksen mukaisessa laajuudessa, markkinaoikeus voi vielä vapaan näyttöharkinnan periaatteen mukaisesti itse arvioida, miltä osin mitättömäksi julistamisen perusteet eivät ole käsillä ja miltä osin riitapatentin patenttivaatimukset voivat jäädä voimaan.

Neljässijaisen vaatimuksen perusteiden osalta OptiWatti Oy viittaa riitapatentin itsenäisten patenttivaatimusten 1, 7 ja 13 pätevyyden sekä epäitsenäisten patenttivaatimusten 2 — 6 ja 8 — 12 pätevyyden osalta esittämäänsä. Korkeimman oikeuden ennakkopäätöksen KKO 1984-II-117 perusteella markkinaoikeus kykenee arvioimaan, miten osamitättömyys voidaan toteuttaa.

Asiakirjatodistelu

Smart Load Solutions OÜ ja Themo Nordic Oy

1. Patenttihakemusjulkaisu WO 2009/099657 A2 (viitejulkaisu J1)
2. Patenttihakemusjulkaisu WO 2012/092625 A2 (viitejulkaisu J2)
3. Hyödyllisyysmallijulkaisu DE 20 2013 100 699 U1 ja sen konekielinen käännös (viitejulkaisu J3)
4. Julkaisu Ouman EH-201/L Käsikirja v. 1.5.1 (viitejulkaisu J4) 

OptiWatti Oy

1. Eurooppapatenttijulkaisu FI/EP 2 921 926 B1
2. Eurooppapatentin numero FI/EP 2 921 926 patenttivaatimusten suomenkielinen käännös
3. Eurooppapatenttia numero FI/EP 2 921 926 koskeva patenttihakemus 

Markkinaoikeuden ratkaisu

Perustelut

1 Asian tausta ja kysymyksenasettelu

1. Asiassa on kysymys Smart Load Solutions OÜ:n ja Themo Nordic Oy:n OptiWatti Oy:tä vastaan nostamasta patentin mitättömäksi julistamista koskevasta riidasta.

2. OptiWatti Oy on Suomessa voimaansaatetun eurooppapatentin numero FI/EP 2 921 926 haltija. Riitapatentin tekemispäivä on ollut 16.3.2014. Riitapatentti koostuu itsenäisistä patenttivaatimuksista 1, 7 ja 13 sekä epäitsenäisistä patenttivaatimuksista 2 — 6 ja 8 — 12.

3. Smart Load Solutions OÜ ja Themo Nordic Oy ovat kanteensa perusteena vedonneet ensinnäkin siihen, että riitapatenttia ei ole esitetty niin selvästi, että ammattimies voi sen perusteella käyttää keksintöä. Toiseksi Smart Load Solutions OÜ ja Themo Nordic Oy ovat vedonneet siihen, että riitapatentin itsenäisen patenttivaatimuksen 1, 7 ja 13 mukaista keksintöä ei ole pidettävä uutena. Kolmanneksi Smart Load Solutions OÜ ja Themo Nordic Oy ovat vedonneet siihen, että mainittujen patenttivaatimusten mukaisia keksintöjä ei ole pidettävä keksinnöllisenä. Neljänneksi Smart Load Solutions OÜ ja Themo Nordic Oy ovat vedonneet siihen, että riitapatentti käsittää sellaista, mikä ei ole ilmennyt hakemuksesta sitä tehtäessä.

4. OptiWatti Oy on kiistänyt Smart Load Solutions OÜ:n ja Themo Nordic Oy:n kanteen sillä perusteella, että riitapatentin selitys on ollut riittävä, riitapatentin itsenäisten patenttivaatimusten 1, 7 ja 13 mukainen keksintö on ollut paitsi uusi niin myös keksinnöllinen ja että riitapatentti ei sisällä lisättyä materiaalia.

5. Siinä tapauksessa, että riitapatentin itsenäisten patenttivaatimusten 1, 7 ja 13 mukainen keksintö julistettaisiin mitättömäksi, OptiWatti Oy on vaatinut riitapatentin mitättömäksi julistamista vain osittain sen esittämien toissijaisen, kolmassijaisen tai neljässijaisen vaatimusten mukaisesti.

6. Asiassa on ensin arvioitava, onko riitapatentin itsenäisen patenttivaatimuksen 1, 7 ja 13 mukainen keksintö julistettava Smart Load Solutions OÜ:n ja Themo Nordic Oy:n esittämän perusteella mitättömäksi ensisijaisesti sen johdosta, että riitapatentin selitys on riittämätön, mainittua keksintöä ei ole pidettävä uutena tai keksinnöllisenä tai että riitapatentti sisältää kiellettyä lisättyä materiaalia. Vastaus mainittuun kysymykseen määrittää tarpeen lausua OptiWatti Oy:n patentin osittaista mitättömäksi julistamista koskevista vaatimuksista.

7. Asianosaisten välillä asiassa on vailla erimielisyyttä, että riitapatentin itsenäisten patenttivaatimusten osalta tarkastellaan vain itsenäistä patenttivaatimusta 1 ja siinä tapauksessa, että se todettaisiin mitättömäksi, myös itsenäiset patenttivaatimukset 7 ja 13 olisivat todettavissa ilman erillistä tarkastelua mitättömiksi. Vastaavasti todettaessa itsenäinen patenttivaatimus 1 päteväksi, myös itsenäiset patenttivaatimukset 7 ja 13 olisivat todettavissa ilman erillistä tarkastelua päteviksi.

8. Asiassa on asianosaisten kesken vailla erimielisyyttä, että riitapatentin käsittelykielenä Euroopan patenttivirastossa on ollut englanti ja että patenttivaatimusten tulkinnan kannalta todistusvoimainen kieli on englanti.

2 Oikeudelliset lähtökohdat

9. Patenttilain 70 g §:n 1 momentin mukaan eurooppapatentti on myönnetty, kun Euroopan patenttivirasto on kuuluttanut patentin myöntämisestä. Suomea koskevalla eurooppapatentilla on sama oikeusvaikutus kuin Suomen patenttiviranomaisen myöntämällä patentilla ja siihen sovelletaan Suomessa myönnettyä patenttia koskevia säännöksiä, jollei mainitun lain 9b luvussa muuta säädetä.

10. Patenttilain 52 §:n 1 momentin mukaan tuomioistuimen tulee julistaa patentti mitättömäksi sitä tarkoittavan kanteen johdosta muun ohella, milloin patentti tarkoittaa keksintöä, joka ei täytä mainitun lain 2 §:ssä säädettyjä ehtoja (1 kohta); milloin patentti tarkoittaa keksintöä, jota ei ole niin selvästi esitetty, että ammattimies voi sen perusteella käyttää keksintöä (2 kohta) tai milloin patentti käsittää sellaista, mikä ei ole ilmennyt hakemuksesta sitä tehtäessä (3 kohta).

11. Patenttilain 70 p §:n 4 momentin mukaan edellä 52 §:ssä tarkoitetussa mitättömyysoikeudenkäynnissä on yksinomaan käsittelykielellä olevien asiakirjojen sanamuoto todistusvoimainen.

12. Suomi on maaliskuussa 1996 liittynyt Eurooppapatenttien myöntämisestä tehtyyn yleissopimukseen (jäljempänä Euroopan patenttisopimus tai EPC), jota on myöhemmin muutettu Eurooppapatenttien myöntämisestä tehdyn yleissopimuksen uudistamiskirjalla. Mainittua Eurooppapatenttien myöntämisestä tehdyn yleissopimuksen uudistamiskirjaa Suomessa hyväksyttäessä on patenttilain muuttamista koskeneissa lainvalmistelutöissä korostettu, kuinka Euroopan patenttisopimuksen ja patenttilain tulkinnan tulee olla mahdollisimman yhdenmukaista oikeusvarmuuden turvaamiseksi (ks. esim. HE 92/2005 vp s. 28). Sanottuun nähden myös Euroopan patenttiviraston valituslautakuntien ratkaisuille voidaan antaa merkitystä käsillä olevaa asiaa ratkaistaessa.

3 Riitapatentista ja alan ammattimiehestä

13. Riitapatentin selityksen mukaan riitapatentin tarkoittama keksintö koskee ohjausjärjestelmää sähköisten lämmityslaitteiden ohjaamiseen taloissa tai rakennuksissa.

14. Asianosaisten kesken on vailla erimielisyyttä, että riitapatentin itsenäinen patenttivaatimus 1 voidaan esittää piirteisiin jaoteltuna englannin kielellä seuraavasti:

1A: A control system for controlling one or more electrical heating appliances (208a, 208b, 302) in one or more houses (202),

1B: wherein the control system includes a server arrangement (102) that is spatially remote from the one or more houses (202),

1C: wherein the server arrangement is coupled via a communication network (106) to at least one controller unit (214, 312) of the one or more houses (202),

1D: characterized in that the one or more heating appliances (208a, 208b, 302) are provided with an autonomous control (310)

1E: that is utilized in an event that one or more controlling relays (210a, 210b, 304) of the heating appliances fail to receive communications and/or instructions from their at least one controller unit (214, 312) during a set time period after last receiving communications and/or instructions.

15. Markkinaoikeus toteaa, että patenttioikeuden alalla on vakiintuneesti lähdetty siitä, että muun ohella kysymyksiä selityksen riittävyydestä, patentin uutuudesta ja keksinnöllisyydestä sekä lisätystä materiaalista tulee arvioida niin sanotun alan ammattimiehen näkökulmasta.

16. Markkinaoikeus katsoo asianosaisten esittämän perusteella, että nyt käsillä olevassa tapauksessa alan ammattimiehenä voidaan pitää henkilöä, jolla on talotekniikan tai LVI-alan insinööritason koulutus ja joka työskentelee talojen lämmitysjärjestelmien parissa. Alan ammattimiehellä on osaamista myös tietojärjestelmiin liittyen.

4 Selityksen riittävyys

17. Smart Load Solutions OÜ ja Themo Nordic Oy ovat perustaneet kanteensa selityksen riittämättömyyden osalta siihen, että riitapatentin itsenäisessä patenttivaatimuksessa 1 mainittujen elementtien, vähintään yksi ohjausyksikkö, itsenäinen ohjain ja yksi tai useampi ohjausrele, rakenteellinen ja toiminnallinen suhde serverijärjestelyyn on patenttivaatimuksessa määritelty epäselvästi. Riitapatentin selitys esittää vain kaksi koko ohjausjärjestelmän toteutusta koskevaa suoritusmuotoa. Mainitun patenttivaatimuksen 1 laaja määrittely käsittää suuren joukon mahdollisia toteutustapoja, joiden toteuttamista riitapatentti ei esitä ja joiden toteuttaminen jää alan ammattilaiselle patenttivaatimuksen perusteella epäselväksi. Lisäksi epäselvää on, millä tavoin eräät patenttivaatimuksessa 1 mainitut elementit osallistuvat siinä mainittujen lämmityslaitteiden ohjaamiseen. Riitapatentin itsenäisessä patenttivaatimuksessa 1 ei kuvata ohjausjärjestelmän toimintaa sen normaalitilanteessa. Mainittu patenttivaatimus 1 ei määrittele, miten yhtä tai useampaa lämmityslaitetta ohjataan siinä tarkoitetussa vikatilanteessa. Lisäksi epäselväksi jää, onko elementti ”autonomous control” lämmityslaitteiden elementti vai mahdollisesti niistä erillinen elementti ja millä tavoin kyseinen elementti on itsenäinen ja mitä tämän elementin käyttämisellä tarkoitetaan.

18. Edellä mainituista epäselvyyksistä seuraa Themon mukaan se, että riitapatentin itsenäisen patenttivaatimuksen 1 suojapiiri jää hyvin laajaksi kattaen suuren määrän erilaisia suoritusmuotoja, mihin nähden riitapatentin selityksessä esitetyt kaksi suoritusmuotoa eivät riitä tekemään selityksestä riittävää.

19. OptiWatti Oy on esittänyt, että riitapatentin keksintö on esitetty selvästi siten, että alan ammattimies kykenee sen perusteella käyttämään keksintöä. Riitapatentin keksinnön kohteena olevan ohjausjärjestelmän elementit on esitetty selkeästi patenttivaatimuksissa ja selityksessä, mukaan lukien piirustukset. Kantajat eivät ole esittäneet varteenotettavia perusteita selityksen riittämättömyydestä esittämänsä väitteen tueksi.

20. Patenttilain 8 §:n 2 momentin mukaan patenttihakemuksen tulee sisältää keksinnön selitys, tarvittaessa piirustuksineen, sekä täsmällisesti ilmaistuna se, mitä patentilla halutaan suojata (patenttivaatimus). Saman momentin mukaan selityksen tulee olla niin selvä, että ammattimies voi sen perusteella käyttää keksintöä.

21. Markkinaoikeus toteaa ensinnäkin, että patenttilain 8 §:n 2 momentissa säädettyä vaatimusta patenttivaatimusten täsmällisyydestä ei ole sisällytetty patenttilaissa niihin perusteisiin, jonka puuttumisen perusteella myönnetty patentti voitaisiin julistaa kanteen perusteella mitättömäksi.

22. Edellä mainitussa suhteessa patenttilain säännökset vastaavat Eurooppapatenttien myöntämisestä tehdyn yleissopimuksen määräyksiä. Myöskään EPC 84 artiklassa säädettyä vaatimusta patenttivaatimusten täsmällisyydestä ei ole sisällytetty Euroopan patenttisopimuksessa sen paremmin niihin perusteisiin, jonka puuttumisen perusteella myönnettyä eurooppapatenttia vastaan voitaisiin tehdä väite tai edelleen valitus Euroopan patenttiviraston valituslautakuntiin myönnetyn eurooppapatentin kumoamiseksi.

23. Euroopan patenttiviraston valituslautakuntien vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan arviointia siitä, onko keksintö esitetty riittävän selvästi, ei tule tehdä yksinomaan patenttivaatimusten perusteella, vaan koko patenttihakemuksen perusteella, mukaan luettuina selitys, patenttivaatimukset sekä piirustukset (ks. esim. EPO:n valituslautakunnan ratkaisu T 14/83, kohta 3). Selityksen voidaan katsoa olevan riittävä, jos tarkasteltavana olevassa patentissa on selostettu ainakin yksi keksinnön toteutustapa. (ks. esim. EPO:n valituslautakunnan ratkaisu T 292/85, kohta 3.1.5). Pelkästään se, että patenttivaatimus on laaja, ei tarkoita, ettei keksinnön selitystä voitaisi pitää riittävänä. Keksinnön selitys voidaan katsoa riittämättömäksi, jos asiassa esitettyjen todennettavissa olevien seikkojen perusteella on syytä vakavasti epäillä selityksen riittävyyttä (ks. esim. EPO:n valituslautakunnan ratkaisu T 19/90, kohta 3.3).

24. Themon nyt tarkasteltavana olevat väitteet koskevat valtaosin myönnettyjen patenttivaatimusten täsmällisyyttä. Kuten edellä esitetystä ilmenee, myönnettyjen patenttivaatimusten täsmällisyys ei tule tässä yhteydessä arvioitavaksi. Themon väitteiden voidaan katsoa liittyvän selityksen riittävyyteen lähinnä siltä osin kuin niissä on väitetty, että riitapatentin itsenäisen patenttivaatimuksen 1 suojapiiri jää hyvin laajaksi kattaen suuren määrän erilaisia suoritusmuotoja, mihin nähden riitapatentin selityksessä esitetyt kaksi suoritusmuotoa eivät riitä tekemään selityksestä riittävää.

25. Markkinaoikeus toteaa, että tilanteessa, jossa patentti on jo myönnetty, on lähtökohtaisesti olemassa olettama siitä, että patentin selitys on katsottava riittäväksi. Patentin mitättömäksi julistaminen selityksen riittämättömyyden perusteella edellyttää tällöin sitä, että mitättömäksi julistamista koskevan vaatimuksen esittäjän tulee horjuttaa tätä olettamaa alan ammattimiehen näkökulmasta ja esittää varteenotettava epäilys, jotta riitapatentti voitaisiin julistaa mitättömäksi.

26. Riitapatentin kuvioiden 1 — 5 avulla alan ammattimiehelle on selkeästi esitetty keksinnöstä ainakin yksi suoritusmuoto, joka kattaa kaikki riitapatentin itsenäisessä patenttivaatimuksessa 1 mainitut riitapatentin elementit. Vaikka mainittua patenttivaatimusta 1 voidaan pitää laajana, Smart Load Solutions OÜ ja Themo Nordic Oy eivät ole tuoneet esiin esimerkkejä patenttivaatimuksen 1 kattamista suoritusmuodoista, joita alan ammattimies ei osaisi käyttää, tai esittäneet muutakaan sellaista, jonka perusteella olisi ilmennyt varteenotettavaa aihetta epäillä, ettei alan ammattimies osaisi riitapatentissa esitetyn ja yleistietonsa perusteella käyttää riitapatentin itsenäisen patenttivaatimuksen 1 mukaista keksintöä.

27. Asiassa on asianosaisten kesken ollut vailla erimielisyyttä, että jos selitys katsotaan riitapatentin itsenäisen patenttivaatimuksen 1 tarkoittaman keksinnön osalta riittäväksi, selitys on riittävä myös itsenäisten patenttivaatimusten 7 ja 13 mukaisten keksintöjen osalta.

28. Perustetta riitapatentin julistamiselle mitättömäksi Smart Load Solutions OÜ:n ja Themo Nordic Oy:n esittämän perusteella riittämättömän selityksen nojalla ei näin ollen ole.

5 Uutuus

29. Smart Load Solutions OÜ:n ja Themo Nordic Oy:n mukaan riitapatentin itsenäisen patenttivaatimuksen 1 mukaista keksintöä ei ole pidettävä uutena. Themon mukaan riitapatentin itsenäisen patenttivaatimuksen 1 kaikki piirteet ilmenevät niin viitejulkaisusta J1, viitejulkaisusta J2 kuin viitejulkaisusta J3.

30. OptiWatti Oy on kiistänyt väitteet puuttuvasta uutuudesta.

31. Asianosaiset ovat olleet erimielisiä, toteutuvatko riitapatentin itsenäisen patenttivaatimuksen 1 kaikki piirteet yhdessäkään edellä mainitussa viitejulkaisussa, sillä poikkeuksella, että viitejulkaisun J2 osalta asianosaisten kesken on ollut vailla erimielisyyttä piirteen 1B toteutuminen.

32. Patenttilain 2 §:n 1 momentin mukaan patentti myönnetään ainoastaan keksintöön, joka on uusi verrattuna siihen, mikä on tullut tunnetuksi ennen patentin tekemispäivää.

33. Euroopan patenttiviraston valituslautakuntien oikeuskäytännössä on vakiintuneesti lähdetty siitä, että tarkasteltavana olevaa keksintöä ei ole pidettävä uutena, mikäli sitä tarkoittavan patenttivaatimuksen kaikki piirteet ilmenevät yhtenä kokonaisuutena siitä, mikä on tullut tunnetuksi ennen patentin tekemispäivää. Siten jos tunnetun tekniikan piiriin kuuluvasta ratkaisusta ei löydy kaikkia tarkasteltavana olevan keksinnön mukaisen patenttivaatimuksen piirteitä, kyseistä tunnettuun tekniikkaan kuuluvaa ratkaisua ei ole pidettävä uutuuden esteenä.

34. Euroopan patenttiviraston valituslautakuntien vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan uutuudenesteenä esitetyn julkaisun on suoraan ja yksiselitteisesti kuvattava kysymyksessä oleva keksintö, kun otetaan huomioon alan ammattimiehen yleistieto uutuudenesteenä esitetyn julkaisun julkistamisajankohtana (ks. esim. EPO:n valituslautakunnan ratkaisu T 410/99, kohta 3.2.1). Piirteen voi katsoa ilmenevän viitejulkaisusta implisiittisesti, jos alan ammattimies voi selvästi ja yksiselitteisesti päätellä sen sisältyvän viitejulkaisuun. Jos piirteen sisältyminen viitejulkaisussa esitettyyn ei ole varmaa, kyse ei ole uutuuden esteestä (ks. esim. EPO:n valituslautakunnan ratkaisu T 95/97, kohta 3.3).

35. Lisäksi Euroopan patenttiviraston valituslautakuntien vakiintuneessa oikeuskäytännössä on lähdetty sitä, että asianomaisen alan ammattimiehen tulkitessa patenttivaatimusta hän suorittaa tämän teknisesti mielekkäällä tavalla ”ymmärtäväisellä mielellä” ja ottaa tulkinnassa huomioon keksinnön selostuksen kokonaisuudessaan (ks. esim. EPO:n valituslautakunnan ratkaisu T 2456/12, kohta 2.1.6).

36. Uutuutta ja keksinnöllisyyttä arvioitaessa ei patenttivaatimukseen tule lukea sellaisia rajoittavia piirteitä, jotka käyvät ilmi vain keksinnön selityksestä, mutta joita ei ole nimenomaisesti esitetty tarkasteltavassa patenttivaatimuksessa (ks. esim. EPO:n valituslautakunnan ratkaisu T 1208/97).

37. Euroopan patenttiviraston valituslautakuntien oikeuskäytännössä on edelleen todettu, että patentin antaman yksinoikeuden laajuuden tulee nimenomaan perustua keksinnön tekniseen kontribuutioon. Patenttivaatimuksessa esitetyn keksinnön on siten oltava keksinnöllinen patenttivaatimuksen koko laajuudessa (ks. EPO:n valituslautakunnan ratkaisu T 939/92, kohta 2.4.2). Markkinaoikeus toteaa, että samoin myös uutuuden osalta patenttivaatimuksen tulee olla uusi koko suoja-alan laajuudelta.

5.1 Uutuus suhteessa viitejulkaisuun J1

38. Markkinaoikeus toteaa, että riitapatentin itsenäisen patenttivaatimuksen 1 mukainen keksintö käsittää ohjausjärjestelmän yhden tai useamman sähköisen lämmityslaitteen ohjaamiseksi yhdessä tai useammassa talossa, josta mainitussa patenttivaatimuksessa 1 kuvattu serverijärjestely on etäällä ja jossa serverijärjestely on kommunikaatioverkon välityksellä yhteydessä ainakin yhteen ohjausyksikköön. Patenttivaatimuksen 1 mukainen keksintö käsittää siten suoritusmuodon, jossa ohjausjärjestelmä ohjaa yhtä sähköistä lämmityslaitetta yhdessä talossa. Siten yhtä sähköistä lämmityslaitetta yhdessä talossa ohjaava ohjausjärjestelmä, josta ilmenisivät myös muut riitapatentin itsenäisen patenttivaatimuksen 1 piirteet, muodostaisi esteen riitapatentin uutuudelle, koska patenttivaatimus 1 ei tällöin olisi siihen nähden uusi koko suoja-alan laajuudelta.

39. Viitejulkaisu J1 on kansainvälinen patenttihakemusjulkaisu WO 2009/099657, jonka otsikko on ”Wireless interface circuits for wired thermostats and electrical service demand management”. Kyseinen viitejulkaisu esittää langattoman kommunikaatiorajapinnan sisältävän sähköisen kytkennän, joka sisältää relekytkennän ja siihen yhdistetyn termostaattikytkennän sekä prosessoriyksikön, joka ohjaa relekytkennän tilaa langattoman kommunikaatiorajapinnan kautta vastaanottamiensa viestien perusteella.

40. Themon mukaan riitapatentin itsenäisen patenttivaatimuksen 1 piirre 1A ilmenee viitejulkaisussa J1, koska siinä kuvattu järjestelmä ohjaa asiakkaan tiloissa sijaitsevia sähkölaitteita, joita voivat olla esimerkiksi sähköinen lämpöpumppu, sähköinen ilmastointilaite tai sähköinen vedenlämmitin.

41. OptiWatti Oy on esittänyt piirteen 1A toteutumisen osalta, ettei viitejulkaisussa J1 mainittuja sähkölaitteita voida pitää riitapatentin mukaisina sähköisinä lämmityslaitteina, vaan kysymys on pelkästään keskuslämmityslaitteista. Alan ammattimies ymmärtäisi piirteessä 1A viitatun sähköisen lämmityslaitteen viittaavan riitapatentin selityksessä annettuihin esimerkkeihin.

42. Markkinaoikeus katsoo, ettei piirteessä 1A mainittuja sähköisiä lämmityslaitteita tule rajoittaa OptiWatti Oy:n esittämällä tavalla vain riitapatentin selityksessä mainittuihin esimerkkeihin. Edellä todettu huomioon ottaen viitejulkaisussa J1 on esitetty piirrettä 1A vastaavasti ohjausjärjestelmä yhden sähköisen lämmityslaitteen ohjaamiseksi yhdessä talossa.

43. Themon mukaan riitapatentin itsenäisen patenttivaatimuksen 1 piirre 1B toteutuu viitejulkaisussa J1, koska siinä on esitetty etäjärjestelmän ohjauspalvelin, jonka toiminnallisuuteen kuuluu käyttöpaikassa olevien sähkölaitteiden toiminnan mahdollistaminen tai estäminen. OptiWatti Oy on esittänyt piirteen 1B ja sen toteutumisen osalta lähinnä, ettei viitejulkaisussa J1 esitetä piirrettä 1B vastaavasti, että taloja voisi olla useampi kuin yksi. Näin ollen markkinaoikeus katsoo, että piirre 1B toteutuu viitejulkaisussa J1 kantajien esittämin tavoin.

44. Themon mukaan viitejulkaisussa J1 on esitetty riitapatentin itsenäisen patenttivaatimuksen 1 piirteen 1C ohjausyksikköä vastaavasti paikallisen järjestelmän prosessointiyksikkö, joka vastaanottaa sähkölaitteilta pyyntöjä niiden aktivoinnista ja välittää pyynnöt verkkorajapinnan kautta etäjärjestelmälle.

45. Viitejulkaisussa J1 esitetyssä ratkaisussa paikallisen järjestelmän prosessointiyksikkö on verkon (network) kautta yhteydessä etäjärjestelmään, joka voi sisältää serverijärjestelyn (demand management server), joka voi puolestaan ohjata eri sähkölaitteita kytkettäväksi päälle tai pois päältä. Mainitun ohjauksen mukaisen kytkemisen toteuttaa prosessointiyksikkö. Markkinaoikeus katsoo näin ollen, että viitejulkaisussa J1 on esitetty riitapatentin itsenäisen patenttivaatimuksen 1 piirrettä 1C vastaavasti ohjausyksikkö.

46. Themon mukaan viitejulkaisussa J1 on esitetty riitapatentin itsenäisen patenttivaatimuksen 1 piirrettä 1D vastaavasti ensinnäkin itsenäinen ohjaus, jonka toteuttaa viitejulkaisussa J1 paikallisen järjestelmän prosessointiyksikkö sen ohjatessa sähkölaitteita paikallisesti saatavilla olevien sääntöjen perusteella tilanteessa, jossa paikallinen järjestelmä on kykenemätön kommunikoimaan etäjärjestelmän kanssa. Toiseksi Themon mukaan viitejulkaisussa J1 on esitetty riitapatentin piirrettä 1D vastaavasti itsenäinen ohjaus relekytkennän, joka toimii paikallisen järjestelmän prosessointiyksikön ohjauksessa, automaattisesti siirtyessä sähköä johtavaan tilaan sellaisessa tilanteessa, jossa paikallisen järjestelmän prosessointiyksikkö menee pois päältä, vikaantuu tai on muuten kykenemätön kommunikoimaan etäjärjestelmän kanssa. OptiWatti Oy on esittänyt, että tällainen vikaohjaus ei toimi riitapatenttia vastaavasti, eli ohjausyksikön vikatilanteessa.

47. Markkinaoikeus katsoo, että riitapatentin itsenäisessä patenttivaatimuksessa 1 kuvatun perusteella sen mukaisessa varaohjauksessa on kysymys tilanteesta, jossa lämmityslaitteen ohjausrele ei syystä tai toisesta enää vastaanota kommunikaatiota ohjausyksiköltä. Jo mainittua patenttivaatimusta 1 tarkastelemalla alan ammattimiehelle on tähän nähden selvää, että siinä lämmityslaitteen varusteena esitetty itsenäinen ohjaus on itsenäinen suhteessa ohjausyksikköön. Patenttivaatimuksessa 1 esitetyn perusteella alan ammattimies ymmärtäisi lisäksi, että ohjausreleeseen kuuluu pelkän releen lisäksi komponentteja, joiden avulla ohjausrele kykenee toteuttamaan itsenäisen ohjauksen aktivoinnin vasteena sille, että se ei saa kommunikaatiota ja/tai ohjeita ohjausyksiköltä tietyn ennalta määritellyn ajanjakson kuluessa siitä, kun ohjausrele viimeksi vastaanotti kommunikaatiota ja/tai ohjeita.

48. Tästä seuraa, että itsenäistä ohjainta ei voida ensinnäkään tulkita Themon esittämällä tavalla ohjausyksikön osaksi tai toiminnallisuudeksi, sillä tässä tapauksessa lämmityslaitteen itsenäinen ohjaus ei toimisi ohjausyksikön vikatilanteessa.

49. Viitejulkaisusta J1 käy ilmi, että prosessointiyksikkö on määritetty hallitsemaan siihen kytkettynä olevien relekytkentöjen tilaa langattoman rajapinnan kautta saamiensa viestien perusteella. Viitejulkaisussa J1 kuvatut releet R205 — R230 voidaan asettaa lähtökohtaisesti sähköä johtavaan asentoon siltä varalta, että mitään komentoja prosessoriyksiköltä ei tule. Tällöin esimerkiksi prosessoriyksikön vikaantuessa siten, että määrityksiä ei ole saatavilla sen suhteen, mitkä sähköiset laitteet kytketään päälle tai pois, sähkölaitteiden virta pysyy kytkettynä.

50. Tässä tilanteessa itsenäinen ohjauksen toteuttama relekytkentä on viitejulkaisussa J1 esitetty prosessointiyksikön ohjauksessa toimivana komponenttina, mikä vastaa myös kantajayhtiöiden relekytkennän toiminnasta esittämää siltä osin kuin kantajat ovat argumentoineet riitapatentin itsenäisen patenttivaatimuksen 1 piirteessä 1E mainitun ohjausreleen toteutumista. Myöskään tällaista varaohjausta ei voida pitää ohjausyksiköön nähden itsenäisenä.

51. Themon esittämän perusteella viitejulkaisussa J1 kuvatut releet R205 — R230 eivät myöskään sisällä sellaisia ominaisuuksia tai komponentteja, joiden avulla ne voisivat toteuttaa itsenäisen ohjauksen aktivoinnin vasteena siihen, että ne eivät tietyn asetetun ajanjakson kuluessa saisi kommunikaatiota ja/tai ohjeita ohjausyksiköltä. Viitejulkaisussa J1 kuvatussa ratkaisussa releiden kautta toteutettu varaohjaus on kuvattu lähinnä siten, että releet voidaan lähtökohtaisesti asettaa johtavaan tilaan, jolloin ne prosessointiyksikön vikatilanteessa lähinnä jatkavat sähkön johtamista sähkölaitteille. Kysymys ei tällöin ole riitapatentin itsenäisessä patenttivaatimuksessa 1 tarkoitetusta ohjausreleestä.

52. Jo edellä esitetty huomioon ottaen edellä mainittujen piirteiden 1D ja 1E ei voida katsoa sisältyvän viitejulkaisuun alan ammattimiehelle selvästi ja yksiselitteisesti. Näin ollen riitapatentin itsenäinen patenttivaatimus 1 on uusi viitejulkaisussa J1 esitettyyn nähden.

5.2 Uutuus suhteessa viitejulkaisuun J2

53. Viitejulkaisu J2 on kansainvälinen patenttihakemusjulkaisu WO 2012/092625, jonka otsikko on ”Methods for encouraging energy-efficient behaviors based on a network connected thermostat-centric energy efficiency platform”. Viitejulkaisussa J2 on kuvattu verkkoon yhdistetty termostaattilaite, jolla on mahdollista ohjata talossa sijaitsevaa HVAC-järjestelmää. Asianosaisten kesken vailla erimielisyyttä on ollut, että riitapatentin itsenäisen patenttivaatimuksen 1 piirre 1B toteutuu viitejulkaisussa J2.

54. Themon mukaan piirteet 1A ja 1C ilmenevät viitejulkaisussa J2, koska siinä kuvattu järjestelmä ohjaa talon HVAC-järjestelmää, joka voi lämmittää taloa muun muassa sähköllä.

55. Markkinaoikeus toteaa, viitaten edellä uutuutta suhteessa viitejulkaisuun J1 arvioitaessa esitettyyn, että riitapatentin itsenäisen patenttivaatimuksen 1 mukainen keksintö käsittää myös yhtä sähköistä lämmityslaitetta yhdessä talossa ohjaavan ohjausjärjestelmän, jossa on ainakin yksi riitapatentissa kuvattu ohjausyksikkö. Tämän huomioon ottaen markkinaoikeus katsoo, että piirteet 1A — 1C toteutuvat viitejulkaisussa J2 Themon esittämin tavoin.

56. Themon mukaan myös piirteet 1D ja 1E toteutuvat viitejulkaisussa J2, koska siinä esitetyn kuvan 5A mukainen ohjausjärjestelmästä erillinen talon HVAC-järjestelmä sisältää implisiittisesti itsenäisen lämmityslaitteen ohjauksen. Kyseinen HVAC-järjestelmä ohjaa niin ikään implisiittisesti lämmitystä itsenäisesti, jos se ei saa ohjausdataa termostaatilta. Themon mukaan käyttäjä voi termostaatin hallintajärjestelmän kautta muuttaa termostaatin käyttämiä lämpötila-asetuksia ja termostaatti voi toimia keskuksena useille talossa käytettäville järjestelmille. Themon mukaan alan ammattimiehelle on implisiittisesti selvää, että HVAC-järjestelmän sisältämän lämmitysjärjestelmän täytyy sisältää oma sisäinen lämpötilansäätömekanisminsa lämmityksen toteuttamiseksi termostaatilta vastaanottamansa ohjausdatan mukaisesti ja että sähköisen lämmityslaitteen ollessa kysymyksessä lämpötilan säätö tapahtuu ohjaamalla lämmityselementille sähkövirtaa välittävää relettä. Tämä säätöjärjestelmä on implisiittisesti toiminnassa siinäkin tapauksessa, että se on kykenemätön vastaanottamaan uutta ohjausdataa viitejulkaisun J2 mukaiselta ohjausjärjestelmältä.

57. OptiWatti Oy on esittänyt, ettei viitejulkaisussa J2 ylipäänsä ole viitteitä siitä, että HVAC-järjestelmän ohjaamat lämmityslaitteet olisi varustettu itsenäisellä ohjaimella, siinä ei ole mainintaa ohjausreleestä tai siitä, että itsenäinen ohjain aktivoitaisiin vasteena asetetun ajanjakson kulumiselle sen jälkeen, kun ne ovat viimeksi vastaanottaneet kommunikaatiota ja/tai ohjeita. Kyseisessä viitejulkaisussa ei ylipäänsä kuvata sitä, miten lämmityslaitteiden säätö tai ohjaaminen tosiasiassa tapahtuu.

58. Kuten edellä on tämän tuomion perustelukappaleessa 34 esitetty, piirteen voi katsoa ilmenevän viitejulkaisusta implisiittisesti, jos alan ammattimies voi varmasti päätellä sen sisältyvän viitejulkaisuun.

59. Markkinaoikeus toteaa, että viitejulkaisusta J2 käy ilmi termostaatti, joka mahdollistaa muun ohella lämmityslaitteiden etäohjauksen ja ‑seuraamisen. Kyseinen termostaatti voi viitejulkaisun J2 selitysosan kappaleen 0062 mukaan toimia myös keskuksena useammalle sähkökäyttöiselle laitteelle, joita on tarkemmin kuvattu viitejulkaisun J2 kuvassa 7. Kyseisessä kuvassa on esitetty tällaisiksi laitteiksi esimerkiksi eri kodinkoneet tai kodin viihdejärjestelmät. Viitejulkaisun J2 selityksen kappaleesta 0072 on alan ammattimiehen pääteltävissä, että koska termostaatilla voidaan toteuttaa myös rakennuksen lämpötilan säätöä, termostaattiin voivat olla yhteydessä myös lämmityslaitteet. Viitejulkaisussa J2 ei ole kuitenkaan opetusta siitä, millä tavoin HVAC-järjestelmän ohjauksessa olevat lämmittimet olisivat yhteydessä termostaattiin, miten niiden ohjaaminen konkreettisesti tapahtuisi, olisivatko ne varustettu jonkinlaisella ohjaimella eikä etenkään siitä, että mainittua ohjainta käytettäisiin lämmityslaitteiden varaohjauksen saavuttamiseksi jossain mahdollisessa vikatilanteessa. Edellä esitetty huomioon ottaen piirteiden 1D ja 1E ei voida katsoa sisältyvän viitejulkaisuun alan ammattimiehelle selvästi ja yksiselitteisesti.

60. Edellä esitetyin perustein riitapatentin itsenäinen patenttivaatimus 1 on uusi viitejulkaisussa J2 esitettyyn nähden.

5.3 Uutuus suhteessa viitejulkaisuun J3

61. Viitejulkaisu J3 on hyödyllisyysmallijulkaisu DE 20 2013 100 699 ja se koskee ohjausjärjestelmää rakennuksen lämmittämiseksi.

62. Themon mukaan riitapatentin itsenäisen patenttivaatimuksen 1 piirre 1A ilmenee viitejulkaisusta J3, sillä vaikka kyseisen julkaisun selityksessä on kohdassa 49 esitetty siinä esitetyn esimerkinomaisen suoritusmuodon koskevan lämmönvesivaraajaan perustuvaa vesikiertoista lämmitysjärjestelmää, on kyseisessä kohdassa mainittu, että ratkaisulla on mahdollista ohjata myös muun tyyppistä lämmitystä, kuten esimerkiksi sähköistä lämmitintä.

63. Markkinaoikeus toteaa, että piirteen 1A mukaan riitapatentissa on kysymys ohjausjärjestelmästä yhden tai useamman sähköisen lämmityslaitteen ohjaamiseksi. Edeltävässä perustelukappaleessa esitetystä viitejulkaisun J3 sähköiseen lämmittimeen viittaavasta maininnasta huolimatta viitejulkaisussa J3 ei ole esitetty mitään viitteitä siitä, miten vesikiertoista lämmitysjärjestelmää tulisi muuntaa, jotta se soveltuisi sähköisten lämmittimien ohjaamiseen. Viitejulkaisussa J3 ei edellä todettu huomioon ottaen ole ylipäänsä esitetty ohjausjärjestelmää yhden tai useamman sähköisen lämmityslaitteen ohjaamiseksi, eikä alan ammattimies edes implisiittisesti olisi käsittänyt tällaisen järjestelmän sisältyvän viitejulkaisuun J1.

64. Edellä esitetyin perustein riitapatentin itsenäinen patenttivaatimus 1 on uusi viitejulkaisussa J3 esitettyyn nähden.

5.4 Johtopäätös uutuudesta

65. Edellä todetuin perustein riitapatentin itsenäinen patenttivaatimus 1 on ollut uusi riitapatentin tekemispäivänä.

66. Asianosaisten kesken vailla erimielisyyttä on ollut siitä, että jos riitapatentin itsenäisen patenttivaatimuksen 1 tarkoittama keksintö todetaan uudeksi, myös itsenäisten patenttivaatimusten 7 ja 13 tarkoittamat keksinnöt ovat uusia. Siten myös riitapatentin itsenäiset patenttivaatimukset 7 ja 13 ovat olleet uusia.

67. Koska kyseisiin itsenäisiin patenttivaatimuksiin tukeutuvat epäitsenäiset patenttivaatimukset 2 — 6,
8 — 12 sisältävät myös niissä viitattujen itsenäisten patenttivaatimusten piirteet, ovat myös epäitsenäisten patenttivaatimusten tarkoittamat keksinnöt olleet uusia.

6 Keksinnöllisyys

68. Asiassa on seuraavaksi arvioitava, onko riitapatentti ollut sen tekemispäivänä Themon esittämän perusteella vailla keksinnöllisyyttä. Smart Load Solutions OÜ:n ja Themo Nordic Oy:n väitteet keksinnöllisyyden puutteesta ovat etusijajärjestyksessä seuraavat:

- keksinnöllisyyden puute, kun lähintä tekniikan tasoa edustavan viitejulkaisun J3 lisäksi otetaan huomioon viitejulkaisussa J1 esitetty,

- keksinnöllisyyden puute, kun lähintä tekniikan tasoa edustavan viitejulkaisun J3 lisäksi otetaan huomioon alan ammattimiehen yleistieto,

- keksinnöllisyyden puute, kun lähintä tekniikan tasoa edustavan viitejulkaisun J1 lisäksi otetaan huomioon viitejulkaisussa J3 esitetty,

- keksinnöllisyyden puute, kun lähintä tekniikan tasoa edustavan viitejulkaisun J1 lisäksi otetaan huomioon alan ammattimiehen yleistieto,

- keksinnöllisyyden puute, kun lähintä tekniikan tasoa edustavan viitejulkaisun J2 lisäksi otetaan huomioon viitejulkaisussa J3 esitetty,

- keksinnöllisyyden puute, kun lähintä tekniikan tasoa edustavan viitejulkaisun J4 lisäksi otetaan huomioon viitejulkaisussa J3 esitetty.

69. Patenttilain 2 §:n 1 momentin perusteella patentti myönnetään ainoastaan keksintöön, joka olennaisesti eroaa siitä, mikä on tullut tunnetuksi ennen patenttihakemuksen tekemispäivää. Sanotun pykälän 2 momentin mukaan tunnetuksi katsotaan kaikki, mikä on tullut julkiseksi, joko kirjoituksen tai esitelmän välityksellä, hyväksikäyttämällä tai muulla tavalla.

70. Keksinnön julkiseksi tulemisesta säädetään yhteneväisesti patenttilain 2 §:ssä ja Euroopan patenttisopimuksen 54 artiklassa, jonka 1 kohdan mukaan keksinnön katsotaan olevan uusi, jos se ei kuulu tekniikan tasoon. Mainitun artiklan 2 kohdan mukaan tekniikan tasoon kuuluvaksi katsotaan kaikki se, mikä on tullut julkiseksi ennen eurooppapatenttia koskevan hakemuksen tekemispäivää, joko kirjoituksen tai suullisen esityksen välityksellä, hyväksikäyttämällä tai muulla tavalla.

71. Euroopan patenttiviraston valituslautakuntien oikeuskäytännössä on vakiintuneesti katsottu, että keksintö tulee julkiseksi, jos keksinnöstä voi saada tiedon yksikin henkilö, jolla on mahdollisuus ymmärtää saamansa tieto, eikä kyseinen henkilö ole sidottu salassapitovelvollisuuteen (ks. esim. EPO:n valituslautakunnan ratkaisu T 834/09, kohta 5.1). Tällaisena henkilönä ei lähtökohtaisesti voida pitää yhtiön omaa henkilökuntaa (ks. esim. EPO:n valituslautakunnan ratkaisu T 1057/09, kohta 5.20).

72. Euroopan patenttiviraston valituslautakuntien oikeuskäytännössä on vakiintuneesti katsottu, että jo yksi ainoa toteennäytetty myynti riittää keksinnön julkiseksituloon, mikäli ostaja ei ole sidottu salassapitovelvollisuuteen (ks. esim. EPO:n valituslautakunnan ratkaisu T 301/94, kohta 3.1).

73. Kysymys siitä, onko patentissa kuvattua ratkaisua pidettävä keksinnöllisenä, on vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan ratkaistu arvioimalla, olisiko alan ammattimies pyrkiessään ratkaisemaan tekniikan tasoon liittyviä ongelmia ja puutteita patenttihakemuksen tekemispäivän mukaisen tekniikan tason perusteella päätynyt patentissa kuvattuun ratkaisuun. Keksinnöllisyyden ei voida katsoa puuttuvan sillä perusteella, että alan ammattimies olisi voinut (could) päätyä kysymyksessä olevaan ratkaisuun, vaan olennaista on, olisiko hän todella päätynyt (would) siihen (ks. esim. EPO:n valituslautakunnan ratkaisu T 2/83, kohta 7).

74. Asianosaiset ovat olleet vailla erimielisyyttä, että keksinnöllisyyden arvioinnissa on käytettävä niin sanottua ongelma — ratkaisu-menetelmää. Mainitussa menetelmässä keksinnöllisyyttä arvioitaessa on ensin määritettävä lähimmän tunnetun tekniikan taso. Tämän jälkeen on määritettävä teknisten piirteiden erot patenttivaatimuksen ja lähimmän tunnetun tekniikan tason julkaisun välillä, ja sen jälkeen patenttivaatimuksen ja lähimmän tunnetun tekniikan tason julkaisun välisten erojen aikaansaama tekninen vaikutus. Teknisen vaikutuksen perusteella on määritettävä objektiivinen tekninen ongelma. Lopuksi on vastattava kysymykseen, onko alan ammattimiehelle ilmeistä päätyä ratkaisemaan objektiivinen tekninen ongelma patenttivaatimuksessa esitetyllä tavalla käyttämällä lähtökohtana lähintä tunnetun tekniikan tasoa.

75. Markkinaoikeus katsoo, että asiassa on ensin tarkoituksenmukaista arvioida sitä, onko viitejulkaisu J4 tullut tunnetuksi ennen riitapatentin tekemispäivää. Tämän jälkeen asiassa on arvioitava väitteitä riitapatentin puuttuvasta keksinnöllisyydestä kustakin tunnetun tekniikan tasoon kuuluvasta viitejulkaisusta lähtien.

6.1 Viitejulkaisun J4 julkiseksi tuleminen

76. Themon esittämän mukaan viitejulkaisu J4 on tullut julkiseksi ennen riitapatentin tekemispäivää 16.3.2014, koska sitä on 28.1.2013 tilattu 1.000 kappaletta. Themon mukaan tuotteita koskevien käsikirjojen julkaisua ei odoteta yli vuotta niiden tilaamisesta, vaan ne ovat tulleet julkiseksi jo tilaushetkestään lähtien.

77. Themon asiakirjatodisteena 4 esittämässä käsikirjassa on otsikkonsa perusteella kysymys Ouman Oy:n valmistamasta EH-201/L-laitteen käsikirjasta. Kyseisen asiakirjatodisteen viimeisellä sivulla on esitetty päivämäärä 28.1.2013 ja mainittu kappalemäärä 1.000. Themon asiakirjatodisteena 9 esittämästä tilausvahvistuksesta käy ilmi Ouman Oy:n tilanneen Pohjolan Painotuote Oy:ltä 1.000 kappaletta EH-201/L-käsikirjoja. Toimitusosoite ja laskutusosoite ovat olleet Ouman Oy:n. Kyseisessä tilausvahvistuksessa on mainittu niin ikään päivämäärä 28.1.2013.

78. Markkinaoikeus pitää Themon esittämän todistelun perusteella asiassa näytettynä, että Ouman Oy on tilannut 28.1.2023 1.000 kappaletta Themon asiakirjatodisteena 4 esittämää asiakirjaa, oletettavasti myytävien laitteiden mukana toimitettaviksi. Lähtökohtana voidaan pitää, että tällainen tilaus on myös Ouman Oy:lle toimitettu. Themo ei ole kuitenkaan tarkemmin esittänyt, mille tahoille kyseiset kappaleet käsikirjasta olisivat päätyneet, tai esittäneet, että EH-201/L-laitetta olisi esimerkiksi myyty ennen riitapatentin tekemispäivää. Siten markkinaoikeus katsoo, etteivät kantajat ole näyttäneet viitejulkaisun J4 tulleen julkiseksi ennen riitapatentin tekemispäivää.

79. Edellä todettu huomioon ottaen riitapatentin keksinnöllisyyttä on arvioitava vain viitejulkaisuista J1 — J3 ilmenevän perusteella.

6.2 Keksinnöllisyys lähtökohdan ollessa viitejulkaisu J3

80. Markkinaoikeus katsoo, ettei käsillä olevassa asiassa ole tarpeen määrittää lähimmän tunnetun tekniikan tasoa, kun otetaan huomioon jäljempänä Themon keksinnöllisyyden puutetta koskevista väitteistä todettu.

81. Smart Load Solutions OÜ ja Themo Nordic Oy ovat ensinnäkin esittäneet riitapatentin itsenäiseltä patenttivaatimukselta 1 puuttuvan keksinnöllisyyden, kun otetaan huomioon viitejulkaisussa J3 esitetty yhdistettynä viitejulkaisuun J1. Vastaavasti riitapatentilta puuttuu keksinnöllisyys väitetysti myös viitejulkaisussa J3 esitetyn perusteella, kun otetaan huomioon alan ammattimiehen yleistieto.

82. Themo on perustanut mainitut väitteensä riitapatentin puuttuvasta keksinnöllisyydestä tältä osin siihen, että viitejulkaisusta J1 tunnetaan riitapatentin piirteet 1A — 1D.

83. Markkinaoikeus toteaa, että se on asiassa riitapatentin itsenäisen patenttivaatimuksen 1 uutuutta suhteessa viitejulkaisussa J3 esitettyyn arvioidessaan katsonut, että viitejulkaisussa J1 kuvatusta ratkaisusta puuttuu jo mainitun patenttivaatimuksen 1 piirre 1A. Themo ei ole esittänyt perusteluja keksinnöllisyyden puutteelle siltä varalta, että riitapatentin itsenäisen patenttivaatimuksen 1 ja viitejulkaisussa J3 kuvatun ratkaisun erottava piirre olisi jokin muu piirre tai piirteiden joukko kuin piirre 1E. Siten Smart Load Solutions OÜ ja Themo Nordic Oy eivät ole osoittaneet riitapatentin itsenäisen patenttivaatimuksen 1 tarkoittaman keksinnön olevan vailla keksinnöllisyyttä, kun lähtökohdaksi otetaan viitejulkaisussa J3 esitetty.

6.3 Keksinnöllisyys lähtökohdan ollessa viitejulkaisu J1

84. Themo on lisäksi esittänyt riitapatentilta puuttuvan keksinnöllisyyden, kun otetaan huomioon viitejulkaisussa J1 esitetty yhdistettynä viitejulkaisuun J3. Vastaavasti riitapatentilta puuttuu keksinnöllisyys väitetysti myös viitejulkaisussa J1 esitetyn perusteella, kun otetaan huomioon alan ammattimiehen yleistieto.

85. Themo on perustanut mainitut väitteensä riitapatentin puuttuvasta keksinnöllisyydestä tältä osin siihen, että viitejulkaisusta J1 tunnetaan riitapatentin itsenäisen patenttivaatimuksen 1 piirteet 1A — 1D ja myös piirteen 1E osalta siinä esitetty ohjausrele. Themon mukaan riitapatentin ja viitejulkaisun J1 erottavana piirteenä on siten pidettävä lähinnä sitä, että viitejulkaisussa J1 ei ole eksplisiittisesti esitetty paikalliseen ohjaukseen siirtymistä tilanteessa, jossa relekytkennän releet eivät vastaanota ohjaussignaaleja asetetun ajanjakson aikana sen jälkeen, kun ne ovat viimeksi vastaanottaneet kommunikaatiota ja/tai ohjeita.

86. Markkinaoikeus toteaa, että se on asiassa riitapatentin uutuutta suhteessa viitejulkaisussa J1 esitettyyn arvioidessaan katsonut, että viitejulkaisussa J1 kuvatusta ratkaisusta puuttuvat riitapatentin itsenäisen patenttivaatimuksen 1 piirteet 1D ja 1E, koska siitä puuttuvat piirteessä 1D kuvattu itsenäinen ohjain (autonomous control) ja piirteessä 1E mainittu ohjausrele. Themo ei ole esittänyt perusteluja keksinnöllisyyden puutteelle siltä varalta, että riitapatentin itsenäisen patenttivaatimuksen 1 ja viitejulkaisussa J1 kuvatun ratkaisun erottava piirre olisi jokin muu piirre tai piirteiden joukko kuin edellä tarkemmin kuvattu piirteen 1E vikaohjauksen toiminta vasteena ajanjakson kulumiseen.

87. Jo tämän perusteella markkinaoikeus katsoo, etteivät Smart Load Solutions OÜ ja Themo Nordic Oy ole osoittaneet riitapatentin itsenäisen patenttivaatimuksen 1 olevan vailla keksinnöllisyyttä, kun lähtökohdaksi otetaan viitejulkaisussa J1 esitetty.

6.4 Keksinnöllisyys lähtökohdan ollessa viitejulkaisu J2

88. Smart Load Solutions OÜ ja Themo Nordic Oy ovat vielä esittäneet riitapatentin itsenäisen patenttivaatimuksen 1 tarkoittamalta keksinnöltä puuttuvan keksinnöllisyyden, kun otetaan huomioon viitejulkaisussa J2 esitetty yhdistettynä viitejulkaisuun J3.

89. Themo on markkinaoikeuden pääkäsittelyssä vahvistanut mainitun väitteensä riitapatentin puuttuvasta keksinnöllisyydestä perustuvan tältä osin siihen, että viitejulkaisusta J2 tunnetaan riitapatentin itsenäisen patenttivaatimuksen 1 piirteet 1A — 1D, mutta piirteen 1E katsottaisiin puuttuvan. Themo mukaan riitapatentin ja viitejulkaisun J2 erottavana piirteenä on siten pidettävä lähinnä sitä, että viitejulkaisussa J2 ei ole eksplisiittisesti esitetty itsenäisen ohjauksen käyttöä siinä tilanteessa, että HVAC-järjestelmän releet eivät vastaanota kommunikaatiota ja/tai ohjeita termostaatilta asetetun ajanjakson aikana sen jälkeen, kun ne ovat viimeksi vastaanottaneet kommunikaatiota tai ohjeita.

90. Markkinaoikeus toteaa, että se on asiassa riitapatentin itsenäisen patenttivaatimuksen 1 uutuutta suhteessa viitejulkaisussa J2 esitettyyn arvioidessaan katsonut, että viitejulkaisussa J2 kuvatusta ratkaisusta puuttuvat mainitun patenttivaatimuksen 1 piirteet 1D ja 1E. Themo ei ole esittänyt perusteluja keksinnöllisyyden puutteelle siltä varalta, että riitapatentin itsenäisen patenttivaatimuksen 1 ja viitejulkaisussa J2 kuvatun ratkaisun erottava piirre olisi jokin muu piirre tai piirteiden joukko kuin piirre 1E.

91. Jo tämän perusteella markkinaoikeus katsoo, etteivät Smart Load Solutions OÜ ja Themo Nordic Oy ole osoittaneet riitapatentin itsenäisen patenttivaatimuksen 1 tarkoittaman keksinnön olevan vailla keksinnöllisyyttä, kun lähtökohdaksi otetaan viitejulkaisussa J2 esitetty.

6.5 Johtopäätös keksinnöllisyydestä

92. Edellä esitetyin perustein riitapatentin itsenäisen patenttivaatimuksen 1 tarkoittama keksintö on ollut keksinnöllinen riitapatentin tekemispäivänä.

93. Asianosaisten kesken on ollut vailla erimielisyyttä, että jos riitapatentin itsenäisen patenttivaatimuksen 1 tarkoittama keksintö todetaan keksinnölliseksi, myös itsenäisten patenttivaatimusten 7 ja 13 tarkoittamat keksinnöt ovat keksinnöllisiä. Edellä todetuin perustein myös riitapatentin itsenäisten patenttivaatimusten 7 ja 13 tarkoittamat keksinnöt ovat olleet keksinnöllisiä.

94. Siten myös itsenäisiin patenttivaatimuksiin 1 ja 7 tukeutuvat epäitsenäisten patenttivaatimusten 2 — 6 sekä 8 — 12 tarkoittamat keksinnöt, jotka käsittävät myös niissä viitattujen itsenäisten patenttivaatimusten piirteet, ovat olleet keksinnöllisiä.

7 Lisätty materiaali

95. Markkinaoikeus toteaa, että riitapatentin myöntämiseen johtanut patenttihakemus on riidattomasti tehty 16.3.2014. Asiassa on riidatonta, että OptiWatti Oy:n asiakirjatodisteena 3 esittämä riitapatenttia koskeva englanninkielinen patenttihakemus vastaa sisällöltään Euroopan patenttivirastolle toimitettua alkuperäistä patenttihakemusta sen selitysosaan lisättyä kappalenumerointia lukuun ottamatta. Asiassa ei ole riitaa siitä, etteikö kyseinen asiakirja sisällöltään muutoin vastaisi Smart Load Solutions OÜ:n ja Themo Nordic Oy:n asiakirjatodisteena 8 esittämää patenttihakemuksen alkuperäistä selitysosaa. Näin ollen markkinaoikeus arvioi väitteitä lisätystä materiaalista OptiWatti Oy:n asiakirjatodisteena 3 esittämän hakemusasiakirjan perusteella, josta käytetään jäljempänä nimitystä perusasiakirja.

96. Tarkasteltavana olevaa riitapatentin itsenäistä patenttivaatimusta 1 on muutettu perusasiakirjan itsenäiseen patenttivaatimukseen 1 nähden siten, että ensin mainitun piirteeseen 1A on lisätty määrite, jonka mukaan kysymys on sähköisestä lämmityslaitteesta (electrical heating appliance). Vastaava määrite on lisätty tarkasteltavana olevaan riitapatentin itsenäiseen patenttivaatimukseen 7. Lisäksi hakemuksen selitystä on muutettu useassa kohdassa siten, että siihen on lisätty vastaavasti määritteitä koskien sähköistä lämmityslaitetta. Smart Load Solutions OÜ:n ja Themo Nordic Oy:n mukaan näissä muutoksissa on ollut kysymys lisätystä materiaalista.

97. Themo on esittänyt, että OptiWatti Oy:n kyseisen muutoksen perusteena viittaamassa hakemuksen alkuperäisen selitysosan kohdassa on viitattu lämmityslaitteeseen ilmaisulla ”heating appliance”, mutta siinä ei ole käytetty lainkaan ilmaisua ”electrical heating appliance”, jonka voisi katsoa suoraan ja yksiselitteisesti viittaavan sähköiseen lämmityslaitteeseen. Lisäksi kyseisen selityksen kohta viittaa sähkön kytkemiseen lämmityslaitteille siinä tarkoituksessa, että estetään jäätyminen. Tämän tavoitteen jättämisessä pois patenttivaatimuksesta on kysymys yksittäisen piirteen irrottamisen yhdistelmänä esitettyjen piirteiden joukosta ja sen sisällyttämisestä patenttivaatimukseen kielletyllä tavalla. OptiWatti Oy:n esittämät muut hakemuksen kohdat on esitetty tietyn yksittäisen suoritusmuodon osana, eivätkä ne edes todellisuudessa viittaa sähkölämmittimeen. Ainoa sähkölämmittimeen sisältävä viittaus liittyy patenttihakemuksen kuvaan 2 liittyvään suoritusmuotoon, joka sisältää muun ohella yhden tai useamman lämpötilasensorin. Pelkän sähkölämmitintä koskevan piirteen yleistäminen kuvan 2 mukaisen suoritusmuodon kokonaisuudesta koskemaan ohjausjärjestelmää yleisellä tasolla irrottaa tämän seikan siitä piirteiden yhdistelmästä, jossa se on alkuperäisessä hakemuksessa esitetty. Vastaavasti myös hakemuskäsittelyn aikana hakemuksen selitysosaan tehdyt muutokset ovat olleet kiellettyjä.

98. OptiWatti Oy on esittänyt alan ammattimiehen ymmärtävän suoraan ja yksiselitteisesti, että riitapatentin hakemuksessa on tarkoitettu sähköistä lämmitystä ja sähköisiä lämmityslaitteita. OptiWatti Oy on viitannut tältä osin perusasiakirjan kappaleisiin 0002, 0053, 0057, 0079, 0084 ja 0119. Markkinaoikeus toteaa, että OptiWatti Oy:n kyseisten kappaleiden sisällöstä esittämän perusteella oikeammin kysymys on perusasiakirjan kappaleista 0002, 0051, 0055, 0083 ja 0118.

99. Markkinaoikeus toteaa, että yksittäisen piirteen irrottamisen yhdistelmänä esitettyjen piirteiden joukosta ja sen sisällyttämisen patenttivaatimukseen (niin sanottu intermediate generalisation) on Euroopan patenttiviraston valituslautakuntien vakiintuneessa oikeuskäytännössä katsottu olevan hyväksyttävissä sillä edellytyksellä, että irrotettu piirre ei liity erottamattomasti piirteiden yhdistelmän muihin piirteisiin tai että yhdistelmänä esitetyillä piirteillä ei ole selvästi tunnistettavissa olevaa toiminnallista tai rakenteellista yhteyttä toisiinsa.

100. Perusasiakirjan kuviossa 2 on kuvattu suoritusesimerkki keksinnön mukaisesta ohjausjärjestelmästä. Kyseistä kuviota on selitetty perusasiakirjan selitysosan kappaleessa numero 0051. Mainitussa kappaleessa on esitetty, että “the heating appliances can be any type of electrical heaters.” Siten kyseisessä suoritusesimerkissä on kuvattu myös sähköiset lämmittimet.

101. Mainittu piirre, eli sähköinen lämmitin, on kyseisen suoritusmuodon kohdalla irrotettu siinä esitettyjen piirteiden joukosta ja sisällytetty itsenäiseen patenttivaatimukseen 1 ja 7. Markkinaoikeus toteaa, että yksin tämä ei kuitenkaan tarkoita, että piirteen sisällyttäminen vaatimuksiin olisi ollut kiellettyä. Jotta muutos olisi kielletty, edellytetään lisäksi, että kysymyksessä oleva piirre liittyy erottamattomasti piirteiden yhdistelmän muihin piirteisiin tai että yhdistelmänä esitetyillä piirteillä on selvästi tunnistettavissa oleva toiminnallinen tai rakenteellinen yhteys toisiinsa.

102. Markkinaoikeus toteaa, että Themo on esittänyt lähinnä, että sähköinen lämmityslaite on esitetty osana kuvan 2 suoritusmuotoa, jossa se on esitetty eri elementtien, kuten yhden tai useamman lämpötilasensorin kanssa. Themo ei ole kuitenkaan esittänyt, millä tavoin piirre sähköisestä lämmityslaitteesta olisi liittynyt erottamattomasti kyseisten piirteiden yhdistelmän muihin piirteisiin tai että yhdistelmänä esitetyillä piirteillä olisi ollut jokin sellainen toiminnallinen tai rakenteellinen yhteys toisiinsa, että sähköistä lämmityslaitetta koskevan piirteen irrottaminen kyseisestä suoritusmuodosta olisi ollut kiellettyä.

103. Koska kysymyksessä olevalle muutokselle on jo edellä todetun perusteella ollut tuki perusasiakirjassa, markkinaoikeus katsoo, että riitapatentin itsenäistä patenttivaatimusta 1 tai 7 ei ole muutettu Themon esittämän perusteella sellaisella tavalla, että riitapatentti olisi tullut käsittämään sellaista, mikä ei ole ilmennyt hakemuksesta sitä tehtäessä. Näin ollen myöskään riitapatentin selitystä koskevat muutokset, joissa on ollut kysymys samasta piirteen tarkentamisesta, eivät ole olleet Themon esittämän perusteella kiellettyjä.

104. Asiassa ei näin ollen ole Themon esittämän perusteella perusteita julistaa riitapatenttia mitättömäksi sillä perusteella, että se sisältäisi lisättyä materiaalia.

8 Yhteenveto

105. Edellä todetuin perustein riitapatenttia ei ole julistettava mitättömäksi, vaan kanne on hylättävä OptiWatti Oy:n ensisijaisen vaatimuksen mukaisesti.

106. Asiassa ei näin ollen ole tarpeen lausua OptiWatti Oy:n esittämistä toissijaisesta, kolmassijaisesta tai neljässijaisesta vaatimuksesta.

9 Oikeudenkäyntikulut

107. Oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 1 §:n mukaan asianosainen, joka häviää asian, on velvollinen korvaamaan kaikki vastapuolensa tarpeellisista toimenpiteistä johtuvat kohtuulliset oikeudenkäyntikulut, jollei muualla laissa toisin säädetä.

108. OptiWatti Oy on vaatinut Smart Load Solutions OÜ:n ja Themo Nordic Oy:n velvoittamista yhteisvastuullisesti korvaamaan sen oikeudenkäyntikulut palkkion osalta 211.540 eurolla ja kulujen osalta 109,51 eurolla, eli yhteensä 211.649,51 eurolla viivästyskorkoineen.

109. Smart Load Solutions OÜ ja Themo Nordic Oy ovat kiistäneet oikeudenkäyntikuluvaatimuksen perusteen osalta ja määrän osalta 90.000 euroa ylittäviltä osin. Kantajat ovat perustelleet määrällistä kiistämistään niille kantajina aiheutuneiden oikeudenkäyntikulujen määrällä. Lisäksi Themo on perustellut määrällistä kiistämistään OptiWatti Oy:n esittämillä toissijaisella, kolmassijaisella ja neljässijaisella vaatimuksella, jotka ovat kantajien mukaan tehneet asiasta tarpeettomasti vaikeamman.

110. Markkinaoikeus toteaa, että Themon jälkimmäinen määrällisen kiistämisen peruste liittyy OptiWatti Oy:n patentin osittaista mitättömäksi julistamista koskeviin toissijaiseen ja kolmassijaiseen vaatimukseen, joiden hylkäämistä Themo on vaatinut lakiin perustumattomina vaihtoehtoisten vaatimusasetelmien esittämisen vuoksi. Markkinaoikeus toteaa tältä osin, että patentin rajoittamista tuomioistuimessa koskevan patenttilain 53 b §:n säätämisen jälkeenkin patentin osittaista mitättömäksi julistamista on pidetty oikeuskäytännössä mahdollisena (ks. KKO 1984 II 117 ja MAO 131/19) eikä tätä lähtökohtaa myöskään Themo ole kiistänyt. Tähän nähden markkinaoikeus katsoo, ettei OptiWatti Oy:n oikeudenkäyntikuluja ole syytä pitää tarpeettomina tai määrältään kohtuuttomina sen perusteella, että ne ovat sinänsä vähäiseltä osin johtuneet OptiWatti Oy:n patenttinsa mitättömäksi julistamista koskevaan kanteeseen vastatessaan esittämistä toissijaisesta tai kolmassijaisesta vaatimuksesta.

111. Osaltaan oikeudenkäyntiaineistoa ja OptiWatti Oy:lle aiheutuneita oikeudenkäyntikuluja on kuitenkin ollut omiaan kasvattamaan se, että Themo on esittänyt neljästä eri viitejulkaisusta lähteviä riitapatentin puuttuvaa keksinnöllisyyttä koskevia väitteitä, pitäen viitejulkaisuja J1 — J4 keskenään varsin tasa-arvoisina lähtökohtina keksinnöllisyyden arvioimiseksi. OptiWatti Oy:llä on tähän nähden ollut perusteltu aihe vastata jokaiseen puuttuvaa keksinnöllisyyttä koskevaan väitteeseen hyvinkin yksityiskohtaisesti. Lisäksi Themo on vaatinut riitapatentin mitättömäksi julistamista sen johdosta, että riitapatentin selitys on riittämätön, keksintöä ei ole pidettävä uutena tai että riitapatentti sisältää lisättyä materiaalia.

112. Edellä todettu huomioon ottaen OptiWatti Oy:n oikeudenkäyntikuluvaatimusta on pidettävä asian laatuun ja laajuuteen nähden kohtuullisena siitäkin huolimatta, että tyypillisesti kantajalle aiheutuvat oikeudenkäyntikulut ovat suuremmat kuin vastaajalle.

113. Smart Load Solutions OÜ ja Themo Nordic Oy on siten velvoitettava yhteisvastuullisesti korvaamaan OptiWatti Oy:n oikeudenkäyntikulut 211.649,51 eurolla viivästyskorkoineen.

Tuomiolauselma

Markkinaoikeus hylkää kanteen.

Markkinaoikeus velvoittaa Smart Load Solutions OÜ:n ja Themo Nordic Oy:n yhteisvastuullisesti korvaamaan OptiWatti Oy:n oikeudenkäyntikulut 211.649,51 eurolla viivästyskorkoineen. Viivästyskorkoa on maksettava korkolain 4 §:n 1 momentissa tarkoitetun korkokannan mukaisesti siitä lukien, kun kuukausi on kulunut tämän tuomion antamisesta.

Muutoksenhaku

Muutosta tähän ratkaisuun saa hakea korkeimmalta oikeudelta valittamalla vain, jos korkein oikeus niillä erityisillä perusteilla, jotka ilmenevät oheisesta valitusosoituksesta, myöntää valitusluvan.

Määräaika valitusluvan pyytämiseen ja valituksen tekemiseen päättyy 1.9.2025.

Asian ovat yksimielisesti ratkaisseet markkinaoikeuden ylituomari Jussi Karttunen, markkinaoikeustuomarit Jaakko Ritvala ja Esko Pakka sekä markkinaoikeusinsinööri Pasi Nikkonen.

Lainvoimaisuus

Ei lainvoimainen.

Liitteet

Liite 1 Vaihtoehtoinen patenttivaatimusasetelma 1 ja sen suomenkielinen käännösLiite 2 Vaihtoehtoinen patenttivaatimusasetelma 2 ja sen suomenkielinen käännös