MAO:43/2022
- Asiasanat
- Arvomarkiisi Oy > Artic-kaihdin Oy, patentti, keksinnöllisyys
- Tapausvuosi
- 2022
- Antopäivä
- Diaarinumero
- 2019/215
Päätös, josta valitetaan
Patentti- ja rekisterihallituksen päätös 16.5.2019 (liitteenä)
Asian tausta
Arvomarkiisi Oy on 16.6.2008 hakenut patenttia keksinnölle nimeltä ”Sälekaihtimen kiinnike”.
Patentti- ja rekisterihallitus on 30.1.2015 myöntänyt edellä mainitulle keksinnölle patentin numero FI 124780.
Artic-kaihdin Oy on 16.10.2015 tehnyt Patentti- ja rekisterihallitukselle väitteen edellä mainittua patenttia vastaan ja vaatinut, että patentti kumotaan kokonaisuudessaan.
Väitekäsittelyn aikana Arvomarkiisi Oy on 2.12.2016 toimittanut Patentti- ja rekisterihallitukselle kolme muutettua patenttivaatimusasetelmaa ja pyytänyt edellä mainitun patentin pysyttämistä voimassa viimeksi mainittujen muutettujen patenttivaatimusasetelmien mukaisessa muodossa niiden keskinäisessä etusijajärjestyksessä.
Patentti- ja rekisterihallitus on 16.5.2019 antamallaan päätöksellä pysyttänyt patentin numero FI 124780 voimassa Arvomarkiisi Oy:n 2.12.2016 Patentti- ja rekisterihallitukselle toimittaman toissijaisen muutetun patenttivaatimusasetelman mukaisessa muodossa.
Asian käsittely markkinaoikeudessa
Valitus
Vaatimukset
Arvomarkiisi Oy on vaatinut, että markkinaoikeus kumoaa Patentti- ja rekisterihallituksen päätöksen 16.5.2019 sekä pysyttää patentin numero FI 124780 voimassa ensisijaisesti yhtiön väitekäsittelyn aikana Patentti- ja rekisterihallitukselle 2.12.2016 toimittaman ensisijaisen muutetun patenttivaatimusasetelman mukaisessa muodossa (jäljempänä myös ensisijainen patenttivaatimusasetelma) tai toissijaisesti yhtiön markkinaoikeudelle toimittaman muutetun patenttivaatimusasetelman mukaisessa muodossa (jäljempänä myös toissijainen patenttivaatimusasetelma).
Perusteet
Ensisijainen patenttivaatimusasetelma
Toisin kuin Patentti- ja rekisterihallituksen valituksenalaisessa päätöksessä on katsottu, ensisijaisen patenttivaatimusasetelman itsenäisen patenttivaatimuksen 1 mukaista sälekaihtimen kiinnikettä on pidettävä keksinnöllisenä tunnetun tekniikan tasoon nähden.
Patentti- ja rekisterihallituksen valituksenalaisessa päätöksessä ei ole otettu huomioon kysymyksessä olevan keksinnön mukaisen ratkaisun sallimaa yhdestä osasta valmistamista silloin, kun kiinnikkeellä halutaan tehdä kiinnitys ikkunan viereiseen rakenteeseen. Sanotussa päätöksessä mainitun viitejulkaisun D2 mukaisessa ratkaisussa tarvitaan ikkunan viereiseen rakenteeseen kiinnittämiseen kolme osaa, joista yksi osa on ruuvi. Kysymyksessä olevassa keksinnössä puolestaan metallirainasta meistetään aihio eli yksi yhtenäinen rakenne, joka käsittää ensisijaisen patenttivaatimusasetelman itsenäisen patenttivaatimuksen 1 määrittelemät toiminnallisuudet ja rakenteet. Alan ammattimiehelle on pidettävä selvänä, että edellä mainitussa viitejulkaisussa D2 esitettyä kolmiosaista rakennetta ei voida meistää yhtenä aihiona.
Patentti- ja rekisterihallituksen valituksenalaisessa päätöksessä ei ole noudatettu oikeaoppisesti ongelma — ratkaisuperiaatteetta. Ongelma — ratkaisuperiaatteessa määritetään lähin tekniikan taso, jota tässä tapauksessa edustaa edellä mainittu viitejulkaisu D2, ja etsitään sen ja ensisijaisen patenttivaatimusasetelman itsenäisen patenttivaatimuksen 1 välinen ero. Tämän jälkeen tutkitaan, mikä tekninen vaikutus tällä erolla on ja määritetään keksinnössä ratkaistu objektiivinen tekninen ongelma.
Kysymyksessä olevan patentin selityksessä tuodaan esiin, että keksinnön ratkaisema ongelma liittyy siihen, etteivät sälekaihtimet pysy nykyisillä kiinnikkeillä kiinteästi paikallaan, vaan ne pääsevät kiertymään jonkin verran vaakatasossa.
Ongelma — ratkaisuperiaatteen mukaisesti jostakin toisesta julkaisusta tulisi löytyä ne puuttuvat piirteet, jotka ovat tehneet ensisijaisen patenttivaatimusasetelman itsenäisen patenttivaatimuksen 1 asiasisällöstä uuden lähimpään tekniikan tasoon nähden ja jotka ratkaisevat keksinnön objektiivisen ongelman. Vain poikkeustapauksissa mainitut puuttuvat piirteet voidaan löytää alan ammattimiehen yleistiedosta.
Patentti- ja rekisterihallituksen valituksenalaisessa päätöksessä viitataan ainoastaan edellä mainittuun viitejulkaisuun D2. Päätöksessä jätetään kokonaan perustelematta, miten alan ammattimies olisi voinut päätyä meistämään viitejulkaisun D2 esittämän moniosaisen kiinnikkeen yhtenä aihiona metallirainasta.
Kysymyksessä olevalle keksinnölle lähintä tekniikkaa edustava edellä mainittu viitejulkaisu D2 opastaa valmistamaan sälekaihtimen kotelon asennuskiinnikkeen, jossa kiinnikkeen diagonaalisesti vastakkaiset pystysuuntaiset reunat tukeutuvat vasten kotelon reunataivutuksia. Kiinnikkeen diagonaalisesti vastakkaiset toiset pystysuuntaiset reunat on sisennetty sallimaan kiinnikkeen kääntämisen kotelon irrottamiseksi kiinnikkeestä. Kiinnike on lisäksi varustettu erillisellä asennuskiinnikkeellä pystypintaan kiinnittämistä varten. Kysymyksessä olevan keksinnön mukainen kiinnike eroaa viitejulkaisun D2 mukaisesta kiinnikkeestä siinä, että se on valmistettu yhtenä kappaleena ja että siinä on rakenteet sekä ikkunan että ikkunan viereiseen rakenteeseen kiinnittämiseksi.
Yhtenäisen rakenteen tekninen vaikutus on siinä, että se ei salli mitään kääntämistä kotelon suhteen vaan päinvastoin lukitsee kotelon varmasti paikoilleen myös silloin kun kiinnitys tapahtuu ikkunan viereiseen rakenteeseen. Lisäksi kysymyksessä olevan keksinnön mukainen kiinnike, joka on yhtenäinen kiinnityskentän kanssa, on helpompi ja nopeampi valmistaa ja asennus on luotettavammin tehtävissä tällaisella yksiosaisella kiinnikkeellä verrattuna edellä mainitussa viitejulkaisussa D2 esitettyyn kolmiosaiseen kiinnikeratkaisuun. Viitejulkaisu D2 ei millään tavoin opasta alan ammattimiestä ratkaisemaan kiinnikkeistä johtuvaa sälekaihtimien vaakatasoisen kiertymisen ongelmaa. Viitejulkaisu D2 ei myöskään opasta käyttämään kiinnikettä, jolla on yhtenäinen rakenne.
Kysymyksessä olevaa ensisijaisen patenttivaatimusasetelman itsenäisen patenttivaatimuksen 1 mukaista keksintöä on siten pidettävä keksinnöllisenä edellä mainittuun viitejulkaisuun D2 nähden.
Myöskään Patentti- ja rekisterihallituksen valituksenalaisessa päätöksessä mainitun viitejulkaisun D3 mukainen ratkaisu ei opasta kysymyksessä olevan keksinnön mukaiseen yksiosaiseen ratkaisuun vaan poispäin siitä.
Osaltaan sitä, että ensisijaisen patenttivaatimusasetelman itsenäisen patenttivaatimuksen 1 mukaista keksintöä on pidettävä keksinnöllisenä voi katsoa tukevan myös sen, että asiassa viitatut lähimmät tekniikan tason julkaisut ovat olleet noin 20 vuotta tiedossa ennen kysymyksessä olevan keksinnön tekemistä, eikä markkinoilla kuitenkaan ole ollut tällaista ratkaisua ennen kysymyksessä olevan keksinnön tekemistä.
Toissijainen patenttivaatimusasetelma
Vaikka ensisijaisen patenttivaatimusasetelman mukaista keksintöä ei pidettäisi keksinnöllisenä, toissijaisen patenttivaatimusasetelman itsenäisen patenttivaatimuksen 1 mukaista sälekaihtimen kiinnikettä on pidettävä patentoitavissa olevana.
Toissijaisessa patenttivaatimusasetelmassa itsenäinen patenttivaatimus 1 on muodostettu lisäämällä ensisijaisen patenttivaatimusasetelman itsenäiseen patenttivaatimukseen 1 ensisijaisen patenttivaatimusasetelman epäitsenäisten patenttivaatimusten 2 ja 4 asiasisältö.
Toissijaisen patenttivaatimusasetelman itsenäinen patenttivaatimus 1 perustuu perusasiakirjaan sisältyneisiin patenttivaatimuksiin 1, 2, 4 ja 9. Toissijaisen patenttivaatimusasetelman itsenäinen patenttivaatimus 1 ei siten käsitä hakemuksessa alun perin esittämätöntä asiasisältöä.
Toissijaisen patenttivaatimusasetelman itsenäisen patenttivaatimuksen 1 mukaista keksintöä on pidettävä myös uutena. Mainitun patenttivaatimuksen esittämä asiasisältö perustuu nimittäin ensisijaiseen patenttivaatimusasetelmaan, jonka mukaisten kohteiden on jo Patentti- ja rekisterihallituksen valituksenalaisessa päätöksessä katsottu täyttävän uutuuden vaatimukset.
Kysymyksessä olevalle keksinnölle lähintä tunnettua tekniikkaa edustaa Patentti- ja rekisterihallituksen valituksenalaisessa päätöksessä mainittu viitejulkaisu D2. Toissijaisen patenttivaatimusasetelman itsenäisen patenttivaatimuksen 1 mukainen kiinnike eroaa edellä mainitussa viitejulkaisussa D2 kuvatun ratkaisun mukaisesta kiinnikkeestä siinä, että se on valmistettu yhtenä kappaleena ja että siinä peruskentän materiaali on yhteen suuntaan pidennetty kotelon sivuseinämän ulkopuolelle ulottuvaksi ruuvirei'illä varustetuksi kiinnityskentäksi kiinnikkeen kiinnittämiseksi joko ikkunan tai ikkunan viereiseen rakenteeseen.
Yhtenäisen rakenteen tekninen vaikutus on edellä todetulla tavalla siinä, että kyseinen rakenne ei salli mitään kääntämistä kotelon suhteen vaan päinvastoin lukitsee kotelon varmasti paikoilleen myös silloin kun kiinnitys tapahtuu ikkunan viereiseen rakenteeseen. Lisäksi kysymyksessä olevan keksinnön mukainen kiinnike, joka on yhtenäinen kiinnityskentän kanssa, on helpompi ja nopeampi valmistaa ja asennus on luotettavammin tehtävissä yksiosaisella kiinnikkeellä verrattuna edellä mainitussa viitejulkaisussa D2 esitettyyn kolmiosaiseen kiinnikeratkaisuun. Viitejulkaisu D2 ei millään tavoin opasta alan ammattimiestä ratkaisemaan kiinnikkeistä johtuvaa sälekaihtimien vaakatasoisen kiertymisen ongelmaa. Viitejulkaisu D2 ei myöskään opasta käyttämään kiinnikettä, jolla on yhtenäinen rakenne ja yhteen suuntaan kiinnityskentäksi pidennetty peruskenttä.
Kysymyksessä olevaa toissijaisen patenttivaatimusasetelman itsenäisen patenttivaatimuksen 1 mukaista keksintöä on siten pidettävä keksinnöllisenä edellä mainittuun viitejulkaisuun D2 nähden.
Myöskään Patentti- ja rekisterihallituksen valituksenalaisessa päätöksessä mainittu viitejulkaisu D3 ei opasta kysymyksessä olevan keksinnön mukaiseen yksiosaiseen ratkaisuun.
Patentti- ja rekisterihallituksen lausunto
Ensisijainen patenttivaatimusasetelma
Valituksessa ei ole esitetty sellaisia perusteita, joiden johdosta Patentti- ja rekisterihallituksen valituksenalaista päätöstä tulisi muuttaa.
Ensisijaisen patenttivaatimusasetelman itsenäisen patenttivaatimuksen 1 mukainen keksintö ei eroa olennaisesti ennestään tunnetusta tekniikasta.
Patentti- ja rekisterihallituksen valituksenalaisessa päätöksessä mainittu viitejulkaisu D2 edustaa lähintä tunnetun tekniikan tasoa. Ensisijaisen patenttivaatimusasetelman itsenäisen patenttivaatimuksen 1 kohde eroaa teknisten piirteiden osalta edellä mainitusta viitejulkaisusta D2 siinä, että mainitun patenttivaatimuksen mukainen kiinnike on valmistettu kuumasinkitystä teräslevystä meistämällä aihio irti metallirainasta. Tekninen vaikutus, jonka itsenäisen patenttivaatimuksen 1 mukaisen keksinnön ero viitejulkaisusta D2 tunnettuun tekniikkaan nähden saa aikaan on siinä, että kiinnike on kestävämpi. Itsenäisen patenttivaatimuksen 1 mukaisen keksinnön ratkaisema objektiivinen tekninen ongelma on siinä, miten parantaa viitejulkaisusta D2 tunnettua kiinnikettä kestävämmäksi.
Ensisijaisen patenttivaatimusasetelman itsenäisen patenttivaatimuksen 1 mukaista ratkaisua edellä mainittuun objektiiviseen tekniseen ongelmaan on pidettävä edellä mainitusta viitejulkaisusta D2 tunnetun tekniikan perusteella alan ammattimiehelle ilmeisenä. Alan ammattimies osaisi vaihtaa metallin kuumasinkittyyn teräslevyyn, jotta kiinnikkeestä saadaan kestävämpi. Aihion meistämistä irti metallirainasta on pidettävä alan ammattimiehelle ilmeisenä ratkaisuna. Itsenäisen patenttivaatimuksen 1 mukainen kiinnike ei sen vuoksi eroa olennaisesti ennestään tunnetusta tekniikasta.
Ensisijaisen patenttivaatimusasetelman itsenäinen patenttivaatimus 1 käsittää piirteen ”peruskentän yhteyteen järjestetyt kiinnityselimet kiinnikkeen kiinnittämiseksi ikkunan tai ikkunan viereiseen rakenteeseen". Kyseiseen piirteeseen sisältyvää määritelmää ”peruskentän yhteyteen" on pidettävä tulkinnanvaraisena, eikä sen ole katsottava edellyttävän, että osat on valmistettu yhdestä osasta.
Jos alan ammattimies tarvitsee ongelma — ratkaisuperiaatteen mukaisessa tarkastelussa ratkaisuun päätymiseen lähintä tekniikan tasoa edustavan julkaisun lisäksi pelkästään alan ammattimiehen yleistietoon kuuluvia tietoja, muodostaa mainittu julkaisu yksinään esteen keksinnöllisyydelle.
Toissijainen patenttivaatimusasetelma
Toissijaisen patenttivaatimusasetelman itsenäisen patenttivaatimuksen 1 mukaista sälekaihtimen kiinnikettä on pidettävä uutena, mutta sen ei ole katsottava eroavan olennaisesti ennestään tunnetusta tekniikasta.
Toissijaisen patenttivaatimusasetelman itsenäisen patenttivaatimuksen 1 mukainen sälekaihtimen kiinnike eroaa lähintä tunnettua tekniikkaa edustavasta Patentti- ja rekisterihallituksen valituksenalaisessa päätöksessä mainitussa viitejulkaisussa D2 kuvatusta ratkaisusta siinä, että kiinnike on valmistettu kuumasinkitystä teräslevystä meistämällä aihio irti metallirainasta ja että peruskentän materiaali on yhteen suuntaan pidennetty kotelon sivuseinämän ulkopuolelle ulottuvaksi ruuvirei'illä varustetuksi kiinnityskentäksi.
Tekninen vaikutus, jonka toissijaisen patenttivaatimusasetelman itsenäisen patenttivaatimuksen 1 mukaisen keksinnön ero edellä mainitusta viitejulkaisusta D2 tunnettuun tekniikkaan nähden saa aikaan on siinä, että kiinnike on kestävämpi ja että se on sekä helpompi että nopeampi valmistaa ja asentaa.
Objektiivinen tekninen ongelma, jonka toissijaisen patenttivaatimusasetelman itsenäisen patenttivaatimuksen 1 mukainen keksintö ratkaisee, on siinä, miten parantaa edellä mainitusta viitejulkaisusta D2 tunnetun kiinnikkeen kestävyyttä, valmistettavuutta ja asennettavuutta.
Toissijaisen patenttivaatimusasetelman itsenäisen patenttivaatimuksen 1 mukaista ratkaisua edellä mainittuun objektiiviseen tekniseen ongelmaan on pidettävä mainitusta viitejulkaisusta D2 tunnetun tekniikan perusteella alan ammattimiehelle ilmeisenä. Viitejulkaisussa D2 mainitaan, että kiinnike voidaan valmistaa metallista. Kuumasinkittyä terästä on pidettävä alan ammattimiehelle ilmeisenä vaihtoehtona materiaaliksi kiinnikkeen kestävyyden parantamiseksi. Meistäminen on puolestaan alan ammattimiehelle ilmeinen tapa valmistaa viitejulkaisusta D2 tunnettu kiinnike.
Edellä mainitusta viitejulkaisusta D2 tunnetussa sälekaihtimen kiinnikkeessä kiinnitysosa kiinnitetään peruskenttään ennen kiinnikkeen kiinnittämistä seinään, ja kiinnitysvälineet kiinnikkeen kiinnittämiseksi seinään voivat olla muunkinlaiset kuin mainitussa viitejulkaisussa on esitetty. Viitejulkaisu D2 ei mitenkään ohjaa tai opasta pitäytymään siinä esitetyssä kiinnitystavassa. Alan ammattimies yleistietonsa perusteella päätyisi valmistamaan kiinnikkeen, jonka kiinnitysosa ja peruskenttä ovat yhdestä kappaleesta valmistettuja kiinnikkeen valmistamisen helpottamiseksi. Muokkaaminen, eli tässä tapauksessa pidentäminen, on puolestaan eräs tunnettu tapa meistää. Alan ammattimiehelle ilmeistä on siten pidentää peruskentän materiaalia kotelon sivuseinämän ulkopuolelle ulottuvaksi ruuvirei'illä varustetuksi kiinnityskentäksi ennen aihion irrottamista metallirainasta.
Toissijaisen patenttivaatimusasetelman itsenäisen patenttivaatimuksen 1 mukainen sälekaihtimen kiinnike ei näin ollen eroa olennaisesti ennestään tunnetusta tekniikasta.
Artic-kaihdin Oy:n vastaus
Vaatimukset
Artic-kaihdin Oy on vaatinut, että markkinaoikeus hylkää valituksen.
Perusteet
Ensisijainen patenttivaatimusasetelma
Valittaja ei ole valituksessaan tuonut esiin mitään sellaista, jonka johdosta Patentti- ja rekisterihallituksen valituksenalaista päätöstä tulisi muuttaa.
Ensisijaisen patenttivaatimusasetelman itsenäisen patenttivaatimuksen 1 mukainen sälekaihtimen kiinnike ei eroa olennaisesti Patentti- ja rekisterihallituksen valituksenalaisessa päätöksessä mainitun viitejulkaisun D2 ja alan ammattimiehen yleistiedon yhdistelmän perusteella.
Edellä mainitussa viitejulkaisussa D2 mainitaan, että kiinnike muodostuu yhtenäisestä metallilevyrungosta. Kiinnikkeen kenttä ja kentässä oleva reikä muodostavat kiinnityselimen, joka soveltuu kiinnikkeen kiinnittämiseksi paitsi ikkunan rakenteeseen myös ikkunan viereiseen rakenteeseen. Kysymyksessä olevaa keksintöä koskevassa patentissa on esitetty, että keksinnön erään suoritusmuodon mukaan kiinnikkeessä ei ole kiinnityskenttää vaan ainoastaan reikä, josta kiinnike voidaan kiinnittää kattoon tai ikkunakarmin yläosaan.
Ensisijaisen patenttivaatimusasetelman itsenäisen patenttivaatimuksen 1 mukainen keksintö eroaa edellä mainitusta viitejulkaisusta D2 siinä, että kiinnike on valmistettu kuumasinkitystä teräksestä ja että kiinnike on valmistettu meistämällä aihio irti metallirainasta.
Edellä mainittuja erottavia piirteitä on jo sinänsä pidettävä ilmeisinä suunnitteluvaihtoehtoina alan ammattimiehelle.
Mainittuja erottavia piirteitä voidaan myös tarkastella osaongelmatarkastelun kautta, koska ne ratkaisevat keskenään riippumattomia osaongelmia. Näistä piirre, jonka mukaan kiinnike on valmistettu kuumasinkitystä teräksestä, ratkaisee ongelman, miten tehdä kiinnikkeestä korroosiota kestävä. Piirre, jonka mukaan kiinnike on valmistettu meistämällä aihio irti metallirainasta, ratkaisee puolestaan ongelman, miten valmistaa kiinnike yksinkertaisesti ja edullisesti. Kyseisillä piirteillä ei ole myöskään mitään ilmeistä tai yllättävää yhteisvaikutusta.
Kuumasinkityn teräksen valintaa kiinnikkeen materiaaliksi on pidettävä alan ammattimiehelle täysin tavanomaisena materiaalivalintana, kun alan ammattimies etsii ratkaisua ongelmaan, miten tehdä kiinnikkeestä korroosiota kestävä. On täysin tunnettua ja alan ammattimiehen yleistietoon kuuluvaa, että ruostumattoman teräksen tai muun ruostumattoman metallin sijasta voidaan käyttää esimerkiksi sähkösinkittyä tai kuumasinkittyä terästä.
Edellä mainitusta viitejulkaisusta D2 tunnetaan puolestaan kiinnikkeen valmistaminen metallilevystä. Alan ammattimiehelle tavanomaisena suunnitteluvalintana on siten pidettävä suorittaa tällaisen metallilevystä valmistetun kiinnikkeen valmistaminen meistämällä kiinnikkeen aihio irti metallirainasta.
Ensisijaisen patenttivaatimusasetelman itsenäisen patenttivaatimuksen 1 mukaisen sälekaihtimen kiinnikkeen ei ole katsottava eroavan olennaisesti myöskään Patentti- ja rekisterihallituksen valituksenalaisessa päätöksessä mainittujen viitejulkaisujen D2 ja D3 sekä alan ammattimiehen yleistiedon yhdistelmän perusteella.
Ensisijaisen patenttivaatimusasetelman itsenäisen patenttivaatimuksen 1 mukaisen sälekaihtimen kiinnikkeen ei ole katsottava eroavan olennaisesti myöskään edellä mainitun viitejulkaisun D2 ja yhdysvaltalaisen patenttijulkaisun US 5074350 sekä alan ammattimiehen yleistiedon yhdistelmän perusteella.
Toissijainen patenttivaatimusasetelma
Toissijaisen patenttivaatimusasetelman itsenäisen patenttivaatimuksen 1 mukainen sälekaihtimen kiinnike ei eroa olennaisesti edellä mainitun viitejulkaisun D2 ja alan ammattimiehen yleistiedon yhdistelmän perusteella.
Toissijaisen patenttivaatimusasetelman itsenäisen patenttivaatimuksen 1 mukainen keksintö eroaa mainitusta viitejulkaisusta D2 siinä, että kiinnike on valmistettu kuumasinkitystä teräksestä, että kiinnike on valmistettu meistämällä aihio irti metallirainasta, ja että kiinnityskentän ruuvireikiä on useampi kuin yksi.
Toissijaisen patenttivaatimusasetelman itsenäiseen patenttivaatimukseen 1 sisältyvää määritettä "kotelon sivuseinämän ulkopuolelle ulottuva" on jo lähtökohtaisesti pidettävä varsin tulkinnanvaraisena, koska siinä pyritään määrittämään sälekaihtimen kiinnikkeen rakennetta sälekaihtimen kotelon avulla, vaikka koteloa ei ole mitenkään tarkemmin määritelty patenttivaatimuksessa tai patentin selitysosassa.
Edellä mainitusta viitejulkaisusta D2 on tunnettua, että peruskentän materiaali on yhteen suuntaan, kotelosta poispäin, pidennetty kotelon sivuseinämän ulkopuolelle ulottuvaksi ruuvireiällä varustetuksi kiinnityskentäksi.
Edellä mainittuja erottavia piirteitä on jo sinänsä pidettävä ilmeisinä suunnitteluvaihtoehtoina alan ammattimiehelle.
Mainittuja erottavia piirteitä voidaan myös tarkastella osaongelmatarkastelun kautta, koska ne ratkaisevat keskenään riippumattomia osaongelmia. Näistä piirre, jonka mukaan kiinnike on valmistettu kuumasinkitystä teräksestä, ratkaisee ongelman, miten tehdä kiinnikkeestä korroosiota kestävä. Piirre, jonka mukaan kiinnike on valmistettu meistämällä aihio irti metallirainasta, ratkaisee puolestaan ongelman, miten valmistaa kiinnike edullisesti. Piirre, jonka mukaan kiinnityskentän ruuvireikiä on useampi kuin yksi, ratkaisee taas ongelman, miten kiinnittää kiinnike lujemmin. Kyseisillä piirteillä ei ole myöskään mitään ilmeistä tai yllättävää yhteisvaikutusta.
Edellä mainittujen kahden ensimmäisen erottavan piirteen osalta on viitattavissa edellä ensisijaisen patenttivaatimusasetelman yhteydessä esitettyyn. Viimeksi mainittua erottavaa piirrettä, jonka mukaan kiinnityskentän ruuvireikiä on useampia kuin yksi, on myös pidettävä alan ammattimiehelle ilmeisenä suunnitteluvaihtoehtona, jos halutaan aikaansaada vahvempi kiinnitys riippuen esimerkiksi materiaalista, johon kiinnike ruuveilla aiotaan kiinnittää, sekä esimerkiksi kiinnitettävän sälekaihtimen koosta ja painosta. Edellä mainitun viitejulkaisun D2 kuvasta 2 ilmenee, että vaihtoehtoinen kiinnitysosa käsittää useamman kuin yhden reiän seinäkiinnitystä varten, jolloin alan ammattimies ilmeisellä tavalla päätyisi käyttämään useampaa kuin yhtä reikää tarvittaessa myös suoraan kiinnikkeessä, jos se kiinnitetään suoraan alustaan ilman välikappaletta mainitun julkaisun kuvan 8 esimerkin mukaisesti.
Toissijaisen patenttivaatimusasetelman itsenäisen patenttivaatimuksen 1 mukaisen sälekaihtimen kiinnikkeen ei ole katsottava eroavan olennaisesti myöskään edellä mainittujen viitejulkaisujen D2 ja D3 sekä alan ammattimiehen yleistiedon yhdistelmän perusteella.
Toissijaisen patenttivaatimusasetelman itsenäisen patenttivaatimuksen 1 mukaisen sälekaihtimen kiinnikkeen ei ole katsottava eroavan olennaisesti myöskään edellä mainitun viitejulkaisun D2 ja yhdysvaltalaisen patenttijulkaisun US 5074350 sekä alan ammattimiehen yleistiedon yhdistelmän perusteella.
Valittajan lausuma
Vastaajan estejulkaisuna viittaama yhdysvaltalainen patenttijulkaisu US 5074350 ei ole ollut esillä ennen markkinaoikeusprosessia. Näin ollen markkinaoikeuden ei tule ottaa kyseistä julkaisua asiassa huomioon.
Ensisijainen patenttivaatimusasetelma
Patentti- ja rekisterihallituksen valituksenalaisessa päätöksessä esitetty keksinnöllisyysargumentaatio on perustunut virheelliseen lähtökohtaan.
Peruste kysymyksessä olevan keksinnön yhtenäiselle rakenteelle on ensisijaisen patenttivaatimusasetelman itsenäisen patenttivaatimuksen 1 termissä "aihio". Määritelmän "peruskentän yhteyteen" mahdollista epäselvyyttä liittyen kiinnikkeen muodostamaan kokonaisuuteen ei siten ole pidettävä merkitsevänä, koska edellä mainittu itsenäisen patenttivaatimuksen 1 termi "aihio" yksiselitteisesti määrittelee kiinnikkeen koostuvaksi yhdestä kappaleesta.
Kysymyksessä olevan keksinnön ratkaisema ongelma liittyy siihen, etteivät sälekaihtimet pysy nykyisillä kiinnikkeillä kiinteästi paikallaan, vaan ne pääsevät kiertymään jonkin verran vaakatasossa.
Patentti- ja rekisterihallituksen valituksenalaisessa päätöksessä mainitun viitejulkaisun D2 kuvasta 2 on nähtävissä, että kiinnikkeen erilliset osat ovat alttiita liikkumiselle toistensa suhteen johtuen niiden kiinnitysmekanismista toisiinsa ja ikkunan tai ikkunan viereiseen rakenteeseen. Siten patenttihakemuksessa alun perin esitetty keksinnössä ratkaistu objektiivinen ongelma on merkityksellinen myös esille tulleeseen tekniikkaan nähden.
Ensisijaisen patenttivaatimusasetelman itsenäisen patenttivaatimuksen 1 piirteen, jonka mukaan peruskentän yhteyteen järjestetyt kiinnityselimet kiinnikkeen kiinnittämiseksi ikkunan tai ikkunan viereiseen rakenteeseen, merkitys mainitun patenttivaatimuksen suojapiiriin on otettava huomioon. Kyseinen piirre ei toteudu edellä mainitun viitejulkaisun D2 kiinnikkeessä, jota ikkunan rakenteeseen kiinnitettäessä tarvitaan kolme osaa, joista yksi osa on ruuvi.
Toissijainen patenttivaatimusasetelma
Kysymyksessä olevan keksinnön mukaista ratkaisua ei voi pitää alan ammattimiehelle ilmeisenä.
Edellä mainittu viitejulkaisu D2 ei sisällä mitään sellaista kiinnitystapaan liittyvää arviointia, joka motivoisi ja ohjaisi alan ammattimiestä tekemään kiinnikkeen kiinnitystä millään muulla tavoin kuin mainitun patenttijulkaisun kuvissa 3, 7 ja 8 on esitetty.
Kiinnikkeen valmistamista yhtenä kappaleena ei ole pidettävä alan ammattimiehelle ilmeisenä teknisenä ratkaisuna.
Mainitun viitejulkaisun D2 kuvasta 8 on nähtävissä, ettei peruskenttää ole pidennetty verhokotelon ulkopuolelle. Lisäksi on huomattava, että toissijaisen patenttivaatimusasetelman itsenäisen patenttivaatimuksen 1 sanamuoto vaatii, että pidennys yli verhokotelorakenteen on tehty yhteen suuntaan. Viitejulkaisun D2 kuvasta 1 on nähtävissä, että peruskentän reunaosat ovat samankokoiset.
Yhdysvaltalaisessa patenttijulkaisussa US 5074350 esitetään kiinnike, jonka kiinnitysmekanismi verhokoteloon poikkeaa selvästi Patentti- ja rekisterihallituksen valituksenalaisessa päätöksessä mainituista viitejulkaisuista D2 ja D3. Mainituissa viitejulkaisuissa D2 ja D3 verhokotelon sisätilaan ulottuvat haarat on muodostettu peruskentän kotelon poikki ulottuvaan kahteen reunaan. Patenttijulkaisun US 5074350 mukainen ratkaisu vastaa Patentti- ja rekisterihallituksen valituksenalaisessa päätöksessä mainitun viitejulkaisun D1 mukaista ratkaisua, jossa verhokotelon sisätilaan ulottuvat haarat on muodostettu peruskentän kotelon puoleisiin reunoihin. Näin ollen patenttijulkaisun US 5074350 mukainen ratkaisu ei voi toimia motivaationa muokata edellä mainitun viitejulkaisun D2 tai D3 mukaista kiinnikeratkaisua.
Edellä mainitun yhdysvaltaisen patenttijulkaisun US 5074350 osalta on huomattava, että myös se on ollut yli 20 vuotta julkinen
Markkinaoikeuden ratkaisu
Perustelut
Sovellettavat oikeusohjeet
Patenttilain 2 §:n 1 momentin mukaan patentti myönnetään ainoastaan keksintöön, joka on uusi verrattuna siihen, mikä on tullut tunnetuksi ennen patenttihakemuksen tekemispäivää, ja lisäksi olennaisesti eroaa siitä. Pykälän 2 momentin mukaan tunnetuksi katsotaan kaikki, mikä on tullut julkiseksi, joko kirjoituksen tai esitelmän välityksellä, hyväksikäyttämällä tai muulla tavalla.
Patenttilain 25 §:n 1 momentin mukaan patenttiviranomaisen tulee väitteen johdosta kumota patentti muun ohella, jos patentti on myönnetty, vaikkei mainitun lain 1, 1 a, 1 b ja 2 §:ssä säädettyjä ehtoja ole täytetty tai patentti tarkoittaa keksintöä, jota ei ole esitetty niin selvästi, että ammattimies voi sen perusteella käyttää keksintöä.
Kysymyksessä oleva keksintö
Ensisijainen patenttivaatimusasetelma koostuu itsenäisestä patenttivaatimuksesta 1 sekä epäitsenäisistä patenttivaatimuksista 2 — 9.
Ensisijaisen patenttivaatimusasetelman itsenäinen patenttivaatimus 1 kuuluu seuraavasti:
”1. Sälekaihtimen kiinnike, joka käsittää sälekaihtimen U-kiskon muotoisen kotelon poikki ulottuvan peruskentän (1) sekä kotelon sisätilaan ulottuvat haarat (2, 3), joissa on kotelon kahta ulkoreunaa pitkin ulottuvien jäykistystaipeiden alle tarttuvat kiinnitysnokat (2a, 2b, 3a, 3b), ja peruskentän (1) yhteyteen järjestetyt kiinnityselimet kiinnikkeen kiinnittämiseksi ikkunan tai ikkunan viereiseen rakenteeseen, ja kotelon sisätilaan ulottuvat haarat (2, 3) on muodostettu peruskentän (1) kotelon poikki ulottuvaan kahteen reunaan, joiden haarojen (2, 3) vastakkaisiin sivureunoihin mainitut kiinnitysnokat (2a, 2b, 3a, 3b) on muodostettu, tunnettu siitä, että kiinnike on valmistettu kuumasinkitystä teräslevystä meistämällä aihio irti metallirainasta ja taittamalla kotelon sisätilaan ulottuvat haarat (2, 3) kohtisuoraan peruskentän (1) tasoa vasten.”
Toissijainen patenttivaatimusasetelma koostuu puolestaan itsenäisestä patenttivaatimuksesta 1 sekä epäitsenäisistä patenttivaatimuksista 2 — 7.
Toissijaisen patenttivaatimusasetelman itsenäinen patenttivaatimus 1 kuuluu seuraavasti:
”1. Sälekaihtimen kiinnike, joka käsittää sälekaihtimen U-kiskon muotoisen kotelon poikki ulottuvan peruskentän (1) sekä kotelon sisätilaan ulottuvat haarat (2, 3), joissa on kotelon kahta ulkoreunaa pitkin ulottuvien jäykistystaipeiden alle tarttuvat kiinnitysnokat (2a, 2b, 3a, 3b), ja peruskentän (1) yhteyteen järjestetyt kiinnityselimet kiinnikkeen kiinnittämiseksi ikkunan tai ikkunan viereiseen rakenteeseen, ja kotelon sisätilaan ulottuvat haarat (2, 3) on muodostettu peruskentän (1) kotelon poikki ulottuvaan kahteen reunaan, joiden haarojen (2, 3) vastakkaisiin sivureunoihin mainitut kiinnitysnokat (2a, 2b, 3a, 3b) on muodostettu, tunnettu siitä, että kiinnike on valmistettu kuumasinkitystä teräslevystä meistämällä aihio irti metallirainasta ja taittamalla kotelon sisätilaan ulottuvat haarat (2, 3) kohtisuoraan peruskentän (1) tasoa vasten ja siitä että kotelon sisätilaan ulottuvien haarojen (2, 3) keskialueella on sälekaihtimen säätöakselin vastaanottava kolo sekä siitä että peruskentän (1) materiaali on yhteen suuntaan pidennetty kotelon sivuseinämän ulkopuolelle ulottuvaksi ruuvirei’illä (4b) varustetuksi kiinnityskentäksi (4).”
Tunnettu tekniikka
Asiaa Patentti- ja rekisterihallituksessa sekä markkinaoikeudessa käsiteltäessä on viitattu seuraaviin valituksenalaisessa Patentti- ja rekisterihallituksen päätöksessä mainittuihin viitejulkaisuihin:
D1: US 2002/0079067 A1
D2: US 4607818 A
D3: US 4802644 A
Asiaa markkinaoikeudessa käsiteltäessä vastaaja on lisäksi vedonnut viitejulkaisuun US 5074350 (jäljempänä myös viitejulkaisu D4).
Valittaja on esittänyt, että viimeksi mainitulta osin kyse on sellaisesta viitejulkaisusta, johon vastaaja ei ole perustanut Patentti- ja rekisterihallitukselle tekemäänsä väitettä, minkä vuoksi kyseinen viitejulkaisu tulee jättää huomiotta valitusasiaa markkinaoikeudessa käsiteltäessä.
Oikeudenkäynnistä markkinaoikeudessa annetun lain 4 luvun 16 §:n 1 momentin mukaan siltä osin kuin mainitussa laissa taikka lain 1 luvun 4 §:n 1 momentin 1 tai 5 — 14 kohdassa mainituissa laeissa ei toisin säädetä, valitusasian käsittelyyn markkinaoikeudessa sovelletaan, mitä hallintolainkäyttölaissa säädetään.
Patenttilaissa tai Patentti- ja rekisterihallituksesta annetussa laissa ei ole uusien perusteiden esittämistä koskevaa rajoitusta valitettaessa Patentti- ja rekisterihallituksen päätöksestä patentin myöntämistä koskevassa asiassa eli valitusasiassa markkinaoikeuteen.
Myöskään hallintolainkäyttölaissa (586/1996) ei ole säännöstä siitä, saako sen paremmin valittaja valituksessaan kuin valittajan vastapuoli valitukseen vastatessaan esittää uusia perusteita suhteessa hallintomenettelyssä esitettyihin. Hallintolainkäyttölain valituksen muuttamista koskevassa 27 §:n 2 momentissa ainoastaan säädetään, että valittaja saa valitusajan päättymisen jälkeen esittää uusia perusteita vaatimuksensa tueksi, jollei asia sen johdosta muutu toiseksi.
Artic-kaihdin Oy on Patentti- ja rekisterihallituksessa perustanut väitteensä muun ohella siihen, että valittajan väitekäsittelyn yhteydessä 2.12.2016 toimitettujen muutettujen patenttivaatimusten mukainen keksintö ei ole keksinnöllinen. Valittaja on valituksessaan markkinaoikeudelle esittänyt, että kysymyksessä oleva keksintö on keksinnöllinen. Asian ei ole katsottava muuttuneen toiseksi sen johdosta, että Artic-kaihdin on vastauksessaan markkinaoikeudelle vedonnut keksinnöllisyyden puuttumisen tueksi myös uuteen, edellä mainittuun viitejulkaisuun D4 valituksen hylkäämiseksi.
Edellä esitettyyn nähden markkinaoikeus katsoo, että asiassa ei ole perusteita jättää asiassa huomioon ottamatta markkinaoikeudessa esitettyä mainittua viitejulkaisua D4.
Ensisijainen patenttivaatimusasetelma
Valittaja on valituksessaan esittänyt, että toisin kuin Patentti- ja rekisterihallitus on valituksenalaisessa päätöksessään katsonut, ensisijaisen patenttivaatimusasetelman itsenäisen patenttivaatimuksen 1 mukaista kiinnikettä on pidettävä keksinnöllisenä edellä mainittuun viitejulkaisuun D2 nähden.
Markkinaoikeus toteaa Patentti- ja rekisterihallituksen valituksenalaisessa päätöksessä katsotun, että edellä mainitun viitejulkaisun D2 mukainen kiinnike käsittää kaikki ensisijaisen patenttivaatimusasetelman itsenäisen patenttivaatimuksen 1 mukaisen keksinnön piirteet paitsi sen, että kiinnike olisi valmistettu kuumasinkitystä teräslevystä meistämällä aihio irti metallirainasta. Myös mainitun viitejulkaisun D2 mukaisessa kiinnikkeessä on näin ollen kyse yhdestä yhtenäisestä kappaleesta. Ottaen huomioon, että myös viitejulkaisun D2 mukainen kiinnike on valmistettu yhtenä kappaleena ja siinä on rakenteet sekä ikkunaan että ikkunan viereiseen rakenteeseen kiinnittämiseksi, vastoin valittajan esittämää ei sanotusta rakenteesta ole katsottava aiheutuvan valittajan väittämää kiertymisongelmaa sen johdosta, että viitejulkaisun D2 mukaisessa kiinnikkeessä olisi enemmän kuin yksi osa.
Edellä esitetty huomioon ottaen markkinaoikeus katsoo, ettei valituksessa ole esitetty sellaista, jonka nojalla ensisijaisen patenttivaatimusasetelman itsenäisen patenttivaatimusasetelman 1 mukaista kiinnikettä olisi vastoin Patentti- ja rekisterihallituksen valituksenalaisessa päätöksessä katsottua pidettävä keksinnöllisenä Ensisijaisen patenttivaatimusasetelman itsenäisen patenttivaatimuksen 1 mukaista keksintöä ei näin ollen ole pidettävä patentoitavissa olevana.
Toissijainen patenttivaatimusasetelma
Markkinaoikeus toteaa toissijaisen patenttivaatimusasetelman itsenäisen patenttivaatimuksen 1 eroavan ensisijaisen patenttivaatimusasetelman itsenäisestä patenttivaatimuksesta 1 siinä, että toissijaisen patenttivaatimusasetelman itsenäiseen patenttivaatimukseen 1 on lisätty ensinnäkin piirre, jonka mukaan kotelon sisätilaan ulottuvien haarojen keskialueella on sälekaihtimen säätöakselin vastaanottava kolo, sekä toiseksi lisätty piirre, jonka mukaan peruskentän materiaali on yhteen suuntaan pidennetty kotelon sivuseinämän ulkopuolelle ulottuvaksi ruuvirei’illä varustetuksi kiinnityskentäksi.
Asiaa markkinaoikeudessa käsiteltäessä valittaja, vastaaja sekä Patentti- ja rekisterihallitus ovat kaikki katsoneet, että edellä mainittu viitejulkaisu D2 edustaa toissijaisen patenttivaatimusasetelman itsenäisen patenttivaatimuksen 1 mukaiseen keksintöön nähden lähintä tekniikan tasoa.
Edellä ensisijaisen patenttivaatimusasetelman tarkastelun yhteydessä todetulla tavalla, edellä mainitun viitejulkaisun D2 mukaisen ratkaisun on katsottava jo sisältävän sen, että kiinnikkeessä on kyse yhdestä yhtenäisestä kappaleesta. Sanottuun nähden toissijaisen patenttivaatimusasetelman itsenäisen patenttivaatimuksen 1 mukaisen keksinnön ja viitejulkaisun D2 mukaisen ratkaisun välisinä erottavina piirteinä on pidettävä ensinnäkin piirrettä, jonka mukaan kiinnike on valmistettu kuumasinkitystä teräslevystä meistämällä aihio irti metallirainasta, sekä toiseksi piirrettä, jonka mukaan peruskentän materiaali on yhteen suuntaan pidennetty kotelon sivuseinämän ulkopuolelle ulottuvaksi ruuvirei'illä varustetuksi kiinnityskentäksi.
Edellä mainittuja erottavien piirteiden voidaan katsoa ratkaisevan kaksi toisistaan riippumatonta objektiivista osaongelmaa. Näistä edellä ensiksi mainitun piirteen (kiinnike on valmistettu kuumasinkitystä teräksestä) voidaan katsoa ratkaisevan ongelman, miten tehdä kiinnikkeestä kestävämpi (jäljempänä myös osaongelma 1), sekä jälkimmäisen piirteen (peruskentän materiaali on yhteen suuntaan pidennetty kotelon sivuseinämän ulkopuolelle ulottuvaksi ruuvirei'illä varustetuksi kiinnityskentäksi) voidaan katsoa ratkaisevan ongelman, miten yksinkertaistaa kiinnikkeen asennusta ja parantaa asennuksen luotettavuutta ja tukevuutta (jäljempänä myös osaongelma 2).
Markkinaoikeus katsoo, että toissijaisen patenttivaatimusasetelman itsenäisen patenttivaatimuksen 1 mukaista ratkaisua edellä mainittuun osaongelmaan 1 on pidettävä edellä mainitusta viitejulkaisusta D2 tunnetun perusteella alan ammattimiehelle ilmeisenä. Viitejulkaisun D2 mukaan kiinnike voidaan valmistaa metallista. Edelleen Euroopan patenttiviraston valituslautakuntien vakiintuneessa oikeuskäytännössä on katsottu, että tarkoitukseen kaikkein sopivimman materiaalin valinta materiaaleista, jotka alan ammattimies tietää soveltuvan tiettyyn tarkoitukseen, muodostaa osan alan ammattimiehen tavanomaisia tehtäviä. Kuumasinkityn teräksen valinnassa on katsottava olevan kysymys alan ammattimiehen ammattitaitoon kuuluvasta rutiinitehtävästä, joka ei edellytä keksinnöllistä panosta. Meistämistä on puolestaan pidettävä alan ammattimiehelle ilmeisenä tapana valmistaa mainitusta viitejulkaisusta D2 tunnettu kiinnike.
Edellä mainitun osaongelman 2 ratkaisemisen osalta markkinaoikeus toteaa, että edellä mainitussa viitejulkaisussa D4 esitetään yhdestä kappaleesta muodostuva kiinnike sälekaihtimen yläkiskon kiinnittämiseksi seinään tai kattoon. Viitejulkaisun D4 mukaisen keksinnön tavoitteena on muun muassa saada aikaan yhdestä kappaleesta muodostuva, yläkiskoon asennettava kiinnike, joka muodostetaan joko valamalla joustavaa ainetta tai meistämällä joustavaa ainetta ja joka voidaan asentaa pystysuuntaiselle tai vaakasuuntaiselle pinnalle. Yrittäessään ratkaista edellä mainitun viitejulkaisun D2 opetuksen pohjalta osaongelmaa 2 alan ammattimies tutustuisi mainittuun viitejulkaisuun D4, koska viitejulkaisu D4 käsittelee yläkiskoon asennettavaa kiinnikettä, joka voidaan liittää tiukasti asennuspintaan ja asentaa pystysuuntaiselle tai vaakasuuntaiselle pinnalle. Yhdistäessään mainitun viitejulkaisun D4 opetuksen lähintä tekniikan tasoa edustavaan viitejulkaisuun D2 on pidettävä ilmeisenä, että alan ammattimies odottaisi ratkaisevansa mainitun osaongelman 2.
Edellä esitetty huomioon ottaen markkinaoikeus katsoo, että kumpaakin edellä määritellyistä osaongelmien ratkaisuista on pidettävä alan ammattimiehelle ilmeisenä edellä mainittujen viitejulkaisujen D2 ja D4 sekä alan ammattimiehen yleistiedon perusteella. Toissijaisen patenttivaatimusasetelman itsenäisen patenttivaatimuksen 1 mukaisen keksinnön ei näin ollen ole katsottava eroavan olennaisesti siitä, mitä on ollut tunnettua ennen patenttihakemuksen tekemispäivää.
Edellä esitetyn perusteella toissijaisen patenttivaatimusasetelman itsenäisen patenttivaatimuksen 1 mukaista keksintöä ei ole pidettävä patenttilain 2 §:n 1 momentissa tarkoitetulla tavalla keksinnöllisenä, eikä siten jo sanotun johdosta patentoitavissa olevana.
Asiassa ei näin ollen ole tarpeen lausua muista patentoivuuden esteiksi asiassa esitetyistä seikoista eikä myöskään epäitsenäisten patenttivaatimusten mukaisten keksintöjen patentoitavuudesta.
Johtopäätös
Edellä todetulla tavalla kumpikaan valittajan esittämistä patenttivaatimusasetelmista ei ole hyväksyttävissä. Valitus on näin ollen hylättävä.
Lopputulos
Markkinaoikeus hylkää valituksen.
Muutoksenhaku
Oikeudenkäynnistä markkinaoikeudessa annetun lain 7 luvun 2 §:n 1 momentin nojalla tähän päätökseen saa hakea muutosta korkeimmalta hallinto-oikeudelta valittamalla vain, jos korkein hallinto-oikeus myöntää valitusluvan. Valitusosoitus on liitteenä.
Asian ovat yksimielisesti ratkaisseet markkinaoikeuden ylituomari Jussi Karttunen, markkinaoikeustuomari Reima Jussila sekä markkinaoikeusinsinöörit Pasi Nikkonen ja Merja Heikkinen-Keinänen.
Huomaa
Päätöksen lainvoimaisuustiedot tulee tarkistaa korkeimmasta hallinto-oikeudesta.