22.7.2010

TARJOUSPYYNTÖ JA HANKINTAPÄÄTÖS

Puolustushallinnon rakennuslaitos on pyytänyt 13.11.2009 päivätyllä tarjouspyynnöllä (diaari 2012/3010/2009) tarjouksia kiinteistöjen sähköjärjestelmien kunnossapidosta, hoidosta ja asennuksista Mikkelin aluetoimiston sekä Kouvolan ja Kuopion paikallistoimistojen alueilla sopimuskaudelle 1.3.2010–28.2.2014. Tarjouspyynnössä hankintayksikkö on pidättänyt oikeuden valita alueelle useamman toimittajan. Hankinnasta on 18.11.2009 julkaistu avointa menettelyä koskeva EU-hankintailmoitus. Hankintayksikkö on saanut 13 tarjousta.

Puolustushallinnon rakennuslaitoksen aluejohtaja on päätöksellään 18.1.2010 valinnut Mikkelin aluetoimiston sekä Kouvolan ja Kuopion paikallistoimistojen alueelle kiinteistöjen sähköjärjestelmien kunnossapidon, hoidon ja asennusten toimittajat. Kouvolan paikallistoimiston alueeseen kuuluvien Lappeenrannan, Savitaipaleen ja Taipalsaaren kohteiden toimittajaksi on valittu Tekmanni Oy sekä Haminan, Kotkan, Rankin, Kirkonmaan, Vekaranjärven sekä Utin ja Kouvolan kohteiden toimittajaksi Empower Oy.

Hankintailmoituksen mukaan hankinnan ennakoitu arvonlisäveroton kokonaisarvo on ollut noin 2.164.000 euroa.

Puolustushallinnon rakennuslaitos on 2.2.2010 ilmoittanut markkinaoikeudelle, että hankintaa toteutetaan väliaikaisin järjestelyin markkinaoikeuden käsittelyn aikana sopimuksella, joka on irtisanottavissa välittömästi, jos markkinaoikeus kumoaa hankintapäätöksen.

HAKEMUS

Kaakkois-Suomen Sähköpalvelu Oy on vaatinut, että markkinaoikeus kumoaa Puolustushallinnon rakennuslaitoksen aluejohtajan päätöksen 18.1.2010 ja velvoittaa hankintayksikön korjaamaan virheellisen menettelynsä.

Tarjouksen valintaperusteena on ollut halvin hinta, jossa hinnan osatekijöinä ovat olleet työn tuntihinta 70 prosentin painoarvolla ja tarvikealennukset 30 prosentin painoarvolla. Hankintayksikkö on käyttänyt tarjousten vertailussa laskentamenetelmää, jonka perusteella ei ole voitu tarkasti laskea edullisinta tarjousta. Näin ollen on mahdollista, että tarjouskilpailun voittajiksi on valittu yrityksiä, joiden tarjoushinta on ollut jopa kallein saaduista tarjouksista. Tarjousten vertailu on siten suoritettu virheellisesti.

Halvin hinta on selvitettävä todellista rahankäyttöä vastaavalla laskentamenetelmällä. Lisäksi tarjousten vertailussa tulisi käyttää tarvikealennusten osalta saman tukkuliikkeen hinnastoa. Tukkuliikkeiden hinnoittelu samoissa tuoteryhmissä on erilaista. Jos tarjoajat ovat toimittaneet tarjouksissaan eri tukkuliikkeiden hinnastot, korkeaa alennusprosenttia ja ohjehintoja käyttävä tukkuhinnasto on saanut taloudellisesti perusteettoman kilpailuedun.

Hankintapäätöstä ei ole perusteltu tarvikealennusten osalta.

VASTINE

Puolustushallinnon rakennuslaitos on vaatinut, että markkinaoikeus jättää hakemuksen tutkimatta siltä osin kuin se koskee Mikkelin aluetoimiston ja Kuopion paikallistoimiston alueen kohteita sekä Lappeenrannan, Savitaipaleen ja Taipalsaaren kohteita ja muilta osin hylkää hakemuksen. Lisäksi hankintayksikkö on vaatinut, että markkinaoikeus velvoittaa hakijan korvaamaan hankintayksikön arvonlisäverolliset oikeudenkäyntikulut 3.216,41 eurolla korkoineen.

Hakija on jättänyt tarjouksensa seuraavista Kouvolan paikallistoimiston alueen kohteista: Hamina, Kotka, Rankki, Kirkonmaa, Vekaranjärvi sekä Utti ja Kouvola. Muiden tarjouspyynnössä mainittujen kohteiden osalta hakija ei ole asianosainen.

Hankintailmoituksessa ja tarjouspyynnössä valintaperusteeksi on ilmoitettu halvin hinta. Hinta on jakautunut työn tuntihintaan 70 prosentin painoarvolla ja tarvikealennuksiin 30 prosentin painoarvolla. Tarjousten vertailun osalta tarjouspyynnössä on ilmoitettu, että tarjoukset vertaillaan osa-alueittain siten, että edullisimman tarjouksen antanut saa täydet pisteet ja muut suhteessa vähemmän. Hinnat on tarjouspyynnön mukaan tullut ilmoittaa tarjouspyynnön liitteinä 4 ja 5 olevilla hintaerittelylomakkeilla.

Tarjouspyynnössä on ilmoitettu, mitä työn tuntihinnan tulee sisältää. Tuntihintaa on vakiintuneesti käytetty vertailuperusteena silloin, kun ostetaan tuntihintaperusteella laskutettavaa työtä. Halvimmasta hinnasta on saanut parhaat pisteet.

Alennusprosentin käyttämisestä tarjousten vertailussa on ilmoitettu tarjouspyynnössä hankintalainsäädännön edellyttämällä tavalla. Tarjoajat ovat tarjousta tehdessään tienneet, miten vertailu alennusprosentin osalta tullaan suorittamaan. Tarjouspyynnön liitteessä 5 on todettu, että alennusprosenteista lasketaan keskiarvo, joka suhteutetaan painoarvoon. Lisäksi tarjouspyynnön liitteessä 5 on todettu, että tarjoaja antaa osa-aluekohtaisesti käyttämänsä tukkutoimittajan alennusprosentin (1 tukkutoimittaja/sopimus).

Alennusprosentti on käyttökelpoinen vertailuperuste silloin, kun nimikemäärä on erittäin suuri, tuotteet voivat vaihtua eikä etukäteen tiedetä täysin tarkkaan, mitä tarvikkeita ostetaan. Hankintayksikkö on tiennyt, että tukkutoimittajat antavat toimittajille alennusta monista eri syistä. Siten myös tukkutoimittajien eri tarjoajille myöntämissä alennusprosenteissa voi olla eroja. Tarjoajat eivät kuitenkaan ole olleet sidottuja tukkutoimittajansa alennusprosenttiin, vaan ovat halutessaan saaneet tarjota lisäksi myös oman alennuslisänsä.

Tarvikealennusten osalta hankintayksikkö ei ole voinut vaatia, että kaikilla tarjoajilla olisi sopimus saman tukkutoimittajan kanssa. Tämä olisi rajoittanut kilpailua ja samalla vaarantanut tarjoajien tasapuolisen ja syrjimättömän kohtelun. Hankintayksikkö on tiennyt, että eri tukkutoimittajien ohjevähittäishinnat saattavat samankin tavaran osalta poiketa toisistaan. Hankintayksikkö on kuitenkin päättänyt sallia alennusprosentin antamisen kolmen suurimman tukkutoimittajan ohjevähittäishinnoista. Hankintayksikkö on menetellyt tasapuolisesti ja syrjimättömästi, kun se ei ole tarjouspyynnössään edellyttänyt, että tarjoajan tulisi antaa alennusprosentti yhden tietyn tukkutoimittajan tarvikkeista.

Tarjouspyynnössä on todettu, että tilatun työn tulee sisältää pääsääntöisesti myös tarvittavat asennustarvikkeet. Tarjouspyynnössä on kuitenkin todettu, että tilaaja voi hankkia asennustarvikkeet myös itse, mikäli se katsoo sen tarkoituksenmukaisemmaksi. Koska hankintayksiköllä ei ole käytettävissään kaikissa kohteissa varastoja eikä tavaroiden palautuksista saada takaisin täyttä hintaa, aiheutuisi hankinnan tekemisestä itse hankintayksikölle myös muita kustannuksia kuin pelkästään hankintahinta. Hankintayksikkö on siten tavoitellut alennusprosentin käyttämisellä hankinnan toteuttamisen kannalta edullisinta ja hankintayksikön kannalta tarkoituksenmukaisinta toimintatapaa. Alennusprosentin huomioimisella ja sen painottamisella tarjouspyynnössä tehdyllä tavalla tarjousten vertailussa on voitu mitata hankintayksikön kannalta taloudellisesti edullisin tarjous.

Hankintayksiköllä on vapaus määritellä vertailuperusteet ja niiden painoarvot. Laskentamenetelmä ja painoarvot on määritelty siten, että niillä saataisiin valittua todennäköisesti esiintyvissä eri tilanteissa edullisin kokonaistarjous. Vertailuperusteet on asetettu tasapuolisesti ja syrjimättömästi ja niillä on ollut taloudellista merkitystä hankintayksikölle.

Tarjousten vertailu ei ole ollut virheellinen. Se on perustunut tarjouspyynnössä ilmoitettuihin vertailuperusteisiin. Tarjoajat ovat tarjouksia tehdessään tienneet, millä perusteilla tarjousten vertailu suoritetaan. Tarjousten vertailu on käynyt ilmi tarjoajille toimitetusta perustelumuistiosta ja sen liitteenä olevasta yhteenvedosta. Lisäksi hankintayksikkö on toimittanut hakijalle erillisen selvityksen pisteytyksestä. Hankintayksikkö on käyttänyt suhteutettua pisteytystä siten, että halvimman tuntihinnan antanut on saanut korkeimmat pisteet ja muut suhteessa vähemmän. Alennusprosentin vertailussa on käytetty samaa kaavaa siten, että korkein alennusprosentti on saanut täydet 30 pistettä ja muut suhteessa vähemmän.

Vertailussa käytettävät painoarvot eivät tarkoita sitä, että konkreettiset tilaukset tehdään vain suhteessa 70 prosenttia työtä ja 30 prosenttia tarvikkeita, varsinkin kun ei ole vertailtu 30 prosentin painoarvolla hintoja vaan alennuksia.

Hankintayksikkö on perustellut hankintapäätöksensä ja perusteluista on käynyt ilmi, miten tarjousten vertailu on suoritettu.

LAUSUNTO

Empower Oy on vaatinut, että markkinaoikeus hylkää hakemuksen. Lisäksi Empower Oy on vaatinut, että markkinaoikeus velvoittaa hakijan korvaamaan Empower Oy:n arvonlisäverolliset oikeudenkäyntikulut 695,40 eurolla.

Hankintayksiköllä on laaja harkintavalta siitä, millä tavoin se mittaa halvinta hintaa. Vertailuperusteita ovat olleet halvin hinta ja tarvikkeiden alennusprosentti, joita on sovellettu kaikkiin tarjoajiin yhdenmukaisesti. Hakijan esittämä todelliseen rahankäyttöön perustuva laskentamenetelmä johtaisi syrjiviin lopputuloksiin.

Tarjousten vertailussa ei voida käyttää saman tukkuliikkeen hinnastoa. Kunkin tarjoajan omat sopimukset eroavat toisistaan, mikä nimenomaan aikaansaa kilpailua. Kukin tarjoaja on voinut antaa käyttämänsä tukkuliikkeen alennusprosenttia suuremman alennuksen, mikäli on katsonut sen aiheelliseksi.

Hankintamenettely on ollut virheetöntä.

VASTASELITYS

Kaakkois-Suomen Sähköpalvelu Oy on lausunut, että matemaattisesti virheellisen laskentamenetelmän vuoksi tarjousten vertailu on suoritettava uudelleen myös niiden kohteiden osalta, joista hakija ei ole antanut tarjousta.

Tarjousten vertailussa ei voi olla erilaisia tulkintoja, sillä tarjouksen valintaperusteeksi ilmoitettu halvin hinta on suoraan laskettavissa matemaattisena faktana tarjousten perusteella. Vertailua varten tarvitaan yhteismitalliset vertailuperusteet, joilla halvin hinta voidaan laskea. Halvimman hinnan laskemisessa tarvittavat osatekijät ovat työhinta, materiaalihinta tai alennusprosentti ja paras arvio sopimuskauden aikana toteutuvasta työn ja materiaalien välisestä hankintasuhteesta.

LISÄKIRJELMÄ

Puolustushallinnon rakennuslaitos on lausunut, että hankintalaissa ei ole asetettu hankintayksikölle velvollisuutta suorittaa tarjousten vertailua jotain tiettyä matemaattista vertailumenetelmää käyttämällä.

Tarjouspyynnön mukaisella vaatimuksella ”yksi hinnasto työkohdetta” kohden on pyritty turvaamaan tarjoajien tasapuolinen ja syrjimätön kohtelu asettamalla samaan asemaan ne toimijat, joilla on useampia voimassaolevia hinnastoja niiden tarjoajien kanssa, joilla on mahdollisuus tarjota vain yksi hinnasto. Tarjousten vertailuperusteiden ollessa tarjoajien tiedossa hankintayksikön pitää voida luottaa siihen, että laskentataitoiset tarjoajat osaavat tehdä omalta kannaltaan parhaan mahdollisen tarjouksen ja tarjota valittavissa olevista hinnastoista parhaan.

Hankintalaissa ei ole otettu kantaa siihen, miten painoarvot tulee asettaa. Hankintalaissa ei ole myöskään edellytetty, että hankintayksikön tulisi sitoa painoarvot sopimuskauden liikevaihtoon. Kysymyksessä olevassa tarjouspyynnössä painoarvot on asetettu siten, että niillä varmistetaan taloudellinen hankintapäätös.

Tarjousten vertailusta ilmenee, että hakijan tarjous ei ole ollut millään osa-alueella halvin tuntihintojen tai alennusprosenttien osalta. Hakijalla ei olisi ollut todellista mahdollisuutta voittaa tarjouskilpailua, vaikka painoarvot olisi asetettu toisella tavalla.

MARKKINAOIKEUDEN RATKAISUN PERUSTELUT

Hakemuksen tutkiminen

Julkisista hankinnoista annetun lain (hankintalaki) 78 §:n 1 momentin (348/2007) mukaan hankintaa koskevan asian voi saattaa markkinaoikeuden käsiteltäväksi se, jota asia koskee.

Hakija on jättänyt tarjouksensa kohteista 2.2 Hamina, Kotka, Rankki, ja Kirkonmaa (saaret), 2.3 Vekaranjärvi sekä 2.4 Utti ja Kouvola. Hankintapäätös ei siten muilta osin koske hakijaa. Markkinaoikeus katsoo, ettei hakijalla ole hankintalain 78 §:n 1 momentin perusteella puhevaltaa asiassa muiden kuin mainittujen kohteiden osalta. Näin ollen siltä osin kuin hakemus koskee Mikkelin aluetoimiston ja Kuopion paikallistoimiston alueen kohteita sekä Lappeenrannan, Savitaipaleen ja Taipalsaaren kohteita, hakemus on jätettävä tutkimatta.

Hankintamenettely

Tarjouksen valintaperuste

Hankintalain 2 §:n 1 momentin mukaan hankintayksikön on käytettävä hyväksi olemassa olevat kilpailuolosuhteet, kohdeltava hankintamenettelyn osallistujia tasapuolisesti ja syrjimättä sekä toimittava avoimesti ja suhteellisuuden vaatimukset huomioon ottaen.

Hankintalain 40 §:n mukaan tarjouspyyntö on tehtävä kirjallisesti ja laadittava niin selväksi, että sen perusteella voidaan antaa yhteismitallisia ja keskenään vertailukelpoisia tarjouksia. Hankintalain 41 §:n 1 momentin mukaan tarjouspyynnössä tai soveltuvin osin hankintailmoituksessa on oltava muun ohella tarjouksen valintaperuste sekä käytettäessä kokonaistaloudellista edullisuutta tarjouksen vertailuperusteet ja niiden suhteellinen painotus tai kohtuullinen vaihteluväli taikka poikkeuksellisissa tapauksissa vertailuperusteiden tärkeysjärjestys.

Hakemuksen kohteena oleva hankintamenettely on koskenut kiinteistöjen sähköjärjestelmien kunnossapitoa, hoitoa ja asennusta Itä-Suomen alueella, joka käsittää Mikkelin aluetoimiston sekä Kouvolan ja Kuopion paikallistoimiston alueet. Tilattu työ voi tarjouspyynnön mukaan sisältää pääsääntöisesti myös tarvittavat asennustarvikkeet.

Tarjouspyynnön kohdan ”Tarjoajan ja tarjousten valintaperusteet” mukaan tarjouksen valintaperusteena on ollut halvin hinta. Hinnan osatekijöitä ovat olleet työn tuntihinta 70 prosentin painoarvolla ja tarvikealennukset 30 prosentin painoarvolla. Tarjouspyynnön mukaan tarjoajan on tullut antaa hintaerittely erillisellä lomakkeella tarjouspyynnön liitteiden 4 ja 5 mukaisesti. Tarjouspyynnön mukaan tarjoukset vertaillaan osatarjousalueittain siten, että edullisimman tarjouksen antanut saa täydet pisteet ja muut suhteessa vähemmän.

Tarjouspyynnön liitteessä 4 tarjoajien on tullut ilmoittaa tarjouskohteittain sähköasennustyön tuntihinnat sekä ylityötuntien hinnat ja hälytysraha.

Tarjouspyynnön kohdassa ”Sähkötarvikkeiden hinnat” on ilmoitettu seuraava: ”Tarjoajan käyttämä sähkötarviketoimittaja ja tuoteryhmäkohtaiset alennusprosentit on ilmoitettava sähkötarvikkeiden tarjouslomakkeella (liite 5). Sähkötarvikkeiden hinnat määräytyvät kulloinkin voimassa olevan sähkötarviketoimittajan hinnaston sekä tarjotun alennusprosentin mukaisesti. Tilaaja voi tarvittaessa tarkistaa tukkureiden ovh-hinnan. Sähkötarvikkeiden hankintaan, laskutukseen, työmaalle toimitukseen yms. liittyvien kustannusten kattamiseen tarkoitettu yleiskustannuslisä tulee sisältyä tarvikkeille ilmoitettuihin hintoihin ja alennusprosenttiin. Tilaaja varaa oikeuden toimittaa osan sähkötarvikkeista tai kaikki sähkötarvikkeet työmaalle myös itse, mikäli katsoo sen tarkoituksenmukaisemmaksi”.

Tarjouspyynnön liitteessä 5 on ilmoitettu, että ”Alennusprosentista otetaan keskiarvo, joka suhteutetaan painoarvoon” ja että ”Tarjoaja antaa osa-aluekohtaisesti käyttämänsä tukkutoimittajan alennusprosentin (1 tukkutoimittaja/sopimus)”. Liitteestä lisäksi ilmenee, että tarjoajat ovat voineet tarjouksessaan ilmoittaa alennusprosentin kolmen vaihtoehtoisen tukkuliikkeen osalta. Liitteessä on myös ollut tuoteryhmäluettelo, josta käy ilmi, että tuoteryhmiä on ollut yhteensä 12. Tuotteiden määrä tuoteryhmien sisällä on vaihdellut yhdestä tuotteesta kymmeneen tuotteeseen yhteismäärän ollessa 53.
Markkinaoikeus toteaa ensinnäkin, että hankintayksikkö voi itse vapaasti valita, kuinka se haluaa hankittavan tuotteen tai palvelun hinnoiteltavan. Hankintayksiköllä on siis harkintavaltaa määritellä hintojen vertailutapa ja mitä seikkoja se haluaa vertailussa painottaa. Edellytyksenä on vain se, ettei vertailuperusteita ja niiden painoarvoja aseteta syrjivästi. Hankintalaissa ei ole myöskään säännöstä tietyn matemaattisen laskentatavan käyttämisestä hintavertailussa. Hankintamenettelyn avoimuus ja tasapuolisuus edellyttävät kuitenkin, että tarjoajat tietävät jo tarjouksia laatiessaan, millä seikoilla on merkitystä tarjouskilpailua ratkaistaessa.
Hankintayksikkö on vastineessaan perustellut hinnan ja sen osatekijöiden asettamista. Hankintayksikkö on todennut, että tuntihintaa on vakiintuneesti käytetty vertailuperusteena silloin, kun ostetaan tuntihintaperusteella laskutettavaa työtä. Tarvikealennukset on käyttökelpoinen vertailuperuste puolestaan silloin, kun nimikemäärä on erittäin suuri, tuotteet voivat vaihtua eikä etukäteen tiedetä täysin tarkkaan, mitä tarvikkeita tullaan ostamaan. Hankintayksikkö on lisäksi ollut tietoinen siitä, että eri tukkutoimittajien ohjevähittäishinnat saattavat samankin tavaran osalta poiketa toisistaan ja että tukkutoimittajien eri toimittajille myöntämissä alennusprosenteissa voi olla myös eroja. Hankintayksikkö on vielä vastineessaan todennut, että koska hankintayksiköllä ei ole käytettävissään kaikissa kohteissa varastoja eikä tavaroiden palautuksista saada takaisin täyttä hintaa, tarvikkeiden hankinnasta aiheutuisi hankintayksikölle myös muita kustannuksia kuin pelkästään hankintahinta.
Markkinaoikeus katsoo hankintayksikön esittämän selvityksen perusteella, että hankintayksikkö on voinut harkintavaltansa puitteissa määritellä tarjouksen valintaperusteena olleen hinnan osatekijöiksi työn tuntihinnan ja tarvikealennukset, joilla on hankintayksikön mukaan ollut taloudellista merkitystä hankintayksikölle. Asiassa ei ole ilmennyt, että hankintayksikkö olisi hinnan osatekijöitä asettaessaan menetellyt epätasapuolisesti tai syrjivästi tarjoajia kohtaan. Hinnan osatekijöiden määrittely ei ole myöskään jäänyt hankintayksikön jälkikäteiseen harkintaan. Tarjoajilla on ollut tarjouksia laatiessaan mahdollisuus tarjouspyynnön perusteella arvioida hintavertailuun vaikuttavien osatekijöiden keskinäistä suhdetta ja sanottujen osatekijöiden vaikutusta tarjouskilpailun ratkaisuun. Lisäksi tarjoajat ovat voineet tarjouspyynnön perusteella riittävällä tarkkuudella tietää, miten vertailussa käytettävät kokonaishintapisteet lasketaan.
Hakija on lisäksi väittänyt, että tarjousten vertailussa olisi tullut käyttää vain saman tukkuliikkeen hinnastoa. Tältä osin markkinaoikeus katsoo, että hankintayksikkö on menetellyt tasapuolisesti ja syrjimättömästi, kun se ei ole tarjouspyynnössään edellyttänyt, että tarjoajan tulisi antaa alennusprosentti yhden tietyn tukkutoimittajan tarvikkeista. Saman tukkutoimittajan hinnaston käyttäminen olisi rajoittanut kilpailua ja samalla vaarantanut tarjoajien tasapuolisen ja syrjimättömän kohtelun. Saman tukkuliikkeen hinnaston käyttäminen olisi saattanut merkitä myös hankintayksikölle hinnaltaan kalliimpaa hankintaa. Tarvikealennusten osalta tarjoajat eivät myöskään ole olleet sidottuja pelkästään tukkutoimittajan alennukseen vaan tarjoajat ovat voineet lisätä oman alennuslisänsä tukkutoimittajan alennukseen.
Tarjousten vertailu ja hankintapäätöksen perusteleminen

Hankintalain 62 §:n mukaan tarjouksista on hyväksyttävä se, joka on hankintayksikön kannalta kokonaistaloudellisesti edullisin hankinnan kohteeseen liittyvien vertailuperusteiden mukaan tai se, joka on hinnaltaan halvin.

Hankintalain 73 §:n 1 momentin (348/2007) mukaan hankintayksikön on tehtävä ehdokkaiden ja tarjoajien asemaan vaikuttavista ratkaisuista sekä tarjousmenettelyn ratkaisusta kirjallinen päätös, joka on perusteltava. Lainkohtaa koskevien esitöiden (HE 50/2006 vp s. 106 ja 117) mukaan päätöksen on sisällettävä olennaiset tiedot tarjouskilpailun ratkaisemisesta sekä siihen vaikuttaneista keskeisistä seikoista, kuten valintaperusteet ja niiden soveltamistapa. Esitöissä on lisäksi todettu, että tarjouksia on verrattava jokaista vertailuperustetta käyttäen ja hankintapäätöksessä on perusteltava perusteiden soveltaminen tarjoukseen. Tarjousvertailusta on selvästi ilmettävä kaikkien tarjousten osalta, miten niitä on arvioitu kunkin vertailuperusteen osalta ja tarjousvertailusta on ilmettävä, mihin annetut piste-erot perustuvat.
Hankintapäätöksessä 18.1.2010 on päätöksen perusteluiden osalta viitattu päätöksen liitteenä olleeseen perustelumuistioon, joka on sisältänyt tarjousten hinta-arvioinnin ja alennusprosenttivertailun. Perustelumuistiosta ilmenee, että ”tarjoajan on tullut merkitä käyttämänsä tukkuliikkeen myöntämä alennusprosentti liitteeseen 5 tuoteryhmittäin. Jos tukkuliikkeitä oli useampia, arviointiryhmä otti hankintayksikölle edullisimman vaihtoehdon mukaan vertailuun. Tarjoukset vertailtiin osatarjousalueittain siten, että edullisimman tarjouksen antanut sai tuntihinnasta 70 pistettä ja alennusprosentista 30 pistettä ja muut suhteessa vähemmän”.
Hankintapäätöksen liitteenä olevasta hintavertailusta, joka on käsittänyt yhteenveto-osan, alennusprosenttivertailun ja tuntihintavertailun, ilmenee kunkin tarjoajan tarjouksessaan ilmoittamat tuntihinnat ja alennusprosentit sekä niistä saadut pisteet ja lisäksi tarjoajien saamat kokonaispisteet.
Hankintapäätöksestä ja hintavertailutaulukosta ilmenee, että hankintayksikkö on tarjouspyynnön mukaisesti käyttänyt tarjousten vertailussa suhteutettua pisteytystä siten, että halvimman tuntihinnan antanut on saanut korkeimmat pisteet ja muut suhteessa vähemmän. Alennusprosentin vertailussa alennusprosentista on laskettu keskiarvo, joka on suhteutettu painoarvoon ja korkeimman alennusprosentin antanut on saanut täydet 30 pistettä ja muut suhteessa vähemmän. Markkinaoikeus näin ollen katsoo, että hankintayksikkö on soveltanut tarjousten hintavertailussa tarjouspyynnössä ilmoittamiaan hinnan osatekijöitä tarjouspyynnössä ilmoitetun pisteytysmenetelmän mukaisesti. Asiassa ei ole muutoinkaan ilmennyt, että hankintayksikkö olisi tarjouksia vertaillessaan menetellyt tarjoajia kohtaan epätasapuolisesti tai hakijaa syrjivästi.
Hankintapäätös ei sinänsä ole sisältänyt sanallisia perusteluja hintavertailun pisteytyksestä. Kuten edellä on todettu, pisteytys on suoritettu tarjouspyynnön mukaisesti. Hankintapäätökseen on sisältynyt tarjousten vertailua koskevat pisteytystaulukot, joista ovat ilmenneet kunkin tarjoajan saamat pisteet työn tuntihinnasta ja tarvikealennuksista. Ottaen mainitut seikat huomioon ja sen, että hankinnan valintaperusteena on käytetty ainoastaan halvinta hintaa, markkinaoikeus katsoo, että hankintapäätös on ollut hankintalain 73 §:n 1 momentissa tarkoitetulla tavalla riittävästi perusteltu.

Johtopäätös

Edellä mainituilla perusteilla markkinaoikeus katsoo, että Puolustushallinnon rakennuslaitos ei ole menetellyt hankinnassaan julkisia hankintoja koskevien oikeusohjeiden vastaisesti. Hakemus on näin ollen hylättävä.

Oikeudenkäyntikulut
Hallintolainkäyttölain 74 §:n 1 momentin mukaan asianosainen on velvollinen korvaamaan toisen asianosaisen oikeudenkäyntikulut kokonaan tai osaksi, jos erityisesti asiassa annettu ratkaisu huomioon ottaen on kohtuutonta, että tämä joutuu pitämään oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan.
Asian ratkaisu huomioon ottaen olisi kohtuutonta, jos hankintayksikkö joutuisi pitämään oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan. Tämän vuoksi hakija on velvoitettava korvaamaan hankintayksikön oikeudenkäyntikulut.
Empower Oy:lle on aiheutunut lausunnon antamisesta kuluja. Asiassa annettu ratkaisu huomioon ottaen olisi kohtuutonta, jos yhtiö joutuisi pitämään oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan. Tämän vuoksi hakija on velvoitettava korvaamaan myös Empower Oy:n oikeudenkäyntikulut.
Empower Oy on liiketoiminnastaan arvonlisäverovelvollinen ja sillä on oikeus vähentää maksamansa arvonlisävero omassa verotuksessaan. Tämän vuoksi vaadituista oikeudenkäyntikuluista on vähennettävä niihin sisällytetty arvonlisävero.

MARKKINAOIKEUDEN RATKAISU

Markkinaoikeus jättää hakemuksen tutkimatta siltä osin kuin se koskee Mikkelin aluetoimiston ja Kuopion paikallistoimiston alueen kohteita sekä Lappeenrannan, Savitaipaleen ja Taipalsaaren kohteita.

Muilta osin markkinaoikeus hylkää hakemuksen.

Markkinaoikeus velvoittaa Kaakkois-Suomen Sähköpalvelut Oy:n korvaamaan Puolustushallinnon rakennuslaitoksen oikeudenkäyntikulut 3.216,41 eurolla. Oikeudenkäyntikuluille on maksettava vuotuista viivästyskorkoa korkolain 4 §:n 1 momentissa tarkoitetun korkokannan mukaan siitä lähtien, kun kuukausi on kulunut siitä päivästä, jona tämä päätös on ollut asianosaisten saatavissa.

Markkinaoikeus velvoittaa Kaakkois-Suomen Sähköpalvelut Oy:n korvaamaan Empower Oy:n oikeudenkäyntikulut 570 eurolla.

MUUTOKSENHAKU

Tähän päätökseen saa hakea muutosta valittamalla korkeimpaan hallinto-oikeuteen. Markkinaoikeuden päätöstä on valituksesta huolimatta noudatettava, jollei korkein hallinto-oikeus toisin määrää.

Asian ovat ratkaisseet markkinaoikeuden lainoppineet jäsenet Gisela Juutilainen ja Pasi Yli-Ikkelä.

HUOMAA:

Asiasta on valitettu. Asia on ratkaistu korkeimmassa hallinto-oikeudessa 7.11.2012 taltionumero 3071.