23.1.2002

Kuluttaja-asiamies (KA) vastaan Kanrak-Yhtiöt Oy Lkv (yhtiö). Vastaajayhtiöllä oli ollut lehdessä "vuokrata halutaan" -osastossa ilmoituksia, joissa oli luettelo vuokrattavina olevista asunnoista. Ilmoitusten otsikkona oli ollut "Tiedote asiakkaillemme!" tai "Asiakkaillemme!!". Yhtiöllä oli ollut myös "vapaat vuokra-asunnot" -nimisillä internet-sivuilla ilmoituksia, joissa oli ollut vastaavanlainen luettelo vuokrattavana olevista asunnoista.

Vuokra-asuntoa tarvitseville kuluttajille syntyi yhtiön ilmoituksista kuva, että yhtiöllä oli ilmoituksissa mainitut vuokra-asunnot välitettävänä. Vuokra-asunnon tarvitsijan tiedustellessa ilmoitetuista kohteista yhtiö oli kuitenkin edellyttänyt, että tiedustelija tekee yhtiön kanssa toimeksiantosopimuksen, jossa tämä myös sitoutuu maksamaan välityspalkkion siinä tapauksessa, että vuokrasopimus syntyy. Yhtiö ei ilmoituksensa mukaan antanut vuokra-asuntoa etsivälle henkilölle tietoja vuokrattavina olevista kohteista ennen kuin tämä oli tehnyt toimeksiantosopimuksen. Ilmoitusten perusteella tiedustelevia henkilöitä oli vuokra-asunnoista tietoja saadakseen yhtiön taholta kehotettu tekemään toimeksiantosopimus yhtiön kanssa.

Yhtiö oli saanut tietoonsa ilmoituksissa luetellut vuokra-asunnot näiden omistajilta tai haltijoilta eli vuokranantajilta. Vuokranantajat eivät kuitenkaan usein olleet halukkaita tekemään toimeksiantosopimusta vuokrattavana olevasta asunnosta, koska he eivät halunneet maksaa välityspalkkiota. Kun vuokra-asunnon välityksestä oli asunnonvälityslain mukaan tehtävä nimenomainen sopimus, yhtiö pyrki tekemään sopimuksen vuokra-asuntoa hakevan henkilön kanssa. Yhtiön ilmoituksia lukeva henkilö ei voinut ilmoituksista päätellä, että ilmoitukset oli tarkoitettu tiedotuksiksi vain sellaisille henkilöille, jotka olivat tehneet vuokra-asunnon välityksestä sopimuksen yhtiön kanssa. Ilmoituksista ei käynyt ilmi, että ilmoitetuista vuokra-asunnoista ei ollutkaan välitystä koskevaa toimeksiantosopimusta, eikä sitä, että halutessaan vuokrata ilmoitetun asunnon henkilö joutui itse maksamaan välityspalkkion siinä tapauksessa, että vuokrasopimus syntyi.

Yhtiön edellä mainitut ilmoitukset olivat olleet kaikille vuokra-asunnon tarvitsijoille tarkoitetuilla lehtien palstoilla ja internet-sivuilla. Ilmoitusten lukija ymmärsi yhtiön ilmoitukset niin, että niissä markkinoitiin asunnonvälityspalveluja sekä vuokranantajien välitettäviksi ilmoittamia vapaana olevia vuokra-asuntoja. Jos yhtiön ilmoituksen perusteella asunnosta tiedusteleva henkilö joutui ennen vuokrasopimuksen allekirjoittamista tekemään yhtiön kanssa toimeksiantosopimuksen, tällaista toimeksiantosopimusta ei voitu pitää todellisena toimeksiantosopimuksena. Yhtiön mainittujen ilmoitusten oli katsottava olevan tosiasiassa välitysliikkeen välityspalvelujen ja vapaina olevien vuokra-asuntojen markkinointia. Ilmoitukset eivät olleet antaneet oikeaa kuvaa ilmoitusten tarkoituksesta.

Yhtiö oli välitystoimeksiantoja saadakseen houkutellut mainituilla ilmoituksilla vuokra-asuntoa hakevia henkilöitä välityssopimuksen tekeviksi asiakkaiksi, jolloin nämä toimeksiantajina joutuivat maksamaan välityspalkkion vuokrasopimuksen syntyessä. Kun ilmoituksista ei käynyt ilmi, että ilmoituksilla tosiasiassa haettiin välitysliikkeeseen asiakkaita ja että ilmoitusten perusteella yhteyttä ottavien henkilöiden oli ilmoitetuista vuokra-asunnoista tietoja saadakseen tehtävä toimeksiantosopimus siihen kuuluvine velvoitteineen, ilmoitukset olivat olleet kuluttajien kannalta sopimattomia.

Yhtiö ilmoitti sopimusehtojensa mukaan vuokrattavina olevista asunnoista puhelimitse, kirjeitse, sähköpostitse sekä internetissä ja sanomalehdissä julkaistavilla ilmoituksilla. Yhtiön edustajan kertoman mukaan yhtiö teetti kustannussyistä vuokra-asunnon hakijoilla sen työn, että nämä tarkastavat esim. lehti-ilmoituksista, onko heille sopivia vuokra-asuntoja tarjolla. Välityspalkkion määrä huomioon ottaen sellaista menettelyä, jossa toimeksiantosopimuksen tehneille asiakkaille ilmoitettiin toimeksiannon perusteella löytyneistä kohteista ainoastaan edellä mainituilla, lehdissä ja internet-sivuilla olevilla ilmoituksilla, ei voitu pitää asianmukaisena. Yhtiön edustajan mukaan yhtiö pyrki kuitenkin ilmoittamaan asiakkaille myös henkilökohtaisesti, mutta ei kaikissa tapauksissa pystynyt siihen. Asiassa ei ollut esitetty tarkempaa selvitystä yhtiön menettelystä. Ottaen myös huomioon KA:n vaatimuksen sanamuodon yhtiön käyttämää sopimusehtoa ei voitu pitää kuluttajien kannalta kohtuuttomana.

KSL 2 luku 1 § ja 7 §, sekä 3 luku 1 § ja 2 §