12.11.1997

KULUTTAJAASIAMIEHEN VAATIMUKSET

KA on vaatinut, että Oy Hansabox Ab:tä kuluttajansuojalain (KSL) 2 luvun 1 ja 7 §:n nojalla sakon uhalla kielletään vastaisessa markkinoinnissaan lähettämästä mainosviestejä matkapuhelimien näyttöruutuihin ilman laitteen omistajan ennakolta antamaa suostumusta.

KA on myös vaatinut, että kielto määrätään KSL:n 2 luvun 8 §:n nojalla väliaikaisesti heti, siihen saakka, kunnes asiassa on annettu lopullinen ratkaisu.

Oy Hansabox Ab on mm. 20.9.1997 jättänyt kuluttajan GSMpuhelimeen seuraavan mainosviestin: "Moi, mua haluttaa, tyydytä minut puhelinseksin avulla. Soita 0700192100 4,95+ppm. Mainosviestin esto: soita 0700197900. Palvelumaksu 60 mk. Hansabox Oy."

Oy Hansabox Ab on sittemmin Tele Oy:n puututtua asiaan luopunut perimästä 60 markan estomaksua ja perii estosta nyttemmin vain paikallispuhelumaksun. Yhtiö on myös ilmoittanut palauttavansa jo perityt 60 markan estomaksut kuluttajille.

Yhtiö on kertonut, että mainonta on kokeilumarkkinointia. Viestien määrä on ollut laskettavissa muutamissa sadoissa. Vastaanottajia on valittu siten, että muutamia viestejä on lähetetty lehtimiesten matkapuhelimiin, jotta mainonnasta ja sen sopivuudesta keskusteltaisiin julkisissa tiedotusvälineissä. Loput viestit on lähetetty manuaalisesti sattumanvaraisiin matkapuhelimiin, jotta kuluttajien reaktiot saataisiin selville.

Minkään mainosvälineen käyttöä sinänsä ei KSL:ia koskevassa ratkaisukäytännössä ole kielletty. Rajoituksista mainosvälineiden käytössä on kuitenkin lukuisia tapauksia. Lähtökohtana mainosvälineen käytön lainmukaisuuden arvioinnissa on usein ollut kuluttajan oikeus valita haluamansa mainokset. Tähän liittyy toisaalta tunnistettavuusongelmat eli kuluttajan on välittömästi pystyttävä tunnistamaan mainos sellaiseksi, jotta hän voi valita syventyäkö viestin sanomaan vai ei ja toisaalta kuluttajan oikeus rikkumattomaan kotirauhaan, jonka johdosta hänellä tulee olla oikeus kieltäytyä mainosten vastaanottamisesta.

Esillä olevassa tapauksessa on kysymys mm. kuluttajan oikeudesta olla vastaanottamatta mainontaa. Vanhastaan on KA:n ratkaisukäytännössä lähdetty siitä, että kuluttajan on voitava tehokkaasti suojautua nimettömänä jaettavaa suoramainontaa vastaan oveen tai postilaatikkoon kiinnitetyllä jakelukiellolla. Toivomuksen kunnioittamatta jättämistä on pidettävä sopimattomana markkinointina. Nimellä varustettua suoramainontaa vastaan kuluttaja voi suojautua ilmoittamalla tästä esim. Suomen Suoramarkkinointiliiton ylläpitämään ns. Robinson-rekisteriin, jolloin liiton jäsenten tulee pidättäytyä lähettämästä kuluttajalle suoramainontaa. Elinkeinonharjoittajan tulee myös kunnioittaa suoraan hänelle esitettyä toivomusta nimen poistamisesta suoramainonnan postituslistalta.

Lainsäädännössäkin on otettu huomioon kuluttajan oikeus kieltäytyä suoramarkkinoinnista. Henkilörekisterilain 23 §:n mukaan rekisteröidyllä on oikeus kieltää rekisterinpitäjää käyttämästä tai luovuttamasta häntä itseään koskevia tietoja mm. suoramainontaan, puhelinmyyntiin ja muuhun suoramarkkinointiin. Lain 24 §:n 2 momentin mukaan mm. suoramainoksessa, puhelinmyynnissä ja muussa suoramarkkinoinnissa, jota varten henkilön nimi- ja osoitetiedot on hankittu henkilörekisteristä, on ilmoitettava tiedonhankinnassa käytetyn henkilörekisterin nimi, rekisterinpitäjä ja tämän osoite.

Mainosvälineen ja kotirauhan suhteesta markkinatuomioistuin on päätöksessään 1990:19 todennut, että televisiomainokset lähetetään televisio-ohjelmien ohella kuluttajien kotiin. Markkinatuomioistuin katsoi ratkaisussaan, että televisiosta lähetettävän kaupallisen viestinnän vastaanottamisen tulisi olla kuluttajille vapaaehtoista. Mainosten katselun erottaminen ohjelmien katselusta olisi tehtävä kuluttajille mahdollisimman vaivattomaksi. Mainitussa tapauksessa on ollut kyse lähinnä mainonnan tunnistettavuudesta, mutta se osoittaa myös, että kuluttajalla on oikeus olla vastaanottamatta kaupallisia viestejä.

Kuluttajansuojasta etäsopimuksissa annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 97/7/EY, sen 10 artiklassa on säädetty tiettyjen etäviestintävälineiden käyttöä koskevista rajoituksista. Elinkeinonharjoittaja ei sanotun artiklan mukaan saa ilman kuluttajan ennakolta antamaa suostumusta käyttää ilman ihmisapua toimivaa automaattista kutsujärjestelmää (kutsuautomaatti) eikä telefaxia (telekopiota). Jäsenvaltioiden on huolehdittava siitä, että muitakin kuin mainittuja etäviestintävälineitä, jos niissä on mahdollisuus yksilölliseen yhteydenpitoon, saa käyttää vain, jos kuluttaja ei ole sitä kieltänyt.

Mainittu artikla on luettelomainen, jonka vuoksi pelkästään sen avulla ei voida pitää mainosviestien lähettämistä matkapuhelimien näyttöruuduille lainvastaisena tekona. Tältä osin voidaan vedota ns. etämyyntidirektiiviin, joka on minimidirektiivi, ja josta siis voidaan kansallisella tasolla poiketa kuluttajien eduksi. Direktiivin johdannon (preambulan) 17 kohdassa todetaan, että ottaen huomioon 4.11.1950 tehdyn Euroopan yleissopimuksen ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamisesta 8 ja 10 artiklassa vahvistetut periaatteet olisi kuluttajille taattava oikeus yksityiselämän suojeluun ja suojautumiseen erityisesti tietyiltä poikkeuksellisen häiritseviltä viestintätavoilta. Tämän vuoksi on preambulan mukaan syytä rajoittaa sellaisten viestintätapojen käyttöä. Jäsenvaltioiden olisi toteutettava asianmukaisia toimenpiteitä suojellakseen tehokkaasti yhteydenotoilta niitä kuluttajia, jotka eivät halua, että heihin otetaan tietyillä viestintävälineillä yhteyttä.

Edellä mainittu osoittaa, että direktiivin 10 artiklalla ei ole haluttu rajoittaa niiden mainosvälineiden luetteloa, joiden käyttö edellyttää kuluttajan ennakolta antamaa suostumusta vain artikkelissa mainittuihin, vaan keskeiseksi kysymykseksi on asetettu välineen häiritsevyys ja kuluttajan halu kieltäytyä yhteydenotoista. On myös muistettava, että siihen aikaan, kun etämyyntidirektiivi säädettiin, ei vielä ollut esiintynyt mainosviestien lähettämistä matkapuhelimien näyttöruutuihin. Tämä mainosväline on aivan uusi.

Valmisteilla on Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi henkilötietojen käsittelystä ja yksityisyyden suojasta televiestinnän alalla ja erityisesti digitaalisessa monipalveluverkossa (ISDN) ja yleisissä digitaalisissa matkaviestinverkoissa. Direktiiviluonnoksen 12 artiklassa on ei-toivotuista soitoista esitetty säädettäväksi mm. seuraavaa:

1. Ilman ihmistyöpanosta toimivien automaattisten soittojärjestelmien tai telekopiolaitteiden käyttö suoramarkkinoinnin tarkoituksiin voidaan sallia vain, jos se kohdistuu tilaajiin, jotka ovat antaneet siihen ennalta suostumuksensa.

2. Jäsenvaltioiden on toteutettava tarvittavat toimenpiteet varmistaakseen veloituksetta sen, että muutoin kuin 1 kohdassa tarkoitetuin keinoin toteutettuja suoramarkkinointiin tarkoitettuja ei-toivottuja soittoja ei sallita joko ilman kyseisten tilaajien suostumusta tai sellaisille tilaajille, jotka eivät halua vastaanottaa tällaisia puheluita, siten, että valinta näiden kahden vaihtoehdon välillä määräytyy kansallisen lainsäädännön mukaisesti.

Direktiivi tulee toteutuessaan olemaan ns. vähimmäisdirektiivi. Automaattisen kutsujärjestelmän ja faksin käyttöä koskevat rajoitukset johtunevat ainakin osittain siitä, että niiden käyttö mainosvälineinä hidastaa puhelimen ja faksin käyttöä muuhun laitteiden omistajien kannalta tärkeämpään liikenteeseen.

Tämä näkemys pätee myös matkapuhelimien näyttöön. Yksi syy siihen, että matkapuhelimiin on kehitetty näyttöruutu, on se, että soittaja pystyy jättämään puhelimeen viestin, vaikka puhelin on suljettu, esim. lapsi voi viestittää vanhemmilleen saapuneensa turvallisesti kotiin koulusta. On monia tilanteita, jolloin puhelimen haltija ei halua puhelimen soittoäänen häiritsevän. Luonnossa samoava ei halua soittoäänen rikkovan luonnon rauhaa, kokouksissa ei haluta puhelinsoittojen häiritsevän, musiikki- tai teatteritaidenautinto kärsii puhelimen pärinästä, jumalanpalveluksen hartaus ei kaipaa puhelinääntä jne. Kuitenkin voi matkapuhelimeen lähetetty viesti olla elintärkeä. Tällöin näyttöruutuun ilmaantuvat mainosviestit saattavat vaikeuttaa viestin perillemenoa.

Matkapuhelimen näytön muisti käsittää 160 merkkiä ja kunkin puhelimen muistitilaan mahtuu normaalitapauksissa 15 viestiä. Määrä ei siis ole kovin suuri. Esillä olevassa tapauksessa ainakin osa lähetetyistä viesteistä vaatii kaksi ruudullista ennen kuin lähetetty sanoma on täysin mennyt perille. Voidaan lisäksi todeta, että jos tällainen markkinointi yleistyisi ilman rajoituksia, matkapuhelimen omistaja saattaisi joutua tulevaisuudessa etsimään kiireelliset viestinsä lukuisten mainosviestien joukosta.

Paitsi että etämyyntidirektiivin 10 artiklan 1 kohdalla on teleliikennettä koskevia tarkoitusperiä, se lähtee artiklan 2 kohdan ilmaisevasta periaatteesta, että kuluttajalla on oikeus kieltää etämyyntiviestintävälineiden käyttö omalta osaltaan. Varsinkaan automaattinen kutsujärjestelmä ei pysty karsimaan suoramainonnasta kieltäytyjiä muista kuluttajista. Tämän takia välineen käyttö etämyynnissä edellyttää kuluttajien ennakolta antamaa suostumusta.

Esillä olevassa mainoskampanjassa yrittäjä on pääsääntöisesti valinnut vastaanottajat satunnaisesti eikä minkään asiakasrekisterin perusteella. Oy Hansabox Ab ei ole selvittänyt sitä, onko vastaanottaja esim. kieltänyt puhelimen käytön etämyyntiviestintään. Tämäkin on kuluttajien kannalta sopimatonta.

Vaikka markkinointi on tässä tapauksessa kokeiluluonteisena toteutettu manuaalisesti, lienee matkapuhelimia viestintävälineenään käyttävien mainostajien pakko vastaisuudessa turvautua automaattisiin soittojärjestelmiin, jos he haluavat tavoittaa suuren yleisön. Tällainen menettely olisi suoraan sekä etämyyntidirektiivin 10 artiklan että teletoiminnan tietosuojasta annetun direktiivin vastaista. Tämäkin näkökohta puoltaa sitä, että matkapuhelimiin lähetetyt mainosviestit edellyttävät vastaanottajan etukäteissuostumusta.

Tässä tapauksessa mainonnan sopimattomuutta korostaa myös se, että mainostettu seksipuhelinpalvelu lähetetään sattumanvaraisesti kännykkään kuin kännykkään varmistamatta sitä, onko vastaanottaja otollinen markkinointikohde vai ei. Pahimmassa tapauksessa markkinoinnin kohde voi olla jopa alaikäinen, jolle pornografian yms. tuotteiden suoramainonnan lähettämistä on pidettävä sopimattomana.

Vaikka Oy Hansabox Ab:n markkinointi on ollut hyvin suppeaa, siitä johtuneet reaktiot ovat olleet lukuisia. Markkinointi vaikeuttaa puhelinliikennettä, varsinkin jos markkinointikeino yleistyy. Tällaisen markkinoinnin nopea teho edellyttää, että markkinointiin puututaan välittömästi. Tämän takia on tarpeellista, että kielto annetaan myös väliaikaisena, kunnes lopullinen päätös asiassa on tehty.

OY HANSABOX AB:N VASTAUS

Oy Hansabox Ab on kiistänyt markkinointinsa olevan KSL:n vastaista ja vaatinut hakemuksen hylkäämistä.

Hakemuksen kohteena olevassa asiassa on kyse uudesta viestintävälineestä, johon ei lainsäädäntö eivätkä EU-direktiivit ole varautuneet. Mainosten lähettämistä GSM-puhelimiin ei ole millään tavalla säädelty. Esillä oleva markkinointi vastaa ehkä eniten postin kautta lähetettävää markkinointia. Ihmiset saavat postin kautta kirjeitä suljetussa kuoressa, jossa on nimi päällä. Jotta vastaanottaja pystyisi selvittämään, millainen kirjeen sisältö on, onko kyseessä asiakirje vai mainos, hän joutuu avaamaan kirjekuoren ja vilkaisemaan, millainen lähetys on. Jos se on mainos, hän saattaa heittää sen roskiin ja jättää perehtymättä siihen enemmälti. Esillä olevassa tapauksessa hän saa matkapuhelimeen viestin. Jos hän painaa "selaa" näppäintä, sieltä tulee ko. viesti näkyviin. Jos se näyttää mainokselta, eikä hän halua sitä enemmälti lukea, hän painaa "poista" näppäintä ja viesti poistuu. Viestistä eroon pääseminen kestää muutaman sekunnin.

Postilähetyksen tavoin henkilö joutuu GSM-puhelimeen saamansa viestin vilkaisemaan. Postilähetysten osalta ihmisillä on mahdollisuus olla kokonaan ottamatta vastaan postia ja hakea postinsa poste restantesta. Myös tekstiviestien lähettäminen puhelimeen on mahdollista kieltää. Ihmisillä on myös mahdollisuus omalle operaattorille Telelle tai Radiolinjalle ilmoittaa, että hän ei lainkaan halua tekstiviestejä omaan puhelimeensa, ja sen jälkeen niitä ei tule sinne Suomesta sen enempää kuin mistään muualtakaan.

Oy Hansabox Ab on automaattisesti ilmoittanut ko. mainoksen saajalle, että mainoksen lähettämisen voi kieltää soittamalla yhtiön antamaan numeroon, jonka jälkeen mainoksia ei enää hänelle lähetetä. Oy Hansabox Ab on tarjonnut tällaista mainostenestoa jokaiselle, joka tällaisen eston on halunnut.

Osoitteellisen suoramainonnan osalta on perustettu rekisteri, jonne voidaan ilmoittaa kiellosta lähettää suoramainoksia ja sen jälkeen kaikkien suoramainoksia tekevien tulisi sitä noudattaa. Valitettavasti tällaista mainontaa koskevaa rekisteriä eivät operaattorit Tele ja Radiolinja ole perustaneet. Rekisterin perustaminen olisi lähinnä heidän tehtävänsä. Jos tällainen rekisteri perustetaan, Oy Hansabox Ab tulee automaattisesti tällaista kieltoa ja estoa kunnioittamaan. Mutta se, että tällaista rekisteriä ja linjanestoa ei ole perustettu, ei tee tällaisesta mainonnan välittämisestä hyvän tavan vastaista.

Oy Hansabox Ab:n mielestä yleinen estopalvelu olisi hyvä olla olemassa, jotta ihmisille olisi helpompaa tällaisten mainosten estäminen. Yhtiöllä ei ole muuta keinoa kuin tarjota mainoksen loputtua omaa puhelinnumeroaan, josta saa hankittua ko. mainosta koskevan eston. Muiden mainostajien puolesta yhtiö ei tällaista estoa pysty tarjoamaan.

Kyseinen mainosviesti ei vie puhelimen näyttöruututilaa, vaan se menee puhelimen muistiin. Puhelimiin mahtuu keskimäärin noin 15 viestiä. Yhtiön tietojen mukaan tämän lisäksi, jos nämä viestit ovat täynnä, operaattorin viestikeskukseen mahtuu noin 30 viestiä, jotka sitten lähetetään tähän puhelimeen, kun puhelimessa on siihen kapasiteettia. Yksi viesti voi olla maksimissaan 170 merkkiä pitkä.

Esillä olevan mainosviestin lähettäminen ei millään tavalla estä eikä hankaloita vastaanottajan puhelimenkäyttöä. Hän voi puhua puhelimella ja puhelun kestäessä voi tekstiviesti tulla siihen matkapuhelimeen ilman, että sitä lainkaan huomaa. Samoin hän voi halutessaan kulkea luonnossa ja kuunnella linnunääniä ilman, että puhelin häiritsee. Ko. viestin lähettäminen ei millään lailla häiritse metsässä liikkumista. Kyseinen viestin lähettäminen ei millään muullakaan tavalla ole häiriöksi. Viestin tuleminen puhelimeen kestää noin yhden sekunnin ajan, joten se ei häiritse eikä estä puhelimen käyttöä mitenkään.

KA:n mainitsema EU-direktiivi on tullut voimaan 1997. Se ei koske GSM-tekstiviestien lähettämistä. Kuten KA:kin toteaa, tämän direktiivin perusteella ei voida pitää mainosviestien lähettämistä ko. puhelimien näyttöruudulle lainvastaisena tekona. Esillä olevassa asiassa ei ole kysymys ilman ihmistyöpanosta tapahtuvasta automaattisesta toiminnasta, vaan nämä viestit on ensin kirjoitettava, ja sen jälkeen jonkun henkilön on ne lähetettävä. On totta, että tämä olisi tehtävissä myös automaattisesti, mutta sellaisen lähettämistoiminnan edellytyksenä olisi oman sanomakeskuksen hankinta, joka ohjelmistoineen ja muine järjestelmineen tulisi huomattavan kalliiksi.

Esillä olevaa tapausta ei voi verrata telefaxilla tapahtuvaan mainontaan. Kun telefaxilla lähetetään jollekulle mainoksia, se estää ko. telefaxin käytön sekä aiheuttaa kustannuksia vastaanottajalle esim. väriaine- ja paperikustannuksina. Esillä oleva mainonta ei aiheuta vastaanottajalle laitteen käyttöä eikä kustannuksia. Eston soittaminen aiheuttaa ainoastaan paikallispuhelumaksun.

Yhtiö on KA:n kanssa samaa mieltä siitä, että jos tällaista mainontaa harjoitetaan ilman, että annetaan kuluttajalle edes mahdollisuus ilmoittaa, että hän ei sitä halua, sellainen tulisi ehdottomasti tuomita. Tässä tapauksessa yhtiö on omasta toimestaan nimenomaan lähtenyt siitä, että kuluttajat voivat soittaa ja ilmoittaa kiellon. Yhtiö on mainostanut kieltomahdollisuutta jokaisen lähettämänsä mainoksen yhteydessä.

Ymmärrettävästi lähetetyn viestin sisältö herättää monenlaisia tunteita, koska kyse on puhelinseksimainonnasta. Monet henkilöt paheksuvat tällaista markkinointia. Mutta tähän tekstin sisältöön ei voi ainakaan toistaiseksi soveltaa markkinointisäännöksiä. Toisaalta Suomessa on hyväksytty puhelinseksimarkkinointi. Kuka tahansa, vaikkapa alaikäinen lapsi voi esim. kioskilta ostaa iltapäivälehden, jossa on aivan vastaavanlaisia mainoksia. Jos esillä olevan mainoksen sisältö sinänsä katsottaisiin hyvän tavan vastaisena sopimattomaksi, pitäisi myös iltapäivälehtien vastaavanlaiset mainokset kieltää.

Jos tällainen tekstiviesti tulee puhelimeen, sen lähettäjää ei voida tietää. Ainoa mikä näkyy on puhelinnumero, josta viesti on tullut. Puhelinlinjat ovat täysin globaalisia, ja kuka tahansa voi esim. Suomesta lähettää viestin vaikkapa Japanin kautta kenen tahansa suomalaisen matkapuhelimeen. Näin ollen jos Oy Hansabox Ab:tä kielletään tällaisia viestejä lähettämästä, kukaan ei kuitenkaan voi varmuudella tietää, onko se ko. yhtiön lähettämä. Kiellon valvominen olisi käytännössä hyvin vaikeaa.

VÄLIAIKAINEN KIELTO

Käsitellessään asiaa istunnossaan 13.10.1997 markkinatuomioistuin on väliaikaisesti, siihen saakka, kunnes asiassa on annettu lopullinen ratkaisu, KSL:n 2 luvun 1, 7 ja 8 §:n nojalla kieltänyt Oy Hansabox Ab:tä 100.000 markan sakon uhalla lähettämästä kaupallisia tekstiviestejä kuluttajille matkapuhelimiin, ellei kuluttaja ole ennakolta antanut tähän suostumustaan.

MARKKINATUOMIOISTUIMEN RATKAISUN PERUSTELUT

Vastaajayhtiö, Oy Hansabox Oy on syksyllä 1997, mm. 20.9.1997 lähettänyt kuluttajien GSM-puhelimiin seuraavaa mainosviestiä: "Moi, mua haluttaa, tyydytä minut puhelinseksin avulla. Soita 0700-192100 4,95 ppm. Mainosviestin esto: soita 0700-197900. Palvelumaksu 60 mk. Hansabox Oy." Yhtiö on myöhemmin luopunut perimästä 60 markan estomaksua ja on sen jälkeen perinyt estosta ainoastaan paikallispuhelumaksun.

Markkinatuomioistuin toteaa, että KSL:n 2 luvun 1 §:n yleissäännöksen mukaan markkinoinnissa ei saa käyttää hyvän tavan vastaista tai muutoin kuluttajien kannalta sopimatonta menettelyä. Hallituksen esityksessä kuluttajansuojalainsäädännöksi (HE 8/1977) on todettu, että sanotun yleissäännöksen sisältöä ei ole mahdollista määritellä yksityiskohtaisesti, koska sen luonteeseen kuuluu, että olosuhteet hyödykemarkkinoilla sekä niissä tapahtuvat muutokset voivat vaikuttaa siihen, mitä pidetään hyvän tavan vastaisena tai muutoin sopimattomana markkinointina. Yleissäännöstä voidaan hallituksen esityksen mukaan soveltaa kaiken tyyppisiin markkinoinnin keinoihin, eikä ennen tuntemattomien keinojen käyttöön ottaminen estä säännöksen soveltamista. Hallituksen esityksessä on todettu, että säännöksen joustavuus antaa mahdollisuuden kehittää soveltamiskäytäntöä sitä mukaa kuin markkinoinnin keinot sitä edellyttävät.

Hakemuksessa tarkoitetun mainosviestin lähettämisessä on käytetty uutta sähköistä viestintävälinettä, jonka tekninen kehitys on erityisen nopeaa. Laitteiden tekninen kehitys saattaa johtaa siihen, että markkinointimenetelmän hyväksyttävyyttä KSL:n 2 luvun 1 §:n yleissäännöksen kannalta voidaan joutua arvioimaan uudelleen olosuhteiden muuttuessa.

KSL:n 2 luvun 1 §:n nojalla voidaan arvioida paitsi markkinoinnin sisältöä, markkinoinnissa käytettävän menetelmän hyväksyttävyyttä muutoinkin. Markkinatuomioistuin on eräissä aikaisemmissa ratkaisuissaan käsitellyt markkinointisanoman välittämisessä kuluttajille käytettyä menetelmää yleisemminkin. Esim. ratkaisussa 1992:15 on ollut kysymys tuotenäytteen jakamisesta kuluttajille kotiin postiluukuista. Ratkaisuissa 1990:19 ja 1996:9 on käsitelty televisiossa esitettävien lastenohjelmien keskeyttämistä mainoksilla.

Suomessa ei ole toistaiseksi matkapuhelimien käyttöä kaupallisten viestien lähettämiseen koskevaa lainsäädäntöä. Euroopan Yhteisöjen lainsäädäntöä, jolla on rajoitettu eräiden sähköisten viestintävälineiden käyttämistä markkinointitarkoituksiin, voidaan kuitenkin pitää suuntaa antavana esillä olevaa asiaa arvioitaessa. Kuluttajansuojasta etäsopimuksissa annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 10 artiklassa on kielletty käyttämästä etäviestintävälineenä automaattista kutsujärjestelmää ja telefaxia ilman kuluttajan ennakolta antamaa suostumusta. Sanotun artiklan toisen kohdan mukaan jäsenvaltioiden on huolehdittava siitä, että muita sellaisia etäviestintävälineitä, joilla on mahdollisuus yksilölliseen yhteydenpitoon, saa käyttää vain, jos kuluttaja ei ole niitä kieltänyt. Sanottu direktiivi on tullut voimaan 4.6.1997.

Mainitun direktiivin tarkoitus käy ilmi sen johdanto-osasta. Siinä on viitattu mm. siihen, että ihmisoikeuksia ja perusvapauksia koskevan Euroopan yleissopimuksen mukaan jäsenvaltioiden olisi taattava kuluttajille oikeus yksityiselämän suojeluun ja suojautumiseen erityisesti tietyiltä poikkeuksellisen häiritseviltä viestintätavoilta niitä rajoittamalla.

Esillä olevassa asiassa kaupallinen viesti on lähetetty kuluttajien matkapuhelimiin. Lähetetty viesti on tullut kuluttajalle puhelimen muistiin. Matkapuhelimen muistiin ja myös lähetyskeskuksen operaattorin muistiin mahtuvien viestien lukumäärä on rajallinen. Lähetetty kaupallinen viesti on tullut kuluttajalle samalla tavoin kuin muut puhelimen muistiin tulevat viestit, esim. poikkeuksellisen kiireelliset viestit. Kuluttaja ei voi ainakaan toistaiseksi erotella kaupallisia viestejä muista puhelimen muistiin mahdollisesti tulleista viesteistä muulla tavoin kuin lukemalla kunkin viestin sisällön.

Yhtiö ei ole ennakolta ottanut selvää siitä, onko kuluttaja antanut suostumuksensa kaupallisten viestien lähettämiseen hänen matkapuhelimeensa. Vaikka kuluttaja on, havaittuaan viestin mainosviestiksi, voinut halutessaan päästä eroon ko. viestistä muutamassa sekunnissa, hänellä on mennyt aikaa ja vaivaa viestien selaamiseen, jotta hän on voinut erottaa ko. viestin muista hänelle saapuneista viesteistä. Mainosviestien selaaminen ja erottaminen kiireellisten tai muiden tärkeiden viestien joukosta saattaa häiritä kuluttajan puhelimenkäyttöä ja jopa aiheuttaa hänelle haittaa esim. puhelimen muistikapasiteetin täyttymisen johdosta. Ainakin useiden mainosviestien selaaminen saattaa aiheuttaa kuluttajalle myös kuluja esim. akun uudelleen lataamisen muodossa. Kuluttajalle saattaa aiheutua kuluja myös mainosviestejä koskevan eston hankkimisesta.

Edellä mainituilla perusteilla markkinatuomioistuin katsoo, että yhtiö on lähettämällä kaupallisia tekstiviestejä kuluttajille matkapuhelimiin varmistumatta ennakolta siitä, onko kuluttaja antanut suostumustaan viestien lähettämiseen, menetellyt markkinoinnissaan kuluttajien kannalta sopimattomasti.

MARKKINATUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Markkinatuomioistuin kieltää Oy Hansabox Ab:tä KSL:n 2 luvun 1 ja 7 §:n nojalla sadantuhannen (100.000) markan sakon uhalla lähettämästä kaupallisia tekstiviestejä kuluttajille matkapuhelimiin, ellei kuluttaja ole ennakolta antanut tähän suostumustaan.

Kieltoa on noudatettava heti.

Asian ovat ratkaisseet: Meriluoto, Ruikka, Tala, Airikkala, Maijala, Ollikainen, Sario ja Viljanen