16.6.1995

KULUTTAJAASIAMIEHEN VAATIMUKSET

KA on vaatinut, että Aller Julkaisut Oy:tä kuluttajansuojalain (KSL) 2 luvun 1, 2, 4, 5 ja 7 §:n nojalla sakon uhalla kielletään

1. käyttämästä tutustumistarjouksesta ilmaisua ilmainen tai muita vastikkeettomuutta korostavia ilmaisuja, kun tutustumistarjous muuttuu maksulliseksi tilaukseksi, ellei kuluttaja keskeytä tilausta erillisellä tahdonilmaisulla,

2. järjestämästä markkinointiarpajaisia siten, että tilaamalla lehden osallistuu arvontoihin, jollei lehteä tilaamaton kuluttaja voi osallistua samoihin arvontoihin yhtä helposti ja vaivattomasti kuin lehden tilaaja,

3. käyttämästä ilmaisua tyytyväisyystakuu silloin, kun kysymys on kuluttajan peruuttamisoikeudesta postimyynnissä, ja

4. tarjoamasta lehden tilaajalle vastikkeetta tai alennetusta hinnasta kaunokirjallisuuteen tai siihen rinnastettavaan kirjallisuuteen kuuluvaa kirjaa, ellei lehden ja kirjan välillä vallitse ilmeistä asiallista yhteyttä.

Aller Julkaisut Oy markkinoi kuluttajille 7 päivää -lehteä. osoitteellisilla suoramarkkinointilähetyksillä. Vuonna 1993 kuluttajille lähetettyyn suoramarkkinointimateriaaliin sisältyvässä varsinaisessa tarjouskirjeessä erityiseen "laatikkoon" sijoitetussa tekstissä korostetaan; "Nyt saat Seiskan ensimmäisen numeron ilmaiseksi." Lisäksi kirjeen tekstiosassa korostetaan riskitöntä tutustumista ja ensimmäisen numeron saamista ilmaiseksi erillisellä huomautuksella kirjeen marginaalissa. Ilmaistarjousta ja arvontaa käsittelevässä eri esitteessä korostetaan, että lehden ensimmäinen numero on ilmainen. Samassa yhteydessä ilmoitetaan, että seitsemän seuraavaa numeroa vain 49 mk. Huomautusmerkinnällä ilmoitetaan, että kyseessä on jatkuvan tilauksen 1. jakso. Teksti on huomattavasti pienempää kuin itse tarjouksen teksti. Teksti ei auta kuluttajaa muodostamaan käsitystä tarjouksen luonteesta, vaan käsitys muodostuu lihavoidun mainostekstin perusteella.

Aller Julkaiset Oy järjestää KSL:ssa tarkoitettuja arvontoja "TV-klubin" muodossa. Ainoastaan lehden tilaajat voivat osallistua "TV-Klubin" viikottaisiin arvontoihin, joissa arvotaan erilaisia palkintoja.

Kuluttajalla on postimyynnissä oikeus KSL 6 luvun mukaan peruuttaa tilauksensa määrätyn ajan kuluessa tilausjakson ensimmäisen lehden vastaanottamisesta. Lehtiyhtiö mainostaa kuitenkin kuluttajan peruuttamisoikeutta postimyynnissä tyytyväisyystakuuna ja tällä markkinointitoimella aikaansaa virheellisen käsityksen kuluttajan oikeusasemasta.

Lehden tilaajaksi houkutellaan lisäksi tarjoamalla tilaajalle erilaisia kylkiäisiä, joilla ei ole KSL:ssa edellytettyä ilmeistä asiallista yhteyttä lehden kanssa. Lehden tilaajalle tarjotaan erilaisia kaunokirjallisuuteen tai siihen rinnastettavaan kirjallisuuteen kuuluvia teoksia. Tilatessaan lehden tilaaja saa Robin Cookin Aivoklinikan, Catherine Cooksonin Laitakaupungin Liljan ja Suomen Parhaat vitsit 1994.

Markkinatuomioistuin on täsmentänyt KSL:n 2 luvun 1 ja 2 §:n säännösten sisältöä aikakauslehtien markkinoinnin osalta useissa päätöksissä vuosina 1981 - 1992. KA:n toimistossa on laadittu sanoma- ja aikakauslehtien markkinointiohjeet, joissa on koottu yhteen viime vuosina annetut ohjeet ja ratkaisukäytäntö. KA:n ohjeet on saatettu myös Aller Julkaisut Oy:n tietoon. Lehtiala noudattaa markkinoinnissaan yleisesti markkinatuomioistuimen ratkaisuissa ja KA:n käytännössä vakiintuneita periaatteita.

KA on selvittänyt mm. toukokuussa 1993 Aller Julkaisut Oy:lle sanoma- ja aikakauslehtialalla noudatettavia periaatteita ja 7 päivää -lehden markkinoinnissa esiintyviä puutteita. Tuolloin yhtiölle lähetettiin myös mm. sanoma- ja aikakauslehtien markkinointiohjeet. Sitoumuksessaan Aller Julkaisut Oy lupasi selkeyttää markkinointiaan. Koska markkinointimateriaalissa esiintyi edelleenkin vakavia puutteita, KA katsoi tarkoituksenmukaiseksi määrätä Aller Julkaisut Oy:lle kiellon. Vastapuoli vastusti KA:n asettamaa kieltoa. Kieltoa koskevassa vastustamiskirjeessään vastapuoli ilmoitti muuttavansa markkinointi-aineistoaan KA:n kieltovaatimuksen kohdan 1. mukaiseksi.

1. Aller Julkaisut Oy markkinoi 7 päivää -lehteä mm. osoitteellisilla suoramarkkinointilähetyksillä. Aineistossa lehteä markkinoidaan mm. ilmaistarjouksella. Lehden ensimmäistä numeroa mainostetaan ilmaiseksi, vaikka kuluttaja samalla sitoutuu maksulliseen tilaukseen, ellei peruuta tilausta määräajassa. Lehden ensimmäinen numero tai näytenumero ei tämän vuoksi ole ilmainen.

On yleisesti tunnettua, että kuluttaja silmäilee hänelle lähetettyä tarjousaineistoa ja pintapuolisen tutustumisen perusteella joko päättää tilata hyödykkeen tai olla tilaamatta. 7 päivää -lehden tarjousaineisto synnyttää kuluttajalle sellaisen vaikutelman, että hän saa maksutta mainostetun lehden tutustumista varten ilman, että hän samalla tilaisi lehden tilausmaksua vastaan. Kun kuluttaja pintapuolisen tutustumisen perusteella päättää tutustua "ilmaiseen lehteen" ja tilaa sen palauttamalla lehtiyhtiölle tilaus- ja voittosetelin (tai tilaus- ja arvontakupongin), hän sitoutuukin samalla lehden maksulliseen tilaukseen. Hän tulee siten lehden tilaajaksi sitä havaitsemattaan ja ehkä haluamattaan.

Aller Julkaiset Oy lähettää "ilmaisen" lehden mukana kuluttajalle tilauslaskun. Laskuun liittyvässä kirjeessä lehtiyhtiö kiittää kuluttajaa lehtitilauksesta. Tilauslaskun kääntöpuolelle sijoitetuista tilausehdoista ilmenee, että tilaus on voimassa jatkuvasti ilman määräaikaista rajoitusta niin kauan kuin tilaaja toisin päättää. Se, että kuluttaja voi peruuttaa tilauksen, käy ilmi ainoastaan tästä kohdasta.

KSL:n markkinointisäännösten tavoitteena on mm. estää sellaisten markkinointikeinojen käyttö, joilla pyritään vaikuttamaan epäasiallisesti kuluttajan päätöksentekoon. KSL:n 2 luvun 2 §:ssä kielletään antamasta totuudenvastaisia tai harhaanjohtavia tietoja markkinoinnissa. Harhaanjohtavuus on alaltaan totuudenvastaisuutta laajempi. Oikeitakin tietoja sisältävä markkinointi voi johtaa harhaan, jos kokonaisuuden kannalta merkittäviä tietoja ei saateta kuluttajien tietoon tai ne esitetään epäselvästi. Tunnusomaista on usein se, että kuluttajalle syntyy tavalla tai toisella virheellinen käsitys tuotteesta tai sen hankkimiseen liittyvistä seikoista.

Markkinatuomioistuimen päätöksessä 1983:4 käsitellyssä jutussa oli kysymys mm. siitä, että lehtiyhtiön markkinointikampanjan tilausta koskeva pääsanoma esiteltiin käyttämällä riskittömyyttä korostavia ilmaisuja. Tosiasiallisesti vastikkeeton tarjous muuttui määräajassa vastikkeelliseksi tilaukseksi, ellei kuluttaja erikseen ilmoittanut peruutuksesta määräajassa.

Tuomioistuimen päätöksessä 1985:6 käsitellyssä jutussa oli lehtiyhtiön markkinointiaineiston pääsanoman - tutustumistarjouksen - tarkoituksena houkutella kuluttaja lehden tilaajaksi esittämällä, että he voivat tutustua lehteen ennenkuin he tekevät lopullisen päätöksen siitä, haluavatko he tilata lehden pitemmäksi aikaa. Markkinointiaineistossa oli mm. useita korostetusti esitettyjä, määräaikaiseen ilmaiseen tutustumiseen viittaavia lausumia. Perusteluissaan tuomioistuin totesi, että muun muassa lyhyeen määräaikaiseen edulliseen tutustumiseen viittaavat lausumat ovat omiaan antamaan vaikutelman, että kuluttaja voi tutustua tarjottuun lehteen ja että hän vasta sen jälkeen tekee tilauspäätöksen ja eri toimella tilaa lehden. Palauttaessaan vastauksensa "Ehkä"-kuoressa kuluttaja tilaa kuitenkin lehden tilausmaksua vastaan, ellei hän nimenomaisesti erikseen ilmoita peruutuksesta määräajassa.

Tuomioistuin totesi, että mainitut ilmaisut saattavat johtaa siihen, että kuluttaja palauttaa vastauksensa "Ehkä"-kuoressa tutkimatta tarkemmin vaihtoehdon sisältöä. Se, että tällainen vastaus oli samalla tilaus, oli esitetty ilmaisuutta korostavaan tekstiin verrattuna huomaamattomasti. Kuluttajalta saattoi jäädä havaitsematta, että tällainen vastaus muuttuu määräajassa vastikkeelliseksi tilaukseksi. Siten ilmaisu "saatte tutustua --- 2 kk" oli esitetty markkinoinnissa harhaanjohtavalla tavalla.

Kun arvioidaan 7 päivää -lehden ilmaistarjousta, niin havaitaan, että "ilmaisen" lehden tarjouksessa on kysymys vastaavanlaisesta markkinointikeinosta kuin markkinatuomioistuimen arvioitavina olevissa edellä mainituissa tapauksissa. Tarjousaineistossa on usein korostettu lehden ilmaisuutta eri yhteyksissä. 7 päivää -lehden tarjous synnyttää kuluttajalle virheellisesti mielikuvan siitä, että hänelle lähetetään maksutta lehti tutustumista varten ja hän vasta lehden vastaanottamisen jälkeen päättää eri oikeustoimella lehden tilaamisesta. Lähettämällä maksuttoman lehden saamiseksi tutustumis- ja voittosetelin kuluttaja tilaa kuitenkin lehden tilausmaksua vastaan, ellei ilmoita erikseen peruutuksesta määräajassa. Lehtiyhtiön tarjoustapa on ristiriidassa markkinatuomioistuimen ratkaisuissa omaksutun kannan ja KSL:n 2 luvun 2 §:n kanssa.

2. Lehden tilaajille luvataan erilaisia arvontapalkintoja. Määräajoin suoritettaviin arvontoihin osallistuminen on järjestetty siten, että 7 päivää -lehden tilaaja on niissä automaattisesti mukana kuulumalla tilauksensa kautta Seiskan TVklubiin. Muut kuin lehden tilaajat eivät voi osallistua "TVklubin" puitteissa suoritettaviin arvontoihin. Tämä ilmenee mm. tilaus- ja voittosetelistä.

KSL:n 2 luvun 5 §:n mukaan markkinoinnissa ei saa luvata sattumanvaraista etua, jonka saaminen edellyttää vastiketta, kulutushyödykkeen ostamista tai ostotarjouksen tekemistä. Hallituksen esityksessä kuluttajansuojalainsäädännöksi (HE 8/77 s. 28) todetaan säännöksen yksityiskohtaisessa perusteluosassa muun muassa, että sellaisten palkintokilpailujen, arpajaisten tai näihin verrattavien järjestelyjen käyttäminen tavaroiden tai palvelusten markkinoinnissa, joissa kilpailuun tai arvontaan voi osallistua vain suorittamalla erillisen vastikkeen, on säännöksen mukaan kokonaan kielletty.

Markkinoinnissa järjestettäviä kilpailuja ja arpajaisia tai niihin verrattavia kilpailuja ei saa järjestää siten, että vain tavaran tai palveluksen ostaneet voivat osallistua kilpailuun tai arvontaan. Säännöksen mukaisena ei myöskään voida pitää sellaista järjestelyä, joissa tavaran tai palveluksen ostanut kuluttaja asetetaan kilpailussa tai arvonnassa parempaan asemaan kuin muut kilpailuun osallistujat. Säännöksen tarkoituksena on ensi sijassa ehkäistä sellaista markkinointia, jossa pyritään saamaan kuluttaja valitsemaan tietty hyödyke, liittämällä sen hankkimiseen mahdollisuus saada jokin sattumanvaraisesti jaettu etu.

Markkinatuomioistuin on useissa ratkaisuissaan kiinnittänyt huomiota siihen, että kuluttajan mahdollisuuksien osallistua arvontoihin ostamatta tuotetta on oltava todelliset, ja mahdollisuus osallistua arpajaisiin ostamatta mitään on tarjottava samanlaisilla ehdoilla kuin hyödykkeen ostajalle.

Markkinatuomioistuimen ratkaisussa 1983:4 käsitellyssä asiassa oli kysymys siitä, että lehtiyhtiö järjesti lehden kerhon puitteissa kerran kuukaudessa arvonnan. Kaikki tilaajat tulivat kerhon jäseniksi. Jos lehteä tilaamaton kuluttaja halusi osallistua arvontoihin, hänen oli erikseen liityttävä kerhoon. Arvontojen tulosten seuraaminen edellytti myös ei-tilaajalta jatkuvasti erityisiä toimenpiteitä, jotta hän saattoi seurata arvontojen tuloksia. Tuomioistuin piti arvontojen järjestämistä kuluttajien kannalta sopimattomana. Tuomioistuin edellytti, että lehteä tilaamaton kuluttaja voi osallistua tilaajien kanssa samoihin arvontoihin yhdellä ilmoituksella, ja ettei lehden tilaaja ole arvontojen tulosten seuraamisen suhteen paremmassa asemassa kuin muut arvontoihin osallistuvat kuluttajat.

Lehden tilausmaksu on KSL:n 2 luvun 5 §:n säännöksessä tarkoitettu vastike. Lehtiyhtiö ei kuitenkaan anna lehteä tilaamattomille kuluttajille mahdollisuutta osallistua "TV-klubin" arvontoihin, vaikka kyseinen lain säännös ja markkinatuomioistuimen ratkaisukäytäntö edellyttävät sitä. Myös muilla kuin lehden tilaajilla on oltava mahdollisuus osallistua samanveroisesti lehden tilaajien kanssa arvontoihin, ja vastikkeeton osallistumisvaihtoehto on esitettävä selkeästi markkinointiaineistossa. Markkinatuomioistuin on esim. päätöksessään 1988:3 edellyttänyt, että markkinointiaineistosta on käytävä selkeästi ilmi mahdollisuus osallistua arpajaisiin ostamatta hyödykettä. Koska ainoastaan lehden tilaajat voivat osallistua "TVklubi -arvontoihin", markkinointi on ristiriidassa markkinatuomioistuimen päätöksen 1983:4 kanssa ja KSL:n 2 luvun 5 §:n vastaista.

3. Postitse lähetettävän suoramarkkinointiaineiston yhtenä osana on mainos, jossa lehden tilaajalle luvataan vielä yhtä erityistä etuutta, "tyytyväisyystakuuta". Lehtiyhtiö ilmoittaa tyytyväisyystakuun sisällöksi: "Jos et ole tyytyväinen 7 päivää -lehteen, ilmoitat vain meille 7 vrk:n kuluessa, niin et saa jatkonumeroita. Etkä maksa näytenumerosta penniäkään."

KSL:n koti- ja postimyyntiä koskevan 6 luvun 1a §:n mukaan postimyynnillä tarkoitetaan tavaran tarjoamista tilattavaksi ostajalle toimitettavan esitteen, luettelon tai ilmoituksen perusteella. Saman luvun 1 ja 6 §:n mukaan kuluttajalla on oikeus peruuttaa hyväksymänsä myyjän tarjous seitsemän päivän kuluessa tavaran tai ensimmäisen tavaraerän vastaanottamisesta. Näitä kuluttajalle kuuluvia oikeuksia rajoittava ehto on 6 luvun 9 §:n mukaan tehoton. Sellaisen ehdon käyttäminen kulutushyödykkeitä tarjottaessa on KSL:n 3 luvun 1 §:n vastaista.

Markkinatuomioistuin on päätöksessään 1981:21 nimenomaan vahvistanut KSL:n soveltamisen lehtien tilauksiin. Jutussa lehtiyhtiön asiamiehet tarjosivat kuluttajalle puhelimitse lehtitilauksia. Ratkaisun perusteluissa tuomioistuin totesi, että KSL:n 6 luvun 1 §:n mukaan tavaran tarjoaminen ostajalle puhelimitse on kotimyyntiä. Kun lehtiyhtiö ei ollut puhelimitse suoritetussa lehtitilausten kotimyynnissä toimittanut tilauksen tehneille kuluttajille KSL:n 6 luvun 2 §:ssä tarkoitettua asiakirjaa, menettely oli viimeksi mainitun nimenomaisen säännöksen vastaista ja siten kuluttajien kannalta sopimatonta.

KSL:n 6 luvun säännösten soveltaminen lehtitilauksiin merkitsee, että Aller Julkaisut Oy on jo lain mukaan velvollinen postimyynnissä myöntämään kuluttajalle oikeuden peruuttaa lehden tilaus vähintään seitsemän päivän kuluessa ensimmäisen lehden vastaanottamisesta.

Markkinatuomioistuimen käsiteltävänä olleessa jutussa 1989:10 kielikurssien myyjä markkinoi kurssia esitteessä mm. maininnalla: "Takuu: --- Mikäli et 10 (kymmenen) päivää kohti laudaturia -tekstikursseja opiskeltuasi ole tullut täysin vakuuttuneeksi siitä, että näitä kursseja parempia ei ole ja että kurssit ovat sisällöllisesti kaikin osin parhaat, mitä voi saada, palauta kurssit, jolloin maksamme mitään kyselemättä kaikki rahasi takaisin. ---." Koska elinkeinonharjoittaja kutsui takuuksi kuluttajalle lain nojalla kuuluvaa postimyynnin peruuttamisoikeuteen rinnastettavaa peruuttamisoikeutta, menettely katsottiin kuluttajan kannalta sopimattomaksi.

Päätöksen 1989:10 perusteluissa tuomioistuin kiinnitti huomiota siihen, että postimyyntialalla on tavallista, että kuluttajalle myönnetään 10 tai jopa 14 päivän peruuttamisoikeus lain edellyttämän 7 päivän sijasta. Tuomioistuin katsoi, ettei elinkeinonharjoittajan myöntämä 10 päivän peruuttamisoikeus postimyynnissä poikennut alalla vallitsevasta käytännöstä. Vaikka peruuttamisoikeus olikin ajallisesti hieman laajempi kuin lainmukainen kuluttajan peruuttamisoikeus, markkinatuomioistuin katsoi, että elinkeinonharjoittajan takuuksi kutsumaa ehtoa voitiin pitää KSL:n 6 luvussa edellytettyyn peruuttamisoikeuteen rinnastettavana.

Johtopäätöksenä voidaan todeta, että jos kysymyksessä on KSL:n 6 luvun peruuttamisoikeus tai siihen rinnastettava oikeus, ei edes ajallisesti laajennettu peruuttamisoikeus ole kuluttajalle sellainen lisäetu, mikä oikeuttaisi käyttämään markkinoinnissa ilmaisua takuu. Aller Julkaisut Oy:n markkinoinnissa käyttämässä "tyytyväisyystakuussa" on kysymys siitä, että hyödykettä markkinoidaan takuun avulla, vaikka "takuu" ei anna tosiasiallisesti kuluttajalle mitään sellaista etua, jota hän ei ilman takuuta saisi. Aller Julkaisut Oy lupaa mainoksella "tyytyvaisyystakuu" kuluttajalle perättömiä etuuksia. Lehtiyhtiö mainostaa etuutena sellaisia oikeuksia, jotka kuluttajalle kuuluvat suoraan lain nojalla ja yrittää jopa rajoittaa näitä. Kuluttaja voi nojautua peruuttamisoikeuteen lehtiyhtiön tahdosta riippumatta. On sopimatonta mainostaa tyytyväisyystakuulla sellaisia oikeuksia, jotka kuluttajalle kuuluvat jo lain mukaan. Markkinointi on sopimattomana KSL:n 2 luvun 1 §:n vastaista.

4. 7 päivää -lehden tilaaja saa valita kaupan päälle yhden kolmesta kirjavaihtoehdosta; Robin Cookin Aivoklinikan, Catherine Cooksonin Laitakaupungin Liljan tai Suomen parhaat vitsit 1994. Kirjan saa liimaamalla kyseistä kirjaa kuvaavan merkin kyllä -vastauskuoreen.

KSL:n 2 luvun 4 §:ssä kielletään markkinoinnissa tekemästä tarjousta, jonka mukaan kulutushyödyke myydään yhteisestä hinnasta toisen hyödykkeen kanssa tai joka edellyttää, että ostamalla kulutushyödykkeen saa vastikkeetta tai alennetulla hinnalla muun kulutushyödykkeen, mikäli tarjotuilla kulutushyödykkeillä ei ole ilmeistä asiallista yhteyttä keskenään. Kylkiäissäännöksellä pyritään turvaamaan kuluttajien mahdollisuus tehdä järkiperäisiä ostopäätöksiä. Yhdistettyjä ja kylkiäistarjouksia koskeva kielto ei ole ehdoton. Yhdistettyjen ja kylkiäistarjousten tekeminen on säännöksen mukaan sallittua silloin, kun hyödykkeillä keskenään on ilmeinen asiallinen yhteys.

Markkinatuomioistuimen ratkaisussa 1984:2 oli kysymys kirjapaketin tarjoamisesta kuluttajille. Kirjapakettiin kuuluvista kuudesta kirjasta neljä kuului kaunokirjallisuuteen ja kaksi kaunokirjallisuuteen rinnastettavaan kirjallisuuteen. Markkinatuomioistuin totesi, ettei kaunokirjallisuutta tai siihen rinnastettavaa kirjallisuutta voida yksiselitteisesti luokitella aihepiirin perusteella. Kirjoilla saattoi olla käyttöyhteyttä keskenään ja luetut kirjat saattoivat täydentää toisiaan. Yhtenä tekijänä tuomioistuin otti huomioon myös kirjojen erityisluoteen kulutushyödykkeenä. Tuomioistuin katsoi, ettei voida katsoa, etteikö kaunokirjallisuuden ja siihen rinnastettavan kirjallisuuden välillä olisi lukijan kannalta ilmeistä asiallista yhteyttä. Ratkaisussa 1984:4 tuomioistuin katsoi, ettei tietosanakirjan ja kaunokirjallisuuteen tai siihen rinnastettavaan kirjallisuuteen kuuluvalla kirjalla ole ilmeistä asiallista yhteyttä keskenään.

7 päivää -lehti on julkaisu, joka ilmestyy säännöllisesti määräajoin. Lehdessä on eri kirjoittajien artikkeleita usein tietystä aihepiiristä ja lehti sisältää myös kuvia. Lehti luokitellaan kuuluvaksi aikakauslehtiin. Kaunokirjallisuus muodostuu lähinnä kertomakirjallisuudesta, runoista ja näytelmäkirjallisuudesta. Kun yleisesti arvioidaan esim. kaunokirjallisuusteosta ja aikakauslehteä hyödykkeinä, kysymyksessä on kaksi erillistä tuotetta.

7 päivää -lehteä ei sen luonteen vuoksi voida luokitella kuuluvaksi kaunokirjallisuuteen tai siihen rinnastettavaan kirjallisuuteen. Lehden artikkelit ja kylkiäisinä tarjotut kirjat ovat eri kirjoittajien tekemiä ja sisällöllisesti hyvin erilaisia sekä aihepiiriltään että kirjoitustavaltaan. Välttämättä lehden ja kirjojen lukijaryhmät eivät ole samat. Kylkiäisiksi valitut kirjat on valittu ottamalla huomioon erilaiset lukijaryhmät. Jokin valituista kirjoista todennäköisesti houkuttelee lukijaa ja hän saattaa tilata lehden kylkiäisenä tarjotun kirjan perusteella.

Lehden oheistuotteena tarjotut kaunokirjallisuuteen kuuluvat tai muut lehden sisältöön tai sen toimitukselliseen aineistoon kuulumattomat kirjat ovat itsenäisiä tuotteita. Näiden oheistuotteiden ja lehden välillä ei vallitse sellaista käyttö- tai hankintayhteyttä, jota edellytetään, jotta kulutushyödykkeen tarjoaminen vastikkeetta tai alennetusta hinnasta toisen hyödykkeen kanssa olisi KSL:n 2 luvun 4 §:n mukaan sallittu.

ALLER JULKAISUT OY:N VASTINE

Aller Julkaisut Oy on kiistänyt markkinointinsa olevan KSL:n säännösten vastaista ja vaatinut hakemuksen hylkäämistä.

Vastaaja on toimintansa aikana vastaanottanut KA:lta joitain markkinointiinsa liittyviä tiedusteluja. Tiedusteluihin on suhtauduttu erittäin sovinnollisesti pyrkien noudattamaan KA:n kannanottoja. KA:lle lähetettyjen vastausten jälkeen tiedustelut aiheuttaneisiin seikkoihin ei ole ollut tarvetta palata. Yhtiö on ollut siinä käsityksessä, että mikäli vastaukset eivät olisi tyydyttäneet KA:ta, tämä olisi kommentoinut vastausta. KA:n kielto ilman sitä edeltäviä neuvotteluja 1.8.1994 tuli aiemman käytännön vuoksi tästä syystä vastaajalle yllätyksenä. Kun kieltoa vastustettiin kirjeellä 12.8.1994 samalla esiteltiin yhtiön markkinointiaineistoa laajemmalti ja toivottiin asiaa koskevia neuvotteluja. Käydyissä keskusteluissa kävi ilmi, että yhtiön esittämä lisäaineisto tyydytti osittain KA:ta. Yhtiössä pidettiin todennäköisenä, että asiassa olisi löydetty KA:ta täysin tyydyttävä yhtiön markkinoinnin kannalta toimiva ratkaisu. Tyrmistyksellä jouduttiin toteamaan, ettei KA:lla ollut mitään valmiutta neuvotteluihin.

1. KA on vaatinut ilmainen -sanan tai vastaavan ilmaisun kieltämistä. Kielto ei sen mukaisena olisi riittävästi yksilöity, minkä vuoksi vaatimusta ei voida sellaisenaan hyväksyä. On välttämätöntä täsmentää, mitä vastaavalla ilmaisulla tarkoitetaan.

KA:n 1.8.1994 antaman kiellon kohdan 1 mukaan kiellettiin kestotilauksen ensimmäisen jakson tarjoaminen erikoistarjouksena, ellei samassa yhteydessä selvitetä tilauksen luonnetta. Vastaajan toimittaman lisäaineiston perusteella KA:n toimiston esittelijä piti asiaa selvitettynä sikäli, ettei yhtiön markkinointia voitu tässä suhteessa pitää harhaanjohtavana. KA:n maininta hakemuksessaan, että vastaaja olisi sitoutunut muuttamaan markkinointiaineistoa sanotun 1 kohdan osalta, ei ensinkään vastaa todellisuutta.

Tätä taustaa vastaan on ymmärrettävää, että KA:n ensimmäisen vaatimuskohdan perusteet on muutettu verrattuna 1.8.1994 annettuun kieltoon, joka myös perustui siihen kantaan, että kuluttaja ei ymmärtäisi tilauksen olevan jatkuvan tilauksen ensimmäinen jakso. Nyt KA perustelee kieltovaatimustaan sillä, ettei sana ilmainen ensinkään sovellu ilmaiseen aikakauslehden näytenumeroon, jota saattaa seurata jatkuva tilaus. KA:n kanta ei perustu lakiin.

Kuluttajan kannalta markkinointi on tehty selkeästi ja yksiselitteisesti. Tarjouksen mitään piirteitä ei ole esitetty epäselvästi, kirjoitettu pienellä tekstillä tai piilotettu, vaan päinvastoin kaikki on esitettu markkinointiaineistossa keskeisesti tavallisella tekstityypillä. Omaan arvoonsa on jätettävä KA:n väite siitä, että olisi yleisesti tunnettua kuluttajien saavan aineistosta muunlaisen käsityksen.

Oikeudellisesti tilanne on luonnehdittavissa siten, että pyytäessään ilmaista tutustumisnumeroa kuluttaja sitoutuu negatiiviseen optioon. Hänen täytyy siis tehdä ilmoitus, mikäli ei tahdo 7 Päivää -lehden tilaajaksi. KA:n luonnehdinta tarjouksesta on epätarkka. Hänen mukaansa kuluttaja sitoutuu tilauskupongin palauttamalla tilaamaan lehden maksusta. Hän jättää mainitsematta negatiivisen option, joka kuitenkin kerrotaan markkinointiaineistossa keskeisesti ja selvästi.

Negatiivinen optio on oikeuskäytännössämme jo ratkaistu asia. Negatiiviseen optioon perustuvat tarjoukset ovat laillisia, ja lisäksi täysin vakiintuneita ainakin kirjakerhotoiminnassa ja lehtien tilauksissa. Ilmainen -sanan käyttömahdollisuutta ei tietenkään ole suljettu pois tietyntyyppisten tarjousten markkinoinnin yhteydessä. Sen käyttö negatiivisen option yhteydessä on laillista samoin edellytyksin kuin muunkin markkinoinnin yhteydessä eli se ei saa olla totuudenvastaista tai harhaanjohtavaa.

Ilmainen -sanan käytöstä on oikeustapauksia ja KA:n kannanotto. Tyypillisiä harhaanjohtavuustilanteita ovat kylkiäiset ja paljousalennukset. Tällöin paljousalennusetua tai kylkiäistä ei tietenkään voida kutsua ilmaiseksi, koska sen saaminen edellyttää vastiketta.

Ilmainen -sana käytöstä ei ole oikeuskäytäntöä negatiivisen option yhteydessä. KA:n mainitsemat oikeustapaukset eivät ole relevantteja. Päätöksessä 1983:4 ei ollut kysymys "ilmainen" -sanan käytöstä ollenkaan, vaan markkinatuomioistuin kielsi muun ohella menettelyn, jossa tarjouksen luonne negatiivisena optiona sinänsä saattaa jäädä kuluttajalle epäselväksi. Päätöksessä 1985:6 on kysymys on samasta problematiikasta: lehden tarjouksen luonne negatiivisena optiona oli selvä. Kyseessä oli jutun 1983:4 jatko.

Käsillä olevaan tilanteeseen soveltuu paremmin markkinatuomioistuimen päätös 1983:10, jonka mukaan kuluttajalle ei saa luvata erityisiä etuja, jollei samalla kerrota rajoituksista. Kääntäen erityisiä etuja saa luvata, jos rajoituksista kerrotaan. 7 Päivää -lehden ilmainen numero on tällainen erityinen etu. Etu on kuitenkin rajoitettu siten, että täydellinen vastikkeettomuus toteutuu siinä tapauksessa, että kuluttaja ilmoittaa ettei tahdo lehteä - jos tilaus alkaa. Siinäkään tapauksessa, että tilaus alkaa, tutustumisnumerosta ei tosin veloiteta erikseen vaan kuluttaja maksaa ainoastaan tarjoushinnan jatkuvan tilauksen ensimmäiseltä jaksolta. Tämä rajoitus on kerrottu niin selvästi, ettei kuluttaja voi kohtuudella erehtyä: nimenomainen maininta sisältyy sekä mainoskirjeen varsinaiseen tekstiin että erityiseen turvallisuustakuuseen. Menettely on siis laillista.

KA perustelee kieltovaatimustaan osittain sillä, että tarjouksen luonne negatiivisena optiona kuitenkin olisi epäselvä. Perustelut kohdistuvat tältä osin siis eri asiaan kuin mitä on vaadittu, sillä ilmainen -sanan käytön harhaanjohtavuus ei ole mitenkään sidoksissa tarjouksen luonnetta koskevan markkinoinnin mahdolliseen harhaanjohtavuuteen. Lisäksi KA on jo nimenomaisesti luopunut tarjouksen luonteen markkinointiin kohdistuvasta kieltovaatimuksestaan siksi, ettei yhtiön toimittaman lisäselvityksen jälkeen ollut perusteita väittää markkinointiaineistoa harhaanjohtavaksi tältä osin.

2. TV-klubin tarkoituksena on pyrkiä jossain määrin eriyttää tuotteina tilaus ja irtonumero. Kaikista lehden tilaajista tulee automaattisesti klubin jäseniä ja jäsenyys kestää koko tilauksen voimassaolon. Järjestelmää voidaan lähinnä verrata kanta-asiakasetuun, minkä lisäksi lehdestä on tahdottu tehdä tilaajilleen paitsi lukupaketti myös pieneltä osalta forum muillekin viestintämuodoille, nykyisellään videoille.

TV-klubin etuihin kuuluvat nykyisin videoklubi, jossa tarjotaan videoita edulliseen hintaan, sekä klubivoitot. Nämä ovat pieniä yllätyspalkintoja, jotka arvotaan viikoittain tietokoneella tilaajanumeroiden kesken. Palkinnot ovat osaksi mainosaineistoa kuten Seiskan vyölaukku, henkselit tai T-paita, tai arvokkaimmillaan cd-levy, video tai korvalappustereot. Etukäteen ei ole tiedossa, mitä palkintoja kullakin viikolla voi saada.

Arvonnat eivät ole sidottuja markkinointiin. Kaikki tilaajat saavat klubiedun koko tilauksensa kestoajaksi riippumatta siitä, ovatko he tulleet tilaajiksi jonkin erityisen kampanjan yhteydessä vai kampanjoiden välillä. Arvonnat ovat osa tuotetta, ja sen kertomatta jättäminen markkinoinnissa olisi itseasiassa puute. KA:n vaatimuksen keskeinen vika tällä kohdalla onkin se, että hän pyrkii kieltämään tuotteen sinänsä, vaikka KSL:n säännökset koskevat markkinointia.

Mitä tulee yhtiön tapaan markkinoida tuotettaan, sen ohessa arvontaetua, sitä on kaikki syyt pitää hillittynä ja asiallisena. KA:n hakemuksessa olevassa aineistossa klubiedut on mainittu vain muutamassa yhteydessä hyvin asiallisesti. Tilauskortissa on maininta: "Tilatessani liityn Seiskan TV-klubiin ja olen oikeutettu sen kaikkiin jäsenetuihin." Tilaajan etuina mainitaan mm.: "klubiedut - osallistut joka viikko tilaaja-arvontoihin, joissa voit voittaa upeita palkintoja!" Mainoslehtisessä on maininta: "7 päivää -lehden tilaajana olet automaattisesti TV-klubin jäsen. Jäsenyydestä on Sinulle iloa ja hyötyä."

Markkinoinnin tarkoituksena ei ole houkutella kuluttajia 7 päivää -lehden tilaajiksi arvonnoilla, eivätkä kuluttajat sitä varmasti niin mielläkään. Tämä johtuu yksinkertaisesti siitä, että kuluttajat eivät tiedä palkintoja ja niiden arvoa, ja jos tietävätkin esimerkiksi lehden irto- tai näytenumeron perusteella, niiden vaatimattomuus estää lehden tilauspäätöstä hämärtymästä. Klubin tarkoituksena onkin ensisijaisesti lisätä tilaajien mielenkiintoa seurata joka viikko vain heitä koskevia asioita, eli että heidän mielessään heidän lukukokemuksensa eroaa irtonumerona ostetun lehden lukukokemuksesta.

Klubi-palsta ja siihen liittyvät edut ovat puhtaasti toimituksellista aineistoa, eivät markkinointiaineistoa. Ne ovat tässä mielessä rinnastettavissa ristisanatehtäviin ja vastaavaan tavaramaiseen ajanvietteeseen. Klubin kieltämistä voitaisiin rinnastaa siihen, että erilaisten TV-ohjelmien yhteydessä kiellettäisiin arvonnat, joihin voivat osallistua ainoastaan ohjelmaan kutsutut henkilöt.

Hallituksen esityksessä on määritelty, millaiset arvonnat ovat kiellettyjä KSL 2 luvun 5 §:n nojalla: "Tämän säännöksen tavoitteena on estää sellaisten palkintokilpailujen ja arpajaisten sekä näihin verrattavien järjestelyjen käyttäminen markkinoinnissa, jotka ovat omiaan johtamaan niiden vuoksi hyödykkeen hankkimiseen tai johtavat kuluttajia harhaan." Kyseessä ovat siis selvästi kertaluontoiset toimenpiteet, joilla pyritään yllyttämään ostopäätökseen. Sellaisesta ei ole kyse yhtiön markkinoinnissa. Se, että itse tuote sisältää jatkuvat arvonnat, on eri asia.

KA:n mainitsemat markkinatuomioistuimen päätökset poikkeavat käsillä olevasta tapauksesta olennaisesti. Jutun lyhennelmä alkaa: "Markkinointiarpajaisten ja niiden palkintojen esittely hallitsi määrältään, luonteeltaan ja esittelytavaltaan suoramainoslähetystä ja oli TV-mainoksessa selvästi korostetuinta. Markkinointi oli tältä osin sopimatonta." Markkinatuomioistuimen perusteluista käy ilmi, että lehden tilaajille järjestettiin kuukausittain määräajan kuluessa arvontoja. Kunkin arvonnan pääpalkinto oli Volvo 343. Osallistuminen edellytti vielä kerhon jäsenyyden uusimista. Ei-tilaavien kuluttajien osallistuminen oli mahdollista erityisjärjestelyin. Arvontojen lopputulosten seuraaminen ei-tilaavilta edellytti irtonumeroiden ostamista tai muita erityistoimenpiteitä. Ko. arpajaisten voitot olivat erittäin suuria ja varmasti omiaan houkuttelemaan kuluttajia. Järjestely oli kampanjaluontoinen. Vieläpä tiedon saaminen arpajaisvoitoista vaati pääsääntöisesti tilausta tai irtonumeroiden ostamista. Kun arpajaisten esittely vielä hallitsi markkinointia, on vertailukohtia vastaajan tilanteeseen vaikea löytää. KA ei ole edes väittänyt, että vastaajan markkinoinnissa olisi näitä piirteitä. Tapaus 1988:3 on hyvin samankaltainen edellä mainitun tapauksen kanssa. Arpajaisten esittely hallitsi markkinointia, kyse oli yksittäisistä arpajaisista ja ei-tilaajien osallistumisoikeus oli epäselvä.

3. KA:n vaatimus tyytyväisyystakuu-ilmaisusta perustuu väärinkäsitykseen. Tyytyväisyystakuun ainoa sisältö ei ole se, että kuluttajalla on oikeus perua tilaus. Siihen sisältyy myös mahdollisuus pitää ensimmäinen näytenumero ilmaiseksi. Tässä mielessä tyytyväisyystakuu täydentää ja korostaa näytenumeron ilmaisuutta ja ilmaisuuden edellytyksiä.

Markkinatuomioistuin on päätöksessään 1980:7 vahvistanut, ettei ilmaisua takuu saa käyttää, ellei siihen liity etu, joka ei olisi tarjolla ilman takuutakin. Käsillä olevassa tapauksessa takuun sisältö on se, että tyytymätön asiakas saa paitsi luopua tilauksesta myös pitää näytenumeronsa ilmaiseksi. Tämä on kuluttajalle etuus, jota hänellä ei muutoin olisi. Takuutermin käyttäminen on siten paikallaan.

4. KA on sitä mieltä, ettei 7 Päivää -lehden tilaajille voitaisi antaa kaupanpäällisenä kirjoja Aivoklinikka, Laitakaupungin Lilja tai Suomen parhaat vitsit 1994. Perusteenaan hän ilmoittaa, ettei 7 Päivää -lehti ole kaunokirjallisuutta. Tässä kohdassa voidaan varovaisesti lähestyä KA:n mielipidettä, mutta se ei johda kaupanpäällisten laittomuuteen.

7 Päivää -lehti on viihdelukemistoa. Sitä ovat myös edellä mainitut kirjat. Jos ei 7 Päivää -lehti ole kaunokirjallisuutta tai edes siihen verrattavaa, sitä ei ole sen enempää Suomen parhaat vitsit 1994. Kaksi muutakin kaupanpäälliskirjaa ovat sellaisia, joita kriitikot ovat tottuneet luokittelemaan viihdekirjallisuudeksi. Yhtiö pitää selvänä, että kirjat, joista kuluttaja on halunsa mukaan voinut valita, ovat olleet kuluttajien mielestä heidän lukutottumuuksiinsa samoin sopivia kuin 7 Päivää -lehtikin.

Hakemuksessaan KA tulkitsee markkinatuomioistuimen päätöstä 1984:2 päinvastoin kuin päätöksessä on perusteltu. Kaunokirjallisuus ja siihen rinnastettava kirjallisuus ovat päätöksen mukaan luonteeltaan sellaisia, että niiden piiriin kuuluvilla teoksilla on lukijan kannalta ilmeinen asiallinen yhteys keskenään. Ratkaisevaa tässä arviossa oli kirjojen erityisluonne kulutushyödykkeinä. Päätöksen perusteluissa onkin lausuttu: "Suomalaisten lukuharrastus on usein monipuolista eikä tavallisesti rajoitu johonkin määrätyntyyppiseen kirjallisuuteen. Lukuharrastukseen liittyen kirjoilla saattaa olla käyttöyhteyttä keskenään. Luetut kirjat saattavat lukuharrastusten mukaan täydentää toisiaan. Edellä mainituilla perusteilla ja ottaen huomioon myös kirjojen erityisluonne kulutushyödykkeinä ei voida katsoa, ettei yhtiön tarjoamien kirjapakettien teoksilla olisi ilmeistä asiallista yhteyttä keskenään."

Kirjapaketteihin kuuluivat mm. 15-osainen Suuri Maailmanhistoria, Kalle Päätalon Tammerkosken sillalla ja Glover Wrightin jännityskirja Soihtu. Toiseen pakettiin kuuluivat Villi Suomi, joka esitteli maamme tärkeimmät luonnonvaraiset eläimet tekstein ja maalauksin, Eeva Tikan romaani Jyrkänparras ja Irving Shawn jännäri Ihmeidentekijä. Jos siis 15-osaisella Suurella Maailmanhistorialla ja Kalle Päätalon romaanilla tai toisaalta Villi Suomi -kuvateoksella ja Eeva Tikan romaanilla on riittävä yhteys, se on varmasti 7 Päivää -lehden ja kerrottujen kaupanpäälliskirjojen välillä.

Ratkaisevaa ei voi olla KA:n käyttämä luonnehdinta kaunokirjallisuus tai siihen rinnastettava kirjallisuus. Parempi luokittelu kaiketi olisi viihdekirjallisuus tai siihen rinnastettava kirjallisuus. Ratkaisevaa ei toisaalta myöskään voi olla se, että 7 Päivää on viikkolehti ja kaupanpäälliset ovat kirjoja. Keskeinen kriteeri ovat lukutottumukset.

KA ei ole väittänytkään, etteivät lehti ja kaupanpäälliskirjat kuuluisi selvästikin samojen lukutottumusten piiriin. Kaupanpäälliset on nimenomaan yritetty valita niin, että ne sopisivat mahdollisimman hyvin lehden lukijoille. Vitsikirja liittyy läheisesti lehdessä säännöllisesti julkaistavaan vitsipalstaan, Laitakaupungin Lilja on romanttinen kertomus, joka rinnastuu lehdessä yleisiin romanttissävyisiin ns. julkkisjuttuihin. Aivoklinikka puolestaan rinnastuu lehdessä usein ilmestyviin ns. human interest -juttuihin. Kun ohjenuorana ovat päätöksen 1984:2 perusteella lukutottumukset, kaupanpäälliskirjat ovat selvästi laillisia KSL:n 2 luvun 4 §:n mukaisesti. Syytä kaupanpäällisten kieltämiseen ei ole.

Jos vastoin vastaajayhtiön käsitystä vastaajaan kuitenkin kohdistetaan kieltoja KA:n vaatimusten mukaisesti, vastaajalle olisi markkinointiaineiston painatusteknisistä syistä annettava kolmen kuukauden järjestelyaika.

MARKKINATUOMIOISTUIMEN RATKAISUN PERUSTELUT

Aller Julkaisut Oy markkinoi kuluttajille 7 päivää -nimistä lehteä. Yhtiö on vuonna 1993 tarjonnut lehteä mm. osoitteellisilla suoramarkkinointilähetyksillä.

1. Markkinointimateriaaliin sisältyvässä tarjouskirjeessä on raameilla varustettu teksti, jossa on otsikko "Tärkeää", ja sen alla on sanottu: "Nyt saat Seiskan ensimmäisen numeron ilmaiseksi." Kirjeessä on myös mainittu: "Tutustu nyt riskittömästi 7 päivää -viikkolehteen täysin ilmaiseksi. Jos olet tyytyväinen etkä ilmoita peruutuksesta, lähetämme Sinulle seitsemän (7) seuraavaa numeroa edullisesti vain 49 markalla (jatkuvan tilauksen 1. jakso). --- Kun olet tyytyväinen lehteen etkä peruuta sitä, tilauksesi jatkuu ilman eri ilmoitusta automaattisesti 12 numeron jaksoin hintaan 149 mk." Myös kirjeeseen sisältyvässä tilaus- ja arvontakortissa mainitaan: "saat Seiskan ensimmäisen numeron ilmaiseksi." Kääntöpuolella sanotaan mm.: "Mikäli pidän lehdestä, enkä peruuta jatkotilausta, tilaukseni jatkuu automaattisesti ilman eri uudistusta 12 numeron jaksoin hintaan 149mk/jakso. Voin halutessani keskeyttää tilauksen ilmoittamalla siitä viimeistään kaksi viikkoa ennen uuden jakson alkamista."

Kuluttajan tilattua "ilmaisen" 7 päivää -lehden yhtiö on lähettänyt kuluttajalle lehden mukana "tilauslaskuksi" otsikoidun kirjeen, joka on sisältänyt mm. laskun, palvelukortin ja "klubikortin". Kirjeessä selostetaan mm. yhtiön laskutuskäytäntöä. Kirjeen kääntöpuolella on otsikon "Jatkuvan tilauksen säännöt" alla mainittu mm.: "1. Jatkuva tilaus on voimassa jatkuvasti ilman määräaikaista rajoitusta niin kauan kuin tilaaja toisin päättää."

Markkinatuomioistuin on lehden "tutustumistarjousta" koskevassa ratkaisussaan 1983:4 kieltänyt käyttämästä riskittömyyttä korostavia ilmaisuja, kun tutustumistarjous muuttui tilaukseksi, ellei kuluttaja keskeyttänyt tilausta erillisellä tahdonilmaisulla. Ratkaisussa 1985:6 kiellettiin käyttämästä ilmaisuja, jotka loivat mielikuvan lyhytaikaisesta tutustumistilauksesta, vaikka kysymyksessä oli järjestelmä, jonka mukaan tilaus jatkui, ellei kuluttaja keskeyttänyt tilausta erillisellä tahdonilmaisulla. Molempien ratkaisujen perusteluissa mainittiin, että käytetyt ilmaisut olivat omiaan antamaan vaikutelman, että kuluttaja voi tutustua tarjottuun lehteen ja että hän vasta tämän jälkeen tekee tilauspäätöksen. Kuluttajalta saattoi jäädä havaitsematta, että vastikkeeton tarjous muuttui määräajassa vastikkeelliseksi tilaukseksi. Riskittömyyttä koskevat ilmaisut olivat harhaanjohtavia.

Yhtiön markkinointiaineistossa tarjotaan 7 päivää -lehden ensimmäistä numeroa "ilmaiseksi" ja "täysin ilmaiseksi". Aineistossa käytetään myös ilmaisua "tutustu nyt riskittömästi". Aineistosta kuluttaja voi saada kuvan, että hän voi tutustua tarjottuun lehteen näytenumeron perusteella, ja että hän vasta sen jälkeen tekee tilausta koskevan päätöksen. Vastikkeeton tutustumistarjous muuttuu kuitenkin kuluttajaa sitovaksi maksulliseksi tilaukseksi, ellei hän ilmoita, että hän ei halua tilata lehtiä. Se, että kuluttajan on tehtävä ko. ilmoitus määräajan kuluessa, käy ilmi vain aineistoon kuuluvasta erillisestä mainoksesta. Myös "ilmaisen" lehden mukana lähetetyssä "tilauslaskussa" mainitaan lyhyesti vain siitä, että maksullisen tilauksen voi peruuttaa.

Yhtiön käyttämät ilmaisuutta tai muutoin vastikkeettomuutta tarkoittavat ilmaisut saattavat johtaa siihen, että kuluttaja palauttaa tilauskupongin tutustumatta tarkemmin tarjouksen sisältöön. Kuluttajalta saattaa jäädä havaitsematta, että vastikkeeton tarjous muuttuu vastikkeelliseksi tilaukseksi, ellei kuluttaja peruuta tilausta.

Yhtiö on, käyttämällä tutustumistarjouksesta ilmaisua ilmainen tai muita vastikkeettomuutta korostavia ilmaisuja, kun tutustumistarjous muuttuu maksulliseksi tilaukseksi, ellei kuluttaja peruuta tilausta erillisellä tahdonilmaisulla, käyttänyt markkioinnissaan harhaanjohtavia ilmaisuja.

2. Markkinointiaineistoon kuuluvassa kirjeessä on otsikko "Vastaa kyllä - saat kaikki nämä edut", ja sen alla on mainittu mm. seuraavaa: "Osallistut joka viikko tilaaja-arvontoihin, joissa voit voittaa upeita palkintoja!" Myös eräässä aineistoon kuuluvassa mainoksessa kerrotaan: "Tilaamalla 7 päivää -lehden tulet automaattisesti TV-klubin jäseneksi ---" ja "Tilaajana ja TV-klubin täysivaltaisena jäsenenä osallistut automaattisesti viikottaisiin tilaaja-arvontoihin, joissa upeita palkintoja."

KSL:n 2 luvun 5 §:n mukaan markkinoinnissa ei saa luvata sattumanvaraista etua, jonka saaminen edellyttää vastiketta, kulutushyödykkeen ostamista tai ostotarjouksen tekemistä. Säännös ei koske sanoma- ja aikaikauslehdissä järjestettäviä tavanomaisia ajanvietteeksi katsottavia kilpatehtäviä.

Yhtiö järjestää markkinoimansa 7 päivää -lehden "TV-klubin" puitteissa arvontoja. Tilaamalla lehden kuluttaja osallistuu automaattisesti ko. arvontoihin. Muut kuin lehden tilaajat eivät voi osallistua arvontoihin. Yhtiön markkinointiaineiston mukaan arvonnoissa voi voittaa "upeita palkintoja". Ko. arvontoja ei voida pitää KSL:n 2 luvun 5 §:ssä tarkoitettuina tavan omaisina ajanvietteeksi katsottavina kilpatehtävinä.

Yhtiö on järjestämällä sanotunlaisia markkinointiarpajaisia, joihin lehteä tilaamattomat kuluttajat eivät voi osallistua yhtä helposti ja vaivattomasti kuin lehden tilaajat, menetellyt markkinoinnissaan KSL:n 2 luvun 5 §:n vastaisesti ja kuluttajien kannalta sopimattomasti.

3. Yhtiön markkinointiaineistoon sisältyvässä tilaus- ja arvontakortissa on sanottu: "Tyytyväisyystakuu. Jos et ole tyytyväinen 7 päivää -lehteen, ilmoitat vain meille 7 vrk:n kuluessa, niin et saa jatkonumeroita. Etkä maksa näytenumerosta penniäkään!".

Koti- ja postimyyntiä koskevien KSL:n 6 luvun säännösten mukaan kuluttajalla on oikeus peruuttaa postimyynnissä hyväksymänsä myyjän tarjous seitsemän päivän kuluessa tavaran tai ensimmäisen tavaraerän vastaanottamisesta. Ko. säännöksen vastainen ehto on tehoton.

Peruuttamisoikeus on postimyynnissä kuluttajalle suoraan lain mukaan kuuluva oikeus. Markkinoinnissa luvatun takuun kuluttaja sen sijaan olettaa yleensä merkitsevän hänelle jotain etua, jota hän ei ilman takuuta saisi. Markkinatuomioistuimen ratkaisussa 1989:10 on kielletty kutsumasta takuuksi lainmukaiseen postimyynnin peruutusoikeuteen rinnastettavaa peruuttamisoikeutta.

Yhtiö ei ilmoittamalla markkinoinnissaan, että kuluttaja voi peruuttaa lehden tilausta koskevan tahdonilmaisunsa, myönnä kuluttajalle mitään sellaista etua, johon tämä ei olisi oikeutettu jo suoraan lain säännöksen perusteella. Myöskään yhtiön ilmoitusta siitä, että kuluttaja saa pitää hänelle maksutta lähetetyn lehden näytenumeron, ei voida pitää takuuna. Yhtiö on markkinoimalla "tyytyväisyystakuuna" lainmukaiseen postimyynnin peruuttamisoikeuteen rinnastettavaa peruuttamisoikeutta menetellyt markkinoinnissaan kuluttajien kannalta sopimattomasti.

4. Markkinointiaineistoon sisältyvässä eräässä mainoksessa sanotaan mm. seuraavaa: "Kirja kaupan päälle! Valitse omasi kolmesta huippu-uutuudesta!" Mainoksesta käy ilmi, että kuluttaja saa kirjan maksettuaan "tutustumistilauksen" maksun 49 markkaa. Aineistossa on esitelty ko. kirjat, Catherine Cooksonin Laitakaupungin Lilja, Robin Cookin Aivoklinikka ja Suomen parhaat vitsit 1994.

KSL:n 2 luvun 4 §:n mukaan markkinoinnissa ei saa tehdä tarjousta, jonka mukaan kulutushyödyke myydään yhteisestä hinnasta toisen hyödykkeen kanssa tai joka edellyttää, että ostamalla kulutushyödykkeen saa vastikkeetta tai alennetulla hinnalla muun kulutushyödykkeen, mikäli tarjotuilla kulutushyödykkeillä ei ole ilmeistä asiallista yhteyttä keskenään.

Markkinatuomioistuimen aikaisemmissa ratkaisuissa on katsottu ilmeisen asiallisen yhteyden vallitsevan sellaisten yhdessä tarjottujen hyödykkeiden välillä, joilla on käyttöyhteyttä keskenään taikka jotka usein hankitaan yhdessä (esim. ratkaisut 1980:19, 1982:10-12 ja 1993:9). Ratkaisussa 1984:2 katsottiin, että kirjakerhon liittymistarjoukseen kuuluvilla kirjoilla saattoi olla käyttöyhteyttä keskenään ja että luetut kirjat saattoivat täydentää toisiaan, minkä vuoksi ei voitu katsoa, ettei liittymistarjouskirjoilla ja kirjakerhon "kuukaudenkirjoilla" olisi lukijan kannalta ilmeistä asiallista yhteyttä keskenään. Ratkaisussa 1984:4 katsottiin, ettei tietosanakirjan ja kaunokirjallisuuteen tai siihen rinnastettavaan kirjallisuuteen kuuluvalla kirjalla ollut ilmeistä asiallista yhteyttä keskenään.

Yhtiön tarjoama 7 päivää -lehti on säännöllisin väliajoin ilmestyvä aikakauslehti, jossa on mm. artikkeleita kuvineen ja laajahko radio- ja tv-ohjelmista kertova osa. Artikkelien aihepiirit vaihtelevat lehdestä toiseen. "Kaupan päälle" tarjotuista kirjoista kaksi on luonnehdittavissa lähinnä viihteelliseksi kaunokirjallisuudeksi ja yksi niistä on vitsikokoelma.

Yhtiön markkinoimaa 7 päivää -lehteä ja "kaupan päälle" tarjottuja kirjoja ei yleensä hankita yhdessä. Markkinoidulla lehdellä ja ko. kirjoilla ei myöskään voida esim. aihepiirin perusteella katsoa olevan käyttöyhteyttä keskenään. Yhdessä tarjotuilla sanotuilla tuotteilla ei ole muutoinkaan ilmeistä asiallista yhteyttä keskenään. "Kaupan päälle" tarjottujen kirjojen taloudellinen arvo on merkittävä suhteessa markkinoituun päätuotteeseen, minkä vuoksi mainittujen kirjojen tarjoaminen ko. lehden kylkiäisenä saattaa vaikuttaa kuluttajan ostopäätökseen viemällä kuluttajan huomion pois päätuotteesta.

Markkinatuomioistuin katsoo, että yhtiö on tarjoamalla 7 päivää lehden tilaajille kylkiäisenä mainittuja kirjoja menetellyt markkinoinnissaan KSL:n 2 luvun 4 §:n vastaisesti.

Yhtiö on siinä tapauksessa, että yhtiölle määrättäisiin kieltoja, pyytänyt painatusteknisistä syistä kolmen kuukauden pituista ylimenokautta. Markkinatuomioistuin katsoo, että yhtiölle on myönnettävä kohtuullinen ylimenokausi kiellon noudattamiseksi.

MARKKINATUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Markkinatuomioistuin harkitsee oikeaksi KSL:n 2 luvun 1, 2, 4, 5 ja 7 §:n nojalla kieltää Aller Julkaisut Oy:tä kahdensadantuhannen (200 000) markan sakon uhalla markkinoinnissaan

1. käyttämästä tutustumistarjouksesta ilmaisua ilmainen tai muita vastikkeettomuutta korostavia ilmaisuja, kun tutustumistarjous muuttuu maksulliseksi tilaukseksi, ellei kuluttaja keskeytä tilausta erillisellä tahdonilmaisulla,

2. järjestämästä markkinointiarpajaisia siten, että tilaamalla lehden osallistuu arvontoihin, jollei lehteä tilaamaton kuluttaja voi osallistua samoihin arvontoihin yhtä helposti ja vaivattomasti kuin lehden tilaaja,

3. käyttämästä ilmaisua takuu postimyynnin lainmukaiseen peruuttamisoikeuteen rinnastettavasta peruuttamisoikeudesta, ja

4. tarjoamasta lehden tilaajalle vastikkeetta tai alennetulla hinnalla kaunokirjallisuuteen tai siihen rinnastettavaan kirjallisuuteen kuuluvaa kirjaa, ellei lehdellä ja kirjalla ole ilmeistä asiallista yhteyttä keskenään.

Kieltoja on noudatettava kahden (2) kuukauden kuluttua tämän päätöksen tiedoksisaantipäivästä lukien.

Asian ovat ratkaisseet: Meriluoto, puheenjohtaja, Mäkinen, Bärlund, Airikkala, Henriksson, Kivipato, Ollikainen, Pallari ja Sario

Asiassa äänestys

Jäsen Henriksson, jonka mielipiteeseen jäsenet Airikkala ja Pallari yhtyivät, lausui:

Yhtiön tarjoama 7 päivää -lehti on aihepiiriltään lähinnä viihdelukemista. Myös "kaupan päälle" tarjottuja kirjoja voidaan luonnehtia lähinnä viihdekirjallisuudeksi.

Markkinatuomioistuimen ratkaisussa 1984:2 katsottiin, että kirjakerhon liittymistarjoukseen kuuluvilla kirjoilla saattoi olla käyttöyhteyttä keskenään ja että luetut kirjat saattoivat täydentää toisiaan. Tämän vuoksi ei voitu katsoa, ettei liittymistarjouskirjoilla ja kirjakerhon "kuukaudenkirjoilla" olisi lukijan kannalta ilmeistä asiallista yhteyttä keskenään.

Kaupan päälle tarjotuista kirjoista Catherine Cooksonin Laitakaupungin Lilja on romanttinen kertomus, jonka voidaan katsoa rinnastuvan 7 päivää -lehdessä usein esiintyviin julkisuuden henkilöistä kertoviin juttuihin. Robin Cookin Aivoklinikka on lehdessä ilmestyviin ns. human interest -juttuihin rinnastettava. Suomen parhaat vitsit liittyy lehdessä säännöllisesti julkaistavaan vitsipalstaan. Tarjotut kirjat ovat siten tyypiltään sellaisia, että ne kuuluvat 7 päivää lehden lukijoiden lukutottumusten piiriin.

Edellä mainituilla perusteilla katson, että 7 päivää -lehden tilaajille kaupan päälle tarjotuilla kirjoilla on ilmeinen asiallinen yhteys po. lehden kanssa. Tämän vuoksi hylkään KA:n vaatimuksen tältä osin. Muutoin yhdyn markkinatuomioistuimen enemmistön päätökseen.