20.10.1992

SUOMEN POLKUPYÖRÄ JA MOPEDITEOLLISUUSYHDISTYS RY:N VAATIMUS

Hakija on vaatinut, että markkinatuomioistuin sakon uhalla kieltää Hjorth Polkupyörä Oy:tä

1. julkaisemasta ilmoitusta, jonka ilmoitusluonne ei selkeästi käy ilmi,

2. julkaisemasta ilmoitusta, jossa luodaan harhaanjohtava mielikuva siitä, että kyseessä olisi Suomen Standardisoimisliitto ry:n tiedote, vaikka tosiasiassa kyseessä on vastaajayhtiön kaupallinen ilmoitus,

3. käyttämästä mainonnassaan lausumaa "kotimaisille pyörille ei SFS-turvastandardin merkintälupaa" tai muulla tavalla luomasta harhaanjohtavaa mielikuvaa siitä, että standardin mukainen merkintäoikeus olisi evätty kotimaisilta pyöriltä,

4. luomasta harhaanjohtavaa mielikuvaa siitä, että kaikki Crescent -merkkiset polkupyörät täyttäisivät SFS -standardin määräykset ja

5. viittaamasta Suomen Standardisoimisliitto ry:n hyväksymismerkintään tavalla, joka antaa ymmärtää hyväksymismerkinnän olevan merkkikohtainen eikä mallikohtainen, sekä käyttämästä ilmaisua "Crescent - ainoa hyväksytty".

Hakija on myös vaatinut, että vastaaja velvoitetaan korvaamaan hakijan oikeudenkäyntikulut 23 770,50 markalla korkolain mukaisine korkoineen.

Vastaaja on julkaissut 17.3.1991 ainakin Turun Sanomissa, Aamulehdessä ja Helsingin Sanomissa ilmoituksen otsikolla "Kotimaisille pyörille ei SFS-turvastandardin merkintälupaa". Ilmoitus on puettu lehtiartikkelin muotoon ja ainoa, mikä erottaa sen lehtiartikkelista, on ilmoituksen oikeassa alareunassa oleva sana "ilmoitus". Ilmoitukseen ei ole merkitty ilmoittajan nimeä. Ilmoituksesta syntyy lukijalle helposti harhaanjohtava mielikuva, että kyseessä olisi toimituksellinen artikkeli.

Ilmoituksen loppuun on merkitty teksti: "Suomen Standardisoimisliiton tiedote: "SFS-merkintäluvut 1991-02-01". Lupa no: 1965". Merkinnästä saattaa syntyä vaikutelma, että kyseinen ilmoitus olisi Suomen Standardisoimisliitto ry:n julkaisema, ja että kyseessä olisi Suomen Standardisoimisliiton tiedote. Maininnasta syntyy myös mielikuva siitä, että Suomen Standardisoimisliitto ry olisi antanut luvan ilmoituksen julkaisemiseen, mikä ei vastaa tosiasioita.

Ilmoituksen otsikossa esitetään suurin kirjaimin: "Kotimaisille pyörille ei SFS-standardin merkintälupaa". Otsikosta syntyy lukijalle se mielikuva, että kotimaiset pyörät olisivat anoneet SFS -turvastandardin mukaista merkintälupaa, mutta tällainen lupa olisi evätty. Tosiasiallisesti kotimaisilla pyörillä on autorekisterikeskuksen (ARK) hyväksymismerkintä, joka liikenneministeriön päätöksessä polkupyöristä, 19.3.1986/304 määrätään sama narvoiseksi SFS-merkinnän kanssa. Kotimaiset polkupyörät olivat SFS -hyväksymismenettelyn piirissä siitä alkaen, kun kotimainen polkupyörästandardi valmistui 1970-luvun lopulla. Kun liikenneministeriön päätös tuli voimaan, kotimaiset tehtaat siirtyivät vaihtoehtoisen menettelyn, (ARK) hyväksynnän käyttöön. Kotimaiset pyörät eivät lainsäädännön perusteella ole velvollisia anomaan SFS-merkintää, eivätkä ne käytännössä tätä ole hakeneet, jolloin merkintälupaa ei myöskään ole evätty. Ilmoitus antaa siten harhaanjohtavan ja kotimaisia polkupyörätehtaita loukkaavan ja vahingoittavan kuvan tosiasiatilanteesta.

Edellä mainitussa liikenneministeriön päätöksessä polkupyöristä määritellään Suomessa valmistetuille tai maahantuoduille polkupyörille asetettavat vaatimukset. Päätöksen 16 §:n mukaan polkupyörän, polkupyörän suojaviirin, valaisimen ja heijastimen tulee olla joko ARK:n tai Suomen Standardisoimisliiton hyväksymää mallia. Hyväksymistä haettaessa tulee ARK:lle tai Suomen Standardisoimisliitolle esittää tutkimuslaitoksen antama selvitys, jossa osoitetaan, että kyseessä oleva polkupyörä tai polkupyörään tarkoitettu varuste täyttää päätöksessä asetetut vaatimukset. Liikenneministeriön päätöksessä tutkimuslaitoksella tarkoitetaan joko Valtion teknillistä tutkimuskeskusta (VTT) tai muuta vastaavaa luotettavaa ja riippumatonta tutkimuslaitosta. Polkupyörän ja polkupyörän varusteen, jotka ovat Suomen Standardisoimisliiton hyväksymiä, katsotaan täyttävän päätöksen vaatimukset, eikä niitä tarvitse esittää ARK:n hyväksyttäviksi.

Liikenneministeriön päätöksen mukaisesti hyväksytyssä polkupyörässä tulee olla joko ARK:n tai Suomen Standardisoimisliiton määräämä hyväksymismerkintä. Hyväksymismerkinnän tulee olla polkupyörän runkoon näkyvälle paikalle pysyvästi kiinnitetty tarra tai ARK:n erikseen hyväksymä merkintä. Polkupyörän varaosaksi tai lisävarusteeksi tarkoitetussa suojaviirissä, valaisimessa ja heijastimessa tulee olla Suomen Standardisoimisliiton tai ARK:n hyväksymä pysyvästi kiinnitetty hyväksymistä osoittava merkintä.

Lainsäädännössä on siten määritelty yksityiskohtaisesti ne normit, joita sekä Suomeen tuotujen että Suomessa valmistettujen polkupyörien tulee täyttää. ARK:n antama hyväksymismerkintä on liikenneministeriön päätöksen mukaan täysin samanarvoinen Suomen Standardisoimisliiton antaman hyväksymismerkinnän kanssa. Tällä hetkellä kotimaiset polkupyörän valmistajat käyttävät pääasiassa ARK:n hyväksymismerkintää, sen edullisempien kustannusten vuoksi. Vaatimukset ARK:n hyväksymismerkinnän ja Suomen Standardisoimisliiton merkinnän kesken ovat käytännössä lähes yhtenevät.

Molemmat mainitut hyväksymismerkinnät ovat aina tuotekohtaisia, eivät merkkikohtaisia. Valmistajat ja maahantuojat joutuvat siten hankkimaan jokaiselle uudelle pyörämallille uuden hyväksymismerkinnän.

Lainsäädännön valvonta ei kaikilta osiltaan toimi, vaan Suomeen on viime aikoina tuotu myöskin sellaisia polkupyöriä, jotka eivät täytä liikenneministeriön päätöksessä asetettuja vaatimuksia. Tämänhetkinen lainsäädäntö ei edellytä, että tullin tulisi maahantuontivaiheessa valvoa, että pyörät täyttävät liikenneministeriön päätöksessä asetetut vaatimukset. Markkinoilla olevista polkupyöristä, jotka eivät täytä liikenneministeriön asettamia vaatimuksia, esimerkkinä voidaan mainita osina myytävä polkupyörä, joka kuluttajan tulee kotona koota. Tällaiset polkupyörät saattavat aiheuttaa turvallisuusriskejä kuluttajille, minkä lisäksi niiden huolto-, korjaus- yms. palvelut ovat ongelmallisia. Esimerkiksi korjaustyön suorittanut yritys harvoin voi antaa korjaustyölle minkäänlaista takuuta, koska pyörä jo lähtökohtaisesti on laadultaan heikko.

Aamulehdessä 15.3.1991 julkaistussa lehtiartikkelissa, joka ilmeisesti on osaltaan ollut kimmokkeena käsiteltävän ilmoituksen julkaisemiselle, otsikkona oli "Tuontipyörät normittomia", ja sen on laatinut Aamulehden toimittaja Suomen Polkupyörä- ja Mopediteollisuusyhdistyksen järjestämän tiedotustilaisuuden perusteella. Artikkeli on toimittajan laatima, samoin otsikko on toimittajan valitsema ja laatima. Artikkelissa esitetään osittain sellaisia kannanottoja ja mielipiteitä, jotka eivät perustu Suomen Polkupyörä- ja Mopediteollisuusyhdistys ry:n antamaan informaatioon.

Kritiikki ulkomaisia polkupyöriä kohtaan ei tietenkään kohdistu kaikkiin ulkomaisiin polkupyöriin. Arvostetut ulkomaiset polkupyörämerkit, kuten Crescent ja Monark, täyttävät pääsääntöisesti aina liikenneministeriön päätöksessä asetetut vaatimukset.

Tästä kuitenkin on poikkeuksena Hjorth Polkupyörä Oy:n julkaisema Crescent -polkupyöriä koskeva ilmoitus, jonka kuvassa esitetään Crescent Power Bike -polkupyörä. Kyseisessä kuvassa esiintyvässä polkupyörässä takalokasuoja ei täyttänyt ilmoituksen julkaisuaikaan liikenneministeriön päätöksen 11 §:n 1 momentin kohdan 4 määräystä, jonka mukaan takapyörän roiskesuojan tulee ulottua vähintään 80ø pyörän akselin kautta kulkevasta pystytasosta eteenpäin ja vähintään 60ø siitä taaksepäin. Polkupyörä ei siten myöskään täyttänyt Suomen Standardisoimisliiton vaatimuksia, eikä polkupyörää kuvan esittämässä muodossa ollut voitu Suomessa hyväksyä. Ilmoituksessa esitetty väite "Crescent - ainoa hyväksytty" oli siten ilmoituksen julkaisuajankohtana harhaanjohtava.

Vastaaja on markkinoinnissaan luonut harhaanjohtavan mielikuvan siitä, että kaikki Crescent -merkkiset polkupyörät täyttävät tai ylittävät SFS -standardien määräykset, kun tosiasiallisesti osa Crescent-pyöristä ei tuolloin täyttänyt Suomessa polkupyörille asetettuja vaatimuksia.

Suomen Standardisoimisliitto myöntää SFS -merkin käyttöoikeuden tuotekohtaisesti. Vastaajan ilmoituksessa luodaan harhaanjohtava mielikuva siitä, että kaikki ruotsalaiset Crescent- ja Monark -pyörät olisi hyväksytty suomalaisten standardien SFS 5200, SFS 5201 ja EO 315 normien sekä VTT:n tarkastusmenettelyn pohjalta. Ilmoituksesta syntyy harhaanjohtava mielikuva, että hyväksyminen olisi merkkikohtainen eikä tuotekohtainen.

Edellä mainituin perustein hakija katsoo, että vastaaja on syyllistynyt harhaanjohtavaan sekä kilpailijoita eli kotimaisia polkupyörävalmistajia halventavaan mainontaan. Hakija pitää vastaajan mainontaa SopMenL:n 1 ja 2 §:n vastaisena.

HJORTH POLKUPYÖRÄ OY:N VASTINE

Vastaaja vaatii ensisijaisesti, että hakemus jätetään tutkittavaksi ottamatta oikeussuojan tarpeen puuttumisen johdosta. Mikäli hakemusta ei jätetä tutkittavaksi ottamatta, vastaaja vaatii, että hakemus hylätään kokonaisuudessaan. Lisäksi hakija on velvoitettava korvaamaan vastaajan oikeudenkäyntikulut 26 720 markalla 16 %:n korkoineen

Suomen Polkupyörä- ja Mopediteollisuusyhdistys ry:n markkinatuomioistuimelle tekemän hakemuksen mukainen asia sai alkunsa Aamulehti -nimisessä sanomalehdessä 14.3.1991 olleesta artikkelista, joka oli otsikoitu "Tuontipyörät normittomia". Artikkelin otsikko antaa sen kuvan, etteivät mitkään maahantuodut polkupyörät täytä voimassa olevia turvasäännöksiä. Lisäksi artikkelista muodostuu sellainen kuva, että kotimaisille polkupyörille olisi säädetty erikseen tiukat turvanormit, joita tuontipyöriltä ei vaadita.

Koska sanotun artikkelin ilmestymisen aikoihin oli alkamassa myyntisesonki, katsoi vastaaja oikeudekseen oikaista Aamulehdessä julkaistun artikkelin sisältämät virheelliset väitteet. Vastaajan julkaisemaa ilmoitusta ei voi tulkita itsenäiseksi mainokseksi eli maksulliseksi ilmoitukseksi, vaan kysymyksessä on pääosin painovapauslain 25 §:n tarkoittama vastine, jonka lehti olisi joutunut julkaisemaan myös maksutta. Painovapauslain 25 §:n tarkoittama oikeus vastineeseen on oikeus, jota ketään ei voida kieltää käyttämästä.

Vastine on julkaistu välittömästi 19.3.1991 ilmestyvissä lehdissä vastineeksi Aamulehdessä 14.3.12991 olleelle artikkelille. Vastinetta ei voi pitää artikkelin ulkoasuun naamioituna mainoksena.

Vastinetta ei ole julkaistu minkään suomalaisen elinkeinoharjoittajan mainoksena, vaan siinä todetaan se tosiasia, että Crescent ja Monark -merkkiset polkupyörät ovat ainoita polkupyörämerkkejä, jotka on hyväksytty SFS -merkinnöin. Vastine perustuu tosiasioihin. Sen julkaiseminen rajoittui yhteen ainoaan kertaan. On vaikea keksiä muuta tapaa, jolla ulkopuolinen voisi tiedottaa tosiasioista virheellisen artikkelin vuoksi kolmansille. Vastaajan käsityksen mukaan juuri ilmoituksen luontoisen vastineen julkistaminen asianmukaisesti on ainoa tapa oikaista virheellinen artikkeli.

Mikäli vastine vastoin vastaajan käsitystä tulkittaisiin mainokseksi, sitä ei voida pitää harhaanjohtavana tai halventavana mainontana, koska totuuden julkaiseminen ei voi olla Suomen lain vastaista. Vastineessa vastaaja on todennut ainoastaan tosiasiat. Vastine ei nimenomaisesti kohdistu kilpailevaan elinkeinonharjoittajaan eikä se ole mainos. Kysymys ei siten voi myöskään olla sopimattomasta menettelystä elinkeinotoiminnassa.

Oikeussuojantarpeen puuttuessa hakemus on sanotuin osin jätettävä tutkittavaksi ottamatta. Mikäli markkinatuomioistuin vastoin vastaajan luuloa tutkii hakemuksen, on hakemus hylättävä kokonaisuudessaan yksilöimättömänä ja näyttämättömänä.

Hakija on ensinnäkin vaatinut, että vastaajaa kiellettäisiin julkaisemasta ilmoitusta, jonka ilmoitusluonne ei selkeästi käy ilmi. Vaatimus on yksilöimätön ja luonteeltaan niin yleinen, ettei kukaan voi noudatta tuomiota, joka annettaisiin tämän vaatimuksen mukaisesti. Vaatimus on siksi hylättävä yksilöimättömänä.

Mikäli vastine vastoin vastaajan käsitystä tulkittaisiin mainokseksi, on huomattava, että vastine sisältää vain faktatietoa ja selkeän ja havaittavan "ilmoitus" sanan. Lukija ymmärtää artikkelin ilmoitukseksi eikä suinkaan toimituksen artikkeliksi. On vaikea kuvitella mitään muuta tapaa kertoa, että kysymyksessä on ilmoitus kuin kirjoittamalla itse vastineeseen, että kysymyksessä on ilmoitus.

Hakija on lisäksi vaatinut, että vastaajaa kiellettäisiin julkaisemasta ilmoitusta, jossa luodaan harhaanjohtava mielikuva siitä, että kyseessä on Suomen Standardisoimisliitto ry:n tiedote, vaikka kyseessä on vastaajayhtiön kaupallinen ilmoitus. Vastineesta käy selvästi ilmi se, että kysymyksessä on ilmoitus, joka ei ole Suomen Standardisoimisliitto ry:n julkaisema artikkeli. Hakijan vaatimus on hylättävä yksilöimättömänä ja näyttämättömänä.

Ilmoituksen otsikkoon viitaten vastaaja toteaa, että hakijan vaatimus on perusteeton ja jätettävä tutkittavaksi ottamatta tai hylättävä yksilöimättömänä. Lisäksi vastaaja kiistää, että vastineesta saisi kuvan, että kotimaisilta pyöriltä olisi evätty SFS-turvastandardin mukainen merkintälupa. Vastineesta käy selvästi ilmi, ettei sanottua lupaa ole evätty kotimaisilta polkupyöriltä.

ARK ja SFS merkinnät ovat tasavertaisia ja vaihtoehtoisia tieliikennelain tarkoittamassa muodossa. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että merkinnät olisivat laadultaan ja vaatimustasoltaan saman veroisia. ARK:n hyväksymismenettely perustuu SFS -standardin osien käyttöön. ARK:n vaatimukset täyttävän polkupyörän ei ole ARK hyväksynnän myötä osoitettu täyttävän SFS hyväksyntään tarvittavia laatukriteerejä. Eroavaisuuksien osalta vastaaja viittaa VTT:n selvitykseen.

Hakija on vaatinut hakemuksessaan, että vastaajaa kiellettäisiin luomasta harhaanjohtavaa mielikuvaa siitä, että kaikki Crescent -merkkiset polkupyörät täyttäisivät SFS -standardin määräykset. Perusteluina hakija on ilmoittanut, että Crescent Power Bike polkupyörä ei täyttäisi SFS vaatimuksia.

Hakijan vaatimus perustuu väärään, virheelliseen ja vanhentuneeseen tietoon. Suomen Standardisoimisliitto on hyväksynyt sanotun pyörän täyttävän merkinnän vaatimukset. Crescent Power Bike täyttää nykyisin myös liikenneministeriön asettamat vaatimukset. Hakijan vaatimus on tältä osin jätettävä ensisijaisesti tutkittavaksi ottamatta ja toissijaisesti hylättävä perusteettomana.

Hakija vaatii hakemuksessaan, että markkinatuomioistuin kieltää vastaajaa uhkasakon nojalla viittaamasta Suomen Standardisoimisliitto ry:n hyväksymismerkintään tavalla, joka antaa ymmärtää hyväksymismerkinnän olevan merkkikohtainen eikä mallikohtainen.

Vastaaja on tehnyt jatkuvan kirjallisen toimeksiannon 10.11.1988 VTT:n kanssa, jonka perusteella VTT tarkastaa Monark ja Crescent polkupyörämallistot vuosittain. Vastaaja on siten sisällyttänyt kaikki normaalikuluttajille tarjotut Crescent ja Monark mallistojen pyörät SFS:n hyväksymismenettelyn piiriin. Vastaajan periaatteena on ollut vuodesta 1988 saakka, ettei se laske myyntiin normaalikuluttajalle markkinoitavia pyöriä, jotka eivät täytä SFS:n normistoa. Poikkeuksena ovat ainoastaan erikoiskilpa- yms. polkupyörät.

Suomen Standardisoimisliitto ilmoittaa omassa tiedotteessaan, että Crescent ja Monark -pyörämallistot on kokonaisuudessaan hyväksytty SFS -hyväksymismerkinnän piiriin. Lisäksi KA on katsonut päätöksessään, ettei olisi estettä sille "etteikö markkinoinnissa tapahtuva SFS -viittaus voisi olla merkkikohtainen".

Vastaajan on katsottava olevan oikeutettu käyttämään jatkossakin SFS hyväksymismerkintää mainonnassaan myös merkkikohtaisesti. Hakijan viittaus SFS hyväksymismerkinnän merkki- ja tuotekohtaisuuteen perustuu väärään tietoon, jonka vuoksi sanottu vaatimus on hylättävä.

Vastaaja kiistää syyllistyneensä harhaanjohtavaan sekä kilpailijoita halventavaan mainontaan. Lisäksi vastaaja katsoo, ettei sen menettely voi olla SopMenL:n 1 ja 2 §:n vastaista.

KULUTTAJA-ASIAMIEHEN (KA) KANNANOTTO

KA on lähettänyt vastaajalle seuraavan kirjeen:

"Olette useassa lehdessä 17.3.1991 julkaisseet lehti-ilmoituksen otsikolla "Kotimaisille pyörille ei SFS -turvastandardin merkintälupaa". Ilmoitus on puettu lehtiartikkelin muotoon, pelkästään pienehkö ilmoituksen alareunassa sijaitseva "ilmoitus" -sana ilmaisee tarkkasilmäisille kirjoituksen luonteen. Sitä vastoin helposti silmiin pistävää tuotemerkkiä tai muuta yritystunnusta ei mainoksesta löydy.

Markkinatuomioistuin on ratkaisussaan 1987:10 kieltänyt yritystä käyttämästä kuluttajan kannalta sopimatonta lehtimainosta, joka ei heti erotu mainokseksi. Päätös nojautui tältä osin pitkälti Julkisen Sanan Neuvoston samassa asiassa 1.4.1987 tekemään päätökseen. Molemmista päätöksistä on tiedotettu julkisuudessa.

Markkinatuomioistuimen päätöksen arviointikohteena oli mainos, jonka kaikissa kulmissa oli sana "ilmoitus". Lisäksi mainoksessa esiintyi mainostettavan tuotteen logo. Kuitenkin tuomioistuin katsoi, ettei lehti-ilmoitusta heti voitu käsittää mainokseksi.

Julkaisemanne mainos on huomattavan vaikea erottaa sanomalehden toimituksellisesta aineistosta ainakin painoasunsa ja tekstisisältönsä puolesta. Toisaalta tarkasteltavana olevan lehtileikkeen perusteella ei voida yksiselitteisesti arvioida mainoksen tunnistettavuutta. Mainoksen sijainti lehdessä esim. ilmoitussivulla helpottaa sen luonteen tunnistamista.

Mainoksessa esitätte myös, että vain Teidän maahantuomillenne pyörille olisi myönnetty SFS -turvastandardin mukainen merkintälupa.

Liikenneministeriön päätöksessä polkupyöristä 19.3.1986/304 ja sen 16 §:ssä edellytetään joko autorekisterikeskuksen tai Suomen Standardisoimisliiton hyväksymistä. Hyväksymismenettelyt ovat siis vaihtoehtoisia ja lainsäädännöllisesti rinnastettu toisiinsa. Monet polkupyörien valmistajat tai maahantuojat ovatkin käyttäneet ARK:n hyväksymismerkintää SFS -merkinnän asemesta, sen edullisempien kustannusten vuoksi. Molemmat hyväksymismerkinnät ovat malli- eivätkä merkkikohtaiset.

Tätä taustaa vasten ensiksi mainittu mainos korostaa liioitellusti polkupyörienne turvatasoa. Mainoksen viittaukset Suomen Standardisoimisliittoon ja ARK:een viestittävät puolueettomien ja arvovaltaisten tahojen sanomalle antamaa tukea. Vaihtoehtoisiin lupamenettelyihin vihkiytymätön kuluttaja kuvittelee helposti, että vain Monark- ja Crescent -polkupyörät täyttävät asetetut turvamääräykset. Siten hänen mahdollisuutensa tehdä järkiperäisiä ostopäätöksiä vaikeutuu. Mainossanoman yleistäminen merkkikohtaiseksi on omiaan lisäämään mainoksen harhaanjohtavuutta. Kuluttaja ei välttämättä tiedä, että hyväksymismerkinnät myönnetään malleille eikä merkeille.

Toisessa, Crescent Power Bike -mallisen polkupyörän mainoksessa esitätte, että Crescent on ainoa valmistaja, jolle Suomen Standardisoimisliitto, VTT:n testien perusteella, on myöntänyt SFS -merkintäoikeuden, vakuudeksi että Crescent täyttää tai ylittää SFS 5200 turvastandardin määräykset. Saamieni tietojen mukaan Power Bike -pyörää ei ainakaan kuvan esittämässä muodossa ole voitu hyväksyä. Mainoskuvan kaltaisia polkupyöriä on kuulemma myös markkinoitu Suomessa SFS -hyväksyntätarralla varustettuina, vaikka pyörä ei täytä liikenneministeriön päätöksessä annettuja määräyksiä.

Markkinatuomioistuin on em. päätöksessään kieltänyt tietyn tuotemallin testitulosten yleistämisen koskemaan muita yrityksen markkinoimia tuotteita.

Jos saamani tiedot pitävät paikkansa, olette yleistäneet muiden polkupyörämallien testituloksia koskemaan myös Power Bikea ja markkinoineet asetuksen vastaista polkupyörää turvanormien mukaisena.

Kehotan Teitä vastaisessa markkinoinnissanne ottamaan huomioon edellä lausutun sekä vahvistamaan tämän kirjallisesti kuluttaja-asiamiehen toimistoon. Mikäli Teillä on asian johdosta huomautettavaa tai lisättävää, antanette selvityksenne asiassa."

Vastaajan annettua KA:n pyytämän vahvistuksen ja selvityksen asian käsittely on KA:n toimistossa päättynyt.

MARKKINATUOMIOISTUIMEN RATKAISUN PERUSTELUT

Hjorth Polkupyörä Oy on julkaissut 17.3.1991 mm. Aamulehdessä ja Kauppalehdessä ilmoituksen, jonka otsikkona on ollut "Kotimaisille pyörille ei SFS turvastandardin merkintälupaa". Otsikon alla on seuraava johdanto: "Ruotsalaiset Crescent ja Monark pyörät ovat ainoita, jotka on hyväksytty tiukkojen suomalaisten SFS 5200, 5201, EO 315 normien ja VTT:n tarkastusmenettelyn pohjalta." Näiden alla oleva, kahdelle palstalle laadittu teksti kuuluu seuraavasti:

"Monark Cykel Ab:n valmistamat Crescent ja Monark merkkiset polkupyörät ovat ainoita*, joille Suomen Standardisoimisliitto, VTT:n suorittamien jatkuvien testien perusteella, on myöntänyt SFS merkintäoikeuden tositteeksi siitä, että ne täyttävät tai ylittävät suomalaisten SFS 5200, 5201, EO 315 turvastandardien vaatimukset ja näin ollen myös ARK:n määräykset.

Alan asiantuntijoiden arvion mukaan SFS merkin haltijan velvoitteiden täyttäminen koetaan kotimaisessa pyöräteollisuudessa hankalaksi, mm. siihen sisältyvän jälkivalvonnan ja pistokoemenettelyn takia.

* Suomen Standardisoimisliiton tiedote: "SFS -merkintäluvat 1991.02.01". Lupa n:o 1965. ILMOITUS

Vastaaja on mm. Aamulehdessä 27.4.1991 julkaissut "Power Bike" nimistä Crescent polkupyörää koskevan mainoksen. Mainoksessa on otsikko "MAAILMAN ENSIMMÄINEN POWER BIKE" ja sen alla suurikokoinen kuva maastopyörästä kaupunkiliikenteessä. Kuvan alla on eräänä alaotsikkona "Crescent - ainoa hyväksytty" ja sen alla teksti "Crescent, ainoa valmistaja, jolle Suomen Standardisoimisliitto, VTT:n testien perusteella, on myöntänyt SFSmerkintäoikeuden, vakuudeksi että Crescent täyttää tai ylittää SFS 5200 turvastandardin määräykset."

1 - 2. Markkinatuomioistuin on ratkaisun 1986:2 perusteluissa lausunut mm., että raja toimituksellisen ja kaupallisia tarkoituksia palvelevan aineiston välillä on pidettävä selvänä ja mainoksen on oltava esitystavasta ja mainosvälineestä riippumatta selvästi tunnistettavissa mainokseksi. Ratkaisun 1987:10 perusteluissa markkinatuomioistuin lausui mm., että mainos on siihen tarkemmin tutustumattakin heti voitava tunnistaa mainokseksi.

Vastaajan 17.3.1991 julkaistu ilmoitus on laadittu sanomalehtiartikkelia muistuttavaan muotoon. Se liittyy vastaajan kaupalliseen toimintaan. Siinä ei ole ollut ilmoituksen julkaisijan nimeä. Ilmoituksen loppuun on merkitty viittaus Suomen Standardisoimisliittoon.

Vastaaja on toimittanut sanotun tekstin Aamulehteen "vastineeksi" samassa lehdessä olleeseen artikkeliin, "Tuontipyörät normittomia", jonka tiedot olivat vastaajan mielestä virheellisiä. Vastaajan "vastineeksi" tarkoittama teksti on julkaistu lehdessä sellaisenaan. Vastaaja on myös lähettänyt tekstin kahteen muuhun lehteen, joissa se on niinikään julkaistu sellaisenaan.

Vastaajan ilmoitus on julkaistu lehdissä sellaisella sivulla, jossa ei ole ollut varsinaisia lehtiartikkeleita. Tekstin lopussa oleva sana "ilmoitus" ei selvennä riittävästi tekstin luonnetta. Vastaajan ilmoituksesta on saattanut syntyä sitä silmäilevälle lukijalle kuva, että kysymys on toimituksellisesta artikkelista.

Ilmoituksen viittaus Suomen Standardisoimisliiton tiedotteeseen on omiaan lisäämään epäselvyyttä sen suhteen, mikä ilmoitus on kyseessä. Ilmoitukseen lähemminkään tutustuvalle ei selviä, kenen ilmoitus on kysymyksessä.

Vastaaja on julkaisemalla ilmoituksen, joka ei ole selvästi tunnistettavissa vastaajan ilmoitukseksi, menetellyt markkinoinnissaan hyvän liiketavan vastaisesti.

3. Vastaajan 17.3.1991 mm. Helsingin Sanomissa ja Aamulehdessä julkaistussa ilmoituksessa on ollut otsikko "Kotimaisille pyörille ei SFS-turvastandardin merkintälupaa".

Polkupyöriä koskevan liikenneministeriön päätöksen mukaan Suomessa myytävien polkupyörien on oltava joko autorekisterikeskuksen tai Suomen Standardisoimisliiton hyväksymiä. Hyväksyntää haetaan kullekin pyörämallille. Hyväksymistä haettaessa tulee esittää Valtion teknillisen tutkimuskeskuksen tai muun luotettavan tutkimuslaitoksen antama selvitys, jossa osoitetaan, että kyseessä oleva pyörä täyttää liikenneministeriön päätöksessä asetetut vaatimukset. Hyväksytyissä pyörissä tulee olla joko autorekisterikeskuksen tai Suomen Standardisoimisliiton määräämä hyväksymismerkintä.

Kotimaiset polkupyörät ovat hakijan ilmoituksen mukaan pääasiassa autorekisterikeskuksen hyväksymiä. Vaikka autorekisterikeskuksen ja Suomen Standardisoimisliiton hyväksymistä koskevat normit poikkeavat jossain määrin toisistaan, molemmat hyväksymismerkinnät on liikenneministeriön päätöksessä rinnastettu.

Polkupyörän ostajien ei voida olettaa tietävän polkupyörien hyväksymismenettelystä. Vastaajan ilmoituksen otsikko on omiaan antamaan kuvan, että kotimaisilta polkupyöriltä olisi evätty Suomen Standardisoimisliiton hyväksyminen. Tosiasiassa sellaista hyväksymistä ei ole kotimaisille pyörille haettukaan.

Vastaajan ilmoituksen otsikko "Kotimaisille pyörille ei SFS turvastandardin merkintälupaa" on ollut harhaanjohtava ja kotimaisten polkupyörävalmistajien kannalta sopimaton.

4 - 5. Vastaajan 27.4.1991 julkaistussa edellä kuvatussa mainoksessa on alaotsikko "Crescent - ainoa hyväksytty". Sen alla on sanottu: "Crescent, ainoa valmistaja, jolle Suomen Standardisoimisliitto, VTT:n testien perusteella, on myöntänyt SFSmerkintäoikeuden, vakuudeksi että Crescent täyttää tai ylittää SFS 5200 turvastandardin määräykset."

Mainoksen kuvassa ollut maastopyörä ei ole mainoksen julkaisuajankohtana täyttänyt tuolloin voimassa olevia polkupyörää koskevia määräyksiä takalokasuojan osalta. Vastaaja on kuitenkin saanut pyörälle Suomen Standardisoimisliitosta väliaikaisen hyväksynnän. Hyväksyntä on annettu vastaajalle suullisesti ennen mainoksen julkaisemista ja toukokuun alussa 1991 myös kirjallisena. Suomen Standardisoimisliiton vastaajalle lähettämässä kirjeessä mainintaan mm. seuraavaa: "Yritämme alkusyksyyn mennessä selvittää onko lokasuojan mittavaatimus tarkoituksenmukainen maastopyörille. Standardia laadittaessa ei tämä vaihtoehto ollut vielä mielessä. Jos vaatimus halutaan säilyttää, tulee ko. malliin kehittää uusi lokasuojaratkaisu."

Vastaajan po. mainoksessa mainostetaan yksilöidysti vain yhtä pyörää, eli uutta "Power Bike" nimistä maastopyörää. Mainosta hallitsee selvästi tämän maastopyörän kuvallinen ja sanallinen esittely. Mainoksen ilmaisu "Crescent - ainoa hyväksytty" liittyy po. maastopyörän teknisiä ominaisuuksia selostavaan tekstiin ja on ymmärrettävissä siten, että sillä viitataan nimenomaan mainoksen kuvassa olevaan maastopyörään. Hakija ei ole väittänytkään, että mainoksen julkaisuajankohtana olisi markkinoitu muita SFS-merkintäoikeuden omaavia maastopyöriä.

Hakijan vaatimus perustuu po. mainoksessa mainostetun Power Bike polkupyörän takalokasuojan rakenteeseen. Vastaajalla on ollut väliaikainen hyväksyntä markkinointiin. Hakija ei ole väittänytkään, että vastaaja muutoin markkinoisi hyväksymättömiä polkupyöriä.

Markkinatuomioistuin katsoo, että vastaajan po. mainoksesta ei synny kuvaa, että mainoksessa mainittu hyväksymismerkintä olisi merkkikohtainen eikä mallikohtainen.

Vastaajan markkinointi ei tältä osin ole ollut harhaanjohtavaa tai hyvän liiketavan vastaista.

MARKKINATUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Markkinatuomioistuin harkitsee SopMenL:n 1, 2 ja 6 §:n nojalla oikeaksi sadantuhannen (100 000) markan sakon uhalla kieltää Hjorth Polkupyörä Oy:tä polkupyörien markkinoinnissa

1. julkaisemasta ilmoitusta, josta ei heti voi päätellä, että kysymyksessä on vastaajan kaupallinen ilmoitus ja

2. käyttämästä ilmaisua "kotimaisille pyörille ei SFS-turvastandardin merkintälupaa".

Kieltoja on noudatettava heti.

Vaatimukset kiellon ulottamisesta laajemmalti hylätään.

Vastaaja Hjorth Polkupyörä Oy velvoitetaan suorittamaan Suomen Polkupyörä- ja Mopediteollisuusyhdistys ry:lle oikeudenkäyntikulujen korvauksena vaaditut kaksikymmentäkolmetuhatta seitsemänsataaseitsemänkymmentä (23 770) markkaa 50 penniä kuudentoista (16) prosentin korkoineen tämän päätöksen tiedoksiantopäivästä lukien.

Läsnä: Huttunen, puheenjohtaja, Kurri, varapuheenjohtaja, Tala, Aaltonen, Hannula, Kortekangas, Mustonen ja Viljanen