13.9.1988

EKOVILLA OY:N HAKEMUS

Ekovilla Oy on vaatinut, että A. Ahlström Oy:tä sopimattomasta menettelystä elinkeinotoiminnassa annetun lain (SopMenL) 1 ja 2 §:n nojalla kielletään lämmöneristeiden markkinoinnissa

1. kutsumasta selluvillaa jätepaperista valmistetuksi eristeeksi;

2. käyttämästä toteamusta, että runkorakenteiden liikkuessa jätepaperista rouhittuun paperieristeeseen tulee rakoja kuten vanhoihin sahanpurueristeisiin; sekä

3. toteamasta, että paperieristeet imevät vettä kuin sanomalehti, josta ne valmistetaan ja samalla ilman epäpuhtaudet imeytyvät paperieristeisiin, joiden käyttöä on syytä välttää.

Ekovilla Oy on vaatinut, että kielto annetaan väliaikaisena siihen saakka, kunnes asiassa on annettu lopullinen päätös.

Lisäksi Ekovilla Oy on vaatinut A. Ahlström Oy:n velvoittamista korvaamaan sen oikeudenkäyntikulut 45 000 markalla 16 %:n korkoineen markkinatuomioistuimen päätöspäivästä lukien.

Vastaaja on julkaissut kirjasen "Karhuntaljojen asennus- ja valintaohjeet", jossa käsitellään lämmöneristämiseen liittyviä taustatekijöitä ja omakotitalon lämmöneristämistä. Kirjasessa vertaillaan vastaajan valmistamaa karhuntaljaa ja hakijan valmistamaa selluvillaa.

Rakennustarvikkeiden vähittäismyyntiliikkeistä saatavissa ollut kirjanen on kohdistettu pääasiassa ns. kertarakentajille, joita ovat omakotitalojen uudisrakentajat ja peruskorjaajat. Siinä pyritään käyttämään hyväksi kertarakentajien (ei-ammattirakentajien) puutteellisia tietoja erilaisten eristeiden ominaisuuksista. Kirjasessa esitetään väitteitä selluvillan ominaisuuksista sillä tavoin, että eristeiden ominaisuuksia tuntematon henkilö saa niistä käsityksen, että selluvilla on epäedullinen eristysmateriaali. Tosiasiassa nämä ominaisuudet voivat olla käyttäjälle edullisia.

1. Vastaajan kirjasessa selluvillaa kutsutaan "jätepaperista rouhituksi paperieristeeksi". Selluvillan valmistuksessa käytetään raaka-aineena puhdasta, kuivattua sanomalehti/keräyspaperia. Selluvillan kutsuminen jätepaperista valmistetuksi eristeeksi on omiaan antamaan kuluttajalle ala-arvoisen kuvan selluvillan valmistuksessa käytetystä materiaalista. Menettelyllä pyritään halventamaan selluvillaa tuotteena sekä käyttämään hyväksi kertarakentajan tietämättömyyttä eristeiden ominaisuuksista ja valmistustavoista. Kuluttajalle syntyy myös virheellinen kuva lopputuotteen laadusta.

2. Vastaajan kirjasessa todetaan karhuntaljan säilyttävän joustavuutensa rakenteiden elämisestä huolimatta, jolloin rakoja ei pääse syntymään. Vertailumielessä todetaan, että selluvilla ei ole kimmoisa eriste. Kirjasessa väitetään edelleen, että runkorakenteiden liikkuessa selluvillaan tulisi rakoja kuten vanhoihin sahanpurueristeisiin.

Samalla sivulla on kaavakuva ja teksti, jossa selvitetään seinässä olevan pystyraon heikentävän merkittävästi lämmöneristyskykyä.

Väite siitä, että selluvilla rakoilisi kuten sahanpurueristeet, ei pidä paikkaansa. Puhallusselluvilla puhalletaan eristettävään tilaan koneellisesti. Sen tiheys on 60 - 70 kg kuutiometrissä ja se puhalletaan niin suureen tiheyteen, että rakenteiden liikkuessa selluvillaeriste liikkuu niiden mukana eikä aiheuta rakoja seinärakenteisiin. Esitteessä on pyritty luomaan mielikuva, että selluvilla ei olisi hyvä lämmöneriste. Siinä ei kuitenkaan ollut tietoja kummankaan eristeen virallisen tyyppihyväksynnän mukaisesta lämmöneristyskyvystä.

Selluvillan vertaaminen sahanpurueristeeseen pyrkii halventamaan hakijan tuotetta kuluttajille. Sahanpuruhan on jo vuosia sitten poistunut käytöstä rakennuksen eristeenä.

3. Vastaajan esitteessä todetaan lasivillasta valmistetun karhuntaljan olevan vettä imemätöntä. Sen mukaan kosteus siirtyy aina karhuntaljan läpi. Selluvillan väitetään imevän vettä kuin sanomalehti. Lisäksi ilmoituksessa väitetään ilman epäpuhtauksien imeytyvän paperieristeisiin ja todetaan, että selluvillan käyttöä on syytä välttää.

Selluvillalla on olosuhteista riippuva tasapainokosteus. Sillä on kyky sitoa vettä jopa kymmenen kertaa oman painonsa verran vahinkotapauksessa ja pienentää näin muiden rakenteiden vesivahinkoja. Tasapainokosteus voi tyyppihyväksynnänkin mukaan olla enintään 12 % ja jopa kosteuden ollessa 18 % eriste tuntuu täysin kuivalta. Merkittävää on, että normaalikäytössä eriste on luonnollisesti rakenteiden sisällä ja pysyy tyyppihyväksyntänsä mukaisesti kuivana. Ilmoituksessa annetaan kuitenkin harhaanjohtava kuva, että selluvilla keräisi vettä normaalikäyttötilanteessa runsaasti.

Karhuntalja ei kykene sitomaan kosteutta, minkä vuoksi lähes kaikki kosteusrasitus kohdistuu muihin rakenteisiin. Tämä lisää rakenteiden kuormitusta nestevahinkotapauksissa.

Väite ilman epäpuhtauksien sitoutumisesta selluvillaan pyrkii perusteettomasti herättämään kuluttajassa pelkoa terveyshaitoista. Puhallusselluvillasta valmistetusta eristeestä ei ole todettu olevan mitään terveydellisiä haittavaikutuksia kuluttajille. Lasivillalla on sen sijaan epäilty olevan yhteys keuhkosyövän syntyyn.

Vastaajan kirjasessa "Karhuntaljojen asennus- ja valintaohjeet" esittämät tiedot sisältävät vertailuja karhuntaljan ja selluvillan kesken. Kirjasessa kehotetaan jopa suoraan olemaan käyttämättä selluvillaa eristämisessä. Kyseessä onkin kiistatta ns. vertaileva mainonta, jonka suomalaisen oikeuskäytännön ja -kirjallisuuden sekä mainonnan kansainvälisten perussääntöjen 5 artiklan mukaan on oltava ehdottoman totuudenmukaista.

Esitetyt tiedot kannustavat kertarakentajaa, joille po. kirjanen on suunnattu, vertailemaan karhuntaljaa ja selluvillaa mainoksessa esitettyjen tietojen pohjalta. Vastaaja pyrkii hyötymään lukijakunnan tietämättömyydestä tekemällä vertailun harhaanjohtavasti siten, että karhuntalja saadaan perusteettomasti näyttämään huomattavasti paremmalta erityismateriaalilta kuin selluvilla. Menettely on mainonnan kansainvälisten perussääntöjen 2 artiklan vastaista.

Esitteessä vertailtavat ominaisuudet eivät anna oikeata kokonaiskuvaa tuotteiden välisistä eroavaisuuksista. Kantajan tuotteen ominaisuuksia on esitetty siten, että rakennusalaa tuntematon kertarakentaja saa väärän kuvan ominaisuuksien todellisesta merkityksestä. Lisäksi kirjasessa kehotetaan suoraan välttämään selluvillan käyttöä lämmöneristeenä. Tällä tavoin pyritään antamaan ilmoituksen lukijalle valmis loppupäätelmä vertailusta. Menettelyä on pidettävä hyvän liiketavan vastaisena.

Esitetyt väitteet ovat omiaan saattamaan hakijan tuotteen väheksymisen alaiseksi. Menettely on mainonnan kansainvälisten perussääntöjen 7 artiklan vastaista.

A. AHLSTRÖM OY:N VASTINE

A. Ahlström Oy on vaatinut, että Ekovilla Oy:n kaikki vaatimukset hylätään ja että hakija velvoitetaan korvaamaan yhtiön oikeudenkäyntikulut 55 000 markalla 16 % viivästyskorkoineen.

1. Vastaajan esitteessä ei missään ole mainittu Selluvillaa vaan siinä puhutaan paperieristeestä ja jätepaperista rouhitusta eristeestä. Selluvilla ei ole ainoa markkinoilla oleva paperieriste, vaan sellaisia valmistetaan useassa eri maassa.

Selluvilla on valmistettu sanomalehdistä eli tyypillisestä jätepaperista. Kuluttajia ajatellen olisi jopa harhaanjohtavaa puhua muusta kuin jätepaperista, kun otetaan huomioon, että sanomalehti sisältää paljon muuta kuin vain paperia kuten esimerkiksi painoväriä ja erilaisia kemikaaleja.

Jätepaperi-käsite on vakiintunut tarkoittamaan myös käytettyjä (vanhoja) sanomalehtiä. Näin ollen väite, että jätepaperi-sana antaisi kuluttajalle ala-arvoisen kuvan Selluvillan valmistuksessa käytetystä materiaalista tai virheellisen kuvan lopputuotteen laadusta on paikkaansapitämätön.

Ekovilla Oy:n raaka-aineesta käyttämää keräyspaperi-nimitystä ei löydy esimerkiksi Nykysuomen sanakirjasta lainkaan. Sen sijaan jätepaperi-sana on siellä mainittu.

2. Hakija väittää, että Selluvillan tiheys on 60 - 70 kg kuutiometrissä ja että se puhalletaan niin suureen tiheyteen, että rakenteiden liikkuessa Selluvilla-eriste liikkuu niiden mukana eikä aiheuta rakoja seinärakenteisiin. Nämä väitteet eivät pidä paikkaansa. Selluvillan tiheys ei tyyppihyväksynnän mukaan ole kuin 35 kg kuutiometrissä eli puolet väitetystä. Lisäksi Selluvilla ei ole kimmoisa materiaali, mikä aiheuttaa painumia ja siten myös rakoilua. Rakoilu tapahtuu esimerkiksi putkien, palkkien ja sähköjohtojen läheisyydessä. Siitä seuraa lämmöneristyskyvyn heikkeneminen, jolla on erityistä merkitystä varsinkin höyrynsuluttomassa rakenteessa.

Markkinatuomioistuimelle on toimitettu lausunto, tutkimusselostus ja valokuvia painumakokeesta, jossa oli läsnä puolueettomana todistajana/valvojana Riihimäen-Hyvinkään kauppakamarin edustaja. Kokeessa ilmeni selvästi, että Selluvillassa tapahtuu rakoilua, vaikka se olisi asianmukaisesti puhallettuakin. Tällaisten rakojen aiheuttama huonontunut lämmöneristyskyky on yleisesti tunnettu, joten se ei kaipaa lähempää selvitystä.

Rakoilu on seuraus siitä, että paperieristeet puhallettuina pieninä palasina rakenteiden koloihin pyrkivät painumaan ajan mukana kasaan sen vuoksi, että eristehiutaleiden välillä ollut ilma rakenteiden liikkumisen ja täräytysten vuoksi pääsee poistumaan. Myös paperieristeisiin imeytyvä kosteus vaikuttaa painumaan ja tätä kautta rakoilua lisäävästi.

Ekovilla Oy:n moitteesta, että mainosmateriaalissamme ei ole mainittu selluvillan tai karhuntaljan tyyppihyväksynnän mukaisesta lämmöneristyskyvystä todettakoon, että näiden arvojen ilmoittaminen olisi suorastaan harhaanjohtavaa, koska tyyppihyväksynnässä edellytetään, että eriste on asennettu höyrynsulkua käyttäen. Selluvillaa puolestaan markkinoidaan nimenomaan sellaiseksi eristeeksi, joka ei edellytä höyrynsulkua eli päinvastoin mitä tyyppihyväksynnässä edellytetään. Tämän vuoksi eri arvot ja niiden mittausmenetelmät eivät ole vertailukelpoisia eikä niiden ilmoittaminen kirjasessamme harhaanjohtavina olisi ollut mielekästä. Höyrynsuluttomalle rakenteelle ei tyyppihyväksynnässä edes ole olemassa normia.

3. Molemmat osapuolet tässä jutussa ovat todenneet, että paperieriste imee itseensä vettä/kosteutta kun taas mineraalivilla ei sitä tee. Kosteus heikentää eristeen lämmöneristyskykyä. Höyrynsulun yhtenä tehtävänä on estää sisäilmassa olevan kosteuden pääseminen eristeeseen. Esitteessämme olleet lauseet, joihin Ekovilla Oy on viitannut, on asiattomasti erotettu oikeasta yhteydestään eli höyrynsulun merkityksestä ilman liikkumiselle.

Ekovilla Oy:n markkinoinnissa tuodaan esille hengittävä rakenne -käsite, jossa ei ole höyrynsulkua. Tällaisessa rakenteessa sisäilman kosteus imeytyy eristeeseen. Kun kosteus on ollut kosketuksessa puurunkorakenteen kanssa pidemmän ajan, on helppo kuvitella, miten puurakenne saattaa lahota lisääntyvän sienikasvuston johdosta. Selluvillassa tosin on sienikasvustoa estäviä kemikaaleja, mutta nämä liikkuvat eristeessä ajan kuluessa, jolloin niiden vaikutus pintaalueilla heikkenee.

Ilman epäpuhtaudet, niin ulkoilman kuin höyrynsuluttomassa rakenteessa myös sisäilman, imeytyvät lämmöneristeeseen. Eriste toimii suodattimena mutta sitä ei kuitenkaan voida vaihtaa kuten yleensä tehdään likaisille suodattimille. Tämän vuoksi eriste tulee ajan mittaan olemaan täynnä epäpuhtauksia. Tällainen eriste, joka lisäksi on suhteellisen kosteata, ei ole paras mahdollinen. Esitteessä ei varsinaisesti ole väitetty että selluvillaan imeytyvät epäpuhtaudet olisivat terveydelle haitallisia. Toisaalta ne voivat esimerkiksi aiheuttaa sienikasvustoa, joka lahottaa korkean kosteuden avulla rakenteita.

Kirjasessamme "Karhuntaljojen asennus- ja valintaohjeet" ei ole esitetty mitään sellaista, joka esitystavaltaan tai sisällöltään olisi sopimattomasta menettelystä elinkeinotoiminnassa annetun lain vastaista.

KULUTTAJA-ASIAMIEHEN (KA) KANNANOTTO

KA on ilmoittanut, ettei hän ryhdy toimenpiteisiin hakemuksen johdosta.

VAATIMUS VÄLIAIKAISESTA KIELLOSTA

Markkinatuomioistuin ei ole hyväksynyt vaatimusta väliaikaisesta kiellosta.

MARKKINATUOMIOISTUIMEN RATKAISUN PERUSTELUT

Hakija ja vastaaja markkinoivat lämmöneristeitä pientaloihin. Hakijan markkinoimien tuotteiden perusraaka-aine on sanomalehti/keräyspaperi, vastaajan lasivilla. Hakija markkinoi tuotteitaan nimellä Selluvilla ja vastaaja Karhuntalja-nimellä.

A. Ahlström Oy on keväällä 1987 julkaissut kirjasen "Karhuntaljojen asennus- ja valintaohjeet". Siinä käsitellään lämmöneristämiseen liittyviä taustatekijöitä ja omakotitalon lämmöneristämistä. Kirjasta on ollut saatavissa rakennustarvikkeita myyvistä vähittäisliikkeistä.

1. Kirjasen ensimmäisellä aukeamalla todetaan muun muassa: "esimerkiksi jätepaperista valmistettu eriste ei ole kimmoisa eriste". Paperia, jota ei ole tarkoitettu säilytettäväksi, kutsutaan käytön jälkeen yleisesti "jätepaperiksi". Nimitys ei anna väärää kuvaa selluvillan raaka-aineena käytetystä materiaalista. Ilmaisu ei myöskään anna väärää kuvaa hakijan markkinoimasta tuotteesta eikä sitä voida pitää halventavana nimityksenä.

2. Ensimmäisellä aukeamalla oleva teksti jatkuu: "Mikäli runkorakenteet liikkuvat, eristeeseen tulee rakoja kuten vanhoihin sahanpurueristeisiin."

Vastaaja on selvittänyt, että selluvillaeristeeseen voi tärinän vaikutuksesta syntyä rakoja. Vastaaja ei kuitenkaan ole näyttänyt, että rakoilua tapahtuisi runkorakenteiden liikkuessa tai että rakoilua tapahtuisi samalla tavalla kuin sahanpurueristeissä. Markkinointiväittämä on näin ollen toteennäyttämätön ja siten hyvän liiketavan vastainen.

3. Kirjasen kolmannella aukeamalla todetaan: "paperieristeet imevät vettä niin kuin sanomalehdet, josta ne valmistetaan. Samalla imeytyvät ilman epäpuhtaudet paperieristeisiin, joiden käyttöä on syytä välttää."

Materiaalipohjansa vuoksi selluvillaeriste voi sitoa itseensä huomattavasti enemmän kosteutta kuin mineraalivilla. Valtion teknillisen tutkimuskeskuksen (VTT:n) 30.5.1988 antamasta lausunnosta ilmenee, että hyvän rakennustavan mukaan toteutetussa kattorakenteessa eristeen kosteus vaihtelee lähinnä ympäristön ilman suhteellisen kosteuden (hygroskooppisen kosteuden) mukaisesti. Tätä hygroskooppista kosteutta suuremmat kosteudet eristeessä merkitsevät lausunnon mukaan aina katon toimintahäiriötä.

Normaaleina pidettävissä oloissa eristeeseen sitoutunut kosteus on murto-osa siitä, minkä eriste sinänsä kykenee imemään. Mainoksesta ei ilmene, että eristeeseen voi imeytyä merkittävä määrä kosteutta vain poikkeuksellisissa olosuhteissa. Markkinoinnissa käytetty ilmaisu on siten omiaan antamaan harhaanjohtavan kuvan eristemateriaalin kosteudenimuominaisuuden merkityksestä normaaliolosuhteissa.

Selluvilla on ympäristöministeriön tyyppihyväksymä lämmöneriste. Vastaaja ei ole näyttänyt, että selluvillaan tavanomaisessa käytössä imeytyisi ilmasta epäpuhtauksia, jotka aiheuttaisivat vaaraa terveydelle tai turvallisuudelle. Markkinointiväittämä on näin ollen toteennäyttämätön ja siten hyvän liiketavan vastainen.

MARKKINATUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Markkinatuomioistuin harkitsee oikeaksi SopMenL:n 1, 2 ja 6 §:n nojalla (kaksisataatuhatta) 200 000 markan sakon uhalla kieltää A. Ahlström Oy:tä lämmöneristeiden markkinoinnissa

- antamasta toteennäyttämätöntä kuvaa, että selluvilla rakoilisi runkorakenteiden liikkumisen vuoksi kuten sahanpurueristeet (2);

- antamasta harhaanjohtavaa taikka toteennäyttämätöntä kuvaa selluvillan vedenimemisominaisuuden merkityksestä (3).

Kieltoja on noudatettava heti.

A. Ahlström Oy velvoitetaan suorittamaan Ekovilla Oy:lle oikeudenkäyntikulujen korvaukseksi vaaditut neljäkymmentäviisituhatta (45 000) markkaa kuudentoista (16) prosentin korkoineen tämän päätöksen tiedoksiantopäivästä lukien.

Asiassa esitetyt vaatimukset hylätään enemmälti.

Läsnä: Huttunen, puheenjohtaja, Valkonen, varapuheenjohtaja, Tala, Aaltonen, Kortekangas, Modeen, Mustonen ja Viljanen.