3.2.1982

KULUTTAJAASIAMIEHEN VAATIMUS

KA on vaatinut, että yhtiötä kuluttajansuojalain (KSL) 2 luvun 1 ja 7 §:n nojalla sakon uhalla kielletään vastaisessa postimyyntimarkkinoinnissaan

1. markkinoimasta koruja sanoilla "aitoja timanttikorvakoruja" silloin, kun koruissa olevia timantteja ei luokitella Suomessa korutimanteiksi vaan teollisuuslaatua oleviksi, ja 2. luonnehtimasta korujen myyntiin tähtääviä toimenpiteitä ilmoituskokeiluksi tai testiksi taikka muuksi markkinointitutkimukseen viittaavaksi menettelyksi.

Yhtiö on ainakin helmi ja maaliskuussa 1981 useissa eri sanoma ja aikakauslehdissä julkaissut ilmoituksia, joissa kerrottiin mm. meneillään olevasta ilmoituskokeilusta. Ilmoituksen havainneille ja havainnoistaan yritykselle määräajassa tiedottaneille tarjottiin hyvitykseksi pari aitoja timanttikorvakoruja hintaan 69,50 markkaa ja lisäksi postikulut. Nopeasti toiminut kuluttaja saattoi ostaa koruja toisenkin parin. Kuluttajille kerrottiin myös seitsemän päivän palautusoikeudesta.

Koruja on ilmoituksissa luonnehdittu aidoiksi timanttikoruiksi. Niitä on kuvailtu sanoilla "koruissa on aidot 0,01 karaatin pyöreät 17-särmäisiksi hiotut timantit". Lähetyksen mukana on toimitettu englanninkielinen painettu aitoustodistus, jossa ilmoitetaan timanttien olevan "genuine, full-cut, 17-faceted".

Korut tilanneet kuluttajat ovat tutkituttaneet korunsa kultasepillä havaittuaan niiden olevan ulkonäöltään odotuksiaan vastaamattomia. Tällöin on selvinnyt, että korut on valmistettu teollisuuslaatua olevista timanteista.

Kampanja on suunniteltu laajaksi ja kuluttajien yhteydenottoja KA:n toimistoon on tullut runsaasti. KA on määrännyt yhtiölle kiellon, joka yhtiön määräajassa tapahtuneen vastustamisen vuoksi on rauennut.

1. Timantit jaetaan kahteen pääryhmään: jalokiviin ja teollisuustimantteihin. Jakoperusteena on kivien väri, hionta ja puhtaus. Suomessa kivi luokitellaan teollisuustimantiksi, toisin sanoen ei korukäyttöön kelpaavaksi, jos siinä on poikkeuksellisen runsaasti epäpuhtauksia, eikä se muutoinkaan vastaa edellytettyjä tasovaatimuksia. Tämä jako soveltuu kivien koosta riippumatta kaikkiin tapauksiin. Suomessa käytössä olevasta Pohjoismaisesta timanttinimikkeistöstä (PTN) selviää tarkemmin, kuinka paljon epäpuhtauksia kivessä saa olla, jotta sen vielä katsottaisiin kelpaavan korutimantiksi. Ko. nimikkeistö on ainoa Suomessa sovellettava. Jalokivitimanttien keskimääräinen karaattihinta on vuonna 1980 ollut yli 200 kertaa korkeampi kuin teollisuustimanttien.

Timanttikorujen asiantuntijoita ovat kultasepät, koska timantit yleensä istutetaan jalometalliin. Suomen Kultaseppien Liiton antamasta lausunnosta käy ilmi, että Suomessa myydään normaalisti timanttikoruina vain jalokiviluokkaa olevista timanteista valmistettuja koruja. Kuluttajat luottavat siihen, että yleisesti noudatetun käytännön perusteella aidoilla timanteilla tarkoitetaan korujen myynnin yhteydessä muuta kuin teollisuuslaatua olevia kiviä.

Nykysuomen sanakirja määrittelee timantin "erittäin kovaksi hiottuna läpinäkyväksi ja välkehtiväksi (puhtaana ja melko isokokoisena) kallisarvoiseksi jalokiveksi". Teknillisiin tarkoituksiin käytettävät epäpuhtaat kivet (bortit) eivät sisälly sanakirjan määritelmään.

KA on tutkituttanut neljä paria kuluttajien hänelle lähettämiä yhtiön markkinoimia koruja. Asiantuntijoiden lausunnoista ilmenee, että koruissa on ollut kiviä, jotka Suomessa kiistatta luokitellaan teollisuuslaatua oleviksi ja joita Suomessa ei korualalla normaalisti markkinoida aitoina korutimantteina. Kuluttajien KA:lle lähettämistä kirjeistä heijastuu myös yleinen pettymys koruihin.

Koska yhtiön tarjouksesta saa sen kuvan, että tarjous on ainutlaatuinen ja että koruja on rajoitettu määrä, kuluttajat saattavat helposti uskoa, että vallitsevan käytännön mukaisia aitoja timanttikoruja myydään edullisesti. Yhtiön mainoksiin tutustuneilla kuluttajilla ei myöskään välttämättä ole selvää käsitystä timanttien hintatasosta. Ne kuluttajat, jotka tekevät useammin timanttikauppoja, eivät kuulune yhtiön ilmoitusten lukijoihin. Koruthan eivät toisaalta ole olleet niin halpoja, että kuluttajilla olisi ilmeistä aihetta epäillä timanttien aitoutta.

Hallituksen esityksessä kuluttajansuojalainsäädännöksi todetaan nimenomaisesti, että markkinointisäännösten eräänä tavoitteena on estää kuluttajiin kohdistuva epäasianmukainen markkinointi (s. 23). Erityisen tärkeää oikeiden tietojen antaminen on postimyynnissä, jossa kuluttaja joutuu tekemään ostopäätöksen vain mahdollisten kuvien sekä ilmoitustekstin perusteella. Vaikka kuluttajalla on peruuttamisoikeus KSL:n 6 luvun mukaisesti, ei tämä silti poista elinkeinonharjoittajan velvollisuutta oikeiden tietojen antamiseen. Suomessa on tapana ilmoittaa kuluttajalle nimenomaisesti, milloin myydään teollisuustimanteiksi luokiteltuja kiviä.

Mainonnan kansainvälisten perussääntöjen 4 artiklassa todetaan, että tarjous ei saa sisältää mitään lausumaa, joka suoranaisesti tai epäsuorasti, salailevana, moniselitteisenä tai liioittelevana on omiaan johtamaan kuluttajaa harhaan erityisesti esim. laadun suhteen. Suoramainonnan ja postimyynnin vastaavissa kansainvälisissä perussäännöissä todetaan, että postimyyntitarjoukset on esitettävä tarkasti ja totuudenmukaisesti erityisesti tuotteen ominaisuuksien osalta.

2. Kun tuotteen myynti yhdistetään ilmoituskokeiluun, markkinatutkimukseen tai vastaavaan, kuluttaja käsittää saavansa myytävän tuotteen normaalia edullisemmin, tavallaan palkintona siitä, että hän on avustanut tutkimuksen teossa tiedottamalla havainnoistaan, vastaamalla kyselyyn tms. Näiden kahden asian, myynnin ja tutkimuksen, kytkeminen toisiinsa vaikuttaa epäasianmukaisella tavalla kuluttajan ostopäätökseen. Koska markkinatutkimuksia suorittavat yleensä erityiset tutkimuslaitokset, niihin luotetaan. Tämäkin seikka saa kuluttajan tekemään ostopäätöksensä helpommin hinta- tai laatuvertailuja tekemättä. Tutkimuksen varjolla pystytään siis myymään tuotetta, joka muuten ehkä ei menisi kaupaksi.

Mainoskampanjassa pyritään antamaan kuva tarjouksen poikkeuksellisesta edullisuudesta puhumalla ilmoituskokeiluun liittyvästä tarjouksesta ja toisaalta asettamalla tiukkoja ehtoja ja hyvin lyhyitä aikarajoja tarjouksen hyväksi käyttämisen edellytykseksi. Kuluttajat eivät ole voineet arvata aikarajojen jatkuvasti lykkääntyvän.

Jotta kuluttajat luottaisivat markkinatutkimukseen ja avustaisivat tutkimuksen suorittajaa, Kansainvälinen Kauppakamari on vahvistanut markkinatutkimusta koskevat kansainväliset perussäännöt. Näissä todetaan, että yleisön luottamuksen säilyttämiseksi tuotteen myyntiin tähtääviä yhteydenottoja ei saa rinnastaa markkinatutkimukseen.

Yhtiön harjoittama ilmoittelu ei noudata markkinointitutkimuksen kansainvälisiä perussääntöjä. Alalla ei käytetä yhtiön käyttämää tutkimustekniikkaa sen enempää Suomessa kuin muuallakaan Euroopassa tai USA:ssa. Tällaista tekniikkaa ei myöskään esitellä alan oppikirjoissa.

Yhtiön ilmoituksilla yritetään yhdistää tuotteen myynti ilmoituskokeiluun ja siten käyttää hyväksi vakiintuneiden, varsinaisista myyntitarkoituksista erillään toimivien tutkimuslaitosten mainetta. Yhtiön menettely on omiaan luomaan kuluttajissa sen kuvan, että mainoksen takana ei olekaan tavallinen tuotteiden myynnillä voittoa tavoitteleva yritys vaan ensisijaisesti tutkimuslaitos. Myöskään yrityksen toiminimi ei anna viitteitä toimialasta vaan nimen perusteella se voidaan hyvinkin mieltää tutkimuslaitokseksi. Liittämällä toisiinsa ilmoituskokeilun ja korujenmyynnin yhtiö on vaikuttanut epäasianmukaisella tavalla kuluttajien päätöksentekoon.

OY MARKSMAN LTD:N VASTINE

Yhtiö on kiistänyt menetelleensä markkinoinnissaan kuluttajien kannalta sopimattomasti ja vaatinut hakemuksen hylkäämistä. Yhtiö on ilmoittanut lopettaneensa hakemuksessa tarkoitetun markkinoinnin.

1. Markkinoinnissa tapahtuvan informaation tulee olla sellainen, että asiakas sen saannin ja tavaran näkemisen jälkeen voi tehdä ostopäätöksen. KSL:n tarkoituksena on suojata kuluttajia sellaisissa tapauksissa, joissa tuotteen ominaisuudet eivät käytössä osoittaudu markkinoinnissa annetun kuvan mukaisiksi. Postimyynnistä on annettu omat säännöksensä, koska kuluttaja ei voi tällaisessa myynnissä tarkastella tuotetta, ennen kuin se on hänelle toimitettu. Varsinkin palautusoikeus, joka ei ole sidottu palautuksen syihin, on riittävä suoja kuluttajalle kompensoimaan vajavaisen tiedon. Tästä syystä vain selvästi virheellisiin ja tietoisen harhaanjohtaviin markkinointikeinoihin tulee puuttua. Muutoin elinkeinonharjoittajien markkinointikeinoja supistetaan niin voimakkaasti, että sekä kaupankäynnin että kuluttajien omat edut vaarantuvat.

Jonkun yksittäisen kuluttajan käsitys, että tuote ei vastaakaan hänen kuvitelmaansa, ei tee markkinointitoimenpidettä lainvastaiseksi tai edes moitittavaksi. Jokaisen kuluttajan erikseen saama kuva koostuu yksittäisistä aikaisemmista kokemusperäisistä havainnoista, jotka useinkin saattavat olla yksipuolisia ja selektiivisiä. Yksittäisten henkilöiden reaktioita ei siten voida asettaa pohjaksi arvioitaessa jonkin markkinointitoimenpiteen laillisuutta. On harkittava, onko markkinoinnissa objektiivisesti katsottuna annettu oikeellinen kuva tarjotusta hyödykkeestä.

Harhaanjohtavat laatutiedot ja harhaanjohtavat tiedot tuotteen ominaisuuksista eivät voi olla vain kuviteltuja, vaan niiden täytyy olla harhaanjohtavasti mainittu markkinoinnin yhteydessä. Jollei markkinoinnissa edes anneta ymmärtää tuotteella olevan sellaisia laatu- ja alkuperäisominaisuuksia, joita sillä ei ole, eivät markkinointitoimenpiteet ole virheellisiä. Kuluttajan mielessään luomat kuvitelmat ja naiivit unelmat ovat sellainen henkilökohtainen harha, josta markkinoijaa ei voi syyttää. Kuluttajan on arvioitava laatutaso tehdessään ostopäätöksen. Postimyynnin yhteydessä ostopäätös tapahtuu vasta lähetyksen vastaanottamisen jälkeen, mutta ennen palauttamisajan umpeenkulumista.

Selvitys tuotteen laadusta ei sinänsä voi olla harhaanjohtava, jos tuote on sitä mitä ilmoitetaan. Esim. määritelmä ja markkinointisana "soijajauhe" on oikein riippumatta siitä, onko tuote alun perin valmistettu ihmisravinnoksi vai eläinrehuksi, jos samaa laatua valmistetaan kumpaankin tarkoitukseen. Tämä sama pätee myös esim. rypsiöljyn suhteen; teollisuuskäyttöön pakattu rypsiöljy voidaan myydä suoraan kuluttajille alkuperäisestä tarkoituksestaan huolimatta, jos öljyn laatuominaisuudet täyttävät tavalliselle elintarvikeöljylle asetetut vaatimukset.

Hinta ei ole myöskään mikään suoranainen kriteeri. Hyvin monien tuotteiden hinta on viisinkertainen tai jopa kymmenkertainn myytäessä pienempiä määriä kuin suuremmissa erissä myytynä. Varsinkin postimyynnissä, missä yksi ainoa kampanja saattaa antaa tulokseksi yli 10 000 tilausta, kysymyksessä on sellainen massamyynti, jossa säästetään monet 30-250 %:n provisiot ja katteet tuotteen matkalla raaka-ainelähteestä lopulliselle myyjälle.

Hyödykkeen laatua tulee arvioida paitsi matemaattisen ja teknisen mittapuun mukaan, myös ottaen huomioon sen käyttöarvo ja hyödyllisyys kuluttajan tarpeen tyydytyksen kannalta. Varsinkin korualalla on aina ollut kaupan aitojen tuotteiden ja halvempien massavalmisteisten tuotteiden sekaversioita. Rehellisessä kaupankäynnissä ostajat ovat aina olleet tietoisia tuotteen epäaitoudesta. Valmistettaessa tällaisia koruja ei ole lähdetty siitä, että ostajaa harhautetaan, vaan ostaja on tietoisesti hankkinut kokonaisuutena arvokkaan tuntuisen tuotteen ja on ehkä pyrkinyt harhauttamaan muut kutsuvieraat tai ympäristönsä ihailevakatseiset ihmiset. Dubleekello on asiaa tuntemattomalle kultakellon veroinen, ja monet kultasepänliikkeet myyvät nykyisin kullattuja taikka kullan värisiä ketjuja ja muita koruja. Ei ole harvinaista, että kivien taikka timanttien ympärillä on kromattu, epäjalosta metallista tai halvemmasta vaaleammasta metallista valmistettu kehys tai mansetti, joka korostaa kiven välkettä. KSL:n tarkoituksena ei ole ohjata tarjottavien tuotteiden laatua sillä tavoin, että valintamahdollisuudet rajoittuisivat, eikä myöskään pakottaa kuluttajat ensin "asiantuntijan" puheille tuotteen hankkimiseksi. Tästä olisi seurauksena vain haitallinen tuotevalikoiman supistuminen ja kaikkien tarjottavissa olevien hyödykkeiden hinnan nousu. Markkinoinnin viestinnän ohjaaminen on mahdollista vain sillä tavoin, että petokseen verrattavissa oleva virheinformointi voidaan eliminoida, samoin kuin ostopäätökseen varmasti vaikuttavan seikan ilmoittamatta jättäminen. Nyt kysymyksessä olevassa tapauksessa saattaa kuluttaja - hinnan ja muun ilmoitetun nojalla - riittävällä varmuudella tehdä johtopäätöksiä tarjotusta tuotteesta.

Maailmassa on lukuisia timattien jaotteluperusteita. Pohjoismaisten timanttinimikkeistö- ja luokittelusäännösten perusmääritelmän mukaan timantit jaetaan luonnontimantteihin ja eiluonnontimantteihin. Kaupallisia määritelmiä koskevissa ohjeissa on lisäksi mainittu luonnontimanttien osalta: "Lisäys 'aito' on yleensä tarpeeton: timantti on aina aito tai muussa tapauksessa se ei ole timantti".

Yhtiön markkinoimat timantit ovat olleet aitoja luonnontimantteja, jotka on hiottu. Kuluttajan kannalta on ollut tärkeätä tietää, onko kysymyksessä ollut teollisesti paineessa ja lämmössä valmistettu keinotimantti tai hiomaton timantin siru taikka kideryhmä "teollisuustimantti", jota myös käytetään korutarkoituksiin. Jos markkinoinnissa ei ole annettu ymmärtää, että kysymyksessä olisi timanttiluokituksen mukainen puhdas timantti, ei markkinointi ole ollut harhaanjohtavaa. Kuluttajan tulee vetää hinnan perusteella johtopäätöksiä timantin laadusta, jos hänen mielestään timantin puhtaudella on merkitystä korua hankittaessa.

Timanttineuvosto toteaa KA:n pyynnöstä tutkimiaan koruja koskevassa lausunnossaan, että "kivet ovat alhaisinta markkinoilla olevaa laatua 8/8 hiontaisia timantteja". Timanttineuvosto ei siten jaottele näitä kiviä teollisuustimanteiksi, vaan toteaa nimenomaan myös muiden korumyyjien markkinoivan vastaavia kiviä.

"Teollisuustimantti" saattaa yhtä hyvin olla täysin puhdas luonnontimantti, joka ei ole hiottu eikä sitä olisi mielekästäkään hioa koruksi. Kyseessä voi olla "korutimantista" lohkaisemalla, halkaisemalla tai sahaamalla erotettu siru, jonka edelleen hyödyntäminen on jäänyt kesken tai on esimerkiksi vaadittava työpanoksen takia taloudellisesti kannattamatonta. Jako korutimantteihin ja teollisuustimantteihin ei tapahdu vain puhtauden mukaan, vaan pääsääntöisesti koon ja muodon mukaan kysynnän ja tarjonnan lain määräämässä järjestyksessä.

Pientimanttien hiominen riippuu raakatimanttien saannista. Ajoittain esiintyy halpojen timanttien ylituotantoa ja ylitarjontaa. Myös Suomessa käytetään pieniä timantteja, ja laatu on vaihteleva. Pienimpien timanttien hinnasta vähittäismyynnin ja työn osuus muodostavat valtaosan.

Pohjoismaiset timanttinimikkeistö ja luokittelusäännökset eivät luokittele alle 0,50 karaatin kiviä. Pienempien osalta luokittelun mukaista asteikkoa suositellaan käytettäväksi vain poikkeustapauksissa. Kaupallisia määritelmiä koskevissa ohjeissa todetaan lisäksi, että "puhtaudeltaan heikompia kuin P 3-asteisia timantteja ei yleensä käytetä koruissa". Tämä ei tarkoita, etteikö tällaisia kiviä olisi käytetty ja voitaisi käyttää koruissa, jos toimenpide on liiketaloudellisesti perusteltavissa.

Suomessa on markkinoitu vastaavia timanttiriipuksia, joissa timantti on istutettu epäjaloon metalliin. Kyllä kuluttaja ymmärtää, että Suomessakin myydään eri hintaisia timanttikoruja. Kultasepille ei voi luoda monopolia timanttien myynnissä, eikä kuluttajaa voi myöskään pakottaa aina ostamaan timanttiansa jalometalliin kiinnitettynä.

Jako "teollisuustimantteihin" ja "korutimanteihin" on syntynyt pelkästään käyttötarkoituksen perusteella. Peruskriteerinä on timantin koko ja muoto. Jotkut sellaiset raakatimantit, jotka kokonsa puolesta soveltuisivat pienemmiksi tai jonkin verran pienimpiä korutimantteja suuremmiksi korutimanttiaihioiksi, siirretään teollisuustimantteina käytettäväksi vapaassa markkinataloudessa tapahtuvan hinnanmuodostuksen takia. Timantti siirretään siihen läjään, josta saadaan parempi hinta. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö "teollisuustimantti" muissa olosuhteissa, esim. alhaisten hiomiskustannusten takia, hyvinkin voisi puolustaa paikkaansa "korutimanttina". Hinnanmuodostus on ratkaiseva. Samalla tavoin myydään silakkaa vuoroin minkinrehuksi, vuoroin ihmisravinnoksi. Samalla ja saman arvoisella tuotteella voi olla eri nimi riippuen käyttötarkoituksesta. Samalla tavoin on teollisuustimanttien suuri kysyntä (poranterät ja metalliteollisuuden leikkuuterät) nostanut teollisuuden käyttämien timanttien ("teollisuustimanttien") hinnan aivan korutimanttien tasolle.

2. Markkinoinnin päätarkoituksena on luonnollisesti informoida kuluttajia tarjolla olevista tuotteista ja niiden tuotteiden ominaisuuksista ja ostoehdoista. Tämän päätarkoituksen rinnalla markkinoinnilla on muitakin funktioita, joista yksi on ostokäyttäytymisen eri osatekijöiden saattaminen markkinoijan tietouteen. Saadun informaation perusteella elinkeinotoiminnassa voidaan käyttää kokonaisuuden kannalta edullisinta markkinointikeinoa. Tällöin ainakin osa hyödystä tulee kuluttajille, koska tuote voidaan myydä alhaisemmalla hinnalla lopulliselle kuluttajalle.

Sellaisen myyjän, joka ei halua pysyttäytyä tavanomaisissa, usein kalliissa ja tehottomissa markkinoimistoimenpiteissä, on saatava tietoutta markkinoiden laajuudesta ja ostajakunnan käyttäytymisestä erilaisiisa tyyppitilanteissa. Ostajien palaute on mitä hyödyllisintä informaatiota. Ilmoitusluokittelukampanja on nyt käsiteltävänä olevassa tapauksessa ollut johdonmukainen ja totuudenmukainen. Samanlaista markkinatutkimustapaa on käytetty monissa muissakin maissa esim. Euroopassa. Aikarajat ovat olleet välttämättömiä kampanjamyynnin toteuttamiseksi, koska postitus ym. on hoidettava keskitetysti suunnitelmien mukaan. Hankintaan liittyvät tilaukset ulkomaisilta jälleenmyyjiltä on luonnollisesti ajoitettava kysynnän mukaan.

Ensimmäisissä ilmoituksissa oli suoraan ja totuudenmukaisesti sanottu, että kyseessä on ilmoituskokeilu, jotta myös pikavastaajien etu tulisi ymmärretyksi. Samoin oli mainittu, että ilmoitus julkaistaan myös muissa lehdissä. Lisäksi ilmoituksessa oli lehden tunnus ja ilmestymispäivämäärä, mistä on ymmärrettävissä, että ilmoitus ei ole ainutkertainen. Tästä syystä on johdonmukaista, että vastausaikarajat ovat vaihdelleet ilmoituksesta toiseen. Tämä on tutkimuksen kannalta mielekästä. Sanomalehti-ilmoituksissa saajille on annettu 19-28 päivää aikaa tilauksensa lähettämiseen. Tässä ajassa kuluttaja ehtinee selvittää itselleen ostomotivoinnin ja vaikkapa pyytää asiantuntijan arviota hinnan ja arvon välisestä suhteesta.

TODISTELU

Timanttineuvoston puheenjohtaja Ralf Westerback ja varapuheenjohtaja Ulf-Jarl Pettersson, joita on kuultu KA:n nimeäminä todistajina asiassa, ovat KA:n pyynnöstä tutkineet neljä paria kuluttajien KA:n toimistoon lähettämiä Oy Marksman Ltd:n markkinoimia korvakoruja. Todistajat ovat lausuneet kirjallisesti:

"Korvakorut, jotka on seuraavassa merkitty kirjaimin A, B, C ja D, on valmistettu epäjalosta metallista, johon timantit on kiinnitetty liimaamalla metalliin poratun syvennyksen pohjalle. Näytteissä A ja D toinen timanteista on kiinnitetty nurin päin. Näytteessä A olevat timantit ovat sameita, lähinnä "teollisuuslaatua" olevia, täysin vailla kauneusarvoa. Timantit on erittäin heikosti hiottu ja ne ovat keskenään selvästi eri kokoiset. Näytteessä B olevat timantit ovat vailla kauneusarvoa ja lähes samaa laatua kuin näytteessä A. Kivet on liimattu vinoon asentoon. Näytteessä C oleva timantti on "teollisuuslaatua" oleva kivi, jonka hionta on jätetty kesken. Kivi ei ole 8/8 hiontainen. Parin toisesta korusta puuttuu kivi, joka liimajätteistä päätellen on irronnut syvennyksestä. Näytteessä D olevat timatit ovat korukäyttöön soveltuvia. Timantit ovat kuitenkin huomattavasti pienempiä kuin luvatut 0,01 karaattia. Timanttien kauneusarvoa vähentää lisäksi se, että toinen on liimattu syvennykseen nurin päin ja toinen rumasti vinossa asennossa."

Todistajat ovat markkinatuomioistuimen istunnossa valan nojalla vahvistaneet kirjallisen lausuntonsa. Tämän lisäksi he ovat kertoneet seuraavaa.

Westerback: Jako teollisuus- ja korutimantteihin suoritetaan Lontoon lajitteluhuoneissa. Jalokivi- ja teollisuustimantit markkinoidaan täysin eri kanavia myöten. Jako suoritetaan kiteiden muodon, värin ja puhtauden perusteella. Hionnalla ei tässä vaiheessa ole mitään tekemistä jaon kanssa. Teollisuuskiviä hiotaan suhteellisen harvoin. Yleensä ne sijoitetaan sellaisinaan johonkin työkaluun, esim. leikkaavaan poran- tai sahanterään. Teollisuustimanttikin on hiottava, kun leikkaavalta terältä vaaditaan tietty muoto, esim. kultasepänalalla kaiverruskoneissa. Yleisesti ottaen teollisuustimantteja ei kuienkaan hiota.

Perusjako teollisuuskivet ja jalokivet suoritetaan silloin kun raakakidettä myydään. Jalokiviluokkaan tulevat paremmat kivet. Mutta myös ne ositetaan joko sahaamalla tai lohkaisemalla. Perusjako on saatettu suorittaa jostain vähän suuremmasta kiteestä ja jätepaloista hiotaan pienempiä kiviä. Kidehän on usein oktaedrin muotoinen. Siitä sahataan pois osa, alaosasta tehdään briljantti. Yläosastakin on tehtävä jotain, koska raaka-aine on kallista. Voi olla että siinä osassa kiveä on juuri joku sulkeuma tai harmaa pilvi. Tutkitut kivet saattavat olla kaikkein huonoimpia jäljelle jääneitä pikku osia. Samasta kiteestä on saattanut syntyä kaunis kivi, mutta kiteen kulmassa oleva raaka-aine on voitu käyttää näihin kiviin. Näitä kiviä ei siis välttämättä ole tarvinnut alkujaan luokitella teollisuuskiviksi.

Suomessa käytetty timanttien luokitus on Pohjoismaisen timanttinimikkeistön (PTN) mukainen. Aivan pienten kivien tarkka luokittelu ei ole taloudellista, mutta on helppoa saada yleiskuva myös pikkukivistä mikroskoopin alla tai esim. tavallisella kymmenkertaisella suurennuslasilla. Puheena olevan kaltaisia 8/8 hiontaisia kiviä ani harvoin luokitellaan tarkemmin.

Tutkitut yhtiön markkinoimat kivet eivät ole sellaisia, joita kultaseppä tavallisesti on tottunut näkemään. Kivet näyttävät harmailta läikiltä, eikä niistä lähde juuri mitään valoa. Ne ovat aitoja timantteja, mutta hyvin heikkolaatuisia.

Tutkituissa kivissä on yksi tai korkeintaan kaksi sellaista, jotka saisivat varauksellisen hyväksymisen korutimantteina. Myös käytetty liima tai liimausprosessi saattaa alentaa kivien arvoa. Se heijastaa ainakin eräissä kivissä keltaista. Kivissä on kuitenkin niin huono puhtaus, että ne eivät luultavasti parantuisi, vaikka ne istutettaisiin ns. kultaseppämäisesti metalliin.

Pettersson: Korutimantin perusominaisuus on sen kauneus. Kivi voidaan hioa korukiveksi puhtauden, värin ja koon mukaan. Tuloksena on joko briljanttihiontainen tai ns. vajaahiontainen timantti, lisäksi on joitakin muita muotoja.

Teollisuustimantti on pitkälti yleiskäsite. On monta mahdollisuutta kivien teollisuuskäyttöön. Niitä voidaan käyttää elektroniikkateollisuudessa, sähkötekniikassa, porakairoina, hiomamateriaalina yms. Teollisuustimantillakin on korkeat vaatimukset. Jakoa teollisuus- ja jalokivitimantteihin tapahtuu ehkä jonkin verran jo kaivoksissa, mutta viimeistään Lontoossa myyntiorganisaatiossa. Jakoa ei suoriteta normaalisti lainkaan kultaseppäportaalla.

Kaiken hinnoittelun perusta on luokitus, vaikka alkeellinenkin. Tutkittujen kivien kaltaisia kiviä ei normaalisti tarjota meillä kultasepille lainkaan. Tutkitut kivet ovat lähinnä teollisuuslaatua. Sellaisia ei osteta täällä, koska ne jäävät kaikissa suhteissa luokittelun alarajaan. Tutkitut kivet ovat niin heikkoa laatua, että ne jäävät ikäänkuin PTN:n ulkopuolelle. Ainoastaan yhden koruparin kiville voitaisiin antaa karkea luokitus.

MARKKINATUOMIOISTUIMEN RATKAISUN PERUSTELUT

Oy Marksman Ltd on helmi- ja maaliskuussa 1981 julkaissut eri sanomalehdissä ilmoituksia otsakkeella "Luetko lehdistä myös tällaiset pikkuilmoitukset?" Ilmoitusteksti alkoi: "Meneillään olevaan ilmoituskokeiluun liittyen lähetämme parin aitoja timanttikorvakoruja jokaiselle tämän lehden lukijalle, joka luettuaan tämän ilmoituksen lähettää ilmoitusleikkeen meille x. x.1981 mennessä ja tilaa korvakorut postiennakolla hintaan mk 69,50 + 4,80 postituskuluihin. (Korvakoruissa on aidot 0,01 karaatin pyöreät, seitsemäntoistasärmäiseksi hiotut timantit. --" Myöhemmin timanttikorvakoruja on tarjottu myös toisin otsikoiduilla samantyyppisillä ilmoituksilla.

1. Luonnontimantit jaetaan mm. kahteen pääryhmään, jalokivitimantteihin ja teollisuustimantteihin. Jalokivitimantit ovat sellaisia, joiden muoto, väri ja puhtaus tekee mahdolliseksi käyttää niitä korutarkoituksiin. Korutimantit ovat yleensä hiottuja ja tavallisesti värittömiä, kirkkaita ja välkehtiviä. Niissä on mahdollisimman vähän tai ei lainkaan rakenteellisia epätasaisuuksia (sulkeumia) ja muita epäpuhtauksia. Teollisuustimantit ovat sellaisia, joita muotonsa, värinsä ja puhtautensa puolesta käytetään yleensä teollisuuden työkaluissa. Kultasepänalan käytännön mukaan koruissa käytettävät timantit ovat yleensä jalokiviluokkaan kuuluvia kiviä.

Kuluttajat ovat lähettäneet KA:lle neljä paria yhtiön markkinoimia korvakoruja. Ne on tutkitutettu kahdella asiantuntijalla, joita on kuultu markkinatuomioistuimessa todistajina. Heidän lausuntonsa mukaan korujen timantit ovat tosin olleet hiottuja luonnontimantteja ja tässä mielessä "aitoja timantteja". Koruissa olevat kivet ovat kuitenkin sameita ja loisteettomia. Useimmat kivistä ovat melkein täynnä sulkeumia. Kivien hionta on heikkolaatuinen ja osittain puutteellinen. Kivillä ei ole kauneusarvoa ja ne ovat lähinna teollisuuslaatua. Korukäyttöön kelpaavia tutkituissa kivissä on yksi tai korkeintaan kaksi.

Markkinatuomioistuin katsoo, että kuluttajat ostaessaan "aidot timanttikorvakorut" olettavat saavansa korut, joissa on jalokiviluokan timantit. Yhtiön markkinointi on ollut omiaan antamaan kuluttajille sellaisen kuvan, että markkinoitujen korujen kivet olisivat laadultaan Suomessa tavanomaisesti markkinoitujen korujalokivien veroiset. Esitetyn todistelun perusteella markkinatuomioistuin katsoo kuitenkin selvitetyksi, että yhtiön markkinoimien korujen kivet ovat ainakin suurimmalta osin olleet teollisuustimantteja. Markkinointi on siten ollut kuluttajien kannalta sopimatonta.

2. Yhtiö on markkinoinut koruja "ilmoituskokeilun" muodossa ja antanut kuvan, että ilmoittelun päätarkoituksena on kerätä tietoja siitä, miten määrätyntyyppisiä ilmoituksia luetaan. Ilmoitukset antavat myös vaikutelman, että yhtiö toimittaa korut palkkioksi "ilmoituskokeiluun" osallistumisesta ja että korujen hinta tästä syystä on poikkeuksellisen alhainen.

Markkinatuomioistuin katsoo, että yhtiön ilmoittelun pääasaillisena tarkoituksena on ollut puheena olevien korujen myynti ja että mahdollinen tosiasiallinen markkinointitutkimus on yhdistetty markkinointiin siten, että se saattaa vaikuttaa epäasianmukaisella tavalla kuluttajien ostopäätökseen. Sen vuoksi yhtiö on yhdistäessään korujen myynnin "ilmoituskokeiluun" menetellyt kuluttajien kannalta sopimattomasti.

MARKKINATUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Markkinatuomioistuin harkitsee KSL 2 luvun 1 §:n ja 7 §:n 1 mom:n nojalla oikeaksi 100 000 markan sakon uhalla kieltää yhtiötä markkinoinnissaan

1. markkinoimasta aitona timanttikoruna korua, johon kiinnitettyä timanttia ei Suomessa yleensä kelpuuteta käytettäväksi jalokivikoruissa, ellei markkinoinnissa selvästi ilmoiteta timantin laatua, ja

2. luonnehtimasta korujen myyntiin tähtääviä toimenpiteitä "ilmoituskokeiluksi" taikka antamasta muulla tavoin vaikutelmaa, että kysymys olisi ensisijaisesti markkinointitutkimuksesta.

Kieltoa on noudatettava heti.

Oy Marksman Ltd velvoitetaan suorittamaan valtiolle sen varoista maksetut todistelukustannukset 60 markkaa.

Läsnä: Huttunen, puheenjohtaj, Valkonen, varapuheenjohtaja, Wilhelmsson, Heiniö, Henriksson, Mustonen ja Ollikainen.