1.4.2016

Asian tausta

A:lle tapahtui työtapaturma 3.10.1978 tämän työskennellessä Kaapeliteollisuus Oy:n (sittemmin Pyramus Oy) palveluksessa. Oulun raastuvanoikeus päätti lainvoimaisella ratkaisullaan 20.3.1980 velvoittaa yhtiön maksamaan korvausta työansion alentumisesta todeten, että A:lla on oikeus eri oikeudenkäynnissä vaatia aiheelliseksi katsomiaan korvauksia, mikäli vamma antaa siihen aiheen.

Alun perin oletettiin, että A toipuu vammoistaan. A:n mukaan oireita tutkittaessa vuonna 1997 kuitenkin ilmeni, että työtapaturma eli putoamisonnettomuus oli aiheuttanut selkäydinvaurion. Tämä selitti, että A:n oireet olivat vuosien kuluessa pahentuneet.

Pyramus Oy:n yhtiökokous päätti 18.12.2000 yhtiön asettamisesta selvitystilaan 31.12.2000 ja luovuttaa ennakkojako-osuutta ainoalle osakkeenomistajalleen Draka Finland Oy:lle (sittemmin Draka NK Cables Oy, nykyisin Prysmian Finland Oy) erillisen sopimuksen mukaan. Pyramus Oy luovutti 22.12.2000 tehdyllä sopimuksella Draka Oy:lle kaikki varansa ja velkansa lukuun ottamatta selvitystilan loppuun saattamiseksi tarvittavia kustannuksia vastaavaa määrää. Ennakkojako-osuus siirtyi Draka Oy:lle 31.12.2000. Ilmoitus julkisesta haasteesta Pyramus Oy:n selvitystilan perusteella sen velkojille annettiin 23.2.2001 ja valvontapäivä oli 3.9.2001. Selvitystilan lopettaminen sekä yhtiön purkautuminen ja lakkaaminen rekisteröitiin kaupparekisteriin 3.4.2002.

A ei valvonut saatavaansa Pyramus Oy:n selvitystilassa. Sen sijaan A pani vuonna 2004 vireille kanteen, jossa hän vaati vahvistettavaksi, että Pyramus Oy on velvollinen suorittamaan osittaista 60 prosentin työkyvyn alentumaa vastaavaa ansionmenetyskorvausta 1.4.1994 alkaen 12.3.2001 saakka ja sen jälkeen täyttä ansionmenetyskorvausta 65 vuoden ikään saakka sekä sen jälkeen eläkkeenmenetystä vastaavaa ansionmenetyskorvausta. Käräjäoikeus ratkaisi lainvoimaiseksi jääneellä välituomiolla ensinnäkin, ettei Pyramus Oy voinut pitää A:n saatavaa tuntemattomana. Oulun käräjäoikeuden 9.3.2007 ja Rovaniemen hovioikeuden 31.3.2008 pääasiassa antamalla ratkaisulla vahvistettiin lopulta lainvoimaisesti, että Pyramus Oy on velvollinen suorittamaan A:lle tämän vaatimat korvaukset.

Pyramus Oy:n vastuuvakuutusyhtiö suoritti hovioikeuden tuomion mukaisia korvauksia Pyramus Oy:n vastuuvakuutuksen enimmäismäärän puitteissa 31.12.1998 saakka.

Helsingin käräjäoikeuden päätös 21.11.2012 ja tuomio 28.12.2012

A nosti 6.2.2009 Helsingin käräjäoikeudessa kanteen Draka NK Cables Oy:tä, joka sittemmin on fuusioitunut Prysmian Finland Oy:öön, vastaan vaatien tämän velvoittamista suorittamaan ansionmenetyskorvausta vuodesta 1999 alkaen ja vuodesta 2013 alkaen korvausta eläkkeen menetyksestä. A katsoi muun ohella, että Oulun käräjäoikeuden 9.3.2007 ja Rovaniemen hovioikeuden 31.3.2008 antaman tuomion perusteella A:lla oli oikeus saada korvausta työtapaturman perusteella entiseltä työnantajaltaan Pyramus Oy:ltä. Kyseisessä asiassa annetun tuomion oikeusvoima ulottui myös Draka NK Cables Oy:öön.

Draka NK Cables Oy kiisti kanteen.

Käräjäoikeus katsoi päätöksessään 21.11.2012 mainitsemillaan perusteilla, että Oulun käräjäoikeuden 9.3.2007 ja Rovaniemen hovioikeuden 31.3.2008 antamassa lainvoimaiseksi jääneessä tuomiossa vahvistettu A:n oikeus saada korvausta ansionmenetyksestä sitoi nyt käsiteltävässä asiassa Draka NK Cables Oy:tä. Käräjäoikeus ei siten ottanut vastaan näyttöä tältä osin.

Käräjäoikeus määräsi 28.12.2012 antamassaan tuomiossa Draka NK Cables Oy:n maksamaan A:lle korvausta ansionmenetyksestä.

Asian on ratkaissut käräjätuomari Pekka Jantunen.

Helsingin hovioikeuden päätös 14.5.2014

Prysmian Finland Oy valitti hovioikeuteen vaatien kanteen hylkäämistä. A teki vastavalituksen vaatien ansionmenetyksestä tuomittavan korvausmäärän korottamista.

Hovioikeus katsoi, että tuomion oikeusvoima sitoo pääasiassa vain oikeudenkäynnin asianosaisia. Tässä tapauksessa käräjäoikeuden mainitsemat perusteet eivät antaneet aihetta arvioida asiaa toisin eikä asiassa ollut ilmennyt muutakaan syytä Rovaniemen hovioikeuden 31.3.2008 antaman tuomion (Oulun käräjäoikeus 9.3.2007) oikeusvoiman ulottumiseen Prysmian Finland Oy:öön. Hovioikeus katsoi, ettei käräjäoikeuden olisi tullut mainitsemillaan perusteilla ratkaista asiaa todistelua vastaanottamatta. Näin ollen hovioikeus kumosi käräjäoikeuden käsittelyratkaisun eli päätöksen 21.11.2012 ja tuomion 28.12.2012 palauttaen asian käräjäoikeuteen.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Pauli Viitanen, Leeni Kivalo ja Leena Järvilahti. Esittelijä Anne Miettinen.

Perustelut

Asian tausta ja kysymyksenasettelu

1. Oulun raastuvanoikeus oli ratkaisullaan 20.3.1980, jonka Vaasan hovioikeus muutoksenhaun johdosta 4.6.1981 antamallaan ratkaisulla oli pysyttänyt, velvoittanut Kaapeliteollisuus Oy:n (myöhemmin Pyramus Oy) maksamaan A:lle 3.10.1978 tapahtuneen työtapaturman perusteella muun ohella työansion alentumiskorvausta 4.10.1978 alkaen päätöksen antamispäivään 20.3.1980 saakka. Lisäksi raastuvanoikeus oli lausunut, että A:lla oli oikeus eri oikeudenkäynnissä vaatia aiheellisiksi katsomiaan korvauksia, mikäli vamma antoi siihen aiheen. Raastuvanoikeuden päätöksen lopputulos on edeltä ilmenevin tavoin tullut mainituilta osin lainvoimaiseksi.

2. Pyramus Oy:n yhtiökokous päätti 18.12.2000 asettaa yhtiön selvitystilaan 31.12.2000. Lisäksi yhtiökokous päätti, että yhtiö luovuttaa ainoalle osakkeenomistajalleen Draka Finland Oy:lle (sittemmin Draka NK Cables Oy, nykyisin Prysmian Finland Oy) ennakkojako-osuutta erillisen sopimuksen mukaisesti. Pyramus Oy luovutti 22.12.2000 päivätyllä sopimuksella Draka Finland Oy:lle varansa ja velkansa lukuun ottamatta selvitystilan loppuun saattamiseksi tarvittavia kustannuksia vastaavaa määrää. Ennakkojako-osuus siirtyi Draka Finland Oy:lle 31.12.2000.

3. Pyramus Oy:n selvitystilaan liittynyt ilmoitus julkisesta haasteesta velkojille annettiin 23.2.2001 ja sen mukainen valvontapäivä oli 3.9.2001. Yhtiön selvitystilan lopettaminen sekä yhtiön purkautuminen ja lakkaaminen rekisteröitiin kaupparekisteriin 3.4.2002.

4. A nosti Oulun käräjäoikeudessa vuonna 2004 uuden kanteen Pyramus Oy:tä vastaan vaatien muun ohella käräjäoikeutta vahvistamaan, että Pyramus Oy on velvollinen suorittamaan A:lle työkyvyn 60 prosentin alentumaa vastaavaa ansionmenetyskorvausta 1.4.1994 alkaen 12.3.2001 saakka ja edelleen 13.3.2001 alkaen täyttä ansionmenetyskorvausta 65 vuoden ikään saakka sekä sen jälkeen eläkkeenmenetystä vastaavaa ansionmenetyskorvausta.

5. Oulun käräjäoikeus katsoi välituomiollaan 13.2.2006, ettei A:n saatavaa voitu pitää tuntemattomana siten kuin julkisesta haasteesta annetun lain 8 §:n 1 momentissa säädetään. Sen jälkeen käräjäoikeus antoi vahingonkorvausta koskevassa pääasiassa ratkaisunsa 9.3.2007. Rovaniemen hovioikeus on 31.3.2008 antamallaan lainvoimaisella tuomiolla pysyttänyt käräjäoikeuden välituomion. Edelleen hovioikeus on myös käräjäoikeuden pääasiassa antaman tuomion pysyttäen vahvistanut, että Pyramus Oy on velvollinen suorittamaan A:lle edellä kohdassa 4 mainittuja korvauksia.

6. Nyt käsiteltävänä olevassa asiassa on kysymys jälleen uudesta kanteesta, jonka A on nostanut vuonna 2009 Draka NK Cables Oy:tä vastaan Helsingin käräjäoikeudessa. A on vaatinut yhtiön velvoittamista suorittamaan hänelle ansionmenetyskorvausta vuodesta 1999 alkaen kanteessa tarkemmin yksilöidyt määrät. Kanteensa perusteissa A on todennut, että hänellä on oikeus saada 3.10.1978 tapahtuneen työtapaturman johdosta korvausta entiseltä työnantajaltaan ja että Oulun raastuvanoikeuden 20.3.1980 antaman, kyseiseen työtapaturmaan perustuvan korvausratkaisun samoin kuin Rovaniemen hovioikeuden 31.3.2008 antaman tuomion oikeusvoimavaikutukset ulottuvat myös Draka NK Cables Oy:öön. Draka NK Cables Oy on vastustanut kannetta ja katsonut, ettei edellä mainittujen ratkaisujen oikeusvoima ulottunut yhtiöön, koska se ei ollut ollut kyseisissä aikaisemmissa oikeudenkäynneissä osallisena.

7. Helsingin käräjäoikeus katsoi 21.11.2012 antamassaan käsittelyratkaisussa, että Rovaniemen hovioikeuden 31.3.2008 ratkaisemassa asiassa vahvistettu A:n oikeus saada korvausta ansionmenetyksestä sitoo nyt käsiteltävässä asiassa Draka NK Cables Oy:tä. Näin ollen käräjäoikeus ei ottanut vastaan näyttöä tältä osin. Käräjäoikeus velvoitti 28.12.2012 antamassaan pääasiaa koskevassa tuomiossa Draka NK Cables Oy:n maksamaan A:lle korvausta ansionmenetyksestä vuodesta 1999 alkaen tuomiolauselmasta tarkemmin ilmenevät määrät.

8. Draka NK Cables Oy haki valittamalla muutosta Helsingin hovioikeudessa. Hovioikeus katsoi, ettei Rovaniemen hovioikeuden 31.3.2008 antaman tuomion oikeusvoima ulottunut Prysmian Finland Oy:öön, minkä nimiseksi Draka NK Cables Oy oli muuttunut ennen hovioikeuskäsittelyä. Siten käräjäoikeuden ei olisi tullut asiaa ratkaistessaan mainitsemillaan perusteilla jättää ottamatta todistelua vastaan. Hovioikeus kumosi 14.5.2014 antamallaan päätöksellä käräjäoikeuden käsittelyratkaisun ja pääasiaa koskevan tuomion sekä palautti asian käräjäoikeuteen sen omasta aloitteesta uudelleen käsiteltäväksi.

9. Korkeimmassa oikeudessa on A:n palautuspäätöstä koskevan valituksen johdosta kysymys siitä, sitooko aikaisempi, Rovaniemen hovioikeuden 31.3.2008 antama A:n ja Pyramus Oy:n välistä oikeussuhdetta koskeva lainvoimainen vahvistustuomio Draka NK Cables Oy:tä, nykyiseltä nimeltään Prysmian Finland Oy, nyt käsiteltävänä olevassa riita-asiassa. Mikäli tämän kysymyksen osalta katsottaisiin, ettei tähän oikeudenkäyntiin ulottuvaa tuomion oikeusvoimavaikutusta olisi, asiassa tulisi vielä erikseen arvioitavaksi kysymys siitä, onko käräjäoikeus voinut jättää ottamatta vastaan silloisen Draka NK Cables Oy:n esittämää todistelua A:n terveydentilan heikkenemisen ja 3.10.1978 tapahtuneen työtapaturman välisestä syy-yhteydestä. Tähän liittyen kysymys on hovioikeuden menettelystä palauttaa asia käräjäoikeuteen uudelleen käsiteltäväksi.

Tuomion oikeusvoimavaikutuksesta myöhemmässä oikeudenkäynnissä

10. Oikeusvoimavaikutuksesta eli siitä, mikä merkitys aikaisemmalla lainvoimaisella tuomiolla on myöhemmän oikeudenkäynnin kannalta, ei ole laissa säännöksiä. Oikeusvoimavaikutuksesta on kuitenkin vakiintuneesti erotettu kaksi puolta eli oikeusvoiman niin sanottu negatiivinen ja positiivinen vaikutus. Negatiivisesta vaikutuksesta on kysymys silloin, kun samaa tai asiallisesti samaa suoritusta koskevaa uutta kannetta ei voida tutkia. Positiivisessa vaikutuksessa on kyse siitä, että aikaisemmassa oikeudenkäynnissä on ratkaistu jokin sellainen oikeussuhde, joka on merkityksellinen myös myöhemmässä oikeudenkäynnissä. Tällöin oikeusvoima tarkoittaa sitä, että aikaisempi ratkaisu asetetaan ilman uutta tutkintaa myöhemmän ratkaisun perustaksi.

11. Negatiivista oikeusvoimavaikutusta koskevan käytännön muotoutumiseen ovat vaikuttaneet erityisesti ne näkökohdat, jotka liittyvät lainkäytön taloudellisuuteen ja tehokkuuteen sekä siihen, että kantajan ja vastaajan prosessuaalisten oikeuksien ja velvollisuuksien kesken saavutetaan riittävä tasapaino. Näillä näkökohdilla sekä molempien osapuolten oikeussuojasta huolehtimisella on merkittävä painoarvo arvioitaessa myös oikeusvoiman positiivisen vaikutuksen ulottuvuutta suhteessa oikeudenkäynnin asianosaissuhteen ulkopuoliseen kolmanteen henkilöön.

12. Kysymystä oikeusvoiman positiivisesta vaikutuksesta kolmanteen nähden on arvioitu Korkeimman oikeuden ratkaisukäytännössä tapauskohtaisesti. Lähtökohtana on, että lainvoimainen tuomio sitoo vain asianosaisia, eikä tuomion oikeusvoima ulotu kolmanteen henkilöön, joka ei ole ollut asianosaisena alkuperäisessä oikeudenkäynnissä (esimerkiksi KKO 2001:39). Aikaisemman oikeudenkäynnin asianosaispiirin ulkopuolelle jäävä kolmas henkilö ei useinkaan ole voinut valvoa prosessissa etujaan. Kolmas henkilö on saattanut olla kokonaan tietämätön tällaisesta oikeudenkäynnistä.

13. Tietyissä tilanteissa, kuten perheoikeudellista oikeussuhdetta koskevissa asioissa, oikeusvoimavaikutuksen on kuitenkin katsottu voivan ulottua myös kolmanteen, alkuperäiseen oikeudenkäyntiin nähden sivulliseen henkilöön (ks. KKO 2015:59). Kommandiittiyhtiön vastuunalaisen yhtiömiehen henkilökohtaista suoritusvelvollisuutta koskevissa ratkaisuissaan Korkein oikeus on arvioinut sitä, onko yhtiömies ollut yhtiössä vastuuasemassa velkojen syntyhetkellä. Aiemmassa oikeudenkäynnissä yhtiöön nähden jo vahvistetun velkasuhteen olemassaoloa ei tällöin ole arvioitu uudelleen. Vastuunalaisen yhtiömiehen vastuu kommandiittiyhtiön näin vahvistetusta velasta määräytyi yhtiöoikeudellisten säännösten nojalla (KKO 1992:57 ja KKO 1992:58).

14. Edellä lausutun perusteella Korkein oikeus toteaa, että yhtiöoikeudellisista säännöksistä voi tietyissä tilanteissa seurata yhtiötä vastaan annetun tuomion oikeusvoimavaikutuksen ulottuminen yhtiössä päätösvaltaa käyttävään tai muuhun yhtiöoikeudellisessa vastuuasemassa olevaan henkilöön. Nyt käsillä olevassa tilanteessa, jossa on kysymys purkautunutta osakeyhtiötä vastaan annetun vahvistustuomion oikeusvoimavaikutuksesta yhtiön osakkeenomistajan vastuun kannalta, on siten keskeistä se, millainen vastuu purkautuneen yhtiön osakkeenomistajalla on yhtiön toiminnasta osakeyhtiötä koskevien säännösten perusteella.

Oikeusvoimavaikutus suhteessa puretun osakeyhtiön osakkeenomistajaan

15. Kohdassa 2 mainitun varojen ennakkojakamisen aikana 31.12.2000 ja kohdassa 4 mainitun kanteen nostamisen aikana vuonna 2004 oli voimassa vanha osakeyhtiölaki (734/1978). Tämän lain 13 luvun 14 §:n 1 momentin mukaan yhtiö katsottiin puretuksi, kun selvitysmiehet olivat esittäneet lopputilityksen yhtiökokouksessa. Selvitysmiesten oli viipymättä ilmoitettava purkautuminen rekisteröimistä varten. Sanotun luvun 16 §:n mukaan jos yhtiön purkamisen jälkeen yhtiötä vastaan nostettiin kanne taikka muutoin tarvittiin selvitystoimenpiteitä, oli selvitystä jatkettava. Selvitysmiesten oli viivytyksettä tehtävä tästä ilmoitus rekisteröimistä varten. Kutsu jatketun selvitystilan ensimmäiseen yhtiökokoukseen oli toimitettava yhtiöjärjestyksen mukaisesti. Lisäksi oli lähetettävä kirjallinen kutsu jokaiselle osakkeenomistajalle, jonka osoite oli yhtiön tiedossa.

16. Puretun osakeyhtiön oikeusasemaa selvennettiin 1.4.2001 voimaan tulleella lainmuutoksella (1094/2000). Siihen johtaneen hallituksen esityksen mukaan (HE 69/2000 vp s. 10 ja 20) esityksessä pyrittiin siirtämään lakiin niitä periaatteita, joiden oli ilman lain tukea katsottu olevan voimassa. Esityksen mukaan osakeyhtiölain 13 luvun uuden 18 b §:n säännöksen yleisenä lähtökohtana oli, että purettu tai kaupparekisteristä poistettu yhtiö oli oikeuskelpoinen, muttei oikeustoimikelpoinen. Yhtiö voi siten esimerkiksi omistaa omaisuutta, mutta se ei voinut tehdä oikeustoimia, joilla hankittaisiin lisää omaisuutta tai olemassa olevaa omaisuutta myytäisiin. Tällaisen yhtiön puolesta toimivat henkilöt vastasivat yhtiön puolesta tehdyistä velvoitteista yhdessä näistä toimista päättäneiden kanssa. Säännösten tarkoituksena on ollut tältä osin vastata niitä säännöksiä, jotka koskevat rekisteröimättömän yhtiön oikeustoimikelpoisuutta ja sellaisen yhtiön puolesta toimimista.

17. Vastaavanlaisia säännöksiä on nykyisen, 1.9.2006 voimaan tulleen osakeyhtiölain 20 luvussa.

18. Korkein oikeus katsoo, että puretun osakeyhtiön nimissä tehdyistä oikeustoimista voi niin edellä selostettujen vanhan osakeyhtiölain kuin voimassa olevankin osakeyhtiölain säännösten perusteella olla vastuussa myös päätöksentekoon osallistunut osakkeenomistaja. Ratkaisevaa merkitystä ei siis tämän kaltaisissa tilanteissa voida antaa sille seikalle, että yhtiö ja sen omistaja ovat toisistaan erillisiä oikeussubjekteja.

19. Oikeudenkäyntien taloudellisuuteen ja tehokkuuteen liittyvät tavoitteet voivat puoltaa oikeusvoiman positiivisen vaikutuksen ulottamista kolmanteen henkilöön. Nämä seikat voivat myös perustaa hyvin vahvan todistusvaikutuksen eri oikeudenkäynneissä annetuille tuomioille, kuten ennakkopäätöksessä KKO 2011:58 on katsottu. Vastapainona punninnassa on otettava huomioon tarve varmistaa, ettei oikeusvoimavaikutus heikennä kolmannen mahdollisuuksia valvoa etujaan. Oikeusvoimavaikutusta kolmanteen henkilöön nähden ei yleensä voida pitää kohtuuttomana ja ennalta arvaamattomana sellaisessa tilanteessa, jossa henkilön yhteys joko aikaisemman oikeudenkäynnin kohteeseen tai sen asianosaiseen on ollut riittävän läheinen. Lisäksi on edellytettävä, että kolmas henkilö on tullut tietoiseksi aiemmasta oikeudenkäynnistä ja että kolmannella on muutenkin ollut tosiasiallinen mahdollisuus vaikuttaa tähän oikeudenkäyntiin esimerkiksi väliintulijana, vaikka tämä onkin syystä tai toisesta päättänyt jättää osallistumatta oikeudenkäyntiin.

20. Korkein oikeus katsoo, ettei purettu osakeyhtiö kohdissa 15 ja 16 selostetuin tavoin ole myöskään vanhan osakeyhtiölain mukaan ollut oikeustoimikelpoinen, vaan kyse on eräänlaisesta yhteenliittymästä, jolla voi olla nimissään oikeuksia ja velvoitteita, jotka ovat peräisin siltä ajalta, kun yhtiö vielä toimi itsenäisenä oikeushenkilönä. Puretulla osakeyhtiöllä ei kuitenkaan ole enää itsenäistä varallisuusmassaa, jos sen omaisuus on jaettu selvitysmenettelyn jälkeen osakkeenomistajille. Puretun yhtiön osakkeenomistajiin on voinut vanhan osakeyhtiölain 12 luvun 5 §:n (145/1997) perusteella kohdistua palautusvastuu, jos varoja on osakeyhtiölain vastaisesti jaettu osakkeenomistajille.

21. Osakeyhtiötä koskevien säädösten mukaan lähtökohtana on ollut se, että purettu osakeyhtiö ei voi toimia yksin oikeudenkäynnissä, vaan sitä edustaa lähtökohtaisesti selvitysmies. Selvitysmies ei kuitenkaan toimi tehtävässään omassa intressissään, vaan hänen tehtävänään on muun ohella toimia puretun yhtiön osakkeenomistajien lukuun. Niistä toimista, joihin purettu osakeyhtiö sitä vastaan nostetun kanteen vuoksi ryhtyy, päättää lähtökohtaisesti yhtiön osakkeenomistajien muodostama yhtiökokous. Yhteyttä puretun osakeyhtiön ja sen osakkeenomistajan välillä on pidettävä vahvana. Näillä perusteilla Korkein oikeus katsoo, että vastaavalla tavalla kuin puretun osakeyhtiön puolesta toimineet henkilöt voivat tulla sidotuiksi sen puolesta tehtyihin oikeustoimiin, myös purettua yhtiötä koskevan tuomioistuimen ratkaisun oikeusvoimavaikutus voi ulottua yhtiön ohella oikeudenkäyntiä koskeneisiin päätöksiin osaa ottaneisiin henkilöihin sekä osakkeenomistajiin.

Nyt käsiteltävän tapauksen arviointi

22. Korkein oikeus toteaa, että seuraavat seikat ovat asiassa riidattomia. Draka Finland Oy (sittemmin Draka NK Cables Oy) on ollut Pyramus Oy:n ainoa osakkeenomistaja, ja se on vuoden 2000 lopussa vastaanottanut Pyramus Oy:n varat. Draka NK Cables Oy tuli tietoiseksi siitä, että A oli Pyramus Oy:n purkautumisen jälkeen nostanut vuonna 2004 kanteen Pyramus Oy:tä vastaan. Draka NK Cables Oy:llä oli ollut Pyramus Oy:n ainoana osakkeenomistajana tosiasiallinen mahdollisuus valvoa etujaan Pyramus Oy:tä vastaan nostettua kannetta oikeudenkäynnissä käsiteltäessä. Draka NK Cables Oy:llä olisi ollut tilaisuus osallistua väliintulijana kyseiseen oikeudenkäyntiin. Näiden seikkojen perusteella Korkein oikeus katsoo, että Draka NK Cables Oy:llä on ollut vahva yhteys Pyramus Oy:öön ja myös riittävän läheinen yhteys Pyramus Oy:tä vastaan ajetun oikeudenkäynnin kohteeseen oikeusvoimavaikutuksen ulottuvuutta arvioitaessa. Korkein oikeus toteaa lisäksi, että purkautunutta Pyramus Oy:tä edustanut selvitysmies tai yhtiön osakekannan omistajayhtiö eivät olleet ryhtyneet 1.9.2006 asti voimassa olleen vanhan osakeyhtiölain 13 luvun 16 §:n 1 momentin edellyttämiin, selvitystilan jatkamista tarkoittaviin toimiin sen johdosta, että Pyramus Oy:tä vastaan oli vuonna 2004 nostettu vahingonkorvauskanne. Edellä mainitut seikat kokonaisuutena arvioiden puoltavat Rovaniemen hovioikeuden 31.3.2008 antaman aikaisemman tuomion positiivisen oikeusvoimavaikutuksen ulottamista myös nykyiseen Prysmian Finland Oy:öön.

23. Prysmian Finland Oy on käsiteltävänä olevan kanteen vastustamisperusteinaan vedonnut siihen, että aikaisempaa korvausoikeudenkäyntiä oli hoitanut Pyramus Oy:n puolesta selvitysmies ja että oikeudenkäyntiä koskeneeseen päätöksentekoon oli osallistunut Pyramus Oy:n vastuuvakuutusyhtiö. Korkein oikeus katsoo, ettei näillä seikoilla ole aikaisemman tuomion oikeusvoimavaikutuksen ulottuvuutta arvioitaessa merkitystä tässä asiassa. Asiassa ei ole ilmennyt muitakaan syitä, jotka puhuisivat sitä vastaan, että kyseisen tuomion oikeusvoimavaikutus ulottuu Prysmian Finland Oy:öön.

Johtopäätös

24. Korkein oikeus katsoo, ettei käräjäoikeus ole menetellyt virheellisesti katsoessaan Rovaniemen hovioikeuden 31.3.2008 antaman tuomion oikeusvoimavaikutuksen ulottuvan Draka NK Cables Oy:öön (sittemmin Prysmian Finland Oy:öön) ja jättäessään sillä perusteella asiaa koskevaa todistelua vastaanottamatta.

25. Siten asian palauttamiselle käräjäoikeuteen ei ole ollut hovioikeuden katsomaa perustetta. Hovioikeus ei ole muilta osin lausunut sen käsiteltäväksi saatettujen valituksen ja vastavalituksen johdosta. Oikeusastejärjestys huomioon ottaen asian käsittelyä on siten jatkettava hovioikeudessa.

Päätöslauselma

Hovioikeuden päätös kumotaan. Asia palautetaan Helsingin hovioikeuteen, jonka tulee ottaa se omasta aloitteestaan uudelleen käsiteltäväkseen ja, huomioon ottaen palauttamisen syy, siinä laillisesti menetellä.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Gustav Bygglin, Soile Poutiainen, Jorma Rudanko, Pekka Koponen ja Jarmo Littunen. Esittelijä Kaarlo Hakamies.