Finlex - Etusivulle
Ennakkopäätökset

23.6.2015

Ennakkopäätökset

Korkeimman oikeuden verkkosivuilla ja vuosikirjassa julkaistut ratkaisut kokoteksteinä vuodesta 1980 alkaen. Vuosilta 1926–1979 näkyvissä on ainoastaan otsikko tai hakemistoteksti

KKO:2015:46

Asiasanat
Perintökaari - Pesänselvittäjä - Pesänjakaja - Hakijavaltuus
Perintöoikeus - Keskinäinen testamentti - Testamentin tulkinta
Tapausvuosi
2015
Antopäivä
Diaarinumero
S2012/509
Taltio
1279

Aviopuolisot A ja B olivat määränneet keskinäisessä testamentissaan, että toisen heistä kuoltua leski sai käyttöoikeuden ensin kuolleen omaisuuteen ja että heidän omaisuutensa oli molempien kuoltua jaettava lain mukaan. A oli kuollut rintaperillisittä. Korkein oikeus katsoi, että A:n sukulaisia ei voitu testamentin perusteella pitää A:n kuolinpesän osakkaina. Heidän hakemustaan pesänselvittäjän ja pesänjakajan määräämiseksi A:n kuolinpesään ei sen vuoksi voitu hyväksyä.

PK 18 luku 1 §

Asian tausta

Aviopuolisot A ja B olivat määränneet keskinäisessä testamentissaan, että toisen heistä kuoltua jälkeenjäänyt sai perintökaaren 12 luvun mukaisen käyttöoikeuden kaikkeen ensin kuolleen omaisuuteen ja että heidän omaisuutensa oli heidän molempien kuoltua jaettava lain mukaan. A oli kuollut rintaperillisittä 27.2.2011.

Asian käsittely alemmissa oikeuksissa

Hakemus ja vastaus Päijät-Hämeen käräjäoikeudessa

C sekä viisi muuta A:n sukulaista vaativat yhteisessä hakemuksessaan, että A:n kuolinpesä luovutetaan pesänselvittäjän hallintoon ja asianajaja T määrätään suostumuksensa mukaisesti pesänselvittäjäksi ja pesänjakajaksi kuolinpesään. He katsoivat olevansa A:n perillisiä ja kuolinpesän osakkaita A:n ja B:n keskinäisen testamentin perusteella. Testamentin tulkinnasta oli syntynyt erimielisyys heidän ja leski B:n välillä.

B vastusti hakemusta. Hän kiisti C:n myötäpuolineen olevan A:n kuolinpesän osakkaita. He olivat sen sijaan A:n toissijaisia perillisiä.

Käräjäoikeuden päätös 21.9.2011

Käräjäoikeus totesi, että hakijoina olevien A:n sukulaisten asema A:n kuolinpesän osakkaina saattoi perustua yksinomaan A:n testamenttiin. Heitä ei kuitenkaan mainittu testamentissa, jossa ei ollut muutakaan mainintaa omistusoikeudesta kuin se, että omaisuus oli molempien puolisoiden kuoltua jaettava lain mukaan. Hakijoina olevat A:n sukulaiset eivät siten olleet kyseisen testamentin saajia, eikä heitä ollut pidettävä A:n kuolinpesän osakkaina.

Käräjäoikeus hylkäsi hakemuksen.

Asian on ratkaissut notaari Vesa Toivanen.

Kouvolan hovioikeuden päätös 10.5.2012

C ja hänen myötäpuolensa hakivat muutosta.

Hovioikeus totesi kysymyksen olevan siitä, olivatko C ja hänen myötäpuolensa A:n kuolinpesän osakkaita ja oliko heillä oikeus vaatia pesänselvittäjän ja -jakajan määräämistä kuolinpesään.

Perintökaaren 18 luvun 1 §:n 2 momentin mukaan perillisen ja jälkisäädöksen saajan katsottiin olevan kuolinpesän osakkaita silloinkin, kun heidän oikeutensa oli riidanalainen. Oikeuskäytännön mukaan sellaisellakin perillisellä, jonka oikeus oli riidanalainen, oli oikeus vaatia pesänjakajan määräämistä. Sitä koskevan hakemusasian yhteydessä ei pääsääntöisesti vielä ollut annettava lausuntoa siitä riitakysymyksestä, jonka ratkaisemisesta hakijan oikeus kuolinpesään riippui. Näiden kysymysten ratkaiseminen kuului sen sijaan pesänjakajan tehtäviin jakotoimituksessa. Pääsäännöstä oli aihetta poiketa, jos oli selvää, ettei hakijalla ollut väittämäänsä oikeutta tai jos hakija toimi ilmeisessä oikeuden väärinkäyttötarkoituksessa.

Jutun asianosaiset olivat erimielisiä siitä, kenelle omistusoikeus A:n omaisuuteen oli tämän kuoltua testamentin johdosta siirtynyt. A:n ja B:n testamentissa ei ollut nimenomaista määräystä siitä, kenelle omistusoikeus ensiksi kuolleen puolison omaisuuteen siirtyisi tämän puolison kuollessa. Testamenttia ei voitu pitää omistusoikeuden siirtymisen kannalta selvänä. Ratkaistavaksi oli jäänyt, oliko käyttöoikeudella haluttu rajata eloon jääneen puolison omistusoikeutta ja jos oli, missä vaiheessa omistusoikeuden oli tarkoitettu siirtyvän A:n toissijaisille perillisille.

C:n ja hänen myötäpuoltensa asema A:n kuolinpesän osakkaina riippui siitä, miten testamenttia oli tulkittava. Näin ollen heidän oikeutensa A:n kuolinpesään oli perintökaaren 18 luvun 1 §:n 2 momentissa tarkoitetulla tavalla riidanalainen, minkä vuoksi he olivat oikeutettuja hakemaan pesänselvittäjän ja pesänjakajan määräämistä.

Hovioikeus kumosi käräjäoikeuden päätöksen ja määräsi asianajaja T:n pesänselvittäjän ja pesänjakajan tehtävään.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden presidentti Pertti Nieminen (eri mieltä), hovioikeudenlaamanni Sakari Pasila ja hovioikeudenneuvos Helena Metso.

Eri mieltä ollut hovioikeuden presidentti Nieminen piti testamenttia yksiselitteisenä. Testamentissa A oli omalta osaltaan rajoittanut puolisonsa lakimääräistä perintöoikeutta siten, että B oli saanut A:ltä jääneeseen omaisuuteen vain käyttöoikeuden mutta ei omistusoikeutta. Testamentissa ei ollut määräystä omistusoikeudesta lesken ollessa elossa. Testamentin määräys omaisuuden jakamisesta kummankin kuoltua lain mukaan ei ollut siirtänyt A:n toissijaisille perillisille omistusoikeutta A:n omaisuuteen vielä A:n jälkeen, vaan testamenttimääräyksen perusteella tämä tapahtuisi vasta lesken kuoltua. Vasta tällöin määräytyisi myös se, ketkä olisivat A:n toissijaisia perillisiä.

Nieminen katsoi, että testamentti oli voitu tehdä kerrotun mukaisena. Testamentista ei tehnyt tulkinnanvaraista se, että omaisuuden omistusoikeuden saajaa ei ollut määritetty lesken elinajaksi. Pelkästään se, että C myötäpuolineen väitti vastoin testamentissa määrättyä saaneensa omistusoikeuden A:n omaisuuteen jo ennen B:n kuolemaa, ei liioin tehnyt heidän osakkuuttaan A:n kuolinpesässä perintökaaren 18 luvun 1 §:n 2 momentissa tarkoitetulla tavalla riidanalaiseksi. Pesänjakajajärjestelmä oli toisaalta tarkoitettu nimenomaan perinnönjakoa varten, eikä sitä ollut tarkoitettu käytettäväksi pelkästään sellaisen testamentin tulkintaa koskevan kysymyksen ratkaisemiseksi, josta hakemuksessa oli kysymys.

Nieminen hylkäsi valituksen ja jätti asian käräjäoikeuden päätöksen varaan.

Muutoksenhaku Korkeimmassa oikeudessa

B:lle myönnettiin valituslupa.

B vaati valituksessaan, että hovioikeuden päätös kumotaan ja asia jätetään käräjäoikeuden päätöksen varaan.

C myötäpuolineen vaati valituksen hylkäämistä.

Korkeimman oikeuden ratkaisu

Perustelut

Asian tausta ja kysymyksenasettelu

1. A ja B oli vihitty avioliittoon 29.8.1987. Tässä avioliitossa A on kuollut 27.2.2011. Puolisoilla ei ollut yhteisiä lapsia eikä A:llä muutoinkaan rintaperillisiä. A:n lähimmät sukulaiset ovat C myötäpuolineen, jotka ovat hänen sisaruksiaan ja heidän jälkeläisiään. B:llä puolestaan on rintaperillisiä.

2. C ja hänen myötäpuolensa ovat vaatineet tässä asiassa pesänselvittäjän ja pesänjakajan määräämistä A:n kuolinpesään. Korkeimmassa oikeudessa kysymys on C:n ynnä muiden oikeudesta sanotun vaatimuksen esittämiseen.

Oikeudesta vaatia pesänselvittäjän ja -jakajan määräämistä

3. Perintökaaren 19 luvun 1 §:n 1 momentin mukaan oikeuden on pesän osakkaan hakemuksesta päätettävä, että pesän omaisuus on luovutettava pesänselvittäjän hallintoon, ja määrättävä joku pesänselvittäjänä pitämään huolta pesän hallinnosta. Kun pesä on selvitetty, on jokaisella sen osakkaalla perintökaaren 23 luvun 1 §:n 1 momentin mukaan oikeus vaatia sen jakoa. Jako on saman luvun 3 §:n 2 momentin mukaan pesänjakajan toimitettava, jos osakas sitä vaatii.

4. Kuolinpesän osakkailla on edellä todetuin tavoin oikeus vaatia pesänselvittäjän ja pesänjakajan määräämistä. C ja hänen myötäpuolensa ovat asiassa perustaneet oikeutensa vaatia pesänselvittäjän ja -jakajan määräämistä yksinomaan kuolinpesän osakkuuteen. Asiassa on siten arvioitava, ovatko C ja hänen myötäpuolensa A:n kuolinpesän osakkaita.

Lähtökohdat kuolinpesän osakkuutta arvioitaessa

5. Perintökaaren 18 luvun 1 §:n 1 momentin mukaan kuolinpesän osakkaita ovat perilliset ja yleisjälkisäädöksen saajat sekä eloonjäänyt puoliso. Milloin ositus on toimitettu tai puolisolla ei ole avio-oikeutta toisen puolison omaisuuteen, ei eloonjäänyt puoliso ole osakas, ellei hän ole perillinen tai yleisjälkisäädöksen saaja. Se, jolla on oikeus saada perintö tai testamentti vasta toisen perillisen tai yleisjälkisäädöksen saajan kuoltua, on tämän vaan ei perittävän kuolinpesän osakas.

6. Perintökaaren 18 luvun 1 §:n 2 momentin mukaan perillisen ja yleisjälkisäädöksen saajan katsotaan olevan osakkaita silloinkin, kun heidän oikeutensa on riidanalainen (niin sanottu epäselvyys- tai riidanalaisuussääntö). Tämän on vakiintuneesti katsottu merkitsevän, että riidanalainenkin oikeus kuolinpesään oikeuttaa vaatimaan pesänselvittäjän ja pesänjakajan eli toimitusmiesten määräämistä ja että sitä koskevassa hakemusasiassa ei yleensä ole annettava lausuntoa sen riitakysymyksen ratkaisemisesta, josta oikeus kuolinpesään riippuu (KKO 1979 II 67). Pääsäännöstä on aihetta poiketa, jos on selvää, ettei hakijalla ole väittämäänsä oikeutta tai jos hakija toimii ilmeisessä oikeuden väärinkäyttötarkoituksessa (KKO 2007:99, kohta 5).

7. C ja hänen myötäpuolensa ovat siis A:n sisaruksia ja heidän jälkeläisiään eli perintökaaren 2 luvun 2 §:n 2 momentissa tarkoitettuja A:n sukulaisia ja perillisiä. A on kuitenkin kuollut avioliitossa rintaperillisittä, minkä vuoksi hänen perillisensä olisi perintökaaren 3 luvun 1 §:n 1 momentin nojalla leski B, jollei A:n testamentista muuta johdu. Pykälän 2 momentissa puolestaan säädetään, että milloin eloonjääneen puolison kuollessa ensiksi kuolleen puolison isä, äiti, veli tai sisar tahi veljen tai sisaren jälkeläinen on elossa, saavat ne heistä, joilla silloin lähinnä on oikeus periä ensiksi kuollut puoliso, puolet eloonjääneen puolison pesästä.

8. Kohdissa 5 ja 7 selostetuista perintökaaren säännöksistä seuraa, että jollei A:n testamentissa ole määrätty toisin, C ja hänen myötäpuolensa eivät ole lain mukaan vielä A:n kuolinpesän osakkaita. He tai heidän jälkeläisensä tulevat olemaan osakkaita vasta aikanaan leski B:n kuolinpesässä A:n toissijaisina perillisinä.

9. Näin ollen C:n ja hänen myötäpuoltensa osakkuus A:n kuolinpesässä edellyttää, että A:n tekemästä testamentista seuraisi, että C ja hänen myötäpuolensa olisivat jo tässä vaiheessa A:n perillisiä perintökaaren 2 luvun 2 §:n 2 momentin mukaisesti. C myötäpuolineen onkin katsonut, että A oli testamentissaan halunnut kaventaa puolisonsa B:n perintöoikeutta ja jättää tälle yksinomaan käyttöoikeuden omaisuuteensa ja että C myötäpuolineen on siten testamentin nojalla saanut omistusoikeuden A:n omaisuuteen heti tämän kuoleman jälkeen.

Keskinäisen testamentin sisältö ja sen tulkinnan lähtökohdat

10. A ja B olivat allekirjoittaneet 28.9.2007 keskinäisen testamenttinsa. Sen mukaan jälkeenjäänyt tuli saamaan toisen kuoltua perintökaaren 12 luvun mukaisen käyttöoikeuden kaikkeen ensin kuolleen omaisuuteen ja hänet velvoitettiin huolehtimaan mahdollisista veloista ja velvoitteista. Puolisoiden omaisuus oli molempien kuoltua jaettava lain mukaan. Testamentissa vielä toivottiin, etteivät rintaperilliset, jotka asiakirjassa yksilöitiin B:n lapsiksi, vaatisi lakiosaansa jälkeenjääneen puolison eläessä. Jos lakiosaa kuitenkin vaadittaisiin, leski sai maksaa sen rahana.

11. Testamentti on perintökaaren 11 luvun 1 §:n 1 momentin mukaan tulkittava niin, että tulkinnan voidaan otaksua vastaavan testamentin tekijän tahtoa. Säännös ilmentää testamentin subjektiivisen tulkinnan periaatetta, jonka mukaan määräävänä on pidettävä testamentin tekijän todellista tahtoa. Testamenttia tulkittaessa on toisaalta otettava huomioon testamentin kokonaisajatus. Testamentti on sen mukaan pyrittävä käsittämään myös kokonaisuutena tulkittaessa jotakin sen epäselvää yksittäistä määräystä. Testamentin tulkinnassa on silloin tarkasteltava eri määräysten keskinäistä yhteyttä.

Korkeimman oikeuden kannanotot

12. Arvioitaessa sitä, ovatko C ja hänen myötäpuolensa A:n kuolinpesän osakkaita, merkityksellistä on kohdissa 8 ja 9 todetuin tavoin se, onko testamenttia perusteltua tulkita niin, että C ja hänen myötäpuolensa ovat sen nojalla saaneet omistusoikeuden A:n jäämistöön.

13. Korkein oikeus toteaa, että testamentin mukaan kummallekin puolisolle on annettu käyttöoikeus kaikkeen ensiksi kuolleen puolison omaisuuteen. Lisäksi testamentissa on määrätty, että kummankin puolison omaisuus on jaettava lain mukaan vasta molempien puolisoiden kuoltua. Testamenttiin sisältyy vielä määräys, jonka mukaan lesken tehtävänä on huolehtia ensin kuolleen velkojen ja muiden velvoitteiden täyttämisestä.

14. Testamentin selvän sanamuodon mukaan puolisoiden lakimääräiset perilliset ovat siten oikeutettuja perimään puolisoiden omaisuuden vasta molempien puolisoiden kuoltua. Merkityksetöntä tämän arvioinnin kannalta on se, ettei testamentissa ole määrätty ensiksi kuolleen puolison omaisuuden omistajasta lesken elinaikana. Tällainen määräys ei ole välttämätön eikä määräyksen puuttuminen merkitse sitä, että vastoin testamentissa nimenomaisesti määrättyä A:n perilliset perisivät A:n ennen kuin molemmat puolisot ovat kuolleet, eikä edes sitä, että heidän perintöoikeutensa ajankohta olisi tulkinnanvarainen. Myös pesänselvitykseen liittyvä määräys lesken velvollisuudesta huolehtia kuolinpesän velvoitteista viittaa osaltaan siihen, että testamentin tekijät eivät ole pitäneet toimitusmiehen määräämistä tarpeellisena vielä lesken eläessä.

15. Korkein oikeus katsoo, että testamentin sanamuoto ja sen sisältö kokonaisuudessaan huomioon ottaen voidaan pitää varsin selvänä, että A ei ole halunnut antaa perillisasemassa oleville sukulaisilleen kuolinpesäänsä sellaista asemaa, joka oikeuttaisi heidät lesken elinaikana osallistumaan kuolinpesän yhteishallintoon tai vaihtoehtona sille vaatimaan kuolinpesän luovuttamista pesänselvittäjän hallintoon eikä myöskään esittämään pesän jakamiseen liittyviä vaatimuksia. Korkein oikeus siten katsoo, että C ja hänen myötäpuolensa eivät A:n testamentinkaan perusteella ole A:n kuolinpesän osakkaita. Sanottu johtopäätös on sillä tavoin selvä, ettei C:ta ja hänen myötäpuoliaan voida pitää A:n kuolinpesän osakkaina silläkään perusteella, että heidän oikeutensa olisi perintökaaren 18 luvun 1 §:n 2 momentissa tarkoitetulla tavalla riidanalainen.

16. Asiassa ei ole edellytyksiä määrätä pesänselvittäjää ja pesänjakajaa C:n ja hänen myötäpuoliensa hakemuksen perusteella. Voimaan jää käräjäoikeuden päätös, jolla hakemus on hylätty.

Päätöslauselma

Hovioikeuden päätös kumotaan, ja asia jätetään käräjäoikeuden päätöksen varaan.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Pertti Välimäki, Jukka Sippo, Jorma Rudanko, Pekka Koponen ja Ari Kantor. Esittelijä Tommi Vuorialho.

Sivun alkuun