10.3.2015

Helsingin käräjäoikeuden tuomio 21.10.2011

Käräjäoikeus katsoi selvitetyksi, että A oli 1.1. - 20.10.2010 Helsingissä laittomasti myynyt, välittänyt tai muuten luovuttanut B:lle yhteensä noin 400 grammaa amfetamiinia useissa erissä ja ostanut loppukesällä 2010 B:ltä useilla eri kerroilla 30 - 40 grammaa amfetamiinia. Käräjäoikeus totesi, että vaikka luovutukset olivat tapahtuneet useissa pienemmissä erissä, tekoaika ja huumausaineen määrä huomioon ottaen tekoa oli arvosteltava yhtenä kokonaisuutena. Käräjäoikeus katsoi kyseessä olleen suuren määrän erittäin vaarallista huumausainetta ja piti rikosta myös kokonaisuutena arvostellen törkeänä. Käräjäoikeus luki A:n syyksi törkeän huumausainerikoksen.

Lisäksi käräjäoikeus katsoi selvitetyksi, että A oli 9. - 10.6.2009 Helsingissä laittomasti pitänyt hallussaan, myynyt, välittänyt tai toiselle luovuttanut huumausainetta hankkimalla 10 grammaa kokaiinia, josta hän oli käyttänyt itse muutaman käyttöannoksen ja luovuttanut noin 9 grammaa B:lle.

Käräjäoikeus tuomitsi A:n törkeästä huumausainerikoksesta ja huumausainerikoksesta yhteiseen 2 vuoden ehdottomaan vankeusrangaistukseen.

Asian ovat ratkaisseet käräjätuomari Inkeri Gummerus ja lautamiehet.

Helsingin hovioikeuden tuomio 4.10.2012

A valitti hovioikeuteen.

Hovioikeus ei muuttanut käräjäoikeuden tuomiota syyksilukemisen osalta.

Rangaistuksen osalta hovioikeus totesi, ettei A:ta ollut aikaisemmin rikoksista rekisteröity. A:n syyksi luettuun amfetamiinin hankintaan ja käyttöön oli liittynyt aktiivinen ja säännöllinen kuntosaliharjoittelu ja näin ollen siinä oli omaan käyttöön verrattavissa olevia piirteitä. Käyttö oli ollut säännöllistä ja pitkäkestoista. Amfetamiinin luovutukset ja hankinnat olivat tapahtuneet puolin ja toisin B:n kanssa. Kerralla hankittujen ja luovutettujen yksittäisten amfetamiinierien määrät eivät olleet olleet erikseen arvioituna erityisen suuria. Pääasiana toiminnassa ei näyttänyt olleen taloudellisen hyödyn tavoittelu.

Hovioikeus katsoi käräjäoikeuden tavoin oikeudenmukaiseksi rangaistukseksi 2 vuotta vankeutta, mutta otti huomioon edellä mainitut teko-olosuhteet sekä A:n ensikertalaisuuden ja katsoi, että vankeusrangaistus voitiin kuitenkin määrätä ehdollisena. Törkeän rikoksen ollessa kysymyksessä ehdollista vankeutta yksinään oli kuitenkin pidettävä riittämättömänä rangaistuksena, minkä vuoksi sen ohessa oli tuomittava tuntuva yhdyskuntapalveluseuraamus. A oli antanut suostumuksensa yhdyskuntapalveluun ja hänen katsottiin soveltuvan siihen.

Hovioikeus tuomitsi A:n yhteiseen 2 vuoden ehdolliseen vankeusrangaistukseen, jonka ohessa tuomittiin 90 tuntia yhdyskuntapalvelua.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Marjatta Möller, Erkki Koivula ja Åsa Nordlund.

Perustelut

Kysymyksenasettelu

1. A:n syyksi on luettu, että hän oli 1.1. - 20.10.2010 myynyt, välittänyt tai muuten luovuttanut (jäljempänä luovuttanut) B:lle useissa erissä yhteensä noin 400 grammaa amfetamiinia ja loppukesällä 2010 ostanut B:ltä useilla eri kerroilla 30 - 40 grammaa amfetamiinia.

2. Hovioikeus on pitänyt A:n syyksi luettua tekoa yhtenä rikoksena huomioon ottaen sen tekoaika ja huumausaineen määrä sekä katsonut hänen syyllistyneen törkeään huumausainerikokseen, koska kysymyksessä oli ollut suuri määrä erittäin vaarallista huumausainetta ja tekoa oli myös kokonaisuutena arvostellen pidettävä törkeänä. A on tuomittu tästä törkeästä huumausainerikoksesta ja lisäksi hänen syykseen luetusta huumausainerikoksesta yhteiseen 2 vuoden ehdolliseen vankeusrangaistukseen ja sen ohessa suorittamaan 90 tuntia yhdyskuntapalvelua.

3. A:n valituksen johdosta Korkeimmassa oikeudessa on kysymys siitä, käsittääkö kohdassa 1 selostettu A:n teko yhden vai useamman huumausainerikoksen, ja jos se käsittää yhden huumausainerikoksen, onko se kokonaisuutena arvostellen törkeä. Kysymys on myös siitä, onko A:lle tuomittua ehdollista vankeusrangaistusta alennettava ja hänet vapautettava oheisrangaistuksena tuomitusta yhdyskuntapalvelusta.

Yksi vai useampi rikos

4. Voimassa olevaan lakiin ei sisälly säännöstä, joka koskisi yksittäisten tekojen katsomista yhdeksi tai useammaksi rikokseksi. Harkittaessa sitä, onko tekoja pidettävä yhtenä vai useampana rikoksena, oikeuskäytännössä on kiinnitetty huomiota erityisesti tekojen ajalliseen ulottuvuuteen sekä siihen, onko kysymys ollut yhtenäisestä toiminnasta vai selvästi erillisistä teoista (esim. KKO 1994:67, 2004:33, 2007:38 kohta 4 ja 2007:102 kohta 3). Myös rikoslain säännösten kirjoitustapa, sääntelyn tavoitteet ja sillä suojatut arvot, asianomistajien lukumäärä sekä tekojen motivaatioperusta vaikuttavat siihen, pidetäänkö tekoja yhtenä vai useampana rikoksena (KKO 1997:117, 2000:108 ja 2007:38 kohta 4). Ennakkoratkaisussa KKO 1997:117 samaan huumausaine-erään kohdistuneet teot katsottiin yhdeksi törkeäksi huumausainerikokseksi, koska huumausaine-erä oli tekijä, joka yhdisti siihen liittyvät teot jatkuvaksi toiminnaksi ja yhdeksi kokonaisuudeksi. Ratkaisussa viitattiin tältä osin rikoslain muuttamista koskevassa hallituksen esityksessä ilmaistuun kantaan (HE 180/1992 vp s. 22).

5. A on noin 10 kuukauden aikana usealla eri kerralla luovuttanut amfetamiinia B:lle yhteensä 400 grammaa ja ostanut sitä tältä 30 - 40 grammaa. Asiassa ei ole selvitetty yksittäisten luovutettujen ja ostettujen amfetamiinierien tarkkoja määriä tai luovutus- ja ostoajankohtia. Esitetyn selvityksen perusteella amfetamiinierät ovat kuitenkin olleet määriltään suhteellisen pieniä, suurimmillaan muutaman kymmenen gramman luokkaa. Hovioikeuden tuomion mukaan amfetamiinin käyttö on kummankin osalta ollut säännöllistä ja pitkäkestoista. Edelleen hovioikeuden mukaan A:n toiminnassa pääasiana ei näytä olleen taloudellisen hyödyn tavoittelu.

6. Rikoslain 50 luvun 1 §:n mukaan huumausainerikoksesta tuomitaan muun muassa se, joka laittomasti myy, välittää tai toiselle luovuttaa huumausainetta taikka joka pitää hallussaan huumausainetta. Lainkohdan kirjoitustapaan tai huumausainerikoksia koskevan sääntelyn tavoitteisiin ja sillä suojattuihin arvoihin ei liity seikkoja, jotka puoltaisivat A:n syyksi luettujen tekojen katsomista sen paremmin yhdeksi kuin useammaksi rikokseksi. Saman henkilön tekemät lyhyinkin väliajoin toistuvat huumausaineen luovutukset ja ostot on sinänsä yleensä mahdollista arvioida paitsi yhtenä rikoksena myös eri rikoksina, vaikka yksityiskohtaista selvitystä erien määristä tai luovutus- ja ostoajankohdista ei esitettäisi. Huumausainerikoksella ei myöskään ole asianomistajia, joiden lukumäärän perusteella voitaisiin arvioida yhden ja useamman rikoksen rajanvetoa.

7. Huumausaineen säännöllinen ja pitkäkestoinen käyttö edellyttää tyypillisesti sitä, että huumausainetta hankitaan jatkuvasti kulutustottumuksen mukaan yksittäisten hankintaerien määristä riippuvin väliajoin. Edellä kohdassa 5 lausuttuun nähden A:n on täytynyt luovuttaa huumausainetta B:lle suhteellisen lyhyin aikavälein. Kun A on muutoinkin sanotussa kohdassa kerrotuin tavoin luovuttanut yhdelle henkilölle samaa huumausainetta toistuvasti noin 10 kuukauden ajan, menettelyä on perusteltua pitää yhtenä rikoksena huomioon ottaen osatekojen ajallinen ulottuvuus, toiminnan jatkuva luonne sekä tekojen yhteinen ja samanlaisena jatkunut motivaatioperusta.

8. Huumausaineen ostaminen eroaa huumausainerikoksen tekomuotona huumausaineen myynnistä, välittämisestä ja muusta luovuttamisesta. Vaikka tämä seikka sinänsä puoltaisi A:n B:ltä ostamien amfetamiinierien katsomista luovuttamisiin nähden eri rikokseksi, amfetamiinin ostot ovat edeltä ilmenevin tavoin liittyneet ajallisesti ja asiallisesti amfetamiinin luovutuksiin. Huomioon ottaen nämä seikat ja luovutusten vastavuoroisuus amfetamiinin ostoja ei ole perusteltua pelkästään sanotun tekomuotojen eron vuoksi arvioida luovuttamisiin nähden eri rikokseksi. A on siten syyllistynyt kohdassa 1 selostetulla menettelyllään yhteen huumausainerikokseen.

Onko huumausainerikos kokonaisuutena arvostellen törkeä

9. Jos huumausainerikoksessa rikoksen kohteena on erittäin vaarallinen huumausaine tai suuri määrä huumausainetta ja huumausainerikos on myös kokonaisuutena arvostellen törkeä, rikoksentekijä on rikoslain 50 luvun 2 §:n 1 kohdan mukaan tuomittava törkeästä huumausainerikoksesta.

10. Vakiintuneen oikeuskäytännön perusteella on selvää, että amfetamiini on erittäin vaarallinen huumausaine ja että 400 grammaa amfetamiinia on sanotussa lainkohdassa tarkoitettu suuri määrä huumausainetta. Arvioitavana siten on, onko A:n syyksi luettu huumausainerikos kokonaisuutena arvostellen törkeä.

11. Rikoksen laji ja teko-olosuhteet vaikuttavat siihen, millä tavoin rikoksen törkeys kokonaisuutena arvioidaan. Huumausainerikoksen törkeyden kokonaisarvostelussa merkitystä on annettu erityisesti sille, ovatko tekijän hallussa olleet huumausaineet tarkoitettu vain hänen omaa käyttöään varten. Useamman kuin yhden ankaroittamisperusteen täyttyminen teossa yleensä puoltaa rikoksen arvioimista kokonaisuutena arvostellen törkeäksi (KKO 2006:59 kohta 13 ja 2013:57 kohdat 5 ja 6).

12. Huumausainerikoksen kohdistuminen suureen huumausainemäärään voi osoittaa rikoksen liittyvän huumausaineen laajamittaiseen levittämiseen, mikä puoltaa rikoksen arvostelemista kokonaisuutena törkeäksi. Toisiaan ajallisesti seuraavien huumausainerikoksen tunnusmerkistön täyttävien tekojen yksiköiminen yhdeksi rikokseksi voi kuitenkin johtaa siihen, että rikoksen kohteena olevan huumausaineen määrä kasvaa suureksi, vaikka yksittäiset teot ovat rikoksina vähäisiä. Näin voi käydä erityisesti silloin, kun kysymys on vain omaan tai tekijöiden yhteiseen käyttöön tarkoitetusta huumausaineesta. Arvioitaessa tällaisessa tilanteessa huumausainerikoksen törkeyttä kokonaisuutena onkin perusteltua kiinnittää huomiota myös siihen, onko huumausaineen määrän muodostuminen suureksi johtunut ainoastaan tai suurelta osin rikoksen pitkästä ajallisesta ulottuvuudesta ja sen yksiköinnistä yhdeksi rikokseksi.

13. Rangaistusta harkitessaan hovioikeus on katsonut, että amfetamiinin luovutukset ja hankinnat olivat tapahtuneet puolin ja toisin A:n ja B:n kesken sekä että amfetamiinin hankintaan ja käyttöön oli liittynyt omaan käyttöön verrattavissa olevia piirteitä. Korkein oikeus toteaa, että mainitut seikat ovat sinänsä omiaan vähentämään rikoksen moitittavuutta arvioitaessa huumausainerikoksen törkeyttä kokonaisuutena. Kuitenkin A:n B:lle luovuttaman ja tältä ostaman amfetamiinin määrät sekä luovutusten ja ostojen välinen suhde osoittavat, että pääasiassa A on luovuttanut huumausainetta B:lle.

14. Edellä kohdassa 5 todetuin tavoin hovioikeus on katsonut myös, ettei pääasiana A:n toiminnassa ole ollut taloudellisen hyödyn tavoittelu. Tämä seikka samoin kuin se, että A on luovuttanut huumausainetta tuntemalleen B:lle tämän käytettäväksi suhteellisen vähäisiä määriä kerralla ja että amfetamiinin suuri kokonaismäärä on johtunut suurelta osin pitkään kestäneen toiminnan yksiköinnistä yhdeksi rikokseksi, on otettava huomioon rikoksen törkeyden kokonaisarvostelussa sen moitittavuutta vähentävinä seikkoina.

15. Johtopäätöksenään Korkein oikeus toteaa, että A:n syyksi luetun huumausainerikoksen kohteena on ollut suuri määrä erittäin vaarallista huumausainetta. Luovutetun huumausaineen määrä on ylittänyt useampikertaisesti perusmuotoisen ja törkeän huumausainerikoksen lähtökohtaisena rajana oikeuskäytännössä pidetyn määrän. Asiassa ei ole esitetty, että rikoksen kohteena olleen amfetamiinin pitoisuus olisi poikennut tavanomaisesta. Kun lisäksi otetaan huomioon edellä kohdassa 13 todettu A:n toiminta huumausaineen pääasiallisena luovuttajana, Korkein oikeus katsoo, että hänen syykseen luettua huumausainerikosta on pidettävä kokonaisuutena arvostellen törkeänä huolimatta edellä todetuista rikoksen moitittavuutta vähentävistä seikoista.

Rangaistuksen määrääminen

16. Rikoslain 6 luvun 3 §:n 1 momentin mukaan rangaistusta määrättäessä on otettava huomioon kaikki lain mukaan rangaistuksen määrään ja lajiin vaikuttavat perusteet sekä rangaistuskäytännön yhtenäisyys. Saman luvun 4 §:n mukaan rangaistus on mitattava niin, että se on oikeudenmukaisessa suhteessa rikoksen vahingollisuuteen ja vaarallisuuteen, teon vaikuttimiin sekä rikoksesta ilmenevään muuhun tekijän syyllisyyteen. Päätettäessä rangaistuksen lajista tulee luvun 3 §:n 3 momentin mukaan noudattaa rangaistuksen mittaamiseen vaikuttavia perusteita. Törkeästä huumausainerikoksesta tuomitaan vankeutta vähintään yksi vuosi ja enintään kymmenen vuotta.

17. Korkein oikeus toteaa, että ne seikat, jotka vaikuttavat rikoksen törkeysarviointiin, otetaan huomioon myös määrättäessä rangaistusta rikoksen rangaistusasteikon puitteissa sitä koskevien säännösten mukaisesti (KKO 2014:85 kohta 7). Edellä kohdassa 14 mainitut, muun muassa yksittäisten huumausaine-erien määrien suhteelliseen vähäisyyteen ja rikoksen yksiköintiin liittyvät seikat ovat siten merkityksellisiä arvioitaessa A:n syyksi luetun rikoksen vahingollisuutta ja vaarallisuutta sekä hänen siitä ilmenevää syyllisyyttään.

18. A:n syyksi on luettu kysymyksessä olevan törkeän huumausainerikoksen lisäksi huumausainerikoksena se, että hän oli hankkinut 10 grammaa kokaiinia, josta hän oli käyttänyt itse muutaman käyttöannoksen ja luovuttanut B:lle noin 9 grammaa. Mitattaessa yhteistä vankeusrangaistusta rikoslain 7 luvun 5 §:n nojalla tämä rikos vaikuttaa vain suhteellisen vähän rangaistusta korottavasti.

19. Hovioikeus on tuominnut A:lle yhteisen 2 vuoden ehdollisen vankeusrangaistuksen ja sen ohessa yhdyskuntapalvelua lain salliman enimmäispituuden 90 tuntia. Vankeusrangaistus vastaa pituudeltaan törkeitä huumausainerikoksia koskevaa yleistä rangaistuskäytäntöä, kun asiaa arvioidaan A:n luovuttaman ja ostaman amfetamiinin yhteismäärän perusteella. Oikeuskäytännössä on vakiintuneesti katsottu, että mitä lähempänä rangaistus on kahta vuotta vankeutta, sitä painavampia perusteita tarvitaan, jotta rangaistus voidaan tuomita ehdollisena (KKO 2011:93 kohta 33 ja 2014:87 kohta 32).

20. Hovioikeus on perustellut ratkaisuaan määrätä vankeusrangaistus ehdolliseksi teko-olosuhteilla ja A:n ensikertalaisuudella. Teko-olosuhteisiin liittyvät rikoksen vahingollisuutta ja vaarallisuutta sekä A:n syyllisyyttä vähentävät seikat on siten merkittävästi otettu huomioon rangaistuksen lajista päätettäessä. Korkein oikeus katsoo, ettei asiassa ole perusteita lieventää tai alentaa A:lle tuomittua rangaistusta hovioikeuden tuomitsemasta.

Tuomiolauselma

Hovioikeuden tuomion lopputulosta ei muuteta.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Pasi Aarnio, Juha Häyhä, Hannu Rajalahti, Jukka Sippo ja Mika Huovila. Esittelijä Kaisa Klinga.