18.2.2014

Asian käsittely alemmissa oikeuksissa

Muutoksenhaku Korkeimmassa oikeudessa

A:lle myönnettiin valituslupa.

A vaati valituksessaan, että hovioikeuden tuomio kumotaan, syyte törkeästä pahoinpitelystä hylätään ja asia jätetään käräjäoikeuden tuomion varaan tai että hänen syykseen luetaan enintään pahoinpitely taikka hätävarjelun liioitteluna tehty törkeä pahoinpitely tai pahoinpitely. A vaati vielä, että rangaistusta joka tapauksessa lievennetään.

Syyttäjä vastasi valitukseen ja vaati sen hylkäämistä.

Korkeimman oikeuden ratkaisu

Kysymyksenasettelu

1. Asiassa on ensiksi kysymys siitä, onko A menettelyllään hänen ja B:n välisessä yhteenotossa syyllistynyt pahoinpitelyyn tai hätävarjelun liioitteluna tehtyyn pahoinpitelyyn ja onko teko ollut törkeä. Toiseksi kysymys on A:lle tuomittavasta rangaistuksesta.

A:n menettelyä koskeva näyttö

2. Asiassa esitetty näyttö on perustunut A:n ja B:n kertomuksiin sekä B:n ruumiinvammasta esitettyihin lääkärinlausuntoon ja valokuvaan. Aiheutunut vamma on riidaton: tapahtumien aikana B:lle on tullut kaulalle kuusi senttimetriä pitkä ja viisi millimetriä syvä viiltohaava. Sekä A että B ovat olleet tapahtuma-ajankohtana päihtyneitä, minkä vuoksi heidän muistikuvansa tapahtumista ovat olleet hataria. B on kuitenkin kertonut painineensa A:n kanssa porraskäytävässä, käyttäytyneensä uhkaavasti ja olevansa päihtyneenä aggressiivinen. A on puolestaan kertonut, että hän oli ensimmäisen yhteenoton jälkeen päässyt asuntoonsa ja lukinnut sen oven. B oli hakannut tai potkinut ovea, mistä A oli suuttunut. A oli hakenut puukon ja se kädessään avannut oven, minkä jälkeen oli alkanut uusi painiminen.

3. Hovioikeus on lausunut perusteluissaan A:n myös kertoneen, että oven avaamisen jälkeen hän ja B olivat molemmat hyökänneet toistensa kimppuun ja alkaneet painia. A on valituksessaan Korkeimmassa oikeudessa todennut tältä osin, ettei kyse ollut siitä, että osapuolet olisivat jotenkin tarkoituksellisesti hyökänneet toistensa kimppuun. A oli johdonmukaisesti kertonut, että paini oli alkanut tämän jälkeen.

4. Asiassa on jäänyt näyttämättä, että A olisi tarkoituksellisesti lyönyt B:tä puukolla kaulaan. Lääkärinlausuntoon on tosin kirjattu, että B:tä olisi isketty jonkinlaisella keittiöveitsellä vasemmalle kaulan seutuun. Kun tiedossa ei ole, keneltä tieto iskusta on peräisin, kirjausta ei voida pitää luotettavana osoituksena vamman aiheutumistavasta.

5. Asiassa on joka tapauksessa selvitetty, että ensimmäisen yhteenoton jälkeen A on paennut asuntoonsa. Kun B on hakannut tai potkinut asunnon ovea, A on suuttunut ja hakenut puukon. A on avannut oven puukko kädessään, ja heti sen jälkeen molemmat ovat porraskäytävässä käyneet toisiinsa käsiksi ja ryhtyneet painimaan siten, että A:lla on ollut edelleen puukko kädessään. Tämän yhteenoton aikana B:lle on aiheutunut syytteessä tarkoitettu edellä mainittu viiltohaava kaulaan.

Tahallisuuden arviointi

6. Pahoinpitelyyn syyllistyy rikoslain 21 luvun 5 §:n 1 momentin mukaan muun muassa se, joka tekee toiselle ruumiillista väkivaltaa, taikka tällaista väkivaltaa tekemättä vahingoittaa toisen terveyttä. Rikoslain 3 luvun 6 §:n mukaan tekijä on aiheuttanut tunnusmerkistön mukaisen seurauksen tahallaan, jos hän on tarkoittanut aiheuttaa seurauksen taikka pitänyt sen aiheutumista varmana tai varsin todennäköisenä.

7. A:n ja B:n välinen ensimmäinen yhteenotto on päättynyt, kun A on mennyt asuntoonsa. Jälkimmäinen yhteenotto on alkanut siitä, kun B on käyttäytynyt uhkaavasti A:n asunnon lukitun oven takana. Tällöin A on B:n käyttäytymisestä suuttuneena hakenut puukon ja avannut asunnon oven. Aikaisemman yhteenoton perusteella A:n on täytynyt käsittää, että oven avaamisesta ja hänen saapumisestaan porraskäytävään seuraa uusi yhteenotto B:n kanssa. Vaikka A on saattanut aluksi pitää puukkoa hallussaan käräjäoikeudessa kertomallaan tavalla pelottelutarkoituksessa, hän ei ole kuitenkaan luopunut puukosta yhteenoton alkaessa eikä sen aikana. B:lle aiheutuneen vamman laatu viittaa siihen, että A on osallistunut yhteenottoon pitämällä tarkoituksellisesti puukkoa tukevalla otteella kädessään. Näissä olosuhteissa A:n on täytynyt pitää varsin todennäköisenä, että yhteenottotilanteessa puukko hänen menettelynsä seurauksena osuu B:hen ja että B:lle aiheutuu puukosta ruumiinvamma. A on siten tahallaan tehnyt B:lle ruumiillista väkivaltaa ja aiheuttanut hänelle edellä kerrotun vamman.

Hätävarjelun liioittelu

8. Rikoslain 4 luvun 4 §:n mukaan aloitetun tai välittömästi uhkaavan oikeudettoman hyökkäyksen torjumiseksi tarpeellinen puolustusteko on hätävarjeluna sallittu, jollei teko ilmeisesti ylitä sitä, mitä on pidettävä kokonaisuutena arvioiden puolustettavana, kun otetaan huomioon hyökkäyksen laatu ja voimakkuus, puolustautujan ja hyökkääjän henkilö sekä muut olosuhteet. Jos puolustuksessa on ylitetty hätävarjelun rajat (hätävarjelun liioittelu), tekijä on kuitenkin rangaistusvastuusta vapaa, jos olosuhteet olivat sellaiset, ettei tekijältä kohtuudella olisi voinut vaatia muunlaista suhtautumista, kun otetaan huomioon hyökkäyksen vaarallisuus ja yllätyksellisyys sekä tilanne muutenkin.

9. A on ensimmäisen yhteenoton jälkeen ollut asunnossaan. Asunnon ovi on ollut lukossa, ja B on ollut oven ulkopuolella porraskäytävässä. Ottaen huomioon, mitä edellä kohdassa 5 on kerrottu tapahtumien kulusta, ei B:n uhkaavasta käytöksestä huolimatta asiassa esitetty selvitys osoita, että käsillä olisi ollut sellainen A:han kohdistunut aloitettu tai välittömästi uhkaava oikeudeton hyökkäys, jonka johdosta A:lla olisi ollut aihetta puolustautua rikoslain 4 luvun 4 §:ssä tarkoitetuin tavoin. Kun A on avannut oven kohdatakseen uudelleen B:n, hän ei ole toiminut puolustautumistarkoituksessa. Hänen menettelyssään ei siten ole ollut kysymys hätävarjelusta tai sen liioittelusta.

Törkeä pahoinpitely vai pahoinpitely

10. Rikoslain 21 luvun 6 §:n 1 momentin 3 kohdan mukaan pahoinpitelyä on pidettävä törkeänä muun muassa, jos pahoinpitelyssä käytetään teräasetta ja rikos on myös kokonaisuutena arvostellen törkeä.

11. A on pahoinpitelyssä käyttänyt teräasetta, jolla hän on aiheuttanut B:lle vamman kaulaan. Teräaseella kyseiselle alueelle aiheutetut vammat ovat usein hengenvaarallisia. On sattumanvaraista, kuinka vakaviin seurauksiin teräaseella kaulaan kohdistunut pahoinpitely lopulta johtaa. Teräaseen osumakohta ja vamman sijainti kaulalla puoltavat teon katsomista myös kokonaisuutena arvostellen törkeäksi.

12. A:n ei kuitenkaan ole näytetty tähdänneen puukkoa B:n kaulaan. B:lle aiheutunut vamma on ollut melko pinnallinen viiltohaava. Kyse on lisäksi ollut molemminpuolisesta yhteenotosta, jota on edeltänyt B:n oma aggressiivinen käyttäytyminen. Nämä seikat puoltavat sitä, ettei tekoa ole kokonaisuutena arvostellen katsottava törkeäksi.

13. Korkein oikeus katsoo kohdissa 11 ja 12 mainittuja seikkoja punnittuaan, että viimeksi mainitut seikat ovat teon kokonaisarvostelussa painavampia, eikä teko siten ole ollut kokonaisuutena arvostellen törkeä. A:n syyksi luetaan näin ollen pahoinpitely.

Rangaistuksen mittaaminen ja rangaistuslajin valinta

14. Rikoslain 6 luvun 3 §:n 1 momentin mukaan rangaistusta määrättäessä on otettava huomioon kaikki lain mukaan rangaistuksen määrään ja lajiin vaikuttavat perusteet sekä rangaistuskäytännön yhtenäisyys. Rangaistuksen mittaamisen yleisperiaate ilmaistaan saman luvun 4 §:ssä. Sen mukaan rangaistus on mitattava niin, että se on oikeudenmukaisessa suhteessa rikoksen vahingollisuuteen ja vaarallisuuteen, tekijän vaikuttimiin sekä rikoksesta ilmenevään muuhun tekijän syyllisyyteen. Teon vahingollisuuden ja vaarallisuuden arvioinnissa huomioon otetaan paitsi toteutuneet seuraukset, myös se vahinko ja vaara, joiden teosta ennalta arvioiden olisi saatettu odottaa aiheutuvan. Vaaraa arvioidaan sekä seurausten todennäköisyyden että niiden laadun ja vakavuuden mukaan (HE 44/2002 vp s. 187).

15. Pahoinpitelyn rangaistusasteikko on sakkoa tai enintään kaksi vuotta vankeutta.

16. Korkein oikeus toteaa aikaisemman käytäntönsä osalta, että jossakin määrin vahingollisuudeltaan ja vaarallisuudeltaan tähän tapaukseen verrattavana voidaan pitää pahoinpitelyä koskevaa ennakkopäätöstä KKO 2010:36. Siinä oli kysymys tilanteesta, jossa vastaaja oli lyönyt asianomistajaa metallirunkoisella tuolilla päälaelle aiheuttaen V:n muotoisen haavan, joka oli jouduttu ompelemaan. Korkein oikeus totesi, että lyönti, joka oli tehty painavalla tuolilla ja kohdistettu päähän, olisi voinut aiheuttaa uhrille pysyvän päänsisäisen vamman ja oli siten luonteeltaan aiheutunutta seuraamusta merkittävästi vaarallisempi. Pahoinpitelystä tuomittavan rangaistuksen tuli siten olla tavanomaista ankarampi. Korkein oikeus otti rangaistusta mitatessaan huomioon koventamisperusteena aikaisemman rikollisuuden ja piti oikeudenmukaisena rangaistuksena 10 kuukautta vankeutta.

17. Rangaistuskäytäntöä kuvaavien tilastojen perusteella on todettavissa, että viime vuosina pahoinpitelystä on tuomittu noin yhdessä kolmasosassa tapauksista vankeutta. Vankeuden keskipituus on ollut noin kolme ja puoli kuukautta vankeutta (Rikollisuustilanne 2011 ja 2012, Oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen tutkimuksia 192, 2012 ja 264, 2013). Veistä käyttämällä tehdyt pahoinpitelyt luetaan usein syyksi törkeinä pahoinpitelyinä. Törkeiden pahoinpitelyiden rangaistustaso on jo rangaistusasteikon vuoksi selvästi korkeampi kuin pahoinpitelyissä (keskipituus noin 1 vuosi 8 kuukautta).

18. A on käyttänyt pahoinpitelyssä teräasetta ja aiheuttanut sillä vamman B:n kaulaan. Jo teräaseen käyttämisen vuoksi A:n syyksi luettua tekoa on pidettävä huomattavasti vakavampana rikoksena kuin tavanomaista pahoinpitelyä, jossa yleensä ei ole käytetty asetta tai jossa käytetty ase ei ole ollut niin vaarallinen kuin teräase. Rangaistus tulee sen vuoksi mitata selvästi ankarammaksi kuin edellä mainittu keskipituinen rangaistus, jonka voidaan katsoa osoittavan tavanomaisesta pahoinpitelystä tuomittavan vankeusrangaistuksen tasoa. A:n teon seuraukset olisivat voineet olla nyt aiheutettua vammaa huomattavasti vaarallisemmat. Mainituilla perusteilla tekoa voidaan pitää vahingollisuuden ja vaarallisuuden kannalta jonkin verran moitittavampana kuin ratkaisussa KKO 2010:36 kysymyksessä ollutta tekoa.

19. Pahoinpitelyn pääasiallisena vaikuttimena on ilmeisesti ollut A:n suuttuminen edeltäneisiin tapahtumiin, erityisesti B:n aggressiiviseen käyttäytymiseen. A:n teossa ei ilmene suunnitelmallisuutta. Nämä seikat vähentävät jonkin verran rikoksen moitittavuutta.

20. Edellä mainitut seikat huomioon ottaen Korkein oikeus päätyy siihen, että oikeudenmukainen rangaistus A:n syyksi luetusta teosta on 9 kuukautta vankeutta.

21. A on aikaisemmin vuosina 2003 ja 2007 tuomittu ehdollisiin vankeusrangaistuksiin pahoinpitelystä ja törkeästä pahoinpitelystä. Hänet on lisäksi vuonna 2007 tuomittu eräistä liikennerikoksista kolmen kuukauden ehdottomaan vankeusrangaistukseen, jonka sijasta on määrätty yhdyskuntapalvelua 90 tuntia. Yhdyskuntapalvelun suorittamatta jäänyt osa 30 tuntia on sittemmin muunnettu takaisin vankeudeksi. A on edelleen 1.9.2008 tuomittu yhden vuoden pituiseen ehdottomaan vankeusrangaistukseen muun ohella pahoinpitelystä.

22. Kun otetaan huomioon A:n syyksi luetun rikoksen laatu ja hänen aikaisempi rikollisuutensa, hänelle tuomittua rangaistusta ei ole perusteltua määrätä ehdolliseksi.