10.8.2012

Pirkanmaan käräjäoikeuden tuomio 6.5.2011

Pirkanmaan käräjäoikeus on 6.5.2011 antamallaan tuomiolla tuominnut A:n törkeistä huumausainerikoksista, ampuma-aserikoksesta ja vaarallisia esineitä koskevien säännösten rikkomisesta yhteiseen 8 vuoden 6 kuukauden vankeusrangaistukseen ja samalla määrännyt A:n pidettäväksi edelleen vangittuna.

Asian ovat ratkaisseet käräjätuomarit Aulikki Stenbäck ja Ari Prykäri sekä lautamiehet.

Asian käsittely Turun hovioikeudessa

A valitti hovioikeuteen. Hovioikeus on toimittanut asiassa viiden päivän pääkäsittelyn 21. - 31.5.2012 välisenä aikana. A on pääkäsittelyssä vaatinut vangitsemisen kumoamista ja hänen päästämistään heti vapaaksi.

Hovioikeuden päätös 31.5.2012

Hovioikeus määräsi pakkokeinolain 1 luvun 23, 26 ja 26 a §:n nojalla A:n pidettäväksi edelleen vangittuna siihen asti, kunnes hovioikeus antaa asiassa pääasiaratkaisun tai kun asiasta toisin määrätään. Hovioikeus lausui perusteluina, että A oli käräjäoikeudessa tuomittu pitkään vankeusrangaistukseen eikä asian käsittelyn tässä vaiheessa vangitsemisen edellytyksiä ollut aihetta arvioida toisin kuin käräjäoikeus. Vangitseminen ei ollut myöskään kohtuutonta. Samalla hovioikeus on ilmoittanut, että pääasiaa koskeva ratkaisu annetaan myöhemmin.

Vangitsemista koskevan päätöksen muutoksenhaun osalta hovioikeus on ilmoittanut, että päätökseen saa hakea muutosta Korkeimmalta oikeudelta valituslupaa pyytämällä.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Markku Nieminen, Juha Laaksonen ja Juuso Lehtinen.

Perustelut

Kysymyksenasettelu

1. A on Pirkanmaan käräjäoikeuden 6.5.2011 antamalla tuomiolla tuomittu törkeistä huumausainerikoksista ynnä muusta kahdeksan vuoden kuuden kuukauden vankeusrangaistukseen ja määrätty pidettäväksi asian vuoksi edelleen vangittuna. A on valittanut käräjäoikeuden tuomiosta Turun hovioikeuteen. Hovioikeudessa pidetyssä pääkäsittelyssä A on pyytänyt vangitsemispäätöksen kumoamista ja päästämistään heti vapaaksi. Hovioikeus on pääkäsittelyn yhteydessä 31.5.2012 julistamallaan päätöksellä pysyttänyt käräjäoikeuden päätöksen A:n vangittuna pitämisestä. Hovioikeus on pääkäsittelyn pöytäkirjaan merkityssä muutoksenhakuohjauksessa ilmoittanut, että päätökseen saa hakea muutosta Korkeimmalta oikeudelta valituslupaa pyytämällä.

2. A on 1.6.2012 toimittanut Korkeimmalle oikeudelle kanteluksi otsikoidun hakemuksen, jossa hän on pyytänyt edellä mainitun hovioikeuden vangitsemista koskevan päätöksen kumoamista. A on lisäksi 7.6.2012 toimittanut hovioikeuteen Korkeimmalle oikeudelle osoitetun, tänne 11.6.2012 saapuneen sanottua hovioikeuden päätöstä koskevan valituslupahakemuksen.

3. Korkeimmassa oikeudessa on ensiksi kysymys siitä, onko kysymyksessä oleva hovioikeuden päätös sellainen ratkaisu, johon haetaan muutosta oikeudenkäymiskaaren 30 luvun 2 §:n
1 momentin mukaisesti valituslupaa pyytämällä, kuten hovioikeus on päätöksessään ilmoittanut, vai saako ratkaisusta kannella pakkokeinolain 1 luvun 27 §:n mukaisesti, niin kuin A on ensisijaisesti katsonut.

Muutoksenhakua koskevat säännökset ja oikeuskäytäntö

4. Pakkokeinolain 1 luvun 27 §:n mukaan vangitsemisasiassa annettuun päätökseen ei saa erikseen hakea muutosta valittamalla, mutta vangittu saa kannella päätöksestä. Oikeudenkäymiskaaren 30 luvun 2 §:n 1 momentin mukaan hovioikeuden ratkaisusta valittamista varten on pyydettävä Korkeimmalta oikeudelta valituslupa, jos valitus koskee hovioikeuden muutoksenhakuasteena ratkaisemaa asiaa tai tällaisen asian yhteydessä antamaa ratkaisua. Hovioikeuden antamien pakkokeinoasioita koskevien ratkaisujen muutoksenhaun osalta on oikeudenkäymiskaaren 30 luvun 2 §:n muuttamista koskevassa hallituksen esityksessä (HE 9/2005 vp s. 21) todettu, että valituslupa vaaditaan haettaessa muutosta muun muassa hovioikeuden muutoksenhakuasian yhteydessä määräämään pakkokeinoratkaisuun.

5. Korkein oikeus on täysistuntoratkaisussaan KKO 1995:180 katsonut, että kun hovioikeus on käräjäoikeuden vangitsemispäätöstä koskeneen kantelun johdosta antanut ratkaisunsa, hovioikeuden ratkaisuun haetaan Korkeimmalta oikeudelta muutosta valituslupaa pyytämällä. Toisaalta ratkaisussa KKO 2010:64 on katsottu, että sellaisessa tilanteessa, jossa hovioikeus on syyttäjän vaatimuksesta ensimmäisenä oikeusasteena määrännyt pakkokeinolain 1 luvun 18 b §:n mukaisen yhteydenpitoa koskevan rajoituksen, hovioikeuden päätöksestä saa pakkokeinolain 1 luvun 27 §:n nojalla kannella Korkeimpaan oikeuteen.

Korkeimman oikeuden johtopäätös

6. A on määrätty pidettäväksi edelleen vangittuna käräjäoikeuden törkeitä huumausainerikoksia ynnä muuta koskevalla tuomiolla, jolla A on tuomittu kahdeksan vuoden kuuden kuukauden vankeusrangaistukseen. Tällainen vangitsemispäätös on pakkokeinolain 1 luvun 26 §:n 2 momentin nojalla voimassa siihen asti, kun rangaistuksen täytäntöönpano alkaa tai muutoksenhakutuomioistuin toisin päättää. Hovioikeuden on tullut A:n hovioikeuden pääkäsittelyssä esittämän, heti vapaaksi laskemistaan koskevan pyynnön johdosta arvioida uudelleen vangitsemisen edellytykset.

7. Hovioikeus on pysyttäessään käräjäoikeuden vangitsemista koskevan päätöksen voimassa siihen asti, kunnes hovioikeus antaa asiassa pääasiaratkaisun tai kun toisin määrätään, lausunut perusteluina, että A on tuomittu pitkään vankeusrangaistukseen eikä asian käsittelyn tässä vaiheessa vangitsemisen edellytyksiä ole aihetta arvioida toisin kuin käräjäoikeus on tehnyt. Hovioikeus on lisäksi katsonut, ettei A:n vangittuna pitäminen ole myöskään kohtuutonta.

8. Kuten ratkaisusta KKO 2010:64 ilmenee, hovioikeuden vangitsemista koskevasta ratkaisusta saa pakkokeinolain 1 luvun 27 §:n nojalla kannella silloin, kun hovioikeus on päättänyt vangitsemisesta ensimmäisenä oikeusasteena. Tässä tapauksessa hovioikeus on päättänyt vangittuna pitämisestä muutoksenhakuasiaa käsitellessään käräjäoikeuden antaman vangitsemismääräyksen pohjalta. Hovioikeus on siten päättänyt vangitsemisesta muutoksenhakuasteena. Kysymys on näin ollen hovioikeuden muutoksenhakuasteena käsittelemän asian yhteydessä antamasta ratkaisusta, johon oikeudenkäymiskaaren 30 luvun 2 §:n 1 momentin mukaan haetaan muutosta valituslupaa pyytämällä. Merkitystä ei ole tässä suhteessa sillä, että ratkaisu on tehty erillisenä ennen pääasian ratkaisemista.

Päätöslauselma

Asia Korkeimpaan oikeuteen 1.6.2012 tehdyn kantelun osalta jätetään tutkimatta.

Valituslupahakemusta koskevalta osalta asia siirretään oikeudenkäymiskaaren 2 luvun 9 §:n 2 momentin nojalla käsiteltäväksi ja ratkaistavaksi jaostossa, jossa on kaksi tai kolme jäsentä.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Kati Hidén, Pasi Aarnio, Hannu Rajalahti, Soile Poutiainen ja Ari Kantor. Esittelijä Timo Ojala.